|
Kutsu
Mar 2, 2012 20:04:25 GMT 3
Post by Rusalka on Mar 2, 2012 20:04:25 GMT 3
// Saattaa sisältää hieman yliluonnollista. Kuka vaan saa liittyä, ketä kiinnostaa. //
Sibel Demir ei ollut vähään aikaan käynyt tässä baarissa. Paikka ei kuitenkaan ollut paljoa muuttunut, mitä nyt että paikan suosio oli selvästi laskenut. Frank´s place, ei kovin mielikuvituksellinen nimi, pienelle juottolalle Chicagossa. Sibel oli saapunut kaupunkiin paria päivää aiemmin, saatuaan kutsun, eräältä ystävältään, joka sanoi olevansa kaupungissa ja tarvitsevansa apua. Nana, harvoin pyysi yhtään mitään, vaikka olisi tarvinnut, joten Sibel oli säikähtänyt aika lailla, korealais tyttö osasi kyllä pitää huolen itsestään mutta osasi myös hankkia ongelmia. Niinpä Sibel oli matkustanut Ankarasta Chicagoon niin pian kuin pääsi. Frank´s place oli paikka josta oli aloittanut etsimään Nanaa, siellä he olivat pari kertaa juoneet ja rupatelleet, ennen kuin olivat menneet jatkamaan iltaa jomman kumman hotellihuoneeseen.
Kello oli jo yhdeksän illalla mutta Sibel oli yhä harvoja asiakkaita, paikassa ei soinut musiikki, eikä baarimikko näyttänyt kovin motivoituneelta. Oli sellainen olo kuin koko baari olisi antanut periksi ja odotti kuolinvuoteella. Sibel siemaili oluttaan, katsellen ympärilleen, Nanaa ei näkynyt, hän oli kysynyt baarimikolta oliko täällä käynyt Nanalta näyttävä aasialais tyttö, hän oli kuullut että tämä oli todella käynyt muutamana iltana, joten Sibel päätti odottaa vielä.
|
|
|
Kutsu
Mar 8, 2012 23:23:04 GMT 3
Post by WtB on Mar 8, 2012 23:23:04 GMT 3
Ilta ei nyt ollut mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Aluksi oli ollut puhetta, että jatkettaisiin koko porukalla baarista toiseen siinä mielessä, että kun porukkaa tippuisi pöydän alle, nämä lähetettäisiin taksilla kotiin ja varmistettaisiin, ettei kenellekään koidu ongelmia sammahtamisesta. Viimeisenä edes joten kuten pystyssä oleva joutuisi ehkä huolehtimaan itsestään, mutta siinä vaiheessa apuun rientäisi se totuus, että kukaan heistä ei varsinaisesti ollut mikään uusi näky näillä kaduilla. Chicago ei varsinaisesti ollut mikään dragin unelmapaikka olla ja elää, vähän joutui aina vahtimaan selustaansa ja jokainen heistä haaveili Kaliforniasta tai New Yorkista, ehkä jopa San Franciscosta, rakkauden ja vapauden kaupungeista. Paikoista, joissa uskaltaisi olla oma itsensä, toteuttaa omaa rooliaan ja elää. No... Paluu todellisuuteen oli kuitenkin iskenyt jälleen, kun porukan kesken oli syntynyt riitaa seuraavasta baarista ja koko homma oli äitynyt varsin ämmämäiseen tappeluun, jossa pahimmilla tappelijoilla peruukit lentelivät ja irtoripset tipahtelivat poskille. Homma ei ollut rauhoittunut ja ennen kuin kukaan heistä tajusi, oli portsari repimässä heitä erilleen samalla kun jostain kuului kuin elokuvaan sopien poliisiauton pillien ujellus. Siinä vaiheessa Birdie oli astunut suosiolla sivummalle ja jäänyt vain katselemaan, ikään kuin ei edes kuuluisi porukkaan. Hän ei ollut tarpeeksi kännissä ottaakseen osaa tappeluun, mutta ei tarpeeksi selväkään ilmeisesti jotta olisi voinut ennustaa tappelun synnyn. No jaa. Poliisi oli vienyt pahimmat tappelijat mukanaan ja Birdie oli hyvästellyt paikalle jääneet tytöt ja jatkanut matkaansa korkokengät kopsuen asfalttia vasten. Hänellä oli ehkä hieman liian vähän vaatteita ottaen huomioon sään viileyden, mutta yksikään tyttö ei miettisi liian pitkään, jos vaihtoehtoina olisi olla kaunis, viettelevä ja vaarallinen, vaikkakin kylmissään, tai lämpimästi pukeutunut ja sellainen, jota kukaan ei katsoisi kahta kertaa. Silloin olisi ihan sama olla liikenteessä jo omana itsenään, miehenä, josta kukaan ei arvaisi päälle päin mitään. Birdie oli vain hahmo, jonka roolin Dylan Oliver oli omaksunut omakseen jo vuosia aiemmin. Silloin, kun hän oli Birdie, oli hän hento, naisellinen ja kaunis, vaikkakin pistäväsanainen vajaa kolmikymppinen nainen päivittäin vaihtuvine hiustyyleineen ja kun ohjaimessa oli Dylan, kyseessä oli kuin kuka tahansa vajaa kolmikymppinen mies, joka vain sattui työskentelemään kirjakaupassa. Birdien ja Dylanin ainoa yhteinen salaisuus oli keho, jota Birdie muokkasi parhaansa mukaan ja jonka päälle Dylan vain kiskoi aamulla vaatteet ennen töihin lähtöään. Tänään Birdie oli valinnut päälleen mustan minihameen, verkkosukkahousut ja vähän liiankin korkealla korolla varustetut korkokengät. Ylävartaloa ja sen väärennettyjä rintoja peitti kimalteleva kullanvärinen tarkoituksella löysän oloiseksi jäänyt juhlapaita, joka laskeutui kauniisti sivuilta. Musta lyhyt nahkatakki peitti osittain paidan, mutta korosti samalla lantioiden muotoa. Silmämeikki oli vahva, sekoitus kultaa ja mustaa, kun taas huulissa oleva huulipuna oli syvän punaista. Tänä iltana hiukset olivat vaaleat ja vahvalla kiharalla, mutta itse pehko ei ollut luonnottoman suuri, kuten show-lavoilla. Käsilaukku heilahteli askeleiden tahtiin hänen marssiessaan katua pitkin ja päätyessä sitten jälleen yhden baarin eteen. Frank's place. Mikä kurja nimi paikalle! Birdie hymyili itsekseen, kohautti sitten olkiaan ja astui sisälle baariin. Ei paikka sentään vaikuttanut ihan sellaiselta, jossa hän ensimmäisenä saisi turpaan, vaikka ei siinä välttämättä kehumistakaan ollut... Birdie käveli määrätietoisesti baaritiskille, nostaen käsilaukkunsa sille. Voi pojat. Tämän paikan ainoa tarkoitus oli selkeästi vain vedätyttää asiakkaillaan niin tolkuton känni, että kuka tahansa näyttäisi sillä promillemäärällä kauniilta.
|
|
|
Kutsu
Mar 8, 2012 23:55:01 GMT 3
Post by Rusalka on Mar 8, 2012 23:55:01 GMT 3
Sibel alkoi turhautua, hän oli juonut jo kolme olutta mikä ei sinänsä ollut paljoa, vaikka ehkä hieman typerää, koska hän ei ollut varma että mikään ei koittaisi tappaa häntä. Nanalla oli tapana hankkia pahoja vaikeuksia.
Sibelin huomio kiinnittyi erääseen pitkään naiseen joka käveli juuri baaritiskille. Tämä oli varsin näyttävä ja Sibel seurasi tätä hetken katseellaan. Mutta silloin Nana käveli sisään baariin, Sibel nousi ylös ja katsoi tätä huolestuneena. Nana oli pukeutunut tyypilliseen tapaansa erikoisesti, hänellä oli liituraita puku, jonka takki oli auki, näyttäen valkoisen paidan ja sormettomat hanskat sekä lenkkarit. Nana huomasi hänet heti ja meni hänen luokseen, kietoen kätensä Sibelin ympärille. Vaikka se olikin jo Sibelille tuttua, hän ei edelleenkään voinut olla järkyttymättä, tuntiessaan kuinka laiha Nana oli, hän ei vain tuntunu saavan kiloja lisää vaikka kuinka söi.
"Mikä hätänä? Et yleensä kutsu apua." Sibel kysyi Nanalta.
"En yleensä ole tekemisissä luonnottomien juttujen kanssa. Tai olen mutta en sellaisten jotka ihan oikeasti ovat fysiikan ja luonnonlakien vastaisia."
"Mitä tarkoitat?" Sibel ihmetteli ja huomasi nyt että Nanan hihassa oli hieman verta. "Oletko loukkaantunut?"
"Ei tuo mitään." Nana vastasi. "Mutta minun täytyy näyttää sinulle jotain." Nana kaivoi taskustaan pienen rasian ja avasi sen. Sen sisällä näytti olevan jotain vaaleaa pulveria.
"Onko tuo jotain huumetta?" Sibel kysyi.
Nana ei vastannu mitään, vaan otti taskustaan toisen esineen. Piennen pullon ja tiputti siitä pari pisaraa jotain nestettä pulverille. Nana ei tuntunut juuri nyt piittaavan hienovaraisuudesta, mikäli oli odottanut juuri tätä reaktiota. Sininen liekki leimahti ilmaan ja valaisi heidän nurkkansa. Vaikka suurin osa muista asiakkaista tuntui olevan liian humalassa kiinnittääkseen tähän huomiota.
"Mitä helvettiä?" Sibel sähisi hampaidensa välistä.
"Kuolleen vampyyrin jäännöksiä ja pyhää vettä, aika siistiä vai?" Nana hymyili.
|
|
|
Kutsu
Mar 9, 2012 0:18:10 GMT 3
Post by WtB on Mar 9, 2012 0:18:10 GMT 3
Birdie kaiveli lompakon käsilaukustaan ja oli jo tilaamassa lempijuomansa, kun tajuntaan iski se fakta, että todennäköisesti kukaan ei ollut koskaan siitä kuullutkaan tälläisessä juottolassa. Hymyillen hän tilasi sitten sen, mitä täältä varmasti löytyisi: Vodkaa, johon oli sekoitettu hitunen vettä. Ilman jäitä, sillä tälläisen paikan jäävarastot saattoivat olla kotoisin melkein mistä vain. Hän ei todellakaan kaivannut mitään sivuoireita huomiseen krapulaansa ties mitä sisältäneistä jäistä, vaikkakin sitä ajatellen olisi lienee ollut fiksuinta ohittaa koko paikka jo alunperinkin. Hän maksoi juotavansa kortilla ja kääntyi sitten lasi kädessään katselemaan itse paikan suuntaan. Joku käveli juuri nurkkapöytään ja nopealla vilkaisulla vaikuttikin siltä, että tässä paikassa oli jo hurjat kolme kappaletta henkilöitä, jotka eivät noudattaneet normaalia kännissä-olet-hetero -kaavaa. Hän seurasi hetken viimeisintä saapujaa, ennen kuin käänsi katseensa toisaalle. Hiljaista oli. Liian hiljaista hänen makuunsa. Kunhan juoma olisi juotu, hän poistuisi ja se siitä. Sillä samalla hetkellä jokin kiinnitti hänen huomionsa. Sivusilmällä hän oli nähnyt kahden naisen luota sinisen hohdon, joka katosi melko pian sen jälkeen kun oli syttynytkin. Kännykän valo? Aivan liian kirkas siihen. Laserkynä ei taas tekisi noin paljon leviävää valoa. Birdie nuolaisi huuliaan ja laski lasia hieman alemmaksi, jääden tarkastelemaan tarkemmin noiden ihmisten suuntaan. Nyt hiljaisuudesta oli jotain hyötyäkin, sillä hän saattoi kuulla paljon paremmin keskustelunaiheen, jota siellä käytiin. Tai ainakin tasan sen verran, että toinen naisista puhui... vampyyreistä? Jos Birdiellä olisi sillä hetkellä ollut juotavaa suussaan, olisi se nyt purskahtanut ulos. Jotkut ottivat Twilightinsa selkeästi aivan liian tosissaan. Melkein nauratti, mutta sen sijaan hän vain hymyili todella leveästi. Mitähän lie nuokin olivat ottaneet? Ja mistä sitä samaa saisi, sillä juuri sillä hetkellä tuntui, ettei viina ollutkaan enää tarpeeksi pään sekoittamiseen. Birdie laski lasin tiskille ja sieppasi käsilaukkunsa toiseen käteensä, sulkien sen ennen kuin tunki sen kainaloonsa, käsivarren ja kyljen väliin ja otti lasin sitten uudelleen käteensä, lähtien hitaasti kävelemään noiden naisten suuntaan.
|
|
|
Kutsu
Mar 12, 2012 22:05:14 GMT 3
Post by Rusalka on Mar 12, 2012 22:05:14 GMT 3
Nana pani rasian ja pullon taas piiloon. "Ei minua se huoleta vaan pikemminki se otus mikä sen tappoi, en tiedä mikä se oli mutta näytti joltain jättiläismäiseltä lepakolta, repi verenimijän pään irti kuin ei mitään ja silpoi sitä riemuissaan. Se lopetti vasta kun raato oli muuttunut tuollaiseksi, jotkuhan tekevät niin kuoltuaan."
Sibel mietti mikä Nanan näkemä olio mahtoi olla, se ei vaikuttanut tutulta, olihan hänkin kohdannut näitä juttuja aiemminkin muttei silti ollut mikään ekspertti. "En tiedä mikä se voisi olla, pitäisi varmaan koittaa löytää netistä jotain. Siellähän on sivustoja jotka nimenomaan käsittelevät näitä asioita."
|
|
|
Kutsu
Mar 16, 2012 20:32:35 GMT 3
Post by WtB on Mar 16, 2012 20:32:35 GMT 3
Siihen mennessä Birdie olikin jo hyvin ehtinyt naisten luokse ja hymyili niin leveästi kuin vain olla ja voi. "Hyvää ilta teillekin!" Tuo oli pysähtynyt vain lyhyen matkan päähän heistä, sopivalle puhe-etäisyydelle. Jotain oli laitettu piiloon juuri vähän ennen kuin hän oli päässyt paikalle, mutta Birdie esitti, ettei ollut huomannut mitään. "En millään voinut olla kuulematta, että täällä puhuttiin.... " Birdie vilkaisi ympärilleen, ikään kuin pelkäisi että joku voisi kuulla heidät, mutta kiusoitellen jatkoi sitten. "...vampyyreistä." Birdie oli kumartunut tuon sanan sanoessaan hieman eteenpäin, hymynkare suupielessään ja pilke silmäkulmassaan. "Kauheita otuksia, vaanivat sillä tavalla tuota... viattomia." Hän nyökkäili pontevasti kuin painottaakseen sanojaan ja katseli kumpaakin naista vuoronperään silmiin.
|
|
|
Kutsu
Mar 21, 2012 22:29:08 GMT 3
Post by Rusalka on Mar 21, 2012 22:29:08 GMT 3
Sibel ja Nana huomasivat pitkän naisen tulleen heidän luokseen, tämä oli sama jonka Sibel oli jo huomannut aikaisemmin.
Nana ei vastannut tälle mitään, näytti vain ujolta, mikä varmaan lisäsi hänen lapsenomaista olemusta. Sibel katsoi tätä harmissaan että heidän juttunsa oli kuultu.
"Niin tuota, me juttelimme juuri eräästä kirjasta." Sibel koitti valehdella mutta hänen äänensä kuullosti vaivaantuneelta.
|
|
|
Kutsu
Mar 25, 2012 2:17:35 GMT 3
Post by WtB on Mar 25, 2012 2:17:35 GMT 3
Birdie katseli varsin kiinnostuneen oloisena Sibelin suuntaan, kallistaen hieman päätään, ilkikurinen hymy huulillaan. "Aivan, kirja, aivan niin. Twilightia ja sen sellaista." Birdie virnisti heille. "Kuulkaapas, ihan rehellisesti, näin meidän tyttösten kesken...." Sanaa "tyttöset" korostettiin tarkoituksella hieman liikaakin. "...mitä te olette nappailleet? Ja mistä sitä saisi minullekin asti?" Birdie loisti kasvoilleen valloittavimman hymynsä, katsellen kumpaakin naista vuoronperään. Ei hänelle tullut pieneen mieleenkään, että vampyyreistä kukaan puhuisi tosissaan, ei ainakaan tässä maailmankaikkeudessa ja maailmassa. Pelkkää hupsutusta sellaiset, vailla minkäänlaista totuusperää. Hän vaihtoi painoa jalalta toiselle, odottaen saavansa suoran vastauksen. Ja jos se ei olisi ihan suora, niin ainakin puolisuora, mistä saisi suoran pienellä painostuksella kivasti.
|
|
|
Kutsu
Mar 26, 2012 19:35:24 GMT 3
Post by Rusalka on Mar 26, 2012 19:35:24 GMT 3
"Jotain sinne päin. Siis se kirja mutta ei meillä mitään aineita ole." Sibel vastasi.
"Mikä on Twilight?" Nana kysyi, hän ei seurannut pop kulttuuria, eikä ollut kuullutkaan mistään sellaisesta. "Ja juu, ei meillä mitään ole." Hän lisäsi, hänen aksenttinsa oli muutenkin vahva ja varsinkin nyt kun alkoi hermostumaan, kenellekkään ei jäänyt epäselväksi, että englanti ei ollut hänen ensimmäinen kielensä.
|
|
|
Kutsu
Apr 6, 2012 21:39:47 GMT 3
Post by ashley on Apr 6, 2012 21:39:47 GMT 3
Baarin ovi lensi yhtäkkiä auki ala western, joissa sankari saapuu saluunaa kostuttamaan kurkkuaan ja listimään hevosvarkaat. Jos tämä teatraalisuus olikin tahatonta ja vähän - ja ei niin vähääkään...- liikaa, ei tulijan pokerinaama ainakaan paljastanut mitään. Pari nuokkuvaa päätä oli ponnahtanut ylös ja mikon suu suipistunut paheksuvasti, mutta kun tulokas ei ollutkaan kukaan pärähtänyt riidanhaastaja tai anniskelulupien tarkastaja, kaikki rauhoittuivat. Lyhyt aalto muminaa, joka oli sekä helpottunutta että hieman loukkaantunutta. Päiden painuessa takaisin tuoppien ylle, lähestyi vaalea kaveri tiskiä. "Iso olut", mutta mikko tunnisti janoisen sellaisen nähdessään ja oli jo tyrkännyt tuopin hanan alle ennen kuin mies oli avannut suunsa. Tulija kääntyi ja antoi katseensa kiertää murjussa. Hänen kirkas äänensä ei oikein sopinut kasvoihin, jotka eivät näyttäneet yhtään todellisia ikävuosia nuoremmilta. Toisin sanoen, hän näytti noin nelikymmenvuotiaalta ja maailmaa nähneeltä - nenänvarressa oli muhkuroita, lekuri oli kyllä tehnyt parhaansa vääntäessään sen takaisin paikoilleen... Lasi kopsahti hänen takanaan ja sekunnin, siis tuskin havaittavalla, viipeellä hän siirsi siihen katseensa, väläytti väsyneesti toisella suupielellään hymyn baarimikolle ja heitti parinkymmenen dollarin setelin tämän eteen. Vaihtoraha jäi lojumaan hänen selkänsä taakse, sillä hän oli jälleen kääntänyt siniharmaiden silmiensä katseen nurkkapöydän suuntaan.
|
|
|
Kutsu
Apr 7, 2012 14:56:34 GMT 3
Post by Rusalka on Apr 7, 2012 14:56:34 GMT 3
Nana alkoi kuiskia jotain Sibelille koreaksi mutta Sibel ymmärsi siitä vain vähän. Nana oli opettanut hänelle hieman kieltään kun he olivat seurustelleet mutta Sibel ei enään muistanut paljoa, Nana oli ollut varsin kärsimätön opettaja. Sibel oli kuuntelevinaan toivoen että vieras kyllästyisi ja lähtisi ja toivottavasti pitäisi heitä vain hulluina. Kun Nana oli lopettanut Sibel kääntyi taas vieraan suuntaan.
"Niin, ei meillä mitään ole, kunhan vain höpötämme omiamme." Hän Sibel sanoi.
Ikäväkseen Sibel huomasi että he olivat saamassa lisää huomiota.
|
|
|
Kutsu
Apr 7, 2012 23:01:58 GMT 3
Post by WtB on Apr 7, 2012 23:01:58 GMT 3
Birdie hymähti naikkosten vastaukselle ja kääntyi sitten katsomaan uutta sisään ilmestynyttä hahmoa. Jaha. Ilta ei ollutkaan selkeästi vielä ohi. Hän hymyili nopeasti ja tarkkaili sitten paikalle ilmestynyttä. Päätä kallistettiin hieman sivulle ja hiuksia pyyhkäistiin puolihuomaamattomasti kädellä.
"Miten vain, kultaseni", todettiin puolihuolimattomasti, ennen kuin Birdie kääntyi katsomaan heidän suuntaansa vielä.
"Taisin tosiaan ymmärtää väärin. Ei muistella pahalla," Birdie iski silmää, ennen kuin tarttui paremmin laukustaan ja lähti kävelemään tiskin luokse. Hän tarkkaili erittäin tarkkaan tulijaa, hidasti jopa askeliaan tarkoituksella tuon kohdalla ja hymähti. Katse käännettiin sitten pois ja mitään sanomatta Birdie marssi ovelle, katsomatta enää taakseen. Dramaattiset poistumiset olivat niitä, joista hän nautti. Tunne siitä, miten katseet olivat hänessä, ihaillen, ehkä jopa peläten, oli upea. Hän keinautti lantiotaan vielä näkyvästi, ennen kuin avasi oven ja poistui kadulle. Ovi sulkeutui hänen perässään ja niin Birdie oli poissa tästä paikasta ja tästä pienestä maailmasta, jonka baari oli käsitteenä heidän ympärilleen luonut.
|
|
|
Kutsu
Apr 8, 2012 0:02:41 GMT 3
Post by ashley on Apr 8, 2012 0:02:41 GMT 3
Kenric Collins, useimmille vain Collie, maiskutti kieltään pari kertaa etuhampaitaan vasten moittivasti Birdien poistuessa. Mikkokin oli rekisteröinyt paikallisen lemmenloukun ja siirtynyt takaisin tulijan selän taakse; sana vain ja hän olisi kaatanut kunnon paukut uuden tuttavuuden kunniaksi. Mutta ulko-oven käydessä Collien käsi laskeutui vaihtorahojen päälle ja veti ne tiskiä pitkin ja lopulta takin taskuun. Hän vilkaisi sivusilmällään mikkoon miltei anteeksipyytävästi kulauttaessaan pitkän hörpyn oluestaan. Sitten hän olikin jälleen liikkeellä. Hänellä oli ollut helvetilliset neljä viime päivää ja nyt oli täydellisen nollauksen paikka. Work hard, play hard. Hän törmäsi ulos ja huomasi heti korkojen tahdissa horjuvan pehkon loittonevan kadulla. Mielissään Collie pani merkille, että oli alkanut hieman ripeksiä ja hän veti kauluksensa ylös. Hän oli muutamalla askeleella tavoittanut naisen . Hän oli ylipäätään hyvin fyysinen tyyppi, sellainen, jonka voi hyvin kuvitella päässeen collegeen ainoastaan urheilustipendin turvin. Jos joku nyt kuvittelisi hänen joskus käyneen collegen. “Toivon todella, että tiedät jonkin paremman paikan”, hänen hymynsä oli helposti syttyvää ja tarttuvaa laatua.
|
|