Post by Voodoo on May 26, 2012 1:31:06 GMT 3
(( Eli tarkoitus tässä pistää nykyfantasiaa oleva kouludraamapelitys käyntiin, jotain mitä en ole ennen kokeillut enkä pelaillut. Robin Phoenix löytyy hahmoesittelystä.. Hyppää sekaan jos haluat!! ))
Pieni punatukkainen tyttö istui nauraen rengaskeinussa ja Theo työnsi tälle lisää vauhtia. Vihreä satiinimekko liehui vauhdissa ja Robin pyysi lisää vauhtia.
Muistikuva vaihtui toiseen. Siinä Theo seisoi pienen liitutaulun edessä selin oppilaisiin ja kirjoitti, kuinka Lumoajat polveutuvat kentaurien ajanlaskun alussa eläneestä shamaaniheimosta. Miehen selän takana pienessä, puiseen vajaan rakennetussa luokkahuoneessa istui Robin ja hänen neljä luokkatoveriaan.
Tristan istui etummaisena ja kirjoitti muistiinpanoja kuin kympin oppilas konsanaan. Hänen takanaan istui Maya, ujo keijutyttö, joka katseli hajamielisesti ikkunasta vehreälle niitylle. Hänen oikealla puolellaan pulpetissa nuokkui Gobinus, nuori menninkäisen alku. Tämän edessä taas istui nuori Robin, joka juuri kirjoitti kirjelappusta oikealla puolellaan istuvalle Engelille. Ojennettuaan taitellun paperinpalan vastaanottajalleen, Robin käännähti äkkiä ja potkaisi takanaan puoliksi nukkuvaa menninkäistä nilkkaan, mulkaisi tätä merkitsevästi ja kääntyi äkkiä takaisin. Engel luki kirjelappusensa ja hymyili niin maireasti että terävät pitkät kulmahampaat välkehtivät valossa. Theo kääntyi ympäri ja hymyili kummityttärelleen.
"Robin, osaatko sanoa kuka oli ensimmäinen Lumoaja?"
Muisto vaihtui taas ja tällä kertaa Theo muisteli päivää jolloin Robinin leima oli kääntänyt uuden sivun hänen elämässään.
Sinä päivänä Robin juoksi suutuspäissään Ruocco-lammelle riideltyään kummisetänsä kanssa kotiintuloajoista. Tyttö oli silloin kymmenen vanha. Hän lähti juoksemaan Theon hirsimökiltä läpi metsän rantaan ja tajusi lopettaa juoksun kun hän seisoi melkein keskellä lampea. Tyttö seisahtui ja painoi katseensa hitaasti jalkoihinsa. Robin näki oman heijastuksensa veden pinnassa ja kirkaisi. Matka kotimökistä rantaan kesti yleensä noin kymmenen minuuttia kävellen. Robinilta matkaan oli mennyt juosten noin 15 sekunttia. Theo oli tullut perässä hiukan hitaammin ja seisoi rannalla hyvin ylpeänä, leveä hymy kasvoillaan ja kyynel silmässä.
"Tule nyt tänne jotta voin halata sinua" mies pyysi ja viittoi syliinsä molemmilla käsillään. Robin oli juossut kummisetänsä syleilyyn alle sekunnissa ja he itkivät yhdessä ilosta. Samana päivänä he olivat hakeneet tytölle lemmikkikissan - suloisen siiamilaiskissan, joka sai nimekseen Ninja (Robin piti tuolloin kovasti Turtleseista).
Nyt Theo katseli kun hänen 16-vuotias kummityttärensä pakkasi isoa kermanväristä trolli-matkalaukkuaan ja valmistautui lähtemään toiselle puolelle maata sijaitsevaan sisäoppilaitokseen, Pihlajavuoreen. Robin menisi nyt toiselle luokalle. Theo haki tarvittavat kirjat (Vamppyyrien esihistoria osa 2, Velhomaailman salat, Keijusodat kurssi 2 ja Maailman taika-atlas) takkahuoneesta ja kantoi ne Robinin huoneeseen, laski ne ruskealle päiväpeitolle ja istahti itse väsyneesti kirjapinon viereen.
"Oletko varma että siinä on kaikki mitä tarvitset?" Theo kysyi ja katseli kun Robin pakkasi vauhdilla sängynpäädyssä aukimakaavaa laukkua.
"On,siinä oli puuttuvat kirjat.Tarvitsen vielä eväät matkalla - muistithan hakea minulle sipseja?" Robin kysyi ja katsahti kummisetäänsä pikaisesti, kuitenkaan hidastamatta pakkaamisvauhtiaan.
"En pärjää koko kahden tunnin matkaa ilman sipsejä...Missä mun kännykkä on?" Tyttö seisahtui viimein ja etsi katsellaan lattialla olevien vaatemyttyjen lähettyviltä Nokiaansa.
"Hain minä, kultaseni. Kaksi pussia. Toinen odottaa sitten täällä kun tulet talvilomalla kotiin..Tulethan sinä?" Theo varmisti.
Robin suhahti kahdessa sekunnissa ympäri talon ja palasi hopeakuorinen puhelin kourassaan takaisin makuuhuoneeseensa.
"Tulen minä. Oh,kuulitko? Kärryt saapuivat." Robin heitti vauhdilla loput kirjat ja vaatteet laukkuun ja paiskasi sen kiinni, pyysi Theoa nojaamaan siihen jotta sai sen lukituksi ja nosti sen lattialle.
"Tuletko saattamaan?" Robin kysyi ja nappasi toiseen käteen ison nahkaisen käsilaukkunsa, toisella kädellä hän kiskoi matkalaukkuaan perässään.
"Tulen.. Anna kun minä.." Theo otti matkalaukun tytöltä ja auttoi sen ulosronttaamisessa.Robin sujautti ovella uudet lenkkarit jalkaansa ja kääntyi äkkiä ympäri.
"Sipsit?" Hän sanoi ja katsoi kummisetäänsä kysyvästi pää hiukan kallellaan.
"Käsilaukussasi, samoin kuin pullo vettä ja kännykän laturi."
"Äh,tiesin että jotain unohtui. Kiitos!" Robin suikkasi suukon kummisetänsä poskelle ja kääntyi ovelle, työnsi sen auki ja käveli ulos auringonpaisteessa kylpevälle terassille. Heidän kotimökkinsä oli keskellä metsäaukiota, jonka vasemmassa laidassa oli tiheäkasvuinen niitty. Siellä kasvoi mitä ihmeellisimpiä kukkia ja lenteli toinen toistaan värikkäämpiä perhosia.
Keskellä pihamaata seisoi valtavat kulmikkaat hevoskärryt.Niiden olisi voinut luulla tulleen 1800-luvulta ellei olisi tiennyt paremmin. Kärryjen edessä seisoi kaksi hurjan kokoista,valkoista hevosta valmiina viemään matkustajat Pihlajavuorelle. Vaunun sivuovesta ulos astui tummaan pukuun pukeutunut, lastaajaksi kutsuttu mies. Tämä käveli kuin ohjelmoituna kohti Robinia ja tämän ohi Theo luo, nappasi matkalaukun ja kantoi sen vaunun peräosaan avautuneeseen luukkuun. Lastaajat eivät koskaan käyttäneet taikojaan laukkujen kantoon elleivät vaunut seisseet jonkin maagisen kaupungin rajojen sisäpuolella ja näin ollen poissa ihmisten silmistä.
Robin suukotti kummisetänsä poskea vielä kerran, halasin tätä lujasti ennenkuin hyvästeli ja lähti ripeästi kävelemään kohti hevosvaunua. Lastaaja avasi oven hänelle ja avusti hänet vaunuun, kiipesi sitten itse perässä ja läimäytti oven kiinni. Hevoset hirnahtivat komeasti ja kaarsivat mökiltä poispäin lähtevälle hiekkatielle, kiihdyttivät laukkaan ja nousivat ilmaan. Theo ei enää voinut nähdä vaunuja, ne häipyivät näkyvistä.Niin ne tekivät noustessaan ilmaan - muuttuivat näkymättömiksi.
Robin vilkaisi verhonraosta puiden latvuksia ja huokaisi. Näin sitä ollaan matkalla koululle, Robin ajatteli itsekseen. Sitten hän tajusi että vaunuissa olisi tilaa vielä yhdelle hänen lisäkseen. Tekisikö vaunu vielä pysähdyksen?
Pieni punatukkainen tyttö istui nauraen rengaskeinussa ja Theo työnsi tälle lisää vauhtia. Vihreä satiinimekko liehui vauhdissa ja Robin pyysi lisää vauhtia.
Muistikuva vaihtui toiseen. Siinä Theo seisoi pienen liitutaulun edessä selin oppilaisiin ja kirjoitti, kuinka Lumoajat polveutuvat kentaurien ajanlaskun alussa eläneestä shamaaniheimosta. Miehen selän takana pienessä, puiseen vajaan rakennetussa luokkahuoneessa istui Robin ja hänen neljä luokkatoveriaan.
Tristan istui etummaisena ja kirjoitti muistiinpanoja kuin kympin oppilas konsanaan. Hänen takanaan istui Maya, ujo keijutyttö, joka katseli hajamielisesti ikkunasta vehreälle niitylle. Hänen oikealla puolellaan pulpetissa nuokkui Gobinus, nuori menninkäisen alku. Tämän edessä taas istui nuori Robin, joka juuri kirjoitti kirjelappusta oikealla puolellaan istuvalle Engelille. Ojennettuaan taitellun paperinpalan vastaanottajalleen, Robin käännähti äkkiä ja potkaisi takanaan puoliksi nukkuvaa menninkäistä nilkkaan, mulkaisi tätä merkitsevästi ja kääntyi äkkiä takaisin. Engel luki kirjelappusensa ja hymyili niin maireasti että terävät pitkät kulmahampaat välkehtivät valossa. Theo kääntyi ympäri ja hymyili kummityttärelleen.
"Robin, osaatko sanoa kuka oli ensimmäinen Lumoaja?"
Muisto vaihtui taas ja tällä kertaa Theo muisteli päivää jolloin Robinin leima oli kääntänyt uuden sivun hänen elämässään.
Sinä päivänä Robin juoksi suutuspäissään Ruocco-lammelle riideltyään kummisetänsä kanssa kotiintuloajoista. Tyttö oli silloin kymmenen vanha. Hän lähti juoksemaan Theon hirsimökiltä läpi metsän rantaan ja tajusi lopettaa juoksun kun hän seisoi melkein keskellä lampea. Tyttö seisahtui ja painoi katseensa hitaasti jalkoihinsa. Robin näki oman heijastuksensa veden pinnassa ja kirkaisi. Matka kotimökistä rantaan kesti yleensä noin kymmenen minuuttia kävellen. Robinilta matkaan oli mennyt juosten noin 15 sekunttia. Theo oli tullut perässä hiukan hitaammin ja seisoi rannalla hyvin ylpeänä, leveä hymy kasvoillaan ja kyynel silmässä.
"Tule nyt tänne jotta voin halata sinua" mies pyysi ja viittoi syliinsä molemmilla käsillään. Robin oli juossut kummisetänsä syleilyyn alle sekunnissa ja he itkivät yhdessä ilosta. Samana päivänä he olivat hakeneet tytölle lemmikkikissan - suloisen siiamilaiskissan, joka sai nimekseen Ninja (Robin piti tuolloin kovasti Turtleseista).
Nyt Theo katseli kun hänen 16-vuotias kummityttärensä pakkasi isoa kermanväristä trolli-matkalaukkuaan ja valmistautui lähtemään toiselle puolelle maata sijaitsevaan sisäoppilaitokseen, Pihlajavuoreen. Robin menisi nyt toiselle luokalle. Theo haki tarvittavat kirjat (Vamppyyrien esihistoria osa 2, Velhomaailman salat, Keijusodat kurssi 2 ja Maailman taika-atlas) takkahuoneesta ja kantoi ne Robinin huoneeseen, laski ne ruskealle päiväpeitolle ja istahti itse väsyneesti kirjapinon viereen.
"Oletko varma että siinä on kaikki mitä tarvitset?" Theo kysyi ja katseli kun Robin pakkasi vauhdilla sängynpäädyssä aukimakaavaa laukkua.
"On,siinä oli puuttuvat kirjat.Tarvitsen vielä eväät matkalla - muistithan hakea minulle sipseja?" Robin kysyi ja katsahti kummisetäänsä pikaisesti, kuitenkaan hidastamatta pakkaamisvauhtiaan.
"En pärjää koko kahden tunnin matkaa ilman sipsejä...Missä mun kännykkä on?" Tyttö seisahtui viimein ja etsi katsellaan lattialla olevien vaatemyttyjen lähettyviltä Nokiaansa.
"Hain minä, kultaseni. Kaksi pussia. Toinen odottaa sitten täällä kun tulet talvilomalla kotiin..Tulethan sinä?" Theo varmisti.
Robin suhahti kahdessa sekunnissa ympäri talon ja palasi hopeakuorinen puhelin kourassaan takaisin makuuhuoneeseensa.
"Tulen minä. Oh,kuulitko? Kärryt saapuivat." Robin heitti vauhdilla loput kirjat ja vaatteet laukkuun ja paiskasi sen kiinni, pyysi Theoa nojaamaan siihen jotta sai sen lukituksi ja nosti sen lattialle.
"Tuletko saattamaan?" Robin kysyi ja nappasi toiseen käteen ison nahkaisen käsilaukkunsa, toisella kädellä hän kiskoi matkalaukkuaan perässään.
"Tulen.. Anna kun minä.." Theo otti matkalaukun tytöltä ja auttoi sen ulosronttaamisessa.Robin sujautti ovella uudet lenkkarit jalkaansa ja kääntyi äkkiä ympäri.
"Sipsit?" Hän sanoi ja katsoi kummisetäänsä kysyvästi pää hiukan kallellaan.
"Käsilaukussasi, samoin kuin pullo vettä ja kännykän laturi."
"Äh,tiesin että jotain unohtui. Kiitos!" Robin suikkasi suukon kummisetänsä poskelle ja kääntyi ovelle, työnsi sen auki ja käveli ulos auringonpaisteessa kylpevälle terassille. Heidän kotimökkinsä oli keskellä metsäaukiota, jonka vasemmassa laidassa oli tiheäkasvuinen niitty. Siellä kasvoi mitä ihmeellisimpiä kukkia ja lenteli toinen toistaan värikkäämpiä perhosia.
Keskellä pihamaata seisoi valtavat kulmikkaat hevoskärryt.Niiden olisi voinut luulla tulleen 1800-luvulta ellei olisi tiennyt paremmin. Kärryjen edessä seisoi kaksi hurjan kokoista,valkoista hevosta valmiina viemään matkustajat Pihlajavuorelle. Vaunun sivuovesta ulos astui tummaan pukuun pukeutunut, lastaajaksi kutsuttu mies. Tämä käveli kuin ohjelmoituna kohti Robinia ja tämän ohi Theo luo, nappasi matkalaukun ja kantoi sen vaunun peräosaan avautuneeseen luukkuun. Lastaajat eivät koskaan käyttäneet taikojaan laukkujen kantoon elleivät vaunut seisseet jonkin maagisen kaupungin rajojen sisäpuolella ja näin ollen poissa ihmisten silmistä.
Robin suukotti kummisetänsä poskea vielä kerran, halasin tätä lujasti ennenkuin hyvästeli ja lähti ripeästi kävelemään kohti hevosvaunua. Lastaaja avasi oven hänelle ja avusti hänet vaunuun, kiipesi sitten itse perässä ja läimäytti oven kiinni. Hevoset hirnahtivat komeasti ja kaarsivat mökiltä poispäin lähtevälle hiekkatielle, kiihdyttivät laukkaan ja nousivat ilmaan. Theo ei enää voinut nähdä vaunuja, ne häipyivät näkyvistä.Niin ne tekivät noustessaan ilmaan - muuttuivat näkymättömiksi.
Robin vilkaisi verhonraosta puiden latvuksia ja huokaisi. Näin sitä ollaan matkalla koululle, Robin ajatteli itsekseen. Sitten hän tajusi että vaunuissa olisi tilaa vielä yhdelle hänen lisäkseen. Tekisikö vaunu vielä pysähdyksen?