Post by Rusalka on Apr 2, 2012 0:36:10 GMT 3
// Tässäpä Tanskikselle pelin alku. //
Syrjäinen kylä alkoi uinua pimeyden laskeutuessa. Kylä ei ollut kovin pieni mutta siellä kävi harva muukalainen, eivätkä kylän omat asukkaat usein matkustaneet. Outo muukalainen olisi varmasti saanut monet päät kääntymään, mikäli kaduilla olisi vielä ollut väkeä.
Harmaaturkkinen olento käveli kylän porteista sisään, juuri ennen kuin ne suljettiin. Vartijat kyselivät häneltä hetken joitain asioita, kuten mistä muukalainen tuli ja mitä tämä halusi. Mutta vaikka Cassiopeia niminen kissamainen olento vastailikin hieman kierrellen ja vaisusti, päättivät vartijat päästää tämän menemään. Asiaa auttoi kolme hyvän kokoista rusakkoa jotka Cassiopeia lupasi myydä hyvään hintaan, kylän majatalossa. Vartijat ajattelivat vuoronsa päätyttyä mennä aterioimaan sinne.
Cassiopeia jatkoi kulkuaan kohti kylän keskustaa, missä vartijat sanoivat majatalon sijaitsevan. Matkalla kohti tuota tulevaa yösijaansa, Cassiopeian huomio kiinnittyi suureen kartanoon joka näkyi mäen päällä, kylän toisella laidalla. Ilmeisesti täällä asui myös niin sanottua parempaa väkeä. Hän saavutti majatalon ja asteli sisään raollaan olevasta ovesta. Sisällä ei näkynyt muita vieraita, joku nuori tyttö siivosi juuri pöytiä ja tanakka mies seiosi tiskin takana, nojaten siihen. Hän haukotteli suu ammollaan ennen kuin puhutteli Cassiopeiaa.
"Jaha, täällä harvoin näkee muita kuin ihmisiä, ellei jokusta haltijaa oteta lukuun. Haluatteko huoneen?"
"Kyllä, haluaisin myös myydä nämä." Kissatar näytti rusakkoja.
"Juu, kyllähän se sopii, jos teille käy voin antaa huoneen kolmeksi yöksi noita vastaan." Majatalon pitäjä sanoi.
"Sopii hyvin." Cassiopeia vastasi.
Majatalon isäntä kyseli vielä jonkin verran erinäisistä asioista, lähinnä muun maailman tapahtumista, ennen kuin haukotteli uudestaan.
"Anteeksi neiti, olen pidätellyt teitä jo tarpeeksi. Taidan mennä itsekkin nukkumaan. Lisa, pidä puoti pystyssä." Isäntä osoitti viimeisen lauseen siivoavalle tytölle.
Cassiopeia meni varaamaansa huoneeseen ja asettui sänkyyn selälleen mutta hän ei nukkunut, lepäsi vain silmät auki tuijottaen kattoa ja kuunnellen yön ääniä.
Syrjäinen kylä alkoi uinua pimeyden laskeutuessa. Kylä ei ollut kovin pieni mutta siellä kävi harva muukalainen, eivätkä kylän omat asukkaat usein matkustaneet. Outo muukalainen olisi varmasti saanut monet päät kääntymään, mikäli kaduilla olisi vielä ollut väkeä.
Harmaaturkkinen olento käveli kylän porteista sisään, juuri ennen kuin ne suljettiin. Vartijat kyselivät häneltä hetken joitain asioita, kuten mistä muukalainen tuli ja mitä tämä halusi. Mutta vaikka Cassiopeia niminen kissamainen olento vastailikin hieman kierrellen ja vaisusti, päättivät vartijat päästää tämän menemään. Asiaa auttoi kolme hyvän kokoista rusakkoa jotka Cassiopeia lupasi myydä hyvään hintaan, kylän majatalossa. Vartijat ajattelivat vuoronsa päätyttyä mennä aterioimaan sinne.
Cassiopeia jatkoi kulkuaan kohti kylän keskustaa, missä vartijat sanoivat majatalon sijaitsevan. Matkalla kohti tuota tulevaa yösijaansa, Cassiopeian huomio kiinnittyi suureen kartanoon joka näkyi mäen päällä, kylän toisella laidalla. Ilmeisesti täällä asui myös niin sanottua parempaa väkeä. Hän saavutti majatalon ja asteli sisään raollaan olevasta ovesta. Sisällä ei näkynyt muita vieraita, joku nuori tyttö siivosi juuri pöytiä ja tanakka mies seiosi tiskin takana, nojaten siihen. Hän haukotteli suu ammollaan ennen kuin puhutteli Cassiopeiaa.
"Jaha, täällä harvoin näkee muita kuin ihmisiä, ellei jokusta haltijaa oteta lukuun. Haluatteko huoneen?"
"Kyllä, haluaisin myös myydä nämä." Kissatar näytti rusakkoja.
"Juu, kyllähän se sopii, jos teille käy voin antaa huoneen kolmeksi yöksi noita vastaan." Majatalon pitäjä sanoi.
"Sopii hyvin." Cassiopeia vastasi.
Majatalon isäntä kyseli vielä jonkin verran erinäisistä asioista, lähinnä muun maailman tapahtumista, ennen kuin haukotteli uudestaan.
"Anteeksi neiti, olen pidätellyt teitä jo tarpeeksi. Taidan mennä itsekkin nukkumaan. Lisa, pidä puoti pystyssä." Isäntä osoitti viimeisen lauseen siivoavalle tytölle.
Cassiopeia meni varaamaansa huoneeseen ja asettui sänkyyn selälleen mutta hän ei nukkunut, lepäsi vain silmät auki tuijottaen kattoa ja kuunnellen yön ääniä.