|
Post by spyrre on Feb 29, 2012 20:13:23 GMT 3
Äkkipikaiselta vaikuttavan naisen pahoittelut näyttivät miellyttävän kissaa ja tämä nyökkäsi pienesti edelleen hymy kuonollaan. "Kuten vanha viisaus sanoo, maltti on valttia hengissä säilymisessä. Ja monessa muussakin asiassa. Parempi muistaa se tai joudut luultavasti oppimaan sen vielä kantapään kautta." Tämä neuvoi leukaansa raaputtaen, tosin tuntuen hiukan sepittelevän omiaan sananparsien kanssa joka ei kyllä tuntunut häiritsevän olentoa tippaakaan. Seurasi hymähdys, olkapäiden lievä kohautus ja lopulta uusi virne joka kieli ettei kissamainen nainen ollut ainakaan kaunainen vaikka tämän lievästi huvittunut olemus ei ollut paljoakaan hetkahtanut koko aikana. Saattoi tietenkin olla että petomaisten kasvojen ja olemuksen tulkitseminen oli astetta vaikeampaa tällaisiin olentoihin tottumattomalle tai sitten katilla vain sattui olemaan melkoinen pokerinaama... vaikka tämä kieltämättä tuntui virnistelevän paljon luultavasti aivan tietoisestikin esitellen valkeana mustan turkin seasta hohtavaa purukalustoaan. Peuranruhon käsittelyyn käytetty vieläkin verentahrima veitsi pysytteli vieläkin pitkäkyntisissä sormissa vaikka toinen jo laskikin oman aseensa, mutta kissa ei pidellyt terää kuin asetta vaan rennosti kuin lähinnä kapineen käsiinsä unohtaneena... olihan kyseessä kuitenkin ennemminkin käyttöesine tai työkalu varsinaisen taisteluvälineen sijasta. Hän oli jo siirtänyt kätensäkin miekkansa kädensijalta ilmeisesti arvioiden ettei tarvitsisi tätä, eihän kumpikaan uusista tuttavuuksista loppujen lopuksi vaikuttanut kovinkaan uhkaavalta vaikka kohtaaminen olikin tapahtunut enemmän tai vähemmän yllättäen.
Hämärässä kiiluvien silmien huomio kääntyi jälleen lähestyvään tummahipiäiseen naiseen, kissan nyökätessä tervehdykseksi mittaillen tätä tovin vaiti katseellaan. Jos piti tätä jotenkin ulkonäöltään erikoisena olento ei kuitenkaan kommentoinut, vaan uteliaasti silmäiltyään hymähti muukalaisen vastatessa hänen esittämäänsä kysymykseen. "No, sittenhän meitä on kaksi." Hän totesi naurahtaen kevyesti, ilmaisten itsekin olevansa jonkinlainen kulkuri, näyttäen hetkellisesti aavistuksen yllättyneeltä toisen mainitessa hänen muistuttavan jotakuta. Tumman naisen kysellessä peurasta olento kuitenkin jätti vastaamatta vaikka kommentti kieltämättä herättikin hänessä jonkinlaisia epäilyksiä kenestä toinen saattaisi puhua, mutta kohautti sen sijaan olkapäitään vaihtaen puheenaihetta. "Toki, tuskin olisin tätä otusparkaa kokonaan itse syönytkään. Liha pilaantuu nopeasti, eikä minulla ole aikaa saati kärsivällisyyttä alkaa kuivaamaan sitä. En tarvitse maksua, saat vuodankin jos tahdot, en ole kummoinen nahkojen käsittelyssä." Tämä tarjosi kääntyen sitten takaisin saaliinsa puoleen kumartuen irrottamaan puolitiehen välikohtauksen vuoksi jäänyttä lihakimpaletta.
Toisen, vaaleamman ja selvästi malttamattomamman muukalaisen ilmaistessa pian kiireensä matkata eteenpäin kissa tosin nosti pian päätään silmäten tätä tavalla, joka hämärästä valaistuksesta sekä tummista turkinpeittämistä kasvoista huolimatta toi mieleen elävästi kulmien kohotuksen. "Niinkö? Varkaiden kaupunkiin? Sepä kuulostaa... dramaattiselta?" Tämä huomautti ensimmäistä kertaa hiukan vakavampaan sävyyn, kuin empien hiukan ennen kuin jatkoi. "Yksinkö? Se paikka on melkoisen vaarallinen kokeneemmallekin matkalaiselle sen verran mitä olen siitä kuullut, saati sitten... no, kuitenkin. En kyllä suosittelisi." Vaikka ei tätä aivan suoraan sanonutkaan peto taisi pitää toista jokseenkin kokemattomana, mutta toisaalta lienikö se ihmekään kun ajatteli tikarin kanssa heiluneen naisen äkkipikaisia toimia juuri hetki sitten. Joka tapauksessa tämä, sekä tummempikin muukalainen saivat osakseen jokseenkin miettivän katseen. "Mikä velvollisuus voi olla niin tärkeää että täytyy tieten tahtoen rynnätä siihen pahuksen paikkaan?"
|
|
|
Post by Rusalka on Mar 2, 2012 19:20:29 GMT 3
Tumma nainen katsoi ihmis naista, miettien samaa kuin kissamainen olento. "Minä en ole kuullut paikasta muuta kuin nimen mutta kai se on jostain nimensä ansainnut. Miksi sellaiseen paikkaan haluat?"
Hän käveli lähemmäs kahta muuta, kun ei kokenut näiltä uhkaa ja päätti saman tien esitellä itsensä. "Minun nimeni on Amber, muuten."
|
|
|
Post by Jutta on Mar 4, 2012 16:27:51 GMT 3
(( Anteeksi parin päivän viiveeni.. minun viikonloput ovat yleensä todella kiireellisiä.. Älkää siis ihmetelkö, jos viikonloppuisin pelitahtini on hieman hitaanpi.. Ps. Otin tässä pelivuorossa hieman valtuuksia vaikuttaa hahmojenne sanottujen repliikkien järjestykseen..Anteeksi, jos sotken tällätavoin teidän pelikuvioitanne.. )) "Niinkö? Varkaiden kaupunkiin? Sepä kuulostaa... dramaattiselta?" Kuulen kissaa muistuttavan olennon vastaavan minulle jatkaen: ”Yksinkö? Se paikka on melkoisen vaarallinen kokeneemmallekin matkalaiselle sen verran mitä olen siitä kuullut, saati sitten... no, kuitenkin. En kyllä suosittelisi..” Kissanaisen epäillyt eivät ihmetyttäneet minua. Varkaitten kaupunki ei todellakaan ollut turvallisin paikka tällä alueella. Monet tarinat kertoivat Varkaitten kaupungin täyttyvän kokeneista ammattivarkaista ja muista hämärän peitossa piileskelevistä otuksista. Kaupunkiin jos eksyisi ulkopuolinen ohikulkija, siitä ei hyvää seuraisi.. pelkkä ajatuskin sai monen elävän olennon kieltäytymään matkasta. Sain kuitenkin paripäivää sitten tietooni, että juuri siellä minun ja isäni ryöstäneet ja tappaneet metsärosvot ovat kotoisin. Olin etsinyt tietoa jo kauan.. Varkaitten tuntomerkkien avulla osasin kysyä asiaa satunnaisilta ohikulkijoilta.. Vihdoin kun minua onnisti ja sain varkaitten olinpaikan tietooni, en olisi voinut olla käyttämättä tilaisuuttani hyväksi. ”Niin.. En uskonutkaan matkastani tulevan helppoa.. Mutta.. ei minulla ole mitään menetettävääkään..” Vastaan kissaolennolle vaimealla äänensävyllä kääntäen samalla katseeni alakuloisesti maahan päin. Minulla ei todellakaan ollut enään mitään menetettävää.. Olinhan jo menettänyt isäni.. ja elämäni.. Ainoa asia, mitä minussa oli enään jäljellä ruumiini lisäksi.. olivat tunteet.. vahvat sellaiset, jotka jaksoivat veivät askeleitani eteenpäin.. "Minä en ole kuullut paikasta muuta kuin nimen, mutta kai se on jostain nimensä ansainnut. Miksi sellaiseen paikkaan haluat?" Kuulen yllättävän kysymyksen juuri lähemmäksi kävelevältä tummalta naishahmolta. ”Niin.. Mikä velvollisuus voi olla niin tärkeää että täytyy tieten tahtoen rynnätä siihen pahuksen paikkaan?" Kissaa muistuttava hahmo jatkoi kysyen tumman naisen lopetettua. Pidin katseeni edelleen maassa.. Ajatukseni harhailivat.. En tiennyt miten olisin voinut ilmaista tilanteeni kysyjille. Ajatus siitä, että kertoisin olevani kuolleista noussut, tuntui epäuskottavalta ja karmivalta.. Sitä minä en voisi missään tapauksessa kertoa heille. Kyllähän minusta näki, ettei kaikki olisi kunnossa.. mutta vielä ei ollut oikea hetki kertoa koko totuutta menneisyydestäni.. totuutta täytyisi hieman kierrellä. ”Isäni tappaneet roistot ovat kotoisin Varkaitten kaupungista.. Isä oli koko elämäni. En saa sielulleni rauhaa, jos en saa tilaisuutta kostolleni. Tiedän.. minkä minä mahtaisin isolle rosvojoukolle.. Olen vain köyhän perheen ainoa lapsi.. mutta en voi olla tekemättä mitään.. minä elän kostoni varassa.. ”Vastaan kysyjille hieman epäröiden.. kuin miettien tarkasti, mitä ajatuksia uskaltaisin kertoa sisimmästäni. Käännän selkäni uusille tuttavilleni.. en halunnut heidän näkevän, kuinka yritin olla kyynelehtimättä heidän läsnä ollessaan.. Vastaaminen oli ollut tuskallisempaa, mitä olin odottanut.. vastaus oli tuonut tullessaan tunteita sisältäpäin.. juuri niitä, joita yritin piilottaa syvälle sisimpääni. "Minun nimeni on Amber.. muuten." Kuulen yllättäen tumman naishahmon esittäytyvän selkäni takana, kuin aikeena kääntää puheenaihetta hieman toisaalle. Käännyn hetken hiljaisuuden jälkeen takaisin tuttavieni puoleen.. Mieleni oli jo hieman parempi. ”Hauska tutustua.. nimeni on Tanya..” Vastaan ja yritän hymyillä tuttavallisesti sormeillen samalla tummia hiuksiani valkoisen kalpeilla sormenpäilläni.
|
|
|
Post by spyrre on Mar 7, 2012 19:33:40 GMT 3
((Heh, et toki, vuorosi toimi oikein hyvin. =) ))
Kissa keskeytti askarensa peuranruhon kanssa ja silmäili jokseenkin tarkkaavaisena epätavallisen kalpean uuden tuttavuuden kertoessa epäröiden asiansa pahaenteisen kaupungin suhteen. Kiiluvat silmät räpsähtivät muutamaan kertaan olennon sitten huokaistessa hiukan pyyhkäisten ohimoitaan sormillaan ennen kuin suoristautui uudelleen. "Voi kuule. Kyllä sinulla menetettävää on, kuten henkesi. Älä aliarvioi sitä, koska ilman sitä et tule saavuttamaankaan yhtään mitään." Tämä ojensi synkistynyttä naista pyöräyttäen veistään sormissaan. Virne oli sentään kadonnut petomaiselta kuonolta olennon hymähtäessä ja silmätessä ohimennen lähestyvää tummempaa naista ennen kuin käänsi huomionsa punnitsevana takaisin tuohon toiseen kalpeampaan (suorastaan oikeastaan hiukan sairaalloisen kalpeaan...) yksilöön. Naisen mainitessa murhattu isänsä sekä kaupungissa luultavasti majailevat ryövärit mustaturkki huokasi uudestaan kallistaen hiukan päätään. "Muistatko mitä sanoin siitä maltista? Jos aiot saada jotain aikaan ilman että vain tapatat itsesi typerästi niin nyt tarvitset sitä enemmän kuin koskaan. Janosit kostoa tai et, tapattamalla itsesi turhaan et sitä ainakaan saavuta. Kostonsa varassa elävät harvoin elävät kovinkaan pitkään." Todettiin viimein varsin suorasukaisesti tarkastellen tunnekuohussa heille selkänsä kääntänyttä olennon seuratessa vaivihkaa katseellaan kasvillisuuden poikki kulkevaa polkua eteenpäin mietteliäänä. Tummahipiäisen naisen kohta muuttaessa puheenaihetta esittäytymällä tämä kuitenkin käänsi huomionsa pian takaisin kahteen muuhun, nyökäten hiukan näiden esittäytyessä. "Cathryn." Hän ilmoitti lyhyesti, pienen hymyn hiipiessä jälleen kuonolle pitkäkyntisten sormien pyöritellessä veistä hajamielisesti. "...ja suosittelen kyllä miettimään tarkoin tuonne pahuksen paikkaan ryntäämistä. Se on suorastaan epämiellyttävä paikka, varsinkin jos aiot piestä jonkun siellä asustavan pirulaisen omassa pelissään, omalla reviirillään. Muistan, kuinka minuakin yritettiin puukottaa kolme kertaa kadulla vaikka olin hädin tuskin astunut sisälle porteista...." Olento hymähti uudestaan raaputtaen poskeaan, heilauttaen viitanliepeen alta pitkistävää pitkää häntäänsä.
|
|
|
Post by Rusalka on Mar 12, 2012 21:50:29 GMT 3
Amberin kuullessa toisen isän kohtalosta hänet valtasi empatia, hän oli itse menettänyt äitinsä nuorena, eikä nähnyt isäänsä pitkään aikaan. Hän kykeni ymmärtämään tätä outoa kulkijaa.
"Kuule, minä ymmärrän sinua, tuollainen ei saa jäädä kostamatta, Cathryn tuossa on oikeassa. Jos haluat voisin tulla mukaasi, jottet aivan heti pääsisi hengestäsi. Ei minulla ole parempaakaan tekemistä ja osaan pitää huolen itsestäni ja ehkä muistakin." Amber käveli kohti surevaa naista, jonka kalpeus huoletti häntä.
|
|
|
Post by Jutta on Mar 13, 2012 14:26:55 GMT 3
(( Anteeksi sekava pelivuoroni.. toivottavasti pysytte yhtään kärryillä)
"Voi kuule. Kyllä sinulla menetettävää on, kuten henkesi. Älä aliarvioi sitä, koska ilman sitä et tule saavuttamaankaan yhtään mitään." kuulen kissamaisen tuttavani vastaavan minulle, kun kerroin hänelle, ettei minulla ole mitään menetettävää tässä elämässä. Hänen sanansa painoivat hartioillani.. Jos hän tietäisi enemmän tilanteestani, ehkä hän ymmärtäisi minua paremmin.. mutta ei, en voi kertoa sitä hänelle.. Eihän kukaan voisi uskoa minua, ettei minun kuuluisi olla enään elossa.. Että olen jo kerran kuollut tässä elämässä ja olen saanut sielulleni uuden tilaisuuden.. Tiesin toki mitä kissa ystäväni tarkoitti sanoillaan.. ettei hätiköiminen olisi paikallaan tässä tilanteessa, mutta silti hänen sanat saivat mieleni alakuloiseksi..
"Muistatko mitä sanoin siitä maltista? Jos aiot saada jotain aikaan ilman että vain tapatat itsesi typerästi, niin nyt tarvitset sitä enemmän kuin koskaan. Janosit kostoa tai et, tapattamalla itsesi turhaan et sitä ainakaan saavuta. Kostonsa varassa elävät harvoin elävät kovinkaan pitkään." Kissamainen olento jatkoi opettavaisesti kertoessani hänelle sekä tummalle naishahmolle isäni kuolemasta ja käynnissä olevasta kostoretkestäni. Minua harmitti, ettei kissamainen ystäväni luottanut minuun. Olin toki malttamaton.. monessakin suhteen.. mutta en minä silti tyhmä ollut. Suunnitelma tarvittaisiin, hyväkin sellainen, että saisin kostoni päätökseen.. Ajatukseni vain oli, että suunnitelma hahmottuisi minulle ajan myötä.. viimeistään ennen kuin saavuttaisin määränpääni, Varkaittenkaupungin. ”Ei aikomukseni ollutkaan rynnätä päättömästi kenenkään kimppuun.. ainakaan tarkoituksella..” Vastasin kissaystävälleni empien, selkäni ollessa edelleen tuttaviini päin. Aikomukseni ei todellakaan ollut hyökätä kenenkään kimppuun ilman minkäänlaista suunnitelmaa.. mutta uuden syntymäni jälkeen on tuntunut, kuin sisälläni hallitsi kaksi eri persoonaa, jotka osasin jo paremmin hahmottaa toisistaan. On se nöyrempi ja muita kunnioittavampi, rauhallisempi ja kärsivällisempi henkilö, jota oikeastikin olen.. kun taas toisaalta vihan ja pelon iskiessä oikea luonteeni muuttuu täysin.. Kärsimättömäksi ja pelottomaksi.. suoraan sanottuna hulluksi.. niin oli käynyt myös hetki sitten, kun olin aistinut veren tuoksun läheisyydessäni.. Veren tuoksu ja sen tuoma raivo sekoittivat jälleen kerran pääni eikä se ollut ensimmäinen kerta tällä matkallani.. mutta ei varmasti myöskään viimeisin.. En halunnut kuitenkaan pakkomielteisten mielenvaihtumisien vaikuttaa matkani tekoon.. en halunnut antaa niin helpolla periksi..
Kun me kaikki kolme olimme esittäytyneet toisillemme, mieleni tuntu jo hieman paremmalta ja pystyin katsomaan tuttaviani suoraan silmiin. ”Suosittelen kyllä miettimään tarkoin tuonne pahuksen paikkaan ryntäämistä. Se on suorastaan epämiellyttävä paikka, varsinkin jos aiot piestä jonkun siellä asustavan pirulaisen omassa pelissään, omalla reviirillään. Muistan, kuinka minuakin yritettiin puukottaa kolme kertaa kadulla vaikka olin hädin tuskin astunut sisälle porteista.." Cathryniksi esittäytynyt kissanainen muistutti minua vielä esittäytymisensä jälkeen. En kerennyt kiittämään hänen viisaita sanojaan, kun tummempi nainen Amber lähestyi jo minua. "Kuule, minä ymmärrän sinua, tuollainen ei saa jäädä kostamatta” Kuulen Amberin sanovan minulle jatkaen: ”Cathryn tuossa on oikeassa. Jos haluat, voisin tulla mukaasi, jottet aivan heti pääsisi hengestäsi. Ei minulla ole parempaakaan tekemistä ja osaan pitää huolen itsestäni ja ehkä muistakin." Käännän katseeni nyt lähempänä olevaa Aberia kohti.. Silmistäni pystyi näkemään kiitollisen, mutta pelokkaan katseen. ”O-olen hyvin kiitollinen tarjouksestasi.. mutta voitko ottaa sitä riskiä, että joutuisit vaaraan takiani? Minun hengelläni ei ole väliä.. ei ollenkaan.. mutta sinulla on koko elämä elettävä, jonka voit menettää auttaessasi minua..” Vastasin Amberiin esittämään ehdotukseen varoittaen häntä tulevasta. En halunnut hänen kokevan samaa kuin minä.. kuolemaa.. se voisi olla kaiken loppu.. Mutta jos toinen haluaisi vilpittömästi lähteä mukaani, en voisi estääkään häntä.. Olisihan matka helpompi kulkea kahdestaan.. yhdessä.. toinen toistaan tukien..
|
|
|
Post by spyrre on Mar 17, 2012 14:47:06 GMT 3
Cathryn nyökäytti hiukan Tanyaksi esittäytyneen kalpean naisen toteamukseen ettei tämä kaikeksi onneksi tainnut kuitenkaan olla ryntäämättä täysin päättömästi äskeistä esimerkkiä noudattaen tuohon hengenvaaralliseen kaupunkiin, vaikka tosin jostain syystä kissa ei onnistunut näyttämään erityisen vakuuttuneelta. Vaikkei ehkä typerys ollutkaan, oli tämä uusi tuttavuus kuitenkin tehnyt häneen jokseenkin kokemattoman vaikutuksen... ja ikävä kyllä omin päin kostoretkelle lähtevät amatöörit eivät usein saaneet aikaa oppia kokemastaan ympäristössä, jossa yksikin väärä tai harkitsematon siirto saattaisi merkitä hengen lähtöä. Mutta skeptisyydestään huolimatta kissapeto ei voinut, tai aikonut, estää motivoitunutta kostajaa jos tämä oli päätöksensä tehnyt... tosin hän ei voinut olla antamatta vielä muutamaa neuvoa silläkin uhalla että saattaisi vaikuttaa hiukan holhoavalta. Loppujen lopuksi se olisi huomattavasti pienempi paha kuin Tanyan säntääminen päätä pahkaa ongelmiin siksi, että ei ollut tullut ajatelleeksi asioita loppuun... ei sillä, että Cathryn olisi itsekään ollut usein kovinkaan suunnitelmallinen, enemmänkin päin vastoin, mutta... no, sehän nyt oli aivan eri asia, eikö ollutkin? Tanya sentään tuntui onneksi kuuntelevan... samoin tumma, tätä huolestuneesti silmäilevä nainen. Kissa käänsi päänsä hiukan kulmiaan kohottaen Amberiin tämän pian tarjoutuessa mukaan tälle vaaralliselle reissulle. Tämä tuntui olevan surumielisestä muukalaisesta kovinkin huolissaan... tosin, kieltämättä Cathrynkaan ei voinut olla säälimättä tätä hiukan vaikka olikin kohdannut äkkipikaisen tapauksen vasta hetki sitten. Kissa irvisti itsekseen raaputtaen leukaansa empivästi pitkäkyntisillä sormillaan ennen kuin puuskahti hiukan huppunsa alta. "Äh... no, jos olette noin innokkaita ryntäilemään surman suuhun niin kaipa minä voisin saman tien piipahtaa myös siellä kirotussa rotankolossa samaa matkaa, jos joukkiossanne on tilaa. Siitä on aikaa eikä kokemus ollut erityisen mukava, mutta olen sentään käynyt siellä kerran aikaisemmin..." Tämä totesi vilkaisten molempia seuralaisiaan kiiluvilla silmillään, kohauttaen olkapäitään jokseenkin viattomaan tyyliin. No, Tanya luultavasti tarvitsisi kaiken mahdollisen avun sinne minne oli nyt menossa... ja kolmin kulkiessaan heillä kaikilla olisi varmasti jo huomattavasti suuremmat mahdollisuudet, Amberinkin näyttäessä jokseenkin kokeneelta seikkailijalta. "Tiedä häntä vaikka matkan varrelta löytyisi vielä jotakin kiinnostavaa vaivan palkaksi" kissaihminen viimeisteli pohtien, väläyttäen jälleen pienen virneen. "Koska lähdemme?"
|
|
|
Post by Rusalka on Mar 23, 2012 18:29:22 GMT 3
"Sitä minäkin ajattelin." Amber vastasi kissalle, tämän mainitessa että voisi löytyä jotain vaivanpalkkaakin. "Siellä on varmaan omat killat ja ryhmittymät mitä pitää varoa suututtamasta mutta muuten siellä on varmasti tilaisuuksia kahmaista jotain itesllekkin."
Sitten hän katosi Tanyaa. "Tämä saattaa kuullostaa hieman häikäilemättömältä mutta etpähän joudu ajattelemaan olevasi hyväntekeväisyyskohde."
|
|
|
Post by Jutta on Mar 30, 2012 12:32:18 GMT 3
(( Anteeski pitkä pelitaukoni! Perjantai-maanantai päivät olen ollut reissailemassa ja muut päivät ovat menneet muita tärkeitä asioita puuhastellessa! Yritän nyt pysyä tahdissa mukana, vaikka tekemistä näyttäisi riittävän koko keväälle! )) "Äh... no, jos olette noin innokkaita ryntäilemään surman suuhun, niin kaipa minä voisin saman tien piipahtaa myös siellä kirotussa rotankolossa samaa matkaa, jos joukkiossanne on tilaa. Siitä on aikaa eikä kokemus ollut erityisen mukava, mutta olen sentään käynyt siellä kerran aikaisemmin..” Kuulen Cathrynin sanovan yllättäen Amberin mukaan lähtö ehdotuksen jälkeen. Seison hiljaa katsoen kissamaista ystävääni.. Hymyilen.. Olen niin kiitollinen saamastani huolenpidosta. Harva lähtisi mukaan näin vaaralliselle matkalle, jossa oma henki voisi olla uhattuna. Minulla ei tietenkään sitä vaaraa olisi.. mutta näillä kahdella elämä olisi vasta aluillaan. Aion olla heille ikuisesti kiitollinen.. Vaaran uhatessa puolustan heitä henkeeni ja vereen.. tai siis, periaatteen puitteissa tietysti. Ystäväni ovat aina menneet minun ja tavoitteitteni edelle.. samoin he menevät myös kostoretkelläni. ”Ki-kiitos.. kiitoksia teille molemmille..” Sanon hetken hiljaisuuden jälkeen nöyrästi uusille matkakumppaneilleni ja kumarran ystävällisesti heille kiitokseni. Vaikka tapaamisemme oli alkanut hetki sitten erikoisemmissa merkeissä, oli tilanne jo tällainen.. Sattumien myötä olimme tutustuneet toisiimme ja nyt olimme jo yhdessä tuumin lähdössä vaaralliselle matkalle. Minua hieman pelotti.. Jos jotain pahaa sattuisi uusille tuttavuuksilleni, en ehkä antaisi sitä ikinä anteeksi itselleni.. "Tiedä häntä vaikka matkan varrelta löytyisi vielä jotakin kiinnostavaa vaivan palkaksi" "Sitä minäkin ajattelin.. Siellä on varmaan omat killat ja ryhmittymät mitä pitää varoa suututtamasta, mutta muuten siellä on varmasti tilaisuuksia kahmaista jotain itsellekin..” Kuulen Cathrynin ja Amberin keskustelevan toisilleen hetken hiljaisuuden jälkeen. ”Tämä saattaa kuullostaa hieman häikäilemättömältä, mutta etpähän joudu ajattelemaan olevasi hyväntekeväisyyskohde” Amber sanoi yllättäen katsoessaan minua kohti. Hymyilen edelleen tuttavuuksilleni.. tai ehkä hymyni on tällä kertaa jo hieman levollisempi ja huolettomampi. Jos totta puhuttaisiin, en olisi ehkä halunnut heidän lähtevän kanssani Varkaitten kaupungille ja ottaa sitä riskiä, että heille sattuisi jotain.. vaaran sattuessa syy olisi tietysti minun.. minun matkani.. minun vastuuni.. mutta nyt neitokaisten puhuessa heidän matkansa muistakin tarkoituksista ja hyödyistä, taakkani keventyi huomattavasti.. ”Niin.. toivottavasti matka toisi tullessaan myös teille jotain mielekästä.. En todellakaan halua matkanne tarkoituksena olevan pelkästään minun kostoni saavuttaminen..” Tokaisen ohimennen, kun haron hiuksiani vaivaantuneesti. Toivoin todellakin, että matka toisi tullessaan jotain myös uusille tuttavilleni.. Kuten Amber sanoi, hyväntekeväisyyskohteena oleminen ei olisi kovin hohdokasta.. eikä se ollutkaan. Tietysti heidän apunsa oli tarpeen ja olin siitä hyvin kiitollinen, mutta silti sisälläni tuntui pahalta.. ”Koska lähdemme?” Kuulen yllättävän kysymyksen kissaystävältäni. Kysymyksen kuultuani ajatukseni kääntyvät takaisin tämän hetkiseen.. Tosiaankin.. Milloin me jatkaisimme matkaa? Minulla ei olisi esteitä lähtemiselle, mutta tällä kertaa minun täytyy ottaa matkakumppaneitteni tarpeet huomioon matkaa käydessämme. Minä kun en itse tarvitse ruokaa tai lepoa.. En tunne nälänhätää enkä väsymystä.. en tunne kipua tai verenvuodatusta.. Kuolleena olemisessa oli kyllä hyvätkin puolensa kaikkien huonojen puolien lisäksi. Katseeni siirtyy pienen harkinnan jälkeen Cathrynin jalkojen juurella lojuvaan peuraan.. Matkakumppaneitteni täytyisi syödä ensin ja levätä.. se olisi ainakin varmaa. ”Pitäisiköhän teidän valmistaa ensin itsellenne ruokaa tuosta peurasta ja syödä rauhakseen, ennen matkalle lähtöämme? Minä voin sillä välin huilata pitkän vaellukseni jälkeen..” Tokaisen ohimennen kaveruksilleni ja kävelen lähettyvillä olevan ison kiven juurelle. Istahdan nurmikon peittämään kostean maastoon ja nojaan kovaa kiven seinämää vasten. Samalla kun katselen, mitä uudet toverini puuhailevat, katsahdan myös ympärilleni: Ilma näyttää jo hieman kirkastuvan monen sateisen päivän jälkeen.. olihan nyt suurin piirtein keskipäivä.. tänään ehtisi vielä kävellä reippaankin matkan, jos Cathryn ja Amber pysyisivät askeleitteni mukana. Minua hieman huoletti, mihin soppaan olin heidät sotkenut.. tai itseni.. Ei varmaan aikaakaan mene, kun he huomaavat kuka minä oikeasti olen.. en ainakaan ihminen.. se oli jo sanomattakin selvää..
|
|
|
Post by spyrre on Apr 7, 2012 15:39:41 GMT 3
((Pahoittelut viiveestä. =) ))
Kissa naurahti kevyesti ja huitaisi hiukan vapaata kättään Tanyan sydämellisille kiitoksille aiemman jokseenkin hyväntuulisen olemuksen palaillessa takaisin ja taikoessa sen tyypillisen pienen hymyn olennon kuonolle. Cathryn ei ollut harkinnut lupaustaan kauaakaan mutta tuntui olevan vakavissaan (no, niin paljon kuin lähes jatkuvasti virnistelevä olento kykeni) ja vilkaisi seuralaisiaan odottavasti, näennäisesti suuremmin hätkähtämättäkään reissua paikkaan, jota juuri äsken oli mainostanut jonkinlaiseksi kuolemanloukuksi. "Emmeköhän me jotakin keksi. Harvoin tuollaisesta paikasta tarvitsee tyhjin käsin lähteä jos tietää mitä tekee ja sattuu olemaan onnekas." Hän totesi vastaukseksi muiden pohdiskellessa mahdollisia rahallisia hyötyjä, kohauttaen sitten olkapäitään. Tanyan ehdottaessa että he lepäisivät ja söisivät ensin ennen kuin jatkaisivat matkaa kissamainen nainen nyökkäsi silmäten jälleen peuraa jaloissaan jonka paloittelu oli jäänyt hiukan puolitiehen. "Kuulostaa hyvältä. Tästä riittää varmasti sinullekin jos olet nälkäinen" olento huomautti, ennen kuin kumartui uudestaan käsittelemään ruhoa viitaten sitten aiemmin jo lihan perään kysellyttä Amberia lähemmäs osingoille. "Lihat ainakin kannattaa ottaa mukaan, mutta syöminen saattaa jäädä myöhemmälle kunnes löydämme suojapaikan. En usko että täältä löytyisi kuivaa tikkuakaan nuotiotarpeiksi tällaisella säällä." Tämä pohdiskeli työnsä lomasta vilkaisten sateista ja mutaista maastoa aavistuksen näreästi asettaessaan irti nyrhimänsä lihankappaleen vuodanpalaselle johon aikoi kääriä nämä mukaanottamista varten.
|
|
|
Post by Rusalka on May 18, 2012 22:17:15 GMT 3
"Minä olen juuri syönyt, vaikka se olikin vain pieni matka ateria. Mutta kyllä minulle liha maistuu jos me sen laitamma. Mutta taidat olla oikeassa." Amber sanoi katsahtaen kissaan. "Etsitään parempi paikka."
|
|
|
Post by Jutta on Jun 9, 2012 17:49:53 GMT 3
(( Onkohan tämä peli vielä hengissä pitkän kestäneen tauon jäljiltä? Jos on, minä yritän vastata tähän mahdollisimman pian omalla pelivuorollani.. ))
|
|