|
Post by submarine on Jan 16, 2012 17:45:16 GMT 3
Iksaa ei ollut aivan varma siitä, mistä tämä lihava ihmisentapainen oli ilmaantunut kalliisiin kankaisiinsa verhottuna, mutta jostain se vain oli tupsahtanut, ja piti varsin suurta elämää ja ääntä. Cathrynin vastaus sai tämän oikeastaan innostumaan vain entisestään, ja varsin innoissaan ilmestys heitti kätensä ilmaan ennen kuin vilkaisi suorastaan haltioissaan sivummalla yhä nököttäviä henkivartijoitaan. Nämä eivät jakaneet innostusta, mutta yksi soi kyllä arpiselle rotalle varsin nyreän vilkaisun tämän ilmeisesti tuijotettua liian pitkään. Se kertoi varsin selvästi, ettei tämä ainakaan pelännyt, ja oli kyllä valmis havainnollistamaan huomattavasti terävämmin ja väkivaltaisemminkin, mitä piti sopivana ja mitä ei. Iksaa puristi varmuuden vuoksi Gruutin korvaa hieman kovempaa, sillä äänestä ja mulkoilusta päätellen rotta alkoi kiinnostua varsin paljon mokomasta eteen lyllertäneestä, melua pitävästä ja selvästi mukavan pehmeästä lihamöykystä. "Kuuletteko, puhuu kuin ihminen konsanaan! Hämmästyttävää mitä sitä näkeekään tämän auringon alla, suorastaan hämmästyttävää!" kauppias päivitteli ihastuksissaan huomasttavasti vähemmän tilanteeseen ihastuneille, yhtälailla arpisille vartijoilleen. Sitten katse kääntyi jälleen kohti kissoja (ja kaiketi siinä sivussa ikävänä välttämättömyytenä myös kahta rottaa) ja tämä löi kätensä yhteen kuin mikäkin suuri ja armollinen diplomaatti. Kuin olisi mielestään ollut nyt kovinkin ylevä ja armelias. "Minä olen Alin El'Id, suuri ja tunnettu kauppias mailta, joista ette varmastikaan ole kuulleet. Sääli, mutta tokihan meidän on ymmärrettävä jokaisen paikka, jonka jumalat ovat meille suoneet. Mutta voin vannoa, että nimelläni on paljon arvoa, kullassa ja painossa! Minulle työskentelevät eivät kärsi nälästä tai puutteesta, sen voin vannoa. Ja kun kuuntelette tarjoukseni, ymmärrätte varmasti, ettei kieltäytyminen ole mahdollista. Yksinkertaisesti teidän tulisi olla hulluja houkkia tehdäksenne niin. Ja sitähän te ette varmasti ole!" rasvainen ja laatukuoreen pakattu ilmestys selvitti pitkänpuoleisesti, elehtien käsillään vimmatusta ja laajoissa kaarissa. Jollei Iksaa olisi tiennyt paremmin, olisi tämä uskonut tapauksen yrittävän hätistellä kärpäsiä tai jotakin sellaista.
Äkkiäarvaamatta suuri (ainakin kooltaan) ja vaikeaselkoinen (ainakin nimeltään) kauppias pyyhkäisi otsaansa varsin esittävään sävyyn ja puuhkaisi suuresti. Ei ollut edes erityisen kuuma, ja tuulahdus mereltä laski lämpötilaa kukaties melkeinpä viileäksi, mutta siitä huolimatta tapaus hikoili. Kaipa se selittyi melkoisella lisämaksalla ja paksulla vaatekerroksella. "Mutta sanonpa, täällä on varsin kuuma! Mitäpä, jos astuisimme laivaani, jossa voimme keskustella asioista varsin paljon luontevammin ja varmasti jokaisen ylimääräisen onnettoman kukaties liiankin uteliaiden korvien kuulumattomissa? Takaan, ettette tule pettymään tarjoukseeni, sillä jo vain sen kuunteleminenkin on mitä tuottoisinta! Ja onhan kyseessä sentään teillekin varmasti rakas kotimaanne, eittämättä olette siis kiinnostuneita!" tämä päätti ilmeisesti aivan itsekseen, ennen kuin viittasi kohti varsin suurta ja komeaa, hieman kauemmas pitkän satamalaiturin lähimaastoon ankkuroitua alusta. "Tokihan siis olette kiinnostuneita, hmmh?" tämä heitti vielä, äänellä joka kertoi kysymyksen olevan vain ja ainoastaan retorinen.
Gruut pieraisi jälleen, tällä kertaa hieman äänekkäämmin - ja pistävämmin. Iksaa yritti epätoivoisesti kääntää rotan peräpäätä hieman kauemmas suuresta ja ilmeisen mahtavasta kauppiaasta, ennen kuin tämän henkivartiosto laskisi moisen myrkytysyritykseksi. Siinä sivussa piti vilkuilla myös hieman kysyvästi Cathrynia, siltä varalta josko tämä vaikka osaisi selventää koko tilannetta - tai sitä, oliko rotta varsinaisesti tässä mukana vai ei. Koska tälle itselleen nyt ei ollut ainakaan erityisen selvä, kenelle tässä tarkalleen ottaen puhuttiin ja kenelle ei.
|
|
|
Post by spyrre on Jan 17, 2012 19:01:17 GMT 3
Cathrynin kuonolle ilmestynyt hymynpoikanen levisi entisestään nyt puolestaan närkästyneen harmaatuskin alkaessa hapuilla ontuvasti jonkinlaista vastaletkautusta sanalliselle, vaikka onneksi aika lievälle kurmootukselleen kunnes suorastaan naurahti Zeken julistaessa suureen ääneen heidän kaikkien omaavan ilmaa pääkopassaan kuin paraskin alakoululainen. Hetkessä yllättävän paljon leppynyt nainen soi kuin osaa-ottavan taputuksen selkänsä jurottavasti kääntäneen pikkuveljensä hartialle, tosin vastaamatta tämän kiukutteluun aivan kuin tälle olisi riittänyt hyvitykseksi äskeisestä vallan mainiosti se että oli onnistunut härnäämään mokomaa murheenkryyniä ja keskitti pääasiallisen huomionsa Iksaaseen joka myöskin tuntui olemassaolollaan aiheuttavan jonkinlaista huvittuneisuutta jo huomattavasti piristyneemmässä kissanaisessa kunnes paikalle purjehti pullisteleva kauppias korstoineen. Tämä sai varsin nopeasti jo aivan ensimmäiselläkin suunavauksellaan naisen rennon huvittuneisuuden heilahtamaan viileähkölle puolelle vaikka hän ei tätä varsinaisesti tuonut päällepäin esille muuten kuin pienin olemuksen sekä äänensävyn muutoksin, jotka eivät luultavasti vieraammalle olleet niin helposti havaittavissa.
Mitä luultavimmin kissan ylilyödyn kohtelias vastaus pyöreän miehen lähes tavaamaan repliikkiin oli jonkinlainen piikki jo sinällään, mutta tästäkös asiaa selvästikään hoksaamaton hienostelija tuntui innostuvan. Tämän innokas ällistely siitä kuinka hieno ja odottamaton yllätys heidän puhe- ja ilmeisesti myös ymmärryskykynsä oli ei imarrellut Cathrynia tippaakaan ja hänen häntänsä teki muutaman terävän heilahduksen viitan liepeen alla kuin loikkaa suunnittelevalla kissalla, naisen kuitenkaan kommentoimatta tai liikkumatta paikaltaan. Vihreiden silmien pistävä tuijotus oli ja pysyi miehessä vaikka kuonolle olikin hiipinyt jonkinlainen viileä hymyntapainen, joka tosin oli kaukana siitä aiemmasta rennosta virneestä mokoman pilalle hemmotellun pullukan kuitenkaan ilmeisesti omaamatta tarpeeksi havaintokykyä (tai haluja) tajutakseen yhtään mitään. "Ylimielinen, rikas paskiainen" oli Cathrynin nopea arvio tästä kyseisestä yksilöstä ja vaikka raha toki oli aina tarpeen, veljensä peloista huolimatta kissalla oli harvoin tapana sietää vain maksun vuoksi kovinkaan pitkään sellaisia henkilöitä joista ei tippaakaan pitänyt joten siitä kaikesta mainonnasta huolimatta olento tuntui pian käyvän alleviivatun pitkästyneeksi vilkaisten ohimennen ensin veljeään, sitten rottia ennen kuin siirtyi tutkailemaan kynsiään kuin kovinkin kiinnostuneena. Pieni yllätys ettei vieläkin ilmeisen loukkaantuneena taustalla taivasteleva koltiainen ollut vielä tehnyt mitään typerää (tosin syynä oli varmaankin se ettei miehellä ollut mukanaan esimerkiksi silkkihamosissa liihottelevaa, pilalle varmasti hemmoteltua tytärtään) tai rottakaan ollut päätynyt edes yrittämään purra pönäkän miekkosen makoisaa olemusta... mitä Cathryn ei oikeastaan olisi sittenkään laittanut niin pahakseen elleivät taustalla väijyvät äreät korstot olisi olleet paikalla. Olisihan näiltä varmaan pakoon päästy, mutta ehkä ei kuitenkaan kannattanut tieten tahtoen alkaa tehdä ongelmia jos ei ollut pakko...
"Niinkö." Vastattiin lyhyesti ja aavistuksen epävaikuttuneesti, kissan vastaamatta esittelyihin vaikka tapa olisi ehkä tätä vaatinut, mutta suoraan sanottina hän arveli miehen olevan vähintään yhtä välinpitämätön heidän mahdollisista nimistään kuin he tämän. Loppua mainospuhetta seurattiin puolittaisella mielenkiinnolla naisen jo laskeskellessa mielessään mikä voisi olla minimipalkka jo aivan vain tämän yksilön sietämiseen näköpiirissään vaikka innostunut miekkonen tuntui jo käyttäytyvän kuin olisi itsekseen jo päättänyt että he ehdottomasti suostuisivat... siihen, mitä tämä nyt ikinä ajoikaan takaa. Cathrynilla oli oikeastaan jo muutama aavistus aivan vain päätellen siitä kuinka innokkaasti tämä oli käynyt hieromaan kauppaa pedonkasvoisten olentojen kanssa mikä ei varsinaisesti lupallut mitään kovin mukavaa hommaa hänen jo käytännössä valmistautuen toivottamaan pullistelija mahdollisimman kohteliaasti (ja samalla nöyryyttävästi) hornantuuttiin. Hän kohotti hiukan kulmiaan kun pullukka äkkiä teatraalisesti kuumuutta valittaen ehdotti siirtymistä kauempana kelluvan, oikeastaan varsin vaikuttavan näköisen laivan suojiin ja kissa silmäilikin koreaa paattia hetken verran punniten mutta kieltämättä empivästi, kunnes miehen ohimennen heitetty kommentti onnistui äkkiä oikeasti nappaamaan olennon mielenkiinnon. "Kotimaanne"? Kissanainen räpäytti silmiään, kääntäen sitten katseensa odottelevaan miekkoseen. "Ah, tällainen odottamaton tarjous kyllä sotkee alkuperäiset matkasuunnitelmamme täysin... kuinka ongelmallista..." Olento päivitteli viimein hetken pohdittuaan kuin kovinkin ahdistuneena kunnes napautti miettivästi kynnellään kuononsa vartta muutaman kerran ennen kuin jatkoi. "...mutta tokihan voimme harkita niiden muuttamista, jos tämä osoittautuu vaivan arvoiseksi. Vai mitä?" Lisättiin kuitenkin hiukan viivytellen, viimeistä hiukan hilpeämpää tiedustelua höystettiin alleviivaavalla kyynerpään tyrkkäyksellä jonnekin harmaaturkkisen nuorukaisen suuntaan, naisen ilmeisesti piittaamatta niin tarkkaan osuisiko terävänpuoleinen tyrkkäisy natiaisen kylkeen, selkään, rintaan vai mahdollisesti johonkin muuhun sopivalla korkeudella ja epäonnekseen tielle sattuvaan ruumiinosaan, vihreiden silmien vilkaistessa sitten myös varsin epätietoisesti vieressä tuijotteleviin rottiin joista toisella tuntui olevan jälleen melkoisia ilma-vaivoja. Katin kasvoille hiipi aavistuksen pirullinen virneentapainen tämän silmäillessä suurta paheksuntaa herättäviä rottia ennen kuin soi tyytyväisen nyökkäyksen Iksaan hämmentyneelle katseelle. "Kuulitko? Tämä hieno herra kutsui meidät juuri vieraakseen, eikö olekin hienoa? Ehkä hän tarjoaa jopa aterian vaivoistamme! Tulehan!" Ilmoitettiin suorastaan innostuneesti rottakaksikolle (no, lähinnä sille toiselle) kääntyen sitten silmäilemään odottavasti kauppiasta kuin ilman muuta olettaen esitetyn kutsun koskevan koko joukkiota. Eh, tokihan naisella ei ollut aavistustakaan vielä mihin tässä oltiin ryhtymässä ja halusiko rial tähän osaa taikka arpaa, mutta ilmeisesti hän oli varsin valmis kutsumaan arpisen rotan petoineen mukaan aivan vain siitä silkasta syystä, että kauppias ei varmasti pitänyt tästä. Eikä ilmeisesti hänen veljensäkään, mutta... noh, aina ei voinut voittaa ja niin edelleen. Vaikka olihan rial hänen muistaakseen ollutkin varsin siedettävä rotunsa edustaja muutenkin, varmasti mukavampi kuin tietyt silkkieihin ja koruihin kääriytyneet hienostelijat... Ja jos hänen täytyisi kerran sietää tuota itseään täynnä olevaa idioottia, miksei samalla olisi hankkinut jotain hiukan viihdyttävämpää katsottavaa, kuten tämän ilmeen jos Gruut päätyisi lirauttamaan keskelle tämän kallisarvoista eksoottisten mattojen kokoelmaa, tai jotain... Tätä tosin voisi seurata pikainen poistuminen, mutta ehkä se olisi sen arvoista.
|
|
|
Post by wuz on Jan 24, 2012 13:14:58 GMT 3
Kuten arvata saattoi, ei Zeke liiemmin ilmaissut sitten minkäänlaista innostusta paikalle liihottanutta kauppiasta saatika tämän saattuetta kohtaan. Päinvastoin kloppi pikemminkin omaksui kuin sanattomasta sopimuksesta sisarensa jo toimittaman välinpitämättömän ja hädin tuskin kiinnostuneen asenteen tuota Yule-palloa muistuttavaa ihmismiestä kohtaan koreissa kuorissaan ja takanaan patsastelevine korstoineen, vaikka kieltämättä nuorukainen olisikin vielä mielellään jatkanut äskeistä säälittävän surkeaa sanaharkkaa seurueensa ilmapäisyydestä - kunhan vain olisi keksinyt ensin kärkevämmän kommentin kruunaamaan tuon jo hetki sitten päättyneen surkean sanamittelön, hmm... Vaan koska kauppias oli jo varastanut täysin heidän kaikkien huomion, sai kärkevät vastakommentit odottaa myöhempiä aikoja - mikäli niille vielä tarvetta joskus tulisi.
Zeke, joka oli kääntänyt selkänsä muulle seurueelleen ja ristinyt käsivartensa rinnalleen kuin murjottavana eleenä, ei malttanut olla ottamatta osaa Cathrynin ja kauppiaan keskusteluun, vaikka lähinnä keskustelu muodostuikin pyylevän puotipuksun yksinpuhelusta ja siskokullan jäätävistä yksisanaisista vastauksista. Kieltämättä uteliaana nuori, harmaaturkkinen kissamies kääntyi ensin puoliksi muun väen puoleen, ja hetken kuluttua otti vielä jopa askeleen sisarensa viereen tämän selän takaa kuin kuullakseen paremmin, vaikkei liiemmin ollutkaan ottamassa osaa keskusteluun ainakaan omia mielipiteitään ilmaistaakseen (muuta kuin korkeintaan eleillään). Kai klopin ylpeyttä oltiin äsken loukattu mukamas niinkin pahasti, ettei hän sen tähden ollut saman tien avannut uudelleen sanaista arkkuaan, vaan keskittyi lähinnä seuraamaan keskustelun ottamaa suuntaa, jota kauppias selvästi luuli johdattelevansa "ylivertaisilla" neuvottelijantaidoillaan. Raivostuttavaan tapaan mokoma pullukka ainakin ilmaisi hämmästyksensä Cathrynin varsin päteviä keskusteluntaitoja kohtaan, aivan kuin mukamas kissankasvoisen olennon ei olisi kuvitellut osaavan yleiskieltä lainkaan tai korkeintaankin hapuilevasti, ja oli vähällä saada Zekenkin jo avaamaan viimein kuononsa kuin ilmoittaakseen värikkäästi kuvailemalla monia adjektiivejä käyttäen mitä mieltä oli kauppiaasta ja tämän itseensätyytyväisestä käytöksestä, kunnes jättiläisrotta hänen vieressään päästi kuin keskusteluun osallistuakseen mehevän ja rutisevan pierun. Taivaille kiitos sentään tämän rialtoveri suvaitsi suunnata suurikokoisen jyrsijän peräpäätä hieman sivummalle, vaikka ummehtunut löyhkä ulottui Zekenkin sieraimiin nenäkarvoja kipristellen ja sai klopin löyhyttelemään kämmentään kuononsa edessä mieltäänosoittavaan sävyyn. Mutta no, nytpä hänen ei tarvinnut ilmaista omaa mielipidettään sen kummemmin, kun selkeistä vastanväänteistä kärsivä mulkosilmärotta hoiti sen hänen puolestaan. Kätevää!
Pohtiessaan Gruutin suolentoimintoja unohti Zeke hetkeksi seurata kauppiaan monologia ja havahtuikin vasta Cathrynin mainitessa sanan "kotimaa". Kloppi räpäytti silmiään ja nosti epäröivään sävyyn toisen käpälänsä takaraivolleen raapiakseen päänsä takamusta hupun paksun kankaan läpi. "Mutta eikös ne meidän alkuperäiset matkasuunnitelmat---" Zeke aloitti, koettaen samalla muistella niitä heidän alkuperäisiä matkasuunnitelmiaan, jotka ainakin hänen huteran muistinsa mukaan olivat jo entuudestaan liittyneet sukujuurten tutkimiseen ja sukukirjoissa käsitellyn "kotimaan" tavoitteluun tavalla tai toisella, mutta jätti sitten lauseensa kesken Cathrynin esittäessä vallan pätevästi ahdistunutta kaikesta siitä alkuperäissuunnitelmien sotkeentumisesta sun muusta. Näemmä lapsena pakotettuna Cathryn oli kuin olikin oppinut näytelmätunneilla jotakin, heh...
Terävä kyynärpään tökkäys jossakin kyljen tuntumassa sai klopin yskäisemään keskeytettynä ja kurtistamaan kulmiaan kuin pohtivaan sävyyn. Sitten se lopulta nyökkäsi päätään kuin varmemmaksi vakuudeksi sisartaan tukeakseen sekä eleillään että sanallisesti. "Tottahan toki. Minun täytyy kyllä ehdottomasti ilmaista olevani samaa mieltä kanssasi, mikäli tämä ylväs herra tässä on valmis esittämään meitä miellyttävän tarjouksen," se lörpötteli menemään kirjakielellä oikein hienostuneeseen sävyyn käsivarret yhä rintakehälleen ristittyinä, yrittäen samalla toisen käpälänsä sormilla hieraista Cathrynin kolauttamaa kohtaa kyljessään. No, ainakin natiainen oli varsin sinut sen kanssa, ettei hänen sisarensa kerran jotain päätettyään liiemmin välittänyt kuulla nuoremman veljensä mielipiteistä, elleivät ne olleet yhtäläisiä hänen omiensa kanssa... Siksipä kloppi nyökkäsikin vain pontevasti Cathrynille ja tämän rottakaksikolle osoitetulle ehdotukselle liittyä seuraan. Sehän kävi vallan mainiosti! Oli sitä hameväkeä läsnä tai ei, niin huumorista tuskin tulisi olemaan puutettua - liekö sitten Zekekin pohtinut samaa kuin mitä sisarensakin mitä tuli mulkosilmäisen rotan virtsanpidätyskykyihin.
|
|
|
Post by submarine on Jan 26, 2012 13:21:55 GMT 3
Kauppiaantapainen, jolla oli aivan liian tyhmä nimi että Iksaa olisi voinut oikeasti pitää tätä suurena tai mahtavana, olipa miten oli, ei juuri kuunnellut puolittaisia sanoja tai mitään muutakaan kahden kissan suunnalta heitettyä, vaan oikeastaan kääntyi heti suun avaamisen kohdalla kannoillaan ja lähti lyllertämään ihmeen nopeasti kokoisekseen jonnekin. "Hienoa, upeaa! Armoisat palvelijani saattavat teidän perille! Nyt minun täytyy jättää teidän omaan jaloon seuraanne, tärkeät asiat vaativat huomiotani! Puhukaamme kohta suuresti ja syvästi!" suuri ja tärkeä kajautti peräänsä, ja viipotti sen jälkeen menemään kuin mikäkin. Yksi rumista ja karskeista henkivartijoista pysyi yhä tämän perässä, mutta kaksi muuta jäi kyllä luvatun mukaisesti paikalle. Ja vaikkei se kaiketi Iksaan asia ollutkaan, tunsi tämä olonsa nyt silti hieman pettyneeksi kun jätettiin tällä tavoin näin vähäiselle huomiolle. Vaikka olisi ehkä pitänytkin olla vain tyytyväinen... Ainakin Gruut nyki huomattavasti vähemmän heti kun valtava kävelevä lihavuori oli kadonnut kiusaamasta olemassaolollaan. Nyt läsnä oli vain isoja, arpisia korstoja, joiden tarve naamaanpurennalle taisi olla melko tavanomaista luokkaa. "Tätä teetä", toinen korstoista ärähti varsin harvasanaisesti ja töykeästi, huitaisten kädellään kohti jo aikaisemmin viitattua laivaa. Miehet eivät jääneet myöskään millään tavoin odottamaan, kunhan lähtivät marssimaan yrmeinä itse kohti paattiaan. Iksaa soi kyllä Cathrynia kohti varsin pitkän vilkaisun, aivan vain varmistaakseen että tämä todella olisi menossa, ennen kuin teki mitään mihinkään suuntaan. Yksin tätä ei ainakaan aivan varmasti kaivattu missään, se oli varma.
Lyhyehkö kävelymatka vei halki sataman vilinän, olkoonkin että kahden raskaasti aseistetun ja selvästi väkivaltaa pelkäämättömän korston johdolla se taittui huomattavasti vähemmällä tönimisellä ja huitomisella kuin olisi tavallisesti vaadittu. Toisaalta Gruutiakin oli väistelty varsin ansiokkaasti jo aikaisemmin, mutta ehkäpä körmyjen ja yleismurhanhimoisen, isohampaisen rotan yhteisvaikutus oli vielä parempi. Iksaa ei tiennyt, eikä oikeastaan välttämättä halunnutkaan tietää. Loppujen lopuksi seurue saatetiin ylös ramppia laivan kannelle. Lähistöllä norkoili kyllä mies jos toinenkin vahdissa, samaa sorttia kuin henkivartijatkin, ja nämä soivat kyllä varsin pisteliäitä mulkaisuja epämääräisen joukon suuntaan. Vasta nyökkäys saattajilta sai nämä edes päästämään lävitse. Eikä sekään selvästi ollut mikään turhan suopea päästö. Kaipa lihavalla kauppiaalla oli sitten varaa olla yhtä hölmö kuin oli, kun joku muu hoiti sen elossapitopuolen. Kaipa se toimi niinkin sitten, olkoonkin että rotasta se oli melkoista huijausta.
Kannella kissoja ja rottia odotti huomattavasti kalseampi vastaanotto. Viitisen kappaletta vielä isompia körmyjä (eikö tällä laivalla muuta ollutkaan?) seisoskeli odottelemassa. Neljällä näistä oli aseet kourassa, viides ojenteli omiaan. "Asiat", ojenteleva ilmoitti varsin ykskantaan, tuijotellen tuimasti paksujen kulmiensa alta vähemmän ihmismäistä joukkoa. Ja hetken tämä olikin selvästi varsin tyytyväinen sekavaan ilmoitukseensa, kunnes sitten toinen köriläistä tönäisi tätä kylkeen ja kuiskasi ohimennen jotain korvaan. "Aseet", korjattiin tönkösti ja varsin huonon kielipään takaa. Mitä ilmeisimminkin tässä nyt oli jokin aseistariisunta menossa sitten. Iksaa ei ollut turhan iloinen tilanteestaan, kukaties koska ei ollut varma voitaisiinko Gruut lukea aseeksi vaiko ei. Ainakin se oli varsin vaarallinen...
|
|
|
Post by spyrre on Feb 5, 2012 15:03:05 GMT 3
Tuntui siltä, että kissojen harkitun viileä ja hienopuheinen hyväksyntä pyylevän miekkosen tarjousta kohtaan meni lähestulkoon hukkaan kauppiaan melkein heti puolikkaan myöntyvän sanan kuullessaan pyörähtäessä ympäri armollisesti pikaista poistumistaan julistaen ja vaappui tiehensä minkä lyhyistä koivistaan pääsi, jättäen juuri vastahakoisesti värvätyn kummajaisjoukon kahden korstonsa huostaan. Cathryn rypisti hiukan paheksuvasti kuonoaan moiselle suorastaan piittaamattomalle ja töykeälle käytökselle, vaikka muuta tuskin miehen suunnalta olisi ollut odotettavissakaan, vilkaisten sitten seuralaisiaan. "Emme ole vielä suostuneet mihinkään, mutta kuullaan nyt mitä pyörykällä on sanottavana" hän lausahti matalasti lähinnä veljelleen mutta mikäjottei Iksaallekin kuin tiedostaen näin hiukan jälkikäteen äsken hiukan omin luvin tehneensä päätöksen, jäljelle jääneiden korstojen lähtiessä taustalla näyttämään tietä kohti komeaa, laiturissa keinahtelevaa purtta. Vaikka olikin ilmaissut johtopäätöksensä varsin nopeasti nainen tuskin sentään aivan kuuroa korvaa olisi kääntänyt edes mielestään hölmönpuoleiselle veljelleen jos tällä olisi ollut jotakin sanottavaa... siis järkevää sellaista joka ei liittynyt sattumanvaraiseen hameväkeen tai yleiseen nurinaan lähes mistä muusta tahansa. Rialkaan ei ollut vaikuttanut suorastaan vastustelevalta koko idean suhteen vaan lähinnä enemmän tai vähemmän epätietoiselta, joten tälle suotiin jonkinlainen rohkaiseva nyökkäys ennen kuin kissa käänsi huomionsa takaisin edellä jo pois päin tömistelevien, ilmeisen huonon kielitaidon omaavien korstojen selkiin. "Pidetään varamme kuitenkin" lisättiin vielä, ja jos vastahankaa ei kuulunut Cathryn päästi teatraalisen alentuneen huokauksen lähtien reppuaan olallaan kohentaen astelemaan joustavin askelin kyseenalaisten oppaidensa perään.
"...ja ne huovatkin jäivät saamatta..." Kissa jupisi itsekseen ohimennen tuskin vastausta odottamatta, vaieten sitten ja keskittyen lähinnä seuraamaan mahdollisimman viileän sekä itsevarman oloisena arpisten palkollisten perässä suoristaen hiukan ryhtiään. Väkijoukko teki kiitettävästi tilaa epämääräisen omituisten otusten kerhon pyrkiessä oppaidensa vanavedessä kohti aina vain komeammaksi lähitetäisyydeltä osoittautuvaa paattia. Nainen silmäili tätä kiinnostuneena mittaillen koristeellista runkoa ja korkeita mastoja katseellaan päästäen hampaidensa välistä pienen vihellyksen. Ei huono, alkuunkaan... vaikka minkäänlaisia kauppoja ei kyseisen pyöreähkön herrasmieslihapullan kanssa tulisikaan, saattaisi visiitistä kuitenkin irrota vielä jotain hyvitystä... jolloin poistuminen tosin voisi vaatia varsin vikkeliä jalkoja. Hmm. Noh, täytyi odottaa ja katsoa miltä tilanne alkaisi vaikuttaa. Kissa ei ollut aivan varma olisiko äskeisen idean harkittu hyöty kuitenkaan aivan vaivan arvoista, varsinkin kun lähemmäs päästyään alkoivat laivan ympäristössä ja kannella parveileva arvekkaista korstoista muodostuva lauma paljastua varsin monipäiseksi. Eittämättä kauppias oli selvästikin hyvin varakas, tämä tuntui palkanneen ilmeisesti vähintään kolme neljännestä koko alueen arvekkaimmista ja äreimmistä korstoista palvelukseensa... eivätkä nämä näyttäneet pitävän saapuvasta epämääräisestä joukkiosta tippaakaan. Kissanainen silmäili uteliaasti ympärilleen miettivästi jousensa kaarta kynsillään naputellen astellessaan kohti laivaan johtavaa ramppia varmistaen ensin vielä katseellaan että veljestään sekä rottakaksikosta koostuva pieni joukko oli vielä kasassa. Toisaalta hän ei ehkä olisi ollut kovin yllättynyt vaikka jyrsijät olisivat mystisesti kadonneetkin matkan varrelle, eikä nainen olisi näitä oikeastaan voinut syyttää, vaikuttihan tilanne oikeastaan enemmän tai vähemmän epäilyttävältä, mutta ilmeisesti nämä taisivat vaappua vielä perässä kuten aiemminkin. "Älkää sitten tehkö mitään kovin tyhmää" olento huomautti vielä määrittelemättä tarkemmin kenelle sanansa osoitti (tosin jokainen voisi luultavasti vetää tästä hyvät johtopäätöksensä) saapastellen sitten ylös ramppia alleviivatusti ympärillä mulkoilevan korstolauman huomiotta jättäen... vaikka alla vellovat tummat aallot saivat kissan vilkaisemaan hetkellisesti epäluuloisesti alas korviaan hiukan luimuun vetäen.
Laivan karskin miehistön yleisesti vallitsevasta mulkoilusta huolimatta he pääsivätkin saattajiensa keralla kannelle melkoisen ongelmitta, mutta tästä huolimatta mustaturkkinen kissa tuntui pitävän vaihvihkaa silmällä ympärillä tapahtuvaa liikehdintää varmaankin aivan terveestä epäluulosta tuollaisen ylivoiman keskellä, vaikka tämä ei loppujen lopuksi ainakaan ihmis-silmään viileää olemusta häirinnytkään. Askelet seurasivat suurempia epäröimättä opasgorillojen perässä kun nämä kommunikoivat kaltaistensa kanssa karskeilla urahduksilla sekä nyökkäyksillä raivaten heille tien kannen poikki, kunnes matka pysähtyi viimein usean, jos mahdollista vielä isomman körmyn eteen. Kissa seisahtui silmäillen eteen ilmaantunutta tientuketta päätään hiukan uteliaasti kallistaen yhden aseitaan heristelevän lihaskimpun tivatessa jämäkästi "asioita", kunnes korjasi toisen kehotuksesta argumenttiaan astetta loogisempaan suuntaan. Ei voinut väittää että Cathryn olisi ollut erityisen tyytyväinen käänteestä... vaikka eipä tämä kyllä mitenkään odottamatonta tainnut olla. Hän pyyhkäisi ohimennen haikeasti sapeliaan sormillaan ja henkäisi traagisesti. "Tottahan toki. Luotan, että pidätte niistä sitten hyvää huolta tämän tovin verran" Kissa muotoili diplomaattisesti ojentaen sitten ilman suurempaa teatteria ensin jousensa ennen kuin alkoi irrotella sapeliparia lanteiltaan, tarkistaen ohimennen katseellaan että muut tekivät samoin. Toki hän tunsi olonsa suojattomammaksi ilman teräkaksikkoa, mutta tuskin he aivan puolustuskyvyttömiä olisivat vaikka jotain odottamatonta tapahtuisi... tosin, ainahan sitä helpommalla päästäisiin jos pysyttäisiin erossa dramaattisimmista välikohtauksista. Ehkä kauppiasta ja tämän korstoarmeijaa ei kannattanut tieten tahtoen sittenkään suuremmin härnätä... ainakaan vielä.
|
|
|
Post by wuz on Dec 6, 2012 22:26:51 GMT 3
Zekellä ei juurikaan ollut vastaanväittämistä sisarensa huomioon siitä, etteivät he olleet toki vielä lupautuneet mihinkään, kunhan vain piipahtaisivat hulppeaksi osoittautuneen lippulaivan kannella neuvottelemassa palkkiostaan ja työtehtäviensä laajuudesta… Vaikkei mustaturkkinen kissanainen lausunutkaan ajatuksiaan ääneen, ei Zekenkään pohdinnat hyvityksestä poikenneet juurikaan sisarensa mielenjuoksusta. Vaikkei hän suoranaisesti pitkäkyntisten jaloon ammattikuntaan kuulunutkaan, oli hän silti enemmän kuin kärkäs käyttämään tilaisuuden kuin tilaisuuden hyväkseen, missä pystyi näpäyttämään hienohelmaisia ylensyöneitä ihmisenkuvatuksia jollain tavalla. Ainakin pyöreänpuoleinen vaatteillaan turhan paljon koreileva kauppias oli sen ansainnut puhuttelemalla epämääräistä otusjoukkoa alentavaan sävyyn hetkeä aiemmin. “Toivottavasti sä tiedät mihin oot ryhtymässä, en välttämättä haluais taas joutua pulaan sun takia,” se jupisi viiksikarvat väpättäen sisarensa korvanjuuressa kulkiessaan lähes Cathrynin jalanjäljissä, vaikka supatuksesta olikin kuultavissa hienoinen vinoilun sävy – mihinkäs pikkuveli luonteestaan pääsisi. “Kuten just ne hiton huovatkin,” se lisäsi vielä heti, kun siskokulta päätti mainita nuo hyödyttömät lämmittimet, “niitä olin menny hakemaan ja jouduin samantien ongelmiin, mikä oli SUN SYY, koska jos en olisi lähtenyt hakemaan huopia, niin en olis tavannut sitä tyttöä tai sen ahdasmielistä isää.” Kuin sanojensa varmemmaksi vakuudeksi kloppi puuskahti vielä nenänsä kautta kovaäänisesti, ja vilkaisi ohimennen joukon muassa maleksivaa rottakaksikkoa, jotka olivat selvästikin tulleet jäädäkseen. Eipä sillä, mitä useampi kokki, sen sekavampi soppa, ja juuri nämä monimutkaiset sekametelisopat olivat Zeken ominta alaa. Tylsää ei ainakaan tulisi, se olisi vissi ja varma.
Kavutessaan korean purjelaivan kannelle ramppia pitkin sisarensa, rottien ja arpinaamaisten korstojen perässä nuorukainen ei voinut olla päästämättä matalaa vihellystä, ja kenties juurikin tämän nimenomaisen pramean paatin aiheuttaman hämmästyksen tähden jäi Cathrynin epäsuorasti Zeken käytöstä koskeva varoitus täysin kuulematta ja kaikui kuin kuuroille korville. Hittolainen, pulluralla selväsit piisasi pätäkkää, eikä muhkea miekkonen peitellyt sitä laisinkaan. Toisaalta, hyvästä elintasosta ja varakkuudesta kieli myös henkivartijoiden ja palkkamiekkojen määrä, joita purren kannella tuntui vilisevän enemmän kuin miehistöä itseään, mikä ei sinänsä ollut mieltä ylentävä asia huomata ja Zeken aiemmin vielä hienoisen huoleton olemus tuntui synkkenevän piirun verran. Ja kun kolmikko sitten karskinnäköisten arpinaamojen pysähtyessä joutui itsekin seisahtumaan ja asiattoman tönkösti urahteleva palkkamiekkayksilö vaati riisua kaikki kolme osapuolta aseistaan loi Zeke sisareensa suorastaan järkyttyneen katseen. “Mi–– mitä hittoa, miksi? Cath, ethän sä suostu–– jaha, noniin justiinsa, anna vaan aseesi pois, näähän voi tehdä mitä vaan nyt!” Ainakin nuoreen kissamieheen saattoi luottaa mikäli odotti jonkun pistävän hanttiin edes sanallisesti, sillä Zeke ei tuottaisi pettymystä silloin kun sitä osasi odottaa (ja valitettavan usein myös silloin, kun sitä vähiten odotti)! Itsekseen jupisten kloppi seurasi ensin sisarensa luovuttavan sapelinsa pois asiallisesti puhellen ja ryhtyi sitten Cathrynin mulkaisun ryydittämänä kaivelemaan omaa asettaan – tai pikemminkin aseitaan – esiin. Ensin se paljasti viittansa alta vyötäisiltään jo parhaat päivänsä nähneen miekankäppänän, jonka ojensi mutisten sitä kohti kättään ojentavalle korstolle. Käsi, joka luovutti hyvin palvelleen miekkaparan vieraan huomaan palasi takaisin vyölle ja poimi sieltä vielä tikarin tapaisen, joka ojennettiin kuluneine nahkatuppineen miekan seuraksi. Senkään jälkeen Zeke ei näyttänyt vielä siltä että olisi ollut valmis, vaan vastentahtoisesti kaivoi vielä olkalaukkunsa pohjalta irtonaisina siellä pyörineen setin heittoveitsien tapaisia ja asettui sitten veitset luovutettuaan murjottavan näköisenä olkapäät korvissa sisarensa viereen. Korsto, joka oli haalinut ensin Cathrynin ja sitten Zeken aseet parempaan talteensa näytti silti edelleen siltä kuin olisi odottanut jotain, ja ojensikin järkälemäistä kouraansa vielä kertaalleen kissamiehen suuntaan, sormiaan hieman heilauttaen, luoden samalla merkitseviä ja jokseenkin uhkaavia katseita klopin suuntaan, joka lopulta murtui paineen alla ja silmiään ylidramaattisesti pyöräyttäen kaivoi vielä saappaanvarrestaan lyhytteräisen veitsen ja selkäpuoleltaan vyönsä alta siron teräaseen, jonka tarkkasilmäisimmät saattoivat tunnistaa kirjeveitseksi. “Ette oo tosissanne,” se murisi vielä, lähinnä itsekseen, ja luovutti lopulta viimeisimmätkin teräaseensa pois hallustaan ja tunsi oitis olonsa liki alastomaksi. Voi surku!
|
|