Post by Glaciar on Oct 15, 2011 14:49:30 GMT 3
Logit pelistä Rusalkan kanssa:
<peliGlaci>: Intiaanikesän viimeinen aamu oli mahdollistanut avoimet ikkunat. Ja sen, että joka puolella oli ihmisiä. Kaupungin tunnetuin paikka tappaa aikaa oli kattoaan myöten täynnä viikonloppuvapaitaan tuhlaavia. Jokaisessa pöydässä makasi jo kumollaan tyhjiä tuoppeja. Monelle vapaapäivä tarkoitti vapautta juopua. Pöydät olivat kuluneet otettuaan vuosia vastaan metallisten tuoppien iskuja. Kauhea kolina niistä kävikin. Ja mikä on tämä kammottava meteli, joka hyökyy avoimista ikkunoista. Kuin räjähdyksiä tai kilinää. Yhdessä pöydistä istui liki kolmekymppinen nainen vailla seuraa, muttei yksin. Hän piteli päätään. Joku tänne oltiin tultu tapaamaan jostain syystä.
<Rusalka>: Muun väen seassa oli tumma ihopinen nainen jolla oli lyhyet mustat hiukset ja suuret ruskeat silmät. Jotkut kiinnittivät huomiota hänen ulkonäköönsä mutta koska hän oli pukeutunut vaatimattomasti ja käyttäytyi muutenkin kaikin puolin huomaamattomasti, hänet unohdettiin pian. Se sopi Nalini nimiselle naiselle hyvin, sillä se antoi hänelle tilaisuuden harjoittaa ammattiaan, varkaan ammattia. Hän oli jo ehtinyt tyhjentää useammat taskut ihmisten ja muiden olentojen keskittyessä juomiseen.
<peliGlaci>: Huoneen toinen hameväen edustaja kiroili hiljaa itsekseen. Muisti pätki pahemman kerran edellisillan jäljiltä. Ja tämä demoninen meteli! Tietyin välein joku utelias pää nousi vilkaisemaan avoimia ikkunoita kohden ja epämääräisestä paukkeesta oltiin jo jonkin verran kiinnostuneita, mutta kukaan ei ollut vielä noussut istuimeltaan todella katsomaan ulos. Ilmeisesti muuta väkeä ääni ei haitannut, lähinnä vain kiinnosti. Samalla kun huivipäinen nainen yritti tärisevin käsin nostaa jo puolityhjää tuoppiaan huulilleen hän tunsi kupeellaan jotain. ”En minä noin humalassa vielä ole!” Hän sylkäisi hiljaisen kirouksen ilmoille napatessaan kiinni toisen naisen ranteesta. ”Eikä minulla ole kuule rahaakaan.”
<Rusalka>: Nalininille ulkoa tuleva pauke sopi sekin hyvin, se vei huomiota entistä enemmän pois hänestä. Mutta pahaksi onneksi eräs hänen aikomistaan uhreista ei ollutkaan yhtälailla heittänyt valppauttaan pois kuin muut. Hän oli juuri aikomassa kartuttaa saalistaan kun yhtäkkiä hänen käteensä tartuttiin. "Jos ei sinulla ole rahaa niin päästä irti, et ole menettämässä mitään." Nalini supisi takaisin toiselle.
<peliGlaci>: Valjun rusehtava katse mittaili vastustajaa samalla kun ote ranteesta kirposi. Jotain naista hän oli tullut tänne tapaamaan. Ja heidän kahden lisäksi täällä oli ainoastaan ukkoja. ”Minulla taitaa olla sinulle jotain.” Puhujan ääni oli karhea, kuin pitkän vilustumisen jäljiltä, eikä meinannut kantaa salin ja vieraan metelin yli. Ulkoa kantautuva ihmeellinen mekkala tosin tuntui taukoavan juuri sillä hetkellä, kun ensimmäinen tarpeeksi uteliaaseen kuntoon juopunut oli aikeissa vaappua ikkunalle tutkimaan. Nyt maailma ympärillä täytyykin ainoastaan hilpeästä puheensorinasta ja nurkassa luuttuaan tapailevan pojan särösävelistä. Ja hiljaisempikin ääni oli mahdollista kuulla vähän paremmin. Sijallaan istuva nainen ei ollut kasvoiltaan ruma, muttei herkän kauniskaan. Hänen ilmeessään oli uhmaa ja ylpeyttä kaiken pahoinvoinnin läpikin.
<Rusalka>: Nalini ihmetteli mitä toinen tarkoitti. "Sekoitat minut varmaan johonkin toiseen." Ennen kuin Nalini sai vastauksen hän kiinnitti huomion siihen että ulkoa tuleva meteli loppui. Hänen katseensa siirtyi ikkunaa kohti laahustavaan humalaiseen.
<peliGlaci>: ”En ole ihan varma itsekään.” Nainen rykäisi ja alkoi kaivella maantienvärisen viittansa vuoraukseen käytettyjä huovanriekaleita, joiden seassa oli selvästi taskuja. Viitta ei ollut hänen yllään, vaan oli maannut pöydällä peltisen tuopin vieressä. Etsitty löytyi ja risakyntinen käsi veti esiin tiukasti narulla kiinni solmitun pergamentin. Paperissa oli selvästi kirjoitusta, mutta sen sisällä oli myös kätketty pieni, läpitunnistamaton esine. Hän tökkäsi paketilla toisaalle katselevaa naista saadakseen tämän huomion puoleensa. ”Ohje oli, että naishenkilö tässä tilassa. Ei täällä ole muita naisia kuin sinä ja minä.” Viimeinen lause sihahti hampaiden välistä sävyllä, josta oli helposti luettavissa alentumista, eikö toinen muka käsittänyt, ettei täällä ollut muuta hameväkeä.
<Rusalka>: Nalini tunsi kuinka toinen tökkäsi häntä jollain. Hän katsoi pergamenttia jota tämä näytti. "Oli miten oli, ei minulla ole aavistustakaan miten minä tuohon liityn." Hän sanoi hieman ärtyneenä. Tämä vaikutti oudolta ja hän mietti mihin hänet yritettiin sotkea.
<peliGlaci>: ”Mistä minä tietäisin. Sain pari kolikkoa viime yönä. ’Vie tuo sille.’ Oli ohje. Eikä minua muu kiinnosta. Ota se.” Nyt oli viimeine hetki juo väljähtänyt tuoppi tyhjäksi. Salaa mielessään yhä istuva nainen toivoi nesteen pysyvän sisällä, se saattaisi parhaimmillaan viedä mennessään tämä kuvotuksen ja päänsäryn. Tai sitten pahentaa molempia. Tämä keskustelu oli ylipäänsä ihan turha ja huivitettu pää kääntyi jo toisaalle käden yhä tarjotessa esinettä tarkoitetulle ottajalle. Hetkeä aiemmin ympärille laskeutunut juopunut seesteisyys katkesi lopulta, kun aikaisempi ryske ja meteli palasi takaisin ja tällä kertaa intensiivisempänä. Ikään kuin jokaisella kerralla sen kuuluessa tuntuisi istuin allakin sykähtävän. ”Mitäs hittoa…?” Nyt useammasta pöydästä erkani hahmoja kohti ikkunoita.
<Rusalka>: Nalini nappasi lopulta esineen itselleen ja sujautti sen pieneen laukkuun joka hänellä oli vyöllään, samaan johon hän oli saaliinsa pannut. Sitten ulkoa tuleva meteli alki taas entistä kovempana ja tällä kertaa se sai Nalinin huolestumaan. "Mitä helvettiä tuo on?"
<peliGlaci>: Ilmeisesti ikkunoista ei näkynyt mitään, sillä pöydästä huutelevien kysymykset saavat vastauksiksi pelkkää kohauttelua. ”En mää näe täältä ku pari kattoa. Katukin on tyhjä.” Röhisi vastaukseksi hikisen sian näköinen ukko, jonka kaikki paikalliset tiesivät vaimoaan piekseväksi kauppiaaksi. Yhä sijallaan istuva nainen vilkaisi varkaan puoleen.”En tiedä, mutta paskalta kuulostaa.” Sanavalinta liittyi luultavasti kurkussa polttavaan vatsahappoon, ei sinänsä ääneen itseensä. ”Kokoajan vaan kovempaa kuuluu, kohta se on…” Ääni taukoaa taas kokonaan ja lause, joka oli jo jouduttu liki huutamaan ääneen katkesi.
<Rusalka>: Nalini otti pari askelta pois päin pöydästä, ääni oli todella outo ja sen jatkuva katkeileminen ja taas alkaminen teki siitä vain pelottavamman. Hän alkoi miettiä pakoa, sillä koko asiassa oli jotain hyvin uhkaavaa. "Minä luulen että painun helvettiin täältä."
<peliGlaci>: ”Ei ehkä hullumpi idea” Toinen nainen iski peltituoppinsa pöytään ja nappasi viittansa käsivarrelleen aikeenaan nousta seisomaan, mutta aikeen pysäytti uusi ääni. Tällä kertaa hiljaisuus oli todella laskeutunut saliin. Heidän kahden keskustelu oli ainoa, sen rikkonut. Jatkuisiko jyske yhä? Sitä oli yritetty aistia, mutta tällä kertaa hiljaisuus ei katkea jyskeeseen tai humalaiseen örinään. Se katkeaa ikkunasta kantautuvaan vertahyytävään pitkään kirkaisuun, jota seuraa toinen samanlainen.
<Rusalka>: Nalini jähmettyi paikoilleen kuullessaan äänen, se oli selkäpiitä karmiva. Hänen kätensä meni tikarin kahvalle, joka hänellä oli toisella puolen lantiota kuin laukku. "Onkohan täällä lähistöllä jotain turvallista paikkaa johon piiloutua?"
<peliGlaci>: Huivi putosi päästä kun addrenaliinista yhtäkkisen voimansa saaneet lihakset riuhtaisivat viimeiseen asti tuolillaan viihtyneen ylös. Taistele tai pakene, oli luettavissa monen muunkin kasvoilta ja humaltuneista ei tiedä kumman he valitsevat. ”Lähistöllä? No sehän riipuu miltä tässä pitäisi piiloutua.” Kähisi vanhempi naisista heittäessään viitan harteilleen. Hetkeksi saliin syntyneen kaaoksen rikkoi paljon kammottavampi ääni. Ryske alkoi uudestaan, mutta pahempana kuin aiemmin. Se oli selvästi tämän rakennuksen ulkoseinällä, sillä nyt jytisi lattia ja tuopit tippuvat pöydiltä. ”Jos yhtään osaan päätellä, niin tuollaiselta mekkalalta ei kannata piiloutua ainakaan lähistölle!” Käheä ääni oli kirkastunut kuin taikaiskusta kantamaan pahemman mekkalan yli. ”Ikkunoille!” Lyhyt käsky oli helppo ymmärtää. Oviaukko oli jo tukossa, puhumattakaan siitä, että kammottava rytinä kuului läheltä seinää, jonka ovi puhkaisi.
<Rusalka>: Nalini nojasi pöytään toisella kädellään, kiskaisten tikarin esiin. Hän tunsi itsensä nurkkaan ajetuksi eläimeksi. Hänen olisi tehnyt mieli huutaa mutta siitä ei ollut koskaan hyötyä. Niinpä hän vain puri hammasta ja puristi tikarin kahvaa kädessään.
<peliGlaci>: Eivät he olleet ainoat aikeissa ikkunoille. Ja koska pudotusta kadulle oli kerroksen verran pudotusta, eivät ulos aikovat vain hypänneet rohkeasti. Jokainen epäröi ja moni heistä jäi pakokauhuisempien hypääjien jalkoihin. Eikä kahden naisen ollut alkuunkaan yksinkertaista raivata tietään kohti pakokeinoa. Huivin alta oli paljastunut paksulle palmikolle riuhdottu likaisen punainen hiusmassa, jonka kehystämillä kasvoilla vilkkui ilmeet syvän pohdinnan ja kylmän pelon välillä. ”Ei auta.. hitto..” Nainen mutisi ja kiipesi yhdelle pöydistä. ”Tule perässä jos pystyt. ” Hän karjaisi taakseen, otti pari askelta vauhtia ja loikkasi ilmaan. Tarkoitus oli polkea humalaisista, tiukkaan pakkautuneista äijistä polku kohti ikkunoita, pää tai hartia kerrallaan edeten.
<Rusalka>: Nalini seurasi toista naista ja osoittautui varsin taitavaksi päiden ja hartoiden päällä harppojaksi. Sillä hän oli kasvanut orpona suuren kaupungin kaduilla elättäen itsensä varastamalla ja paeten usein vihaisia uhrejaan ja virkavaltaa ja oppinut siten varsin akrobaattiseksi, loikkiessaan porttien yli ja pitkin kattoja.
<peliGlaci>: Pakoidea toimi siihen asti, kunnes jalan alle osui liikaa juonut vanha mies, jonka pää humpsahti loikkivan naisen jalan alla ihmisjoukkoon kuin suonsilmä. ”Halvattu!” Sama manaus kuului niin hyppijälle itselleen kuin miehelle, jonka eteen hän rysähti. Jalan alla pettäny ukko makasi hiljaa maassa ja katosi jalkojen paljouteen. Samalla kun punainen pää katosi väkijoukkoon lennähti ketterämpi naisista jo ohi. Maahan tumpsahtaessaan pudonnut kirosi huonoa onneaan. Pääsisikö tästä konttaamalla? Ei, selväs itsemurha. Takan kiroava mies oli selvästi aikeissa talloa naisen päälle jos tarve olisi. Nopea vilkaisu iholle pakkautuneisiin ukkoihin ja uhkarohkea idea syntyi.”Minä menen tästä nyt!” Hän kirkaisi enemmän itselleen ja nappaisi edessä tönivän ukon harteista polkaisten tämän selästä apua ja kohosi taas muiden yläpuolelle.
<Rusalka>: Nalini jäi katsomaan mihin toinen nainen oli jäänyt, vaikka se oli vastoin hänen periaatteitaan, jotka olivat pitäneet hänet hengissä tähän asti. Hän erotti tämän äänen ihmismassan keskeltä ja huusi. "Äkkiä nyt!"
<peliGlaci>: ”Ei tää kuule mikään sunnuntaikävely oo!” Toinen nainen kirkui saapuessaan itsekin ikkunalle. Vihaiset ukot yrittivät saada kiinni hänen viitastaan tai vähintäänkin heiluttelivat nyrkkejään. Mutta tuskin oli lause saatu päätökseen kun lopullinen varmistus paon tarpeesta saapui. Seinä, jolla huono-onninen oviaukko sijaitsi antoi myöten. Meteli oli korviahuumava suurien kiviharkkojen iskeytyessä sisälle saliin valtavan pölypilven seuratessa perässä. Vielä ei ollut mahdollista nähdä syytä kauhunäytelmään.. ”Ala mennä!” Eikä ainakaan vanhemmalla naisista ollut aikomustakaan jäädä ottamaan selvää. Hän kurkisti alas ikkunasta, mutta päätös oli tehtävä heti, sillä humalaisten hyppäävien ukkojen tulva oli ehtymätön. ”Laskeudu jollekin noista äijistä!” Hän huusi vielä hypätessään, sillä maassa makasi monta verissäpäin, usea heistä jo selvästi kuollut, vaikka pudotus ei ollutkaan suuri.
<Rusalka>: Nalini hyppäsi ulos ikkunasta ja laskeutui suht ketterästi kuolemaa tekevän miehen päälle, jostakin toisesta tämä olisi todennäköisesti tuntunut vastenmieliseltä mutta Nalini oli oppinut ajattelemaan raadollisesti. Ja osasi tukahduttaa tunteensa.
<peliGlaci>: Kaikilla ei käy yhtä hyvä tuuri. Toisen naisen hyppy vaihtui vapaaksi pudotukseksi erään herrasukun kuuluvan sankari tölväistyä juuri ponnistamaan yrittänyttä nilkkaan. Perässä putoava laskeutui pehmeästi oikealle olkapäälleen, tosin onneksi, juuri edeltäpudonneen selälle, joten pahin tuho omalta osin oli vältetty. Perästä kuului lisää jytinää ja hyvin epämiehekkäitä kauhun huutoja. Nopeasti oli nähtävissä, että murentuneista rakentuneista johtuvia pölypatsaita nousi muualtakin kaupungista. Sanaakaan sanomatta punatukka pinkaisi läheiselle sivukadulle, oikea kätensä hervottomana roikkuen.
<Rusalka>: Nalini juoksi toisen naisen kanssa samalle kadulle. Tuntui kuin koko maailma olisi tuhoutumassa. Pian heidän juostessaan alkoi näkyä yleisiä tuhon jälkiä. "Mitä täällä tapahtuu? Mikä tämän aiheuttaa?"
<peliGlaci>: ”Hitostako minä tiedän!” He eivät olleet ainoat, jotka juoksivat päinvastaiseen suuntaan, mistä uudelleen alkanut jyske taas kaikui. Ympärillä kiisii ja kompuroi kaikenikäisiä ja kokoisia ihmisiä. Sama tavoite näkyi heillä olevan: kohti porttia, jonka takaa avautui kaupungin muurien puoleinen alue ja jossain niiden takana tietä ja metsää ja mahdollinen piilo.
<Rusalka>: Nalini juoksi muiden kanssa kohti porttia miettien ajoittaisa luonnonmullistuksia mitä oli joskus kotonaan kokenut mutta tässä oli jotain erilaista, ikään kuin pahaa tahtoa. Kuin jokin tappaisi ja tuhoaisi oikein ajatuksen kanssa. Ainakin hänestä tuntui siltä.
<peliGlaci>: Intiaanikesän viimeinen aamu oli mahdollistanut avoimet ikkunat. Ja sen, että joka puolella oli ihmisiä. Kaupungin tunnetuin paikka tappaa aikaa oli kattoaan myöten täynnä viikonloppuvapaitaan tuhlaavia. Jokaisessa pöydässä makasi jo kumollaan tyhjiä tuoppeja. Monelle vapaapäivä tarkoitti vapautta juopua. Pöydät olivat kuluneet otettuaan vuosia vastaan metallisten tuoppien iskuja. Kauhea kolina niistä kävikin. Ja mikä on tämä kammottava meteli, joka hyökyy avoimista ikkunoista. Kuin räjähdyksiä tai kilinää. Yhdessä pöydistä istui liki kolmekymppinen nainen vailla seuraa, muttei yksin. Hän piteli päätään. Joku tänne oltiin tultu tapaamaan jostain syystä.
<Rusalka>: Muun väen seassa oli tumma ihopinen nainen jolla oli lyhyet mustat hiukset ja suuret ruskeat silmät. Jotkut kiinnittivät huomiota hänen ulkonäköönsä mutta koska hän oli pukeutunut vaatimattomasti ja käyttäytyi muutenkin kaikin puolin huomaamattomasti, hänet unohdettiin pian. Se sopi Nalini nimiselle naiselle hyvin, sillä se antoi hänelle tilaisuuden harjoittaa ammattiaan, varkaan ammattia. Hän oli jo ehtinyt tyhjentää useammat taskut ihmisten ja muiden olentojen keskittyessä juomiseen.
<peliGlaci>: Huoneen toinen hameväen edustaja kiroili hiljaa itsekseen. Muisti pätki pahemman kerran edellisillan jäljiltä. Ja tämä demoninen meteli! Tietyin välein joku utelias pää nousi vilkaisemaan avoimia ikkunoita kohden ja epämääräisestä paukkeesta oltiin jo jonkin verran kiinnostuneita, mutta kukaan ei ollut vielä noussut istuimeltaan todella katsomaan ulos. Ilmeisesti muuta väkeä ääni ei haitannut, lähinnä vain kiinnosti. Samalla kun huivipäinen nainen yritti tärisevin käsin nostaa jo puolityhjää tuoppiaan huulilleen hän tunsi kupeellaan jotain. ”En minä noin humalassa vielä ole!” Hän sylkäisi hiljaisen kirouksen ilmoille napatessaan kiinni toisen naisen ranteesta. ”Eikä minulla ole kuule rahaakaan.”
<Rusalka>: Nalininille ulkoa tuleva pauke sopi sekin hyvin, se vei huomiota entistä enemmän pois hänestä. Mutta pahaksi onneksi eräs hänen aikomistaan uhreista ei ollutkaan yhtälailla heittänyt valppauttaan pois kuin muut. Hän oli juuri aikomassa kartuttaa saalistaan kun yhtäkkiä hänen käteensä tartuttiin. "Jos ei sinulla ole rahaa niin päästä irti, et ole menettämässä mitään." Nalini supisi takaisin toiselle.
<peliGlaci>: Valjun rusehtava katse mittaili vastustajaa samalla kun ote ranteesta kirposi. Jotain naista hän oli tullut tänne tapaamaan. Ja heidän kahden lisäksi täällä oli ainoastaan ukkoja. ”Minulla taitaa olla sinulle jotain.” Puhujan ääni oli karhea, kuin pitkän vilustumisen jäljiltä, eikä meinannut kantaa salin ja vieraan metelin yli. Ulkoa kantautuva ihmeellinen mekkala tosin tuntui taukoavan juuri sillä hetkellä, kun ensimmäinen tarpeeksi uteliaaseen kuntoon juopunut oli aikeissa vaappua ikkunalle tutkimaan. Nyt maailma ympärillä täytyykin ainoastaan hilpeästä puheensorinasta ja nurkassa luuttuaan tapailevan pojan särösävelistä. Ja hiljaisempikin ääni oli mahdollista kuulla vähän paremmin. Sijallaan istuva nainen ei ollut kasvoiltaan ruma, muttei herkän kauniskaan. Hänen ilmeessään oli uhmaa ja ylpeyttä kaiken pahoinvoinnin läpikin.
<Rusalka>: Nalini ihmetteli mitä toinen tarkoitti. "Sekoitat minut varmaan johonkin toiseen." Ennen kuin Nalini sai vastauksen hän kiinnitti huomion siihen että ulkoa tuleva meteli loppui. Hänen katseensa siirtyi ikkunaa kohti laahustavaan humalaiseen.
<peliGlaci>: ”En ole ihan varma itsekään.” Nainen rykäisi ja alkoi kaivella maantienvärisen viittansa vuoraukseen käytettyjä huovanriekaleita, joiden seassa oli selvästi taskuja. Viitta ei ollut hänen yllään, vaan oli maannut pöydällä peltisen tuopin vieressä. Etsitty löytyi ja risakyntinen käsi veti esiin tiukasti narulla kiinni solmitun pergamentin. Paperissa oli selvästi kirjoitusta, mutta sen sisällä oli myös kätketty pieni, läpitunnistamaton esine. Hän tökkäsi paketilla toisaalle katselevaa naista saadakseen tämän huomion puoleensa. ”Ohje oli, että naishenkilö tässä tilassa. Ei täällä ole muita naisia kuin sinä ja minä.” Viimeinen lause sihahti hampaiden välistä sävyllä, josta oli helposti luettavissa alentumista, eikö toinen muka käsittänyt, ettei täällä ollut muuta hameväkeä.
<Rusalka>: Nalini tunsi kuinka toinen tökkäsi häntä jollain. Hän katsoi pergamenttia jota tämä näytti. "Oli miten oli, ei minulla ole aavistustakaan miten minä tuohon liityn." Hän sanoi hieman ärtyneenä. Tämä vaikutti oudolta ja hän mietti mihin hänet yritettiin sotkea.
<peliGlaci>: ”Mistä minä tietäisin. Sain pari kolikkoa viime yönä. ’Vie tuo sille.’ Oli ohje. Eikä minua muu kiinnosta. Ota se.” Nyt oli viimeine hetki juo väljähtänyt tuoppi tyhjäksi. Salaa mielessään yhä istuva nainen toivoi nesteen pysyvän sisällä, se saattaisi parhaimmillaan viedä mennessään tämä kuvotuksen ja päänsäryn. Tai sitten pahentaa molempia. Tämä keskustelu oli ylipäänsä ihan turha ja huivitettu pää kääntyi jo toisaalle käden yhä tarjotessa esinettä tarkoitetulle ottajalle. Hetkeä aiemmin ympärille laskeutunut juopunut seesteisyys katkesi lopulta, kun aikaisempi ryske ja meteli palasi takaisin ja tällä kertaa intensiivisempänä. Ikään kuin jokaisella kerralla sen kuuluessa tuntuisi istuin allakin sykähtävän. ”Mitäs hittoa…?” Nyt useammasta pöydästä erkani hahmoja kohti ikkunoita.
<Rusalka>: Nalini nappasi lopulta esineen itselleen ja sujautti sen pieneen laukkuun joka hänellä oli vyöllään, samaan johon hän oli saaliinsa pannut. Sitten ulkoa tuleva meteli alki taas entistä kovempana ja tällä kertaa se sai Nalinin huolestumaan. "Mitä helvettiä tuo on?"
<peliGlaci>: Ilmeisesti ikkunoista ei näkynyt mitään, sillä pöydästä huutelevien kysymykset saavat vastauksiksi pelkkää kohauttelua. ”En mää näe täältä ku pari kattoa. Katukin on tyhjä.” Röhisi vastaukseksi hikisen sian näköinen ukko, jonka kaikki paikalliset tiesivät vaimoaan piekseväksi kauppiaaksi. Yhä sijallaan istuva nainen vilkaisi varkaan puoleen.”En tiedä, mutta paskalta kuulostaa.” Sanavalinta liittyi luultavasti kurkussa polttavaan vatsahappoon, ei sinänsä ääneen itseensä. ”Kokoajan vaan kovempaa kuuluu, kohta se on…” Ääni taukoaa taas kokonaan ja lause, joka oli jo jouduttu liki huutamaan ääneen katkesi.
<Rusalka>: Nalini otti pari askelta pois päin pöydästä, ääni oli todella outo ja sen jatkuva katkeileminen ja taas alkaminen teki siitä vain pelottavamman. Hän alkoi miettiä pakoa, sillä koko asiassa oli jotain hyvin uhkaavaa. "Minä luulen että painun helvettiin täältä."
<peliGlaci>: ”Ei ehkä hullumpi idea” Toinen nainen iski peltituoppinsa pöytään ja nappasi viittansa käsivarrelleen aikeenaan nousta seisomaan, mutta aikeen pysäytti uusi ääni. Tällä kertaa hiljaisuus oli todella laskeutunut saliin. Heidän kahden keskustelu oli ainoa, sen rikkonut. Jatkuisiko jyske yhä? Sitä oli yritetty aistia, mutta tällä kertaa hiljaisuus ei katkea jyskeeseen tai humalaiseen örinään. Se katkeaa ikkunasta kantautuvaan vertahyytävään pitkään kirkaisuun, jota seuraa toinen samanlainen.
<Rusalka>: Nalini jähmettyi paikoilleen kuullessaan äänen, se oli selkäpiitä karmiva. Hänen kätensä meni tikarin kahvalle, joka hänellä oli toisella puolen lantiota kuin laukku. "Onkohan täällä lähistöllä jotain turvallista paikkaa johon piiloutua?"
<peliGlaci>: Huivi putosi päästä kun addrenaliinista yhtäkkisen voimansa saaneet lihakset riuhtaisivat viimeiseen asti tuolillaan viihtyneen ylös. Taistele tai pakene, oli luettavissa monen muunkin kasvoilta ja humaltuneista ei tiedä kumman he valitsevat. ”Lähistöllä? No sehän riipuu miltä tässä pitäisi piiloutua.” Kähisi vanhempi naisista heittäessään viitan harteilleen. Hetkeksi saliin syntyneen kaaoksen rikkoi paljon kammottavampi ääni. Ryske alkoi uudestaan, mutta pahempana kuin aiemmin. Se oli selvästi tämän rakennuksen ulkoseinällä, sillä nyt jytisi lattia ja tuopit tippuvat pöydiltä. ”Jos yhtään osaan päätellä, niin tuollaiselta mekkalalta ei kannata piiloutua ainakaan lähistölle!” Käheä ääni oli kirkastunut kuin taikaiskusta kantamaan pahemman mekkalan yli. ”Ikkunoille!” Lyhyt käsky oli helppo ymmärtää. Oviaukko oli jo tukossa, puhumattakaan siitä, että kammottava rytinä kuului läheltä seinää, jonka ovi puhkaisi.
<Rusalka>: Nalini nojasi pöytään toisella kädellään, kiskaisten tikarin esiin. Hän tunsi itsensä nurkkaan ajetuksi eläimeksi. Hänen olisi tehnyt mieli huutaa mutta siitä ei ollut koskaan hyötyä. Niinpä hän vain puri hammasta ja puristi tikarin kahvaa kädessään.
<peliGlaci>: Eivät he olleet ainoat aikeissa ikkunoille. Ja koska pudotusta kadulle oli kerroksen verran pudotusta, eivät ulos aikovat vain hypänneet rohkeasti. Jokainen epäröi ja moni heistä jäi pakokauhuisempien hypääjien jalkoihin. Eikä kahden naisen ollut alkuunkaan yksinkertaista raivata tietään kohti pakokeinoa. Huivin alta oli paljastunut paksulle palmikolle riuhdottu likaisen punainen hiusmassa, jonka kehystämillä kasvoilla vilkkui ilmeet syvän pohdinnan ja kylmän pelon välillä. ”Ei auta.. hitto..” Nainen mutisi ja kiipesi yhdelle pöydistä. ”Tule perässä jos pystyt. ” Hän karjaisi taakseen, otti pari askelta vauhtia ja loikkasi ilmaan. Tarkoitus oli polkea humalaisista, tiukkaan pakkautuneista äijistä polku kohti ikkunoita, pää tai hartia kerrallaan edeten.
<Rusalka>: Nalini seurasi toista naista ja osoittautui varsin taitavaksi päiden ja hartoiden päällä harppojaksi. Sillä hän oli kasvanut orpona suuren kaupungin kaduilla elättäen itsensä varastamalla ja paeten usein vihaisia uhrejaan ja virkavaltaa ja oppinut siten varsin akrobaattiseksi, loikkiessaan porttien yli ja pitkin kattoja.
<peliGlaci>: Pakoidea toimi siihen asti, kunnes jalan alle osui liikaa juonut vanha mies, jonka pää humpsahti loikkivan naisen jalan alla ihmisjoukkoon kuin suonsilmä. ”Halvattu!” Sama manaus kuului niin hyppijälle itselleen kuin miehelle, jonka eteen hän rysähti. Jalan alla pettäny ukko makasi hiljaa maassa ja katosi jalkojen paljouteen. Samalla kun punainen pää katosi väkijoukkoon lennähti ketterämpi naisista jo ohi. Maahan tumpsahtaessaan pudonnut kirosi huonoa onneaan. Pääsisikö tästä konttaamalla? Ei, selväs itsemurha. Takan kiroava mies oli selvästi aikeissa talloa naisen päälle jos tarve olisi. Nopea vilkaisu iholle pakkautuneisiin ukkoihin ja uhkarohkea idea syntyi.”Minä menen tästä nyt!” Hän kirkaisi enemmän itselleen ja nappaisi edessä tönivän ukon harteista polkaisten tämän selästä apua ja kohosi taas muiden yläpuolelle.
<Rusalka>: Nalini jäi katsomaan mihin toinen nainen oli jäänyt, vaikka se oli vastoin hänen periaatteitaan, jotka olivat pitäneet hänet hengissä tähän asti. Hän erotti tämän äänen ihmismassan keskeltä ja huusi. "Äkkiä nyt!"
<peliGlaci>: ”Ei tää kuule mikään sunnuntaikävely oo!” Toinen nainen kirkui saapuessaan itsekin ikkunalle. Vihaiset ukot yrittivät saada kiinni hänen viitastaan tai vähintäänkin heiluttelivat nyrkkejään. Mutta tuskin oli lause saatu päätökseen kun lopullinen varmistus paon tarpeesta saapui. Seinä, jolla huono-onninen oviaukko sijaitsi antoi myöten. Meteli oli korviahuumava suurien kiviharkkojen iskeytyessä sisälle saliin valtavan pölypilven seuratessa perässä. Vielä ei ollut mahdollista nähdä syytä kauhunäytelmään.. ”Ala mennä!” Eikä ainakaan vanhemmalla naisista ollut aikomustakaan jäädä ottamaan selvää. Hän kurkisti alas ikkunasta, mutta päätös oli tehtävä heti, sillä humalaisten hyppäävien ukkojen tulva oli ehtymätön. ”Laskeudu jollekin noista äijistä!” Hän huusi vielä hypätessään, sillä maassa makasi monta verissäpäin, usea heistä jo selvästi kuollut, vaikka pudotus ei ollutkaan suuri.
<Rusalka>: Nalini hyppäsi ulos ikkunasta ja laskeutui suht ketterästi kuolemaa tekevän miehen päälle, jostakin toisesta tämä olisi todennäköisesti tuntunut vastenmieliseltä mutta Nalini oli oppinut ajattelemaan raadollisesti. Ja osasi tukahduttaa tunteensa.
<peliGlaci>: Kaikilla ei käy yhtä hyvä tuuri. Toisen naisen hyppy vaihtui vapaaksi pudotukseksi erään herrasukun kuuluvan sankari tölväistyä juuri ponnistamaan yrittänyttä nilkkaan. Perässä putoava laskeutui pehmeästi oikealle olkapäälleen, tosin onneksi, juuri edeltäpudonneen selälle, joten pahin tuho omalta osin oli vältetty. Perästä kuului lisää jytinää ja hyvin epämiehekkäitä kauhun huutoja. Nopeasti oli nähtävissä, että murentuneista rakentuneista johtuvia pölypatsaita nousi muualtakin kaupungista. Sanaakaan sanomatta punatukka pinkaisi läheiselle sivukadulle, oikea kätensä hervottomana roikkuen.
<Rusalka>: Nalini juoksi toisen naisen kanssa samalle kadulle. Tuntui kuin koko maailma olisi tuhoutumassa. Pian heidän juostessaan alkoi näkyä yleisiä tuhon jälkiä. "Mitä täällä tapahtuu? Mikä tämän aiheuttaa?"
<peliGlaci>: ”Hitostako minä tiedän!” He eivät olleet ainoat, jotka juoksivat päinvastaiseen suuntaan, mistä uudelleen alkanut jyske taas kaikui. Ympärillä kiisii ja kompuroi kaikenikäisiä ja kokoisia ihmisiä. Sama tavoite näkyi heillä olevan: kohti porttia, jonka takaa avautui kaupungin muurien puoleinen alue ja jossain niiden takana tietä ja metsää ja mahdollinen piilo.
<Rusalka>: Nalini juoksi muiden kanssa kohti porttia miettien ajoittaisa luonnonmullistuksia mitä oli joskus kotonaan kokenut mutta tässä oli jotain erilaista, ikään kuin pahaa tahtoa. Kuin jokin tappaisi ja tuhoaisi oikein ajatuksen kanssa. Ainakin hänestä tuntui siltä.