Post by kilpparin on Aug 15, 2012 23:17:29 GMT 3
Nimi: Lynessa Crelos
Kutsumanimet: Lynessa, Lin, Nokkonen
Nokkosen lempinimen hän sai isoäidiltään ja tätä nykyä Lin esittäytyy Nokkosena, jos ei halua tuoda julki oikeaa nimeään
Sukupuoli: nainen
Laji: ihminen, noita
Ikä: 28v / 14.8.
Ammatti: vaeltaja, parantaja, kirjuri, tarvittaessa myös laulaja ja tarinankertoja. Lin osaa myös huolehtia eläimistä, joten elannon hankkimiseen löytyy useita keinoja, joista sopivin vaihtoehto valitaan aina tarpeen mukaan.
Ulkonäkö:
162cm, 51kg
Ruumiinrakenteeltaan Lynessa on pitkähkö, hoikka ja notkea - kuten Crelosin suvun jäsenet yleisesti ottaen tuppaavat olemaankin. Naista ei voi sanoa runsasmuotoisen reheväksi, mutta laudaksi nimittäminen on sekin liioittelua. Naisellisuus piirtyy kevyin kaartein oikeissa kohdissa - vähäsen on sopivasti, Lin voisi itse todeta itsestään. Hänen ihonsa on sävyltään päivettyneen tummahko ja siinä on nähtävissä muutamia arpia, lähinnä käsivarsissa. Oikean korvan alta löytyy pikkuinen arpi.
Noidan liikkuminen ja elehtiminen on sulavan ja vaivattoman näköistä. Hänestä huomaa, että nainen on sinut vartalonsa kanssa ja tietää tarkasti sen rajat ja mahdollisuudet liikkeissä.
Lynessan kasvoja voisi kuvailla tavanomaisiksi. Piirteet eivät tuo inspiraatiota runoilijoille, mutta eivät saa vastaantulijaa sävähtämään rumuudesta. Ovaalinomaisista kasvoista erottuvat poskipäät hennosti. Nenänkaari on aavistuksen kyömy ja huulet hieman täyteläisemmät kuin olisi tarpeen. Silmät ovat siniharmaat, hiukset suklaanruskeat. Tukka yltää lapaluiden tietämille ja se pidetään usein löyhällä nutturalla tai palmikolla.
Vaatetuksessaan Lin suosii hyvin paljon luonnonläheisiä sävyjä; vaaleaa, ruskeaa ja vihreää. Vaeltaessaan hän pukeutuu housuihin, mutta viipyessään kylässä useamman päivän yli, hän pukeutuu suosiolla mekkoon. Pääosin Lynessan vaatetus pysyy samankaltaisena vuoden ympäri, toki vuodenaika näkyy vaatteiden paksuudessa ja kankaissa. Housut ovat hieman löysemmin kaavoitettu, jotta ne rajoittaisivat liikkumista mahdollisimmat vähän. Paidat (kesäaikaan yllä vain lyhythihainen, viileinä vuodenaikoina yllä myös pitkähihainen) ovat hieman ihonmyötäisemmät, ja hyvin pelkistetyn koristeettomat. Uumalle on kietaistu vyö, johon on kiinnitetty useampi pienempi pussukka ja terävä puukko tupessaan. Pussukoista löytyy yleisimpiä parannuskasveja kuivattuina, hänen vähäiset rahavarantonsa ja muuta tarpeellista pientä tavaraa. Kaiken ylle on nakattu hupullinen viitta. Jalkineet on tehty pehmeästä nahasta.
Selässä kannettavasta nyyttiparista löytyy monen muun tavaran ohella vaihtovaatekerta, mekko ja huopa.
Kaulassaan Lin pitää äidiltään perimäänsä kaulakorua. Kumpaisestakin korvasta löytyy myös koru, joista vasemmassa korvassa pidettävään koru on erityisempi. Siihen on talletettu pieni määrä noituutta hätätapauksia varten ja se herää käyttökelpoiseksi, kun Lin koskettaa sitä vasemmalla kämmenellään. Korusarja on pronssista, taitavaa käsityötä, jossa on kuvattu siipensä levittänyt pöllö. Oman osionsa muodostavat pää, vartalo, pyrstö sekä siivet, ja ne on kiinnitetty toisiinsa pienillä renkailla. Korut kulkevat suvussa perintönä äidiltä tyttärelle, itsellensä Lin sai ne lähdettyään kotoa.
Luonne ja tavat:
Ensi näkemältä Lynessa vaikuttaa varsin itsevarmalta ja määrätietoiselta ihmiseltä - jotkut väittävät häntä jääräpäiseksikin, sillä jotain päätettyään Liniä on vaikea saada muuttamaan mieltään ilman vahvoja perusteluja. Hänelle ei tuota vaikeuksia puhella vieraiden kanssa, vaikka hän saattaakin olla hieman suorapuheisempi juttutoveri kuin ensi alkuun olettaisi. Miltei ainoa asia, jota hän välttelee puheissaan, on noituus, sillä tämänhetkinen yleinen asenne noitia ja velhoja kohtaan ei ole parhaimmillaan.
Yleisesti ottaen Lynessa on hyväntuulinen ja avoin, luottaen vähäpätöisissä asioissa muihin ihmisiin huolettoman oloisesti. Itselleen tärkeiden asioiden kohdalla luottamus onkin sitten toinen, ja noidan on hyvin vaikea paljastaa sisimpäänsä muille. Lynessa yrittää elää elämäänsä niin, ettei hänen tarvitse katua eikä hävetä tekemisiään tai tekemättä jättämisiään. Oiva periaate, jonka toteuttaminen ei kuitenkaan ihan aina onnistu..
Naisella on hyvä mielikuvitus ja vikkelä mieli. Hän rakastaa öisiä nuotiotulia ja tanssimista, vaikkakaan jälkimmäistä ei kovin mielellään tee ihmisten läsnä ollessa. Tanssi herättää hyvin herkästi magian hänen sisällään.
Ystävilleen Lynessa on lojaali, puhelias ja huumorintajuinen. Yleensä hän saa nostatettua hymyn surullisen tuttavansa huulille ja piristää masentuneen läheisensä mieltä. Hän arvostaa muista ihmisissä energisyyttä, rohkeutta ja uskallusta sanoa omat mielipiteensä. Myötäilijöistä ja tahdottomista henkilöistä hän ei juuri välitä.
Näkyjensä jälkeen tulevaa voimatonta tilaa nainen ei siedä, sillä hän ei pidä heikkona olemisesta. Hän haluaa kaiken aikaa olla valmis puolustamaan itseään.
Lynessalla on myös (pahana) tapana puhua itsekseen. Yleensä toki yksin ollessaan ja hiljaisella äänellä, itsekseen mumisten, mutta vähänkään ajatuksissaan hän tekee sitä myös väkijoukossa.
Menneisyys:
Crelosin suku on asuttanut keskikokoista Jokilaulun kaupunkia jo ikuisuuden, ja kaikki tietävät sen olevan epänormaalimpaa sukua. Crelosin perheenjäsenet eivät kuitenkaan ole pitäneet suurta melua itsestään, joten heidät hyväksytään - tai ainakin heidän ohitseen katsotaan, mikä on enemmän hyväntahtoisuutta kuin näinä huonompina vuosina voisi noitasuku odottaa. Muutamien viimeisten vuosien sato oli jäänyt pitkäksi, hallitsija keräsi tavallista korkeampia veroja rahoittaakseen omaa sotaretkeään itäisellä rajalla... kaikkea pientä, joka synkensi rahvaan mieltä ja sai yleisen mielialan kääntymään negatiivisempaan suuntaan taikuuden osalta.
Noitien ja velhojen keskuudessa Crelosin nimellä on ollut aikojen saatossa enemmänkin painoarvoa, mutta Lynessan syntymän aikoihin niistä ajoista on kulunut vuosia jo muutaman sukupolven verran. Heidän magiansa oli tavallistumaan päin, isoisoisoäidin kaltaista mahtia ei enää ollut.
Lynessan lapsuus oli niin tavanomainen kuin niissä merkeissä saattoi olettaa. Hän sai osakseen ehkä joitain nuivempia katseita maallikkoaikuisten puolelta, eikä hän saanut kovin suurta ystäväpiiriä, mutta se ei häntä vaivannut. Isoäiti Ceannalla oli suuri vaikutus Liniin jo varhaislapsuudessa. Hänen puoleensa Lin kääntyi usein kysymyksineen ja ihmettelyineen, ja isoäiti tutustutti hänet vähitellen heidän omaan maailmaansa, taikuuden maailmaan. Vanhimpana tyttölapsena Lin tulisi lopulta olemaan Crelosin suvun vanhin.
Pikkuveli Tyan syntyi Lynessan ollessa kuuden vanha, Nelura näki päivänvalon viisi vuotta myöhemmin. Silloin Lin oli jo yhdentoista, tutustumassa noitien keitoksiin ja liemiin - ja isoäidin pettymykseksi ei osoittanut luontaista lahjakkuutta siihen osa-alueeseen. Sen sijaan oman vartalon liikkeillä herätettävässä noituudessa hän oli luonnonlahjakkuus. Kutakuinkin niihin aikoihin hän näki myös ensimmäisen näkynsä. Se ei kestänyt puoltakaan minuuttia, mutta sekin riitti sotkemaan hänen ajatuksensa loppupäiväksi. Isoäiti ja äiti yrittivät selvitellä näyn todenperäisyyttä, mutta eivät onnistuneet. Se olisi voitu ohittaa sattumana, elleivät näyt olisi tulleet jäädäkseen. Ensin vain kerran kuukaudessa, vähitellen tiheämmin... kunnes kuudentoista vanhana Lin näki niitä päivittäin. Ainoa yhteinen asia näyille oli, että ne kaikki koskivat naisia - naista? -. Muutoin niistä ei ottanut mitään selvää. Olivatko ne vain hulluutta?
Vaadittiin paljon aikaa, itsehillintää ja päättäväisyyttä, ennen kuin Lynessa sai näkynsä siinä mielessä hallintaan, ettei hän antanut niiden vaikeuttaa elämäänsä. Onneksi hänellä oli sukunsa tuki takanaan. Vuodet kuluivat. Parinkymmenen iässä hänellä oli ensimmäinen seurustelusuhde Jarren-nimisen pojan kanssa, ja se kestikin pari vuotta, kunnes kaatui - näkyjen vuoksi. Ne olivat Jarrenille lopulta liikaa. Silloin Linille riitti. Hän pyysi äitinsä ja vanhan isoäitinsä siunauksen ja vannoi etsivänsä näkyjensä syyn. Maailmasta oli pakko löytyä joku, joka niistä tietäisi.
Aika lailla siitä lähtien noita on viettänyt elämäänsä tien päällä, 23-vuotiaasta eteenpäin. Hän elättää itsensä pääsääntöisesti parantajan ja kirjurin töillä, mutta tarpeen vaatiessa majatalojen kiertävänä laulajana ja tarinankertojana. Hän on kokenut seikkailuja, joista ei kotona asuessaan osannut kuvitella ja maailma on tullut hänelle tutuksi monella tapaa. Silti hän ei ole löytänyt kovin paljoa tietoa etsintänsä kohteesta. Pari vuotta sitten Myrnassoksen kaupungista hän löysi vanhan kynttiläntekijän, joka tiesi kertoa huhua näkyjen kirouksesta - tai siunaukseksikin sitä jotkut sanoivat, mies oli lisännyt epäuskoisena -, ja että paremmin asiasta tiesi Viimavuon Narrus. Jos hän olisi arvannut, miten vaikea etsintäretki nimen taakse piiloutui, Lynessa ei ehkä olisi riemastunut tiedosta niin paljon.. Pohjoisissa valtakunnissa ei tiedetty nimen omistajasta yhtään mitään. Nyt Lin on kohdistanut etsintänsä etelämmäs, löytyisikö tietoa täältä?
Taikuus: Lynessa kuuluu sukunsa niihin noitiin, joiden magia herää käyttöön heidän kehonsa liikkeestä. Liemet, voiteet ja keitokset sen sijaan ovat hänelle haasteellisia; hän saa sekoitettua yleisimpiin sairauksiin tehoavat rohdot, ja ne toimivat, mutta mihinkään vaativimpiin keitoksiin Lynessalla ei ole taitoa.
Muuta: Lynessa kantaa mukanaan jousta ja puukkoa, joilla hän osaa puolustautua tarpeen vaatiessa. Noitumista hän yrittää tätä nykyä välttää muiden ihmisten läsnä ollessa, ennen kuin on selvillä näiden suhtautumisesta noituutta kohtaan.
Sukua:
isä Arrash
äiti Trianne
pikkusisar Nelura
pikkuveli Tyan
äidinäiti Ceanna
Löytyy myös muutama setiä, tätejä ja serkkuja, mutta he eivät ole niin tuttuja.
Kutsumanimet: Lynessa, Lin, Nokkonen
Nokkosen lempinimen hän sai isoäidiltään ja tätä nykyä Lin esittäytyy Nokkosena, jos ei halua tuoda julki oikeaa nimeään
Sukupuoli: nainen
Laji: ihminen, noita
Ikä: 28v / 14.8.
Ammatti: vaeltaja, parantaja, kirjuri, tarvittaessa myös laulaja ja tarinankertoja. Lin osaa myös huolehtia eläimistä, joten elannon hankkimiseen löytyy useita keinoja, joista sopivin vaihtoehto valitaan aina tarpeen mukaan.
Ulkonäkö:
162cm, 51kg
Ruumiinrakenteeltaan Lynessa on pitkähkö, hoikka ja notkea - kuten Crelosin suvun jäsenet yleisesti ottaen tuppaavat olemaankin. Naista ei voi sanoa runsasmuotoisen reheväksi, mutta laudaksi nimittäminen on sekin liioittelua. Naisellisuus piirtyy kevyin kaartein oikeissa kohdissa - vähäsen on sopivasti, Lin voisi itse todeta itsestään. Hänen ihonsa on sävyltään päivettyneen tummahko ja siinä on nähtävissä muutamia arpia, lähinnä käsivarsissa. Oikean korvan alta löytyy pikkuinen arpi.
Noidan liikkuminen ja elehtiminen on sulavan ja vaivattoman näköistä. Hänestä huomaa, että nainen on sinut vartalonsa kanssa ja tietää tarkasti sen rajat ja mahdollisuudet liikkeissä.
Lynessan kasvoja voisi kuvailla tavanomaisiksi. Piirteet eivät tuo inspiraatiota runoilijoille, mutta eivät saa vastaantulijaa sävähtämään rumuudesta. Ovaalinomaisista kasvoista erottuvat poskipäät hennosti. Nenänkaari on aavistuksen kyömy ja huulet hieman täyteläisemmät kuin olisi tarpeen. Silmät ovat siniharmaat, hiukset suklaanruskeat. Tukka yltää lapaluiden tietämille ja se pidetään usein löyhällä nutturalla tai palmikolla.
Vaatetuksessaan Lin suosii hyvin paljon luonnonläheisiä sävyjä; vaaleaa, ruskeaa ja vihreää. Vaeltaessaan hän pukeutuu housuihin, mutta viipyessään kylässä useamman päivän yli, hän pukeutuu suosiolla mekkoon. Pääosin Lynessan vaatetus pysyy samankaltaisena vuoden ympäri, toki vuodenaika näkyy vaatteiden paksuudessa ja kankaissa. Housut ovat hieman löysemmin kaavoitettu, jotta ne rajoittaisivat liikkumista mahdollisimmat vähän. Paidat (kesäaikaan yllä vain lyhythihainen, viileinä vuodenaikoina yllä myös pitkähihainen) ovat hieman ihonmyötäisemmät, ja hyvin pelkistetyn koristeettomat. Uumalle on kietaistu vyö, johon on kiinnitetty useampi pienempi pussukka ja terävä puukko tupessaan. Pussukoista löytyy yleisimpiä parannuskasveja kuivattuina, hänen vähäiset rahavarantonsa ja muuta tarpeellista pientä tavaraa. Kaiken ylle on nakattu hupullinen viitta. Jalkineet on tehty pehmeästä nahasta.
Selässä kannettavasta nyyttiparista löytyy monen muun tavaran ohella vaihtovaatekerta, mekko ja huopa.
Kaulassaan Lin pitää äidiltään perimäänsä kaulakorua. Kumpaisestakin korvasta löytyy myös koru, joista vasemmassa korvassa pidettävään koru on erityisempi. Siihen on talletettu pieni määrä noituutta hätätapauksia varten ja se herää käyttökelpoiseksi, kun Lin koskettaa sitä vasemmalla kämmenellään. Korusarja on pronssista, taitavaa käsityötä, jossa on kuvattu siipensä levittänyt pöllö. Oman osionsa muodostavat pää, vartalo, pyrstö sekä siivet, ja ne on kiinnitetty toisiinsa pienillä renkailla. Korut kulkevat suvussa perintönä äidiltä tyttärelle, itsellensä Lin sai ne lähdettyään kotoa.
Luonne ja tavat:
Ensi näkemältä Lynessa vaikuttaa varsin itsevarmalta ja määrätietoiselta ihmiseltä - jotkut väittävät häntä jääräpäiseksikin, sillä jotain päätettyään Liniä on vaikea saada muuttamaan mieltään ilman vahvoja perusteluja. Hänelle ei tuota vaikeuksia puhella vieraiden kanssa, vaikka hän saattaakin olla hieman suorapuheisempi juttutoveri kuin ensi alkuun olettaisi. Miltei ainoa asia, jota hän välttelee puheissaan, on noituus, sillä tämänhetkinen yleinen asenne noitia ja velhoja kohtaan ei ole parhaimmillaan.
Yleisesti ottaen Lynessa on hyväntuulinen ja avoin, luottaen vähäpätöisissä asioissa muihin ihmisiin huolettoman oloisesti. Itselleen tärkeiden asioiden kohdalla luottamus onkin sitten toinen, ja noidan on hyvin vaikea paljastaa sisimpäänsä muille. Lynessa yrittää elää elämäänsä niin, ettei hänen tarvitse katua eikä hävetä tekemisiään tai tekemättä jättämisiään. Oiva periaate, jonka toteuttaminen ei kuitenkaan ihan aina onnistu..
Naisella on hyvä mielikuvitus ja vikkelä mieli. Hän rakastaa öisiä nuotiotulia ja tanssimista, vaikkakaan jälkimmäistä ei kovin mielellään tee ihmisten läsnä ollessa. Tanssi herättää hyvin herkästi magian hänen sisällään.
Ystävilleen Lynessa on lojaali, puhelias ja huumorintajuinen. Yleensä hän saa nostatettua hymyn surullisen tuttavansa huulille ja piristää masentuneen läheisensä mieltä. Hän arvostaa muista ihmisissä energisyyttä, rohkeutta ja uskallusta sanoa omat mielipiteensä. Myötäilijöistä ja tahdottomista henkilöistä hän ei juuri välitä.
Näkyjensä jälkeen tulevaa voimatonta tilaa nainen ei siedä, sillä hän ei pidä heikkona olemisesta. Hän haluaa kaiken aikaa olla valmis puolustamaan itseään.
Lynessalla on myös (pahana) tapana puhua itsekseen. Yleensä toki yksin ollessaan ja hiljaisella äänellä, itsekseen mumisten, mutta vähänkään ajatuksissaan hän tekee sitä myös väkijoukossa.
Menneisyys:
Crelosin suku on asuttanut keskikokoista Jokilaulun kaupunkia jo ikuisuuden, ja kaikki tietävät sen olevan epänormaalimpaa sukua. Crelosin perheenjäsenet eivät kuitenkaan ole pitäneet suurta melua itsestään, joten heidät hyväksytään - tai ainakin heidän ohitseen katsotaan, mikä on enemmän hyväntahtoisuutta kuin näinä huonompina vuosina voisi noitasuku odottaa. Muutamien viimeisten vuosien sato oli jäänyt pitkäksi, hallitsija keräsi tavallista korkeampia veroja rahoittaakseen omaa sotaretkeään itäisellä rajalla... kaikkea pientä, joka synkensi rahvaan mieltä ja sai yleisen mielialan kääntymään negatiivisempaan suuntaan taikuuden osalta.
Noitien ja velhojen keskuudessa Crelosin nimellä on ollut aikojen saatossa enemmänkin painoarvoa, mutta Lynessan syntymän aikoihin niistä ajoista on kulunut vuosia jo muutaman sukupolven verran. Heidän magiansa oli tavallistumaan päin, isoisoisoäidin kaltaista mahtia ei enää ollut.
Lynessan lapsuus oli niin tavanomainen kuin niissä merkeissä saattoi olettaa. Hän sai osakseen ehkä joitain nuivempia katseita maallikkoaikuisten puolelta, eikä hän saanut kovin suurta ystäväpiiriä, mutta se ei häntä vaivannut. Isoäiti Ceannalla oli suuri vaikutus Liniin jo varhaislapsuudessa. Hänen puoleensa Lin kääntyi usein kysymyksineen ja ihmettelyineen, ja isoäiti tutustutti hänet vähitellen heidän omaan maailmaansa, taikuuden maailmaan. Vanhimpana tyttölapsena Lin tulisi lopulta olemaan Crelosin suvun vanhin.
Pikkuveli Tyan syntyi Lynessan ollessa kuuden vanha, Nelura näki päivänvalon viisi vuotta myöhemmin. Silloin Lin oli jo yhdentoista, tutustumassa noitien keitoksiin ja liemiin - ja isoäidin pettymykseksi ei osoittanut luontaista lahjakkuutta siihen osa-alueeseen. Sen sijaan oman vartalon liikkeillä herätettävässä noituudessa hän oli luonnonlahjakkuus. Kutakuinkin niihin aikoihin hän näki myös ensimmäisen näkynsä. Se ei kestänyt puoltakaan minuuttia, mutta sekin riitti sotkemaan hänen ajatuksensa loppupäiväksi. Isoäiti ja äiti yrittivät selvitellä näyn todenperäisyyttä, mutta eivät onnistuneet. Se olisi voitu ohittaa sattumana, elleivät näyt olisi tulleet jäädäkseen. Ensin vain kerran kuukaudessa, vähitellen tiheämmin... kunnes kuudentoista vanhana Lin näki niitä päivittäin. Ainoa yhteinen asia näyille oli, että ne kaikki koskivat naisia - naista? -. Muutoin niistä ei ottanut mitään selvää. Olivatko ne vain hulluutta?
Vaadittiin paljon aikaa, itsehillintää ja päättäväisyyttä, ennen kuin Lynessa sai näkynsä siinä mielessä hallintaan, ettei hän antanut niiden vaikeuttaa elämäänsä. Onneksi hänellä oli sukunsa tuki takanaan. Vuodet kuluivat. Parinkymmenen iässä hänellä oli ensimmäinen seurustelusuhde Jarren-nimisen pojan kanssa, ja se kestikin pari vuotta, kunnes kaatui - näkyjen vuoksi. Ne olivat Jarrenille lopulta liikaa. Silloin Linille riitti. Hän pyysi äitinsä ja vanhan isoäitinsä siunauksen ja vannoi etsivänsä näkyjensä syyn. Maailmasta oli pakko löytyä joku, joka niistä tietäisi.
Aika lailla siitä lähtien noita on viettänyt elämäänsä tien päällä, 23-vuotiaasta eteenpäin. Hän elättää itsensä pääsääntöisesti parantajan ja kirjurin töillä, mutta tarpeen vaatiessa majatalojen kiertävänä laulajana ja tarinankertojana. Hän on kokenut seikkailuja, joista ei kotona asuessaan osannut kuvitella ja maailma on tullut hänelle tutuksi monella tapaa. Silti hän ei ole löytänyt kovin paljoa tietoa etsintänsä kohteesta. Pari vuotta sitten Myrnassoksen kaupungista hän löysi vanhan kynttiläntekijän, joka tiesi kertoa huhua näkyjen kirouksesta - tai siunaukseksikin sitä jotkut sanoivat, mies oli lisännyt epäuskoisena -, ja että paremmin asiasta tiesi Viimavuon Narrus. Jos hän olisi arvannut, miten vaikea etsintäretki nimen taakse piiloutui, Lynessa ei ehkä olisi riemastunut tiedosta niin paljon.. Pohjoisissa valtakunnissa ei tiedetty nimen omistajasta yhtään mitään. Nyt Lin on kohdistanut etsintänsä etelämmäs, löytyisikö tietoa täältä?
Taikuus: Lynessa kuuluu sukunsa niihin noitiin, joiden magia herää käyttöön heidän kehonsa liikkeestä. Liemet, voiteet ja keitokset sen sijaan ovat hänelle haasteellisia; hän saa sekoitettua yleisimpiin sairauksiin tehoavat rohdot, ja ne toimivat, mutta mihinkään vaativimpiin keitoksiin Lynessalla ei ole taitoa.
Muuta: Lynessa kantaa mukanaan jousta ja puukkoa, joilla hän osaa puolustautua tarpeen vaatiessa. Noitumista hän yrittää tätä nykyä välttää muiden ihmisten läsnä ollessa, ennen kuin on selvillä näiden suhtautumisesta noituutta kohtaan.
Sukua:
isä Arrash
äiti Trianne
pikkusisar Nelura
pikkuveli Tyan
äidinäiti Ceanna
Löytyy myös muutama setiä, tätejä ja serkkuja, mutta he eivät ole niin tuttuja.