|
Post by rosuto on Jan 9, 2012 18:16:27 GMT 3
Mirael katseli kukkia ja nyökäytti päätään. "Onneksi eivät! Näiden taikomisessa on kova työ. Oikea muoto, oikea väri.. Paljon mietittävää." Hän hipaisi sormellaan yhtä ruusuista ja käänsi katseensa sitten Nuoon. "Loitsiminen on niin upea taito! En tiedä mitä tekisin jos en osaisi loitsia, se on niin tärkeä osa elämääni.. Vaikka täällä tietenkin nuo velho-oppilaat ovat tehneet melkein kaiken, ihan vain oppimisen nimissä. On hyvä osata tällaisia perusjuttuja ennen kuin alkaa yrittämään jotain vaikeampaa. Ja toisto on myös tärkeää, tällaisessa koristelupuuhassa sitä saa juuri sopivan paljon." Hän puhua pulputti katsellen ympärilleen, hivenen huolestunut ilme kasvoillaan.
|
|
|
Post by Rusalka on Jan 10, 2012 21:15:26 GMT 3
Nuo kuunteli huvittuneena Miraelin höpinää, nainen vaikutti varsin sympaattiselta. Sitten hän huomasi että tällä oli kasvoillaan hieman huolestunut ilme. "Onko jokin hätänä? Mehän onnistuimme pelastamaan kukkasi." Hän sanoi, miettien pelkäsikö tämä ettei saisi kaikkea valmiiksi ennen kun häät alkaisivat.
Sillä välin keittiössä, Daphnen hääräillessä taas ruuan kimpussa ja erään apulaisen seisoessa aina vieressä, kaksi olut tuoppia käsissä, jotta Daphne saisi aina siemaistua halutessaan niistä, alkoi kaikki olla pikku hiljaa valmista. Daphne siemaisi toisenkin tuopin tyhjäksi. "Aah, kiitos, haeppa lisää." Hän sanoi tyytyväisenä. "Anteeksi neiti Daphne mutta minut määrättiin auttamaan teitä ruuan kanssa, ei olemaan tuoppitelineenne." Mies voivotteli. "Sinut määrättiin olemaan minun määräiltävänäni ja minä määrään sinua tuomaan minulle olutta. Sitä paitsi, kaikki on valmista." Daphne sanoi hymyillen.
|
|
|
Post by rosuto on Jan 10, 2012 21:22:33 GMT 3
Mirael hätkähti Nuon esittäessä kysymyksensä ja heilutteli käsiään. "Oi ei! Mikään ei ole hätänä.. Tai no, tietenkin minua huolestuttaa se, että osaavatko nuo noviisit tehdä kaiken oikein, mutta minun pitää kohta lähteä tarkistuskierokselle ja korjailla virheet. Eihän se sen kummempaa ole, vai mitä?" Hän hieraisi vatsaansa, joka tuntui kramppaavan aina kun hän pelkäsi jäävänsä kiinni jostain. Valheesta, yllätyksestä, näpistyksestä.... Vaikka! Eihän kovinkaan usein näpistellyt, ei oikeastaan kertaakaan sen jälkeen kun oli lähtenyt ovet paukkuen siitä pienestä puodista ja tullut tänne töihin. Se oli tapahtunut eilen.. Nainen huokaisi hieman ja naurahti hieman epävarmasti. "No mutta.. Taidan tosiaan lähteä sille tarkistuskierokselle! Nähdään taas, kai sinäkin tulet juhlimaan?"
|
|
|
Post by Rusalka on Jan 10, 2012 21:51:15 GMT 3
Miraelin käytös alkoi olla suorastaan epäillyttävää, ainakin sen verran mitä Nuo oli oppinut ihmsiä lukemaan. Mitähän tällä oli mielessä. "En varmaan voi kauheasti itse juhlia, vartovelvollisuuteni eivät lopu juhlan alkuun. Mutta voinen varmaan käydä välillä tauolla... Voisimme vaikka ottaa viiniä yhdessä." Hän odotti miten Mirael reagoisi ehdotukseen.
Daphne tuli pihalle ja näki vanhan ja uuden tuttavuutensa seisomassa yhdessä. "Minä olen valmis!" Hän huusi iloisella äänellä. "Miten sinun työsi Mirael? Ja Nuo, joko sinun täytyy palata vartioimaan?" Daphne huojahti hieman, hän oli nauttinut jo aika määrän olutta, itse asiassa niin paljon että ihminen olisi jo sammunut, monet hänen lajitoverinsakkin olisivat jo kaatuneet, sillä he eivät olleet yleensä tottuneet juomaan. Mutta Daphnen kokemus ihmisten ruoista ja juomista, sekä hänen suuri kokonsa auttoivat häntä pitämään pintansa. Daphne meni Nuon luokse ja puristi tätä ystävällisesti takapuolesta, oikeasti hän oli kiinnostunut uroksista mutta eihän pikku kiusa ystävien kesken voinut väärin olla, eihän? Nuon ilme oli varmasti näkemisen arvoinen, sitä paitsi häneen sattui. "Daphne, käyttäydy!" Nuo sihisi hampaidensa välistä.
|
|
|
Post by rosuto on Jan 10, 2012 21:57:14 GMT 3
Mirael katsoi Nuoa. "Kuinka ikävää. Vaikka siis, minunkin pitää huolehtia koristeluista ja muista myös juhlien aikana, olisi todella noloa jos joku saisi tylliköynöksen niskaan kesken juhlien! Ja se värikäs tähtiloiste illaksi.." Hän huokaisi syvään, teatraalisella tavallaan ja jatkoi. "Mutta koska olen vain ihminen, minunkin pitää levätä, niin että etsiydytään toistemme seuraan viinin ajaksi!" Hän lähti nauraen astelemaan eteenpäin, mutta pysähtyi Daphnen tullessa ja huokaisi. "Kaikki on kesken! Oi toopet! Ei niitä ruusuja taivaalle laiteta, vaan maahan!" Hän kirkui kuin sumusireeni oppipojilleen, lähtiessään paimentamaan näitä. Koristelu oli sellainen dramaattinen show, että se valmistui vasta viimetipassa ja kaikki muut paitsi Mirael vaikuttivat nuutuneilta. Nainen itse tosin piti kovalla äänellä puheen väsymyksestä, tuskasta ja sellaisesta, mutta oli heti valmis tanssimaan kun orkesteri tuli harjoittelemaan.
|
|
|
Post by Rusalka on Jan 10, 2012 22:14:28 GMT 3
Myöhemmin, seremonian alkaessa, Daphne oli istumassa syrjässä ja katselemassa juhlaa, hän oli jo alkanut selvitä humalastaan ja joi taas.
Nuo seisoi vartiossa, keihäs kädessä muutaman muun kanssa, heille oli annettu samanlaiset univormut ja kaikki olivat aseistettu salkoaseilla, jotta näyttäisivät yhdenmukaisilta. He olivat kahdessa rivissä jotka muodostivat käytävän, jota pitkin avioparin oli määrä kulkea. Riveissä oli muutama muukin nainen, heidät oli pantu sopivaan järjestykseen, kaksi miestä, sitten nainen.
Aviopari ilmestyi näkyviin ja musiikki alkoi soida. Tarkkaavaisimmat vieraat saattoivat nähdä kuinka morsian mutisi jotain ja sulhanen näytti hieman kyllästyneeltä, yrittäen kuitenkin peittää sen. Parin vanhemmat seisoivat arvovieraiden joukossa, sulhasen isän vieressä seisi tämän uusi nuorikko, myös poliittisen avioliiton jäsen. Kolme aikaisempaa tappelupukaria mulkoilivat toisiaan, vihaisina, kukin oman sukunsa joukossa. Nyt vaikutti siltä että he olivat ottaneet puolensa ihan vain vaakuna tunnuksiensa mukaan.
|
|
|
Post by rosuto on Jan 10, 2012 22:30:06 GMT 3
Mirael saapui istumaan Daphnen viereen vasta vähän ennen seremonian alkua ja huokaisi. "Yksi tyllirusettihärpäke putosi taivaalta.. Oli hirveä työ saada se takaisin ilmaan ja sitten morsiammen äiti näki siinäroskan! Jonkun neulasen ja minä jouduin laskemaan sen tyllijutun alas ja sitten huomattiin, ettei siinä olekkaan jotain oikeaa koristetta vaan väärä ja sitten piti tehdä kaikki alusta. Olen hyvin väsynyt ja tuohtunut.." Hän oli tosiaankin tehnyt viimein jotain itse. Oppipojat hän oli passuuttanut opiskelemaan huomista koulupäivää varten, joten loppu oli hänen harteillaan. Hän oli ollut aivan varma, ettei mikään menisi tässä vaiheessa pieleen! Tai ainakaan hänen osaltaan..
Morsiusparin lähdessä astelemaan alttarintapaiselle, nainen nojautui Daphneen päin ja kuiskasi. "Nyt olisi paha hetki kompastua.." Hän nyökytteli päätään ja katsoi tarkasti, toivoen että joku kaatuisi! Kukkastyttö, morsian, sulhanen, joku! Ehkä joku vartijoista saisi ampiaisen nenään, ampiainen pistäisi ja syntyisi kauhea kaaos. Se olisi kivaa ja palkitsisi kovan työn. Olisi pitänyt tuoda tänne ampiaisia...
|
|
|
Post by Rusalka on Jan 10, 2012 22:56:24 GMT 3
Daphne hihitti Miraelin sanoille ja ojensi viinipulloa hänelle.
Nuo katseli avioparin kulkua heidän ohitseen, kohti alttaria joka oli omistettu jollekkin rakkauden ja hedelmällisyyden jumalalle. Se oli hänestä hieman ironista, olisihan laskelmoinnin ja varallisuuden jumaluus ollut sopivampi. Kaikki tuntui sujuvan kuitenkin suunnitelmien mukaan. Ja Nuo alkoi uskoa ettei enään mitään ongelmia ilmenisi, tai ainakin hän toivoi niin.
|
|
|
Post by rosuto on Jan 10, 2012 23:11:02 GMT 3
Mirael otti viiniä ja joi sitä katsellen erästä tyllikoristetta, joka valui hitaasti, mutta varmasti kohti maata. Hän joi kaksi lasillista viiniä, hyvin nopeaan tahtiin ja kuiskasi Daphnelle. "Kuinka kauan nämä kemut kestävät?" Hän liikahteli hermostuneesti paikalleen ja tuijotti hörsylekoristetta, aivan kun saisi sen katseenvoimalla pysymään ylhäällä. Nainen tunsi pienen paniikin nousevan, kun koriste nytkähti ilmassa huomiota herättävästi ja joku jo ehti osoittamaan sitä, varsinkin kun se törrötti alttarin edessä, eli kun se putoaisi, vihkijä tai morsiuspari jäisi alle. Nainen nieleksi ja harkitsi pakenemista paikalta. Jos vain juoksisi oikein kovaa...
|
|
|
Post by Rusalka on Jan 14, 2012 19:37:40 GMT 3
"Daphne huomasi itsekkin sen mikä oli kiinnittänyt Miraelin huomion. "Varmaan nuo ainakin puoli tuntia höpisevät tuossa." Vaikutti siltä että morsiuspari saisi kohta yllätyksen.
Nuo ja muut vartijat käskytettiin muodostelmaan, hääväen taakse. Eikä Nuo enää nähnyt väen paljouden keskeltä alttarille. Sen sijaan hän huomasi koristeen joka näytti olevan aikeissa aiheuttaa kohta hälyä. Häntä hymyilitti hieman, ehkä hienon väen juhla saisi hieman kiinnostavampaa tapahtumaa, kuin papin puheet.
|
|
|
Post by rosuto on Jan 15, 2012 17:38:50 GMT 3
Mirael näytti hieman hätääntyneeltä ja ähkäisi. "Voi ei, voi ei!" Hän nosti kädet kasvoilleen ja koitti olla katsomatta, mutta aivan kuin kuuli kuinka koriste vajosi hetki hetkeltä alemmas ja kun hän seuraavan kerran kurkkasi, koriste oli nytkähtänyt huomattavasti alaspäin. Nainen nousi hitaasti seisomaan. "Minun pitäisi mennä niin kauhean lähelle jotta saisin sen korjattua.. Se putoaa kohta, aivan varmasti, mutta jos menen tuonne.." Nainen nielaisi ja jäi järkyttyneenä tuijottamaan koristetta, joka putosikin hetken päästä yhdellä humahduksella suoraan hääparin niskaan. Mirael kalpeni ja lysähti takaisin istumaan. "Minua kidutetaan tämän vuoksi monta päivää. Ensin vatsani aukaistaan ja ja.." Hän oli ihan paniikissa ja totaalisesti unohtanut ajatuksensa pakenemisesta.
|
|
|
Post by Rusalka on Jan 15, 2012 19:26:53 GMT 3
Pudonnut koriste aiheutti kunnon hälyn. Vartijoista useampikin hihitteli itsekseen, sillä Nuo ei ollut ainoa joka oli huomannut koristeen vaarallisen tilanteen. Nuo itse ei naureskellut, hän kuli oli tavannut koristeiden asettajan ja oli siksi vähän huolissaan siitä, tulisiko tälle mitä seurauksia.
Daphne puri huulta, hänen teki mieli nauraa mutta toisaalta ymmärsi Miraelin huolen.
Pappi näytti niin järkyttyneeltä että olisi voinut luulla taivaan pudonneen. Hääven joukosta kuului sekalaista ääntä, toiset nauroivat minkä ehtivät, toiset voivottelivat ja kuuluipa sadatteluakin. Suurin sadattelija oli sulhasen isä. "Jumalauta! Eikö täällä saa rahalleen vastinetta? Missä se kurja velhottaren rääpäle on?"
Daphne tarttui Miraelia käsivarresta ja sanoi. "Minusta tuntuu että olisi hyvä hetki häipyä jos haluat pysyä yhdessä osassa. Tule, mennään keittiön läpi, sieltä pääsee nopeasti kadulle ja siellä on vissiin paljon väkeä jota ei oltu kutsuttu, voit ehkä kadota, väkijoukkoon."
Nuo lähti vartia joukosta etsimään Miraelia ja Daphnea, toivoen löytävänsä nämä ennen kuin toiset vartijat innostuisivat ansaitsemaan palkkaansa.
|
|
|
Post by rosuto on Jan 15, 2012 21:18:35 GMT 3
Mirael tuijotti kuin halvaantuneena eteensä, kykenemättä liikahtamaankaan. Hän tuijotti huutavia ihmisiä ja vakuutti itselleen ettei syy ollut hänen, ne opiskelijat.. Nainen hätkähti tuntiessaan Daphnen käden ja kuullessaan tämän sanat. "Joo.. Auta minut pois täältä, ole niin kiltti!" Hänen ilmeensä oli yhä järkyttynyt, eikä hän osannut laittaa jalkaa toisen eteen, vaikka aivoissa nakuttikin että pakeneminen oli nyt päätetty ja jotain sen eteenkin pitäisi tehdä. Daphne saisi siis tehdä töitä saadakseen velhottaren kadulle ja ties vaikka tämä sielläkin vain lyyhistyisi aloilleen.. Tajuamatta täysin kiirettä, hän alkoi hitaasti höpöttämään. "Ei se minun syyni ole.. Mitä ne minua syyttää..."
|
|
|
Post by Rusalka on Jan 15, 2012 23:00:19 GMT 3
Mirael ei ensin vaikuttanut hievahtavankaan. Daphne päätti ettei nyt ollut aikaa olla hieno tunteinen ja nappasi velhottaren syliin ja alkoi kantaa tätä. Se oli helppoa olennolle jolla oli hänen voimansa, olihan hän sentään karhu. Hän juoksi ovesta sisään ja kulki rakennuksen läpi ja ohitse joidenkin sisälle jääneiden apulaistensa, jotka ihmettelivät ulkoa kuuluvaa meteliä. "Neiti Daphne, mitä siellä oikein tapahtui?" Joku kysyi. "Ei aikaa selittää, jatkakaa vain hommianne." Daphne vastasi.
Nuo ehti juuri nähdä, kuinka mustakarhu antropomorfi katosi ovesta sisään, velhotar kainalossa ja juoksi sitten perään. Hän saavutti Daphnen, tämän astuessa juuri kadulle, rakennuksen toisella puolen, tämä laski juuri Miraelin maahan. "Seuratkaa minua!" Nuo huusi. Daphnen nähdessä Nuon hän huokaisi. "Onneksi se olit sinä eikä kukaan toinen vartija, ehdin jo säikähtää." Nuo lähti työntymään väkijoukon läpi, joka oli kerääntynyt kadulle, uteliaana, aatelis häistä ja nyt melusta.
// Toivottavasti Rosu, sua ei haitannu auto syliin kahmaseminen? //
|
|
|
Post by rosuto on Jan 15, 2012 23:27:30 GMT 3
Mirael soperteli vielä silloinkin kun Daphne kaappasi hänet syliinsä ja kiikutti naisen keittiön läpi, tajuten siellä vaieta, mutta näytti järkyttyneeltä räsynukelta heiluessaan toisen sylissä. Kadulla häneltä meinasi mennä jalat alta, mutta sitten velhotar ryhdistäytyi ja etsi parasta suuntaa lähteä karkuun, Nuon ilmestyessä paikalle ja saaden Miraelin loikkaamaan ilmaan. "Minä luulin että päiväni ovat luetut!" Hän hautasi kasvot käsiinsä hetkeksi, mutta avasi silmänsä nähden Nuon tekevän lähtöä ja tarttui tätä takista, seuraten toista väkijoukon sekaan, vilkaisten seuraisiko Daphne heitä
//Ei haittaa, ei ollenkaan ^^//
|
|