|
Post by spyrre on Jun 4, 2013 16:34:07 GMT 3
Spyro ei näyttänyt erityisen varmalta mitä mieltä olla Cainin aavistuksista vieraan lohikäärmeen suhteen mutta tyytyi lopulta vain kohauttamaan hieman olkapäitään epävarmasti. Hän ei keksinyt sen parempaa syytä kuin Punainenkaan miksi vieras lohikäärme olisi matkalla Sedestiaan, mutta toisaalta, olihan hänkin vaikka hänellä tosin oli syynsä tähän vaikkei se olisikaan sen kummempi kuin Cainin vanavedessä kulkeutuminen. Mutta turhaan kai muukalaista hätyyttämään, tämä oli jo kadonnut näkyvistä ja jos nainen ei ollut osoittanut kiinnostusta heitä kohtaan niin tuskin tästä kannatti huolehtia vaikka vieraan lajitoverin ilmaantuminen näin yllättäen olikin hätkähdyttänyt jokseenkin varovaista purppuratukkaa. Kaipa sen myöhemmin lähempänä karavaanin lähtöä näkisi olisiko Cain ollut oikeassa... vaikka Spyro kieltämättä toivoikin että voisi kuitenkin pitää pientä väliä tähän. Jos Samael oli arvannut näin helposti hetken tilannetta seurattuaan hänen jokseenkin hankalan henkilökohtaisen "salaisuutensa" olisi tämä luultavasti toiselle lohikäärmeelle vielä helpompaa... tosin, kenties sama ongelma saattaisi päteä koboldeihinkin vaikka poika ei ollutkaan tästä aivan varma, mutta näiltä tuskin voisi matkan varrella välttyä pakoilun ollessa luultavasti vielä epäilyttävämpää. Kaipa se täytyi vain pitää varansa...
Koboldeista puheenollen, suurempi pähkäily saikin nyt jäädä myöhemmäksi kun joukko havaitsi koboldikaksikon läheisellä kojulla ja suuntasi askelensa näitä kohden. Eipä käynyt kieltäminen etteikö kookkaampi liskomaisista olennoista olisi saattanut moneen silmään ollakin jokseenkin uhkaava ilmestys, mutta lopulta vieläkin suurempiin matelijoihin tottuneena Spyro seurasi Cainin perässä suurempia epäröimättä. Ja olipa toinen otus millainen korsto hyvänsä niin ainakin Kvar oli tämän seurassa, joten nulikka ei lopulta edes odottanut suurempia ongelmia vaikka vieraaseen olentoon toki suhtauduttiin pienellä varauksella kuten muukalaisiin yleensäkin. Punaisen komentaessa ohimennen Fezaath-kissaa olallaan olemaan kunnolla poikakin vilkaisi pientä otusta alleviivaavasti kuitenkaan sanomatta mitään, nyökäten vain hieman hyväksyvästi poikasen hoksatessa itsekin olla puhumatta julkisesti ja vastaten vain maukaiselmalla... ei ehkä kovin vakuuttavasti, mutta tarpeeksi lähellä? Heidän lähestyessään havaittiin kuitenkin varsin pian koboldeilla olevan jo kiireitä, näiden tutkaillessa kojun esittelemiä ruokatavaroita keskustellen keskittyneesti näiden myyjän kanssa. Spyro hidasti hieman askeleitaan kunnes pysähtyi hieman kauemmas Cainin pysäyttäessä joukon käden liikkeellä antaakseen koboldien asioida rauhassa, pojankin jäädessä vaiti seuraamaan tilannetta. Väkisinkin kiinnostavalta, ja paikoitellen jopa herkulliselta, tuoksuvat naposteltavat kiinnittivät tummien silmien huomion nulikan harhautuessa itsekin kuikuilemaan leivoksia, hedelmiä ja ties mitä kaikkea notkuvan kojun suuntaan vaivihkaa ilmaa nuuhkien. Koboldikaksikon asiointi tuntui kuitenkin olevan jo loppumetreillä näiden jo kaivellessa rahoja esille (Spyron tosin nyrpistäessä hieman nenäänsä Kvarin mutustamalle möykylle joka paljastui ilmeisesti jonkinlaiseksi kookkaaksi hyönteiseksi) eikä heidän tarvinnut odotella kauaakaan kun ostoksensa toimittaneet liskot kääntyivät ympäri ja huomasivat odottelijat.
Hetkeksi harhautunut poika säpsähti hieman vaivautuneena leivosten tuijottelusta ja käänsi nopeasti huomionsa koboldeihin Kvarin tervehtiessä tuttua lohikäärmekaksikkoa ilahtuneena... tosin hämmentyen hieman kahden muun läsnäolijan suhteen jos äänensävystä ja epämääräisesti lipovasta kielestä saattoi jotain päätellä. Hieman taaempana seisoskeleva Spyro vastasi virnistämällä ja heilauttamalla hieman kättään jättäen suosiolla esittelyt sun muut pääasiassa puhutellulle ja kuitenkin jonkinlaisessa johtajanroolissa olevalle Cainille, tyyten itse lähinnä kuuntelemaan sekä vilkuilemaan tämän vieressä seisoskelevaa itseään huomattavasti kookkaampaa koboldia. No, jos tästä vieraasta yksilöstä oli jotain epäilyksiä ollut tämä paljastui kuitenkin hurjasta ulkomuodostaan huolimatta varsin hyvätapaiseksi, mitä nyt olennon pitkä häntä oli vähällä huitaista epähuomiossa osan myyntitavaroista kojun tiskiltä tämän kääntyessä tervehtimään. Spyro irvisti hieman kurkistaen hieman huolissaan tämän ohitse kojun suuntaan nähdäkseen mitä oikein oli käynyt, mutta kaikeksi onneksi suuremmalta haaverilta oli onneksi taidettu välttyä. Cainin esitellessä joukon vieraalle koboldille nulikka nyökäytti kohdallaan tervehdykseksi tosin nyppien jälleen hieman huppuaan, Kvarin puolestaan esitellessä vuorostaan toverinsa. Melkoisen mutkikas nimihirviö sai aikaan hieman silmienräpyttelyä koboldin kuitenkin onneksi tarjotessa perään huomattavasti ymmärrettävämmän version huomatessaan kuulijoiden hämmennyksen. Tämän lyhyemmän vastineen Spyro sentään arveli muistavansa sekä pystyvänsä ääntämään edes likimain oikein, mittaillen kookasta otusta katseellaan huppunsa alta uteliaana. Kaipa se ei ollut vieläkään oikein tottunut tällaisiin lähes ihmisen muotoisiin, lohikäärmemäisiin olentoihin vaikka olikin jo tavannut Kvarin, Cyrenen sekä nähnyt Cainin muuttuvankin tällaiseksi. Kvarin ehdottaessa kuitenkin siirtymistä karavaaninjohtajaa tapaamaan nulikkakin jätti vaivihkaa pälyilemänsä kookkaamman liskon rauhaan ja kohautti olkapäitään myötäilevästi Cainin kysyvälle katseelle. "Mennään vaan, ei kai tässä oikein muutakaan ole" nulikka myöntyi ja loi ohimennen viimeisen hieman haikean silmäyksen kojun leivosten suuntaan ennen kuin kohensi kantamustaan olallaan ja kääntyi seuraamaan muiden perässä jokseenkin uteliaana näkemään minne oltiin menossa. No, ainakin oikea karavaani ja tuttu koboldi oli löydetty, eivätköhän asiat nyt sujuisi kuten pitikin? Toivottavasti.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Jun 4, 2013 20:57:17 GMT 3
Odotellessaan että koboldit saisivat ostoksensa tehtyä joukkiolla ei kait ollut sen tärkeämpää tekemistä kuin seurata hiljaa vähän matkan päästä miten tilanne eteni. Cain ei niinkään suhtautunut negatiivisesti kun paljastui että se mitä Kvar oli popsinut oli jonkunlainen hyönteinen, sen haju oli kyllä erikoinen, mutta ei punaisen nenään ainakaan tullut mitään kovin pahanhajuista. Toisaalta, punapää ei ollut kovin nirso mitä tuli mihin tahansa muuhun paitsi kasviperäisiin ruokiin, hyönteinen oli nyt ideana vähän kyseenalainen, mutta, eh, ei se nyt niin hirveän outo ajatus ollut loppujen lopuksi? Varsinkin kun punainen oli huomannut Fezaathin pari kertaa popsivan joitakin isoja ötököitä ilman huonoja seuraamuksia... Tosin, eh, ei Cain varmaan itse rupeaisi mitään sellaista tekemään. Vähän aikaa siinä seurattiin sivusta koboldien toimia kunnes lopulta liskot kääntyivät lähteäkseen, huomatakseen yllätyksekseen että naaman edessä odotteli punainen lohikäärme seuruineen (tai no, isolta liskolta kesti hetki tajuta asia kun piti katsoa alaviistoon). Kookas koko taisi aiheuttaa sen että kohta Trexiksi esiteltävä vaikutti kömpelöltä, häntäkin kun lähes aiheutti ongelmia kojunpitäjälle eikä sormet jotka päättyivät sangen isoihin kynsiin vaikuttaneet kovin näppäriltä. Punainen silti epäili että kokonaisvaikutelma johtui enemmän siitä ettei suurkoboldi viitsinyt keskittyä niin suuresti ollessaan tekemässä jotain niin tavallista kuin välipalojen hankkimista, tuo oli kuitenkin suurkoboldi - kaikki koboldit tunnettiin melko ketterinä, ja vaikka isot suurkoboldit olivat ehkä ihan puhtaan massan takia vähemmän ketteriä, olivat ne kokoonsa nähden silti ketterämpiä kuin olisi voinut olettaa. Isompi kysäisi jotain vieraalla kielellä Kvarilta kun esittelyt oli esitelty, nyökäten hieman punaisen olalla olevan kissamutantin suuntaan, saaden nopean vastauksen kumppaniltaan. Cain kohotti kulmiaan vähän kysyvään sävyyn, saaden myös pikaisen vastauksen isolta liskolta. "Kysyin mikä Fezaath on", tuo sanoi kohteliaasti, saaden punaisen vuorostaan nyökkäämään. Ymmärrettävää että halusi kysyä sen tavalla joka ei aiheuttaisi suurempaa huomiota väkijoukossa - vaikka tuntui siltä että nyt ei ollut pariin minuuttiin kukaan törmännyt niin Cainiin, Spyroon kuin Samaeliinkaan, niin ei sitä voinut olla liian varovainen. Itse asiassa ympärillä oli vähän tyhjää tilaa, kai sitä nyt ison suurkoboldin läsnäolo sai sen aikaan... mahdollisesti tosin ihan sen takia ettei kukaan halunnut saada vahingossa läpsäisyä isosta hännästä, vaikkei siinä ollutkaan päässä iso luuterää kuten Kvarilla niin epäilemättä se kuitenkin sattuisi hieman jos osuisi, ja ainakin siihen voisi kompuroida aika helposti.
Kun esittelyt olivat ohi Kvar ehdotti lähtöä, ja vaikka nyt Spyro näyttikin hieman himoitsevan leivoksia, minkä punaisenkin piti myöntää näyttävän houkuttelevalta, niin kai sitä olisi fiksumpaa käydä esittäytymässä karavaanin pääjehulle. Haltiakin nyökkäsi olevansa valmiina lähtöön, mutta punainen vilkaisi vielä viimeisen kerran kojun suuntaan. "...Voitaisiin käydä täällä kun ollaan saatu tämä hoidettua", punainen vihjasi ennen kuin kääntyi katsomaan keltasuomuista koboldia. "Näytä tietä." Lisko teki työtä käskettyä ja lähti johdattamaan joukkoa karavaanialueen läpi, isomman liskon asettuessa hieman joukon sivuun sen sijaan että olisi kulkenut Kvarin vieressä tai muuten vaan punaisen, purppuraisen ja haltian edessä, kai tuo tajusi että pitkä lievästi arvaamattomasti välillä liikkuva häntä olisi saattanut aiheuttaa hieman ongelmia perässätulijoille. Koboldikaksikko johdatti joukkiota halki karavaanialueen, pois väkijoukon täyttämältä kojualueelta kohti itse vankkureita ja karavaanin henkilökunnan telttoja. "Matka ongelmitta meni, kun pakoon pääsitte? Ja vanhaan ystäväänkin törmäsitte", Kvar kysyi jossakin vaiheessa matkan aikana, kai ihan vain uteliaisuudesta. "Ei ongelmia", punainen vahvisti, mutta oli hiukka haluton kertomaan lisää siitä miten tarkalleen ottaen haltia oli tarttunut matkaan. Cain tiesi aika tarkkaan että suurkoboldit ja Armanit eivät olleet suurimpia ystäviä, eikä halunnut että liskot olisivat käsittäneet tilannetta väärin. Siinä olisi saattanut käydä vähän huonosti haltialle jos selitystä ei olisi sanottu tarpeeksi nopeasti ja vakuuttavasti. Haltia tajusi tämän kai itsekin, nyökäten vain ja rykien pari kertaa - salailun merkki meni täysin ohi suurkoboldeilta joille inhimmillisten olentojen ruumiinkieli oli kuitenkin vähän vierasta. Fezaath päätti osallistua keskusteluun... naukaisemalla. Tuo oli todella uppoutunut rooliinsa, vaikka nyt virnistikin vähän naukaisunsa jälkeen ja puski punaista saadakseen vähän huomiota, saaden korvanrapsutuksen vaivanpalkaksi.
Väen määrä väheni mitä kauemmas päästin kojualueelta, toki sitä nyt jonkun verran porukkaa oli koko ajan lähistöllä, mutta kun ympärillä oli enää karavaanereiden telttoja, vaunuja, vankkureita ja kärryjä, niin satunnaiset maleksijat kävivät harvemmiksi, enimmäkseen täällä oli karavaanin henkilökuntaa toimittamassa erinäisiä askareita, huolehtimassa eläimistä jotka olivat enimmäkseen hevosia, mutta oli muutama vetohärkäkin sekä oudohko nelijalkainen ja vähän isokokoinen tummanharmaa lisko, jotain minkä punainen arveli vetävän suurkoboldien vankkuria. Cain huomasi alueen reunamilla pienen telttarykelmän jonka edessä oli muutama suurkoboldi, epäilemättä loput Etsijöistä - mikä myös pistettiin merkille oli että useampi oli arpinen ja kärsinyt, yhden itse asiassa kävellessä tukikepin kanssa. Selvästi yhteenottoja Armanien kätyrien kanssa oli tapahtunut näiden kohdalla... ja punainen muisti irvistäen sen yhden kerran kun oli nähnyt yhden suurkoboldin kuolevan silmiensä edessä Armanien palkkasoturien takia. Kvar ja Trex heilauttivat kättään tervehdykseksi lajitoveriensa suuntaan, Trexin huutaessakin jotain omalla omituisella kielellään (vaikka, nyt kun punainen oli kuullut sitä enemmän siinä oli jotain tuttua... se itse asiassa muistutti vähän sitä kieltä millä punainen oli laulanut hautajaislaulun, ei nyt samalta mutta sukulaiskieleltä). Yllättäen kolmikkoa ei johdatettukkaan suurkoboldien luokse vaan melko lailla karavaanin keskellä olevan suuren teltan luo.
Teltan ulkopuolelle oli asetettu penkki ihan oviaukon viereen, missä nyt istuskeli ulkonäöstä päätellen soturi, vaikkei tällä ollutkaan sotisopaa varsinaisesti päällään niin kuluneessa huotrassa oleva miekka kertoi ihan tarpeeksi. Miehellä oli päällään myös yksinkertainen koruton tunika jonka rinnukseen oli kirjailtu jonkun sortin kahta toistensa ympärille kietoutunutta lohikäärmettä kuvaava tunnus ja se näytti jonkun verran tutulta punaisen silmään, joku ritarikunta Sedestiasta luultavasti. Mieleen tuli taas se että lohikäärmeiden vaikutus Sedestiassa näkyi jos tiesi minne katsoa, lohikäärmesymboliikka kun ei ollut kovin harvinaista tuossa maassa... Miehen toinen silmä oli peitetty silmälapulla (vaikkei sinne näyttänytkään menevän arpea), ja muutenkin naamakuva kertoi että taistelua oli nähty ikävän arven halkaistessa miehen huulta jonkun verran. Vihreä silmä kiinnitti huomion tulijoihin, heilauttaen kättä tervehdykseksi. Punainen pisti merkille että miehessä oli pienen pieni tutunoloinen sivuhaju, niin pieni ettei sitä edes heti tajunnut - mutta jotain mikä vihjasi että mies ei ollut täysin ihminen. Cainilla kesti hetki tajuta se, mutta tässä saattoipa olla ensimmäinen ihmisenä jumissa ollut lohikäärme jonka Cain oli tavannut - eh, lukuunottamatta Armaneita -, haju kun oli samantapainen mitä oli havaittu pari kertaa Armanien yhteydessä. Kissana oleva Fezaath nuuhki ilmaa aika selkeän uteliaan oloisena, kai tuokin oli huomannut saman ja punainen vilkaisi vaivihkaa Spyron suuntaan, kai hakien vahvistusta että oliko huomattu sama asia.
"Erlachilla on, eh, kauppias vieraana juuri nyt, odottakaa hetki", mies kehoitti ennen kuin jatkoi leipänsä pureskelua välittämättä sen suuremmin vieraista. Ei selvästikään ensimmäinen kerta kun oli nähty jotain erikoista. "Selvä. Hieman odotetaan", Kvar sanoi ja kääntyi kolmikon puoleen. "Kai hetki menee", lisko sanoi, istahtaen sitten maahan jalat ristissä, ottaen mukaanotetusta purkista yhden hyönteistikun järsittäväkseen. Trex seurasi esimerkkiä ja nappasi itsekin yhden. Cain katsoi liskoja, kohautti olkiaan ja asettui itsekin istuskelemaan, Fezaathin hypätessä olalta syliin, yrittäen taas huonolla menestyksellä kehrätä kunnes sai epäuskoisen katseen soturin suunnalta. Haltiakin istahti paremman tekemisen puutteessa.
((edit: pari typoa korjattu))
|
|
|
Post by spyrre on Jun 5, 2013 16:45:34 GMT 3
Ei kai auttanut kuin kiittää onneaan siitä, että kaikista alkureissun hurjistakin vastoinkäymisistä huolimatta asiat tuntuivat viimein sujuvan paremmin, vaikka kaipa tässäkin yrityksessä olisi ollut varsin mainiot katastrofin ainekset. Mutta nyt oli sentään päästy ajoissa perille linnoitukselle ja matka vei jo kohti oikeaa karavaaniakin koboldien opastamana, ainoa asia josta olisi ehkä voinut valittaa oli pieni vatsassa kaihertava nälän tunne jota pelkkä puuro ei niin vain sammuttaisi... tai sitten kyseessä oli vain puhdas makeanhimo kun nenän edessä nökötti tarjolla herkullinen leivonnainen jos toinenkin. Spyro oli luullut kuikuilevansa herkkuja jokseenkin vaivihkaa mutta ilmeisesti ainakin Cain oli laittanut asian merkille (tai sitten tämän mielessä vain liikuskeli samansuuntaisia mielitekoja) tämän ehdottaessa heidän kääntyessään seuraamaan koboldeja että kojulle voisi palata myöhemmin paremmalla ajalla. Poika katsahti miekkosta hieman yllättyneenä mutta piristyi sitten silminnähden ja nyökkäsi innokkaasti. "Juu! Tullaan! Haisee aika hyvältä... eikä siellä ainakaan ole puuroa!" Kannatettiin virneen keralla nulikan tallustellessa muun porukan mukana väkijoukon halki koboldien opastamaan suuntaan. Kaipa ajatus herkuista sai muutaman päivän puuro-ruokavalion unohtumaan nopeasti, vaikka eipä kai siitä päässyt mihinkään että piti siitä tai ei, pelkkä puurokin päivittäin oli enemmän kuin laihalla nulikalla yleensä oli tarjolla. Mutta olihan sokeri nyt kuitenkin aina sokeria.
Kulku suuntautui pahimman tungoksen poikki kohti alueen reunoja koboldikaksikon toimiessa tienraivaajina, kunnes pahin toriväki sekä kojut viimein jäivät taakse korvautuen siellä täällä askareitaan toimittavalla karavaaniväellä, näiden kulkuneuvoilla sekä kuormajuhdilla. Kvarin tiedustellessa ohimennen niin matkan sujumisesta kuin mukaan tarttuneesta haltiastakin tuntui pieni joukkio vaivautuvan hieman pojankin yskähtäessä vaivihkaa niin Punaista kuin Samaeliakin vilkaisten hoksatessaan itsekin etteivät liskomaiset olennot kenties suhtautuisi kovinkaan hyvin jos tietäisivät missä merkeissä suippokorva oli tarttunut mukaan... mutta kaikeksi onneksi Cainin lyhyt, vaikkakin hieman töksähtävä selitys taisi kelvata näille, eikä kumpikaan tivannut lisäselityksiä. Spyro puushkahti hiljaa itsekseen katsoen kuitenkin parhaaksi olla lisäämättä tähän mitään jättäen tämän jälleen huvikseen naukuvan (ja kikattelevan) Fezaathin huoleksi ja keskittyi pian kurkistelemaan ympärilleen karavaanialueella varsin kiinnostuneena (syystä tai toisesta varsinkin eläinten suuntaan) heidän tallustellessaan ohitse. Kohta se huomasikin etäämmällä istuskelevan ryhmän vieraita koboldeja joiden suuntaan utelias katse varsin pian kääntyi, mutta pojan kulmat rypistyivät kuitenkin hiukan tämän huomatessa muutaman näistä olevan varsin huonossa kunnossa yhden koboldeista jopa nilkuttaessa ympäriinsä kepin varassa. Mitä näille sitten ikinä olikaan tapahtunut näillä ei selvästikään ollut ollut helppoa... mikä oikeastaan muistutti purppuratukkaa ensitapaamisesta Kvarin kanssa Tangarrin kylässä. Keltasuomuinen olentokin oli ollut tällöin varsin ruhjotun näköinen ilmeisesti menetettyä silmää myöten... mutta kaikeksi onneksi tämä tuntui nyt sentään toipuneen hyvin. Hänellä taisi oikeastaan olla varsin hyvä aavistus siitä keiden tekosia koboldien vammat olivat ja nulikka mutisi mielessään varsin värikkään manauksen Armanien suuntaan. Ne pirut kävivät sitten minkä tahansa kimppuun... Täytyi kai kiittää onneaan että hän oli onnistunut livahtamaan ilman että nämä olivat nähneet häntä hänen aiemmin käydessään kylässä Kissaa etsimässä, muuten olisi voinut käydä hyvinkin huonosti.
Spyro katsahti heidän oppaidensa suuntaan koboldien huikatessa jotain lajitoveireilleen kielellä jota hän ei ymmärtänyt (vaikka jokin tässä kieltämättä kuulosti epäilyttävästi etäisen tutulta) Kvarin ja Trexin kuitenkin johdattaessa heidät näiden ohitse kohti suurta telttaa joka kohosi kauempana. Ilmeisesti karavaanin johtaja ei sitten ollut ainakaan kukaan noista koboldeista. Paikka oli kieltämättä jokseenkin vaikuttava pojan mittaillessa katseellaan kookasta telttaa heidän lähestyessään, hoksaten kohta tämän edessä istuksivan jonkun. Mies näytti kovia kokeneelta mutta myös kovettuneelta soturilta arpeutuneine kasvoineen, silmälappuineen ja pistävine katseineen, eikä tämä lopulta näyttänyt hetkahtavan saapujia paljoakaan vaikka heilauttikin ohimennen kättään tervehdykseksi kai tuntemilleen koboldeille. Tämäkään ei kuitenkaan tainnut olla etsitty karavaaninjohtaja. Poika ei näyttänyt varsinaisesti kavahtavan hurjan näköistä soturia mutta katsoi parhaaksi seurata tilannetta hieman etäämpää matalaa profiilia pitäen, silmäten kuitenkin miekkostakin jokseenkin uteliaana. Meni pieni hetki kun nulikka alkoi aavistaa että aivan kaikki ei tainnut olla tässä kohdallaan. Tietämättä itsekään varsinaisesti syytä purppuratukka alkoi käydä aavistuksen levottomasti nykien jälleen huppuaan kunnes äkkäsi Fezaathin nuuhkivan ilmaa hyvinkin kiinnostuneesti jolloin omituinen häivähdys viimein hahmottui Spyronkin nenään. Se nuuhkaisi ilmaa, rypisti sitten hieman kulmiaan ja vaihtoi jokseenkin hämmentyneen katseen Cainin kanssa, kunnes asian oikea laita äkkiä valkeni saaden nulikan säpsähtämään hieman.
Hitto, tämä mies kyllä näytti, haisi ja vaikutti aivan ihmiseltä, mutta tämän ominaishajussa oli hyvin epäilyttävä lohikäärmemäinen vivahde... tässä oli nyt yksi Sedestian kirotuista lohikäärmeistä? Purppuratukan ilme hupun varjoissa kieltämättä venähti vähän kunnes se kaikeksi onneksi tajusi käyttäytyvänsä epämääräisesti ja yritti kiireesti kiskoa naamansa jälleen peruslukemille keskittyen nopeasti näpertelemään kantamustaan olallaan kuin parannellen tämän asentoa , päätyen kuitenkin välttelemään vaivihkaa soturin katsetta. No, onneksi tämän huomio olisi varmaankin hänen sijastaan ennemminkin Cainissa taikka tatuoidussa haltiassa, mutta joka tapauksessa... Havainto oli kaiken kaikkiaan omiaan saamaan Spyron hieman tolaltaan vaikka poika yrittikin parhaansa mukaan hillitä tätä... ikävä kyllä se, että teltan asukkaalla oli nyt kiire ei varsinaisesti auttanut asiaa koska se tarkoitti että olisi pakko jäädä ulos odottamaan. Nulikka liikahti vaivautuneena kuunnellessaan soturin sekä koboldien lyhyttä sananvaihtoa vilkaisten empivästi ympärilleen kaikkien muiden istuessa maahan odottamaan, seuraten sitten itsekin esimerkkiä vaikkakin hieman vastentahtoisesti. Ei kai siinä muu auttanut... Kantamus kolautettiin alas olkapäältä pojan istahtaessa sitten maahan tämän viereen, yrittäen parhaansa mukaan näyttää siltä että keskittyi parhaillaan nyytin solmujen kiristämiseen välttyäkseen tuijottelemasta sen enempää ympärilleen, koboldien keskittyessä puolestaan aterioimaan mukavasti odotellessaan ja Fezaathin käyttäessä aikansa kiehnätäkseen Cainin kimpussa.
Oikeastaan myös porukan kyseenalainen, aiemmin jonnekin kadonnut viides jäsenkin näkyi löytäneen viimein reittinsä muiden mukana perille. Kuin tyhjästä ilmaantuneena pönötti maassa äkkiä valkea, jokseenkin paheksuva kissa joka tuijotteli vaativasti ylös kohti omaa sapuskaansa pureskelevaan punasuomuiseen koboldiin, kuin pitäen itsestään selvänä että kenellä hyvänsä joukkion lähellä oleilevalla oli ehdottomasti velvollisuutena tarjota ainakin muutama herkkupala. Jokseenkin häpeämätön otus... eikä vaivautuneisuutensa keskittynyt Spyrokaan ollut ilmeisesti vielä tarpeeksi ajan tasalla hoksatakseen eläimen ilmaantuneen paikalle.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Jun 5, 2013 22:10:48 GMT 3
Punainen virnisti hiukan puuro-kommentille, ajatukset taisivat kulkea melko samoilla linjoilla molempien lohikäärmeiden kohdalla. Olisipahan vähän parempaa ruokaa tarjolla, tai no, 'ruokaa', naposteltavaahan nuo olivat. Matka karavaanialueen läpi meni loppujen lopuksi aika hyvin, kukaan ei törmäillyt tai muutenkaan aiheuttanut ongelmia... Vaikka nyt Cainia vähän huolettikin sitten Kvarin kysymys haltiasta, mutta onneksi suurkoboldit eivät huomanneet mitään outoa reaktiossa. Mitään suuremmin merkittävää ei nyt tapahtunut matkan aikana, tosin yksi jos toinenkin taisi pistää merkille että vankkurien lähelle leiriytyneiden suurkoboldien joukossa oli useampi loukkaantunut. Isompi koboldi pisti merkille mihin suuntaan puna- ja purppurapää tuijottelivat, päättäen vähän kommentoida asiaa. "Armanit eivät suuremmin arvosta meitä Etsijöitä, kreivinä oleva ja tämän läheisimmät sukulaiset ovat luvanneet meidän päistä palkkiot", lisko sanoi hieman surumieliseen sävyyn, katsoen vähän aikaa loukkaantuneita tovereitaan, katseen käydessä myös arpisessa Kvarissa. "Etsijöitä aluksi kaksikymmentä ja komentaja oli... nyt kaksitoista ja komentaja", Kvar sanoi myös hieman murheellisen oloisena. Haltia näytti entistä vaivaantuneemmalta kun taas tuli vastaan yksi merkki entisten työntantajien pahuudesta, ja punainen vilkaisi tätä hieman muttei sanonut mitään. Samael oli jo melko lailla oppinut virheestään, mutta sai tätä kyllä aina välillä muistuttaa minkäsorttisen porukan kanssa olikaan ollut vähän aikaa.
Lopulta sitä nyt sitten pysähdyttiin ilmeisen pääjehun teltan ulkopuolella päätellen siitä että kyseinen teltta oli keskivertoa isompi ja varmaan vähän koreampikin, tummansininen kun oli hieman harvinainen väri ehkä teltoissa. Teltan ulkopuolella istuskeleva soturi herätti hieman ehkä huomiota lohikäärmeissä kun tämän ominaishajuun tuntui liittyvän pienen pieni vihje jostakin muusta kuin ihmisyydestä. Cain ei tiennyt mitä ajatella kun katseidenvaihto nulikan kanssa tuntui vahvistavan että purppurainenkin oli huomannut jotain (ja ilmiselvästi ilmaa nuuhkiva kissa-Fezaath oli myös huomannut), toisaalta se tarkoitti että ainakaan hän ei kuvitellut huomaamaansa, toisaalta... eh. Tosin, luultavasti soturi ei kait tiennyt tilastaan? Kai? "Mitäs tuijotatte?", soturi kysyi hieman ärtyneenä lopettaen leivän syönnin hetkeksi, tälle osoitettu huomio kun pistettiin merkille. "Ehm, ei mitään, tuota, anteeksi", punainen pahoitteli epävarmana. Koboldit pitäytyivät ehkä viisaastikin erossa asiasta, seuraten vain taustalta. Soturi tuhahti, mutta tuntui nyt kuitenkin leppyvän anteeksipyynnön saatuaan, ilmoittaen sitten koboldeille (ja muillekin) ettei karavaaninjohtaja ollut ihan vielä tavattavissa. Teltan ulkopuolella istuminen ei ehkä ollut se mikään hohdokkain odotussuunnitelma, mutta eipä sitä varmaan kenelläkään ollut parempaakaan ideaa minkä seurauksena joukkio istuutuikin odottelemaan että teltassa jo oleva vierailija häipyisi.
"Kah, kissa", Trex totesi huomatessaan jostakin ilmaantuneen kerjäämään ryhtyneen katin, napaten Kvarin pitelemästä purkista toisenkin paistetun ja kuorrutetun hyönteisen, tarjoten sitä katin suuntaan. Cain ja haltia eivät olleet edes pistäneet suuremmin merkille sitä että katti oli kadonnut jossakin vaiheessa, minkä takia nuo eivät suuremmin sitten reagoineet tämän paluuseenkaan. Fezaath tosin oli huomannut tämän ja pomppasikin maahan ja lähti lompsimaan kohti toista kattia, istahtaen pienen (mutta turvallisen) välimatkan päähän toisesta odottamaan että siihen reagoitaisiin jotenkin, joko hyvin tai huonosti. Haltia näytti käyttävän hetken hyväkseen meditoimiseen tai jotain, tämän sulkiessa silmänsä ja pidellen käsiään kämmenet vastakkain rintakehän edessä, punaisen vajotessa hetkeksi ajatuksiinsa. "Erlach, Erlach... jotenkin tuttu nimi", punainen mutisi, isomman suurkoboldin katsahtaessa tähän hieman yllättyneenä, ja sitten Kvariin myös vähän yllättyneenä. Trex kysyi jotain keltaiselta lajitoveriltaan näiden omalla kielellä, saaden hieman yllättyneen - ja nolostuneen - kuuloisen vastauksen jota seurasi jonkinlainen "aah" äänteen liskoversio Trexin kohdalla. Cain vilkaisi kaksikkoa vähän uteliaana, varsinkin sen jälkeen kun komean heltan omaava isompi lisko rykäisi hieman ja näytti aikovan sanoa jotain. "Ah, Kvar unohti kertoa tarkemmin kuka karavaaninjohtaja on?", lisko kysyi, mihin vastattiin nyökkäyksellä, mihin taas sitten lisko reagoi hieman epävarmana, kai kun ei ollut varma miten jatkaa. "Anteeksi", pienempi lisko heitti väliin nolona.
"Minä Armanien petturista kerroin, mutta sitä kertonut en, että, tuota, zaah, se on-" Kvar yritti sopertaa, punaisen odotellessa hieman jo arvaten mitä oli tulossa kun äkkiä koboldi keskeytti kun teltan sisältä kuului huuto: "ULOS TÄÄLTÄ!" Välittömästi tapahtui useampi asia reaktiona tähän, sekä Trex että soturi ponkaisivat pystöön refleksinomaisesti ja Kvar lähes pudotti hyönteisherkku-purkkinsa, Fezaath kissan karvat nousivat pystöön ja häntä meni yhdeksi pörröpalloksi, Cain ja haltia hätkähtivät ja teltan sisältä ilmestyi näkyviin kiireenvilkkaa peruuttava lihava hyvinpukeutunut mies, varmaan jonkin sortin kauppias, itsenäinen varmaan päätellen kaikenmallin vaakunoiden puuttumisesta. "Minua ei kiinnosta kuinka ongelmallista sinulle on jos lähdemme jo parin päivän kuluessa! Mitäs olit ahne paskiainen ja ostit enemmän tavaraa kuin ehtisit myymään!", vihainen miesääni jatkoi tilitystä, äänen alkuperänkin astuessa ulos näkyviin. Tulija ei ollut pukeutunut täyteen ulkovarustukseen, asusteiden koostuessa tummista housuista ja pitkähihaisesta tummansinisestä silkkipaidasta. Mies oli keskipitkä, ehkä vähän pitempi kuin Cain oli muttei hirveästi ja ruumiinrakenteeltaan laihan atleettinen - pikemminkin ketterä kuin riski - ja jotenkin ylhäisen näköinen yleisvaikutelmaltaan. Miehen sinimusta tukka oli suht lyhyt ja kammattu sojottamaan vähän eteenpäin, vähän kapean naaman ollessa tällä hetkellä keskittynyt täysin verbaalisesti rökitettävänä olevaan kauppiaaseen, silmiinpistävimmän yksityiskohdan ollessa miehen silmät - pupillien väri oli harmaa tai hopeinen (riippuen siltä miten sen nyt määritteli) ja katse oli sangen intensiivinen. Erikoista oli myös iirikset, ne olivat pikemminkin soikiot kuin normaalin pyöreät. Miehessä myös oli se pienen pieni vihje muusta kuin ihmisyydestä kuten oli soturinkin kohdalla ollut... Ja ehkä paitaan kirjailtu lohikäärmettä esittävä kuviokin (tosin huomionarvoisesti ei samanlainen kuin mitä Armaneilla yleensä oli) vihjasi jotain, vaikkei nyt olisikaan mikään suurempi yllätys nähdä lohikäärmekoristelua sedestialaisella. "Ja nyt, painu hiiteen! Äläkä selitä mitään 'valitan killalle'-potaskaa, tämä ei ollut kauppiaiden killan järjestämä karavaani", karavaanin johtaja tiuskaisi vielä viimeisen kerran, hermostuneen kauppiaan näyttäessä siltä että aikoi protestoida, mutta katsottuaan uudemman kerran tuimaa ilmettä päätti että parempi jättää se väliin. Kauppias lähti itsekseen jupisten paikalta, vilkaisemattakaan teltan ulkopuolella olevaan pikku joukkioon.
"Krhm, kuten sanoa aioin, niin johtaja karavaanin tämä Armanien petturi on... Erlach Arman", koboldi viimeisteli keskenjääneen sanomansa tilanteen alkaessa rauhoittua, silmälapullisen soturinkin palatessa takaisin leipänsä kimppuun kun tilanne oli ohi. Cain tunsi olonsa lievästi sanottuna ristiriitaisten tunteiden valtaan saamaksi. Toisaalta, tältä lähteeltä oli saatu varoitus siitä että Tangarrin kimppuun aiottiin hyökätä... ja toisaalta sitä oli sitten äsken nähty miten tuo saattoi käyttäytyä vihaisena. "Hmm?", Erlach äännähti ja tuntui rekisteröivän ensimmäistä kertaa muut paikallaolijat, huomaten ensin tietenkin suurkoboldit kun nämä nyt erottuivat aika hyvin ja pienellä viiveellä kolmikon jonka liskot olivat johdattaneet paikalle. "Ah. Amuletinkantaja. Ensimmäiset hyvä asia mitä tänään on tapahtunut", harmaasilmä sanoi ja hymyili hieman raukeasti. "Tulkaa sisään", tämä sanoi ja katosi takaisin teltan suojiin, kai sen takia ettei tuon tämänhetkinen takiton asuste nyt kuitenkaan sopinut ulkoilmaan.
"...Hän on parempi kuin ensivaikutelma ehkä antoi ymmärtää", Trex vihjasi, soturin huokaistessa taustalla, ilmeisesti työnantajansa tapoihin vähän tympääntyneenä. Cain vilkaisi epäröiden Spyroon ja Samaeliin, mutta astui kuin astuikin sitten teltan oviaukosta sisään.
|
|
|
Post by spyrre on Jun 6, 2013 14:52:06 GMT 3
Näkymä karavaanialueen poikki ei ollut aivan niin hilpeä kuin olisi voinut olla kaikesta iloisesta ympärillä tapahtuvasta hyörinästä huolimatta kun silmiin osui pieni ryhmä varsin ruhjottuja koboldeja. Spyro silmäili näitä muiden ohella hieman surkeana, nyökäten pienen vaisun murahduksen keralla heidän oppaansa kertoessa näiden kohtalosta. Näin moni oli telonut itsensä näin pahasti, tai jopa kuollut, vain etsiskellessään kirottua amulettia? Koboldit taisivat haluta kapineen nyt melkoisen vakavissaan, päättäneenä että esine oli tämän kaiken arvoinen... poika vilkaisi ohimennen Cainiakin hieman pahoillaan mutta ei sanonut lopulta mitään seuraten sitten muiden keralla kohti suurta komeaa telttaa alueen keskellä jonka edessä istuskeli silmälappuun sonnustautunut soturi. No, olivat koboldit kokeneet etsiskellessään kovia tai eivät, ainakin suurin osa oli näistä kuitenkin elossa ja matkalla kotiin, nyt jopa etsityn amuletinkantajan keralla... kenties näiden vaivannäkö ei sitten ollut mennyt hukkaan?
Ajatukset siirtyivät kuitenkin nopeasti koboldeista muualle lohikäärmeiden huomatessa jotakin melkoisen levottomuutta herättävää teltan luona aterioivassa soturissa, Samaelin luultavasti joutuessa vain hämmentymään jälleen muiden reaktioista saamatta tällä kertaa edes minkäänlaista selitystä. Levoton Spyro hätkähti ilmeisestikin katseet merkille laittaneen miehen äreään kysymykseen katsoen parhaaksi keskittyä nopeasti kantamukseensa Cainin pahoitellessa vaivautuneesti, miekkosen onneksi leppyessä pian, kaikesta päätellen olematta perillä saamansa huomion syystä. Purppuratukka ei itsekään ollut alkuunkaan varma miten tähän olisi oikeastaan pitänyt reagoida, vaikka olikin jo etukäteen kuullut että kirottuja lohikäärmeitä oli Sedestian suunnalla ilmeisesti paljonkin sekä tavannut Cainin, joka... no, oli ollut ilmeisesti yksi näistä ennen palaamistaan oikeaan muotoonsa. Mutta nämä olivat kuitenkin varsin eri asia kuin yllättäen nähdä yksi näistä edessään. Paremman idean puutteessa levoton nulikka päätyi pitämään matalaa profiilia parhaansa mukaan ja tuijotteli hieman kaikkialle muualle kuin yksisilmäisen miehen suuntaan istuessaan muiden keralla odottamaan karavaaninjohtajan ilmaantumista. Kantamuksensa näpertelyn lomassa nulikka seurasi aikansa kuluksi kuinka Fezaath härnäsi Cainia kiehnäämällä sekä vilkaisten ohimennen jokseenkin oudoksuvasti jotain epämääräistä puuhastelevan haltian suuntaan, kunnes havahtui äkkiä Trexin puheeseen. Eh? Kissa? Poika käänsi katseensa yllättyneenä juuri sopivasti hoksatakseen pelottomasti liskoa tuijottelevan eläimen ollen jo vähällä ponnahtaa nappaamaan katin muualle, tosin jääden kuitenkin empimään huomatessaan ettei koboldi tuntunut laittavan otusta pahakseen... tai edes kaavailevansa nappaavansa eläimestä välipalaa itselleen. "....äh, ai siellä se on. Missähän välissä..." nulikka mutisi hieman vaivautuneena kunnes huokaisi eikä sitten puuttunut asiaan Trexin jopa tarjotessa katille makupalaa jonka eläin hetken nuuskittuaan nappasikin hyväksyvästi itselleen. Tosin kohti tassutteleva Fezaath aiheutti hieman varautuneisuutta saaden otuksen pälyilemään tätä hieman häntäänsä vispaten syödessään kuitenkaan vielä protestoimatta.
Odottavan aika on pitkä sanotaan, ja pienessä epätietoisuuden ilmapiirissä vaikutelmalla oli tapana korostua entisestään mutta onneksi(?) melko piakkoin viereisestä teltasta alkoi kuulua elonmerkkejä... vaikka nämä eivät kenties olleet laadultaan niitä kaikkein miellyttävimpiä. Poika katsahti uteliaasti Cainia tämän pohdiskellessa kuulemansa nimen kuulostavan tutulta jostain syystä, luoden sitten hämmentyneen silmäyksen koboldikaksikkoonkin tämän jostain syystä aiheuttaessa näissä hieman hämminkiä. Jotain oleellista oli jäänyt kertomatta? Spyro kohotti hieman kulmiaan näiden vaihtaessa muutaman vaivautuneen kommentin keskenään omalla kielellään kunnes änkyttivät jotain ilmoille siitä aiemmin mainitusta Armanien petturista... mutta ennen kuin nämä ehtivät selittää miten tämä liittyi nyt mihinkään keskeytti repliikin sisältä teltasta kuuluva jokseenkin äänekäs, äkäinen ärähdys. Jo valmiiksi jännittynyt poika hätkähti melkoisesti äkillistä ääntä kääntäen häkeltyneenä katseensa teltan suuntaan kun oviaukosta kompuroi ulos hätääntynyt kauppias. Valkoista kattia ei puolestaan näkynyt taas enää mailla halmeilla otuksen häivyttyä saaliineen koboldien tuntumasta kuin taika-iskusta. Vikkelä pirulainen. Spyro olisi voinut muuten huvittua melkoisesti epämääräiseksi karvapalloksi muuttuneesta Fezaathista ellei tällä olisi ollut liian kiire seurata vaurautunein elkein koko äänekästä välikohtausta. Eipä aikaakaan kun teltasta astui esille äreä, silkkisissä vaatteissaan sekä kammatussa mustassa tukassaan jokseenkin ylhäiseltä vaikuttava solakka mies, viskoen solvauksia pakoon kompuroineen kauppiaan perään kunnes tämä viimein katsoi parhaaksi luikkia vähin äänin tiehensä.
Purppuratukka ei ollut alkuunkaan varma mitä mieltä sen olisi pitänyt asiasta olla, pälyillen ymmällään vaikkakin aivan silkan äänenvoimakkuuden vuoksi luimistellen ensin pois kompuroivan kauppiaan perään ennen kuin käänsi huomionsa teltan ovelta rähjäävään, oikeastaan myös jokseenkin epäilyttävään miekkoseen, joka ei ollut tainnut vielä edes hoksata asumuksensa tuntumassa odottelevaa seuruetta. Pieni, epäluuloinen aavistus ehti kuitenkin jo vihjata ettei kaikki ollut mitä näytti tämänkään suhteen saaden nulikan rypistämään hieman kulmiaan jo ennen kuin vaivautunut koboldi sai pienellä viiveellä pahimman mekkalan laannuttua töksäytettyä ilmoille asianlaidan, mikä kieltämättä onnistui saamaan pojan naaman venähtämään jälleen hieman. Karavaaninjohtaja oli siis... sen lisäksi että tämä oli jälleen yksi kirottu lohikäärme, tämä oli myös se paljon puhuttu takkia kääntänyt Arman? Aivan kuin vain toisessa näistä asioista ei olisi ollut tarpeeksi sulateltavaa... Spyro silmäili kahden vaiheilla lopulta vieraat huomannutta ja jo huomattavasti rauhallisemmin hymyilevää Erlachiksi esiteltyä miekkosta vilkaisten itsekin varsin empivästi Punaisen suuntaan kun heidät kutsuttiin viimein astumaan peremmälle. Vaikka Cain epätöikin silminnähden tämä näkyi kuitenkin päättäneen seurata kehotusta, ja siitä huolimatta suuremman koboldin toteamus siitä että tyyppi oli kuulemma huomattavasti mukavampi miltä vaikutti sai purppuratukan suunnalta pienen vaivihkaisen irvistyksen, poika noudatti kuitenkin pian vastaväitteittä esimerkkiä vääntäytyen jaloilleen kantamuksineen.
"Hitto. Loistavaa" se jupisi vaisusti itsekseen pudistellen jälleen nuhruista vaatetustaan ennen kuin silmäsi maassa kököttävää Fezaathia hieman huolissaan. "Kaikki kunnossa? Tule, mennään" se kehotti, vaikkakin itsekin kaikkea muuta kuin innokkaaseen sävyyn ennen kuin luikki muiden perässä vahtia pitävän yksisilmäisen miekkosen ohitse sisälle telttaan. Kaikesta huolimatta se ei kuitenkaan halunnut jäädä tänne ulos itsekseenkään, ja kai se oli parasta mennä mukana sinne minne Punainenkin... Ovikankaan raottuessa nulikka kiersi koko tilan ensitöikseen katseellaan ennen kuin viimein astui sisälle, vilkuillen nyt vaihteeksi mustahiuksista miekkosta varmaankin Samaelille jo varsin tuttuun tapaan. Nyt oli tämän uuden epäilyttävän muukalaisen vuoro tulla kyräillyksi, vaikka poika tuntui tällä kertaa kuitenkin vain lähinnä varautuneelta suoranaisen vastenmielisyyden osoittamisen sijasta. Kaikesta päätellen ensivaikutelma ei kuitenkaan ollut ollut se kaikkein paras mahdollinen...
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Jun 6, 2013 21:50:31 GMT 3
Teltalle päästyä paljastui että joukkio joutuikin odottelemaan vähän aikaa, karavaanipomon ollessa ilmeisesti kiireinen aiemman vieraan kanssa, joukon eri jäsenten sitten viihdyttäessä itseään eri tavoilla - tai no, Spyro taisi aika paljon vain yrittää vältellä soturin katsetta millä oli ehkä hieman päinvastainen vaikutus kuin oli haluttu, soturi kun katsoi vähän kummissaan epäilyttävästi käyttäytyvää vähän aikaa ennen kuin kohautti olkiaan ja palasi leipänsä kimppuun. "Sinun kissasi?", suurkoboldi kysäisi lievästi kiinnostuneena kuullessaan pojan kommentin, seuraten vähän virnistäen katin hyökkäystä herkkupalan kimppuun. "Mukava kissa", olento totesi ja jatkoi oman makupalansa mutustelua. Olisi tuo varmaan raapaissut korvienkin takaa jos tuon kynnet eivät olisi olleet niin isot kuin ne olivat, sen sijaan tyydyttii varovaiseen kämmenselällä silitykseen, mikäli kissa nyt antoi edes tehdä sen - jos reaktio vaikutti olevan negatiivinen niin koboldi veti kätensä pois haluamatta loukata kissan tunteita.
Joku aika siinä sitten odotettiin ennen kuin koboldit äkkäsivät että jotain tärkeää oli jäänyt mainitsematta, mitä nuo sitten yrittivät sanoakin, mutta selitys sitten päättyi ehkä hieman yllättävällä tavalla pääkaravaanarin karjahduksen saattelemana, arvokkaisiin vaatteisiin pukeutuneen miehen ajaessa kauppiaan ulos teltastaan ja pois lähistöltä ihan muuten vaan ennen kuin Kvar onnistui kertomaan loppuun asti mistä oli kyse, että teltasta ulos tullut oli itse asiassa se paljon puhuttu Armanien jäsen joka oli liittoutunut suurkoboldien ja näiden herran kanssa. Koboldi esitteli miehen ja rähjääjä lopulta huomasikin seurueen, kutsuen nämä sisään hymyn kera. Sekä Cain että Spyro taisivat olla vähän epäröiviä tämän hieman kyseenalaisen ensivaikutelman takia, mutta kun tänne asti oli tultu niin eipä sitä oikein enää voinut kääntyä takaisinkaan. Ja sitä paitsi, ei kai sille nyt mitään voinut että joku oli vähän... ärhäkkä? Sisälle joka tapauksessa alettiin suunnata, tosin Trex ei näyttänyt aikovan mennä telttaan. "Vähän turhan matala minulle, odottelen ulkona", lisko totesi ja istuutui uudemman kerran maahan, takavarikoiden Kvarilta herkkupurkin - mokomalla oli nyt molemmat suurkoboldien herkut. Tosin olisi se nyt ollut ehkä hieman epäkohteliasta viedä naposteltavaa telttaan... Haltiakin näytti epäröivän, vilkaisten sisäänmeneviin mutta tuli sitten kuitenkin viimeisenä sisälle muitten mukana vaikka taisikin tuntea olonsa nyt hieman sivustakatsojaksi. Kun penikalta tiedusteltiin oliko kaikki ok, niin kissalta näyttävä nyökkäsi ja ravisteli vähän päätään, kai päästäkseen hetkellisestä shokista eroon. Fezaath seurasi vähän rauhoituttuaan muita sisälle, kiiveten sitten punaisen jalkaa ja kylkeä pitkin takaisin paikalleen miehen olkapäillä. Yllättäen se nyt ei aiheuttanut kipua tällä kertaa, mutta kissamaisen hahmon omaavan Fezaathin kynnet olivat nyt kuitenkin pienemmät kuin lohikäärmeenä ja ne eivät täten menneet niin hyvin vaatteista läpi.
Teltta oli omituinen sekoitus ylellistä ja käytännöllistä, toisaalta kaikki tavara siellä oli hyvälaatuista ja kalliin näköistä, mutta toisaalta kaikella tuntui olevan oma funktionsa. Näkymää hallitsi teltan keskiosassa oleva penkkien ympäröimä pöytä jonka päällä lojui muunmuassa pari karttaa, päälimmäisen näyttäessä näkymää Myrkmeren Linnan lähialueilta - epäilemättä Erlach oli suunnitellut paluureittiä näiden kanssa. Pöydällä oli myös sekalainen kasa muita papereja ja pergamentteja erinäisistä aiheista, yhdessä päälimmäisistä luki "VANKKURIVARAUKSET" isoilla kirjaimilla, joita sitten seurasi useampi numero ja kasa eri nimiä joka numeron perässä, viitosen kohdalla ollessa ainoana vain yksi nimi. Teltassa oli jopa keinopohja, mikä vihjasi siihen että Erlach myös halusi matka-asumuksensa olevan myös mukava kun otettiin huomioon muunmuassa nurkassa oleva luksusversio jonkunlaisesta matkapatjasta ja peitosta. Valoa tuonne toi pöydän toiselle puolelle asetettu jalusta jonka päässä lepäsi jonkinlainen kristalli joka valaisi paikkaa kalpealla valolla.
"No niin, katsotaanpas...", Erlach totesi ja istuutui pöydän ääreen vastakkaiselle puolelle oviaukkoa, ottaen pari paperia käteensä ja alkoi selaamaan niitä. Cain oli vähän epävarma miten pitäis toimia - jotenkin tämä tilanne ei nyt vastannut odotuksia. "Tuota, pitäisikö meidän esittäytyä...?", punainen kysyi epävarmana, saaden harmaasilmäisen miehen keskittämään katseensa tähän hetkeksi. "Ihan vapaasti, mutten näe suurempaa tarvetta. Sinä olet ihmisnimeltäsi Josephus Cain, yleensä kutsuu itseään Cainiksi kun pitää etunimeään nolona, tai Seph on toinen vaihtoehto joksi jotkut kutsuvat sinua. Tuo kissamutantti on... outo, mutta oletan kyseessä olevan sen valkoisen poikasen jonka olen kuullut matkaavan kanssasi, haltiasta en välitä suuremmin, varmaan joku vanha tuttusi tai jotain, ja nulikka... hmm", Erlach alkoi luetella mitä tiesi joukkiosta suuremmin kaunistelematta sanojaan (ja myös ilmaisten epäsuorasti että kun tiesi kuka Cain oli niin muista ei suuremmin ollut väliä), samalla paljastaensa olevan melko hyvin informoitu mitä tulee asioihin sekä olemaan hyvä päättelemään, vaikka nulikka sitten osoittuikin mysteeriksi. Miehen harmaat silmät jäivät mittailemaan tätä hetkeksi, kirotun lohikäärmeen selvästi yrittäessä päätellä mistä oikein oli kyse, samaan aikaan kun Cain tuntui olevan vähän hämmennyksissä - ihan oikeastaan sen takia että Erlach oli käyttänyt termiä 'ihmisnimi'. Haltia vain oli hiljaa ja yritti olla aiheuttamatta ongelmia, vaikka Erlach olikin vähän ehkä hermostumista aiheuttava persoona. "Myönnetään, nulikka on mysteeri. Tosin Kvar'zha kertoi aiemmin että joku poika sinulla oli matkassa, Spyroko se oli?", nopeaan tahtiin puhuva Erlach jatkoi, vilkaisten vahvistusta varten koboldiin joka nyökkäsi, miehen sitten jatkaessa puhetulvaansa. "Kuvaukseen joka annettiin liittyi purppurainen tukka, ja vielä luonnollisen näköinen sellainen - mikä selittää tuon huppusi - joten ihminen et luultavasti ole. Mm, en vielä oikeastaan tiedä mitä sinusta sanoisi", Erlach jatkoi, ohjaten sanansa suoraan nulikalle, rypistellen papereitaan pohdiskelevasti. "Enköhän minä parissa päivässä sen saa selville. Olisipa minulla vielä hajuaisitini, ei tämäkään mysteeri olisi mysteeri", mies huokaisi hieman haikeasti sanomansa päätteeksi, kuulostaen melkoisen haikealta, katsellen hetkeksi tyhjyyteen kai muistojen pauloissa ennen kuin pudisteli päätään.
"No, kai sitä nyt kuitenkin voi virallisen esittelyn tehdä, onhan se perinteistä", sinimustan tukan omaava aatelinen kuitenkin sitten sanoi lopulta, nousten seisomaan. "Kuten varmaan tiedätte, olen tässä elämässä Erlach Arman, ja sukuni nuoremmat ja typerämmät jäsenet varmaan haluaisivat saada minut hengiltä jos tietäisivät mitä olen tekemässä juuri nyt. Olin Prezik, muttei tarvitse kutsua minua sillä nimellä - en aio käyttää sitä ennen kuin lopulta saan ruumiini takaisin", mies esittäytyi virallisemmin ja jos ei nyt aiemmin ollut asia käynyt selväksi niin sille päälle sattuessaan kirottu lohikäärme jaksoi puhua. Tämä ei sinänsä ollut mikään suurempi ihme kun otti huomioon että vihjeet tuntuivat osoittavan siihen että tämä oli ennen kirousta ollut jo vanhempi lohikäärme, ja nämä taisivat tupata olemaan melko puheliaita... "Eh, Cain", punainen sanoi, jättäen muut esittelemään itse itsensä. "Samael Sellach", haltiakin esittäytyi lyhyesti. Fezaath tajusi ettei tällä hetkellä tainnut olla kovin hyödyllistä piilotella todellista luontoaan joten tuokin vastasi ihan puhumalla tällä kertaa. "Fezaath Nuorempi!", ilmoitettiin topakasti, saaden Erlachin hieman kohauttamaan kulmiaaan. "Vai että Fezaath...", tuo mutisi puoliääneen, tunnistaen nimen.
((vuorosta tuli taas pitkä - syytän puheliasta papupataa eli Erlachia. :I ))
|
|
|
Post by spyrre on Jun 7, 2013 18:50:37 GMT 3
((Vähän tuntuu kyllä venyvän taas. =D Pahoittelut pienestä tapahtumaköyhyydestä. ))
Spyro nyökäytti myöntävästi hieman vaivautuneena katin käytöksestä kun Trex kysäisi otuksesta vahvistaen tämän arvauksen siitä että otus tosiaan kuului hänelle. Vaikka jälleen kerran purppuratukka tuntui olevan varovaisemmalla kannalla kuin valkea kissa itse tämän hyvin kookkaan, teräväkyntisen liskon suhteen, poika tuntui tyytyvän kuitenkin hetken tilannetta silmäiltyään vain seuraamaan sivusta hymyillen hieman hyvillään koboldin kehuessa pelotonta (ja melkoisen röyhkeää) kattia tämän jo mutustellessa häpeämättömästi vaatimaansa herkkupalaa. Otus näytti jopa sen verran tyytyväiseltä tilanteeseen ettei edes hetkahtanut syödessään koboldin suurta kouraa vaan salli tämän armollisesti silittääkin herkulla lahjottuna, vaikka vispasikin siinä sivussa puolestaan häntäänsä kissa-Fezaathia silmäillen. Spyro ehti juuri todeta mielessään että tämä suurikin koboldi taisi olla aika mukava, kunnes pohdinnat sekä kaiken muunkin katkaisi hetkellinen hämminki jonkun Armanien petturiin liittyvän asian suhteen ja sitten melkoinen mekkala sisältä mikä johti melkoiseen hätkähdykseen sekä Kissan liukkaaseen pakoon. Se siitä rauhallisesta hetkestä sitten.
Vaikka ilmassa olikin pientä empimistä äkillisen, äänekkään välikohtauksen jäljiltä joukkio nousi kuitenkin jaloilleen seuraten enemmän tai vähemmän varuillaan äkkipikaisen ylhäisömiehen jäljessä telttaan, Spyron vilkaistessa ohimennen olkansa yli Trexin jäädessä kuitenkin jälkeen odottamaan. Olihan se lopulta ymmärrettävää ettei kookas olento halunnut ahtautua sisätiloihin jos ei pakko ollut, vaikka asumus olikin tilava teltaksi. Poika antoi katseensa kiertää hieman kulmiaan kohottaen varsin pramean asumuksen sisätilat astuessaan sisälle Samael jäljessään kunnes seisahtui jälleen hieman taustalle laskien hetken epäröityään nyyttivirityksensä olaltaan lattialle. Näytti tosiaan siltä että teltassa jopa OLI lattia, mikä sai nulikan kulmat kohoamaan entisestään huomatessaan tämän. No johan oli. Kyllä näki ettei tällä tyypillä ollut ainakaan rahasta puutetta... vaikka kaipa sen huomasi jo miehen huolitellusta ulkonäöstäkin sekä vaatteista jotka varmasti maksoivat enemmän kuin Spyron koko omaisuus... varmaankin moninkertaisesti, ottaen huomioon ettei poika oikeastaan edes omistanut paljoakaan mitään. Eh. Hetkeksi ihmettelemään harhautunut nulikka vaihtoi hieman vaikeana painoaan puolelta toiselle kääntäen sitten huomionsa papereilla täytetyn työpöydän taakse istahtaneeseen Erlachiin, joka näytti keskittyneen samantien asiakirjojen selailuun. Tämäkin sai osakseen hieman oudoksuvia katseita Spyron kurottaessa vaivihkaa hieman kaulaansa nähdäkseen epämääräisesti pöydällä hohtavan kristallin valossa muutaman päällimmäisen käärön jotka osoittautuivat kartoiksi sekä numeroiduiksi nimilistoiksi, joiden tutkimiseen pojalla tosin ei ollut mielenkiintoa vaan tämä jäikin silmäilemään joutilaana vaikkakin vieläkin hieman varautuneena niin ympärilleen kuin ennenkaikkea edessä istuvaan Armanien edustajaan... joka tosin tuntui osoittavan enemmän mielenkiintoa papereitaan kuin vieraita kohtaan. Ehh.
Kaikesta päätellen oikein kellään muullakaan vieraista ei oikein ollut aavistustakaan mitä heiltä oikein odotettiin. Spyro vilkuili epätietoisesti muita kunnes Cain viimein ilmeisesti paremman idean puutteessa päätyi ehdottamaan esittäytymistä kuten tavat vaativat, mustahiuksisen miekkosen kuitenkin ilmoittaessa ettei tämä oikeastaan ollut tarpeen. Jos nulikka oli ollut ymmällään tilanteesta aikaisemmin niin nyt tunne vain syveni entisestään Erlachin osoittaessa äkkiä että tunsikin ilmeisesti Cainin ennestään jo varsin (huolestuttavankin?) hyvin. Poika tuijotti miestä leuka hieman loksahtaneena tämän luetellessa Punaisen "ihmisnimet" yksityiskohtaisesti jopa kutsumanimiä sekä mieltymyksiä myöten. ...hitto, tämä tyyppi tiesi selvästi kuka Cain oli ollut varsin tarkkaankin... ehkä muutkin Armanit sitten? Ja tarkemmin sanavalintoja ajatellen... tämä taisi myös olla perillä siitä kuka tämä oli ollut... ennen? Poika kirskautti hieman hampaitaan ja vilkaisi huppunsa varjosta varovaisesti varsin hämmentyneeseen Cainiin, Erlachin jatkaessa edelleen tietojensa jäsentelyä arvellessaan siipikissan osuvasti olevan myöskin lohikäärme mutta todeten vieraan haltian hieman epäkohteliaaksi yhdentekeväksi, kunnes viimein päätyi vaiteliaana taustalla tilannetta seuraavan pojan kohdalle. Spyro luimistui hieman liikahtaen epämukavasti tutkivan katseen edessä vaikka yrittikin parhaansa mukaan pitää naamansa peruslukemilla (vaikka kieltämättä ei voinut olla napsauttamatta leukojaan tyytymättömästi nulikaksi nimittelylle) kunnes mies jatkoikin toteamalla ettei hänen kohdallaan oikeastaan tiennyt mistä oli kyse vaikka Kvar oli ilmeisesti maininnut miehelle hänenkin läsnäolostaan sekä tuntomerkeistään. Poika ei oikein tiennyt mitä mieltä olisi pitänyt olla terävän vieraan miekkosen ääneenajattelusta vaikka kallistikin aavistuksen päätään tämän myöntäessä että ei oikeastaan tiennyt mikä hän oli. Kvar ei ollut kertonut tälle tarkemmin kuka... tai mikä hän oli? Nulikka vilkaisi ohimennen koboldin suuntaan yskähtäen kuitenkin vaivautuneesti mutta sentään nyökäten hieman nimensä kohdalla kunnes nykäisi jälleen hieman huppuaan varsin nopeaan tahtiin puhuvan miehen mainitessa myös hänen erikoisen hiusvärinsä sekä päähineensä, puuskahtaen kuitenkin hieman tämän ilmoitukselle että saisi kyllä muutamassa päivässä hänetkin selville aivan vain kysymisen sijasta. Oli tämäkin... vaikka toisaalta, hän kieltämättä oli aavistuksen helpottunut ettei joutunut vastaamaan suoraan kysymykseen vaikka kaikki muut teltassa olisivat hänestä tienneetkin. Kaipa moinen kuulusteluntuntu onnistui kuumottamaan hieman.
Tiedä häntä olisiko nulikka kaavaillut vastaavansa jotakin mutta muutti mielensä Erlachin lopulta osoittaessa ettei tätä odotettukaan unohtumalla hetkeksi ajatuksiinsa haikaillen hajuaistinsa perään, mikä sai Spyron liikahtamaan jälleen vaivautuneena miehen kertoessa näin varsin suoraan mikä oikeastaan oli... tai oli ollut. Tosin pian mies havahtui jälleen ja suoristautui todeten että ehkä hyvien tapojen mukaiset esittelyt yksinpuhelun sijasta olisivat kuitenkin paikallaan ja esittäytyi muodollisesti, nykyistä nimeään kuin entistä lohikäärmenimeäkin myöten, pohdiskellen ohimennen varsin avoimesti sukutaustaansa (sentään kaikkea muuta kuin lämpimään sävyyn). Oli kieltämättä varsin outoa kuulla jonkun puhuvan näin... mutta toisaalta, nulikka ei voinut olla tuntematta pientä varovaista myötätunnonhäivähdystä ajatellessaan tämän kohtaloa Erlachin mainitessa kuitenkin varsin määrätietoiseen sävyyn aikovansa pidättäytyä oikean nimensä käytöstä kunnes saisi oman ruumiinsa takaisin... vaikka tämä tuntui tilanteestaan huolimatta olevan varsin varma että tämä tulisi vielä onnistumaan? Kenties tämä olikin mahdollista, mutta ne keinot jotka ainakin näiden tietojen valossa Spyron mieleen tulivat olivat kaikkea muuta kuin mukavia. Se rypisti hieman kulmiaan muistellessaan Tangarria sekä Cyreneä vilkaisten vaivihkaa Cainin olalla keikkuvaan Fezaathiinkin. Ainakin toistaiseksi vaikutti siltä että tavoitteensa saavuttaakseen Armanit tarvitsisivat joka tapauksessa muita lohikäärmeitä hyödynnettäväkseen... Pelkkä ajatuskin oli omiaan saamaan aikaan kylmiä väreitä pojan yrittäessä kiireesti työntää ajatuksen mielestään, havahtuen kuitenkin kun ylhäisömies viimein tuntui antavan puheenvuoron muillekin vaikenemalla odottavaan sävyyn. Purppuratukka vilkaisi muita näiden kertoessa nimensä Fezaathia myöten, joka aiheutti jälleen pienen levottoman ailahduksen nulikan huomatessa Erlachin ilmeisesti tunnistavan nimen. Vaikka ei ollut varma oliko se lopulta tarpeen miehen selvästikin tietäessä jo hänen nimensä poika yskähti kuitenkin ja kiirehti itsekin vastaamaan kuin yrittäen hieman vetää huomiota pois penikasta edes näin. "Spyro. Vaikka sä sen kai jo tiesitkin." Se ilmoitti taustalta vetäen käsivartensa pieneen puuskaan. Taisi jäädä hieman kyseenalaiseksi oliko kyseessä pieni piikki miehen varsin puheliaasta vuodatuksesta vaiko tahatonta nenäkkyyttä, mutta nulikka ei näyttänyt siltä että aikoisi ainakaan selventää asiaa. Myönnettäköön, että vaikka tässä olikin annettu ymmärtää tämän Armanin toimivan sukunsa pyrkimyksiä vastaan, mieleen tunki väkisinkin kuitenkin hieman huolestunut kysymys siitä, kuinka paljon tämä oli siitä huolimatta tekemisissä näiden kanssa. Kuka tietää mitä mies lopulta tekisi nyt kun himoittu amuletti kantajineen olisi viimein käden ulottuvilla. Toisaalta... Kvarkin tuntui luottavan tähän? Tunnelmat purppuraisessa pääkopassa olivat varsin kahden vaiheilla, tämän vilkaistessa jälleen vaivihkaa Cainin suuntaan nähdäkseen mitä tämä tekisi.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Jun 7, 2013 21:02:20 GMT 3
Mitä esittäytymisiin tuli niin ainakin kävi nopeasti selväksi ettei Erlach ainakaan kaunistellut sanojaan vaan sanoi melko suoraan mitä mieltä oli. Poika osoittautui kirotulle lohikäärmeelle pienoiseksi mysteeriksi ja kai kyseessä oli vähän ylpeys kun tuo ei suoraan kysynyt mistä oli kyse. Kaippa tuo tarpeeksi tarkkailtuaan selvittäisi asioiden oikean laidan, mutta ainakin tällä hetkellä nulikan salaisuus oli turvassa Armanien takinkääntäjältä. Vaikka Spyro taisi olla enemmänkin nyreä Erlachin käytöksestä johtuen, Cain oli sen sijaan vähän hämmennyksissä 'ihmisnimi' kommentista, mikä ehkä oli syynä siihen että sitten kun porukka lopulta esittäytyi Erlachin oman virallisen esittäytymisen jälkeen, Cain vain sanoi sen yleisimmän kutsumanimensä. Erlach ei tuntunut olevan hirveän vaikuttunut kolmikon esittäytymisestä, katsoen vähän huvittuneena nenäkästä nulikkaa. "Koppavuutta ainakin löytyy, eh? Ensimmäinen vihje", Erlach totesi ja otti uudemman kerran yhden nimilistoista esille, tutkien sitä pienen hetken ajan.
"Viides vankkuri olisi varmaan sopiva. Siellä on vain yksi muu matkustaja eikä juuri rahtia... tosin haltialle pitää löytää toinen paikka sitten. Kyseinen henkilö ei voi sietää haltioita. Nelonen on aika täynnä, mutta pitäisi mahtua matkaamaan siellä. Ok?", hetken papereita tutkiskellut mies sanoi, laskien ne sitten takaisin pöydälle ennen kuin otti sulkakynän käteensä ja merkkasi jotain ylös hetikohta sen jälkeen kun Cain oli nyökännyt epävarmasti (haltian mielipidettä pidettiin näköjään irrelevanttina, suippokorva ei ehtinyt edes reagoida ennen kuin nimi vain lätkäistiin nelosen kohdalle, Samaelin näyttäen jälkikäteen vähän happamalta). Cain vilkaisi mitä oikein kirjoitettiin ja vaikka nyt Spyron ja Samaelin nimet merkittiin viitosen ja nelosen kohdalle oikein, punainen oli merkattu salanimellä, tai niin ainakin Cain päätteli siitä ettei tunnistanut nimeä Spyron vieressä, nimen ollessa epäilyttävän geneerinen 'Henry Jaakobinpoika'. Fezaathia ei edes merkitty, kai osittain vähäpätöisyyden syystä, osittain siitä syystä että jos epäilyttävät tahot lukisivat listoja niin nimi pomppaisi silmään tietyissä piireissä. "Ja siinä pitäisi olla kaikki tällä erää, minun pitäisi alkaa valmistella karavaania lähtöön, pitäisi käydä potkiskelemassa kojunpitäjät keräämään tavaransa kasaan, työmiehet hommiin ja niin edespäin. Tämä Vanhan Yksisilmän palvelija varmaan opastaa teidät vitoselle - ja haltian neloselle tietenkin", Erlach jatkoi vähän hätiköityyn sävyyn, mutta ainakin syy selvisi - halu nopeuttaa lähtöä. Nuo eivät tosiaankaan olleet juuri muusta syystä pysähdyksissä kuin Cainin odotuksen takia, mikä oli ehkä hieman hermostuttava ajatus. Amuletti oli tosiaan tärkeä ilmiselvästi, punainen mietti hajamielisesti, rummuttaen toisella kädellä rintaansa suurinpiirtein siitä kohdasta missä amuletti sijaitsi. Kvar pisti aivan toisen asian merkille, mikä tuntui vähän ärsyttävän tätä.
"Herrasta noin puhu älä!", pikku lisko sanoi topakasti, osoitellen mokomaa epäkunnioittajaa syyttävällä sormella, mikä taas tuntui ärsyttävän Erlachia. "Kuules, minä olen tuntenut herrasi varmaan useamman sata vuotta pitempään kuin sinä, että - mitäs sinä töllötät punainen? Ja mitä hiton käsimerkkejä viitot koboldi", Erlach aikoi aloittaa pitemmänkin saarnan mutta keskeytti kun huomasi että Cain tuijotti tätä hölmönä kuultuaan maininnan useammasta sadasta vuodesta (tai no, haltiakin teki niin mutta kuten todettua, Erlach ei piitannut tästä tippaakaan) samalla kun koboldi yritti tehdä jonkunlaisia hätäisiä torjuvia käsieleitä. Erlach katsoi eri reaktioita ennen kuin purskahti äkkiä nauramaan. "Ei voi olla totta, haha, Vanha Yksisilmä haluaa jatkaa salailuaan vai? Haluaa pitää henkilöllisyytensä piilossa kunnes vasta nuoren käärmeen ollessa ihan naaman edessä? Heh", mies nauroi koko jutulle, onnistuen saamaan suurkoboldin näyttämään vaivaantuneelta, nolostuneelta, vihaiselta ja häpeälliseltä samaan aikaan. Cain näytti vain hämmentyneeltä. "Heh, typerää. Varmaan luulee että sinä säikkyisit jos tietäisit mitä odottaa ja et menisikään Sedestiaan, pah. Ei lohikäärmeitä pidä kohdella silkkihansikkain", harmaasilmä totesi ja käänsi katseensa koboldista muihin teltassaolijoihin. "Tämän herra -" mies osoitti Cainin ja kumppaneiden katsetta välttelevää koboldia "- on viimeinen elossaoleva niistä kolmesta lohikäärmeestä joita kirous ei koskenut. Ehkäpä tällä kertaa kirouksen kumoaminen onnistuu..."
|
|
|
Post by spyrre on Jun 8, 2013 20:13:04 GMT 3
|
|