|
Post by Rusalka on Dec 20, 2011 20:25:19 GMT 3
// Peli seuraa odotellessa. //
Daphne poukkoili pitkin kylän toria, kahmien isoon koriin vaikka mitä ruokatarpeita, hänen oli määrä laittaa ruokaa ainakin viidellekymmenelle ihmiselle ja niiden kaltaiselle. Ja vaikka hänelle oli annettu apulaisiksi useita palvelijoita, tuntui homma silti hänestä mahdottomalta. Joku hieno aatelis poika oli menossa naimisiin ja juhliin piti järjestää kunnon ateria. Muussa tapauksessa iso musta turkkinen karhun näköinen otus, joka säntäili ympäriinsä olisi voinut herättää pelkoa mutta kainalossa oleva kori ja värikäs hamonen saivat viimeistään tajuamaan että kyseessä oli antropomorfi. Hänelle oli annettu varsin antelias budjetti, sillä hänellä alkoi jo olla mainetta hyvänä ja luotettavana kokkina. Hänellä oli nytkin mukana pari apulaista jotka keräsivät omiin koreihinsa hänen osoittamia aineksia. Pian ne olivat täynnä ja he ryntäsivät viemään tavaraa eräässä hienossa kartanossa sijaitsevaan keittiöön. Sitten he tekivät vielä pari saman kaltaista reissua ja alkoivat valmistella ruokaa. Juhla pidettäisiin ulkona, kylän laidassa, sillä sään odotettiin olevan hyvä, sulhasen isä oli jopa maksanut sievoisen summan eräälle "velholle" jotta sää varmasti pysyisi aurinkoisena. Daphne tosin arveli että mokoma oli vain käyttänyt herraa hyväksi. Avioliitto olisi ilmeisesti poliittisesti ja taloudellisesti tärkeä molemmill suvuille, tai niin Daphne ainakin arveli, sillä asianomainen pari ei vaikuttanut niistä niin innostuneilta jotta hän olisi uskonut touhua tunteiden vuoksi tehdyksi. Mutta mitäpä hän siitä, ihmiset olivat outoja ja aateliset erityisesti, hän saisi tästä hyvän palkkion ja hänen maineensa kasvaisi. Valmistelut alkoivat olla puolivälissä ja Daphne päätti mennä hetkeksi ulos tauolle. Hätiköidyn tehdystä ei kuitenkaan hyvää tulisi ja vielä oli noin kome tuntia aikaa. Pihalla kävi aikamoinen hyörinä, vaikutti siltä että muut juhlan järjestämiseen osallistuneet eivät olleet aivan niin hyvässä vaiheessa kuin hän. Kartano oli aivan kylän laidassa, juhlapaikan vieressä, joten ruokien ulos vieminen ei tulisi olemaan hankalaa. Daphne istahti eräälle kivelle ja katseli hetken muiden menoa.
|
|
|
Post by rosuto on Jan 8, 2012 21:43:51 GMT 3
Juhlajärjestelyt olivat asia joita Mirael teki mielellään. Hän vain istui ja katseli kuinka nuoremmat velhot räpelsivät taioillaan juuri oikean värisiä ja epäluonnollisia kukkia ison puskan, tai ripustivat oikein tylliset nauhat roikkumaan ilmaan. Juuri kuten isäntäväki oli pyytänyt ja kalliisti vaaleaverikköiselle ja näyttävästi pukeutuvalle velhottarelle maksanut. Hän oli pitänyt sitä ennen myyntipuheen jota oli ollut vaikea vastustaa, vanhassa tunkkaisessa taikakojussa jota oli omakseen väittänyt. Totuus.. No, sitä isäntäväki ei tiennyt. Eikä tietenkään kojun pitäjäkään, tai nuo nuoret velhot tai.. Mirael hymyili onnellisena ja huokaisi. Elämästä oli tullut kerralla helppoa!
Velhotar istui pöydällä ja huuteli ohjeita alaisilleen, käskien yhden tuomaan tuoretta sitruunamehua välittömästi ja toisen laittamaan ne tyllit kauniisti taivaalle, ei kuten lintu olisi ne sinne kakannut. Hän painoi otsaansa ja huokaisi. Vielä jokinaika sitten elämä oli ollut helppoa, mutta nyt se oli täynnä kaaosteorioita ja hän sai niistä perinteisesti migreenin! Nainen nousi, kun mehua ei alkanut kuulua ja asteli silkkiset kaavunhelmat heilahdellen eteenpäin, kunnes pysähtyi katselemaan Daphnea. Hän kallisti päätään tavalla joka oli monesta miehestä suloista ja rypisti otsaansa tavalla joka saisi hänen äitinsä kirkumaan ja mietti, oikein tosissaan mietti. Jotain.
|
|
|
Post by Rusalka on Jan 8, 2012 22:15:05 GMT 3
Daphne nousi ylös kiveltä ja venytteli, piti varmaan mennä takaisin katsomaan miten hänen apulaisensa keittiössä pärjäsivät. Hän huomasi erään ihmis naisen jolla oli heinän väriset hiukset (hupaisa väri Daphnesta), se tuijotti häntä naamallaan ilme joka toi Daphnelle mieleen erään hänen susi ystävänsä, tätä vaikutusta tehosti vielä se että myös ihminen kallisti hassuti päätään. "Hei, mitä kuuluu?" Daphne kysäisi tytöltä, hän arveli tämän tytöksi, ihmisten ikää oli välillä vaikea arvioida. "Oletko sinäkin järjestämässä näitä pippaloita?"
|
|
|
Post by rosuto on Jan 8, 2012 22:20:59 GMT 3
Mirael räpytteli pari kertaa silmiään ja suoristi päänsä. "Aaa, hyvää päivää vain. Joo, minä johdan koristelupuolta." Hän osoitti velhoja jotka taikoivat lisää kukkia ja nainen katsoi pitkään ja arvioivasti alaistensa työtä kääntyi sitten toisen puoleen ja kuiskasi. "He ovat vielä aloittelijoita.. Kaikki pitää opettaa ja tarkistaa ja opettaa uudestaan. Tiedätkö? Ilman minua he eivät pärjäisi ja suurin piirtein kuolisivat nälkään. Olen korvaamaton." Hän hymyili hieman ja lisäsi. "Oletko sinäkin täällä töissä? Tai siis, varmaan olet, koska esitit kysymyksesi sillä tavoin..." Hän oli vaiti, näyttäen siltä, että mietti miten korjaisi töppäyksensä, mutta kohauttikin olkapäitään ja jäi vain odottamaan toisen vastausta.
|
|
|
Post by Rusalka on Jan 8, 2012 22:32:34 GMT 3
Daphne hymyili tytön vastaukseen, selvästi samaa ammattiylpeyttä kuin hänellä. "Kyllä olen. Ja voih, tiedän tunteen." Hän huiskaisi kättään liioitellun dramaattisesti, mikä sai hänen ohitseen juuri sillä hetkellä kulkeneen palveluspojan säikähtämään. "Minä hoidan ruoka puolen ja minun apulaiseni olisivat aivan hukassa ilman minua, eivät vieraat saisi kuin sahanpuruja ilman minua!" Hän lisäsi ylpeästi.
|
|
|
Post by rosuto on Jan 8, 2012 22:37:06 GMT 3
Mirael nyökäytti päätään. "Me olemme korvaamattomia. Tuota, sanoit ruokapuolella? Eihän sinulla sattuisi olemaan tuoretta sitruunamehua? Tai sitruuna, sitruunakin kävisi, voisin syödä sellaisen sellaisenaankin." Nainen hymyili, mutta heittäytyi sitten teatraaliseksi ja puristi kurkkuaan. "Kurku korisee janosta, suu on kuiva kuin hiekkaerämää.." Hän yski köhivästi ja esitti niin hyvin surkeaa kuin osasi, vaikka ei taitaisi tällä tosielämässä ketään vakuuttaa. tai ehkä jonkun rikkaan miehen joka olisi vanhuuden höperö ja näkisi vain naisen kaavun alta pilkistävät rinnat..
|
|
|
Post by Rusalka on Jan 8, 2012 22:42:42 GMT 3
"Kyllähän sellainen löytyy, seuraa tuonne keittiöön, niin saat sitruunan ja juotavaakin." Daphne meni takasin sisään ja kulki kohti keittiötä. Hän meni sitten erään keittiön nurkassa olevan kaapin luokse ja avasi sen. Sieltä hän otti esiin ison purkin missä oli sitruunoita. "Hei, hakekaa juotavaa! Minulle olutta." Hän sanoi eräälle apulaiselleen.
|
|
|
Post by rosuto on Jan 8, 2012 22:49:49 GMT 3
Mirael näytti tyytyväiseltä ja seurasi toista keittiöön, lisäten. "Minä olen muuten Mirael, velhotar. Taitava velhotar." Hän hipaisi vyöllään olevia yrttipussukoita, jotka pitivät enemmänkin sisällään kaunistautumisvälineitä kuin itse yrttejä ja sen sellaisia. Hän katseli purkkia ja siellä olevia sitruunoita ja otti kaksi. "Toinen syötäväksi, toinen iholle! Tämä tekee kuule ihmeitä iholle, kannattaa kokeilla." Hän otti pienen, koristeellisen ja kalliilta näyttävän veitsen ja alkoi lohkomaan toisesta sitruunasta siivuja käsissään, huikkaisten itselleenkin juomaa. "Viiniä kiitos! Ei liian tummaa tai kuivaa!"
|
|
|
Post by Rusalka on Jan 8, 2012 23:12:03 GMT 3
"Taidan jättää väliin, en usko että turkkini pitäisi siitä." Hän pani sitruunapurkin takaisin hyllyyn ja otti esiin toisen missä oli omenoita. "Nämä ovat enemmän minun makuuni. Minun nimeni on Daphne." Daphne kävi välillä hoitamassa hieman kattiloita ja pannuja, antoi muutamia ohjeita ja lisäsi hieman mausteita. Hänestä tuntui että ihmiset kaipasivat aina niin paljon niitä, huono hajuaisti kun heillä oli. "Anteeksi, saisinko hieman virvokkeita? Olen seissyt vartiossa koko päivän." Joku puhui kohteliaalla äänellä ja kun Daphne kääntyi äänen suuntaan hän tunnisti ystävänsä. "Nuo!" Daphne huudahti. "Oletko sinäkin palkattu tänne?" Hän meni ja halasi ystäväänsä, joka näytti hieman pöllämystyneeltä. "Kyllä, olen osa vartiostoa joka vastaa turvallisuudesta." Daphnen apulainen saapui nyt juomien kanssa ja Daphne käski tämä etsiä Nuollekkin pikarin. He istahtivat hetkeksi alas jakkaroille jotka Daphne oli pyytänyt tuomaan pikarin ohessa (hänelle löytyi juuti ja juuri sopivan kokoinen).
|
|
|
Post by rosuto on Jan 8, 2012 23:24:55 GMT 3
Nainen nyökäytti päätään. Ei hän kieltämättä tiennyt mitä sitruuna turkille teki.. Kaikessa rauhassa hän söi sitruunansa ja pilkkoi toisen sitten ja levitti sitruunamehua kasvoilleen ja kaavun alta pilkottavalle iholle. Mirael ei suuremmin murehtinut sitä miten hänen velhonsa ulkona pärjäisivät, voisihan hän kohta mennä kirkumaan ja laittaa nämä tekemään kaiken uudestaan virheet nähdessään ja virheitähän ne noviisit tietenkin tekisivät.. Hän nosti katsettaan kuullessaan kysymyksen ja katseli paikalle tullutta ja ilmeisesti Nuo nimistä naista ja heilautti hieman kättään, antaen sitruunan loput eräälle apupojalle. Mirael huudahdi hieman, ilahtuneena, nähdessään tarjottimen ja sipsutti pöydän ääreen jolle tarjotin ja jakkarat oli tuotu ja istuutui viiniä siemaillen ja näytti tuimalta. "Liian tummaa.. No, menettelee!"
|
|
|
Post by Rusalka on Jan 8, 2012 23:31:47 GMT 3
Daphne esitteli ihmis naiset toisilleen. "Tässä on on Mirael. Ja tässä Nuo She." "Hauska tavata." Nuo sanoi, ottaen pikarillisen viiniä. Hän ei juurikaan viineistä tiennyt mutta se oli hänestä hyvää. Daphne tyhjnesi ison kolpakkonsa nopeasti ja käväisi sitten katsomassa taas ruoan valmistusta, jättäen toiset hetkeksi keskenään. "Sinäkin huolehdit järjestelyistä?" Nuo kysyi Miraelilta, hörpäten sitten viiniään.
|
|
|
Post by rosuto on Jan 8, 2012 23:39:43 GMT 3
Mirael vilkutti Nuolle vilpittömään tyyliinsä. "Samoin hauska tavata!" Hän siemaisi rauhallisesti viinipikaristaan ja katseli keittiössä käyvää tohinaa ja sitten Daphnea joka liittyi tohinaan ja joutui keskelle ruoanlaiton tuoksinoita. Nainen käänsi katseensa takaisin Nuoon tämän esittäessä kysymyksensä. "Juu, minä vastaan koristelusta. Oppilaani koristelevat pihalla..." Hän irvisti hieman. "Pitää lähteä kohta korjailemaan heidän jälkiään, mutta minun suuni ja kurkkuni kuivuivat kaikesta huutamisesta ja tulin pitämään pientä taukoa. On niin raskasta olla vastuussa kaikenlaisista toheloista!"
|
|
|
Post by Rusalka on Jan 9, 2012 0:09:50 GMT 3
Nuo, hymähti hyväksyvästi. "Minä en ole aivan johdossa, vaikken ihan alimmaisenakaan. Minunkin täytynee kohta mennä takaisin." Daphne tuli takaisin heidä luokseen, kolpakko uudelleen täytettynä. "No mitäpä olette juorunneet?" Hän kysyi ja istahti jakkaralleen. Samassa eräs vartiostoon kuuluva mies ryntäsi heidän luokseen ja puhutteli Nuota. "Neiti She, meillä on hieman ongelmia tuolla pihalla ja tarvitisisimme apuanna. Vaikuttaa siltä että pari vierasta on aloittanut juomingit turhan aikaisin ja ovat nyt riitelemässä." Nuo nousi jakkaraltaa, antaen tyhjän pikarinsa Daphnelle ja marssien sitten vartiomiehen perässä ulos. Pihalla kolme miestä oli toistensa kurkussa, heidän asuissaan olevista vaakuna kuvioista saattoi päätellä että he edustivat tulevan avioparin sukuja, kaksi sulhasen ja yksi morsiammen puolelta, vaikka sukuriidasta tuskin oli kyse, sillä he mättivät kaikki toinen toisiaan ilman puolia. Nuo nappasi keihäänsä jonka oli asettanut seinää vasten, oven luokse ja meni taltuttamaan riitapukareita. Kolme muuta vartijaa, mukaan lukien se joka hänet olivat hakeneet vain katsoi typerinä vierestä, ilmeisesti peläten puuttua aatelisten riitaan. Nuo ehti hätiin juuri ennen kuin tappelijat ehtivät talloa Miraelin kukkia. Nuo läpsi keihäällään miehiä takamuksille ja kun nämä oli saatu sitten erotettua toisistaan, hän osoitti heitä sen kärjellä. "Jospa herrat rauhoittuisivat nyt niin ei ketään sattuisi." Hän sanoi, toivoen että mokomat älyäisivät olla riehumatta enempää. Ei häntäkään miellyttänyt ajatus aatelisten telomisesta, kun nämä usein tuntuivat olevan kaikkien lakien yläpuolella.
|
|
|
Post by rosuto on Jan 9, 2012 15:16:25 GMT 3
Mirael hymyili Daphnelle. "Näistä juhlistahan kaikki vain puhuvat, mitään kunnon juoruilua ei siis saa aikaan." Tällä nainen tarkoitti sitä, että koska he olivat isäntäväen kuulevien korvien ja näiden kätyrien keskellä, ei voinut spekuloida sitä tapahtuisiko hääyönä yhtään mitään ja jos tapahtuisi, niin kenen toimesta. Tai sitä miten onnellinen tästä liitosta tulisi, tai kestäisikö se vuotta pidempään tai.. Kumpi pettäisi ensin. Se oli aihe josta Mirael puhuisi mielellään, sillä hän ei tällaisia haisevia näyttää hyvältä liittoja joissa rakastutaan ajan myötä ymmärtänyt. Vaikka toisaalta, jos hän ymmärtäisi, hänkin olisi naimisissa... Nainen kohotti katseensa vartijan ilmestyessä ja kuultuaan tämän ilmoituksen hän hihkaisi. "Uuu, tappelu! Minä tulen katsomaan!" Hän vilkutti Daphnelle kiitokseksi sitruunasta ja viinistä ja kiiruhti ulos, nähdäkseen vain kuinka aateliset olivat tuhota hänen kukkansa, mikä sai naisen huutamaan kuin sireenin. "Minun kukkani!" Hän piteli päätään ja huusi kaikkia tekemään jotain, jotta nuo vaivaiset penikat eivät tuhoaisi hänen kauniita kukkiaan. Mirael ei pahemmin välittänyt oliko nujakoijat sotilaita vai aatelisia, mutta ne kukat!
Kun Nuo oli saanut riitapukarit erilleen Mirael harppoi sähisten näiden luokse. "Nimenomaan! Tahdotteko te korjata kaikki tuhot joita saisitte aikaan?! Enpä usko että teissä on maagia edes pienen pientä hippusta!" Hän älähti raivostuneena käsiään heilauttaen ja alkoi huutamaan velhojaan korjaamaan pahasti mylättyä ruohikkoa ja hyvänen aika, eikö niitä röyhelönauhoja ole saatu vielä laitettua puihin! Niin pieni tehtävä ja mitään ei tapahtunut ilman häntä..
|
|
|
Post by Rusalka on Jan 9, 2012 17:34:45 GMT 3
Miehet näyttivät jopa käsittävän että naisia kannatti kuunnella, ilmeisesti he eivät vielä olleet liian humalassa. He näyttivät noloilta ja erkanivat toisistaan, mumisten jotain hiljaa. "Taisi laskuhumala tulla." Nuo sanoi. "Eivät sentään ehtineet tuhota kukkiasi, kauniita ne ovatkin." Nuo piti kasveista, ne olivat somia kuin pikku linnut mutta eivät purreet tai kakanneet päälle, vaikka ei olisi ilmaissutkaan asiaa niin sellaiselle joka kukista huolehti. "Minäkin osasin joskus loitsuja, sinähän olet tainnut käyttää niitä näihin?"
|
|