|
Post by Voodoo on May 22, 2012 19:18:24 GMT 3
Hyinen tuulen puuska pyörähti laiskasti Leen ympärillä, kun hän kuuli piemydestä kauempaa mitä ilmeisimmin jonkinlaisen lainvalvojien lauman huutoja ja käänsi tuskaisen katseensa niitä kohti. Kipua vastaan pullisteva mieli alkoi jälleen saada adrenaliinia, kun pieni pelko hänen päässään sytytti ilkeän idean. Hän puristi polveaan hellästi saaden itselleen tuskaisen kipuaallon aikaan, sulki silmänsä ja alkoi kiljua kuin hengenhädässä pimeyteen: "APUA!! Tulkaa auttamaan, täällä on jätti, joka mursi sääreni ja kumautti haudankaivajankin kuoliaaksi!! Herran tähden tulkaa apuun ennenkuin se tappaa minutkin!!"
Parimetriä korkean sammaleisen hautakiven takaa ensimmäisenä esiin tuli rotevarakenteinen, hoikka vaaleahiuksinen vouti tummanharmaalla, valtavalla hevosella ratsastaen. Voudilla oli kädessään painavan näköinen varsijousi, joka tähtäsi jättiläistä kohti. Miehen perässä tuli viisi muutakin ratsua ja kolmella ohjastajalla oli jokin ase kädessään. Kaksi heistä tähtäsi ilmeettöminä Leetä varsijousillaan ja yksi oli vetänyt pitkän miekkansa esiin. Miekan terä roikkui miehen kädessä laiskasti, terä maata kohti.
"Älkää nyt minua niillä jousillanne osoitelko,en minä ole tästä mihinkään karkaamassa!! Ottakaa tuo jätti kiinni, hän tämän aiheuttikin. Aikoi kai ryöstää hevoseni ja vähäiset kultani (tämän huutaessaan Lee osoitti takanaan korskuvaa Noria ja maahanpudonnutta kapsäkkiään peukalollaan) ja tehdä ties mitä muuta!! Vangitkaa se hullu nyt!!!" Lee painoi päänsä ja mietti jaksaisiko hän korjata itseään edes himppasen jotta saisi tämän mieltäraastavan tuskan vaimenemaan. Hän liu'utti kättään alemmas säärensä päälle ja tunsi pienen lämmön kätensä alla...
|
|
|
Post by submarine on May 26, 2012 12:16:32 GMT 3
Vartijat ilmaantuivat näkyville hetkeä myöhemmin, ja nämä olivatkin liikkeellä kunnon voimalla ja määrällä. Tämä partio oli varsin kaukana tavanomaisesta muutaman kolmen miehen jalkapatikasta joita yleensä näki keihäineen. Kunnolla aseistettuja ja hevosten selässä. Vaikkei hän tietenkään mikään asiantuntija näissä ollutkaan, olisi Tarli silti voinut melkeinpä veikata, että kyseessä oli jonkinlainen valiojoukko, kukaties vain kuulleet metelin matkalla johonkin, tai jotakin sellaista. Harvemmin kaupunginvartiostoa saattoi syyttää liioittelusta, mutta nyt kukaties sekin ihme päästiin näkemään. Eipä niin että olisi voinut valittaa, eipähän ainakaan pääsisi pakoon - tai näin siis ennen kuin jalkapuoleksi huitaistu hirttämätön päätti nähtävästi lähteä säveltämään. Tarli heitti tapaukseen varsin murhaavan mulkaisun, kun tämä alkoi huutaa apua kuin mikäkin. "Mitäs terpelettä!? Pidä suusi!" hän ehti karjaista tämän suuntaan, ennen kuin vartijajoukko pelmahti täydessä komeudessaan paikalle. Nainen puri hammasta ja suoristautui täyteen mittaansa, tietäen ettei tästä välttämättä tulisi niin erityisen mukava tapaaminen. Häneen tupattiin suhtautumaan varsin epäileväisesti jo muutenkin, eikä tilanne tosiaankaan antanut erityisen hyvää kuvaa - ei ainakaan kun tämä hirttämätön liero oli päättänyt alkaa tarinoimaan omiaan!
"Noniin! Mitäs reekelettä täällä on meneillään!?" karjaisi lopulta joukon johtajan tapainen kun koko vartijajoukko oli korskuvine hevosineen pysähtynyt. Varsin asiantuntevin elkein nämä olivat piirittäneet koko joukon heti ensikädessä, laskeutuen hevostensa selästä kuin yhtenä miehenä. Ja vaikka maassa huutavan miehen rääkynää ei tiedostettukaan millään havaittavalla tavalla (vartijajoukko tähtäili varsin tottunein elkein ja ilman sen suurempaa erottelua kumpaakin tolkuissaan olevaa), oli se varmasti silti pantu merkille - jos siihen oli edes tarvetta. "Minä mitään ole tehnyt! Tuo paskiainen rellesti täällä ja pistin maihin!" Tarli karjaisi vastaukseksi, osoittellen sormellaan maassa makaavaa. "Minä mitään sille voi jos on niin rustoa että hajoaa kun saa vähän takaisin! Pisti maihin tuon ukonkin!" protestoitiin. "Hiljaa!" oli ainoa vastaus jonka nainen sai, ja sillä oli varsin paljon painoa, kun se esitettiin varsijousen tukin ylitse - ainakin kun varsijousi oli ladattu ja tähtäsi jonnekin silmien välimaastoon. Ilmeisestikin vartijajoukko aikoi ensin tarkastaa paikan ja varmistaa että kaikki asianomaiset tosiaan olivat kiinni, ennen kuin mitään sen suurempia aiottiin tehdä. Yksi näistä yritti nähtävästi herätellä maassa makaavaa haudankaivajaakin todettuaan, ettei mies ainakaan vielä ollut kuin ollutkaan vainaa, mutta huonolla menestyksellä. Tarli joutui, loppujen lopuksi, vaikenemaan, vaikka pitikin kasvoillaan varsin synkän ilmeen.
"Noniin, mitä hittoa täällä on meneillään, ja kuka tiestä hirttämättömistä tonkii hautoja auki ja pahoinpitelee minun juomakaveriani!?" joukon johtajan tapainen lopulta ärähti hetken perästä. "Ja yksi kerrallaan! Ja niin että minäkin ymmärrän!" jatkettiin, ennen kuin sormi kääntyi osoittamaan kohti maassa yhä makaavaa, jalkansa kanssa räpläävää miestä. "Sinä aloitat! Selitä!" käskettiin. Nämä miehet olivat selvästikin varsin jämäkän linjan väkeä, joka ei turhan pitkään mitään husellusta katsellut.
|
|
|
Post by Voodoo on May 30, 2012 22:27:48 GMT 3
Maan kylmyys alkoi hohkata hiljalleen Leen ohuen housukankaan läpi, olihan hän maannut maassa jo hyvän aikaa. Miestä alkoi myös hiljalleen ärsyttää, vaikka kipu sääressä olikin helpottanut pienen korjauksen jälkeen.. Ei hän kokonaan jalkaansa korjannut (kiero kun oli), mutta sen verran ettei alkaisi itkeä tuskasta, joka oli säteillyt alaselkään asti. Leetä suututti ettei ilta ollutkaan sujunut niinkuin hän oli suunnitellut, ettei hän ollut jo matkalla majatalon Mustan Kukon lämpöiseen petiin, ettei hän päässyt eroon tuosta jättimäisestä maanvaivasta, ettei hänellä ollut sitä kirottua sukukalleutta likaisessa kädessään minkä vuoksi hän oli tullut tänne Jumalan hylkäämään kylään!! Ja nyt häntä alkoi riepoa tämä paskantärkeä lainvalvoja-porukka joka oli vielä tuppautunut tähän soppaan. Hetken Lee harkitsi ryhtyvänsä kapinoimaan (tätä porukkaa ei olisi hankala karkoittaa hevosineen isolla hurrikaanilla), mutta tulikin toisiin aatoksiin sillä tunsi kuitenkin vielä olevansa niskan päällä.. Vouti astui askeleen lähemmäs maassa istuvaa miestä, nojautui hiukan tätä kohti ja karjaisi niin että koko hautausmaa kaikui:
"No tuleeko sitä vastausta?! Ei minulla ole aikaa tällaiseen, mies! Alkakaa puhua!" Lee veti naamalleen surkean ilmeen ja nosti katseensa voutiin. "Olin ratsastamassa tästä ohi kun kuulin lapioinnin ääniä hautuumaalta. Ajattelin ettei kukaan tähän aikaan yöstä kaiva hautoja ja tulin hevosellani tänne päin. Kun tuo valtava kaulimenjatke huomasi tulleensa nähdyksi, se heitti lapion sivuun, ryntäsi minua kohti - halusi varmaankin ryöstää hevoseni ja vähäiset kultani. Hän repi minut ratsuni selästä ja ilmeisesti katkaisi samalla luita jalastani - kipu on sietämätön - ja sitten paikalle tuli myös tuo vanhus. Tämä hurjistunut hevosenpuolikas (Lee nosti laiskasti sormensa naista kohti) kumautti ukoltakin tajun kankaalle.. Vai kuoliko hän,en tiedä.." Lee lopetti lauseensa huokaukseen ja hieroi jalkaansa.
"Sitten te tulittekin, juuri oikeaan aikaan," mies jatkoi hiljaa. "Tuo hullu olisi varmaan tappanut minutkin.. Olen täysin aseeton tuommoista suurta naisihmistä vastaan!" Tähän mies lopetti tarinansa ja laski surkeasti katseensa alas. Vouti murahti jotakin epämääräistä ja suoristui, kääntyi ympäri ja asteli naisen luo. "No entäs mitäs sinulla on tähän sanottavaa, jätti?!" Vouti ärähti ja katsoi naista tiukasti silmiin. Hän tunsi itsensä pieneksi kun joutui katsomaan toista yläviistoon, mutta turvasi kuitenkin käsillään lepäävään varsijouseen. Nuoren voudin takana seisoi kaksi vanhempaa apulaista, jotka astuivat varovaisen askeleen naista kohti ilmeettömin kasvoin..
|
|
|
Post by submarine on Jun 8, 2012 17:54:53 GMT 3
Tarli puri huultaan varsin vihamielisesti, ja oli jo vähällä huudahtaa vastalauseen, kun hirttämätön lortti uskalsi alkaa säveltämään aivan omiaan. Vartijoiden varsin varoittavat aseiden kohotukset kuitenkin saivat hänet vaikenemaan pelkkään murhaavaan tuijotukseen. Miten tämä edes kehtasi, ensin teki kaikki sanomansa synnit ja sitten vielä hieman päälle, ja sitten uskalsi vielä osoitella häntä! Eikö tällä rosvolla ollut alkeellisintakaan kykyä tuntea häpeää!? Hammasta purren ja kädet varsin raskaassa puuskassa nainen ei voinut kuin tuijottaa, ilme kertoen kyllä jo varsin hyvin tarpeeksi siitä, mitä mieltä hän asiasta olikaan. Ja vartijat vain antoivat tämän jauhaa sitä itseään juuri niin pitkään kuin halusi...
"Kuule, paljon ja reilusti! Minä en tiedäkkö ole ikänäni kuullut tuollaista määrää silkkaa valhetta kerralla!" Tarli ärähti, kun vartijoiden isopomo lopulta vaivautui kyselemään häneltäkin mielipidettä koko touhusta. Ja sitähän hänellä oli. Reilusti. "Se oli ihan itse tonkimassa täällä maata kun minä satuin paikalle! Oli jo uhittelemassa tuota ukkoa ja olisi tappanut jos en olisi mennyt väliin. Ja nyt se sitten sälyttää syntejään minun niskoilleni!" jatkui tilitys. "Ja mitenhän sinä muka ajattelit todistaa tuon, mitä!?" oli ainoa vastaus, joka vartijoilta Tarlille suotiin. Se sai hänet tuijottelemaan jalkoihinsa hetken varsin turhautuneena. Sana sanaa vastaan oli huono kauppa, etenkin kun se oli hänen sanansa. Mutta sitten hän kohotti kuitenkin kätensä esiin, esitellen niitä soihdunvalossa niin että kaikki varmasti näkivät. Samalla viitattiin jalkoihinkin. "Näytänkö minä muka siltä että olisin tonkinut maata äsken, mitä!? Näkyykö sitä tuoretta multaa jossain? Tuolla on varmasti kaikki paikat mullassa!" Tarli tuhahti lopulta, osoitellen maassa nököttävää miestä varsin syyllistävästi. Siinä oli se ainoa, minkä hän nopeasti keksi. Mutta kaipa sekin oli parempi kuin ei mitään. Hän oli toki maantien tomussa ryvettynyt, mutta tuoretta maata oli turha lähteä etsimään, siitä ei päässyt mihinkään.
"No onpahan tiedättekö jätkät läpipaska selitys!" hihkaisi yksi vartija joukosta, saaden koko ryhmän rämähtämään epämääräiseen hymähdyssarjaan Tarlin reiluksi ärtymykseksi. Toki hän oli tiennyt, ettei siinä paljoakaan ainesta ollut mihinkään, mutta nähtävästi miehiä ei kiinnostanut edes vilkaista. "On niin pitkä ettei veri kierrä kunnolla päähän!" veikkasi jokin koiranleuka. "Kysykää tuolta jos ette usko! Kunhan virkoaa! Siinä on teille todistaja joka kertoo että kuka pissii ja mistä! Ja jos minä muka olisin edes sitä huitaissut, niin se ei ainakaan kertoisi teille enää yhtään mitään!" Tarli ärähti vastaukseksi, osoitellen maassa makaavaa vanhusta. Se näyttikin olevan hieman vakuuttavampi veto, sillä miehet suostuivat jopa vakavoitumaan. Yksi tarkisti jopa ohimennen, että ukko tosiaan oli kuin olikin elossa.
Aavistuksen tuskaisen oloisena vouti kääntyi vilkaisemaan taas maassa makaavaa ja huokaisi. "Ei tästä kuulkaa tule yhtään mitään. Että nyt lähdetään sitten kamarille odottelemaan milloin tuo virkoaa ja katsotaan saako tästä mitään selkoa!" kuului varsin selvä ilmoitus. "Ja sinä nouset nyt hevosen selkään jos et kerran pysty kävelemään. Hop hop! Uskomatonta että tällaista touhua joutuu selvittelemään kaiken tämän..." mies tuhahti, osoitellen ensin Leetä ja sitten yhtä vartioston ratsuista. Ei ollut epäilystäkään, etteikö tällä olisi ollut parempaakin tekemistä...
|
|
|
Post by Voodoo on Jun 20, 2012 9:09:56 GMT 3
(( Sori on viivästynyt toi vastaaminen.. Mutta nyt aamulla sain aloitettua vastauksen ja koitan kirjottaa sen illalla valmiiksi. Anteeksi vielä tää viivastyminen..))
|
|
|
Post by submarine on Jun 20, 2012 18:20:45 GMT 3
((Ei paniikkia näiden kanssa, heh. Jokainen vastaa ihan siihen tahtiin joka omalta tuntuu, eikä yhtään sen nopeammin. Eikä tarvitse anteeksikaan pyydellä, ei minulle ole mikään suuri vaiva odotella kunnes tuntuu siltä että vuoro on tuloillaan =) ))
|
|
|
Post by Voodoo on Jun 20, 2012 23:56:28 GMT 3
Vartijajoukon keskittyessä tuijottamaan naista ja tämän selostusta aijempien tapahtumien kulusta, Lee kyhnytti niskaansa toisella kädellä kiukkuisesti ja kyllästyneenä tähän pelleilyyn - niinkuin hän itse ajatteli - teki nopean päätöksen ja laski molemmat kädet säärensä päälle. Turvallinen lämmöntunne alkoi levitä pitkin jalkaa ja lievitti kipua kuin sitä olisi vain pyyhitty pois jalasta. Voudin seuralaisten yhä osoitellessa naista aseillaan, Lee korjasi jalastaan suurimmat murtumat jotta pystyisi taas liikkumaan vaivattomasti kun olisi sen aika. Kylmässä maassa istuva mies tajusi myös että hänen aikansa tällä hautausmaalla alkoi käydä vähiin ja jos hän aikoisi lähteä matkoihinsa vielä tänä yönä, olisi kohta paras toimia.. Lee havahtui mietteistään siihen että tuo nuori vouti puhutteli häntä komentavaan äänensävyyn ja vastaukseksi puuskautti ilmaa keuhkoistaan kuin tuskiensa merkiksi. "Entäs minun ratsuni? Kuka siitä pitää huolen? En halua että se jää tänne. Nostakaa minut sen selkään ja sitokaa se kiinni omiin hevosiinne," Lee ehdotti ähisten kivusta, joka ei häntä enää vaivannut muttei tietenkään voinut näyttää sitä seurueelleen vaan pysyi roolissaan. Vouti siristi hiukan silmiään katsoessaan maassa istuvaa kitisijää ja puristi huulensa asentoon josta huomasi, että häntäkin alkoi kyllästyttää tämä koko touhu. Sitten hän huokaisi raskaasti ja sanoi: "Jos sinä yrität vähänkään metkuilla tai lähteä pakoon kaakkisi kanssa, ammun sinut armotta sijoillesi! Onko asia ymmärretty?" Lee nyökytti hitaasti ja alkoi toisen kätensä avulla raahata itseään taaksepäin kohti Noria joka seisoi vaahterapuun takana jauhaen maasta nyhtämäänsä kuivunutta ruohoa. Se käänsi päänsä nyt maassa könyävän tulijan suuntaan ja höristi korviaan. "Nori.. Tule tännepäin," takaperin yhden käden varassa ryömivä mies sanoi vain hiukan kuiskausta kuuluvammalla äänellä. Harmaan ratsunsa selässä istuva, miekkaansa roikottava voudin käskyläinen katsoi Leetä ja murahti jotakin lähimpänä seisovalle, rotevalle miehelle. Tämä lähti heti astelemaan itsevarmasti Leen suuntaan, nappasi tätä kovakouraisesti kainalon alta kiinni ja nosti hänet ylös. He katsoivat toisiaan silmiin sekunnin, hermostunut käskyläinen tuuppi Leen hevosensa selkään ja kääntyessään nappasi kiinni nahkaisista suitsista.
"Marcus," mies puhutteli levottoman näköistä toveriaan ja talutti ruskeaa tammaa perässään. "Haluan itse pitää huolen tästä paskiaisesta, nouse ratsailta jotta saan sidottua tämän konin satulaan." Roteva vartija seisahtui aamun hämärässäkin kiiltelevän mustan friisiläishevosen vierelle ja katsoi sen ohjastajaa tuimasti silmiin. Marcus näytti hivenen pelokkaalta, muttei halunnut kai näyttää sitä ja vilkaistuaan nopeasti ratsunsa kiharaa harjaa, hän kapusi alas satulasta, mutta ei päästänyt ohjaksista irti. Lee katseli kuinka hänen taluttajansa sitoi Norin ohjakset valtavan friisiläisen satulaan ja nousi muitta mutkitta itse ratsaille. Marcuksen suusta kuului epämääräinen mumina ja hänen silmänsä suurenivat hämmästyksestä. Sitten hän painoi katseensa maahan ja sanoi hiljaa: "Benzo,ethän sitten ole liian ankara Myrskylle?" Satulassa istuva, Benzoksi puhuteltu vartija ei ollut kuulevinaan vaan otti jousipyssynsä selästään, asetti sen itsensä ja Myrskyn niskan väliin ja tarttui ohjaksiin. "Olen valmis lähtemään," vartija sanoi ja katsoi voutia. Samaan aikaan Lee puristi Norin harjaa hyvin tiukasti ja valmistautui tulevaan. Hän tiesi mitä Benzolla oli mielessä, olivat he sen verran monesti joskus vuosia takaperin pakoilleet lain kouraa yhdessä..
|
|