Post by sasha on Nov 3, 2011 23:48:14 GMT 3
Latifa
Latifa istui järven rannassa, paistaen nuotilla juuri pyydystämäänsä kalaa lounaaksi. Ilma oli kostea mutta lämmin ja aurinko kurkisti hieman pilven reunalta. Nuotiolla oli hyvä hiillos ja ympärillä oli hiljaista. Muutama lintu lauloi puun oksilla ja välillä järven pinta rikkoutui kalojen hyppiessä. Latifa oli oleskellut jo muutaman tunnin tässä rauhallisessa paikassa, aivan lähellä kylää, johon naisen olisi tarkoitus seuraavaksi suunnata. Hän oli jo monta vuotta kulkenut mantereelta mantereelle, käynyt monenlaisissa kylissä ja henkeäsalpaavissa kaupungeissa. Hänellä oli nimittäin päämäärä. Hän tahtoi löytää oikeat vanhempansa, tietää mistä oli kotoisin ja millaista verta hänen suonissaan virtasi. Etsintä oli aluillaan, mutta johtolangat olivat jo kuljettaneet Latifan tämän järven rannalle, jonka jälkeen hänen täytyisi löytää kenties tuosta lähistöllä sijaitsevasta kylästä vanha ja höperö mies nimeltä Markos. Latifa oli kuitenkin etsinyt jo monista kylänpahasista tuota miestä, eikä uskaltanut toivoa löytävänsä Markosta tästäkään pienestä kylästä. Mutta voisihan se olla mahdollista, mistä sitä tietäisi.
Nainen hyräili itsekseen vanhaa laulua jota hänen edesmennyt kasvattiäitinsä oli tavannut lauleskella Latifan ollessa vielä hyvin pieni. Latifan istumakiven vieressä nojasi puuhun hänen ruskea reppunsa ja miekka, jota nainen kantoi mukanaan. Kohta hänen ateriansa olisi valmis, onneksi. Nälkä olikin jo aikamoinen, eihän nainen ollut syönyt koko päivänä kuin kannikan leivästä. Tällä kertaa hän oli onneksi saanut pyydystettyä kookkaan kalan, josta riittäisi syötävää useammallekin päivälle.
// Joku kenties peliseuraksi nuotiolle? Halutessasi voit myös liittyä tämän naikkosen seikkailuun mukaan! //
Latifa istui järven rannassa, paistaen nuotilla juuri pyydystämäänsä kalaa lounaaksi. Ilma oli kostea mutta lämmin ja aurinko kurkisti hieman pilven reunalta. Nuotiolla oli hyvä hiillos ja ympärillä oli hiljaista. Muutama lintu lauloi puun oksilla ja välillä järven pinta rikkoutui kalojen hyppiessä. Latifa oli oleskellut jo muutaman tunnin tässä rauhallisessa paikassa, aivan lähellä kylää, johon naisen olisi tarkoitus seuraavaksi suunnata. Hän oli jo monta vuotta kulkenut mantereelta mantereelle, käynyt monenlaisissa kylissä ja henkeäsalpaavissa kaupungeissa. Hänellä oli nimittäin päämäärä. Hän tahtoi löytää oikeat vanhempansa, tietää mistä oli kotoisin ja millaista verta hänen suonissaan virtasi. Etsintä oli aluillaan, mutta johtolangat olivat jo kuljettaneet Latifan tämän järven rannalle, jonka jälkeen hänen täytyisi löytää kenties tuosta lähistöllä sijaitsevasta kylästä vanha ja höperö mies nimeltä Markos. Latifa oli kuitenkin etsinyt jo monista kylänpahasista tuota miestä, eikä uskaltanut toivoa löytävänsä Markosta tästäkään pienestä kylästä. Mutta voisihan se olla mahdollista, mistä sitä tietäisi.
Nainen hyräili itsekseen vanhaa laulua jota hänen edesmennyt kasvattiäitinsä oli tavannut lauleskella Latifan ollessa vielä hyvin pieni. Latifan istumakiven vieressä nojasi puuhun hänen ruskea reppunsa ja miekka, jota nainen kantoi mukanaan. Kohta hänen ateriansa olisi valmis, onneksi. Nälkä olikin jo aikamoinen, eihän nainen ollut syönyt koko päivänä kuin kannikan leivästä. Tällä kertaa hän oli onneksi saanut pyydystettyä kookkaan kalan, josta riittäisi syötävää useammallekin päivälle.
// Joku kenties peliseuraksi nuotiolle? Halutessasi voit myös liittyä tämän naikkosen seikkailuun mukaan! //