Post by submarine on Sept 7, 2012 22:16:37 GMT 3
((Kilpparia odotellen.))
Toripäiväksi päivä oli varsin siedettävä. Ei mitenkään erityinen, tai kaunein mahdollinen, mutta kelpasi. Ainakaan ei satanut, mikä taisi olla jo varsin paljon tänä syksyisenä päivänä - ainakin huomattavasti enemmän kuin monena edellisenä. Syysmyrskyt olivat riepotelleet tienoota jo hyvän hetken, ja vaikka maa olikin vielä varsin mutaista, oli taivas silti kirkas ja pilvetön. Kukaties olisikin siis voinut jopa sanoa, että päivä oli kaiken huomioon ottaen erinomainen. Ja moinen oli varsin ymmärrettävästi saanut kaupunkilaiset liikkeelle sankoin joukoin ja melkoisella innolla. Mielialakin tuntui olevan varsin korkealla, ja iloinen puheensorina ja kaupankäynnin häly muodostivat riemukasta kuoroaan. Kyseessä oli kukaties viimeinen hyvä toripäivä koko vuonna, ja harvempi oli valmis antamaan sen valua hukkaan. Eipä tosin niin että pelolle olisi ollut tarvettakaan; olihan kyseessä kuitenkin varsin hyvänkokoinen kaupunki hyvällä paikalla. Torimyyjiä, kuten ostajiakin, oli paljon, ja kaikenlainen tavanomainen toriviihde musikantteineen ja ilveilijöineen varmisti hyvän mielen monelle. Kaiken kaikkiaan kyseessä oli siis varsin hyvä päivä kierrellä ja nauttia olostaan, kuten moni eittämättä tekikin.
Väentungoksessa kulki niitäkin, jotka erottuivat varsin nopeasti ja helposti sankassakin joukossa sekalaisesta väestä. Oltiinhan kuitenkin varsin hyvänkokoisessa kaupungissa, jossa nähtiin paljon kulkijoita ties kuinka monesta eri kolkasta. Matkalaisia, joiden olemuksesta paistoi kokemus maailman suhteen ja ulkomuodosta monenkirjava elämä. Jotkut olisivat voineet nimittää näitä seikkailijoiksi, ja kukaties se joidenkin kohdalla pitikin paikkansa. Siltikin, vaikka nämä kiinnittivätkin huomiota olemuksellaan ja katselivat varsin erilaisia kojuja kuin päivittäisiä askareitaan hoitavat paikalliset, ei se varsinaisesti tunnelmaa haitannut. Lisäsi vain väriä monenkirjavaan toripäivään.
Olisi voinut eittämättä väittää, vieläpä varsin oikeutetustikin, että Tarli saattoi olla sekalaisista kulkijoistakin se kaikkein eniten silmäänpistävä - aivan vain jo siksi, että häntä oli melkoisen mahdoton olla huomaamatta. Olkoonkin että nainen oli jokseenkin kohteliaasti jättäytynyt varsin lysyyn ja huonoon ryhtiin, oli tämä silti yksinkertaisesti valtava väenpaljoudessa, joka ylsi häntä korkeintaan rintaan asti - siis ne kaikista pisimmät. Yritys olla keräämättä huomiota taisi olla varsin tuhoontuomittu, sillä vaikka kuinka yritti pysyä lysyssä, keräsi hän melkoisesti monenkirjavia katseita. Ja mikä pahinta, hän oli myös varsin tietoinen niistä. Valtavan naisen olemus kyllä kertoi, ettei hän ollut mielissään saamastaan huomiosta tai siitä miten erottui joukosta - ja kukapa olisi ollutkaan? Yritä nyt siinä sitten toimittaa asioitasi kun jokainen toljottelee kuin mitäkin! Eipä niin että se olisi estänyt häntä yrittämästä, mutta häiriötä siitä ainakin riitti.
Olipa miten oli, oli Tarli onnistunut löytämään kojuntapaisen, joka häntä jopa kiinnosti. Pyyhkäisten villin, sekaisen kuontalonsa silmiltään hän tutkaili suutarinkojua, johon tämä oli asetellut esille kaikenlaista jalkaanvedettävää. Sivusta tarkkaillut oli hyvinkin saattanut huomata hänen pyörineen muutenkin lähinnä kaikenlaisten pukimien ympärillä, mikä taisi olla varsin ymmärrettävää; naisen valtavalle varrelle oli selvästikin vaikea löytää mitään sopivaa, ja tämän vaatteet olivatkin lähinnä karkeita ja paremman puutteessa ties mistä vanhoista säkeistä tekaistuja. Niitä piteli kuosissa paremman puutteessa naruvyö, jolle oli myös ripustettu suorastaan toverillisen tarkkaan suuri pajavasara, joka tosin tämän tapauksen käsissä olisi näyttänyt melkeinpä pieneltä. Kenkiäkään hänellä ei valtavissa jaloissaan ollut, ja kojuaan pitävä suutari tarkkailikin silmä kovana, ettei kaihoisasti kenkiä tutkiskeleva tapaus missään nimessä yrittäisi epätoivoissaan vetää niitä jalkaansa. Se olisi tiennyt niiden loppua.
"Tuskinpa löydät mitään siitä. Tuohon jalkaan ei lestiä löydy", huomautti suutari lopulta hetken perästä aavistuksen kireään sävyyn, kirvoittaen tuhahduksen Tarlilta.
"Juu juu. Nääs kunhan katselen", tokaistiin takaisin syvällä, kaikkea muuta kuin erityisen naisellisella äänellä, ennen kuin hän kuitenkin aavistuksen katkerasti asetti pyörittelemänsä saappaan takaisin paikalleen.
Vielä hetken katseltuaan Tarli lopulta suoristautui huokaisten, raapien sekaista päätään vaivautuneesti. Taisi olla varsin turha toivo tonkia paikkaa sen enempää. Tokihan hän oli sen jo tiennyt etukäteen, ei täällä myyty oikean ihmisen kokoisia vaatteita, mutta oli se silti aina pettymys.
"Jos edes kerran olisi kengät..." mutisi Tarli ohimennen itsekseen, ennen kuin päästi uuden huokauksen. Kaipa oli parempi vain antaa periksi...
Toripäiväksi päivä oli varsin siedettävä. Ei mitenkään erityinen, tai kaunein mahdollinen, mutta kelpasi. Ainakaan ei satanut, mikä taisi olla jo varsin paljon tänä syksyisenä päivänä - ainakin huomattavasti enemmän kuin monena edellisenä. Syysmyrskyt olivat riepotelleet tienoota jo hyvän hetken, ja vaikka maa olikin vielä varsin mutaista, oli taivas silti kirkas ja pilvetön. Kukaties olisikin siis voinut jopa sanoa, että päivä oli kaiken huomioon ottaen erinomainen. Ja moinen oli varsin ymmärrettävästi saanut kaupunkilaiset liikkeelle sankoin joukoin ja melkoisella innolla. Mielialakin tuntui olevan varsin korkealla, ja iloinen puheensorina ja kaupankäynnin häly muodostivat riemukasta kuoroaan. Kyseessä oli kukaties viimeinen hyvä toripäivä koko vuonna, ja harvempi oli valmis antamaan sen valua hukkaan. Eipä tosin niin että pelolle olisi ollut tarvettakaan; olihan kyseessä kuitenkin varsin hyvänkokoinen kaupunki hyvällä paikalla. Torimyyjiä, kuten ostajiakin, oli paljon, ja kaikenlainen tavanomainen toriviihde musikantteineen ja ilveilijöineen varmisti hyvän mielen monelle. Kaiken kaikkiaan kyseessä oli siis varsin hyvä päivä kierrellä ja nauttia olostaan, kuten moni eittämättä tekikin.
Väentungoksessa kulki niitäkin, jotka erottuivat varsin nopeasti ja helposti sankassakin joukossa sekalaisesta väestä. Oltiinhan kuitenkin varsin hyvänkokoisessa kaupungissa, jossa nähtiin paljon kulkijoita ties kuinka monesta eri kolkasta. Matkalaisia, joiden olemuksesta paistoi kokemus maailman suhteen ja ulkomuodosta monenkirjava elämä. Jotkut olisivat voineet nimittää näitä seikkailijoiksi, ja kukaties se joidenkin kohdalla pitikin paikkansa. Siltikin, vaikka nämä kiinnittivätkin huomiota olemuksellaan ja katselivat varsin erilaisia kojuja kuin päivittäisiä askareitaan hoitavat paikalliset, ei se varsinaisesti tunnelmaa haitannut. Lisäsi vain väriä monenkirjavaan toripäivään.
Olisi voinut eittämättä väittää, vieläpä varsin oikeutetustikin, että Tarli saattoi olla sekalaisista kulkijoistakin se kaikkein eniten silmäänpistävä - aivan vain jo siksi, että häntä oli melkoisen mahdoton olla huomaamatta. Olkoonkin että nainen oli jokseenkin kohteliaasti jättäytynyt varsin lysyyn ja huonoon ryhtiin, oli tämä silti yksinkertaisesti valtava väenpaljoudessa, joka ylsi häntä korkeintaan rintaan asti - siis ne kaikista pisimmät. Yritys olla keräämättä huomiota taisi olla varsin tuhoontuomittu, sillä vaikka kuinka yritti pysyä lysyssä, keräsi hän melkoisesti monenkirjavia katseita. Ja mikä pahinta, hän oli myös varsin tietoinen niistä. Valtavan naisen olemus kyllä kertoi, ettei hän ollut mielissään saamastaan huomiosta tai siitä miten erottui joukosta - ja kukapa olisi ollutkaan? Yritä nyt siinä sitten toimittaa asioitasi kun jokainen toljottelee kuin mitäkin! Eipä niin että se olisi estänyt häntä yrittämästä, mutta häiriötä siitä ainakin riitti.
Olipa miten oli, oli Tarli onnistunut löytämään kojuntapaisen, joka häntä jopa kiinnosti. Pyyhkäisten villin, sekaisen kuontalonsa silmiltään hän tutkaili suutarinkojua, johon tämä oli asetellut esille kaikenlaista jalkaanvedettävää. Sivusta tarkkaillut oli hyvinkin saattanut huomata hänen pyörineen muutenkin lähinnä kaikenlaisten pukimien ympärillä, mikä taisi olla varsin ymmärrettävää; naisen valtavalle varrelle oli selvästikin vaikea löytää mitään sopivaa, ja tämän vaatteet olivatkin lähinnä karkeita ja paremman puutteessa ties mistä vanhoista säkeistä tekaistuja. Niitä piteli kuosissa paremman puutteessa naruvyö, jolle oli myös ripustettu suorastaan toverillisen tarkkaan suuri pajavasara, joka tosin tämän tapauksen käsissä olisi näyttänyt melkeinpä pieneltä. Kenkiäkään hänellä ei valtavissa jaloissaan ollut, ja kojuaan pitävä suutari tarkkailikin silmä kovana, ettei kaihoisasti kenkiä tutkiskeleva tapaus missään nimessä yrittäisi epätoivoissaan vetää niitä jalkaansa. Se olisi tiennyt niiden loppua.
"Tuskinpa löydät mitään siitä. Tuohon jalkaan ei lestiä löydy", huomautti suutari lopulta hetken perästä aavistuksen kireään sävyyn, kirvoittaen tuhahduksen Tarlilta.
"Juu juu. Nääs kunhan katselen", tokaistiin takaisin syvällä, kaikkea muuta kuin erityisen naisellisella äänellä, ennen kuin hän kuitenkin aavistuksen katkerasti asetti pyörittelemänsä saappaan takaisin paikalleen.
Vielä hetken katseltuaan Tarli lopulta suoristautui huokaisten, raapien sekaista päätään vaivautuneesti. Taisi olla varsin turha toivo tonkia paikkaa sen enempää. Tokihan hän oli sen jo tiennyt etukäteen, ei täällä myyty oikean ihmisen kokoisia vaatteita, mutta oli se silti aina pettymys.
"Jos edes kerran olisi kengät..." mutisi Tarli ohimennen itsekseen, ennen kuin päästi uuden huokauksen. Kaipa oli parempi vain antaa periksi...