Post by submarine on Apr 14, 2012 2:51:13 GMT 3
Nimi: Tarli. Tarli Vasarakoura, kuten toisinaan kuulee.
Laji: Ihminen, ainakin melkein ja suunnilleen. Monella voi toki olla epäilyksensä, mutta harva tohtisi sanoa mitään varmaa.
Sukupuoli: Nainen.
Ikä: Reilu parikymmentä, kukapa niitä vuosia nyt tarkalleen laskee?
Ammatti: Vaikka onkin saanut oppinsa seppäisältään, on Tarli tätä nykyä pitkälti yleinen vaeltelija ja kyseenalainen seikkailija, kuten myös harmittavan usein yleinen ongelmien edelläkävijä - harvoin omasta halustaan, mutta toisinaan täytyy tehdä kuten täytyy, eikä se ole kaikkien mieleen.
Kuvaus:
Tarlia olisi varsin vaikea olla huomaamatta melkeinpä minkälaisessa väkijoukossa tahansa. Nainen on melkeinpä päätä pidempi kuin edes raavaimmat miehet, eikä todellakaan vastaa kenenkään käsitystä minkäänlaisesta hienostoneidistä. Kaukaa häntä voisi eittämättä luulla harteikkaaksi ja vahvavartiseksi mieheksi, ja hän on rakenteeltaan melkeinpä kömpelöä sorttia, pitkäkoipinen ja -kätinen. Läheltä katsottuna Tarli vaikuttaa melkeinpä nahkaiselta, ja hänen kätensä, kouransa, ovat yhtä ahavoituneet kuin kasvotkin, arpiset ja moneen kertaan kärventyneet. Tätä neitiä ei selvästikään ole tehty hienoston rientoihin, ja harvempi lienisi valmis kahnaamaan tämän kanssa aivan tyhjästä. Kokonsa lisäksi Tarlin koko olemus säteilee voimaa ja vahvuutta, joka vain lisää jämäkkyyden vaikutelmaa. Yksinkertaiset, pelkistetyt vaatteet ja paljaat, suuret jalat vain korostavat tätä kaikkea.
Kunnioitettavasta, jopa pelottavasta ulkomuodostaan ja olemuksestaan huolimatta Tarli on varsin kaukana karkeasta tappelupukarista ja korstosta, ja hänen kasvonsa heijastelevat hyvin hänen luonnettaan. Vaikka hän onkin sepänpajan tulien ja oudon syntyperänsä karaisema, on hänen sekaisen, lyhyen tukkansa rajaamissa kasvoissaan yhä tiettyä lapsenomaista pehmeyttä. Hänen ilmeensäkään harvoin on syyttä turhan vihamielinen, ja moni yllättyykin kasvojen ja ruumiin melkoisesta ristiriidasta. Omalta osaltaan se tuppaa tekemään hänen ikänsäkin arvioimisesta melkoista arvailua.
Loppujen lopuksi Tarli on varsin rento, hyväntahtoinen luonne, joka ei varsinaisesti halua pahaa kenellekään - ainakaan syyttä. Kaikenlaista epäoikeudenmukaisuutta ja turhanpäiväistä "tyttöilyä" hän kyllä katsoo varsin kieroon, ja hänen arvostuksensa saamiseksi vaaditaan mitä varmimmin osoitusta voimasta - tai vähintäänkin sinnikkyydestä. Vaikka tietääkin ettei se ole kaikki kaikessa, arvostaa hän eittämättä eniten niitä harvoja, jotka voivat edes haaveilla vetävänsä vertoja hänelle voimainkoetuksissa - tai aiheuttavat jonkinlaisessa väännössä tälle edes jonkinlaista päänvaivaa. Eittämättä paras tapa antaa Tarlille hyvä vaikutus itsestään on istua alas tämän kanssa ja vääntää kättä - olkoonkin että muutama mahtailija on saanut maksaa liiasta itsevarmuudestaan varsin kivuliaasti. Siitä huolimattakin, Tarli harvemmin tahtoo minkäänlaista todellista pahaa kenellekään, vaikka toisinaan epäsopusuhtaisella varrellaan ja kömpelyyksissään onnistuukin aiheuttamaan jonkinlaista päänvaivaa.
i35.photobucket.com/albums/d198/Erabus/Taarli.jpg
Menneisyys:
Tarli syntyi maailmaan pienessä kylässä, jonka ainoa huomionarvoinen asia lieni hänen oma isänsä, Andre, vanhahko mutta varsin kunnioitettu ja osaava seppä. Äitiään hän ei koskaan tuntenut, sillä tämä mitä ilmeisimminkin hylkäsi lapsensa varsin pian syntymän jälkeen karskin ja yrmeän sepän hoteisiin.Toisinaan Tarli ei ole edes varma, että tämä olisi ollut hänen todellinen isänsä, mutta toisaalta, väliäkö hällä? Olipa miten oli, Andre ei selvästikään kaivannut vaivoikseen "surkeaa hameväkeä", ja koskapa luonto ei suonut poikaa, olisi sellainen yksinkertaisesti taottava ja karkaistava, kuin miekka konsanaan. Tarli ei saanut osallistua kylän tyttöjen leikkeihin, vaan tämä puettiin pojaksi, ja kun Andre ei laittanut tätä pieksemään alasinta vasaralla (täytyyhän pojasta nyt koulia raavas mies!), leikki tämä poikien kanssa. Suurin osa sai varsin pian huomata, että oli tullut nauraneeksi tytölle ennenaikaisesti, sillä Tarli ei jäänyt jälkeen missään.
Olipa miten oli, kasvoi Tarlista varsin nopeasti raavas, vahva nuori. Ja olipa hän tullut harjoittaneeksi itseään miten paljon tahansa, ei ollut vaikea huomata, ettei hänen voimassaan ollut mitään turhan luonnollista. Hän oli hädintuskin yli kymmenkesäinen, kun alkoi lähennellä voimissaan jo kylän aikuisia miehiä, ja mitä vanhemmaksi tyttö ehti, sitä suuremmaksi ja vanhemmaksi hän kasvoi. Yksi jos toinenkin tohti jo lausua turhien korvien kuulumattomissa epäilyksiään hänen arvoituksellisesta, nopeasti kadonneesta äidistään, eikä Tarlikaan toki tyhmä ollut. Hänkin osasi aavistella, että oli kaukana tavanomaisesta, ja tiukkasikin usein isältään asiasta. Mutta olipa tämän syy mikä tahansa, Andre ei koskaan suonut vastausta, mutisi vain tuuheaan partaansa turhista kysymyksistä ja komensi töihin.
Elämä eteni varsin pitkään varsin tavanomaista rataansa, mutta Andre ei ollut ollut nuori mies edes Tarlin syntyessä, eivätkä raskaat vuodet raskaan työn parissa olleet ainakaan tätä nuorentaneet. Tarlin ollessa kahdenkymmenen tienoilla sairastui tämä lopulta varsin vakavasti ja joutui laskemaan ahkerasti palvelleen vasaransa. Äreänä nuhakuumeena alkanut tauti puri ärhäkästi, ja piakkoin Andre pystyi tuskin enää nousemaan vuoteestaan. Kun ei muuta voinut, joutui Tarli myymään isänsä pajan varmistaakseen tälle tarvittavan hoidon. Sen jälkeen hänellä ei ollutkaan enää mitään, ja vaikka hän toki rakastikin vanhaa isäänsä, ei se tuntunut kuitenkaan tarpeeksi painavalta syyltä jäädä kylään, jonka väki ei koskaan oikein ollut osannut suhtautua outoon naiseen, josta oli kasvanut jo hirviömäisen vahva ja kookas. Niinpä, vähin äänin ja vähin varoin, Tarli keräsi tavaransa ja otti mukaansa isänsä pajavasaran, ainoan jota ei ollut saanut särjettyä yrityksistään huolimatta. Tie kutsui, ja kukaties, kukaties hän saisi vihdoin vastauksia mystisestä äidistään ja alkuperästään...
Tavoitteet:
Ensisijaisesti Tarli vain vaeltelee varsin suunnattomasti, etsiskellen milloin mitäkin ja auttaen milloin ketäkin. Kuitenkin hän on aina valppaana siltä varalta, että jostakin löytyisi vihjeitä hänen äidistään. Tähän asti etsintä on osoittautunut varsin hedelmättömäksi.
Muuta olennaista:
Vaikka Tarli onkin valtaisa nainen, on tämä silti kokoistaankin voimakkaampi, niin mahdottomalta kuin se tuntuukin - vahvempi ja kovempi. Tarli on kuin parkittuun nahkaan käärittyä rautaa, tai ainakin vähintään todella jämäkkä tekoa, ja kerää usein ties millä kansanjuhlilla kolikoita esittelemällä hirvittäviä voimiaan. Aikanaan hänen isänsä yritti koulia häntä laittamalla hakkaamaan alasinta vasaroilla tauotta. Ajan saatossa Tarli hajotti varsin monta vasaraa - ja jätti alasimeen lommoja, joihin jo todella vaadittiin jotakin. Kuitenkaan hän ei pyri käyttämään väärin voimiaan - olkoonkin että melkoisen usein käyttää niitä oikein epärehellisempien suureksi kauhuksi.
Siltikään, Tarli ei ole haavoittumaton tai määrättömän voimakas, ja muutamaan otteeseen onkin saanut kohdata kestonsa ja voimiensa rajat. Harvempi kuitenkaan haluaisi edes kuvitella, mitä siihen tarkalleen vaaditaan; Tarli ei kukaties ole kokenut soturi, mutta siitä huolimatta iskut jotka kaataisivat miehen kuin miehen hädin tuskin saavat veren tirisemään, ja puolihuolimattominkin huitaisu tältä kahakassa riittää tekemään jälkeä kuin raivoisa leka.
Kaiken kukkuraksi, kukaties kaikista vahvimpana merkkinä oudosta syntyperästä, on Tarlilla outo yhteys maahan ja kiveen. Hän itse vannoo voivansa suorastaan tuntea sen jollakin ylimaallisella tavalla, ja vaikka harvempi onkin sitä todistanut, suhtautuu maankamara häneen varsin myönteisesti - mitä se sitten tarkoittaakaan.
Laji: Ihminen, ainakin melkein ja suunnilleen. Monella voi toki olla epäilyksensä, mutta harva tohtisi sanoa mitään varmaa.
Sukupuoli: Nainen.
Ikä: Reilu parikymmentä, kukapa niitä vuosia nyt tarkalleen laskee?
Ammatti: Vaikka onkin saanut oppinsa seppäisältään, on Tarli tätä nykyä pitkälti yleinen vaeltelija ja kyseenalainen seikkailija, kuten myös harmittavan usein yleinen ongelmien edelläkävijä - harvoin omasta halustaan, mutta toisinaan täytyy tehdä kuten täytyy, eikä se ole kaikkien mieleen.
Kuvaus:
Tarlia olisi varsin vaikea olla huomaamatta melkeinpä minkälaisessa väkijoukossa tahansa. Nainen on melkeinpä päätä pidempi kuin edes raavaimmat miehet, eikä todellakaan vastaa kenenkään käsitystä minkäänlaisesta hienostoneidistä. Kaukaa häntä voisi eittämättä luulla harteikkaaksi ja vahvavartiseksi mieheksi, ja hän on rakenteeltaan melkeinpä kömpelöä sorttia, pitkäkoipinen ja -kätinen. Läheltä katsottuna Tarli vaikuttaa melkeinpä nahkaiselta, ja hänen kätensä, kouransa, ovat yhtä ahavoituneet kuin kasvotkin, arpiset ja moneen kertaan kärventyneet. Tätä neitiä ei selvästikään ole tehty hienoston rientoihin, ja harvempi lienisi valmis kahnaamaan tämän kanssa aivan tyhjästä. Kokonsa lisäksi Tarlin koko olemus säteilee voimaa ja vahvuutta, joka vain lisää jämäkkyyden vaikutelmaa. Yksinkertaiset, pelkistetyt vaatteet ja paljaat, suuret jalat vain korostavat tätä kaikkea.
Kunnioitettavasta, jopa pelottavasta ulkomuodostaan ja olemuksestaan huolimatta Tarli on varsin kaukana karkeasta tappelupukarista ja korstosta, ja hänen kasvonsa heijastelevat hyvin hänen luonnettaan. Vaikka hän onkin sepänpajan tulien ja oudon syntyperänsä karaisema, on hänen sekaisen, lyhyen tukkansa rajaamissa kasvoissaan yhä tiettyä lapsenomaista pehmeyttä. Hänen ilmeensäkään harvoin on syyttä turhan vihamielinen, ja moni yllättyykin kasvojen ja ruumiin melkoisesta ristiriidasta. Omalta osaltaan se tuppaa tekemään hänen ikänsäkin arvioimisesta melkoista arvailua.
Loppujen lopuksi Tarli on varsin rento, hyväntahtoinen luonne, joka ei varsinaisesti halua pahaa kenellekään - ainakaan syyttä. Kaikenlaista epäoikeudenmukaisuutta ja turhanpäiväistä "tyttöilyä" hän kyllä katsoo varsin kieroon, ja hänen arvostuksensa saamiseksi vaaditaan mitä varmimmin osoitusta voimasta - tai vähintäänkin sinnikkyydestä. Vaikka tietääkin ettei se ole kaikki kaikessa, arvostaa hän eittämättä eniten niitä harvoja, jotka voivat edes haaveilla vetävänsä vertoja hänelle voimainkoetuksissa - tai aiheuttavat jonkinlaisessa väännössä tälle edes jonkinlaista päänvaivaa. Eittämättä paras tapa antaa Tarlille hyvä vaikutus itsestään on istua alas tämän kanssa ja vääntää kättä - olkoonkin että muutama mahtailija on saanut maksaa liiasta itsevarmuudestaan varsin kivuliaasti. Siitä huolimattakin, Tarli harvemmin tahtoo minkäänlaista todellista pahaa kenellekään, vaikka toisinaan epäsopusuhtaisella varrellaan ja kömpelyyksissään onnistuukin aiheuttamaan jonkinlaista päänvaivaa.
i35.photobucket.com/albums/d198/Erabus/Taarli.jpg
Menneisyys:
Tarli syntyi maailmaan pienessä kylässä, jonka ainoa huomionarvoinen asia lieni hänen oma isänsä, Andre, vanhahko mutta varsin kunnioitettu ja osaava seppä. Äitiään hän ei koskaan tuntenut, sillä tämä mitä ilmeisimminkin hylkäsi lapsensa varsin pian syntymän jälkeen karskin ja yrmeän sepän hoteisiin.Toisinaan Tarli ei ole edes varma, että tämä olisi ollut hänen todellinen isänsä, mutta toisaalta, väliäkö hällä? Olipa miten oli, Andre ei selvästikään kaivannut vaivoikseen "surkeaa hameväkeä", ja koskapa luonto ei suonut poikaa, olisi sellainen yksinkertaisesti taottava ja karkaistava, kuin miekka konsanaan. Tarli ei saanut osallistua kylän tyttöjen leikkeihin, vaan tämä puettiin pojaksi, ja kun Andre ei laittanut tätä pieksemään alasinta vasaralla (täytyyhän pojasta nyt koulia raavas mies!), leikki tämä poikien kanssa. Suurin osa sai varsin pian huomata, että oli tullut nauraneeksi tytölle ennenaikaisesti, sillä Tarli ei jäänyt jälkeen missään.
Olipa miten oli, kasvoi Tarlista varsin nopeasti raavas, vahva nuori. Ja olipa hän tullut harjoittaneeksi itseään miten paljon tahansa, ei ollut vaikea huomata, ettei hänen voimassaan ollut mitään turhan luonnollista. Hän oli hädintuskin yli kymmenkesäinen, kun alkoi lähennellä voimissaan jo kylän aikuisia miehiä, ja mitä vanhemmaksi tyttö ehti, sitä suuremmaksi ja vanhemmaksi hän kasvoi. Yksi jos toinenkin tohti jo lausua turhien korvien kuulumattomissa epäilyksiään hänen arvoituksellisesta, nopeasti kadonneesta äidistään, eikä Tarlikaan toki tyhmä ollut. Hänkin osasi aavistella, että oli kaukana tavanomaisesta, ja tiukkasikin usein isältään asiasta. Mutta olipa tämän syy mikä tahansa, Andre ei koskaan suonut vastausta, mutisi vain tuuheaan partaansa turhista kysymyksistä ja komensi töihin.
Elämä eteni varsin pitkään varsin tavanomaista rataansa, mutta Andre ei ollut ollut nuori mies edes Tarlin syntyessä, eivätkä raskaat vuodet raskaan työn parissa olleet ainakaan tätä nuorentaneet. Tarlin ollessa kahdenkymmenen tienoilla sairastui tämä lopulta varsin vakavasti ja joutui laskemaan ahkerasti palvelleen vasaransa. Äreänä nuhakuumeena alkanut tauti puri ärhäkästi, ja piakkoin Andre pystyi tuskin enää nousemaan vuoteestaan. Kun ei muuta voinut, joutui Tarli myymään isänsä pajan varmistaakseen tälle tarvittavan hoidon. Sen jälkeen hänellä ei ollutkaan enää mitään, ja vaikka hän toki rakastikin vanhaa isäänsä, ei se tuntunut kuitenkaan tarpeeksi painavalta syyltä jäädä kylään, jonka väki ei koskaan oikein ollut osannut suhtautua outoon naiseen, josta oli kasvanut jo hirviömäisen vahva ja kookas. Niinpä, vähin äänin ja vähin varoin, Tarli keräsi tavaransa ja otti mukaansa isänsä pajavasaran, ainoan jota ei ollut saanut särjettyä yrityksistään huolimatta. Tie kutsui, ja kukaties, kukaties hän saisi vihdoin vastauksia mystisestä äidistään ja alkuperästään...
Tavoitteet:
Ensisijaisesti Tarli vain vaeltelee varsin suunnattomasti, etsiskellen milloin mitäkin ja auttaen milloin ketäkin. Kuitenkin hän on aina valppaana siltä varalta, että jostakin löytyisi vihjeitä hänen äidistään. Tähän asti etsintä on osoittautunut varsin hedelmättömäksi.
Muuta olennaista:
Vaikka Tarli onkin valtaisa nainen, on tämä silti kokoistaankin voimakkaampi, niin mahdottomalta kuin se tuntuukin - vahvempi ja kovempi. Tarli on kuin parkittuun nahkaan käärittyä rautaa, tai ainakin vähintään todella jämäkkä tekoa, ja kerää usein ties millä kansanjuhlilla kolikoita esittelemällä hirvittäviä voimiaan. Aikanaan hänen isänsä yritti koulia häntä laittamalla hakkaamaan alasinta vasaroilla tauotta. Ajan saatossa Tarli hajotti varsin monta vasaraa - ja jätti alasimeen lommoja, joihin jo todella vaadittiin jotakin. Kuitenkaan hän ei pyri käyttämään väärin voimiaan - olkoonkin että melkoisen usein käyttää niitä oikein epärehellisempien suureksi kauhuksi.
Siltikään, Tarli ei ole haavoittumaton tai määrättömän voimakas, ja muutamaan otteeseen onkin saanut kohdata kestonsa ja voimiensa rajat. Harvempi kuitenkaan haluaisi edes kuvitella, mitä siihen tarkalleen vaaditaan; Tarli ei kukaties ole kokenut soturi, mutta siitä huolimatta iskut jotka kaataisivat miehen kuin miehen hädin tuskin saavat veren tirisemään, ja puolihuolimattominkin huitaisu tältä kahakassa riittää tekemään jälkeä kuin raivoisa leka.
Kaiken kukkuraksi, kukaties kaikista vahvimpana merkkinä oudosta syntyperästä, on Tarlilla outo yhteys maahan ja kiveen. Hän itse vannoo voivansa suorastaan tuntea sen jollakin ylimaallisella tavalla, ja vaikka harvempi onkin sitä todistanut, suhtautuu maankamara häneen varsin myönteisesti - mitä se sitten tarkoittaakaan.