Post by spyrre on May 1, 2012 19:45:55 GMT 3
Spyrre:
Majatalon ilmapiiri tuntui hilpeältä ja äänekkäältä, kuten normaalina iltana kuuluikin. Tuoppien kolina ja ympärillä nouseva jatkuvasti edestakaisin aaltoileva naurunremakka sai itsekseen salin reunamilla istuskelevan mustaturkkisen kissamaisen olennon luimistamaan repaleisia korviaan vaikka tämä jatkoi kuitenkin näennäisesti reagoimatta ateriointiaan rauhalliseen, vaikkakin aavistuksen pitkästyneeseen tapaansa. Jokseenkin kuluneisiin, käytännöllisiin matkustusvaatteisiin tälläytynyt nainen oli vetänyt viittansa hupun päähänsä jopa sisätiloissa kiinnittääkseen vähemmän huomiota, mutta loppujen lopuksi ei ollut hirveän vaikea hoksata lähelle eksyessään hupun varjoista kiiluvia vihreitä silmiä taikka mustaa, petomaista kuonoa, puhumattakaan ajoittain viitanliepeen alta heilahtelevasta hännästä. Oli miten oli, ainakin tähän saakka olento olikin saanut olla suhteellisen rauhassa... ellei ympärillä tapahtuvaa rempseää mellastusta laskettu. Kissaihminen hymähti itsekseen pureskellen lihapatansa viimeisiä rippeitä lykäten sitten lautasensa kauemmas ja kurotti sen sijaan tuoppiaan kunnes lähistöllä nouseva astetta kovempi remakka sai hänen päänsä kääntymään. Joukko ihmisiä, pääasiassa miehiä, näkyi kerääntyneen salin perälle kuin meneillään olisi jotain erityisenkin kiinnostavaa... tosin, saattoihan meneillään olla vain sitä tyypillistä humalaisten mellastusta. Joka tapauksessa kissa jäi paremman tekemisen puutteessa silmäilemään puolihuolimattomasti samaan suuntaan pöytäänsä nojaillen. Kuka sitä tiesi, vaikka luvassa saattaisi sittenkin olla jotakin mahdollisesti viihdyttävää...
Sub:
Kädenvääntö ei kukaties tavallisesti lukeutunut siihen ajanvietteen aateliin, jota keräännyttiin oikein joukolla katsomaan. Yleensä siihen vaadittiin vähintään oikea tappelu, käsien kääntely kun oli kuitenkin loppujen lopuksi varsin pliisua noin nyt pidemmän päälle, vaikka muutamat sitä suosivatkin - olihan se kuitenkin reilusti vähemmän riskialtista voimien mittailua. Tänä iltana salin perällä oli kuitenkin meneillään varsin omanlaisensa vääntö, joka keräsi reilusti kiinnostusta. Oli varsin todennäköistä että syynä olivat osanottajat - siis se yksi joka pysyi, ja ne varsin useat jotka vaihtuivat. Sillä kun kissamainen tapaus pääsi töllistelemään, kannustamaan ja vuoroaan odottelemaan kerääntyneen väkijoukon ohi ohitse, sai tämä huomata, ettei kyseessä ollutkaan mikä tahansa viiden pennin vääntö - ei missään mielessä. Salin perällä, suurehkon ja harvinaisen vakaan pöydän ääressä, väännettiin kättä mitä selvimmin oikeilla panoksilla. Osanottajien yhteen puristettujen käsien välissä pöydällä kun komeili jo melkoinen kasa lantteja. Suurin osa niistä toki oli kuparia, ja paremmatkin vain hopeaa, mutta säkissä tällä kasalla olisi siitä huolimatta kolkannut jo hieman kovemmankin niistä körmyistä, jotka voimiaan koettelivat - vaan ei tosin seinän viereen linnoittautunutta, jolla ei ilmeisesti ollut mikään kiire mihinkään. Jos tarkkoja oltiin, ei kyseessä ollut edes mies, kuten muu tästä sarvienkalistelijoiden joukosta, vaan nainen. Valtava nainen, jos tarkkoja oltiin. Istuessaankin tämä oli reilusti muuta joukkoa pidempi, vähintään pään tai puolitoista joukon suurintakin, eikä kyseessä tosiaan ollut mikään hienostoneiti muutenkaan. Ei, tämä tapaus oli selvästi viettänyt aikansa hieman rivakammin - mahdollisesti jossakin avolouhoksessa. Eikä tuhruinen, ilmeisesti perunasäkeistä kursittu vaateparsikaan tätä juuri imarrellut. Eipä tosin sillä, että tässä millään korealla ulkonäöllä olisikaan kilpailtu.
"Väännä nyt! Nääs kun ei tunnu vielä!" nainen karjaisi viimeisimmälle kilpatoverilleen. Tämä näytti tuskin edes vääntävän itse, ja siitä huolimatta toinen puski ähisten ja otsasuonet pullottaen saamatta aikaan nähtävästi yhtään mitään. Kuin pikkulapsi olisi yrittänyt kellistää raavasta miestä - myös koon puolesta. Vaan ei, muutaman hetken perästä sivustakatsojat saivat taas huokaista tympääntyneesti, kun viimeisin koura iskettiin pöytään niin että pamahti - ja kilisi, kolikko kasat olivat vähällä vieriä pöydältä.
"Ja seuraava! Se on viisi kuparipenniä koko potista!" karjaisi neiti, samalla kun loi varsin huvittuneen vilkaisun nyreään, huonoon häviäjään. Ja seuraava halukas oli jo valmiina yrittämään. Typerämpikin olisi nähnyt ettei tässä ollut juurikaan toivoa, mutta kolikkokasa oli eittämättä varsin kutsuva kannuste fiksuillekin - ja olihan tässä nyt melkoinen tilaisuus siihen paljon puhuttuun mutta vähän nähtyyn kunniaankin, jos vain onnistuisi puskemaan tapauksen kouran ketoon. Yrittäähän sopi aina...
Spyrre:
Ensisilmäykseltä koko äänekäs välikohtaus näytti likimain juuri niin pitkäveteiseltä isojen poikien uhittelulta kuin kissaolento oli arvellutkin vilkaistessaan perällä olevan pöydän ympärille kerääntynyttä porukkaa. Jotain sarvienkalistelua selvästi, pari korstoa ähelsi ilmeisesti keskenään pöydän ääressä kättä vääntäen, kun lauma jokseenkin päihtyneitä muita vastaavia parveili ympärillä kannustamassa ja elämöimässä naisen korvien tuskastuneisuudeksi. ...tosin jotain outoa asetelmassa nyt oli. Oikeastaan hänellä kului hetki edes hoksata mistä oli kunnolla kyse, ennen kuin kissapedon tajuntaan viimein iski ettei toinen korstoista ollutkaan tyypillinen juopunut mies kuten tällaisilta pukareilta yleensä voisi olettaa vaan ilmeisesti suorastaan karskin näköinen, ympärillä parveilevia miekkosiakin pidempi nainen. Olento silmäili mittelöä ja tämän osanottajia hetken aikaa melkoisen yllättyneenä varsinkin tätä äänekkäästi vastustajiaan parjaavaa naisihmistä (jos tämä nyt edes oli ihminen?) kun tämä viimein ruhjoi kilpakumppaninsa raajan pöytään yleisön pettymykseksi saaden miehen luikkimaan näreänä tiehensä luultavasti paikkailemaan ylpeyttään muutamalla tuopilla olutta. Tämähän... saattaisi sittenkin olla jopa jokseenkin mielenkiintoista? Kissan kasvoilla häivähti pieni huvittunut virne, tämän noustessa sitten jaloilleen pudistellen ohimennen puolihuolimattomasti vaatetustaan. Pöydän vieressä lojuva nuhruinen reppu sekä jousi nykäistiin ohimennen olalle olennon astellessa sitten tuoppeineen lähemmäs seuraamaan eeppistä voimainkoitosta. Ei epäilystäkään siitä, kuka oli tähän mennessä ollut selkeästi voitokkain. Pitkäkyntiset sormet kävivät ohimennen raaputtamassa leukaa naisen mittaillessa vaivihkaisen uteliaasti kolikkovuorta korstomaisen naisen edessä, asettuen sitten vähin äänin katsojien joukkoon seuraamaan tapahtumia. Vaikutti siltä että solakka kissa ei ollut kiinnostunut ottamaan osaa kisailuun, aivan vain omaten järkeä pääkopassaan, mutta kenties tästä voisi seurata jotakin muuta... kiinnostavaa jos tilaisuus vain soisi.
Sub:
Tarli ei ollut aivan varma, miten tähän oli taas tullut päädyttyä, tähän "katsokaa kun minä olen iso ja vahva villi-ihminen!" -touhuun. Tai olihan, loppujen lopuksi koko juttu oli varsin yksinkertainen. Vaan terpeleenkö vertaa hän sille voi jos paikan sängyt oli tehty ties mistä lahoista hammastikuista ja sortuivat alta heti kun joutuivat kannattelemaan jotain pikkulasta painavampaa!? Vaan tässä sitä silti oltiin, eikä majoittajaa juuri kiinnostanut vastaanmukina. Kuulemma tästä joutaisi vielä tyrmään jos ei piakkoin alkaisi tulla korvausta. Eli siis rahaa. Eli siis jotakin, jota hänellä oli varsin vähän. Joten eipä tässä kai sitten muuta kuin tällaista pullistelua ties mistä pikkuhiluista siinä toivossa että tässä saattaisi jopa tienata tarpeeksi.
Olipa miten oli, seuraavan korston käsi pamahti pöytään siinä missä edellistenkin, ja Tarli sai vain vaivoin peiteltyä turhautunutta huokaisuaan. Ei tässä ollut edes mitään mielenkiintoista, helppoa rahaa heppoisilta pullistelijoilta. Hän olisi paljon mieluummin tehnyt jotain muuta, mutta kai tässä nyt vain piti yrittää. Joukko tosin jupisi jo siihen malliin että selvästikään mielenkiinto ei pysyisi enää kauaa yllä - mikä oli kukaties hyvä, sillä samaa saattoi sanoa naisesta itsestäänkin. Eipä sillä, olihan tunnelma vielä varsin mukava ja sitä rataa, mutta siltikin...
Ja sitten, varsin ikävästi jälleen kerran, tuli todistettua että parani varoa mitä toivoi. Sillä jostain taka-alalta näytti vihdoin astuvan eteenpäin eräs kiinnostunut, joka oli todella saanut yrittää pysyäkseen huomaamattomissa tähän asti. Kyseinen tapaus oli niin pitkä kuin leveäkin, ja vaikka Tarli olisi yhä voinut tuijotella tätä alakenoon (ainakin hieman hartialeveydessä olisi ollut jo todellista kilpailua. Tai hauiksen paksuudessa. Valtava, kaljupäinen ilmestys löntysteli eteen, jääden sitten tuijottamaan suorastaan pistävästi. Kuin haastajaa. Ilmeisesti tämä oli tottunut olemaan lähitienoon suurin ja vahvin, eikä pitänyt siitä että joku uhkasi moista arvoasemaa. Varsin tuttua, mutta vaihteeksi kyseessä oli joku, jolla näytti olevan myös aitoja rahkeita ilmaista mielipiteensä.
"Noh, luulekko voittavasti?" Tarli sai hetken perästä kysäistyä, onnistuen pysymään yllättävän tyynenä, vaikka tietty pahaenteinen tunne jossakin niskan paikkeilla varoittelikin, että nyt olisi ollut parempi lyödä lappu luukulle.
"Näh. Minä tiedän!" oli ainoa vastaus, ennen kuin ilmestys istui alas niin että penkki tämän alla narisi, ja pamautti toisen kätensä pöytään. Varsin kunnioitettavan kokoinen, ei voinut kieltää. Ja niin hölmöä kuin se olikin, Tarli tarttui siihen pienen tuhahduksen saattelemana.
"Katsotaan." Eikä kestänyt kauaakaan, ennen kuin alkoi todellinen vääntö, ensimmäistä kertaa koko illan aikana. Hölmömpikin sivustakatsoja näki varsin selvästi, että tässä jylläsivät jo huomattavasti kovemmat voimat, kun kumpikin valtavista ihmisenkuvatuksista ähisi samalla, kun kädet heilahtelivat tasaisesti edestakaisin, kummankaan saavuttamatta mitään varsinaista ylilyöntiasemaa. Tarli päästi pienen sihahduksen hampaidensa välistä. Tämä tapaus ei ollut vain kookas, tässä oli myös oikeaa voimaa. Ja vaikka se joskus muulloin olisikin ollut tervetullutta vaihtelua, juuri nyt hänen surkeat roposensa olivat uhattuina.
"Ihan... hyvin", hän sai ähkäistyä vääntämisen lomasta. Koko joukon huomio oli varsin kiinnittynyt tähän kamppailuun, ja harva edes joukon ahneemmista seurasi nyt turhan tarkkaan rahoja pöydällä. Oiva hetki ties mille pitkäkyntiselle...
Spyrre:
Mielenkiintoisesta ja epätavallisesta asetelmasta huolimatta mittelö alkoi vaikuttaa siltä että saattaisi sittenkin pidemmän päälle käydä hiukan pitkäveteiseksi. Olento seurasi uteliaana mokoman amatsoonin peittoavan baaripukarin toisensa jälkeen ilman suurtakaan vaivaa, vaikka johan tätä katsoessakin oli selvää tyhmemmällekin että voimaa löytyi tältä varmasti vähintään yhtä paljon kuin suurimmalta osalta näistä korstoista. Eipä tämä ollut ulkonäkönsäkään puolesta millään tavalla tavallinen tallaaja, jos kissaolennolla olisi mitään tähän aiheeseen sanottavana itselläänkään. Alkoi vaikuttaa hiljakseen siltä että itse voittajakin alkoi vaikuttaa jokseenkin pitkästyneeltä voittoputkeensa edessään houkuttelevasti kiiltelevästä kolikkopinosta huolimatta, kunnes esille viimein asteli odottamatta melkoinen miehenjärkäle joka veti melkein jo hartiamitassa jos ei pituudessa vertoja haastajalleen. Seurasi tovi uhmakasta kyräilyä ja harvasanaista mutta painokasta uhittelua joka sai jo sivusta seuraavan kissankin kohottamaan kulmiaan kiinnostuneena kunnes korsto viimein istui alas, saaden uhkaavasti tuolinsa narahtamaan. Vaikutti siltä, että kookas nainen saattaisi viimeinkin saada kaipaamaansa haastetta voitopottinsa eteen. Kissa siemaisi tuopistaan itsekseen hymähtäen mittaillen katseellaan ensin kilpailijoita ja sitten pöydällä lojuvaa kolikkokasaa mietteliäästi kunnes käänsi huomionsa nopeasti takaisin köriläisiin väännön alkaessa. Toisin kuin aikaisemmin, tämä mies tuntui jopa laittavan hanttiin ja korstomainen nainen joutui ilmiselvästi suorastaan näkemään vaivaa pitääkseen kouransa iskeytymästä pöydän pintaan. Vihreät kissansilmät seurasivat muun joukon keralla touhua jännittyneen ilmapiirin tiivistyessä ympärillä kaksikon äheltäessä, kunnes katse vaelteli ohimennen takaisin kiiltelevään pottiin. Olihan tuossa jo kolikko kerrakseen... pääasiassa kuparia, mutta seassa näytti olevan jopa muutama hopeainenkin. Eipä käynyt väittäminen etteikö kookas naikkonen olisi varmasti ansainnut palkkiotaan, mutta nyt alkaisi uhkaavasti näyttää siltä että esiin tömistellyt järkäle saattaisikin viedä kaiken tämän nenän edestä. Sehän oli suorastaan sääli. Kissa raaputti leukaansa pienesti huokaisten, silmäsi harkitsevasti ympärillään parveilevaa ja kilpakumppaneita jännityksissään tuijottavaa väkijoukkoa alkaen sitten hiljakseen hivuttautua suorastaan viattoman kiinnostuneesti lähemmäs pöytää kuin nähdäkseen paremmin mitä tapahtui. Olihan tämäkin pyrkimys varmasti ainakin osittain tottakin. Alkoihan tapaus kieltämättä mennä jo aika jännäksi....
Majatalon ilmapiiri tuntui hilpeältä ja äänekkäältä, kuten normaalina iltana kuuluikin. Tuoppien kolina ja ympärillä nouseva jatkuvasti edestakaisin aaltoileva naurunremakka sai itsekseen salin reunamilla istuskelevan mustaturkkisen kissamaisen olennon luimistamaan repaleisia korviaan vaikka tämä jatkoi kuitenkin näennäisesti reagoimatta ateriointiaan rauhalliseen, vaikkakin aavistuksen pitkästyneeseen tapaansa. Jokseenkin kuluneisiin, käytännöllisiin matkustusvaatteisiin tälläytynyt nainen oli vetänyt viittansa hupun päähänsä jopa sisätiloissa kiinnittääkseen vähemmän huomiota, mutta loppujen lopuksi ei ollut hirveän vaikea hoksata lähelle eksyessään hupun varjoista kiiluvia vihreitä silmiä taikka mustaa, petomaista kuonoa, puhumattakaan ajoittain viitanliepeen alta heilahtelevasta hännästä. Oli miten oli, ainakin tähän saakka olento olikin saanut olla suhteellisen rauhassa... ellei ympärillä tapahtuvaa rempseää mellastusta laskettu. Kissaihminen hymähti itsekseen pureskellen lihapatansa viimeisiä rippeitä lykäten sitten lautasensa kauemmas ja kurotti sen sijaan tuoppiaan kunnes lähistöllä nouseva astetta kovempi remakka sai hänen päänsä kääntymään. Joukko ihmisiä, pääasiassa miehiä, näkyi kerääntyneen salin perälle kuin meneillään olisi jotain erityisenkin kiinnostavaa... tosin, saattoihan meneillään olla vain sitä tyypillistä humalaisten mellastusta. Joka tapauksessa kissa jäi paremman tekemisen puutteessa silmäilemään puolihuolimattomasti samaan suuntaan pöytäänsä nojaillen. Kuka sitä tiesi, vaikka luvassa saattaisi sittenkin olla jotakin mahdollisesti viihdyttävää...
Sub:
Kädenvääntö ei kukaties tavallisesti lukeutunut siihen ajanvietteen aateliin, jota keräännyttiin oikein joukolla katsomaan. Yleensä siihen vaadittiin vähintään oikea tappelu, käsien kääntely kun oli kuitenkin loppujen lopuksi varsin pliisua noin nyt pidemmän päälle, vaikka muutamat sitä suosivatkin - olihan se kuitenkin reilusti vähemmän riskialtista voimien mittailua. Tänä iltana salin perällä oli kuitenkin meneillään varsin omanlaisensa vääntö, joka keräsi reilusti kiinnostusta. Oli varsin todennäköistä että syynä olivat osanottajat - siis se yksi joka pysyi, ja ne varsin useat jotka vaihtuivat. Sillä kun kissamainen tapaus pääsi töllistelemään, kannustamaan ja vuoroaan odottelemaan kerääntyneen väkijoukon ohi ohitse, sai tämä huomata, ettei kyseessä ollutkaan mikä tahansa viiden pennin vääntö - ei missään mielessä. Salin perällä, suurehkon ja harvinaisen vakaan pöydän ääressä, väännettiin kättä mitä selvimmin oikeilla panoksilla. Osanottajien yhteen puristettujen käsien välissä pöydällä kun komeili jo melkoinen kasa lantteja. Suurin osa niistä toki oli kuparia, ja paremmatkin vain hopeaa, mutta säkissä tällä kasalla olisi siitä huolimatta kolkannut jo hieman kovemmankin niistä körmyistä, jotka voimiaan koettelivat - vaan ei tosin seinän viereen linnoittautunutta, jolla ei ilmeisesti ollut mikään kiire mihinkään. Jos tarkkoja oltiin, ei kyseessä ollut edes mies, kuten muu tästä sarvienkalistelijoiden joukosta, vaan nainen. Valtava nainen, jos tarkkoja oltiin. Istuessaankin tämä oli reilusti muuta joukkoa pidempi, vähintään pään tai puolitoista joukon suurintakin, eikä kyseessä tosiaan ollut mikään hienostoneiti muutenkaan. Ei, tämä tapaus oli selvästi viettänyt aikansa hieman rivakammin - mahdollisesti jossakin avolouhoksessa. Eikä tuhruinen, ilmeisesti perunasäkeistä kursittu vaateparsikaan tätä juuri imarrellut. Eipä tosin sillä, että tässä millään korealla ulkonäöllä olisikaan kilpailtu.
"Väännä nyt! Nääs kun ei tunnu vielä!" nainen karjaisi viimeisimmälle kilpatoverilleen. Tämä näytti tuskin edes vääntävän itse, ja siitä huolimatta toinen puski ähisten ja otsasuonet pullottaen saamatta aikaan nähtävästi yhtään mitään. Kuin pikkulapsi olisi yrittänyt kellistää raavasta miestä - myös koon puolesta. Vaan ei, muutaman hetken perästä sivustakatsojat saivat taas huokaista tympääntyneesti, kun viimeisin koura iskettiin pöytään niin että pamahti - ja kilisi, kolikko kasat olivat vähällä vieriä pöydältä.
"Ja seuraava! Se on viisi kuparipenniä koko potista!" karjaisi neiti, samalla kun loi varsin huvittuneen vilkaisun nyreään, huonoon häviäjään. Ja seuraava halukas oli jo valmiina yrittämään. Typerämpikin olisi nähnyt ettei tässä ollut juurikaan toivoa, mutta kolikkokasa oli eittämättä varsin kutsuva kannuste fiksuillekin - ja olihan tässä nyt melkoinen tilaisuus siihen paljon puhuttuun mutta vähän nähtyyn kunniaankin, jos vain onnistuisi puskemaan tapauksen kouran ketoon. Yrittäähän sopi aina...
Spyrre:
Ensisilmäykseltä koko äänekäs välikohtaus näytti likimain juuri niin pitkäveteiseltä isojen poikien uhittelulta kuin kissaolento oli arvellutkin vilkaistessaan perällä olevan pöydän ympärille kerääntynyttä porukkaa. Jotain sarvienkalistelua selvästi, pari korstoa ähelsi ilmeisesti keskenään pöydän ääressä kättä vääntäen, kun lauma jokseenkin päihtyneitä muita vastaavia parveili ympärillä kannustamassa ja elämöimässä naisen korvien tuskastuneisuudeksi. ...tosin jotain outoa asetelmassa nyt oli. Oikeastaan hänellä kului hetki edes hoksata mistä oli kunnolla kyse, ennen kuin kissapedon tajuntaan viimein iski ettei toinen korstoista ollutkaan tyypillinen juopunut mies kuten tällaisilta pukareilta yleensä voisi olettaa vaan ilmeisesti suorastaan karskin näköinen, ympärillä parveilevia miekkosiakin pidempi nainen. Olento silmäili mittelöä ja tämän osanottajia hetken aikaa melkoisen yllättyneenä varsinkin tätä äänekkäästi vastustajiaan parjaavaa naisihmistä (jos tämä nyt edes oli ihminen?) kun tämä viimein ruhjoi kilpakumppaninsa raajan pöytään yleisön pettymykseksi saaden miehen luikkimaan näreänä tiehensä luultavasti paikkailemaan ylpeyttään muutamalla tuopilla olutta. Tämähän... saattaisi sittenkin olla jopa jokseenkin mielenkiintoista? Kissan kasvoilla häivähti pieni huvittunut virne, tämän noustessa sitten jaloilleen pudistellen ohimennen puolihuolimattomasti vaatetustaan. Pöydän vieressä lojuva nuhruinen reppu sekä jousi nykäistiin ohimennen olalle olennon astellessa sitten tuoppeineen lähemmäs seuraamaan eeppistä voimainkoitosta. Ei epäilystäkään siitä, kuka oli tähän mennessä ollut selkeästi voitokkain. Pitkäkyntiset sormet kävivät ohimennen raaputtamassa leukaa naisen mittaillessa vaivihkaisen uteliaasti kolikkovuorta korstomaisen naisen edessä, asettuen sitten vähin äänin katsojien joukkoon seuraamaan tapahtumia. Vaikutti siltä että solakka kissa ei ollut kiinnostunut ottamaan osaa kisailuun, aivan vain omaten järkeä pääkopassaan, mutta kenties tästä voisi seurata jotakin muuta... kiinnostavaa jos tilaisuus vain soisi.
Sub:
Tarli ei ollut aivan varma, miten tähän oli taas tullut päädyttyä, tähän "katsokaa kun minä olen iso ja vahva villi-ihminen!" -touhuun. Tai olihan, loppujen lopuksi koko juttu oli varsin yksinkertainen. Vaan terpeleenkö vertaa hän sille voi jos paikan sängyt oli tehty ties mistä lahoista hammastikuista ja sortuivat alta heti kun joutuivat kannattelemaan jotain pikkulasta painavampaa!? Vaan tässä sitä silti oltiin, eikä majoittajaa juuri kiinnostanut vastaanmukina. Kuulemma tästä joutaisi vielä tyrmään jos ei piakkoin alkaisi tulla korvausta. Eli siis rahaa. Eli siis jotakin, jota hänellä oli varsin vähän. Joten eipä tässä kai sitten muuta kuin tällaista pullistelua ties mistä pikkuhiluista siinä toivossa että tässä saattaisi jopa tienata tarpeeksi.
Olipa miten oli, seuraavan korston käsi pamahti pöytään siinä missä edellistenkin, ja Tarli sai vain vaivoin peiteltyä turhautunutta huokaisuaan. Ei tässä ollut edes mitään mielenkiintoista, helppoa rahaa heppoisilta pullistelijoilta. Hän olisi paljon mieluummin tehnyt jotain muuta, mutta kai tässä nyt vain piti yrittää. Joukko tosin jupisi jo siihen malliin että selvästikään mielenkiinto ei pysyisi enää kauaa yllä - mikä oli kukaties hyvä, sillä samaa saattoi sanoa naisesta itsestäänkin. Eipä sillä, olihan tunnelma vielä varsin mukava ja sitä rataa, mutta siltikin...
Ja sitten, varsin ikävästi jälleen kerran, tuli todistettua että parani varoa mitä toivoi. Sillä jostain taka-alalta näytti vihdoin astuvan eteenpäin eräs kiinnostunut, joka oli todella saanut yrittää pysyäkseen huomaamattomissa tähän asti. Kyseinen tapaus oli niin pitkä kuin leveäkin, ja vaikka Tarli olisi yhä voinut tuijotella tätä alakenoon (ainakin hieman hartialeveydessä olisi ollut jo todellista kilpailua. Tai hauiksen paksuudessa. Valtava, kaljupäinen ilmestys löntysteli eteen, jääden sitten tuijottamaan suorastaan pistävästi. Kuin haastajaa. Ilmeisesti tämä oli tottunut olemaan lähitienoon suurin ja vahvin, eikä pitänyt siitä että joku uhkasi moista arvoasemaa. Varsin tuttua, mutta vaihteeksi kyseessä oli joku, jolla näytti olevan myös aitoja rahkeita ilmaista mielipiteensä.
"Noh, luulekko voittavasti?" Tarli sai hetken perästä kysäistyä, onnistuen pysymään yllättävän tyynenä, vaikka tietty pahaenteinen tunne jossakin niskan paikkeilla varoittelikin, että nyt olisi ollut parempi lyödä lappu luukulle.
"Näh. Minä tiedän!" oli ainoa vastaus, ennen kuin ilmestys istui alas niin että penkki tämän alla narisi, ja pamautti toisen kätensä pöytään. Varsin kunnioitettavan kokoinen, ei voinut kieltää. Ja niin hölmöä kuin se olikin, Tarli tarttui siihen pienen tuhahduksen saattelemana.
"Katsotaan." Eikä kestänyt kauaakaan, ennen kuin alkoi todellinen vääntö, ensimmäistä kertaa koko illan aikana. Hölmömpikin sivustakatsoja näki varsin selvästi, että tässä jylläsivät jo huomattavasti kovemmat voimat, kun kumpikin valtavista ihmisenkuvatuksista ähisi samalla, kun kädet heilahtelivat tasaisesti edestakaisin, kummankaan saavuttamatta mitään varsinaista ylilyöntiasemaa. Tarli päästi pienen sihahduksen hampaidensa välistä. Tämä tapaus ei ollut vain kookas, tässä oli myös oikeaa voimaa. Ja vaikka se joskus muulloin olisikin ollut tervetullutta vaihtelua, juuri nyt hänen surkeat roposensa olivat uhattuina.
"Ihan... hyvin", hän sai ähkäistyä vääntämisen lomasta. Koko joukon huomio oli varsin kiinnittynyt tähän kamppailuun, ja harva edes joukon ahneemmista seurasi nyt turhan tarkkaan rahoja pöydällä. Oiva hetki ties mille pitkäkyntiselle...
Spyrre:
Mielenkiintoisesta ja epätavallisesta asetelmasta huolimatta mittelö alkoi vaikuttaa siltä että saattaisi sittenkin pidemmän päälle käydä hiukan pitkäveteiseksi. Olento seurasi uteliaana mokoman amatsoonin peittoavan baaripukarin toisensa jälkeen ilman suurtakaan vaivaa, vaikka johan tätä katsoessakin oli selvää tyhmemmällekin että voimaa löytyi tältä varmasti vähintään yhtä paljon kuin suurimmalta osalta näistä korstoista. Eipä tämä ollut ulkonäkönsäkään puolesta millään tavalla tavallinen tallaaja, jos kissaolennolla olisi mitään tähän aiheeseen sanottavana itselläänkään. Alkoi vaikuttaa hiljakseen siltä että itse voittajakin alkoi vaikuttaa jokseenkin pitkästyneeltä voittoputkeensa edessään houkuttelevasti kiiltelevästä kolikkopinosta huolimatta, kunnes esille viimein asteli odottamatta melkoinen miehenjärkäle joka veti melkein jo hartiamitassa jos ei pituudessa vertoja haastajalleen. Seurasi tovi uhmakasta kyräilyä ja harvasanaista mutta painokasta uhittelua joka sai jo sivusta seuraavan kissankin kohottamaan kulmiaan kiinnostuneena kunnes korsto viimein istui alas, saaden uhkaavasti tuolinsa narahtamaan. Vaikutti siltä, että kookas nainen saattaisi viimeinkin saada kaipaamaansa haastetta voitopottinsa eteen. Kissa siemaisi tuopistaan itsekseen hymähtäen mittaillen katseellaan ensin kilpailijoita ja sitten pöydällä lojuvaa kolikkokasaa mietteliäästi kunnes käänsi huomionsa nopeasti takaisin köriläisiin väännön alkaessa. Toisin kuin aikaisemmin, tämä mies tuntui jopa laittavan hanttiin ja korstomainen nainen joutui ilmiselvästi suorastaan näkemään vaivaa pitääkseen kouransa iskeytymästä pöydän pintaan. Vihreät kissansilmät seurasivat muun joukon keralla touhua jännittyneen ilmapiirin tiivistyessä ympärillä kaksikon äheltäessä, kunnes katse vaelteli ohimennen takaisin kiiltelevään pottiin. Olihan tuossa jo kolikko kerrakseen... pääasiassa kuparia, mutta seassa näytti olevan jopa muutama hopeainenkin. Eipä käynyt väittäminen etteikö kookas naikkonen olisi varmasti ansainnut palkkiotaan, mutta nyt alkaisi uhkaavasti näyttää siltä että esiin tömistellyt järkäle saattaisikin viedä kaiken tämän nenän edestä. Sehän oli suorastaan sääli. Kissa raaputti leukaansa pienesti huokaisten, silmäsi harkitsevasti ympärillään parveilevaa ja kilpakumppaneita jännityksissään tuijottavaa väkijoukkoa alkaen sitten hiljakseen hivuttautua suorastaan viattoman kiinnostuneesti lähemmäs pöytää kuin nähdäkseen paremmin mitä tapahtui. Olihan tämäkin pyrkimys varmasti ainakin osittain tottakin. Alkoihan tapaus kieltämättä mennä jo aika jännäksi....