|
Post by submarine on Oct 2, 2011 19:19:20 GMT 3
Myrkmeren Vanha Linna kohtasi uuden päivänsä, kuten se oli kohdannut niin monta muutakin. Jo jonkin matkaa horistontista kohti taivaankantta kivunnut aurinko valaisi sen lukemattomia vuosia nähneitä varustuksia, talleja, pihaa ja itse linnaketta koleassa, syksyisessä aamussa. Moni tuskin tiesi tai edes välitti, kuka linnakkeen oli alun perin rakentanut ja mitä varten, mutta ainakin se oli tehty kestämään; iästään huolimatta kivi, puu ja rauta pitivät. Linnakkeen kiviset, sammaleen peittämät seinät tuijottivat tasaisen jurosti pohjoista maisemaa ja kaikensorttista väkeä, joka kirpeässä aamussa liikkui käsiään yhteen hieroen. Pohjoisessa kesät olivat lyhyitä, ja jälleen yksi niistä alkoi olla takana. Vaikka aamu ei vielä ollutkaan pitkällä, oli palvelusväki herännyt jo kauan sitten, ja linnakkeen pihassa kävi tavanomainen työn hyörinä. Aina oli jotakin tehtävää, eikä työ loppunut koskaan. Ja näiden joukossa kulki myös monta sellaista, joita ei linnakkeen omaan väkeen luettu - tarjosihan vanha turvasatama hyisen pohjolan perukoilla leposijaa yhdelle jos toisellekin. Tänään ei ollut luvassa toripäivää, mutta siitä huolimatta monella oli asiaa Vanhaan läheisestä pienestä kylästä, tai toisin päin. Tavanomainen puheensorina täytti alaa, tänään suosituin aihe vaikutti olevan viimeöinen kuura ja synkimpien arvelut jo aivan lähettyvillä vaanivasta tappotalvesta, joka tulisi olemaan kylmin miesmuistiin - kuten jokaisena muunakin syksynä. Seppä kengitti hevosia tallin nurkalla, ja vasaran kolina kiiri kovaäänisimpienkin puhujien ylitse. Kaiken kaikkiaan, elämä eteni tavalliseen malliin.
Vaan olipa tänä aamuna nähtävästi luvassa jotakin vähemmän tavanomaistakin. Kaksi nuorukaista, kumpikin synkkäilmeisiä ja tuimakatseisia pohjoisen miehiä, olivat ajautuneet erimielisyyksiin. Monikaan tuskin tiesi, mistä oli kyse, mutta jotakin vakavaa sen täytyi olla, sillä toisilleen ärisevät miehet olivat raivanneet itselleen jo tilaa linnakkeen pihan eräästä nurkasta oven lähettyviltä, hypistellen miekankahvojaan kaksintaistelun esitahteina. Väkeä kerääntyi nopeaan tahtiin ihmettelemään tapausta. Joku osasi nimetä toisen miehistä paikalliseksi vartijanpojaksi, kiivasluontoiseksi mutta pohjimmiltaan hyväksi, mutta toista miestä, sekaisen mustan kuontalonsa alta mulkoilevaa pukaria, ei tuntenut kukaan. Eikä kenelläkään ollut halua kysellä kahdelta tuimalta nuorukaiselta syitä tällaiseen välikohtaukseen - ei, kun kumpikin teki selväksi, ettei aikonut katsoa väliintulijoita hyvällä.
Tuuli tuiversi väen hiuksissa, kun ihmettelijät seurasivat kahden nuoren miehen aikomusta tapattaa itsensä. Eikä kukaan ollut halukas menemään väliinkään, toista nämä eivät tunteneet, eivätkä piitanneet toisesta tarpeeksi. Kärkkäimmät pohdiskelivat jo kärryjen hakemista tuoreen vainajan - tai vainajien - kuskaamiseksi pois pikapuoliin...
|
|
|
Post by spyrre on Oct 9, 2011 4:35:09 GMT 3
(Charp-logi)
Spyrre: Väkijoukossa kuljeksi yksi jos toinenkin muukalainen, näiden joukossa myös eräs epäilyttävän kissamaisen oloinen nainen. Tällä kertaa ilmaisu oli jopa harvinaisen kirjaimellisesti tulkittavissa, tumman hupun alta kiiluivat pari vihreitä silmiä keskeltä tumman turkin peittämiä kissamaisia kasvoja ja viitan liepeen alta heilahteli ajoittain esille taipuisa myöskin musta kissan häntä. Ei ollut vaikea tunnistaa olentoa matkalaiseksi selkeästi vaellusvaatteiden sekä simppeleiden saappaiden perusteella, lisäksi tämä kantoi olallaan kärsineen näköistä reppua seuranaan jousi sekä viinellinen nuolia. Myöskin vyöltä saattoi vilkaisulla erottaa lisää aseistusta, pari kaarevia leveäteräisiä sapeleita riippui tämän vyötäisillä vaikkakin huomattavasti vähemmän esillä. Nainen asteli katua kiireettömästi pureskellen palasta suolalihaa ja silmäili rennon uteliaana ympärilleen piittaamatta tippaakaan saamistaan nyreistä ja epäluuloisista katseista joita sai ajoittain vastaantulevilta ihmisolennoilta, seisahtuen sitten kiinnostuneena huomattuaan vähän matkan päähän kokoontuneen väkijoukon. Jotakin tuolla nyt oli selvästi meneillään ja paremman tekemisen puutteessa kissaolento antoi suuremmin vastustelematta periksi uteliaisuudelleen saapastellen itsekseen hyräillen lähemmäs katsomaan. Kiiluvat silmät tarkastelivat kiistakumppaneita lievästi kiinnostuneena olennon kuitenkaan puuttumatta asiaan. Eihän vieraiden nulikoiden nahistelu loppujen lopuksi hänelle kuulunut, varsinkin kun kumpikin näytti olevan hyvin motivoituneesti tässä mukana aseitaan esille kiskomassa.
Rus: Rhian käveli sisään linnakkeen portista juuri parahiksi huomatakseen että jotain oli tekeillä. Kaksi nuorukaista, jotka näyttivät häntäkin nuoremmilta olivat ilmeisesti aikeissa tappaa toisensa. Hän asettui muiden kanssa katsomaan mitä tuleman piti, ottaen mukanaan olevasta laukusta esiin omenan jota alkoi pureksia, katselemisen ohessa.
Sub: Myrkmeren Vanha Linna näki eittämättä usein kaikensorttisia outoja kulkijoita, ja vaikka nämä usein pyrkivätkin pysymään mahdollisimman huomaamattomina ja poissa tieltä, ei kaikista voinut sanoa samaa. Tänä kirpeänä syysaamuna linnan pihalla aiheutti jonkinasteista hämminkiä jokin, jota olisi ensin saattanut epäillä melko oikeutetusti pelkäksi liikkuvaksi ryjävuoreksi. Valtava kasa tavaraa, selkäreppuja, säkkejä, lootia, sekalaista sälää ja kaikenmallista kamaa liikkui uhkaavasti huojuen väen keskellä. Se näytti hieman siltä, kuin vähintään puoli tusinaa matkalaista olisi äkkiä heittänyt kaiken vähemmän elintärkeän yhdeksi sekaiseksi kasaksi ja häipynyt, minkä jälkeen joku oli sitten auttavaisesti köyttänyt kaiken yhteen - ja ellei katsonut erityisen tarkkaan, oli tavaranpaljous ilmeisesti vielä lumottu liikuntakykyiseksikin. Vaan tarkkasilmäinen saattoi kuin saattoikin, varmasti omaksi ihmeekseen erottaa rojun alta yhden ainoan otuksen. Jollakin ilveellä kaikkea kamaa rahtasi sen itseensä köyttänyt, lyhyenläntä ja tukevatekoinen rial, jollaisia jotkut rottaihmisiksikin tahdittomuuksissaan väittivät. Sillä oli tavaraa vähintään oman painonsa edestä, ja jollain ilveellä se kykeni kuitenkin tarpomaan lättäkäpälillään epäilyttävän kiikkerän kasansa alla, ja ilmeisesti vielä suunnistamaankin jotenkuten. Tällä hetkellä kamavuori ja sen kantaja, joka pysähtyi ohimennen nappaamaan jostakin kaiken keskeltä maahdan kolahtaneen paistinpannunsa, luovivat ihmisvilinän läpi kohti uhkaavasti häämöttävää kaksintaistelua. Suurin osa väestä teki auliisti tilaa, viimeistään siinä pelossa että töniminen saisi aikaan jonkinlaisen peruuttamattoman ketjureaktion ja hautaisi vanhoihin lusikoihin ja johonkin, joka näytti erehdyttävästi täytetyltä pöllöltä. Mitä tuli itse kaksintaisteluun, näyttivät osanottajat, kumpikin tuimasti tuijotellen, alkavan olla valmiita. Kumpikin punnitsi miekkaansa kourassaan ja silmäili vastustajaansa, arvioiden ja laskelmoiden. Näillä ei välttämättä ollut kiire tapattaa itseään, mutta itse yhteenotto näytti varmalta. Perääntymistä ei selvästi harkittukaan. Ja sitten toinen miehistä, ilman varoitusta tai fanfaaria, hyökkäsi eteenpäin, iskien villisti. Teräs kohtasi teräksen ja aseiden kalina täytti ilman. Väkijoukko seurasi hiljaisena tuomarina esitystä, opportunistisimpien jo pohtiessa vedonlyöntiä.
Spyrre: Kissanainen seurasi ajatuksissaan yhteenoton alkuhetkiä, mahdollisesti jo oikeasti miettien jotakin muuta katsellessaan vaikka höristikin hiukan kiinnostuneempana repaleisia, sileillä korvarenkailla puhkottuja korviaan kun ensimmäiset iskut viimein vaihdettiin. Mistähän lienivät pojanklopit noin tulistuneet että olivat ilmeisesti liikkeellä aivan tappomielellä...olento vilkaisi ohimennen ympärilleen hakien katseellaan josko lähistöllä olisi jo kiiruhtamassa paikalle jonkin sortin lainvalvoja joka pistäisi lopun tällekin nujakalle, mutta lainkouran sijaan tämä saikin silmiinsä jotain aivan muuta. Epämääräinen pino sekalaista tavaraa näytti vaappuvan hitaasti ja epävarmasti kohti kadunvartta pitkin kalisten ja kolisten mennessään, napaten välittömästi naisen hyvinkin hölmistyneen mielenkiinnon omakseen. Tarkemmin katsoan kaman alla taisi erottua jalatkin joihin oli kiinni liittyneenä myös rottamainen häntä, jotka puolestaan vihjasivat että loputkin elikosta piileskelivät jossakin näiden tuntumassa. Rialhan se taisi olla, mokomia vilisti pitkin katuja lähes kaikkialla joten otuksen itsensä näkeminen ei suuremmin yllättynyt, tosin tämä oli kieltämättä varsin koominen näky hoiperrellessaan ryöstösaaliineen ympäriinsä. Toistaiseksi nulikoiden tappelu olikin vähemmän kiinnostava naisen jäädessä uteliaana mutta myös aavistuksen vastenmielisesti silmäilemään otusta ja tämän touhuja laskien sekunteja siihen että tämä kompastuisi johonkin ja hautautuisi kamavuorensa alle. Se vasta olisikin viihdyttävä näky.
Rus: Rhian katseli miten nulikat aloittivat mittälönsä. Jotkut rupesivat suunnittelemaan vedonlyöntiä. Rhian vain hymähti kun häneltä kysyttiin josko häntä kiinnostaisi laittaa jousensa peliin, hän ei olisi missään nimessä luopunut siitä ja vielä vähemmän koristeellisesta tikarista joka hänellä myös oli, lyhyen miekkansa ohella. Rhianin huomio kiinnittyi nyt hullunkuriseen näkyyn, tavara röykkiö joka tuntui liikkuvan itsestään. Hän rupesi katsomaan näkyä huvittuneena ja huomasi että röykkiö ei sentään liikkunut itsestään. Hän muisteli että näitä otuksia oli joku kutsunut nimellä rial ja vähemmän imarteleiva nimityksiäkin oli käytetty.
Sub: Rotta, jolla todennäköisesti oli nimi, ja joka uskoi vakaasti, että se saattaisi ainakin tänään olla Naappa, seisahtui aavistuksen epävarmasti ihmettelemään, mitä väkijoukko oli tarkalleen ottaen kerääntynyt ihmettelemään, joutuen hetken verran hakemaan jalansijaa jottei valtava tavaranpaljous olisi kiskonut tätä katuun. Ja vaikka tämä olikin tottunut kanniskelemaan paljon ja kunnolla tavaraa, oli tällä kertaa tullut kukaties mentyä hieman ylitse. Mutta niin se vain oli, että kun näki jossain vankkurit täynnä kaikkea mielenkiintoista, olisi tavaran jättäminen oman onnensa nojaan ollut kauhea vääryys. Tämä oli vakavasti harkinnut vankkureidenkin viemistä, mutta niiden kantaminen oli osoittautunut ikävän mahdottomaksi. Oli siis pitänyt tyytyä sen lastiin, jonka joku oli armotta ja julmasti jättänyt heitteille. Ja nyt ruskeaturkkinen rotta ei ollut enää varma, uskalsiko laskea tavaranpaljouttaan mihinkään, koska ei ollut edes varma, millä ilveellä oli onnistunut sen alun perin selkäänsä saamaan. Olipa miten oli, ei Naappa ollut erityisen vakuuttunut näkemästään tai siitä, että tämän olisi kuulunut kiinnostaa ketään. Kaksi nuorenpuoleista ihmisurosta huitoi toisiaan jostain syystä samalla kun muut tuijottivat ympärillä. Ja vaikka pieni huitominen olikin aina välistä mielenkiintoista tihrustettavaa, ei tämä nyt jaksanut innostua sellaisesta hiukkaakaan. Melkoista ähinää, puhinaa ja älinää touhu näytti muutenkin olevan. Eikä näillä ollut edes hienoja miekkoja. Paremman puutteessa rotta tihrustikin siis tavaranpaljoutensa alta ympärilleen siinä toivossa, että äkkäisi ainakin jotakin kiintoisampaa. Ja niin tämä äkkäsikin. Huitomista nökötti möllöttämässä jokin ihmisnarttu pienen matkan päässä, ja tällä oli sentään hieno veitsi. Ja melkein vieressä taas nökötti jonkinlainen... kissa tai jokin sellainen. Tälläkin oli kaikenlaista jännää mukanaan - korvista lähtien. Koskapa kissamainen otus oli lähempänä, suuntasi Naappa ensin vaappuvan ryjävuorensa alla huojuen tätä kohti, oikaisten miesten miekkahipan ohitse. Ja kaksintaistelua seuraavat saivat vihdoinkin aihetta hengen haukkomiseen, kun rotta näytti olevan vähällä horjahtaa tavaranpaljouksineen näiden tielle, kukaties kohtalokkain seurauksin. Villi, kamavuoreen osunut huitaisu toiselta kaiken ulkopuolisen mielestään, silmistään ja korvistaan sulkeneelta tosin onnistui suoristamaan rialin ainakin hetkeksi - olkoonkin että tämä tuskin edes huomasi koko kopautusta. Loppujen lopuksi rotta kuitenkin jäi huojahtelemaan yhä epävarmasti kissan eteen, tiiraten tätä jostakin kaiken tavaran seasta. "Tuolla jotain. Varmaan. Näytä!" Naappa vikisi jokseenkin innostuneeseen sävyyn, osoitellen kissamaisen otuksen omaa, varsin mitätöntä reppua kiivaasti.
Rus: Rhian huomasi että otus katseli häntä yhtä kiinnostuneena kuin hän sitä, tai terkemmin sanottuna hänen aseitaan. Se katseli myös jotain muuta, Rhian seurasi sen katsetta ja huomasi kissamaisen otuksen joka toi hänen mieleensä erään hänen ystävänsä, nim eltä Despina. "Anteeksi, kuka te olette?" Rhian sanoi kissa olennolle, mennen tämän luokse. "Muistutatte erästä ystävääni, enkä ole nähnyt hänen kaltaisaan täällä."
Spyrre: Oli hyvin lähellä ettei kissa saanut viihdettä jota oli odottanut. Kamavuoreen pesiytynyt rial hoipparoi kiinnostavan läheltä pukareiden ohitse niin että onnistui melkein horjahtamaan näiden niskaan ja saada miekasta joko vahingossa tai tarkoituksella, mutta vaikka toinen nuorukaisista saikin tempaistua tielleen sattuvaa röykkiötä aiheuttaen jännittynyttä hengen haukkomista katsojissa tämä onnistui mystisesti pitämään tasapainonsa ja kompuroimaan tiehensä... oikeastaan otus tuntui uhkaavasti suunnistavan häntä kohden, nainen pisti pian merkille. Otus ei tuntunut omaavan oikein minkäänlaista itsesuojeluvaistoa, hiukankin järkevämpi talttahammas olisi varmasti hoksannut olla rymistelemättä ympäriinsä julkisesti keskellä päivää mukanaan röykkiö tavaraa joka ei selvästikään alunperin tälle kuulunut, puhumattakaan sitten kaksintaistelun tielle harhailusta, nyt se vielä tunki muukalaisten perään epäilemättä näpistelläkseen lisää. Kissa luimisti hiukan korviaan ja vei kätensä kevyesti sapeleidensa päälle ennemminkin sen vuoksi ettei asepari joutuisi mystisesti tahmanäppisen rialin ryöstösaaliin jatkoksi kuin vetääkseen ne esille. Otus seisahtuikin hänen eteensä ja alkoi osoitella epäilyttävän innokkaasti hänen reppuaan kissan pieneksi närkästykseksi vaikka otus oli kieltämättä aika huvittavakin. "Toki. Mutta ne ovat minun." Hän totesi määrätietoisesti hymähtäen kuitenkin hiukan, huomaten sitten tuntemattoman ihmisnaisen lähestyvän. Kissa käänsi päätään tämän suuntaan uteliaana vilkuillen silti jatkuvasti varuillaan rialia siltä varalta että tämä keksisi alkaa rähmiä hänen tavaroitaan. "Niinkö?" Hän vastasi hiukan yllättyneenä kysymyksestä, pyyhkäisten sitten mietteliäästi leukaansa sormillaan. "No, me emme taida olla kovinkaan yleinen näky näillä seuduilla, mutta sinulla oli onnea tällä kertaa ja taidan tietääkin kenestä puhut." Kissa silmäsi rottaa epäluuloisesti ja katsahti sitten naista uudestaan miettivästi ennen kuin vastasi. "Olen Cathryn. Entä sinä? Etsimässä vanhoja tuttuja?"
Sub: Kissaotuksen vastaus ei varsinaisesti lupaillut mitään erityisen hyvää tulevan suhteen. Ei vaikuttanut olevan hiukkaakaan halukas edes esittelemään tavaroitaan, saati sitten mahdollisesti luovuttamaan edes osaa niistä. Kauheaa moinen luottamattomuus, ei halunnut edes näyttää. Ja sitten kaiken lisäksi paikalle ilmaantui vielä se ihmisnarttu, jota Naappa oli aikaisemmin tiiraillut. Tämä tiesi sen siitä, että tällä oli yhä sama tikari. Mistään muusta ihmisiä ei sitten oikein voinutkaan erottaa, ne olivat kaikki samanlaisia outoja otuksia. Ja tällä olikin sitten asiaa kissalle, joka vaikutti heti paljon kiinnostuneemmalta keskustelemaan. Eikä sekään ollut millään tavalla erityisen mukavaa. Ohimennen täyteen lastattu rial ainakin sai kissan nimen, mutta nimet olivat tylsiä eikä niillä tehnyt mitään. Ne eivät edes kimallelleet. "Mukku... Voisi olla minun", Naappa yritti ohimennen vinkaista kamakasansa alta ja välistä. "Täällä paljon kaikkea. Jotain haluat. Jotain varmaan. Vaihdetaan", rotta ehdotteli, haluamatta antaa periksikään näin helpolla, hapuillen jotakin toivon mukaan kissaa kiinnostavaa. Oikeastaan rotalla ei ollut hajuakaan, mistä kissat pitivät, mutta tämä tiesi sitäkin paremmin mistä piti itse. Eli siis tavarasta. Niinpä rotta kiskoikin esiin aikaisemmin takaisin kuormaan noukkimansa ruosteisen, valurautaisen paistinpannun ja lähti tökkimään sillä kissaotusta jonnekin polven ja reiden välimaastoon. "Hyvä pannu, painaa! Hyvä on! Hieno! Rautaa on!" Naappa vikisi, yrittäen kiskoa kissan huomiota takaisin itseensä. "Voi paistaa! Tai lyödä! Hyvin lyö ja syö! Litteä!" rotta lateli kaikkea pannusta keksimäänsä siinä toivossa, että se vaikuttaisi mahdollisimman hienolta. Ja sitten tämä alkoikin kiskoa yhtä ja toista esiin ja tuputtaa irtaimistoaan Cath-jollekin, yrittäen viime kädessä hinkata otuksen housuja puolikkaalla, haisevalla majavanraadolla. "Hyvä majava! Tosi kuollut!" Ja äkkiä toisiaan miekoilla huitovat nuorukaiset eivät enää olleetkaan se ainoa kiinnostuksen kohde, kun ihmetellyt väkijoukko alkoi hymistä paheksuvaan sävyyn kissalle, jolle selvästi kuuluva rotta levitti ryjää sinne tänne. Uskaliaimmat murahtelivat jopa jotakin huonosti koulutettuun lemmikkiin viittaavaa. Ja joku edistyksellinen, todennäköisesti lapsena kaltoinkohdeltu nurahti jotakin alistamisesta ja kaltoinkohtelusta.
Rus: Rhian oli yllättynyt kuullessaan että Cathryn varmaan tunsi hänen ystävänsä. "Tunnetko ystäväni? Mustan pantteri tytön jonka nimi on Despina? Minun nimeni on Rhian Lee." Hediän keskustelunsa keskeytti rial joka yritti kaupata Cathrynille tavaroita, vaihdoksi tämän tavaroista. Rhian katseli otusta entistä huvittuneepana. "Sinähän hassu veitikka olet!" Hän naurahti.
Spyrre: Cathryniksi esittäytynyt nyökäytti hiukan päätään naiselle. "Sama henkilö. Hauska tavata." Hän myönsi nyökäten sitten uudestaan tervehdykseksi kun Rhian esittäytyi. Saattoi olla että kissa olisi ollut vielä aikeissa sanoa jotakin mutta tahmanäppinen rial keskeytti tämän alkamalla kitistä hanakasti hänen tavaroidensa perään. Tämä yritettiin sinnikkäästi jättää huomiotta kunnes otus alkoi kiskoa sattumanvaraista tavaraa kantamuksestaan ja tökkiä häntä milloin milläkin. "Mitä sinä luulet tekeväsi, lopeta se! Et saa mitään, tarvitsen niitä!" Catryn napautti tuskastuneena kun lätkittiin ensiksi pannulla ja sitten edesmenneellä majavalla, joka aiheutti jo suuremman irvistyksen käymään olennon kasvoilla. Hän yritti perääntyä hiukan vähin äänin jyrsijästä, huomaten aiheuttavansa myöskin vaivaannuttavaa huomiota ympäröivässä väkijoukossa. "Ei tuo minun ole! Hus, menepä nyt siitä!" Protestoitiin olennon tehdessä sitten muutamia hätistäviä eleitä rialin suuntaan, Rhianin puolestaan ilmeisesti pitäessä otuksesta syystä tai toisesta. Cathryn vilkaisi naista hiukan oudoksuen, mutisi kirouksen sinnikkäälle rialille ja kaiveli nopeasti taskujaan. Yhdestä löytyikin lommoinen pronssikolikko jota tämä näytti toiveikkaasti rotalle. "Katso! Rahaa!" Kissaihminen mainosti pitäen kolikkoa juuri rotan ulottumattomissa, viskaten sen sitten kauemmas vierimään katua pitkin, ilmeisesti toivoen että tavaranhimoinen otus painuisi ilmaisen valuutan perässä. Noh, olihan pronssikolikon arvo melkein mitätön, mutta rotta oli kuitenkin rotta ja raha oli joskus menneisyydessään ollut kiiltävä joten ehkä se saattaisi juuri kiinnostaa tätä tarpeeksi harhauttaakseen siksi aikaa että Cathryn ehtisi livahtaa tämän hankalan otuksen silmistä.
Sub: Hanakalla yrittämisellä ei näyttänyt olevan oikein minkäänlaista vaikutusta kissaotukseen, joka tuntui parhaansa mukaan yrittävän olla kuin ei olisi edes nähnyt tai kuullut rottaa, ja höpisi mieluummin jotain ihmisnartun kanssa. Ja tällä olikin sitten jo monta tyhmää nimeä, joilla ei varmasti tekisi yhtään mitään. Hieno veitsi ja jousi olivatkin asia erikseen, mutta nainen olisi vuorossa vasta kissan jälkeen. Sitten tältäkin pitäisi kaupata kaikki jännä pois ja omaan talteen. Rotta uskoi melko vilpittömästi ja rehellisesti, että kaikki oli paremmin kaikille, jos tämä vain saisi parhaat ja jännimmät ja hienoimmat jutut itselleen. Niin kuin vaikka kuolleen majavanpuolikkaan jolle ei ollut varsinaista nimeä, mutta joka olisi varmasti ollut Puolimajava kysyttäessä. Vaan ei tuntunut kelpaavan, joten kissalla oli varmasti jotakin todella hienoa repussaan. Niin kuin vaikka uusia lusikoita tai sellainen sauva jolla ammuttiin tulipalloja. Molempi parempi. Hetken verran rotta tihrusti ihmisnarttua kun tämä soi muutaman hetken ajastaan ja huomiostaan tälle, ja syytti sitten heti tietenkin jostakin. Hassuksi ja veitikaksi. "En. Kun minä Naappa", rotta kiisti hanakasti, läpyttäen itseään soppakauhalla, jota olisi yrittänyt tyrkyttää seuraavaksi. "Nyt ainakin", tarkennettiin, jotta varmasti kaikki olisi kaikille selvää. Ei tässä nyt sentään mitään hassuja oltu. Tai veitikoita, se oli varmaankin vielä pahempi. Äkkiä, ilmeisesti jonakin epätoivoisena yrityksenä, kissaotus (se Kattiränni) kiskoi esiin jotakin kantamuksistaan, ja hetken Naappa ehti tuijotella valppaana ja kiinnostuneena. Sitten se kuitenkin paljastui vain pieneksi lantiksi, jolle rotta nyrpisteli epäluuloisesti kuonoaan. Se oli pieni eikä siinä ollut edes jännää reikää keskellä. Eikä se edes kiillellyt kunnolla. Ja sitä paitsi rotalla oli jo monta pussillista samanlaisia sieltä sun täältä (kuten vaikka ojista, ihmisten sieraimista ja niistä lähteistä, joihin niitä aina viskottiin. Selvästi koska niistä haluttiin päästä eroon). Epäjännän kolikon viskominen sai tämän tihrustamaan perään hetken verran nyreästi ja tuijottamaan sitten taas kissaa. Muutama tilannetta ihmettelevästä joukosta kylläkin kirmasi sen perään linnanpihalle, saaden aikaan pientä kaaosta. "Ei jännä. Tyhmä. Ei edes reikää. Huono raha", Naappa vinkui linjaansa ja huojahti aavistuksen epävarmasti. Sitten tämä alkoi taas tuputtaa tavaraan, tällä kertaa oli vuorossa jonkun luovan tai humalaisen luoma hyvin, hyvin kyseenalainen taideteos. Tarkalleen ottaen se oli nippu toisiinsa sidottuja lusikoista, joista jokaiseen oli nyrhitty melkoinen määrä rumia sanoja. "Itse tein. Hyvä, hieno. Parhaat sanat, huudetaan lujaa niin hyvä on! Voimasana, hyvä loitsu! Pelkäävät!" rotta selosti, helistellen ihmekapistusta mahdollisimman kuuluvasti. Jos se nyt ketään enää kiinnosti, olivat kaksintaistelijat onnistuneet kumpikin jollain ilveellä riisumaan toisensa aseista, ilmeisesti samaan aikaan, ja huitoivat nyt toisiaan päin näköä minkä kerkesivät paljain nyrkein. Raadollinen oli maailma.
Rus: "Jos sinulla olisi jotain oikeasti käyttökelpoista niin voisin ostaakkin sitä jotain. Mutta näyttää siltä että kaikki mitä meillä on, on paljon hyödyllisempää kuin mikään mitä sinulla on." Rhian katseli otusta, tätä Naappaa, eikä ollut edelleenkään kovin vakuuttunut siitä etteikö se ollut umpihassu. Hän vilkaisi olkansa yli tappelupukareita jotka näyttivät hukanneen aseensa. "Ehkä nuo hölmöt haluavat sinulta jotain kun ovat ensin survoneet päästään lopunkin järkensä."
Spyrre: Kaikesta siitä taktikoinnista huolimatta Cathrynin suunnitelma epäonnistui surkeasti rialin yllättäen vastoin odotuksia päättäessä että ilmainen raha oli tylsää ja jäikin nallottamaan paikoilleen entistä sinnikkäämpänä päästämättä kissaa luikahtamaan minnekään. Olento tuijotti jyrsijää yllättyneenä vaihtaen ilmeensä sitten takaisin tuskastuneeseen kun pari ihmiskatsojaa taustalla näkyi hyökkäämään havittelemaan kolikkoa ensisijaisen kohteen reagoimatta. "Se oli hyvä kolikko, nyt menetit senkin!" Kissaihminen sätti heilauttaen käsiään dramaattisesti silmäten sitten paheksuvasti rialin seuraavaksi tyrkyttämää epämääräistä lusikkaluomusta. Tämäkään ei näköjään houkutellut naista sen enempää kuin mikään aiemmistakaan esineistä. "En vaihda mitään, usko jo!" Hän vakuutti, hymähtäen sitten hiukan Rhianin kommentille. "Mikään tuosta tavarasta tuskin kuuluu sille... Jos vartijat nappaavat sen näpistelystä ja siltä vahingossa löytyykin jotain arvokasta se on varmaan pian vähintään putkassa." Todettiin tälle, mutta kyllä tarpeeksi selvällä äänellä että rottakin varmasti saisi selvää. Varmaa oli että tuollaista tuskin katsottaisiin hyvällä ja rial ei edes ollut mitenkään erityisen hienovarainen touhussaan. Taustalla nujakoitiin vieläkin, mutta Cathryn oli unohtanut seurata kuka oli voitolla ja teki mitä jo ajat sitten, hänellä oli liian kiire vahtia että rial piti näppinsä poissa hänen tavaroistaan.
Sub: Naappa tihrusti yhä aavistuksen nyreänä kissan suuntaan, kun tämä väitti kolikkonsa olleen hyvä, vaikka se nyt olikin ilmiselvää valetta ja petturuutta. Huono kolikko oli ollut, niitä joita oli eniten ja joissa ei ollut mitään jännää - paitsi ehkä jos ne oli ongittu jonkun nenästä. "Eikä ollut. Oli huono kolikko. Ihan paskakolikko", rotta lopulta vinkaisi kuin mikäkin uhmakas kakara, melkein horjahtaen oman rojunpaljoutsensa alla, kukaties koska kasan painopiste oli kokenut äkillisen muutoksen rialin kiskoessa siitä ties mitä pois. Ihmisnaistakaan ei näyttänyt kiinnostavan edes hieno lusikkakimppu, jossa oli vielä hienoja sanojakin - niissä oli kirjaimia ja kaikkea. Olisi pitänyt kuulemma olla jotain hyödyllistä, ja rotta oli jokseenkin hämmentynyt. Kaikki oli vähintäänkin hyödyllistä. "On hyödyllistä! On! Hyvää on! Kaikki hyötyä! Ja hienoa! Ja tosi kuollut majava!"Naappa vinkaisi jokseenkin närkästyneenä moisesta haasteesta ja potkaisi vikinänsä vahvuudeksi vielä kuollutta elukkaakin. Seuraavaksi kissa alkoi jo selittää, että kohta tulisivat kaupunginvartijat viemään. Ja Naappa alkoi epäillä olevansa melko huonossa seurassa kaiken kaikkiaan. Tai olisi ollut, jos näillä ei olisi varmasti ollut kaikkea hienoa ja ihmeellistä mukanaan. "Kaikki minun! Hienot on, otin ite! Minun kun otin!" rotta intti vastaan, paukuttaen soppakauhallaan kantamuksiaan, toivoen viimeistään sen antavan paljon tarvittua arvovaltaa. Kissa oli ainakin ikävä otus. Ja se tarvitsi jotakin joka varmasti sulkisi suun. "Katso kun on hieno tämä!" Naappa vinkaisi suuri sankari pahimman haasteensa edessä. Seurasi pitkä hetki ankaraa tonkimista, joka tyhjensi maahan melkoisen kasan roinaa, tyhjistä peltipurkeista ja parittomasta kengästä lähtien. Mukana näytti olevan myös kauhistunut elävä hiiri, joskin kyseessä saattoi olla enemmänkin salamatkustaja. Ja sitten rotta viimein kiskoi esiin jotakin oikeasti kiiltelevää, messinginkiiltoista ja pitkänomaista. Tarkemmin katsottuna se paljastui peräti aidoksi, oikeaksi, kokoon taittuvaksi kaukoputkeksi. Ja vaikka se olikin hieman tuhruinen ja pölyinen, oli siihen tehty jopa kauniita kaiverruksia. Ei mikään köyhien lelu. "Tämä hyvä! Hyöty on! Kaikki isoa ja taikaa ja katsoo läpi ja ja ja ja!" Naappa vikisi jokseenkin innoissaan, heiluttaen kaukoputkeaan siihen malliin, että hyvällä tuurilla onnistuisi paiskaamaan sen lähimpään kiveen aivan tuotapikaa. "Ja muuta hienoa myös! Tällaista!" lisättiin samalla, kun rotta yritti ilmeisesti tunkea kaukoputkeaan parhaansa mukaan kissan nenään.
Rus: Rhian katseli ja kuunteli riali eikä voinut olla hieman kikattamtta. Sitten rial veti esiin kaukoputken. Ja varsin hienon sellaisen. "Tuo voisi olla hyvä mutta minulla ei ole muuta mihin vaihtaa se kuin sitä tylsää rahaa." Hän vilkaisi taas olkansa yli ja näki muutaman vartija tulevan paikalle, tosin näitä kiinnosti tällä hetkellä vain riitapukarit, jotka näyttivän jo väsyvän. "Noita saattaisi kiinnostaa sinun tavarasi."
Spyrre: Cathryn tuhahti kun röyhkeä ja kiittämätön rotta kehtasi paheksua hänen kolikkoaan, eipä sillä että rahan perään kannatti enää kenenkään itkeä, se oli jo luultavasti tehnyt kauppansa ja päätynyt jonkun taskun pohjalle. Rial puolestaan ei ollut vaikuttunut vaan etsi hanakasti yhtä ja toista mielestään entistä hienompaa krääsää tavaravuorestaan herättäen kissassa jälleen toiveikkaan ajatuksen että tämä voisi romauttaa kantamuksensa omaan niskaansa. Näin ei kuitenkaan ainakaan vielä käynyt vaikka jyrsijä penkoi minkä ehti ja nyhti tavaraa irti kitisten painokkaasti kuinka oli rehellisellä omankäpälänoikeudella näpistänyt kaiken. Cathryn huokasi pudistaen hiukan päätään. "Tiesitkö, että joissain piireissä tuota "ottamista" kutsutaan myös varastamiseksi." Hän sivisti rottaa, todeten tämän omaisuuden esittelyä seuratessaan että suuri osa tavarasta näytti olevan juuri sitä rojua jota kukaan ei kaipaisi. Oli rotan onneksi hyvin epätodennäköistä joutua pidätetyksi parittoman kengän taikka majavanraadon hallussapidosta, mutta asianlaita saattaisi olla hiukan eri sen tavaran suhteen joka kantamuksesta seuraavaksi ilmaantui. Kissa kohotti hiukan kulmiaan rotan kiskaistessa esiin oikeastaan aika hienon kaukoputken, mistä tämä ikinä lieni sen napannutkaan. Kuten rialin kanssa kaveeraava Rhiankin Cathryn joutui toteamaan tämän olevan ehkä ainoa jotenkin arvokas kapine jota rial oli tähän mennessä levitellyt, ainakin toistaiseksi koska sen perusteella miten rotta tätä käsitteli putki olisi kyllä hajalla ja arvoton tuota pikaa. Sääli, putki oli kyllä hieno. Kissa irvisti putken kovakouraiselle käsittelylle mutta ennen kuin hän ehti ojentaa rialia tämän herkän kapineen käytöstä tämä oli jo innolla huitomassa sillä häntä naamaan pakottaen naisen liikahtamaan hiukan sivummalle välttyäkseen saamasta laitetta nenäänsä. Itseasiassa, putki olikin harvinaisen tyrkyllä. Vastaan laittamatta kissa yllättäen ojensikin kätensä ja otti tyrkytetyn putken vastaan, nostaen sen ensin tarkasteltavaksi silmiensä eteen ennen kuin sujautti sen muitta mutkitta jonnekin viittansa alle. "Kas, kiitos." Todettiin tyytyväisen virneen keralla, tosin se haipui hiukan kun kissa hoksasi muutamia vartijoita haahuilemassa lähistöllä. Nyt kannattaisi pitää matalaa profiilia... tosin oli todennäköistä että rotalta ei moinen onnistuisi.
Sub: Ihmisnarttu olisi tarjonnut kaukoputkesta vain tylsää rahaa, ja sille ehdotukselle Naappa korkeintaan näpäytti nyreänä korvaa. Raha oli tylsää ja epäjännää, paitsi jos se oli kuitenkin jännää. Yleensä se ei ollut, koska jostain syystä kaikkien kolikoiden piti olla samanlaisia. Rotalla oli niitä jo. Jutut olivat paljon kiinnostavampia, etenkin kun olivat kiinnostavia juttuja. Ainakaan kaukoputkea ei rotta ollut vaihtamassa yhtään mihinkään rahaan, siitä ei edes ollut mitään hyötyä - vaikka Naappa unohtikin välillä, mistä päästä putkeen piti katsoa, eikä ollut vieläkään varma siitä, miten se mahtui itsensä sisään sillä tavalla. Sekin oli jännää, varmasti ja kunnolla. Onneksi Kattiränni näyttikin ottavan kaukoputken, mikä tietenkin tarkoitti tämän aikovan nyt sitten vuorostaan esitellä omia tavaroitaan ja vaihtaa sen johonkin. Hetken Naappa odottikin oikein tyytyväisesti vikisten näkevänsä tämän tarjonnan, mutta tämä ei sitten kuitenkaan alkanutkaan ottaa yhtään mitään esille. Ei mitään, ei edes reppuaan avannut. Seisoi vain siinä virnistellen tyhmästi. Ja kun vielä hetki tuli tuijoteltua, alkoi rotta varmistua siitä, ettei ollut saamassa mitään vaihdossa. Siinä se ränni vain virnisteli ilkeänä. Eikä Naappa ollut millään muotoa tyytyväinen tällaiseen. Se oli hieno kaukoputki, siitä piti saada jotain jännää. Eikä tyhjä ilma ollut jännää, sitä oli kaikkialla ihan jo muutenkin. "Se vie!" Naappa kiljua vinkaisi kauhuissaan läheisille vartijoille, kun ihmisnarttu sellaisia vinkkasi. Miehet eivät ainakaan rynnänneet auliisti apuun, jäivät vain tuijottelemaan jokseenkin hölmistyneenä. Eivät vaikka rotta huusi monta kertaa kuuluvasti ja heilutti käpäliä. Oikeastaan nämä näyttivät siltä, etteivät oikein tienneet mitä olisi pitänyt tehdä. Ja kun kaikki oli kerran näin epäoikeudenmukaista, oli Naapan pakko ottaa oikeus omiin käpäliin. Tällaiselta epäoikeudenmukaiselta ja kammottavalta varkaalta. Tämähän ei aikonut jäädä katsomaan sopuisasti tällaista, ei vaikka ylttikin kissaa korkeintaan rintaan asti ja oli huomattavasti vähemmän aseistettu. Vinkaisten äkkiä raivoisan sotahuudon Naappa vetäisi esiin jostan kantamuksistaan paistihaarukan, pitkän ja terävän, ja teki jotakin, joka sai lähimmät ihmettelijät pakenemaan kirkuen. Rotalla oli valtavat kantamukset, painavat ja korkeat. Ja oikeastaan rotta tarjosi lastilleen harvinaisen huonon tukipisteen, katsoipa sitä mistä suunnasta tahansa. Kiikkeryydessä vain oli se etu, että kaikki kaatui oikein erityisen helpolla kun vähän yritti. Eikä Naapan oikeastaan tarvinnut tehdä muuta kuin kaatua kissan päälle. Se riittäisi aivan varmasti - ellei tämä nyt sitten väistäisi, mutta sellainen oli ennenkuulumatonta ja ikävää. Ja sitäpaitsi, olihan tällä hirmuinen haarukkakin. Ja kova vikinä. Tapahtuipa miten tapahtui, seurasi valtaava kolinan, rytinän ja rätinän kakofonia, kun pienehkö rotta kaatoi suurehkon lastinsa kissan päälle. Ja vaikka kaikki olikin köytetty tiukasti yhteen, ei sitä selvästikään oltu tarkoitettu tällaiseen. Äkkiä sinne tänne vieri ja sinkoili kaikenlaista, kun äärimmilleen sullotut säkit, pussukat, reput, lootat sun muut antoivat armotta periksi ja sylkivät kaatumisen jäljiltä sisältöään joka suuntaan. Lautasia, tekosilmiä, lusikoita monen majatalon tarpeiksi, jänniä lasinpalasia ja kaikkea muuta sinkoili sinne tänne. Ja niin uljasta kuin se varmasti olikin ollut, oli Naapan silti myönnettävä, ettei sen lopputulos, rotta sätkimässä vieläkin levinneeseen tavaranpaljouteensa köytettynä selällään ryjäkasansa päällä (toivottavasti kissa alimmaisena) ollut niin erityisen hienoa. Etenkin kun tämä ei ollut varma, mikä köysi olisi pitänyt katkaista ensin tai miten se tehtiin paistihaarukalla.
Rus: Rhian ei ollut varma oliko fiksua rotalta kutsua vartijoita apuun, parhaassa tapauksessa nämä varmaan vain kohauttaisivat olkiaan sille että rialilta varastaa. Sitten hullu otus yritti kaataa kantamuksensa Cathrynin päälle. Rhian älähti ja heittäytyi sivuun, ettei joutuisi "tulilinjalle". "Oletko sinä menettänyt pienen mielesi, senkin kahjo?" Hän huusi ennen kuin nousi.
Spyrre: "Annoit niin otin. Eikös se sitten ole minun?" Cathryn vastasi muka ihmettelevällä äänensävyllä kun rial hoksasi mitä tapahtui seuraten tämän aiempaa logiikkaa vaikkakin hiukan epäili että vitsi menisi rotalta kokonaan yli hilseen. Nähtyään tämän pettyneen ilmeen hän tosin tunsi olonsa hetken aikaa hiukan roistomaiseksi narutettuaan simppeliä otusta, mutta vain hetken, koska seuraavassa vastaavassa rial oli jo nostamassa melkoista äläkkää pystyyn. Oli kieltämättä melko huvittavaa katsoa pitkäkyntisen rialin yrittävän kiljua vartijoita apuun rikoksesta johon se itse selvästikin syyllistyi jatkuvasti, eikä ollut yllätys etteivät lainvartijat näyttäneet innostuvat tämän huutamisesta ja huitomisesta sen enempää. "Sinuna en kiinnittäisi niiden huomiota tuo tavararöykkiö mukanasi" Aloitettiin avuliaasti huomaten rotan sitten ryhtyvän aivan omaan henkilökohtaiseen kostoonsa kiskaisten villisti kiljaisten esille paistihaarukan jostakin tavaransa seasta. "Et ole vakavis--" Hän puuskahti juuri silmänräpäystä ennen kuin väkijoukko pakeni kiljuen ympäriltä ja pienen vuoren verran sattumanvaraista tavaraa rysähti niin hänen kuin epäonnekseen vieressä seisovan naisen niskaan, rotta siinä päällimmäisenä. Kun toipui yllätyksestä ja saamastaan tärkystä sekä löysi itsensä tavaraan hautautuneena kissa sähähti ilmoille kirouksen jos toisenkin yrittäen tuuppia sätkivää rottaa sekä muuta kamaa niskastaan vähintäänkin äkäisenä... vaikka oikeastaan saattoi syyttää moisesta vain itseään. "Senkin hullu jyrsijä! Odotapa vain kun pääsen ylös täältä!" Uhkausta seurasi uusi litania kirouksia sekä hyvin epä-eleganttia sätkimistä. Siltä varalta että tilanne ei olisi muuten ollut tarpeeksi nöyryyttävä tämä välikohtaus oli varmasti ylittänyt kiinnostavuudessaan kahden nulikan nyrkkitappelun jo ajat sitten ja uteliasta yleisöä tuntui hiljakseen kertyvän enemmänkin.
Sub: Kattiränni jäi kuin jäikin mukavasti alle, ja omista vaikeuksistaan huolimatta Naappa oli harvinaisen tyytyväinen saavutukseensa. Olkoon rauhassa isompi ja ikävämpi ja paremmin aseistettu ja muuta sellaista, eipähän kuitenkaan voisi tehdä mitään kun päällä oli rotta - ja tärkeämmin hirmuinen kasa kamaa. Tämä ei tosin ollut vielä aivan varma, miten pääsisi itsekään pois, paistihaarukalla kun ei köysiä kovin hyvin nyrhitty, hampaat olivat ikävästi kaukana eikä veitsiä tai muitakaan teräaseita näkynyt missään. Mutta ainakin kissa oli vielä pahemmin jumissa. "Et pääse kun jäät sinne ja kissalätty ja sitten syödään!" rotta vinkui uhmakkaasti siinä sätkiessään alle jääneelle. Ohimennen tämä yritti huitaista hirmuisella aseellaan kissaa allaan, onnistumatta edes hipaisemaan. Melkoinen määrä väkeä linnan pihassa oli jo kerääntynyt ihmettelemään aamua, joka oli muuttunut aavistuksen oudosta ja synkeästä jokseenkin absurdiksi ja sekasortoiseksi. Rohkeimmat tutkiskelivat levinnyttä ryjävuorta, mutta suurin osa pyrki vain pysymään kunnolla loitolla epäilyttävistä tapahtumista, eikä kukaan ainakaan tehnyt elettäkään auttaakseen. Ei, vaikka Naappa kuinka vikisi apua. Tähän alkoi iskeä pienoinen pakokauhu, osittain koska oli jumissa allaan murhanhimoinen ja aseistettu otus, ja osittain koska joku saattaisi viedä tavaroita tai ne saattaisivat mennä sekaisin siitä tarkasta, pitkään harkitusta järjestyksestä jonka rotta oli niille rakentanut. Se oli liian kauheaa ajateltavaksikin. Oikeastaan tappelupukaritkin, jo jokseenkin mustelmilla ja ainakin muutamaa hammasta köyhempinä, näyttivät unohtaneen omat huolensa tämän spektaakkelin edessä. Tälläistä ei nähty joka päivä, ei kaiketi edes Myrkmeren Vanhassa Linnassa. Samaa mieltä näytti olevan myös joukko vartijoita, joka vihdoinkin päätti puuttua touhuun - kaiketi koska tilanne näytti tehneen itse itsestään vaarattoman ja syyllisetkin olivat jo valmiiksi paketissa. "Noniin, kukaan ei liiku!" eräs toimelias tapaus ärisi hurjana, ja sai typerästä heitostaan kopautuksen kypäräänsä toveriltaan. Naappa jäi tuijottelemaan vartijajoukkoa kamakasansa päällä selällään, jokseenkin ylösalaisin. Sitten, hyvin varovaisesti, tämä kohotti (tai kukaties vain ojensi, jonnekin päin se kuitenkin tungettiin) käpälänsä, ja osoitti sormella kissan suuntaan allaan. "Tuo varas. Vei putken! Sen vika, kaikki on vika!" Naappa vikisi, huitoen taas pontevasti paistihaarukallaan. Piti keksiä äkkiä syntipukki.
Rus: Rhian katseli kaaosta ja olisi varmaan saanut lisää naurunaihetta, elleivät vartijat olisi nyt kiinnittäneet huomiota tähän sekamelskaan. Hän ei oikein tiennyt mitä tehdä, toisaalta kissa tuntui olevan hänen ystävänsä ystävä ja taas toisaalta rial vaikutti varsin sympaattiselta otukselta. "Minä luulen kuulkaas että olisi viisainta antaa heidän selvittää itse oma sotkunsa." Hän sanoi vartijoille. "Tuskin he aikovat rellestää enää siten että siitä syntyisi varsinaista haittaa." Hän katseli sykkyrää missaä kissa ja rotta olivat ja hymyn poikanen käväisi hänen huulillaan. "Mitä jos antaisitte heidän vain purkaa vähän höyryjään niin ei tarvitsisi selliin laittaa."
Spyrre: "Minä sinulle lätyt näytän!" Kissa hurjistui entisestään rotan ilkkumista ja ähelsi kahta kauheammin lykätäkseen päällään keikkuvan virityksen pois, mutta vaikka saikin tämän hiukan heilumaan puolelta toiselle tämä oli liian painava lykättäväksi sivuun näin hankalasta asennosta. Paremman puutteessa Cathryn kirosi rialin alimpaan helvettiin tämän yrittäessä parhaansa mukaan sohia häntä paistihaarukallaan kissan puolestaan yrittäessä saada toista sapeliaan esille. Puoliksi hän onnistuikin, kunnes ase takertui rojuun kaikesta tempomisesta huolimatta ja tämän todettuaan nainen alkoi turhautuneena hapuilla otetta mistä tahansa irtonaisesta kättäpidemmästä. Sattuman oikusta ensimmäinen käteen osuva asia oli se jo ennestään tuttu majava-vainaa. Otus ei ollut erityisen kätevä lyömäase saati kovin aerodynaaminen mutta valittamatta paremman puutteessa Cathryn teki parhaansa viskatakseen aseistuksensa yläviistoon, päin rotan ärsyttävää naamavärkkiä. Oppisipahan olemaan hiljaa saadessaan puolimädän majavan kitaansa! Sääli ettei tämä kuitenkaan hillinnyt otusta paljoakaan ja nainen alkoi tiedostaa ympärille kerääntyneen väkijoukon läsnäolon ja varsin paheksuvan tuijotuksen. Hän vilkaisi vaivautuneena ympärilleen ja yskähti yrittäen nopeasti vielä kerätä arvokkuutensa rippeet, juuri kun vartiomiehet rymistelivät paikalle jälkijunassa ja virkaintoisina. Kissa heilautti käsivartensa tuskastuneena ylös (tai no, ennemminkin hiukan viistoon vasemmalle tässä tapauksessa) luoden murhaavan vilkaisun rottaan tämän yrittäessä vierittää syy kaikesta hänen niskaansa. "Minäkö? Katsokaa kaikkea tätä kirottua tavaraa, olen varma ettei mikään näistä kuulu tuolle! Varastaa minkä ehtii ja yrittää vielä syyttää minua!" Olento puolustautui äkäisesti luimistaen korviaan ja osoitti puolestaan hyvin syyttävästi rialin suuntaan yrittäen mielestään täysin aiheellisesti vakuuttaa niin vartijat kuin Rhianin asian oikeasta laidasta eli siitä, että kaikki oli tietystikin rialin syytä. Tosin Rhian oli ollut itsekin paikalla, joten tämähän oli kyllä nähnyt mitä oli tapahtunut! Olisi voinut edes auttaa... Kiukusta pihisten kissa vääntelehti ja yritti vielä punnertaa tavarajärkälettä pois jaloillaan päästäkseen vapaaksi ja mielellään sivutuotteena kumotakseen rialin maahan, toivottavasti naamalleen. Putkaan, se tästä vielä puuttuisi, hänhän oli kuitenkin syytön tuon hullun jyrsijän päähänpistoihin!
Sub: Kovin moni oli tuskin päässyt kokeilemaan, mutta puolimädällä puolimajavalla (jonka nimi oli Puolimajava) paiskatuksi tuleminen teki kipeää. Oikeastaan hyvinkin paljon, ja Naappa käytti muutaman seuraavista hetkistään vinkuun ja vikinään. Tämä olisi varmaankin puristanut käpälänsä dramaattisesti naamalleen, ellei olisi ollut hieman jo sidottu ja pelännyt survaisevansa itseään paistinhaarukalla silmään. Mutta moinen ei voinut kuitenkaan jäädä kostamatta, ja niinpä rotta tarrasi lähimpään ryjäkasansa lähimpään esineeseen, johon vain yletti. Se sattui olemaan, jos tarkkoja oltiin, majavan toinen puolikas (kaiketi sitten Puolimajava Toinen), se rumempi, jolla paiskasi vuorostaan Kattiränniä. Muuta tämä ei tosin ehtinytkään, sillä vartijat alkoivat pitää melua moisesta huitomisesta suorastaan hanakasti. "Minusta tuntuu, että sinun on parasta vaieta nyt. Saavat kyllä selvitellä välejään aivan rauhassa - tyrmässä!" eräs vartijoista tölväisi sivussa seisovalle, koko touhulle hihittelevälle Rhianille. Sitä jatkettiin sekalaisella mutinalla jumalattomista sotkuista, liian pitkistä päivistä ja aivan liian kaukana häämöttävästä eläkkeestä. Ottaen huomioon, että mies oli vain kolmisenkymmenä, tällä lieni vielä hetken verran odoteltavaa. Sitten huomio kiinnittyikin itse häiriötekijöihin. "Juujuu, nyt hiljaa! Kaikki hiljaa!" vartija ärähti yhdessä sekamelskassa nököttäville, toisiaan huitoville kissalle ja rotalle. Naappa päätti vaihteen vuoksi jopa totella, jos ei muuten niin koska miesten keihäänkärjet näyttivät ikävän teräviltä ja selällään sätkivä rotta oli ikävän hyvä maali, jos niikseen. Olkoonkin, että rotta olisi halunnut vikistä melkoisen litannian varastelevista kissoista, itsepuolustuksesta ja sensellaisesta aiheellisesta, jonka vartiomiehet varmasti ymmärtäisivät ja osaisivat rankaista oikeaa syyllistä. Mutta kun ei niin sitten kaiketi ei. Paikallaan pysymisestä tosin ei puhuttu mitään, joten Naappa päätyi viskaamaan kattia vielä harvinaisen rumalla, alastomalla pihatontulla. Siitä tosin seurasi lisää melua, mutta oli se sen arvoista - olkoonkin että piti viskoa sokkona olan yli. Tai ali. Tai jotakin sellaista. Hetken verran seurasi taas kaikin puolin vaivaantunutta hiljaisuutta, kun puolisen tusinaa vartijaa ja monta kertaa suurempi joukko yleisiä möllistelijöitä ihmettelivät tilannetta. Viitseliäimmäksi muodostui eräs vartijoista, joka päätti potkaista melkoisen kammottavan rumaa täytettyä pöllöä. Mitään muuta ei sitten oikein tapahtunutkaan, ennen kuin kasan pohjimmaiseksi jäänyt kissa näytti kyllästyvän tilanteeseensa ja alkoi työntää. Ja vaikka tavaraa olikin melkoisesti, suurin osa siitä oli nyt levinnyt sekalaiseksi sekasorroksi. Naappa ehti suunnilleen vinkaista, ennen kuin Kattiränni väänsi puolipakolla tämän ja tämän loput pakaasit päältään. Ja nyt alimmaisena oli vuorostaan rotta itse, naamallaan ja päällään melkoinen röykkiö rojua. "Tämän takia meille ei makseta liikaa", vartija voihki samalla, kun Naappa yritti hiutua vaivalloisesti suunnilleen pystyyn. "Noniin, kumpikaan teistä ei liiku mihinkään tai sano yhtikäs mitään tai heitä yhtään mitään! Älkää edes ajatelko! Ei vastaväitteitä tai olette syyllisiä vielä vartioston vastustamiseenkin! Minua ei kiinnosta kuka tämän aloitti, minä vain lopetan tämän! Kissa heittää aseensa muun rojun sekaan kiltisti ja rotta laittaa paistihaarukan pois ja irroittaa itsensä siitä kasasta! Vauhtia!" tämä suitsutti, viittoen samalla muuta vartijajoukkoa pistämään asioihin vauhtia. Naappa ei voinut mitään sille, että tuli toimineeksi melko vaivailloisesti. Paistihaarukan parina oli veitsikin, ja tämä epäili pahasti tietävänsä ensikäpälältä, missä se oli ollut hässäkän keskellä. Teki kipeää.
Rus: Rhian sanoi Cathrynille. "Jos haluat voin pitää tavaroistasi huolta kunnes pääset vapaaksi, olethan sentään ystävän ystävä. Tuskin siinä kauaa menee. Ellette te nyt aivan virkaintoisiksi heittäydy." Hän osoitti viimeisen lauseen vartijoille. "Luulen tosiaan ettei näistä ole sen suurempaa harmia. Nuohan täällä aluksi rellestivät." Hän sanoi osittaen nuoria miehiä jotka olivat tapelleet oikein kunnolla. "Mitäs ajattelitte noille tehdä? Niillä heilui vaarallisemmat välineet kuin haarukat ja majavat!"
|
|
|
Post by spyrre on Oct 10, 2011 0:26:33 GMT 3
Spyrre: "Anna ja sinulle annetaan", "niin metsä vastaa kun sinne huudetaan"; sanailivat vanhat viisaudet joita kliseiksikin joissakin yhteyksissä kutsuttiin, mutta tässäkin yhteydessä ainakin nämä tuntuivat pitävän paikkansa hyvinkin tarkalleen. Tai ainakin antaessaan puolikkaan majavaa keskelle sätkivän rialin pärstävärkkiä sai Cathryn varsin pian puuttuvan puoliskon vastapalveluksena. Oli hyvin vähällä ettei lemuava raato osunutkin keskelle naisen kuonoa mutta onni oli kerrankin matkassa ja ruho kimposi matkallaan ohitse, päätyen lätsähdyksen keralla vain hänen päälaelleen, häntäpuoli edustavasti jossakin otsan paikkeilla leväten. Olento vastasi älähtämällä lisää julkaisukelvotonta sanastoa yrittäen äkäisellä viskauksella napata ja palauttaa inhottavan elikon takaisin lähettäjälleen, tosin tällä kertaa malttamaton tempaisu meni reilusti ohi maalistaan ja päätyi rotan sijaan jonnekin väkijoukkoon. Ja sitten saapuivat vartijat tekemään lopun tästäkin touhusta saaden kaksikon lähinnä mulkoilemaan kaunaisesti toisiaan rojun ylitse. "Tyrmässä? Oletteko vakavissanne, minähän olen uhri! Ettekö näe mitä tämä typerä elukka teki?!" Nainen protestoi hyvinkin tuskastuneena viittoillen kohti päällään rötköttävää romua ja roipetta, menettäen tosin keskittymisensä saatuaan äkkiä päähänsä ikävän painavan, irstaan puoleisen keramiikkatontun. Hän ärähti, piteli hetken kiroten kuonoaan ennen kuin sai tarpeekseen. Tempaistuaan ensin tontun säpäleiksi katuun kissa pinnisti voimansa ja punnersi jaloillaan rojuvuoren nurin päältään saaden aikaiseksi lisää hurjaa kolinaa, kilinää, räsähtelyä ja tyydyttävää vikinää tavaran litistäessä keon päällä sätkytelleen rotan alleen katua vasten. Cathryn virnisti vahingoniloisesti näylle, kömpiessään ähkäisten jaloilleen ja jääden sitten hetkeksi pudistelemaan vaatteitaan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ilmeisesti joukkion johdossa olevan partiomiehen komentaessa laskemaan aseet ja antautumaan kuin suurikin rikollinen kissa vilkaisi miestä niin viileästi kuin näissä olosuhteissa pystyi, pyyhkäisten sotkuista ja roskia täynnä olevaa tukkaansa. "En minä tätä aloittanut! Ja tosiaan, entäs nuo kaksi sitten? Kuten hän sanoi, ne tappelivat täällä jo täyttä häkää ennen kuin rotta edes hyökkäsi!" Cathryn myötäili Rhianin kommenttia viitaten nyt syyttävästin kädellään toisensa jo ruhjeille pieksäneitä nuoria miehiä. Kuitenkin hän nosti käsiään hiukan ylemmäs aseiltaan merkiksi ettei aikonut vetää näitä esille vaikka ei ilmeisesti ollutkaan mielellään näistä luopumassa saati sitten lähdössä putkaan typerän välikohtauksen takia. Ohimennen hän vilkaisi vaivalloisesti ylös pyrkivää rialia harkiten hetken verran tönäisevänsä tämän nurin uudestaan, mutta olosuhteiden pakosta luopui ajatuksesta vaikka se olisikin ollut houkutteleva.
Sub: Vartijajoukolla ei näyttänyt olevan paljoa kärsivällisyyttä - ei edes alun perin, ja nyt sekin vähän oli nähtävästi melkeinpä jo käytetty. Kaikenlainen syyttely ja kahden toisiaan vielä äsken huitoneen miehen nuorukaisen osoittelu näytti olevan melko hedelmätöntä, viimeistään kun ilmeisesti jonkinlainen joukon johtaja ärähti ja alkoi huitoa hurjasti käsillään sanojensa tehostukseksi. "Minä käskin jo olemaan hiljaa! Minua ei kiinnosta hiukkaakaan, mitä muutama typerys tekee niin kauan kuin se ei aiheuta tällaista jumalatonta kaaosta ja sotke minun koko loppupäiväni suunnitelmia! Tajuatteko te edes millainen työ tässä..." tämä aloitti, ja päätyi sitten vain huokaisemaan syvään käsi silmillään. Jos Naappa nyt mistään mitään tiesi, oli tällä menossa sellainen huono päivä. Ja oikeastaan, jos tarkkoja oltiin, niin taisi kohta olla rotalla ja Kattirännilläkin. Ja nyt oli vasta aamu. Ei mennyt hyvin tämä nyt. Kovasti syyllistetyt kaksintaistelijat vilkuilivat aavistuksen syyllisen oloisina koko touhua taustalta, päättäen ilmeisesti yrittää olla mahdollisimman hiljaa ja liikkumatta. "Ja sinä voit astua joukon jatkoksi saman tien jos ei miellytä!" vartija jatkoi, ärähtäen touhuun sekaantuneelle ihmisnaiselle. "Tämän selvittämiseen menee koko päivä, ja voin vannoa, että syyllisiä rankaistaan! Nyt ne aseet sun muut pois tai rankaisun ajankohtaa siirretään huomattavasti lähemmäksi!" tämä vielä lisäsi, yhä käsillään huitoen. Naappa pohti hetken, josko olisi ollut sopivaa yrittää paiskata kissaa vielä ainakin tyhjällä peltipurkilla (jossa oli jännä reikä pohjassa), mutta arveli ettei se olisi ollut nyt kauhean viisasta. Siispä tämä vain heittikin paistihaarukkansa sopuisasti maahan, kuin kunnollinen rotta ainakin, ja lähti selvittelemään, miten tarkalleen ottaen saisi kantamuksensa irti. Loppujen lopuksi reppujen, säkkien sun muun alta kuoriutui kun kuoriutuikin ihka elävä rial, jolla oli ilmeisesti myös keskiruumis. Reppu kolahti maahan melkoisen melujen kakofonian saattelemana ja levitti vielä hieman enemmän kamaa joka suuntaan. Naappa värähti pariin kertaan, tuntien olonsa harvinaisen alastomaksi kun seisoi siinä ilman pihalle levinnyttä tavaranpaljouttaan. Olihan rotalla toki vielä puolisen tusinaa ylitäyteen ahdettua pussukkaa vyöllään (joka oli olemassa selvästikin vain ja ainoastaan pitääkseen pussukoita ylhäällä), mutta siitä huolimatta tämä veti melkoisen lysyyn tällä tavalla tavarattomana. Oikeastaan rotta ei ollut aivan niin pieni kuin miltä oli näyttänyt suunnattoman ryjävuorensa alla, mutta oli tämä siitä huolimatta lyhyenläntä tapaus rotaksikin - joskaan ei mitenkään erityisen heikkorakenteinen. Ei kaiketi ollut varaa olla hintelä jos kantoi ainakin oman painonsa edestä tavaraa. Katsojajoukkoakin hätisteltiin jo sivummalle äkäiseen tahtiin. Naappa yritti parhaansa mukaan katsoa, josko joku heittäytyisi yhtä kammottavan katalaksi kuin kissa ja yrittäisi näpistää jotakin, kuten vaikka hienon irtonaisen nukenpään. Eräs vartijajoukosta mutisi ohimennen jotain kottikärryjen hakemisesta, ja rotta vilkaisi harvinaisen pistävästi Kattiränniä. "Sinun vika. Kaikki sinun vika. Huono kissa, ei jännää repussa."
Rus: Rhian mulkaisi vartijoiden päälikköä murhaavasti, hän arveli että tässä oli myös kysymys lajista. Ei kai nyt kahta ihmistä samalla lailla rankaisisi kuin rottaa ja kissaa. Se ärsytti häntä. Hänen teki mieli vielä sanoa pari valittua sanaa ja olisi niin tehnytkin jos olisi oillut liikkellä usean ystävän kanssa mutta tyytyi nyt kiristämään hampaitaan. "No kai nyt voin kuitenkin ottaa tuon kissan tavarat hoitoon kunnes pääsee vapaaksi? Jotta saa varmasti myös kaiken takaisin."
Spyrre: Jostain syystä vartioiden johtomies tuntui saavan jonkinlaisen hysteriakohtauksen aivan asiallisesta palautteesta sekä oikeutetusta vastalauseesta ja päätyi huitomaan tovin pää punaisena rähjäten kunnes hiljeni käsi kasvoillaan. Cathryn tuijotteli miekkosta vähintäänkin paheksuvasti moisesta yliampuvuudesta kun ilmeisesti vaikutti siltä että kaksi aikaisempaa nujakoitsijaa pääsisivät kuin koirat veräjästä. Katkerasti hänen ajatuksensa kulkeutuivat hiukan samaan suuntaan kuin Rhianinkin sillä erolla että kissaa tämä ärsytti vielä enemmän ja nainen mulkoili tovin ympärilleen häntäänsä äkäisesti piiskaten. Niin suurta vaivaa miehenpirulainenkin kehtasi valittaa vaikka tyhmäkin tajusi että kaikki olisivat päässeet helpommalla jos olisivat päästäneet hänet menemään niin kuin kuuluisi ja pistäisivät rotan putkaan ennen kuin se näpistäisi puoli kylää (tämä toimenpide olikin jo hyvässä mallissa, karkealla arviolla Cathryn epäili tällä olevan jo vähintään viidennes selässään) mutta ilmeisesti mies nyt halusi ehdottomasti jotain valitettavaa. Catrynkin olisi mielellään kommentoinut tämän nihkeää asennetta mutta miehen turhautunut olemus sekä uhkaukset rangaistuksista vihjasivat ettei se ehkä olisi vaivan arvoista joten kissa päätyi luimistellen taipumaan. Hän vilkaisi avuliasta Rhiania miettivästi mutta päätteli sitten että nainen ei todennäköisesti suunnitellut ryöstävänsä häntä ja nyökkäsi hiukan tälle riisuen asevyönsä ja jousensa oheistuotteineen tämän viereen. Seuraan liittyi myöskin nuhjuinen reppu joka ei oikeastaan mitään hirveän arvokasta rotan epäilyistä huolimatta sisältänyt sekä hyväntahdon eleenä jopa rannetuppi tikareineen hihan alta. Vaikka vastahakoinen ja ärsyyntynyt välikohtauksesta olikin kissaihminen ei nyt varsinaisesti halunnut enää pahentaa tilannettaan, varsinkin kun edessä olisi nyt jo pahimmillaan vain tuskastuttavat kuulustelut ja hetki putkassa... ärsyttävää siis, muttei oikeastaan mitään kovin vitaalia. Ja mies jo lupasikin armeliaasti tämän harvinaisen simppelin asian setvimisen kestävän tovin jos toisenkin... ugh. Rottakin joutui vieressä kuoriutumaan eroon kantamuksestaan ja kun lopulta sai nämä irti päätyi tämä levittämään entistä enemmmän krääsää pitkin katua jonka keräämisessä menisi varmasti pitkä hetki. Jurottava kissa mulkaisi tanakkaa rialia nenänvarttaan pitkin ristien käsivartensa rinnalleen. "Minähän käskin jättämään minut rauhaan. Et jättänyt. Typerä talttahammas." Mutistiin tuhahduksen keralla hännänpään vispatessa entistä terävämmin puolelta toiselle.
Sub: Ihmisnaisen selitty ei miellyttänyt vartiomiestä millään tavoin. "Noniin! Nyt riitti sitten! Aseet pois ja noiden sekaan seisomaan, sinä olit osallinen tässä ja minulle riittää nyt! Jos kerran kiinnostaa niin paljon niin voitkin saman tien suoria samaan putkaan näiden kanssa!" tämä ärähti, huitoen käskevästi kissan ja rotan suuntaan. Perään tuli vielä jotakin mutinaa, josta Naappakaan ei saanut oikein selvää. Jotenkin se liittyi sankareihin ja nirppanokkiin ja jotain sellaista. Eipä sillä tosin tainnut olla mitään väliäkään juuri nyt, rotta oli paljon huolestuneempi kantamustensa kohtalosta, ne kun olivat pahaenteisesti jäämässä heitteille. "Sinä otit putken. Putken otit! Veit!" Naappa vikisi tulisesti takaisin kissalle, pörhistellen kuin mikäkin ylikasvanut siili. Ensin se oli varastanut kaukoputken ja nyt vielä haukkuikin. Ei tämä ollut aivan varma, miten taltat nyt liittyivät tähän, ne olivat repun sivutaskussa eivätkä suussa, mutta oli se silti varmasti ikävä herja! "Tyhmä... kissa!" tämä heitti uhmakkaasti takaisin, keksimättä yrityksistä huolimatta oikein mitään vakuuttavampaakaan. Paitsi napata äkkiä maasta jälleen kerran Puolimajavan (ilmeisesti kyseessä oli Puolimajava Ensimmäinen) ja nakata sillä kissaa vinkunan saattelemana. Se oli toki jo kielletty, mutta kun ei muutakaan keksinyt, oli toimittava. Ja melkoisen älämölön vartijamies siitä nostikin, huutaen jotakin käskyjä napata saman tien rotta kiinni. Naappa tyytyi vikisemään ja osoittelemaan syyttävästi vielä kerran majavalla viskattua Kattiränniä. Oikeastaan kukaan ei sitten loppujen lopuksi napannut kiinni yhtikäs mistään. Yksi vartijoista kyllä astui uhkaavasti eteenpäin, ja Naappa arvioi tämänkin paiskomisen viisautta, mutta tämän olisi kukaties ollut paras katsoa jalkoihinsa rojun keskellä, eikä syynätä rottaa. Jalan alle osunut rikkinäinen pullo kirvoitti tästä hetken verran melua, raivoa ja tilannekomiikkaa, ja sitten mies kaatui pitkin pituuttaan kasaan haarukoita. Sivustakatsojat irvistelivät ja sihahtelivat harvinaisen osanottavaisesti vaikertavalle vartijalle, ja Naapankin oli kyllä myönnettävä, että lennon oli täytynyt tehdä kipeää - tai ehkä oikeammin sen jälkimaininkien. Vartija jäi kiskomaan vaivalloisesti haarukkaa huulestaan ähinän säestämänä. "Noniin! Tätä tämä taas on! Nyt te, te kaikki kolme, menette kiltisti rivissä seisomaan tuonne noin, ja sitten katsotaan mihin alimpaan helvettiin minä teidät oikein tungen! Siellä tulee olemaan likaista ja saastaista ja vihaisia hämähäkkejä ja ikävää!" hermoromahduksen partaalle ajettu, tähänkin asti jöötä pitänyt vartiomies ähelsi kädet yhä tiukemmin kasvoillaan. Tämä viittoili epäilemättä myös Rhiania liikkumaan, näyttäen siltä kuin olisi vakavasti harkinnut jonkin kammottavan virkavirheen kokeilemista. Väkijoukko teki tälle kaaokselle tietä jo reilusti etukäteen.
Rus: Nyt Rhian suuttui, hän ei ollut aiheutanut minkäälaista järjestyshäiriötä ja hänet aoittiin panna selliin. "Mikä helvetti sinua vaivaa? Onko sinulla kuukautiset tai jotain kun olet tuollainen ämmä? Anna kun arvaan, noiden mulokoiden isät ovat rikkaita kun saavat ilman seurauksia riehua! No en minäkään aivan köyhä ole ja saat vielä kuulla tästä!" Puhuessaan hän riisui jo varusteitaan jottei vartijoilla olisi syytä ruveta kovakouraisesti hänen suutaan tukkimaan. Hän vilkaisi vielä maahan asettamaansa asevyötä, erityisesti siinä olevaa tikaria, sen oli antanut hänelle hänen rakastettunsa ja hän vannoi mielessään että kostaisi verisesti jos se katoaisi.
Spyrre: "Itse otat kaikkea, ja sanot että on sinun. Minä otin vain kun annoit." Cathryn totesi härnäävästi rotan syyttelyyn, lähellä kävi ettei jopa näyttänyt kieltään tälle kuin pahainen kakara, mutta päätyi kuitenkin vain arvokkuutensa rippeitä keräillen esittämään viileää huvittuneena hurjistunutta jyrsijää silmäillen. Ja vartiomiesten johtaja tuntui ottavan entistä suurempaa hernettä nenäänsä siitä hyvästä että kuka hyvänsä läsnäolijoista kehtasi avata sanaista arkkuaan millään tapaa ja päätyi seuraavaksi ilmeisesti kaavailemaan myöskin Rhianin pidätystä siitä hyvästä että tämä oli puhunut. Cathryn kohotti tälle kulmiaan lopettaen rotan nälvinnän hetkeksi vilkaisten jopa hiukan huolissaan siitä että nainenkin oli ilmeisesti ilman omaa syytään joutumassa osalliseksi. Jyrsijä tapaili aivot raksuttaen vieressä loukkauksia tässä kuitenkin epäonnistuen, mutta kunhan kissan silmä vältti keksi tämä tilalle hiukan fyysisemmän korvikkeen hapuilemalla salavihkaa käsiinsä vanhan tutun Puolimajavan, tai siis toisen näistä, käyden äkkiä jälleen mielipuolisesti vinkuen hyökkäykseen onnistuen saamaan vartioston kaaoksen valtaan. Cathryn hätkähti takaisin ajan tasalle kun majavankappale viuhahti ilman halki kompuroiden jälleen äänekkään kiroustulvan keralla takaperin kauemmas kadulla pyörivän tavaran poikki melkein kompastuen matkalla rumaan täytettyyn pöllöön. Eikö se kirottu rotta osannut lopettaa?! Kissa sähähti vihaisesti tälle korvansa luimuun painaen tuijotellen otusta murhaavasti takaisin, kuitenkaan ensimmäisestä mielijohteestaan (eli tempaista elukkaa kuonoon millä tahansa painavalla esineellä minkä käteensä saisi) huolimatta naisella sentään oli toistaiseksi järkeä ja jopa itsehillintää jäljellä sen verran ettei hän tehnyt niin kun vartijat alkoivat parveilla mielipuolisesti mädällä eläimenkappaleella aseistautunutta rottaa kohti... tosin aiheuttaen itse melkeinpä yhtä paljon kaaosta kuin syytetty parivaljakko. Tuijotettuaan hölmistynein ilmein vallitsevaa sähellystä itsesuojeluvaistonsa pienestä protestoinnista huolimatta Cathryn ei voinut hillitä naurunpyrskähdystä miesten kompuroidessa kuka mihinkin rottaa havitellessaan. Rhiankin ilmeisesti riiteli taustalla kasvot käsissään kärvistelevän päällikön kanssa, joutuen itsekin luovuttamaan aseensa vastaväitteidensä jälkeen. Cathryn pyyhkäisi kyynelen silmäkulmastaan selvittäen hiukan kurkkuaan tavoitellen epätoivoisesti jälleen jonkinlaista vakavuutta, niin vaikeaa kuin se olikin... joutuisivat vielä pidemmälle tuomiolle aivan vain lainvalvojien egon loukkaamisesta. "Olen pahoillani, en olettanut että nappaavat sinutkin. Mutta ei kai auta kuin hoitaa tämä pois alta. Pääsemme vapaaksi kun rauhoittuvat hiukan." Kissa mutisi vaivihkaa naiselle sovittelevasti, luoden jälleen syyttävän katseen rottaan jonka syytä tämä kaikki oli. Nyt oli viatonkin joutunut sotketuksi mukaan tämän elikon rikosvyyhteen, eikä otus tajunnut edes olla pahoillaan! Hän seurasikin peitellyn kiinnostuneesti mihin rialin, tämän majavan sekä vartijoiden yhteenotto oikein johtaisi miettien mielessään hypoteeseja siitä kuinka moni saattaisi teloa itsensä kamavuoressa kahlatessaan ennen kuin jyrsijä saataisiin kiinni.
Sub: "Kaikki on paskaa! Liikettä, minä en katso tätä farssia enää hetkeäkään!" vartijajohtaja ärähti, miestensä paimentaessa ainakin ilmeisesti melko sovussa tulevaa ihmistä ja kissaa jonnekin linnan sivuovia kohti. Pääovista tätä katastrofia ei nähtävästi haluttu edes vilautella, joten kammottavat lainrikkojat saisivat löntystellä lähimmän soppakeittiön läpi hirveisiin ja kammottaviin tyrmiin, joilla näitä oli niin paljon peloteltu. Kukaties siellä tosiaan olisikin luurankoja ja muuta sellaista, mutta todennäköisemmin vain hometta. Ainakaan näitä ei varsinaisesti pakotettu tai tönitty, kunhan kulkivat kiltisti mukana eivätkä antaneet syytä siihen. Naappa mulkoili vierestä harvinaisen nyreästi kissan touhuja, ja vinkaisi sitten kun tätä taltuttamaan laitetut vartijat näyttivät väsyvän samaan tapaan leikkiin ja itsensä telomiseen arveluttavassa ryjäkasassa. Paremman puutteessa miehet laittoivat keihäänsä hyötykäyttöön, ja alkoivat sörkkiä vähemmän mukavaan sävyyn rottaa pois tunkionsa päältä. Hetken verran Naappa yritti urhoollisesti pelotella näitä Puolimajavallaan, mutta joutui kuitenkin lopulta taipumaan, kun katalat ihmiset eivät kunnioittaneet mahtiesinettä millään tavoin. Eivätkä oikeastaan mitään muitakaan esineitä. Lopulta rotta heittikin vinkuen ja alistuvaisesti käpälänsä antautumisen merkiksi ilmaan (ja tuli samalla paiskanneeksi huomaamattaan majavanpuolikkaansa jonnekin väkijoukkoon) ja lähti sitten lopulta varovaisesti itsekin kohti osoitettua suuntaan. Tälle sitä tosin osoiteltiin keihäillä, ja lähinnä tökkimällä jos se tuntui olevan väärin. Rotta yritti pari kertaa kokeilla onneaan, josko voisi kuitenkin edes hieman muuttaa suuntaansa, mutta se ei loppunut kovinkaan hyvin.
Vartijapäällikkö, parin paikalle jääneen miehensä kanssa, seuraili pois kuljetettavia vankeja hetken, kunnes nämä katosivat jostakin nuhjuisesta sivuovesta, ja huokaisi sitten syvään vielä viimeisen kerran. Sitten tämä ärähti kumpaakin miestään hakemaan jostakin kottikärryt ja viemään kamakasan kammottavien rikollisten perässä pois silmistä ja mielestä. "Sittenpähän nähdään, mistä kaikesta niitä voi syyttää" tämä tuhahti ja marssi pois, mahdollisesti etsimään itselleen rauhoittavaa teekupposta - tai kukaties vahvistavaa pullollista. Naappa näki matkan varrella yhtä sun toistakin mielenkiintoista, mutta ainakin tämä yritti tarrata soppakauhaan, maalaukseen, peiliin taikka vaikkapa hienoon samettipäällysteiseen tuoliin, oli joku ikävä tökkimässä keihäällään. Tunteettomasti ja julmasti nämä vain hoputtivat tämän Kattirännin ja sen ihmisnartun, jonkin Riian, viereen, ja käskivät kulkea. Tie näytti vievän selvästikin alaspäin, jonnekin harvinaisen haiseviin ja ikäviin tyrmiin, kuten oli luvattukin. Rotta melkein odotti kuulevansa jonkun kurjan ja piinatun ulvaisun, mutta joutui pettymään. "Ihan sinun vika. Ihan sinun vika. Sinun kengät minun", Naappa vinkui uhkauksia Kattirännille vartijoiden paimentaessa näitä alas kosteita ja liukkaita portaita. "Ja housut ja paita ja korut ja häntä", lisättiin nyreästi. Kukaties olisi pitänyt yrittää tokkiä koko kissa alas portaita, mutta uhkaavasti selän tienoilla häilyvät keihään olivat aikasen terävän oloisia. Suorastaan ikäviä.
Rus: Heitä saatettiin alas tyrmään, matkalla Rhian huomasi että rial yritti välillä näpistää jotain, tosin Rhian ei enää jaksanut huvittua tästä mutta eipä häntä toisaalta estelty katselemasta ympärilleen. Hän jopa kuuli erään vartijan supisevan toiselle että hänen mielestään vain rotta olisi pitänyt ottaa kiinni. Se huojensi häntä, vaikutti että he sentään välttyisivät kaltoin kohtelulta, toisaalta mistä sitä tiesi millaisia sekopäitä vartijoihin vielä kuului. Heidät pantiin samaan selliin. Se oli iso ja ilmeisesti tarkoitettu useammalle henkilölle. Siellä ei ollut muita, Rhian arveli että miespuolisia vankeja pidettiin jossain muualla. "Saamarin virkaintoinen paskiainen!" Hän sanoi, kun vartijat olivat lähteneet, luottaen lukkojen voimaan. "Ei mitään järkeä meidän kaikkien vangitsemisessa ja ne nulikat saivat olla rauhassa!"
Spyrre: Cathrynin repeämisestä päätellen farssi oli juuri oikea sana kuvaamaan tilannetta, eikä tämä reaktio ainakaan toistaiseksi johtanut sen suurempaan rangaistukseen kuin hermonsa menettäneen vartiomiesten johtajan karjuntaan ja pikaiseen hätyyttämiseen Rhianin keralla sisään linnoituksen sivuovesta. Kissa ei vastustellut vaan seurasi likimain suosiolla vaikkakin tuskatuneena vartijoiden mukana yrittäen kulkiessaan nyppiä roskaa sun muuta epäilyttävää tavaraa hiuksistaan. Vartijoiden päällikkö ei ollut ainoa jolta tämä välikohtaus oli pilannut loppupäivän suunnitelmat... tai siis, kieltämättä Cathrynilla ei ollut näitä vielä ollut, epäjärjestelmällinen kun oli muutenkin, mutta hän olisi varmasti keksinyt montakin viihdyttävämpää tapaa viettää päivä kuin putkassa tai kuulusteltavana. Ymmärrettävästi myöskin Rhian vaikutti olevan vihainen, rotta, kun tämä viimein saatiin hätyytettyä keihäiden keralla perään ei niinkään, päätellen ainakin siitä kuinka tämä yritti näpistellä kaikkea tielleen sattuvaa saattojoukostaan huolimatta. Ollakseen pahentamatta tilannetta entisestään kissaihminen ei sanonut mitään, silmäili vain ympärilleen kulkiessaan kohden pahaenteisesti alas johtavia kiviportaita ja mulkaisi äkäisesti vieläkin kostonhimoisesti kitisevää rialia joka uhkasi viedä häneltä kaiken häntäänsä myöten. Nainen pyöräytti silmiään ja irvisti hiukan rotalle vartijoiden huomaamatta, huomaten sitten heidän saapuneen määränpäähänsä. Tämä ei kieltämättä ollut ensimmäinen kerta kun kissa oli viettänyt sellissä aikaansa, tosin yleensä hiukan vakavammista syistä joten hän asteli sisälle osoitettuun kopperoon vilkaisten ympärilleen tutkivasti. No, ainakaan läsnä ei ollut rottaa hankalampia sellikavereita ja he saisivat ilmeisesti olla hetken verran rauhassa joten hän suuntasi askelensa kohti mukavimman näköistä nurkkaa ja istahti huokaisten kasaan puolihomeisia olkia. "Sanopa muuta. Ei kylläkään mitään uutta." Hän myötäili Rhianin äreää kommenttia nojautuen kuitenkin jo rauhallisemman oloisena viileää seinää vasten, tosin mulkaisten rottaa vieläkin asiaankuuluvan nyreästi.
Sub: Ilmeisesti linnassa olivat asiat melko parahultaisesti, sillä rotalle, kissalle ja naiselle annettiin ihan oma, suurehko selli. Tai ainakin Naappa arveli tilanteen olevan niin, kun kerran pystyivät tällä tavoin vain sellejä lahjoittamaan. Vartijamiehet, jotka olivat joutuneet sörkkimään ainakin kolmasosan julmasta rikkollisjoukosta selliinsä, löivät oven kiinni perässä melkoisen nyreään sävyyn. Oikeastaan kaikki tuntuivat olevan tänään harvinaisen nyreitä. Vartijat eivät edes lupailleet ateriaa taikka raikasta vesilasillista, möllöttivät vain hetken kaltereiden luona ja marssivat sitten pois. Rotta odotteli kunnes askeleiden kaiut vaihtuivat tippuvaan veteen ja satunnaisiin, tavanomaisiin kolahduksiin, ennen kuin vilkaisi läpi sellinkin. Selli oli melkoisen tyhjän näköinen, jos uusia asukkaita nyt ei otettu huomioon. Eipä Naappa tosin ollut koskaan niin erityisen täyttä selliä nähnytkään, paitsi kun siellä oli paljon väkeä tai sitä yhtä josta oli tehty paremman puutteessa varasto. Mutta täällä ei ollut oikeastaan juuri mitään. Nurkassa oli ämpäri, kaiketi tarpeiden tekoa varten, ja yhdelle seinänvierelle oli leviteltyä varmastikin haisevia ja pisteleviä olkia. Paikka haisikin rotankuonoon melkoisen tyhjältä, jos nyt tavanomaista hometta, törkyä ja vankeja ei otettu huomioon. Ulkoa hönki sentään hieman raitista ilmaa pienenpienestä, kalteroidusta ikkunasta, joka tosin oli nähtävästi tehty niin, että sadevesi valuisi oikein tarkoituksella vankien kiusaksi sisään. Ohimennen Naappa aivasti homeisessa ja niljaisessa ilmassa, ennen kuin löntysteli tutkimaan nurkassa komeilevaa ämpäriä. Se paljastui tyhjäksi, ja rotta tarrasi siihen harvinaisen hanakasti. "Tämä minun. Minun ämpäri", tämä vinkaisi tiukkaan sävyyn ja siirsi uuden aarteensa taakseen ennen kuin istahti omaan kulmaansa. "Joo-o. Tyhmiä. Niiden vika kaikki. Ihan syytön minä", rotta myötäili muiden jutustelua tilanteestaan. Olihan tässä tosiaan melkoinen vääryys menossa, tässä sitä istutua nökötettiin (kammottavalla tavalla tavarattomina) täysin viattomina haisevassa tyrmässä. Kaikki oli tietenkin jonkun muun vika, vaikkapa kissan joka oli vienyt kaukoputken. Joka tällä muut muuten taisi vieläkin olla, kun asiaa tarkemmin mietti. Oli tunkenut sen jonnekin vaatteisiinsa. Siellä se nyt nökötti, varastettuna ja varmasti hyvin surullisena tilanteestaan. "Otit putken. Anna takas", Naappa äkkiä vinkaisi, kammeten itsensä takaisin pystyyn ja suunnaten haastavasti Kattiränniä kohti. Mukanaan tämä kiskoi maata pitkin lommoista, ruosteista ja haisevaa laskiämpäriään, josta lähti suorastaan kammottava melu ja kolina, kun se löi jokaiseen lattiakiveen. "Minun putken otti. Vei putken. Minun putken vei se. Ihan huono on, pitää antaa", Naappa selitti vielä varmuuden vuoksi ihmisnaisellekin, paukuttaen jostain yleisestä paukuttamisen halusta huussiämpäriään lattiaan vaativaan sävyyn kissan edessä. Huomaamattaan tämä tuli murskanneeksi väärään paikkaan väärään aikaan sattuneen torakan julmasti ja säälimättä.
Rus: Rhian paneuti omaan nurkkaansa, nyrpeän näköisenä. "Parempi etteivät vie sitä minun tikariani." Hän mumisi tyytymättömänä. Ja totesi sitten rialille. "Älä jaksa." Kun tämä oli taas aloittamassa tappelua.
Spyrre: Cathryn seurasi puolittaisella alentuvalla mielenkiinnolla kun rial omi itselleen ensitöikseen nurkasta löytyvän laskiämpärin johon kukaan täysjärkinen ei varmasti olisi halunnut koskeakaan vapaaehtoisesti. Kaikeksi onneksi saavi oli edes tyhjä... Niin kissa kuin Rhiankaan eivät laittaneet hanttiin Naapan pakonomaiselle ominnalle kun tämä ämpäriä omakseen julistaen istahti vapaaseen nurkkaan, tosin Cathryn päästi epämääräisen naurahduksen kun rial alkoi kuuluttaa syyttömyyttään, tosin vaivautumatta vastaamaan sen enempää koska oli varmasti ilmaissut tällä mielipiteensä rialin syyttömyydestä tarpeeksi selkeästi... ainakin niille, jotka mistään mitään tajusivat, siis. "Veivät minunkin aseeni. Ja varusteeni. En usko että minulla on varaa ostaa uusia kaikkien tilalle jos ne jotenkin mystisesti häviävät." Kissa pohti Rhianin huolehtiessa tikaristaan. Muutama hetki sitä ehdittiinkin istua rauhassa kunnes rotta jälleen muisti alkuperäisen draaman lähteen ja ponkaisti kitisten ja kolisten jaloilleen ämpäreineen saaden Cathrynin luimistamaan korviaan kovalle äänelle. "Lopeta se meteli!" Hän napautti rialille heilauttaen häntäänsä äkäisesti tämän kolistellessa lähemmäksi tivaamaan kaukoputkea takaisin. Muussa tapauksessa olisi tietysti saattanut tuntua oikealta palauttaa esine, mutta koska kissaihminen oli harvinaisen varma siitä ettei jyrsijä ollut hienon esineen oikea omistaja saati sitten edes tajunnut miten sitä oli tarkoitus käyttää rikkomatta ja ennen kaikkea koko tämän hässäkän aloittamisen vuoksi nainen lähinnä vain vilkaisi otusta kaunaisesti. "Hommasit meidät kaikki putkaan. Ei käy, pidän sen edes jonkinlaisena hyvityksenä tästä." Todettiin itsepäisesti, olennon tosin tällä kertaa tajuten jopa pitää silmällä tuhoeläimen liikehdintää siltä varalta että se keksisi alkaa huitoa laskiämpärillä kostoksi tai jotain muuta typerää. Tyhjä tai ei, rotan uusi valloitus lemusi joka tapauksessa melkein pahemmalta kuin otus itse saaden kissan nyrpistämään kuonoaan.
|
|
|
Post by spyrre on Oct 11, 2011 21:57:24 GMT 3
Sub: Naappa tuli ohimennen vilkaisseeksi naiseen, olkoonkin ettei tämä sanoilla ollut juurikaan minkäänlaista hillitsevää vaikutusta tähän. "Jaksanpa. Hyvin jaksan kun hyvin paukkuu", rotta vinkaisi ja kolisti peltiämpärillään entistä hanakammin kivilattiaa vasten. Käytävillä kaikui jo melkoinen kolina, jota ei varmasti katsottaisi hyvällä pitkään. Ja samaten tuli vilkaistua taas kissaakin, jonka äksylle komennolle annettiin pitkälti hyvin samanlainen vastaus. "En kun et anna putkea! Minun putki, pitää antaa! Minun putki! Pitää antaa!" rotta inisi kuin kiukutteleva kakara, loikkien tasakäpälää ja hakaten lattiaa ämpärillään minkä jaksoi. Kissa ei tahtonut melua ja möykkää, joten sitä tämä saisi ja paljon. Lopulta Kattiränni ärähti, ettei tulisi koskaan tai millään antamaan putkea takaisin, ja Naappa tuijotteli harvinaisen nyreästi moista varasta. Maailmassa ei ollut mitään kivaa tai hyvää kun tuollaiset saivat riehua ihan miten halusivat ja tehdä mitä huvitti koska olivat vähän isompia. Ja sitä paitsi putki oli ollut harvinaisen jännä ja välillä jopa hyödyllinen, kun rotta vain oli tajunnut miten se toimi ja mistä suunnasta sitä tuijoteltiin - ja kun tuijottelupuolella ei vaaninut vihainen ötökkä, niin kuin kerran. Olipa miten oli, rotta ei aikonut kyllä sietää tällaista kaltoinkohtelua. Putkensa tämä oli rehellisesti napannut joltakulta väärään (tai oikeaan) suuntaan katselleelta, eikä tällainen varas sitä kyllä hyvällä veisi. Hetken verran Naappa paukutti tarmolla lattiaa, onnistuen lähinnä lommottamaan ämpäriään ikävästi. Ja sitten, ilman varoituksia, mitä nyt vikisten korviarikkovasti ja huutaen jotain kostosta, tarrasi rotta äkkiä ämpäriinsä kuin haaviin ja loikkasi raivoisesti päin seinäänsä nojailevaa Kattiränniä, yrittäen iskeä vanhan ja haisevan laskiämpärinsä tämän päähän kuin minkäkin kammottavan kypärän. "Minun putki! Minun putki! Oli minun putki! Minun oli! Anna putki!" kuului raivoisa vikinä, kun lyhyenläntä rialnarttu yritti parhaansa mukaan antaa kissalle aivan uudenlaista, harvinaisen massasta erottuvaa päähinettä. Se vain osoittautui melkoisen hankalaksi kun tällä oli vielä otsaa olla pitkä. Ja sitä paitsi pääkin oli pieni ja siihen oli vaikea osua kun tämä oli niin huono ja tyhmä.
Rus: Rhian oli painanut päänsä polviin masentuneena ja yritti olla välitttämättä hullun rotan jorinoista mutta sitten se innostui oikein kunnolla. Se kävi suorastaan häijyksi ja yritti istuttaa ämpärin Cathrynin päähän. "Yök! Älä tee noin! Etkö tosiaan tiedä mihin tuota on käytetty vai oletko ihan sairas?"
Spyrre: Kissan korvat luimistuivat entistä enemmän kun rotta paukutti paukuttamistaan, oli melkein mahdollista nähdä päälle päin kuinka tämän hermot venyivät yrittäen säilyttää edes näennäisen viileän asenteen. Ikävä kyllä rotta oli harvinaisen ärsyttävä lajinsa edustaja, eikä Cathryn tosiaan ollut vielä varsinaisesti antanut anteeksi noin viitisen minuuttia sitten ulkona tapahtunutta välikohtausta. "En anna." Tämä ilmoitti lopullisesti hilliten halunsa väläyttää hampaitaan rialille tyytyen lähinnä silmäilemään tätä tuskastuneen alentuvasti aikoen ilmeisesti odottaa rialin kyllästymistä vaikka tämä tekikin melkoisen ikävää hänen korvilleen. Mutta kuten huomionkipeä ipana, jos ei saisi haluamaansa reaktiota ja tahtoaan lävitse, eiköhän jopa yksinkertainen jyrsijä tajuaisi lopettaa. Sitä paitsi tämä oli saanut jo aivan tarpeeksi kolhuja Cathrynin ylpeyteen tänään... Kissan suunnitelma olisi saattanutkin toimia pidemmän päälle, mutta ikävä kyllä edessä oli jonkinlainen muutos taktiikkaan kun rial äkkiä hyökkäsi ämpärin kanssa. Rialin onneksi muuten tätä pidempi kissa oli tosiaan istunut joten ylettyminen ei ollut niin suuri ongelma... mutta tämän epäonneksi nainen oli melkein odottanut vastaavanlaista kiukunpurkausta sen kaiken paistihaarukoilla hosumisen jälkeen. Istuva kissaihminen ei varsinaisesti ollut ketterimmillään ja rotta oli kieltämättä hyvin lähellä onnistua ihan vain äkkipikaisuutensa vuoksi, mutta ikävä kyllä asiassa oli se pieni ongelma että vaikka ihmisen päähän palju olisi varmaan mahtunutkin ongelmitta kissalla oli näihin verrattuna ulkoneva otsa sekä paljon pidempi kuono. Millään tavalla mieltä ylentävä kokemus ei kuitenkaan ollut. Ämpärin lähestyessä Cathryn ehti juuri refleksinomaisesti kavahtaa hiukan sivummalle raivolla survaistun ämpärin päätyessä päähän uppoamisen sijaan kolahtamaan kipeästi olennon kuononvarteen ja jumiutumaan puolitiehen. Rhian älähti taustalla kissan sen sijaan vastatessa jälleen hyvinkin avoimen vihamielisellä kirousryöpyllä tarraten käsillään ämpäriin ja ponnistaessa ylös kohti rotan naamaa ämpäri edellä kuin jonkin asteen muurinmurtaja kai aikeissaan ruhjoa rialin kuonon kunnolla. Se siitä ylpeydestä sitten kun ulkona alkanut kiista jatkui eeppisenä kamppailuna lemuava laskiämpäri aseistuksenaan. Saattoi olla että Cathrynia kaduttaisi suuresti jälkeenpäin eikä vähiten sen takia että koko kirotulla tapauksella oli vielä silminnäkijöitäkin, mutta nyt hän ei kiivastuksissaan ajatellut sitä pidemmälle.
Sub: Hetken verran Naappa ehti juhlia ylevästi ja hillitysti muutamalla voitonvinkaisulla, kun ämpäri pamahti kuin pamahtikin Kattirännin päähän. Ikävä kyllä se vain sitten myös jäi siihen, ja jokseenkin hämmentyneenä tilanteen saamasta käänteestä jäi rotta kiskomaan kammottavaa mahtiasettaan kissan päästä, muttei onnistunut oikein saamaan jumiutunutta sankoa mihinkään suuntaan, ei edes syvemmälle. Omaksi ikäväkseen tämä oli myös paneutunut melkoisella tarmolla työhönsä, kun äkkiä odottamatta koko kissa ampaisi eteenpäin ikävästi ämpäri edellä. Naappa ehti suurinpiirtein vinkaista, ennen kuin sai juuri rautavahvikkeisesta kissasta naamaansa. Ja sitten silmissä säkenöikin. Jos nyt ämpärillä lyöminen olikin tehnyt kipeää Kattirännille, sai tämä melkoisen varmasti maksettua omansa takaisin, kun Naappa hoiperteli jalat sutien taaksepäin, kivusta vikisten ja kuonoaan puristaen. Tämän ei ollut pitänyt mennä yhtään näin, ja vaikka rotta näkikin tällä hetkellä kaikenlaista tuikkivaa, kimaltelevaa ja muuten kiiltelevää, oli tämä eittämättä ikävä käänne. Eikä kaikkein vähiten siksi, koska rotta uskoi maistavansa juuri nyt mustikkapiirakan - vaikkei ollut syönyt sellaista hyvin pitkään aikaan. Toisaalta tämä maistoi myös veren, ja kun sai hoiperreltua tarpeeksi pitkälle, eli siis lähimpään seinään asti, sylkäisi rial muutaman uuden vinkaisun saattelemana kummankin alaleukansa suurista talttahampaista. Lisäksi joko tämän silmät harittivat tai sitten kuono tosiaan oli vääntynyt ties mihin suuntaan. Kukaties kumpikin. "Sínun vika, sinun vika. Minun hampaat! Sattuu!" Naappa vinkui syyttävästi Kattirännille, puristaen kuonoaan nurkassa jonkinlaisessa epämääräisessä kasassa, kuin olisi pelännyt sen putoavan pois saman tien. Tämä kuulosti varmasti monella mittapuulla vielä tavallistakin tyhmemmältä tällä hetkellä verta syljeskellessään ja kuonoaan kituuttaessaan. Päähän sattui nyt melkoisesti, eikä rotta ollut enää läheskään yhtä tyytyväinen koko touhuun. "Sinun vika. Putken veit, minun putken. Löit. Sattuu!" kitistiin ankaraan tahtiin. Paremman puutteessa rotta kiskoi vyöpussukastaan esiin mädän perunan, jonka paiskasi hyvin summittaisesti Cathrynin suuntaan, tietämättä osuiko lähellekään. Tällä hetkellä teki pahaa katsoa oikeastaan yhtään mihinkään, tai yrittää seistä, tai tehdä oikeastaan mitään muuta kuin nököttää paikallaan ja leikkiä kuollutta. Tosin melko äänekästä kuollutta. "Sattuu! Nyt sattuu! Pahasti sattuu nyt!" Joltakulta vartijalta, tai kukaties vangilta, koko touhu näytti alkavan mennä pahasti yli, sillä jostakin käytävältä kaikui karjaisu: "Nyt turpa kiinni tai se suljetaan! Ja se paukuttaminen loppuu myös!" "Nokun sattuu!" protestoi Naappa.
Rus: Rhian katseli touhua varsin hämmentyneenä. Ja tyytyväisenä siitä että hän ei ollut osallistunut koko touhuun sen enempää, jotenkin laskiämpäri tuntui ikävämmältä aseelta kuin moni tappavampi väline mitä hän oli kohdannut. Hänen kävi toisaalta sääliksi piestyä rottaa vaikka se oli kyllä turpaansa kerjännyt mutta jotenkin sen uikutus osasi olla hänestä sydäntä särkevää. Ilmeisesti joku muu oli jo täysin kyllästynyt heidän meluunsa ja huusi heitä lopettamaan. Rhian päästi turhautuneen huokaisun ja meni katsomaan oliko Cath kunnossa, vaikka häntä säälittikin rial, se oli kuitenkin tappelun aloittanut. Sitäpaitsi, pöhkö otus voisi luulla lähestymistä hyökkäykseksi. Joten Rhian päätti antaa sen ensin hieman rauhoittua, mikäli ei vain alkaisi voimien palattua uudestaan.
Spyrre: Eeppinen vastaisku olikin toiminut oikein mainiosti lähettäen rialin kitisten hoippumaan takaperin sellin poikki. Cathryn vääntäytyi nopeasti jaloilleen horjahtaen hiukan (isku oli tuntunut toki hänenkin päässään vaikkei onneksi niin pahasti kuin rotan) nykien edelleen kiroillen ämpärin päästään. Lemu oli vastenmielinen ja sai olennon melkein yökkäämään toivoen ettei haju ollut jäänyt hänen hiuksiinsa, tämän jäädessä sitten tuijottamaan korvat luimussa ja häntä piiskaten nurkassa vikisevää rialia. Rhian näytti kauempana jopa huolestuneelta jyrsijän sylkiessä hampaita saastaiselle sellin lattialle itkien kipua ja särkyä, kissan lähinnä pidätellen halua pamauttaa rottaa ämpärillä uudestaan. "Hyvä!" Tämä kivahti epäempaattisesti heristäen uhkaavasti laskiämpäriä kädessään. "Ja nyt pysyt siellä, tai teen sen uudestaan! Ja tämäkin on nyt sitten minun." Cathryn julisti esitellen ämpäriä kuin suurtakin voitonsaalista lähinnä vain kurmoottaakseen rottaa hiukan enemmän. Otus haali tavaraa harvinaisen pakkomielteisesti, eiköhän sekin pirulainen oppisi tavoille kun hän veisi systemaattisesti kaiken millä elukka yritti häntä sohia. Nurkasta lensikin vielä epämääräisessä kunnossa oleva peruna, joka tosin olemattoman tähtäyksen vuoksi lätsähti seinään kissan sijasta. "Ja tuo myös." Osoitettiin nyt julmasti perunanraatoa, rottaan luodun mulkaisun keralla. "No? Vieläkö? Otan kyllä kaiken mitä tyrkytät, jos jatkat sitä viskelyä kaikki on minun!" Kissa uhosi melkein jo pirulliseen sävyyn jääden kädet rinnalle ristittynä odottamaan josko rial olisi halukas luovuttamaan vielä jotain. Hänen kuonoaan särki melkoisesti eikä se ollut omiaan saamaan häntä yhtään paremmalle tuulelle, vaikka tämä viittasikin vähättelevästi Rhianin huolestuneelle katseelle. Sellin ulkopuolelta kuuluva karjaisu sai vastaukseksi vain murhaavan mulkaisun oven suuntaan, ennen kuin pistävä tuijotus palasi rottaan.
Sub: Äkkiä Kattiränni vaikutti hermostuvan ja alkoi uhota, että kaikki kuului tälle ja tämä ottaisi kaiken minkä vain saisi. Sanojensa painoksi tämä veikin jo ämpärin kuin mikäkin julma hirviö. Ja perunankin omi, vaikkei se nyt varsinaisesti niin paljon Naappaa surettanutkaan, edes tämä ei erityisemmin haikaillut haisevien juureksien perään. Siitä huolimatta rotta jäi tuijottamaan kissaa järkyttyneenä ja näreissään tämän kammottavista uhkauksista, tietämättä hetkeen edes mitä tehdä. Ei se niin voinut tehdä, ei tällaista saanut tehdä! Tämän ainoa vastaus hetkeen oli kauhistunut vikinä, kuonon puristelu ja takaisin tuijottelu. Nyt oli kyllä ylitettu varmasti se aivan viimeinen rajapyykki. "Ei voi! Minun ämpäri! Minun ämpäri! Ei voi ottaa kun minun! Minun on ämpäri!" Naappa kitisi, keksimättä tähän hätään sen parempaakaan. Kissa oli kammottava hirviö, oli vienyt putken ja huitaissut ja nyt vielä uhkasi viedä kaiken. "Minä... minä vien sinun kaiken! Ne ovat siellä! Vien! Kaiken vien!" tämä lopulta vinkaisi näreissään, huitoen epämääräisesti jonnekin sinne suuntaan, mistä oli tultu. Tässä kohtaa se ei ollut ehkä kaikista paras uhkaus maailmassa, mutta ei rotta parempaakaan keksinyt. Kissan täydellinen julmuus teki pahaa. Kohta se varmaan aikoisi viedä kaiken muunkin, etenkin Puolimajavat, ja paeta niiden kanssa johonkin. Niin se varmasti oli. "Paha on! Paha ja huono ja paha kissa!" Naappa vikisi nurkassaan, huitoen käpälällään syyllistävästi Kattirännin suuntaan, ja kun ei muutakaan keksinyt, paiskasi sitten kissaa perunan seuraksi porkkanalla. Pahimman kivun hieman hellitettyä tällä oli ainakin paremmat mahdollisuudet osua, vaikkeivät ne hyvät olleet vieläkään. Siinähän kahmisi sitten mätiä juureksia itselleen suurena hirviönä. Toivottavasti vielä söisikin ja sairastuisi ja kuolisi pois.
Rus: Rhian alkoi pelätä että heitä ei ikinä päästettäisi pois jos tämä jatkuisi. "Nyt lopetatte molemmat! Cathryn, sinun pitäisi olla kypsempi kuin höntti rial ja sinä!" Hän ositti rialia. "Jos et lakkaa riehumista niin vartijat eivät koskaan päästä sinua vapaaksi, etkä enää koskaan saa kerätä mitään mielenkiintoista."
Spyrre: Hurja uhkaushan näkyi purevan oikein mainiosti, tai ainakin rial jäi tuijottamaan ja kitisemään enstistä surkeampana nurkkaansa. Cathryn suoristi ryhtiään entisestään tyytyväisenä ja hieraisi ohimennen kivistävää kuonoaan varoen kuitenkin irvistämästä kivusta jottei moinen heikkouden osoitus olisi vienyt terää hänen pullistelultaan. "Voinpas! Annoit, joten se on minun tämäkin. Olisit vain pitänyt itselläsi!" Kissa totesi, siristäen sitten äkäisesti silmiään kun rial uhkasi viedä hänen varusteensa (ilmeisesti), vaikkakin hiukan epädramaattisesti. "Uskallakin yrittää, minä juoksen nopeammin kuin sinä romujesi kanssa! Ja sitten tulee taas tästä!" Ämpäriä heristettiin jälleen uhkaavasti rialin jatkaessa surkeaa vikinäänsä jota seurasi hiukan aiempaa tarkemmin tähdätty porkkana. Valmistautunut Cathryn tosin torjui juureksen hyökkäyksen ämpärillään, ehtä hiukan liioitellunkin näyttävästi. "Minun porkkanani, sitten. No? Tulenko hakemaan loputkin vai loppuuko se viskely?" Olento ärähti ja astui askelen eteenpäin, tosin tässä vaiheessa Rhian puuttui jo asiaan. Kissa tuhahti häntäänsä terävästi heilauttaen. "Tuo aloitti" Hän protestoi, mutta jätti toistaiseksi vastalauseet vähemmälle vaikka tuijottelikin kiiluvin silmin rotan suuntaan. Rhian puhui kuitenkin järkeä, vaikka kissa olikin perustellut kaiken itselleen sillä että halusi vain pelotella rotan ruotuun kun se ei muuten uskonut.
|
|
|
Post by spyrre on Oct 12, 2011 23:46:39 GMT 3
Sub: Ihmisnarttu tuppautui koko touhun väliin, ja ainakin ensin tällä oli sanottavaa, joka kirvoitti Naapasta melko vilpittömän "nii just!" Mutta sitten tämä kuitenkin alkoi ladella kammottavia syytöksiä myös viattomalle ja vääryyttä kokeneelle rottaparalle kuin mikäkin, samalla kun Kattirännikin vain uhitteli ja uhkaili ja syytteli ja oli kauhea. Ei ollut kiva tämä, ei yhtään. Kaikki olivat vastaan eikä kukaan puolustanut ja ihminenkin halusi varmasti vain kaiken jännän. Veisivät kumpikin yhden Puolimajavan ja jakaisivat lusikat keskenään. "Toipas aloitti! Ihan kokonaan aloitti kaiken!" Naappa vikisi takaisin, vaikkei juuri nyt kuulostanutkaan kaikkein vakuuttavimmalta kuono lytyssä ja hampaat hajalla. Oli se silti kauheaa, eikä tämä keksinyt nyt mitään muutakaan, kuin vikistä tämän kauhean salaliiton edessä. "Putken otti ja löi ja ikävä ja huono!" protestoitiin kissaa kohti huitoen. "Kaiken viedä aikoo! Ihan kaiken ja sanoi niin! Sen vika on ja vartija kohta syö sen ja antaa kaiken minulle ja sitten häviää!" Oikeastaan rotalla ei ollut enää itsekään hajuakaan siitä, mitä tarkalleen ottaen selitti koko tilanteen järkyttämänä ja ahdistamana. Kattiränni oli liian iso että tätä olisi voinut huitaistakaan - tai ainakin liian ilkeä ja sattui liikaa kuonoon. Ja nyt se vain uhitteli jatkaa varastamistaan ja hirveyttään kuin mikäkin. Loppujen lopuksi rotta jäikin kyräilemään, haluamatta enää viskoa mitään. Porkkanankin se oli vienyt, aikoi varmasti tehdä silläkin jotain ikävää. Eikä Naappa halunnut että tämä veisi kaiken jännänkin ja tekisi silläkin jotakin. "Ei edes sinun ollut reppu. Veit joltain. Siellä oli... paskaa. Paskareppu. Ihan huono ja sinäkin huono ja ruma ja tyhmä ja huono", rotta vinkaisi synkän syytöksensä. Ei voinut olla mitään jännää tällaisella kauhealla ja huonolla repussa. Siellä oli oltava jotain huonoa kun oli niin huono itsekin. Ainakin tämä sai siitä hieman tyydytystä. "Siksi veit kun huono olet. Sääliä haluaa, sääliä ja minun putken. Kun ei ole mitään itse, paskareppu ja tyhmät miekat." Naappa jäi nyreissään omaan nurkkaansa vuodatuksensa jälkeen, hieroen kipeää kuonoaan ja niiskuttaen. Se tosin johtui lähinnä verivanasta, joka oli vihdoinkin löytänyt tiensä ulos rusennetusta nenästä. Ainakin toi hieman lisäväriä kiville sitten kai. Hetken aikaa rotta pohti, olisiko pitänyt mennä tiputtelemaan kattirännin päälle, mutta se olisi varmaan vain tykännyt siitäkin. Kaipasi lisäväriä kun oli huono ja musta.
Rus: Rhian ei olisi nyt jaksanut kuunnella yleistä valitusta. "Ihan sama! Me kaikki saamme kärsiä jos pidämme melua. Ollaan nut hiljaa ja odotetaan että meidät päästetään vapaaksi, sitten saatte mennä johonkin riehumaan!"
Spyrre: Ja rotta senkuin kitisi, tuntuen olevansa menossa entistä hullumpaan suuntaan. "Eipäs kun sinä!" Cathryn sihahti korvat luimussa ennen kuin havahtui hillitsemään itsensä ja jäi itsekseen mutisten haromaan vaivautuneesti sotkuisia hiuksiaan. Hän pyöräytti alentuneesti silmiään rotan vainoharhaiselle höpinälle mikä meni paikoitellen jo niin sekavalle kannalle ettei nainen meinannut edes saada selvää mitä otus höpisi. Jotain vartijasta syömässä heitä tai jotain vastaavaa, joka kieltämättä onnistui hämmentämään häntä hetken. "Vähemmän olen varmasti vienyt kuin sinä, senkin pieni tahmanäppi! Ja nyt kuono kiinni!" Tämä napautti lopulta ja osoitti äänekästä rialia uhkaavasti tovin verran ennen kuin murahti ja siirtyi Rhianin mieliksi olkapäitään kohauttaen nojailemaan jälleen seinään ryöstösaaliina toimiva sanko mukanaan. Sen kissa tosin tipautti hyvinkin väheksyvästi lattialle ja potkaisi vielä sivummalle haisemaan, vahtien kuitenkin tarkkaan ettei rotta saisi sitä. Tämän varmistaakseen kiiluvat silmät tuijottelivat rottaa hyvinkin pistävästi, korvien luimistuessa uudestaan välittömän varoittavasti jos näytti siltä että jyrsijä aikoisi liikkua epäilyttävästi jonnekin nurkastaan. Kaikesta päätellen kissa oli päättänyt kokeilla murjottavaa mykkäkoulua vaihteeksi, jos tuskastunutta vaimeaa sadattelua ei laskettu. Kyse ei ollut enää kiiltävän kaukoputken omistajuudesta, Cathryn oli lähinnä päättänyt pitää koko kapineen periaatteesta. Ja sitäpaitsi rotta oli varsin typerä ja ärsyttävä, tällehän ei annettaisi tahtoa periksi sitten millään.
Sub: "Kaiken vei. Huono katti", Naappa napisi nurkassaan, osaamatta oikein mitään tarmokkaampaakaan enää tässä kohtaa. Toisaalta onneksi Kattirännikin näytti nököttävän nyt nyreänä omassa nurkassaan, lähinnä kaiketi kun ihmisnarttu oli käskenyt. Kai siitäkin sitten oli jotakin hyötyä, vaikka olikin epäilemättä kissan liittolainen ja paha ja ikävä ja huono. Ämpärikin oli taas heitetty lattialle, mutta kissa kyräili siihen malliin, ettei sitä varmaankaan kannattanut lähteä hakemaan. Ei ennen kuin tämä nukahtaisi tai jotain. Varmasti nukahtaisi jossain kohtaa, niin aina kävi. Paremman puutteessa Naappa kiskoi esiin eräästä pussukastaan pikkulapsen leikkisotilaan. Se oli melkoisen ruma, tinasta tehty luomus, jonka miekka oli katkennut ja toinen jalka kääntynyt ikävästi sivuun. Ja kypärässäkin oli lommo ja kilpi hajalla. Kaiketi se oli heitetty pois rikkinäisenä aikanaan. Se oli varmaankin sitten melko huono sotilas, oli rotta aikanaan päättänyt kun oli senkin löytänyt. Kun kerran oli miekka rikki ja jalkakin poikki. Tämä pyöritteli sitä hetken lattialla ja yritti, jälleen kerran, saada sen seisomaan pystyssä - harvinaisen turhaan. Se kaatui aina, koska yritti seisoa yhdellä jalalla täydessä varustuksessa kiikkerällä lattialla. Loppujen lopuksi rotta nostikin rikkinäisen lelun näytille niin, että Kattirännikin varmasti näki, ja osoitti ensin sitä, etenkin sen vammoja, ja sitten kissaa, yrittäen parhaansa mukaan osoitella samoja kohtia. Viesti lieni melko selvä: tämäkin menisi toivottavasti samalla tavalla rikki joskus. Ja ihme kyllä Naappa onnistui jopa tekemään sen varsin hiljaa ja nyreästi, yrittämättä edes selittää. Jonkin ajan kuluttua kaikuivat käytävää pitkin kovat askeleet, jotka lähestyivät rivakkaan, joskin innottomaan tahtiin. Ja hetken perästä kaltereiden taakse ilmaantuikin vartiomies, joka olisi ilmeestään päätellen ollut jossakin aivan muualla. Naapalla ei ollut hajuakaan, oliko tämä yksi niistä aikaisemmista, mutta kaiketi tämä oli ainakin nähnyt tai vähintäänkin kuullut siitä. Ja nyt mies silmäili koko joukkoa kuin nämä olisivat olleet kammottavimpia rikollisia maan päällä. Sitten, huokaisten kohtalokkaaseen sävyyn, tämä suoristi kypäräänsä ja ärähti: "Noniin! Teitä kuulustellaan nyt! Ei mitään temppuja tai olette entisiä rauhanhäiritsijöitä! Ja jos kuri ei pysy, voidaan tämä tehdä myös ikävämmän kautta! Tuliko selväksi!? Ei vastaväitteitä!" Vartiomies lähti avaamaan selliä harvinaisen ilottomaan ja viivyttelevään tahtiin, jopa suorastaan varuillaan. Eritoten Naappa ja Kattiränni saivat paljon ikäviä katseita, ja paremman puutteessa rotta kokeili näyttää tälle muutamaa oppimaansa käsimerkkiä. Ne saivat aikaan tuhahtelua ja muualle tuijottelua.
Rus: Rhian kuunteli lähestyvien askelten ääniä ja lopulta ilmestyi vartija joka tuli hakemaan heitä kuullusteluun. "No hyvä, vihdoinkin, saadaan tämä sotku selvitettyä." Hän nousi lattialta ja käveli kohti sellin ovea. "Kas kun vain yksi vartija, me kun olemme niin kauheita rikollisa."
Spyrre: Cathryn tuijotteli vaiteliaasti seinänsä vierestä rottaa kuin yrittäen nujertaa otuksen pelkällä katseella. Ainakin jyrsijäkin hiljeni, mutta kaiveli sitten esiin jonkun pienen lelun, jolla alkoi leikkiä ja osoitella epäilyttävästi. Kissa vastasi tähän heilauttamalla häntäänsä terävästi ja iskemällä nyrkillään näyttävästi kämmeneen turpasaunan lupaukseksi. No, jos ei muuta oltiin sitä Rhianin helpotukseksi nyt siirrytty edes pelkkään käsimerkkien lähettelyyn huoneen poikki raivoamisen sijasta vaikka tuskin tämäkään oli se kaikkein sivistynein vaihtoehto. Jonkin aikaa saatiin tätä uuttakin viihdykettä harrastaa, kunnes käytävältä kuuluvat askelet saivat Cathrynin valpastumaan ja vetämään naamalleen jälleen viileähkön olemuksen kuin hetki sitten ei muka olisi uhkaillutkaan rottaa laskiämpärillä. Hermostuneen näköinen vartija saapui availemaan kalteriovea rähisten muutaman varoituksensanan vastahangan seurauksista saaden kissaihmisen virnistämään tarkoituksellisen hampaita paljastavasti huomatessaan tämän varovaisuuden. Ilmeisesti olento oli vieläkin sen verran ärsyyntynyt välikohtauksesta että päätti käydä saman tien aikansa kuluksi miekkosenkin hermoille nyt kun pääasiallinen kiistakumppani oli toistaiseksi hiljaa. Oikeastaan olikin aika huvittavaa kuinka suurella varovaisuudella heihin suhtauduttiin, vaikka siihen olisi ehkä pitänyt reagoida hiukan huolestuneemmin. "Sanopa muuta." Todettiin liioitellunkin pitkästyneesti Rhianin kommenttiin kun kissa suoristautui venytellen paikaltaan ja asteli rauhallisin askelin ovelle muiden mukana. Hän ei odottanut kovinkaan innokkaasti edessä olevaa, luultavasti paljon huutoa ja syyttelyä sisältävää kuulustelua, mutta oli sitä joskus pahempiakin koettu. Niin kauan kuin hän vain pääsisi mahdollisimman pian jonnekin missä rotta ei ollut asiat olisivat menossa oikeaan suuntaan.
Sub: Naappa vääntäytyi pystyyn kulmassaan, silmäillen arvioiden vartijaa. Tämä ei näyttänyt erityisen nopealta tai kovalta tai muutenkaan vakuuttavalta. Kukaties miehen ohi olisi päässyt livistämään pienellä yrittämisellä. Mutta sitten taas toisaalta, rotankin oli myönnettävä, ettei tiennyt oikeastaan mitään tästä linnan tapaisesta tai siitä, paljonko vartijoita olisikaan passissa pakoyritysten varalta. Oli ehkä parempi mennä vain kiltisti mukana, Kattirännihän tässä oli kuitenkin syyllinen kaikkeen. Tätäkään ei kyllä varmaan saisi enää paiskoa sitten kun päästäisiin kuulusteltaviksi asti, mitä se sitten ikinä tarkoittikaan... "Te olette kuulkaa aivan tarpeeksi vaikeuksissa jo muutenkin ilman mitään suunsoittoa", vartiomies ähisi vääntäessään tyrmän oven kanssa. Ilmeisesti siinä oli jotain häikkää, sillä touhussa kesti harvinaisen kauan ja vartija ähisi ja puhisi melkoisesti vääntäessään avainta lukossa ja renkuttaessaan sinne tänne. Hetken verran tämä jatkoi ränkläämistään, kiskoi sitten ruosteisen avaimen lukosta ja silmäili sitä epäluuloisesti, ennen kuin lähti käymään läpi avainrinkulaansa yksi avain kerrallaan. Niitä oli melkoisesti, melkein yhtä paljon kuin Naapalla, ja tämä seurasi hetken tilannetta kiinnostuneena, ennen kuin vilkaisi puolestaan Kattiränniin. Ja sitten tinasotilaaseen käpälässään ja taas kissaan. Oikeastaan lelusotilas oli, kaikista puutteistaan huolimatta, melko jämäkkää tekoa ja raskas. Umpitinaa. Ja siinä oli paljon teräviä särmiä. Ja kissa näytti olevan tällä hetkellä kiinnostuneempi vartijasta. Olisi ollut huutava vääryys jättää vain tekemättä mitään... "TAPA!" Naappa äkkiä vinkaisi raivokkaasti ja paiskasi raskaanpuoleisen tinasotilaansa päin Kattiränniä minkä jaksoi. Ja jos nyt rotta olisi itseään kehumaan alkanut, olisi tämä maininnut olevansa kaiken kaikkiaan melkoisen mukiinmenevä heittäjä. Olihan tällä sentään hyvä kokemus kaikenlaisen paiskomisesta, ja melkoinen viha pikkulintuja kohtaan. Siitä yhtälöstä seurasi tarkka käpälä. Eikä matkaa ollut kauheasti, ja Kattirännikin tuijotteli muualle. Ja sitä paitsi, tarvitsihan haavoittunut, lommoinen ja piesty veteraani nyt vielä yhden voiton. Se oli vain oikeus ja kohtuus.
Rus: Rhian hymähti vartijan huomautukselle. "Niinpä niin, ihmismiehet saavat yrittää tappaa toisensa ja melkein vahingossa sohia sivullisia, naiset, anthropomorphit ja rotat saavat silti varoa joka hengähdystään." Hän ei kummemmin korottanut ääntään jottei vartijan tarvitsisi säikkyä, vaikutti niin hermostuneelta. Ei osannut edes lukkoa avata kunnolla. Sai nähdä mitä kuullustelusta tulisi, siinä asiassa amatöörit voisivat olla paljon vaarallisempia kuin ammattilaiset. Varsinkin jos olivat vielä virkaintoisia. Mutta sitten alkoi taas tapahtua. "Ei helvetti!" Rhian kirosi.
Spyrre: Cathryn pyöräytti silmiään olematta kovinkaan vaikuttunut varoituksesta, mutta olento ei silti aikonut varsinaisesti nostaa enää tässä vaiheessa suurempaa vastarintaa koska ei arvellut tulossa olevan kuitenkaan mitään kovinkaan hurjaa rangaistusta koska varsinaista rikostakaan ei oikeastaan ollut. Ja sekin mitä oli tapahtunut oli kuitenkin rotan syytä eikä hänen, luulisi sen nyt olevan selvää kenelle hyvänsä. "Toki, toki." Vastattiin alleviivatun säyseästi, olennon kuitenkaan tarkentamatta oliko vastaus tarkoitettu vartijalle vaiko Rhianin tuskastuneeseen mutinaan jonka kanssa hän kieltämättä oli samaa mieltä. Hän olisi jo mielellään poistunut haisevasta sellistä, mutta alkoi uhkaavasti vaikuttaa siltä että tässä menisikin vielä hetki. Hän silmäili uteliaasti mutta jo hiukan kärsimättömänä miehen ottavan yhteen lukon kanssa, epäonnistuvan avaamaan tämän ja päätyvän sitten vaihtamaan avainta toisensa jälkeen. Cathryn urahti tuskastuneena. "No? Tarvitsetko apua?" Huomautettiin avuliaasti, mutta hitusen pisteliääseen tyyliin kunnes sivummalta kuului äkkiä hurja sotahuuto (tai ennemminkin vinkaisu) ja tinamöhkäle viuhahti ilman halki. Kissa rääkäisi yllättyneenä hoippuen askelen taakse kuonoaan pidellen ennen kuin pyörähti jälleen hyvinkin hurjistuneena ympäri ja yritti vastata tähtäämällä kyynerpäänsä kunnon sohaisulla rotan kalloon. Hetken kestänyt kyseenalainen hiljaisuus oli taas hyvää vauhtia korvaantumassa tutummalla äkkipikaisella kaaoksella.
Sub: Tinasotilas, uljas ja kunniakas, kimmahti kauniisti Kattirännin kallosta (tai kuonosta) kolahduksen saattelemana ja napsahti lattialle. Naappa päästi pienen voitonvinkaisun, ja olisi varmaankin päästänyt enemmänkin, ellei kissa olisi hoipertelunsa päätteeksi käynyt vastahyökkäykseen ihmisnartun huutojen saattelemana. Tämä ei selvästi ollut hiukkaakaan tyytyväinen tilanteeseen, ei hiukkaakaan. Kuitenkin äskeisen rohkaisemana rotta kohotti käpälänsä uhkaavaan vastarintaan - ja hoiperteli sitten vinkaisten seinää päin, kun ei saanutkaan reilua ja rehtiä nyrkiniskua, vaan jonkin katalan ja salakähmäisen huitaisun kyynärpäällä enemmän tai vähemmän silmäänsä. "Paha kissa, kissa paha!" Naappa kitisi, ja kiskaisi sitten yhden pussukoistaan irti vyöltään, ennen kuin paiskasi sen sisällön kohti kissaa. Eikä siellä ollut mätiä juureskasveja tai mukavia leluja. Siellä oli rotan oma henkilökohtainen ja eittämättä tärkeä lasinsirukokoelma. Jopa ne kaikki hienot kivitetystä kirkonikkunasta näpistetyt. Ja Kattiränni saisi kyllä maksaa takaisin verisesti jos yksikään niistä menisi rikki. Tai siis pahemmin rikki kuin oli entisestään tai... oli miten oli. Pienestä ikkunasta työntyvässä auringonvalossa ne loivat hetken kauniita kimalluksia pitkin rumaa selliä, ennen kuin lopettivat lyhyen ilmalentonsa tavalla tai toisella. Sen jälkeen rotta syöksähti muitta mutkitta kissan jalkoihin, toivoen taklaavansa tämän. Se toinen vaihtoehto olisi huomattavasti nolompi, eli katti ei kaatuisi ja Naappa jäisi kasana siihen poljettavaksi. Oli parempi toivoa parasta. "Älkää riehuko! Te riehutte nyt!" karjui kaltereiden takaa vartiomies, joka ei nähtävästi vieläkäkään ollut löytänyt oikeaa avainta. Toisaalta mies alkoi melko nopeasti nähtävästi harkita uudemman kerran koko oven avaamista, ennen kuin sisälläolijat olisivat selvittäneet aivan itse välinsä - ja olisivat todennäköisesti uloskannettavassa kunnossa. Se oli ainakin varmaa, ettei tämä aikoisi mennä väliin ilman pitkää keppiä ja vesipulloa, josta roiskia nahistelevien elukoiden päälle.
Rus: Rhian alkoi todenteolla kyllästyä tähän touhuun. "Voi helvetti teidän kanssanne idiootit, haluatteko pysä täällä lopun ikäänne? Päästä ainakin minut ulos täältä!" Hän huusi vartijalle. "En kestä noita kahta!" Hän oli sekoamis pisteessä, eikä tilannetta auttanut se että hänellä alkoi olla jano.
|
|
|
Post by spyrre on Oct 15, 2011 1:56:23 GMT 3
Spyrre: Sellissä oli uhkaavasti puhkeamassa melkoinen myrsky epämääräisiä huitovia raajoja ja hurjaa meteliä. Kumpaankaan, niin epätoivoisesti tilannetta rauhoittamaan pyrkivän vartijan kuin hermonsa menettävän Rhianin vastalauseista ei suuremmin kuunneltu siinä vaiheessa kun rotta nätisti nujertumisen sijasta alkoi laittaa entistä kovemmin hanttiin eikä hurjistunut kissaeläin tuntunut olevan loogisimmillaan enää muutenkaan. Rotta sai miellyttävästi kyynerpäästä naamaansa mutta ikävä kyllä siinä oli vielä tarpeeksi puhtia keksiä uusia kieroja juonia. Cathryn olisi saattanut äkäisyydessäänkin jättää tilanteen siihen ellei rotta olisi tempaissut vastavetona yhtä pusseista vyöltään ja viskannut hanakasti sen sisältöä hänen niskaansa. Yllättynyt kissa ehti juuri vetämään käsivartensa kasvojensa eteen välttyen saamasta ilman halki lentäviä, kaltereiden välistä pilkistävässä valossa hohtavia lasinsirpaleita silmiinsä, ja sitten rial jo hyökkäsi salamana jalkoihin. Cathryn päästi uuden vihaisen älähdyksen kun ylikasvanut jyrsijä iski hänet jaloiltaan yrittäen refleksinomaisesti tarrata otukseen kaatuessaan ja tempaista tämän mukaan, mieluiten alimmaiseksi pudotusta pehmentämään. Tarrausta seurasivat hyvinkin kissamaiset hurjistuneet sähähdykset sekä muutama nopeatahtinen naamaa tai vatsaa tavoitteleva potku polvella. Pian sitä luultavasti kierittäisiin mylläkkänä keskellä lasinsiruja kuin vihaiset elukat konsanaan kaikki vähäkin sivistyneisyys unohtuneena, Cathryn taisi vaistomaisesti jopa yrittää upottaa hampaansa rotan niskaan kaiken kaaoksen keskellä jos siihen tilaisuuden saisi niin epähygieeninen otus kuin olikin.
Sub: Vartija, joka tuskin enää edes varsinaisesti räknäsi lukon kanssa, vilkaisi ihmisnaiseen tämän rähjätessä tappelupukareille ja vaatiessa ulospääsyä. Tämä ei näyttänyt varsinaisen innostuneelta sotkeutumaan millään tavoin tilanteeseen, kaikkein vähiten avaamalla oven, jonka takana hullut elukat riehuivat. "Minusta tuntuu, ettei minulla ole valtuuksia tehdä yhtään mitään! Säännöt ovat sääntöjä!" mies huusi takaisin Rhianille ja heitti kätensä ilmaan kuin avuttomasti, heristäen suurta avainrengastaan. "Sitä paitsi taisi tulla väärät avaimet! Käyn katsomassa josko löytäisin paremmat!" tämä lisäsi nujakan ylitse ja pinkaisi sitten pois, välittämättä nähtävästi hiukkaakaan mahdollisista avunhuudoista tai protesteista. Etsinnässä saattaisi kestää, sillä jos avainnippu, josta roikkuvaan lapuntapaiseen oli kiltisti raapusteltu "Tyrymän avamet" oli väärä, oikeiden löytyminen vaati kaiketi raskaamman luokan ihmettä... Naappa oli, kaiken kaikkiaan, toivonut Kattirännin kaatuvan kauniisti lasinsirut silmissään. Mutta tietenkään mikään ei voinut mennä niin hyvin, ei kun kyseessä oli tällainen julma ja epäreilu hirviö. Niinpä kissa epäoikeudenmukaisesti kiskoikin rotan mukaansa, ja sai vielä jotenkin kiepautettua alleenkin maahan tömähtäessä. Rotta kyllä huitoi villisti vikisten vastaan, mutta se ei ollut oikeastaan niin erityisen helppoa, kun vastustajana oli suurempi ja mitä varmimmin kokeneempi, ja vielä hurjistuneempikin raivokatti. Naappa ei ollut mikään taistelija, korkeintaan huitaisi aina välistä jotakuta epäreilusti tai puraisi koipeen kun sellainen tuli eteen, ja nyt olisi pitänyt sitten painia murhanhimoisen, kynsivän ja purevan kissan kanssa. Kaiken kaikkiaan rotta olisi paljon mieluummin vain vinkunut kauhuissaan ja yrittänyt leikkiä kuollutta. Armoa ei juuri annettu, ja muutama mojova potku sinne tänne sekä antoi että otti puhtia Naapalta. Jotain piti tehdä, viimeistään kun Kattiränni nähtävästi aikoi oikeasti syödä. Vikisten, vinkuen ja huitoen rotta vääntäytyi tämän otteessa ympäri, kuin olisi tarjonnut niskan sijaan kaulaansa. Jotkut olivat aina väittäneet, että rotalla oli iso pää. Ja kaiketi se oli tottakin. Tässä kohtaa millään muulla ei ollut väliä kuin sillä, että se oli umpiluuta ja huomattavasti vähemmän puremiselle altis kuin paljas kaula. Niinpä tämä pukkasikin enemmän tai vähemmän paniikissa Kattiränniä suoraan lähestyvään kitaan. Naapalla ei ollut hajuakaan, sattuiko se otusta läheskään yhtä paljon kuin tätä itseään, kun hampaat iskeytyivät päälakeen, mutta ei tämä ainakaan olisi halunnut kokeilla. Sitä paitsi tältä oli jo muutama hammas remontissa. Ei tehnyt mieli menettää loppujakin.
Rus: Rhian läimäytti kätensä otsaansa vartijan ilmoittaessa vääristä avaimista. "No tietenkin, mitä muutakaan saattoi odottaa?" Ja käntyi sitten katsomaan tappelijoita, ensin hän päätti olla sekaantumatta asiaan mutta ajatteli sitten että yrittäisi erottaa pukarit ennen kuin johokun todella sattuisi. Hän meni ja yitti ujuttaa käsiään tappelijoiden väliin ja työntää näitä irti toisistaan, miettien onnistuisko se ollenkaan kun olivat ilman että saisi itse osumia. "Lopettakaa nyt idiootit! meidät pistetään kohta hirteen!"
Spyrre: Ilmeisesti sellistä ei oltukaan pääsemässä ihan heti ulos, mutta tähän hätään Cathryn ei ajatellutkaan niin pitkälle saatii edes pistänyt merkille vartiomiehen pakenemista paikalta. Motivaatio oli nyt kurmoottaa hänen hermojaan jo useaan otteeseen venyttänyttä rottaa joka viimein nyt sai sen mitä oli kerjännyt, eli kunnolla verta kuonostaan. Hän onnistuikin kaatuessaan nappaamaan otteen kynsillään kiistakumppanistaan ja kiskomaan rialin mukaansa eikä aikaakaan kun iskuja sateli vinkuvan otuksen niskaan. Tämä tosin sätki ärsyttävästi vastaan minkä ehti mikä sai villiintyneen kissaolennon retuuttamaan tätä entistä enemmän... Ikävä kyllä rial keksi heilauttaa kovaa kalloaan taktisesti juuri kun kissa alkoi hakemaan hyvää kohtaa kokeilla hampaitaan tämän niskasta täräyttäen sen sijaan jo valmiiksi kipeän kuononsa uudestaan elikon pääkoppaan. Kyllähän se kipua aiheutti ja onnistui jopa havahduttamaan Cathrynin tajuamaan missä sitä nyt mentiinkään. Seurasi lisää kuonon pitelyä sekä äänekkäitä kirosanoja naisen yrittäessä toisella kädellään iskeä rottaa takaisin lattiaa vasten. Suussa maistui veri, luultavasti hänen omansa, ja Cathryn arveli että yksi hammas saattoi liikkua hiukan mutta hän ei ollut varma. Kirottu rotta, hän kyllä kierittelisi sen kunnolla noissa pirun lasinsiruissa jos se olisi onnistunut iskemään hänen hampaansa irralleen... Cathryn käänsi rottaan hyvinkin vihamielisen tuijotuksen ja tässä välissä Rhiankin hyökkäsi äkkiä puuttumaan asiaan ja kiskomaan kiistakumppaneita erikseen. Ajoitus oli sinällään hyvä ettei kissa edes yrittänyt äkkipikaisuuksissaan upottaa hampaitaan naisen käsivarteen vaan murisi rotalle ja tavoitteli sitten jotain saappaastaan. Esille välähti yllättäen kiiltävä tikari jonka terä pyrki määrätietoisesti hakeutumaan rialin kaulan tuntumaan. "Nyt riittää! Paikallasi!" Ärähdettiin terävästi rotalle. Kissa oli ilmeisesti jälleen tavoittelemassa viileyttään vaikka oli juuri hetki sitten yrittänyt purra rottaa hengiltä. Tämä into oli sentään nyt laantunut, kuonoon sattui ja eipä rotta varsinaisesti herkulliselta haissutkaan. Vaikka alkoi hiljakseen pystyä jälleen ajattelemaan järkevästi Cathryn oli varmasti harvinaisen räjähtäneen näköinen ilmestys hiuksensa sekaisin, turkkinsa pörrössä ja verta siellä täällä vaatteissaan lasinsirujen aiheuttamien viiltojen vuoksi. Toivottavasti vartiokaartissa olisi tarpeeksi urheita yksilöitä päästääkseen villipedoilta vaikuttavat olennot ulos sellistä ja vaikka heittää pihalle linnoituksen mailta, se vielä puuttuisi että jouduttaisiin jäämään rotan kanssa samaan selliin ties kuinka pitkäksi aikaa... ties mitä siitä sitten seuraisi kun jo nyt oltiin tässä kunnossa.
Sub: Suuhun puskeminen sai kuin saikin Kattirännin antamaan hieman hengitystilaa, ja Naappa käytti sen oikein mielellään juuri siihen. Paikkaan jos toiseenkin koski ikävästi äkillisten pieksäjäisten jäljiltä, ja päänahasta tirisi nyt verta melkoiseen tahtiin hampaiden jäljiltä. Piestyksi tämä oli kyllä tullut ennenkin, mutta ei se koskaan tuntunut mukavalta tai muuttunut vähemmän kivuliaaksi - eikä sitä auttanut sekään, että haparoimisestaan huolimatta kissa huitaisi rotan nyrkillä takaisin maihin. Se sai aikaan lisää vikinää, mutta samalla kun suojasi toisella käpälällään jo reilusti pahoinpideltyä kuonoaan, kaiveli tanakka rial taas kerran jotakin pussukkaansa. Äkkiä välissä olikin ihmisnarttu, huitomassa Naappaa ja Kattiränniä erilleen, ja tämä olikin oikein tyytyväinen tähän, sillä se antoi vielä hieman lisää hengitystilaa ja aikaa toimia. Kissa oli ikävä otus, osasi huitoa ikävästi ja nopeasti ja lujaa. Ja tällä tavoin näin rotta jäisi auttamatta toiseksi vaikka kuinka huitoisi takaisin, ihan jo vain siksi että oli pienempi eikä osannut yhtä paljoa. Piti hieman tasoittaa, ja sillä aikaa kun Cathryn harkitsi hetken verran ihmisen sanoja ja näytti tyyntyvänkin, kiskaisi Naappa esiin oman henkivakuutuksensa. Tarkalleen ottaen se oli kuorimaveitsi, jolla saattoi olla paljonkin tekemistä aikaisempien juureksien kanssa. Mutta oli se silti vaaksa tai puolitoista terävää terästä. Luonnollisesti kaikessa epäoikeudenmukaisuudessaan näytti Kattiränni päätyvän aivan samaan ratkaisuun. Äkkiä tämä kiskaisi jostakin tikarin, vaikkei tällä ollut edes asianmukaisia pussukoita. Selvää huijausta. Ja kun katti alkoi uhitella sillä, teki rotta hyvin hanakasti, joskin henki vinkuen, samaa perässä. Eipä tämä välttämättä aivan yhtä vakuuttavalta näyttänyt maassa ja ruosteisella, lovisella ja kolhitulla kuorimaveitsellä varustettuna, mutta oli se silti aivan tarpeeksi tekemään ikävää jälkeä kissalle. "Eikun sä!" Naappa vinkaisi uhmakkaasti takaisin kissalle, tavoitellen samalla tavoin teräaseellaan uhitteluasemaa kissan kaulalta. Tämäkään ei näyttänyt erityisen hyvältä (tai kokenut oloaan sellaiseksi), ja kaiken lisäksi tämä makasi tällä hetkellä omissa, pettureiksi alkaneissa lasinsiruissaan. Mutta jos ei muuta, katalalla kattirännillä oli ainakin syy harkita hetki ennen kuin tekisi jotain. Toivottavasti. Naappa piti kurkustaan juuri näin, ilman ylimääräisiä hengitysreikiä, eikä tikarin harmittavan läheinen tuttavuudenteko ollut erityisen edullista sitä silmälläpitäen.
|
|
|
Post by spyrre on Oct 17, 2011 23:32:15 GMT 3
Rus: Rhian koitti edelleen kiskoa pukareita irti toisistaan yrittäen siinä samalla varoa itse loukkaantumasta.
Spyrre: Tikarin esiin tempaiseminen ei ikävä kyllä johtanut aivan siihen kuin mitä kissa oli toivonut, eli alistuvaan vikinään ja viimeinkin sen typerän, turhan huitomisen lopettamiseen. Sen sijaan myös rial näkyi taikoneen jostakin vaihteeksi tinasotilasta vaarallisempaa kättäpidempää ja tavoittelevan puolestaan hänen kaulaansa lommoisella mutta epäilemättä terävällä veitsellä Rhianin epätoivoisesta estelystä huolimatta. Cathryn rypisti varoittavasti kuonoaan ja mulkoili rotta murhaavasti osoittelevien veitsien ylitse tuhahtaen sitten. "Rhian on oikeassa. Jos kuka hyvänsä meistä pääsee täällä hengestään ketään meistä ei varmasti päästetä ulos." Hän totesi viimein normaalimpaa pitkämielisyyttään tavoitellen vaikkei se ollut mitenkään helppoa. Kuonoa jomotti ikävästi, nirhaistua egoa vielä enemmän ja kirottu siimahäntä kehtasi vielä uhitella häntä veitsellä vaikka hän olisi jo ollut jalomielisesti valmis jättämään sen rauhaan moneen otteeseen, pirulainen oli vain jatkanut heti kun sille oli hiukan antanut tilaa. Näin ollen Cathryn ei ollut kaikesta huolimatta kovinkaan innokas vain irrottamaan otettaan koska oli melko varma että tulisi vain sivalletuksi kaikesta huolimatta. Sen sijaan ote tikarista jämäköityi hiukan ja painui uhkaavammin rotan kurkulle kuitenkaan viiltämättä, mutta selvästikin määrätietoisena. "Pudota se, nyt. En jaksa enää leikkiä kanssasi!" Olento varoitti toivoen ettei joutuisi enää pieksemään rialia kovinkaan paljoa enempää saadakseen viestinsä perille, kuitenkin valmiina viiltämään jos rotta yrittäisi puolestaan tehdä niin. Nyt täytyi vain toivoa että otus ei jotenkin osoittautuisikin odotettua urheammaksi ja jatkaisi vastarintaa henkensäkin uhalla. Varmuuden vuoksi alleviivatakseen tilannetta vielä hiukan enemmän yksinkertaiselle otukselle Cathryn painoi polvellaan vielä astetta raskaammin allaan retkottavan otuksen vatsaa saadakseen tämän olon entistä epämukavammaksi lasinsirujen päällystämällä alustalla.
Sub: Ihminen ilmaantui taas väliin sohimaan jotain, mikä haittasi kyllä melkoisesti Naapan keskittymistä. Kattiränni ei tuntunut pelkäävän veistä yhtään niin paljoa kuin olisi ollut tarve, oikeastaan alkoi vain höpistä jotakin jostakin lopettamisesta, ja sitten kuitenkin kammottavasti ja epäreilusti painoi vain kovempaa päälle. Oikeastaan rotta olisi oikein mielellään ollut hetken taikka kaksi ilman sen suurempia aloillaan, olkoonkin että terä kurkulla teki aina olemisesta vähän tukalaa, mutta sitten katti alkoi runnoa taas polvella maahan, selvästikin aikoen katalasti huijata ja sohia heti hengiltä kun rotta kilttinä päästäisi irti veitsestään. Vaan tämäpä ei ollut ihan niin tyhmä! "Huijaat! Reekele!" Naappa vinkaisi uhmakkaasti kun Kattiränni vaati heittämään veitsen pois, vaikka itse tekikin jotain aivan muuta. Sitten, napisten jostakin suuresta epäreiluudesta, teki tämä tähän asti kukaties tyhmimmän, mutta eittämättä myös rohkeimman vetonsa. Rotta yritti äkkiä tarrata vapaalla käpälällään kissan veitsikäteen, samalla kun yritti villisti vikisten pungeta itseään pois tukalasta ja kivuliaasta paikastaan. Se oli eittämättä melkoisen itsetuhoista, mutta tämähän ei tällaisen kammottavan tyrantin (tai sen toisenkaan) komenneltavaksi hyvällä jäisi. Ja sitä paitsi se oli jo mennyt hölmönä paljastamaan ettei saisi kuitenkaan tappaa. Uhittelukin tuntui aika tyhmältä sitten. Käytävän puolelta alkoi kaikua melkoinen askelten suma. Yhdet jos toisetkin saapasparit kuuluivat marssivan pahaenteisesti tyrmää kohti, jos nyt siitä kukaan edes piittasi. Tarvittiin melkoisen pitkä oppimäärä ja vielä enemmän oikeaa asennetta, että askeleistaan sai tehtyä pahaenteiset, mutta nämä olivat eittämät sellaiset. Napakat, vihaiset ja pahaa jokaiselle harppojan suututtaneelle luvanneet. Toki sekin, että niitä seurasi valtava kirousten ja sanoinkuvaamattomien kauhujen uhkausten tulva, saattoi osaltaan auttaa vaikutelmaa...
Rus: Rhian sähähti kuin olisi itsekkin ollut joku pörröisempi tapaus, niin paljon häntä ärsytti se että hänen neuvollaan oli näiden kahden paksuun kalloon yhtä paljon vaikutusta kuin jos hän olisi yrittänyt kaataa tiiliseinää puhaltamalla. Hän irtautui tappelijoista kuullessaan askelten äänet. "Hyvä on, tapattakaa itsenne, minä pesen tästä käteni." Hän sanoi ja ryntäsi nurkkaan ja yritti näyttää viattomalta.
Spyrre: Ikävä kyllä uhkaa taisi olla vieläkin liian vähän vakuuttaakseen rotan, ja äskeisestä ehkä etäisesti sovinnolliseksi tulkitusta repliikistä huolimatta kissaihminen oli hyvää vauhtia turhautumassa uudestaan koko touhuun, kuten ilmeisesti Rhiankin joka sähähti vihaisesti ja näkyi luovuttavan sovinnon hieromisessa. Käytävältä jo lähestyvät uhkaavan raskaat askelet harhauttivat Cathrynia kuitenkin sen verran että hän vilkaisi pikaisesti varuillaan oven suuntaan, antaen rialille ikävästi mahdollisuuden jälleen uuteen tempaukseen. Kissan pää pyörähti hyvinkin nopeasti takaisin rotan puoleen tuntiessaan tämän tarraavan käteensä ja alkavan sätkiä ylös saaden olenno horjahtamaan kiroten. "Typerä elukka! En kyllä aio tulla lynkatuksi sinun takiasi!" Hän sähähti survaisten polvensa koko painollaan alas ja tähdäten sitten vapaalla kädellään uuden, nyt hyvinkin kärsimättömän iskun rotan kuonoon toivoen teilaavansa otuksen kunnolla takaisin lattiaan ja toivottavasti pudottamaan veitsensä. Jos tämä toimisi taisi olla viimein aika lakata jyrsijän kanssa painiminen ja hankkiutua tästä erilleen ennen kuin tuomiokomitea saapuisi perille. Rotta lykättäisiin kovakouraisesti sivuun ja nainen pyrki pikaisesti jaloilleen tikarinsa piilottaen näyttääkseen edes puoliksi yhtä viattomalta kuin nurkkaan jo aikaisemmin vetäytynyt Rhian. Tai edes neljäsosan. Muuten tilanne ei vaikuttanut tippaakaan suopealta edes tämän pienemmän tavoitteen kannalta jos nahistelua ei oltaisi vieläkään saatu lakaistua maton alle lainvartijoiden ilmestyessä näköetäisyydelle.
Sub: Isompi tai taitavampi olisi varmaankin saanut laitettua paljon hanakammin vastaan kun Kattiränni taas hermostui ja alkoi runnoa kunnolla. Pahaksi onneksi Naappa ei ollut iso, saati sitten taitava, ja tämän vastaus polvella runnomiseen jäikin tukahtuneeseen, pihisevään vinkaisuun, joka kuitenkin loppui melko nopeasti siinä kohtaa, kun kissa naulasi nyrkillä perään vasten näköä. Seuraava ääni olikin melkoinen kopahdus, kun jo jokseenkin kohonnut rotta niitattiin takaisin kivilattiaan kallo edellä. Siitä päätellen, että silmät pyörivät ja jalka sätki, ei korvien välissä vielä pimennyt, mutta tönön omistaja nähtävästi oli hetken aikaa saavuttamattomissa. Naappa jäi jokseenkin ähinävikisten mollottamaan hervottoman puoleisena Kattirännin perään, kun tämä painavan ja kipeän sanansa sanottuaan nousikin äkkiä pois päältä ja suuntasi nurkkaan. Rotalla ei ollut hajuakaan miksi, eihän tämä nyt vielä ollut ohi kun kukaan ei ollut edes vielä matalana. Paitsi rotta itse, mutta se nyt korjautuisi helpolla. Vikisten, silmät harittaen rial lähti vääntämään itseään pystyyn, ja pääsi suunnilleen istualleen. Sitten jokainen osa tuntuikin äkkiä menettävän yhteistyöhaluisuutensa, ja hapuillessaan pystyyn Naappa kaatuikin ilman sen suurempia kuonolleen, pää taas lattiaan kolaten. Nykiminen ja vikinä vaimenivat huomattavasti. Olisi pitänyt päästä ylös, mutta kun mikään ei enää toiminut, ei vaikka kuinka olisi halunnut. Muutaman hetken perästä kaltereiden takana olikin huomattavasti ärhäkämmän näköinen ja huomattavasti paremmin aseistautunut vartijajoukko, kärjessään jo aikaisemmin ärhennellyt ja komennellut johtajan tapainen. Tämä puristi virkaveljiensä tapaan ladattua varsijousta, jolla todennäköisesti ei olisi ollut mitään ongelmia yltää kaltereiden lävitse niskoitteleviin vankeihin. "Noniin, mitä reekelettä täällä tapahtuu!? Teidät jätetään hetkeksi rauhoittumaan samalla kun minä armeliaasti selvitän tätä terpeleen sotkua, ja jo te olette piesseet yhden kantokuntoon!" vartijajohtaja rähjäsi, uhkaavasti varsijoustaan heiluttaen. "Nyt te kiskotte tuon sinne seinän viereen ja käännytte kaikki ympäri! Kädet näkyvillä!" seurasi jatkokarjumista. "Löi, se löi. Ja puukko sillon"... Naappa yritti sopertaa naama lattiassa, osoitellen jonnekin etäisesti Kattirännin suuntaan - joko tajuamatta tai varsinaisesti välittämättä siitä, että puristi omaakin teräasettaan vielä tiukasti käpälässään.
Rus: Rhian näki että mukana oli virkaintoinen mutta puolueellinen päällikkö, hän puri hampaitaan yhteen ja yritti hillitä halun sanoa muutamia totuuksia. Hän katsoi rialia toisaalta säälien, toisaalta vihaisena. Pitikö sen nyt mölistä Cathrynin veitsestä, no ehkä luulisivat että sopotti omastaan. Hänen teki mieli vain kertoa kuinka muut olivat tapelleet ilman että hänellä oli siihen osuutta mutta se tuntui jotenkin nilkkimäiseltä, sitä paitsi, tuskin häntä edes kuunneltaisiin.
Spyrre: Cathryn oli silmänräpäyksen ajan hyvinkin tyytyväinen rotan viimein nujertuessa hetkeksi ja rysähtävän puoliksi tyrmääntyneenä lattiaan. Jo oli aikakin, käytävällä kaikuvat askelet kantautuivat hänen makuunsa jo aivan liian läheltä. Olento nousi nopeasti jaloilleen sujauttaen tikarin takaisin saappaaseensa ja asteli sitten vaatteitaan pudistellen takaisin seinän viereen. Rhiania vilkaistiin ohimennen vaiteliaasti, ehkä jopa aavistuksen vaivautuneesti kissan jäädessä sitten odottamaan vartijoiden saapumista katsellen kun rotta yritti vielä kammeta itseään jaloilleen, tosin tässä hyvin lahjakkaasti epäonnistuen. Kissaihminen tukahdutti vahingoniloisen virneen kääntäen sitten huomionsa kaltereiden taakse tömistelevään, varsijousilla aseistautuneeseen joukkioon jääden silmäilemään näitä laimean uteliaasti. Kas, heistä oli sitten ilmeisesti jo nyt muodostunut jokin kylän kauhu vaikka kukaan ei ollut edes päässyt hengestään? Ikävä kyllä joukossa tuntui olevan tuttuja sen aiemmin tavatun, hyvinkin virkaintoisen vartiopäällikön muodossa. Cathryn luimisti korviaan miehen hyvin pitkälti karjumiseen perustuvalle artikuloinnille, mutta pysyi vaihteeksi melkoisen suosiolla paikoillaan seinänsä vieressä... niin kauan kuin rialkin tajusi pysyä kauempana ainakin. Tosin se saisi olla hyvinkin typerä jos keksi yrittää enää yhtään mitään noin monen varsijousen edessä. "Se yritti käydä taas kimppuun joten täräytin sitä kuonoon." Nainen raportoi avuliaasti kohottaen sovinnollisesti hiukan käsiään, mutta vilkaisi rattialla pyörivää ja veitsistä vikisevää rottaa nyreästi kun päällikkö käski raahata otuksen kauemmas. Kissa ei ollut erityisen halukas koskemaan enää rottaan ja tekikin sen melko alleviivatusti selväksi epäröimällä tovin ennen kuin lähestyi vielä veitä puristavaa hirveää petoa varuillaan pyrkien sitten riisumaan otuksen aseista painamalla saappaansa veistä piteleville sormille ennen kuin edes harkitsi yrittävänsä rahdata tätä mihinkään. "No niin, liikupas siitä. Ja nyt sittten kannattaisi olla kunnolla." Hän lausahti hiljaa pääasiassa rotalle. Jos talttahammas ei suostuisi tai pystyisi enää liikkumaan omin avuin ei kai auttanut muu kuin tuuppia se kauemmas Rhianin avustuksella tai ilman ennen kuin pääsisi odottelemaan asioiden etenemistä.
Sub: "Noniin, sinne vain kauas nyt!" vartijajohtaja ärisi, kun jokseenkin toistaitoiseksi piestyä rottaa tönittiin melko kovakouraisesti seinän viereen muiden seuraksi. Naappa itse ei tällä hetkellä ollut enää erityisen selvillä oikein mistään. Silmissä vilisi pahasti, ja tämä haistoi taas mustikkapiirakan, ilmeisesti koska Kattiränni oli huitaissut tarpeeksi lujaa ravistellakseen sellaisenkin hajun esiin. Rotta ei ollut edes tiennyt että niin pystyi tekemään, mutta tässä kohtaa tämä ei varsinaisesti enää väittänyt vastaankaan. Lähinnä koska ei ollut varma miten puhuttiin. Kun kauheat ja vaaralliset vangit oli saatu syrjään ja seinää vasten, uskalsivat vartijat lopulta räknäämään oven auki - samalla avainrinkulalla ja huomattavasti nopeammin, kuin aikaisemmin. Osa jäi varuillaan ulkopuolelle syynäämään kammottavia suurrikollisia samalla, kun kolme miestä tunki sisään ärisemään käskyjä ja potkimaan nyt ainakin Naapan kuorimaveitsen syrjään. "Ei mitään temppuja! Me ammumme! Oikeasti ammumme!" lupailtiin. Rottaakin osoiteltiin, vaikka temppujen tekemiseen olisikin tämän kohdalla vaadittu melkoinen ihme. "Noniin! Ulos sieltä! Raahaatte sen rotan mukananne! Yksikin virheliike niin teillä on pari hengitysaukkoa lisää!" vartijajohtaja ärähteli käskevään sävyyn. "Vauhtia, meillä ei ole koko päivää aikaa! Ja pyydän, antakaa minulle jokin tekosyy ampua ja säästää meidät kaikki jumalattomalta määrältä turhaa hommaa! Yksi virheliike niin selvitään kaikki vähemmällä!" mies ärähteli ja uhitteli, potkien kaltereita saadakseen vauhtia rosvoihin.
|
|
|
Post by spyrre on Oct 17, 2011 23:32:45 GMT 3
Rus: Rhian koitti edelleen kiskoa pukareita irti toisistaan yrittäen siinä samalla varoa itse loukkaantumasta.
Spyrre: Tikarin esiin tempaiseminen ei ikävä kyllä johtanut aivan siihen kuin mitä kissa oli toivonut, eli alistuvaan vikinään ja viimeinkin sen typerän, turhan huitomisen lopettamiseen. Sen sijaan myös rial näkyi taikoneen jostakin vaihteeksi tinasotilasta vaarallisempaa kättäpidempää ja tavoittelevan puolestaan hänen kaulaansa lommoisella mutta epäilemättä terävällä veitsellä Rhianin epätoivoisesta estelystä huolimatta. Cathryn rypisti varoittavasti kuonoaan ja mulkoili rotta murhaavasti osoittelevien veitsien ylitse tuhahtaen sitten. "Rhian on oikeassa. Jos kuka hyvänsä meistä pääsee täällä hengestään ketään meistä ei varmasti päästetä ulos." Hän totesi viimein normaalimpaa pitkämielisyyttään tavoitellen vaikkei se ollut mitenkään helppoa. Kuonoa jomotti ikävästi, nirhaistua egoa vielä enemmän ja kirottu siimahäntä kehtasi vielä uhitella häntä veitsellä vaikka hän olisi jo ollut jalomielisesti valmis jättämään sen rauhaan moneen otteeseen, pirulainen oli vain jatkanut heti kun sille oli hiukan antanut tilaa. Näin ollen Cathryn ei ollut kaikesta huolimatta kovinkaan innokas vain irrottamaan otettaan koska oli melko varma että tulisi vain sivalletuksi kaikesta huolimatta. Sen sijaan ote tikarista jämäköityi hiukan ja painui uhkaavammin rotan kurkulle kuitenkaan viiltämättä, mutta selvästikin määrätietoisena. "Pudota se, nyt. En jaksa enää leikkiä kanssasi!" Olento varoitti toivoen ettei joutuisi enää pieksemään rialia kovinkaan paljoa enempää saadakseen viestinsä perille, kuitenkin valmiina viiltämään jos rotta yrittäisi puolestaan tehdä niin. Nyt täytyi vain toivoa että otus ei jotenkin osoittautuisikin odotettua urheammaksi ja jatkaisi vastarintaa henkensäkin uhalla. Varmuuden vuoksi alleviivatakseen tilannetta vielä hiukan enemmän yksinkertaiselle otukselle Cathryn painoi polvellaan vielä astetta raskaammin allaan retkottavan otuksen vatsaa saadakseen tämän olon entistä epämukavammaksi lasinsirujen päällystämällä alustalla.
Sub: Ihminen ilmaantui taas väliin sohimaan jotain, mikä haittasi kyllä melkoisesti Naapan keskittymistä. Kattiränni ei tuntunut pelkäävän veistä yhtään niin paljoa kuin olisi ollut tarve, oikeastaan alkoi vain höpistä jotakin jostakin lopettamisesta, ja sitten kuitenkin kammottavasti ja epäreilusti painoi vain kovempaa päälle. Oikeastaan rotta olisi oikein mielellään ollut hetken taikka kaksi ilman sen suurempia aloillaan, olkoonkin että terä kurkulla teki aina olemisesta vähän tukalaa, mutta sitten katti alkoi runnoa taas polvella maahan, selvästikin aikoen katalasti huijata ja sohia heti hengiltä kun rotta kilttinä päästäisi irti veitsestään. Vaan tämäpä ei ollut ihan niin tyhmä! "Huijaat! Reekele!" Naappa vinkaisi uhmakkaasti kun Kattiränni vaati heittämään veitsen pois, vaikka itse tekikin jotain aivan muuta. Sitten, napisten jostakin suuresta epäreiluudesta, teki tämä tähän asti kukaties tyhmimmän, mutta eittämättä myös rohkeimman vetonsa. Rotta yritti äkkiä tarrata vapaalla käpälällään kissan veitsikäteen, samalla kun yritti villisti vikisten pungeta itseään pois tukalasta ja kivuliaasta paikastaan. Se oli eittämättä melkoisen itsetuhoista, mutta tämähän ei tällaisen kammottavan tyrantin (tai sen toisenkaan) komenneltavaksi hyvällä jäisi. Ja sitä paitsi se oli jo mennyt hölmönä paljastamaan ettei saisi kuitenkaan tappaa. Uhittelukin tuntui aika tyhmältä sitten. Käytävän puolelta alkoi kaikua melkoinen askelten suma. Yhdet jos toisetkin saapasparit kuuluivat marssivan pahaenteisesti tyrmää kohti, jos nyt siitä kukaan edes piittasi. Tarvittiin melkoisen pitkä oppimäärä ja vielä enemmän oikeaa asennetta, että askeleistaan sai tehtyä pahaenteiset, mutta nämä olivat eittämät sellaiset. Napakat, vihaiset ja pahaa jokaiselle harppojan suututtaneelle luvanneet. Toki sekin, että niitä seurasi valtava kirousten ja sanoinkuvaamattomien kauhujen uhkausten tulva, saattoi osaltaan auttaa vaikutelmaa...
Rus: Rhian sähähti kuin olisi itsekkin ollut joku pörröisempi tapaus, niin paljon häntä ärsytti se että hänen neuvollaan oli näiden kahden paksuun kalloon yhtä paljon vaikutusta kuin jos hän olisi yrittänyt kaataa tiiliseinää puhaltamalla. Hän irtautui tappelijoista kuullessaan askelten äänet. "Hyvä on, tapattakaa itsenne, minä pesen tästä käteni." Hän sanoi ja ryntäsi nurkkaan ja yritti näyttää viattomalta.
Spyrre: Ikävä kyllä uhkaa taisi olla vieläkin liian vähän vakuuttaakseen rotan, ja äskeisestä ehkä etäisesti sovinnolliseksi tulkitusta repliikistä huolimatta kissaihminen oli hyvää vauhtia turhautumassa uudestaan koko touhuun, kuten ilmeisesti Rhiankin joka sähähti vihaisesti ja näkyi luovuttavan sovinnon hieromisessa. Käytävältä jo lähestyvät uhkaavan raskaat askelet harhauttivat Cathrynia kuitenkin sen verran että hän vilkaisi pikaisesti varuillaan oven suuntaan, antaen rialille ikävästi mahdollisuuden jälleen uuteen tempaukseen. Kissan pää pyörähti hyvinkin nopeasti takaisin rotan puoleen tuntiessaan tämän tarraavan käteensä ja alkavan sätkiä ylös saaden olenno horjahtamaan kiroten. "Typerä elukka! En kyllä aio tulla lynkatuksi sinun takiasi!" Hän sähähti survaisten polvensa koko painollaan alas ja tähdäten sitten vapaalla kädellään uuden, nyt hyvinkin kärsimättömän iskun rotan kuonoon toivoen teilaavansa otuksen kunnolla takaisin lattiaan ja toivottavasti pudottamaan veitsensä. Jos tämä toimisi taisi olla viimein aika lakata jyrsijän kanssa painiminen ja hankkiutua tästä erilleen ennen kuin tuomiokomitea saapuisi perille. Rotta lykättäisiin kovakouraisesti sivuun ja nainen pyrki pikaisesti jaloilleen tikarinsa piilottaen näyttääkseen edes puoliksi yhtä viattomalta kuin nurkkaan jo aikaisemmin vetäytynyt Rhian. Tai edes neljäsosan. Muuten tilanne ei vaikuttanut tippaakaan suopealta edes tämän pienemmän tavoitteen kannalta jos nahistelua ei oltaisi vieläkään saatu lakaistua maton alle lainvartijoiden ilmestyessä näköetäisyydelle.
Sub: Isompi tai taitavampi olisi varmaankin saanut laitettua paljon hanakammin vastaan kun Kattiränni taas hermostui ja alkoi runnoa kunnolla. Pahaksi onneksi Naappa ei ollut iso, saati sitten taitava, ja tämän vastaus polvella runnomiseen jäikin tukahtuneeseen, pihisevään vinkaisuun, joka kuitenkin loppui melko nopeasti siinä kohtaa, kun kissa naulasi nyrkillä perään vasten näköä. Seuraava ääni olikin melkoinen kopahdus, kun jo jokseenkin kohonnut rotta niitattiin takaisin kivilattiaan kallo edellä. Siitä päätellen, että silmät pyörivät ja jalka sätki, ei korvien välissä vielä pimennyt, mutta tönön omistaja nähtävästi oli hetken aikaa saavuttamattomissa. Naappa jäi jokseenkin ähinävikisten mollottamaan hervottoman puoleisena Kattirännin perään, kun tämä painavan ja kipeän sanansa sanottuaan nousikin äkkiä pois päältä ja suuntasi nurkkaan. Rotalla ei ollut hajuakaan miksi, eihän tämä nyt vielä ollut ohi kun kukaan ei ollut edes vielä matalana. Paitsi rotta itse, mutta se nyt korjautuisi helpolla. Vikisten, silmät harittaen rial lähti vääntämään itseään pystyyn, ja pääsi suunnilleen istualleen. Sitten jokainen osa tuntuikin äkkiä menettävän yhteistyöhaluisuutensa, ja hapuillessaan pystyyn Naappa kaatuikin ilman sen suurempia kuonolleen, pää taas lattiaan kolaten. Nykiminen ja vikinä vaimenivat huomattavasti. Olisi pitänyt päästä ylös, mutta kun mikään ei enää toiminut, ei vaikka kuinka olisi halunnut. Muutaman hetken perästä kaltereiden takana olikin huomattavasti ärhäkämmän näköinen ja huomattavasti paremmin aseistautunut vartijajoukko, kärjessään jo aikaisemmin ärhennellyt ja komennellut johtajan tapainen. Tämä puristi virkaveljiensä tapaan ladattua varsijousta, jolla todennäköisesti ei olisi ollut mitään ongelmia yltää kaltereiden lävitse niskoitteleviin vankeihin. "Noniin, mitä reekelettä täällä tapahtuu!? Teidät jätetään hetkeksi rauhoittumaan samalla kun minä armeliaasti selvitän tätä terpeleen sotkua, ja jo te olette piesseet yhden kantokuntoon!" vartijajohtaja rähjäsi, uhkaavasti varsijoustaan heiluttaen. "Nyt te kiskotte tuon sinne seinän viereen ja käännytte kaikki ympäri! Kädet näkyvillä!" seurasi jatkokarjumista. "Löi, se löi. Ja puukko sillon"... Naappa yritti sopertaa naama lattiassa, osoitellen jonnekin etäisesti Kattirännin suuntaan - joko tajuamatta tai varsinaisesti välittämättä siitä, että puristi omaakin teräasettaan vielä tiukasti käpälässään.
Rus: Rhian näki että mukana oli virkaintoinen mutta puolueellinen päällikkö, hän puri hampaitaan yhteen ja yritti hillitä halun sanoa muutamia totuuksia. Hän katsoi rialia toisaalta säälien, toisaalta vihaisena. Pitikö sen nyt mölistä Cathrynin veitsestä, no ehkä luulisivat että sopotti omastaan. Hänen teki mieli vain kertoa kuinka muut olivat tapelleet ilman että hänellä oli siihen osuutta mutta se tuntui jotenkin nilkkimäiseltä, sitä paitsi, tuskin häntä edes kuunneltaisiin.
Spyrre: Cathryn oli silmänräpäyksen ajan hyvinkin tyytyväinen rotan viimein nujertuessa hetkeksi ja rysähtävän puoliksi tyrmääntyneenä lattiaan. Jo oli aikakin, käytävällä kaikuvat askelet kantautuivat hänen makuunsa jo aivan liian läheltä. Olento nousi nopeasti jaloilleen sujauttaen tikarin takaisin saappaaseensa ja asteli sitten vaatteitaan pudistellen takaisin seinän viereen. Rhiania vilkaistiin ohimennen vaiteliaasti, ehkä jopa aavistuksen vaivautuneesti kissan jäädessä sitten odottamaan vartijoiden saapumista katsellen kun rotta yritti vielä kammeta itseään jaloilleen, tosin tässä hyvin lahjakkaasti epäonnistuen. Kissaihminen tukahdutti vahingoniloisen virneen kääntäen sitten huomionsa kaltereiden taakse tömistelevään, varsijousilla aseistautuneeseen joukkioon jääden silmäilemään näitä laimean uteliaasti. Kas, heistä oli sitten ilmeisesti jo nyt muodostunut jokin kylän kauhu vaikka kukaan ei ollut edes päässyt hengestään? Ikävä kyllä joukossa tuntui olevan tuttuja sen aiemmin tavatun, hyvinkin virkaintoisen vartiopäällikön muodossa. Cathryn luimisti korviaan miehen hyvin pitkälti karjumiseen perustuvalle artikuloinnille, mutta pysyi vaihteeksi melkoisen suosiolla paikoillaan seinänsä vieressä... niin kauan kuin rialkin tajusi pysyä kauempana ainakin. Tosin se saisi olla hyvinkin typerä jos keksi yrittää enää yhtään mitään noin monen varsijousen edessä. "Se yritti käydä taas kimppuun joten täräytin sitä kuonoon." Nainen raportoi avuliaasti kohottaen sovinnollisesti hiukan käsiään, mutta vilkaisi rattialla pyörivää ja veitsistä vikisevää rottaa nyreästi kun päällikkö käski raahata otuksen kauemmas. Kissa ei ollut erityisen halukas koskemaan enää rottaan ja tekikin sen melko alleviivatusti selväksi epäröimällä tovin ennen kuin lähestyi vielä veitä puristavaa hirveää petoa varuillaan pyrkien sitten riisumaan otuksen aseista painamalla saappaansa veistä piteleville sormille ennen kuin edes harkitsi yrittävänsä rahdata tätä mihinkään. "No niin, liikupas siitä. Ja nyt sittten kannattaisi olla kunnolla." Hän lausahti hiljaa pääasiassa rotalle. Jos talttahammas ei suostuisi tai pystyisi enää liikkumaan omin avuin ei kai auttanut muu kuin tuuppia se kauemmas Rhianin avustuksella tai ilman ennen kuin pääsisi odottelemaan asioiden etenemistä.
Sub: "Noniin, sinne vain kauas nyt!" vartijajohtaja ärisi, kun jokseenkin toistaitoiseksi piestyä rottaa tönittiin melko kovakouraisesti seinän viereen muiden seuraksi. Naappa itse ei tällä hetkellä ollut enää erityisen selvillä oikein mistään. Silmissä vilisi pahasti, ja tämä haistoi taas mustikkapiirakan, ilmeisesti koska Kattiränni oli huitaissut tarpeeksi lujaa ravistellakseen sellaisenkin hajun esiin. Rotta ei ollut edes tiennyt että niin pystyi tekemään, mutta tässä kohtaa tämä ei varsinaisesti enää väittänyt vastaankaan. Lähinnä koska ei ollut varma miten puhuttiin. Kun kauheat ja vaaralliset vangit oli saatu syrjään ja seinää vasten, uskalsivat vartijat lopulta räknäämään oven auki - samalla avainrinkulalla ja huomattavasti nopeammin, kuin aikaisemmin. Osa jäi varuillaan ulkopuolelle syynäämään kammottavia suurrikollisia samalla, kun kolme miestä tunki sisään ärisemään käskyjä ja potkimaan nyt ainakin Naapan kuorimaveitsen syrjään. "Ei mitään temppuja! Me ammumme! Oikeasti ammumme!" lupailtiin. Rottaakin osoiteltiin, vaikka temppujen tekemiseen olisikin tämän kohdalla vaadittu melkoinen ihme. "Noniin! Ulos sieltä! Raahaatte sen rotan mukananne! Yksikin virheliike niin teillä on pari hengitysaukkoa lisää!" vartijajohtaja ärähteli käskevään sävyyn. "Vauhtia, meillä ei ole koko päivää aikaa! Ja pyydän, antakaa minulle jokin tekosyy ampua ja säästää meidät kaikki jumalattomalta määrältä turhaa hommaa! Yksi virheliike niin selvitään kaikki vähemmällä!" mies ärähteli ja uhitteli, potkien kaltereita saadakseen vauhtia rosvoihin.
|
|
|
Post by spyrre on Oct 20, 2011 23:20:15 GMT 3
Rus: Rhian mutisi hiljaa itsekseen, hyvin ärsyyntyneenä, hän ajatteli että jos tuo virkaintoinen paskiainen kadottaisi hänen tikarinsa, tällä olisi syytäkin varoa häntä. Eivät tainneet olla kovin kummoisia vartijoita kun säikkyivät heitä noin. Joka tapauksessa hän auttoi Cathrynia kantamaan rialin ulos.
Spyrre: Juuri hetki sitten villipedon lailla riehunut Cathryn nojautui jälleen epäilyttävän säyseästi sellin seinää vasten yrittäen puolihuolimattomasta haroa sinne tänne sojottavaa hiuspehkoaan parempaan järjestykseen. Vartiomiesten suunnalta nouseva kova uho sai hänen suupielensä nykimään hiukan tilanteen uhkaavuudesta huolimatta kun hän silmäili vainoharhaisin elkein selliin hivuttautuvia vartijoita laskien huvikseen kuinka monta varsijousta heihin osoitti. Niitä oli kieltämättä imartelevan monta. "Uskotaan, uskotaan." Nainen totesi leppoisasti kohottaen jälleen varmuuden vakuudeksi käsiään, pyyhkäisten samalla ohimennen verta kuonoltaan (hän ei tosin ollut aivan varma kenen veri mahtoi olla kyseessä) luoden jälleen uuden nyreän katseen vartiokaartin päällikköön joka komensi jälleen kovaan ääneen tarttumaan jälleen kiinni rottaan ja raahaamaan mokoman ulos. Mikä hitto tämä nyt oli että vangit jotka eivät selvästikään tulleet toimeen laitettiin paapomaan toisiaan, eikö tämä koko vartiokomppania ollut läsnä tätä tarkoitusta varten? Tosin, Cathryn epäili että perimmäinen syy tähän ratkaisuun oli se ettei kukaan näistä halunnut koskea inhaan rottaan sen enempää kuin hänkään. Kissaihminen pörhisti viiksiään aavistuksen närkästyneenä mutta kohautti sitten jälleen alistuneesti olkapäitään ja tallusteli Rhianin keralla retuuttamaan rottaa sellistä. Hän tönäisi otusta kokeilevasti kengällään ennen kuin tarrasi tätä paremman puutteessa hännästä josta alkoi avuliaasti kiskoa tätä ulos, minne sitten ikinä oltiinkaan menossa. Jos matka veisi ylös portaita saattaisi rialin olo käydä hiukan epämukavaksi...
Sub: Naappa ei ollut aivan varma siitä, mitä ympärillä tarkalleen ottaen tapahtui - lähinnä koska kaikki puhe ympärillä kuulosti järjettömältä huminalta ja silmissä tuikki lähinnä monenkirjavia valoja, jotka olisivat olleet nättejä jossakin muussa yhteydessä. Hetken verran rotta pähkäili piestyssä pääkopassaan, että kaikki olivat alkaneet epäselviksi ja käsittämättömiksi ihan vain kiusallaan. Mutta kun sitä jatkui pitempään ja silmienkin edessä alkoi näkyä valojen sijaan pikkuhiljaa jopa häilyviä hahmoja, saattoi todennäköisempi selitys olla Kattirännin nyrkki. Rotta olisi kyllä kaikin mokomin noussut antamaan heti samalla mitalla takaisin, vähintäänkin, mutta juuri nyt tämän oli jostain syystä kovin vaikea muistaa, miten käveltiin. Se liittyi jotenkin johonkin raajaan, mutta tällä ei ollut hajuakaan, mihin niistä tai miten. Kukaties häntään. Ja hännästä puheenollen, melkoisen tönimisen ja potkimisen jälkeen Naappa erotti hämärästi, kuinka joku ruokkoamaton (todennäköisesti Kattiränni, se ainakin oli varmasti ruokkoamaton, vaikkei rotta tiennytkään mitä se tarkoitti) tarrasi luvatta siihen. Ja se olisi yksinäänkin ollut jo aivan tarpeeksi kauheaa, olihan kyseessä sentään nyt häntä, hyvän rotan mitta ja eittämättä kaikkein pyhin. Sille piti ehdottomasti jupista muutama kirous, joilla tosin ei ollut toivoakaan olla mitään ymmärrettävää. Ja vaikka häntään tarraaminen olisikin jo itsessäänkin ollut ollut kauheaa, alkoi sama epäilemättä ruokkoamista kaipaava tapaus äkkiä kiskoa varsin lujaa selkäranganjatkeesta. Ja vaikka Naappa olikin tällä hetkellä melkein tyrmätty ja hieman toistaitoinen, olisi kuollutkin rotta nostanut hännän kiskomisesta melkoisen elämän. Melkoisen, sätkivän, rääkyvän, vikisevän ja kiljuvan elämän. Touhua pyörittävä vartijajohtaja näytti olevan vähällä laskea alleen, kun yhtäkkiä alkoi aivan uskomaton älämölö. Naappa huitoi, kiljui, vikisi, valitti, kirosi, rääkyi ja muutenkin osoitti hyvin paljolti olonsa olevan hyvin epämukava. "Lopeta se, urpo!" tämä karjaisi, viitsimättä selventää (ja tuskin edes tietäen), huusiko tarkalleen ottaen rotalle itselleen, vai kissalle joka tästä ääntä kiskoi hännän kautta - vaiko kukaties jonakin käskynä hieman rajumman luokan toimiin. Olipa miten oli, hetken korviaan hierottuaan tämä jatkoi ärjyen: "On se kumma kun pariin typerään otukseen ei saa edes yhtä paljoa rotia kuin paikallisiin juoppoihin! Nyt te raahaatte sen rotan ylös tavalla, joka ei herätä kuolleita! Ja varokaakin jos sattuu enää mitään! Te ette halua sitä, sen vakuutan!"
Rus: Rhian ja Catrhyn eivät ehtineet edes ulos sellistä kun rotta alkoi parkua ja osoittaa mieltä. Vartija päällikkökin alkoi protestoida ja se totta puhuen otti Rhiania enemmän aivoon kuin rotan parkuminen. Varsinkin kun ymmärsi että otus parkaan varmaan sattui. "Ei varmaan kannata nostaa tuosta." Hän sanoi Cathrynille, arvellen että kissa oli tehnyt niin tarkoituksella, sillä olihan tällä häntä itselläänkin. Hänen olisi pitänyt tietää paremmin.
Spyrre: Rotasta nousikin ilmoille yllättävän kova äläkkä vaikka tämä oli vaikuttanut olevan melkeinpä taju kankaalla. Cathryn veti korvansa litteiksi päätä vasten aavistuksen yllättyneenä vartiomiehenkin alkaessa ärjyä uudestaan, tosin ärjyminen tuntui olevan tämän ainoa keino kommunikoida muutenkin. Vaikka ei ollutkaan odottanut aivan noin aktiivista protestia kissan ei kieltämättä ollut vaikea arvata mistä moinen johtui, ja Rhianin huomauttaessa asiasta tämä laskikin irti olkapäitään kohauttaen. "Hups." Tämä totesi, ilman kuitenkaan sen suurempaa katumusta, siirtäen otteensa sitten vastentahtoisesti ja vaimeasti jupisten jonnekin otuksen käsivarren tienoille. Ei rotan inha häntäkään ollut ollut mitenkään erityisen mukava käsiteltävä mutta tämän haiseva turkki tuntui vielä vastenmielisemmältä mutta pakko kai se johonkin raajaan oli sitten tarrata saadakseen kiskottua tämän johonkin. Noh, jos ei muuta, oli rotan aloittama elämä sentään säikäyttänyt vartijajohtajan henkihieveriin mikä sai kissassa aikaan häpeämättömän vahingoniloisen ailahduksen. Hän oli tullut tulokseen ettei varsinaisesti pitänyt tästä miehestä.
Sub: Kun vangit lopulta sumplivat edes suunnilleen toimivan, korvia rääkkäämättömän tavan raahata rottaansa mukanaan, lähdettiin näitä nyt sitten vihdoinkin kuljettamaan sinne, minne oltiinkin matkalla. Ensikädessä ainakin pois tyrmästä ja kämyisistä käytävistä. Samalla vankisaattueen ja vartijajoukon johtaja piti melko kokoaikaista ja yleispätevää valitusta päällä. "Ja niin kun tämänkin piti olla rauhallinen ja mukava päivä. Ei harjoituksia tai mitään! Minun pitäisi olla tällä hetkellä kumoamassa isoa tuoppia vartiotuvassa. Vaan näkyykö sitä tuoppia missään? Eipä näy, että kiitosta vaan suuresti! Vartiosto valmiina palvelukseen ja sensuuntaista!" tämä ärisi pitkälti itsekseen. Vartijoiden joukosta kuului melkoisen tottunutta "juu, niin" -ääntelyä. Naapan suureksi epäonneksi tie vei kuin veikin ylös portaita (töks-töks-töks-töks-tömps), ja hyvin, hyvin nopsaan, ohikulkijoiden paheksuvien katseiden täyttämään tahtiin halki Myrkmeren Vanhan Linnan jonkin käytävän. Vartijajohtajan jupinakin hieman hiljeni, kun piti näyttää edustavalta ja asianmukaiselta paremmalle väelle. Siinä sivussa tämä tosin kuiskasi varsin hiljaa mutta painavasti vangeille: "Täällä ei ole tiedättekö nähty hirttäjäisiä pitkään aikaan. Tekisi varmaan hyvää yleiselle yrmeydelle..." Loppujen lopuksi päädyttiin vartiotupaan suuren, jykevän oven takana. Muutamia vuosia aikaisemmin se oli palvellut tarkoitustaan jonkin johonkin aarrekammioon liittyvän kahakan aikaan, nyt rauhallisempana aikana taas siellä näkyi suurten sotureiden sijaan lähinnä nukkuvia yövuorolaisia - tai muuten laiskoja. Vankeja tönittiin säälimättä peremmälle, läpi toisesta ovesta, jonka takaa paljastui toimisto. Sitä täyttivät tällä hetkellä pöytä, tuolit ja muutama kaappi - ja sanan paljon kirjaimellisemmassa merkityksessä jumalaton, todennäköisesti tutunpuoleinen kamakasa eräässä nurkassa - tai nurkasta se lähti, ja näytti uhkaavasti aikovan levittäytyä. Pitkälti siinä oli selvästikin Naapan kamaa, jopa kumpikin majavanpuolikas oli tallella. Sekaan oli melko huolimattomasti viskattu kahden muunkin tavarat. Kaikki oli pystytetty kuin jonkinlaiseksi syyllistäväksi monumentiksi kammottavien rikollisten rikkeistä. "Ja nyt te istutte, ja teettekin sen hyvässä järjestyksessä, ruojat!" kuului käsky, kun vartijajohtaja osoitti vaativasti kolmea tuolia työpöydän edessä. Tässä olisi kaiketi sitten kuulustelun paikka...
|
|
|
Post by spyrre on Oct 25, 2011 0:26:33 GMT 3
Rus: Rhian huokaisi masentuneena, katsoen kasaa jossa hänen rakas veitsensä nyt varmaan olisi, mahdollisesti kadoten rialin matkaan. "Kestääkö tässä kauan?" Hän kysyi ääni maissa.
Spyrre: Cathryn pyöräytti vaimeasti silmiään raahatessaan Rhianin avulla rottaa pitkin käytävää vartiomisten pomon nalkuttaessa vieressä minkä ehti. Kiusaus huomauttaa ettei se hänenkään päivänsä ollut sujunut kuten hän oli toivonut, mutta nainen hillitsi itsensä aavistaessaan että moinen huomautus inspiroisi vain entistä enemmän napinaa. Samaa mieltä tuntuivat olevan kaikki muutkin eikä kukaan oikein kommentoinnut miehen elämöintiä vaan tämä sai valittaa itsekseen kyllästymiseensä asti kunnes tämä viimein vaikeni tyrmän käytävästä ihmisten ilmoille päästyään. Matka kulki takaisin ylös portaita vankien entistä suuremmaksi tyytymättömyydeksi, niin retuutettavan rotan kuin tätä raahaamaan joutuvienkin. Rial ei ollut kovinkaan helppo raahattava ja vaikka Cathryn ei vaihteeksi tarkoituksella yrittänytkään (ainakaan pahemmin) kolhia rottaa portaita päin päätyi näin käymään ajoittain joka tapauksessa. Matka ei onneksi ollut hirvittävän pitkä mutta kissan käsiä jomotti kuitenkin ikävästi kun lopulta oltiin ylhäällä ja suunnattiin siistimpään käytävään jossa kuljeksivat muutaman hienostuneemman näköiset ihmiset pälyilivät vankeja näiden tallustellessa ohitse. Kissa aisti kyllä kireän yleisen tunnelman eikä vaihteeksi melkein hiljentyneen vartiopäällikön matala huomautustus hirttäjäisestä tätä ainakaan nostanut, mutta vaikka vilkaisikin miestä nyreästi hän ei vastannut. Lopulta hetken kuljeskelun jälkeen saavuttiin viimein vartiotuvalle josta vangit ohjattiin piakkoin pienempään huoneeseen jossa kuulustelun oli selvästikin tarkoitus tapahtua. Cathryn kiersi tilan katseellaan jääden silmäilemään tuskastuneesti seinustalle viskattua tavaravuorta jonka sekaan näköjään hänenkin varusteensa oli heitetty ennen kuin raahautui huokaisten lattian poikki rotta edelleen mukanaan kohti osoitettuja tuoleja. "Niin niin." Kissa huokasi dramaattisesti myötäillen nyökkäyksellä Rhianin kysymystä ennen kuin tyrkkäsi rotan likimain reunimmaisen tuolin suuntaan asettuen itse sille tästä kauimpana olevalle, aivan vain varmuuden vuoksi. Rhian tuntui tulevan paremmin toimeen turhauttavan talttahampaan kanssa joten tämä saisi kissan mielestä myös istua sen vieressä.
Sub: Olipa mikä ikinä sitten luonutkaan rialit, oli se suonut Naapalle synnyinlahjana melkoisen kovan kallon, vaikkei niinkään erityisen vaikuttavaa täytettä sen sisälle. Kattiränni ei ollut ensimmäinen, eikä varmasti viimeinenkään, joka oli tullut huitaisseeksi rotalta valot säästöliekille hetkeksi, ja vaikka se tekikin taas melkoisen kipeää, oli tämä siitä huolimatta jo tokenemassa. Siinä paikkeilla, kun tuli sysätyksi penkkiin, tiedotti Naappa siitä jo melkoisen vaikuttavalla ja monitavuisella aivopierulla, joka ei oikeastaan tarkoittanut mitään, mutta joka kuulosti ällistyttävän paljon siltä, kuin joku olisi lyönyt puunuijalla salaatinlehteen käärittyä poliitikkoa. Se oli melko vaikuttava ääni, joka tässä tilanteessa jäi pitkälti kaikilta huomiotta. Maailma oli julma. "Noniin", Vartijajohtaja toisti jonkinlaisena henkilökohtaisena mantrana, kun nyt kaikki vangitkin näyttivät olevan läsnä sanan kaikissa merkityksissä. Tämän kasvoilla kareili ilme, joka kertoi raskaasta uskon menettämisestä kaikkeen hyvään maailmassa. "Teitä syytetään nyt kaikenlaisesta, mutta ensikädessä puhutaanpa näistä... asioista. Me olemme käyneet läpi kaiken tuon kaman, oi kyllä, ja meillä on hieman... kysymyksiä. Oikeastaan meillä on hyvin paljon vihaisia karjaisuja, mutta toivon että tämä voidaan hoitaa sivistyneesti. Tai toisin sanoen, toivon että minun ei tarvitse kohottaa ääntäni ja kukaan teistä ei yritä valehdella", tämä jatkoi pingoittuneesti, silmäillen nurkassa vaanivaa tavaranpaljoutta, ennen kuin veti pöytänsä alta jotakin esiin. "Kohta yksi. Tämä on ensimmäinen niistä hyvin monista asioista, joita sen kaiken joka puolelle levinneen tavaran keskeltä löytyi. Ja asianomainen kyllä tietää, mikä tämä on", vartijajohtaja totesi, tiiraillen tuikeaan sävyyn tilannetta pöytänsä takaa. Pöydälle oli laskettu nyt monimutkaisen näköinen härpäke, jossa oli kaikenlaisia ulokkeita ja vaikealta näyttäviä, liikkuvia osia. Naappa kyllä tiesi oikein hyvin, se oli se yksi jännä sieltä yhdestä paikasta. Se oli kai kuulunut sille kaapuhörhölle, joka oli katsonut väärään suuntaan liian kauan. Piti jänniä ääniä ja haisi oudolta ja päästi kipinää kun sitä tökki tarpeeksi. "Ja nyt me haluaisimme tietää, kenenhän tämä mahtaakaan olla. Ja teidän on aivan turha valehdella siinä toivossa, että vastuu ja kammottava rangaistus siirtyvät jollekulle muulle!" vartija ärähti. "Tuon. Myydä yritti!" Naappa vinkaisi saman tien siinä toivossa, että vastuu ja kammottava rangaistus siirtyisivät jollekulle muulle. Tarkalleen ottaen Kattirännille, jota tämä osoitteli. "Putken otti, ei antanut vaihdossa!" tämä lisäsi ovelana perään. "Minun putken!"
Rus: Rhian katsoi nyreästi mokomaa kuullustelijaa, hän arveli todellakin että jos täkäläiset vartijat olivat näin säikkyjä, ne olisivat olleet helisemässä jos he oikeasti olisivat aiheuttanett vahinkoa. "Mitenkäs minun ja tämän kissan tavarat? Ettekai ole sekoittaneet niitä tuon rotan kamoihin?" Hän kysyi osittaen viimeisen lauseen aikana pöydällä olevaa kapinetta. Ulkona linnanpihalla käveli musta hiuksinen nainen jolla oli erikoiset silmät ja kaksi lyhyttä miekkaa, kummallakin puolella vyötä, hän kuunteli mielenkiinnolla miten ihmiset puhuivat jostain selkkauksesta joka oli tapahtunut jokin aika sitten. Hänen huomionsa kiinnittyi erityisesti siihen kun mainittiin eräs puna tukkainen jousella aseistettu nainen, joka oli otettu kiinni tapauksen yhteydessä. "Mikä hänen nimensä oli ja minne hänet vietiin?" Hän alkoi tivata puhujilta.
Spyrre: Rial näkyi olevan hiljakseen toipumassa päästelemistään äänistä päätellen, vaikka ainakin kissa olisi ihan mielellään pitänyt tämän tajuttomana mielellään ainakin suurimman osan kuulustelusta. Hän silmäsi elikkoa ohimennen varmistaakseen että se pysyi tuolillaan eikä yrittänyt heittää mitään ennen kuin käänsi tympääntyneen huomionsa kuulustelijana toimivaan vartiomiesten päällikköön. Kädet rinnalleen tyytymättömästi ristittynä hän kuunteli tämän pohjustusta heidän hirveille rikoksilleen kommentoimatta muuten kuin korvien pienellä luimistuksella, kunnes esiin poimittiin jonkinlainen erikoinen härpäke jostakin pöydän laatikon uumenista. Hän silmäili laitetta kohauttaen sitten olkapäitään ja ollen juuri aikeissa huomauttaa ettei hänellä ollut hajuakaan mikä kapine oli saati mistä se oli tullut kunnes rotta äkkiä avasi kitansa ja alkoi vierittää syytä hänen niskaansa. Olennon katse kääntyi varsin nopeasti Rhianin yli rottaan varsin murhaavana. "Mit- Ei tietenkään ole! Ainoat mitkä ovat minun ovat reppu, siellä olevat varusteet ja aseeni! Kaikki muut kuuluvat tuolle kirotulle hamsterille!" Hän ilmoitti pisteliäästi. "Se pieni pitkäkyntinen ilmeisesti näpistää kaiken mihin pääsee käsiksi, mistä lienee tuon kaiken haalinut! Sekaisinkin se on, vikisi aivan mitä sattui jo ennen kuin edes täräytinkään sitä. itsepuolustukseksi, siis!" Rhianinkin sanoille nyökättiin jälleen, kissan ollessa aivan yhtä tyytymätön kuin tämäkin siihen että kaikki oli vain heitetty yhteen rialin kaiken epäilyttävän tavaran kanssa, majavanpuolikkaat mukaan lukien. "Ja haluan omaisuuteni takaisin tämän jälkeen, parempi olla hävittämättä niitä tuon elikon saaliin sekaan!" Lopetettiin tuohtuneesti kissan alleviivatessa närkästystään osoittamalla kamamäärää jossa hänen varustereppunsa lojui kaikessa rauhassa melkein kiinni toisessa majavanpuoliskossa. Se vielä puuttuisikin että hänen tavaransa lemuaisivat mädälle majavalle seuraavan pienen ikuisuuden...
Sub: Vartija pöytänsä takana näytti alkavan tuskastua koko touhuun varsin nopeasti. Tämä huokaisi syvään, vilkaisi jonnekin katon tuntumaan kuin voimaa hakien ja ärähti sitten, niin Kattirännille kuin ihmisnaisellekin: "Ei meillä ole hajuakaan tuossa kamanpaljoudessa, mikä kenellekin kuuluu! Tai siitä mikä kenenkin oli kun te reekeleen tuhoeläimet päätitte levittää kaiken ympäriinsä!" Seurasi jonkinlaista sekalaista jupinaa, josta oli melko mahdotonta saada selvää. Sitten mies näytti ainakin yrittävän hieman kerätä itseään ja huokaisi uudelleen. "Tätä tavaraa on melkoisesti, ja tuo rotta on liian tyhmä viedäkseen puoliakaan tästä! Ei teistä kukaan fiksu ole, mutta tuo on ainakin liian urpo! Alkakaahan laulaa! "Niijust. Se löi! Löi se!" Naappa vinkui itsekseen syytöksiä Kattirännille tuolillaan keikkuen. Tyhmä härpäke oli tämäkin, ei tällaisessa voinut rotta kunnolla istua. Siksipä tämä nousikin seisomaan sillä, arvioi hyvin, hyvin vikaan moisen kapistuksen tasapainon ja kaatui melkoisella ryminällä lattialle. Jos tarkkoja oltiin, yritti rotta parhaillaan aivojaan johonkin, mihin niitä ei todellakaan oltu suunniteltu: ajatteluun. Tässä kohtaa tyhmempikin olisi jo tajunnut, ettei mennyt kovinkaan hyvin ja olisi ollut parempi olla muualla. Se muualle pääseminen oli tässä kohtaa vain melkoinen ongelma, ja siinä selällään tämä kävi läpi muutaman parhaista suunnitelmistaan, kuten kuolleen esittämisen tai vartijan heittämisen majavanpuolikkaalla. Kumpikaan ei tosin ollut varsinaisesti toiminut tähän asti... "Tästä on kuulkaa kovat rangaistukset tulossa! Puolet tästä kaikesta takavarikoidusta on vaarallista, ja puolet laitonta, ja se kolmas puoli jota ei edes pitäisi olla olemassa laitonta ja vaarallista!" vartijapäällikkö jatkoi ärhentelyään. "Minä en ole edes varma mitä osalle pitäisi tehdä! Tästä seuraa minulle sotkua jumalattoman pitkäksi aikaa, ja voitte olla varmoja, että niin teillekin! Tunnustakaa nyt vain se syyllinen niin pääsette muut helpommalla! Lupaan rankaista kaikesta muustakin sitä, jolle tämä kama kuuluu! Ja kukaties maksan palkkion sille, joka tämän katalan rikollisen paljasti!" mies lupaili, kuulostaen jokseenkin epätoivoiselta. "Noi ne oli! Noi oli! Pahaa aikovat! Minulta putken veivät, niiden kamaa! Hyvän putken!" Naappa jatkoi osoitteluaan, sisällyttäen ihmisnaisenkin siihen tällä kertaa. Oli varmaankin parempi syytellä kaikkia ja kaikesta, ettei vain jäisi mitään syytettävää muille. "Ja mikä hiton putki!?" Mylväisi mies vielä loppukuittaukseksi.
Rus: Rhianin mitta tuli täyteen, hän puristi käsiään nyrkkiin ja alkoi avutua vartijalle. "Sinä siis luulet että me olemme tämän kaiken vieneet eikä tuo rial!" Hän ei sinänsä piitannut rialin syyttelyistä, tuskin sen sanalla olisi paljon painoa. "Sinä luulet että varastamine vaatii ihmis aivoja tai kissan viekkautta? Miten te saatte tässä kaupungissa pidettyä kuria kun teette noin typeriä päätelmiä ja säikytte meidän kaltaisiamme?" "Minulle kuuluu jousi, lyhyt miekka, veitsi ja pieni laukku jossa vähän matkamuonaa ja pari kolikkoa, muusta en vastaa!"
Pihalla Jeong niminen nainen oli hakautunut vartijan juttusille. "Mihin vangit viedään? Näytä minulle, se on tärkeätä!"
Spyrre: Cathrynin jo muutamaan kerran ratkenneet hermot alkoivat jälleen hiljakseen rakoilla, tai ainakin naisen tumman turkin peittämä silmäkulma nyki epämääräiseen tyyliin kun asioita tunnuttiin väännettävän tieten tahtoen entistä hirveämpään solmuun. "En levitellyt yhtään mitään, vaan luovutin tavarani kun niitä vaadittiin! En olettanut että teette jotain niin typerää kuin hukkaatte ne tuon rojun sekaan!" Protestoitiin muutaman dramaattisen kädenheilautuksen keralla, olennon jäädessä sitten tuijottamaan vaihteeksi miestä äärettömän närkästyneenä tämän julistaessa että vaikka kaiken muun olisikin vienyt rotta oli jotenkin muka liian typerä osatakseen joskus sattumalta napata jotakin arvokkaampaa mukaansa. Rial vikisi taustalla ja näkyi heittävän nurin tuolillaan koska oli ilmeisesti myös kaiken lisäksi liian tyhmä osatakseen istua, mikä toisaalta taisi tässä yhteydessä saattoi pönkitää vartiopäällikön käsitystä entisestään. Kissa kirosi ja vei toisen kätensä kasvoilleen, mutta ennen kuin hän ehti avata suunsa uuteen protestiin menetti Rhian hermonsa ja artikuloi likimain hänenkin ajatuksensa ilmoille. "Ihan totta! Näetkö tuon kaiken tavaran tuossa?! Se se olisikin pieni ihme jos se kaikki olisi vain samaa rojua, tuo elukka ottaa mitä vain käpäliinsä saa! Tietysti joskus vahingossa jotain arvokastakin vaikkei sitä tajuaisikaan!" Cathryn ilmoitti vaivoin tyyneytensä säilytten ja osoitti alleviivaavasti sormellaan lattialle selälleen jäänyttä rottaa, joka oli nyt puolestaan unohtanut miten nousta ylös ja keksinyt alkaa puolestaan syytellä jo puoliaan pitänyttä naistakin. Tyhmän lisäksi se oli selvästi myös harvinaisen kiittämätön. "Matkavarusteet ovat minun ja hänen, samoin mainitsemamme aseet! Kaikki muu mahdollinen ja mahdoton on taas tuon haalimaa! Ja tuo se oli joka kävi kimppuunkin!" Kissa alleviivasi osoitellen syyttävästi rialia, mutta meni hetkeksi hiljaiseksi kun vartiopäällikkö hoksasikin tarttua jostain syystä rotan hokemaan putkeen. Hitto, hän oli jo melkein unohtanut kapineen... ja ennen kaikkea toivonut ettei tästä tulisi puhetta. Kapine oli ehdottomasti hienon näköinen joten olisi vähintäänkin epäilyttävää että hänellä olisi hallussaan sellainen. "En minä tiedä mistä se typerys vikisee! Se on varmaan lyönyt päänsä muutaman kerran liikaa tai jotain eikä tiedä itsekään." Olento ilmoitti viimein, kohauttaen teatraalisen paheksuvasti olkapäitään koko tilanteelle, pisteliäs katse rotassa käyden.
Sub: Vartijapäällikkö levitteli tuskastuneena käsiään kun sai huutoa. "Säännöt ovat sääntöjä, en minä näitä keksi! Enkä minä voi mitään sille jos nämä urpot tässä hukkaavat teidän urpojen tavarat tuon urpon tavaroiden sekaan!" tämä ärähti, osoitellen vuoron perään miehiään, naista, kissaa ja lopulta rottaa. Kaiken yhtälailla urpoksi nimettyään mies tuhisi taas hetken ilmeisestikin voimaa ja jaksamista hakien, ennen kuin jatkoi. "Enkä minä voi enää alkaa erittelemään tästä kenenkään kamoja! Kaikki on sekaisin nyt! Ja nyt te kaikki olette hiljaa tai minä passitan teidät takaisin tyrmään ja tuomitsen kaikki! Minun pitää ajatella!" Naappa, yhä selällään ja ketarat sinne tänne sojottaen, päätti taas nostaa hieman älämölöä. Kun nyt kerran kaikkien piti olla hiljaa, niin varmaankin kuuluisi hyvin. "Minun on matkavarusteet! Ja aseet! Minun on! Noiden paha kama! Ja putken tuo vei! Minun kaa-ko-putken! Vei ja siksi huitomista!" tämä vikisi vihamielisesti, puiden käpälää lattianrajasta äkäisesti Kattirännin suuntaan. Kun kerran kaikilta muiltakin oli pinna loppumassa, niin sitten kyllä Naapaltakin. Kaikki oli Kattirännin vika, eikä ihmisnarttu kyllä yhtään auttanut mitenkään koko touhua. Huonoja olivat, ja näillä oli sitä paitsi varmasti ihan liian jänniä juttuja omiksi tarpeikseen. "Hiljaa! Hiljaa tai minä..." vartijajohtaja aloitti rotan vikistessä, ja jäi sitten silmäilemään tätä kuin olisi pohtinut jotain hyvinkin syvällistä. Ja äkkiä tämän kasvoille syttyi ilme, joka kertoi tämän kaiketi vihdoin keksineen jonkin autuaan keinon, jolla selvittää koko sotku. "Kuulehan rotta. Haluatko sinä vetää tuota turpaan?" tämä äkkiä kysyi, osoittaen kissaa melkeinpä virnuillen. Hetken verran Naappa tuijotteli aavistuksen epäluuloisesti ihmeen hyväntuulista vartijaa, ja vilkaisi sitten osoittavaa sormea pitkin kissaa. "Joo!" kuului lopulta vastaus kun rotta vääntäytyi hirveällä tarmolla ja kiireellä pystyyn nyrkit kopisten. "Noniin! Nyt asia etenee! Kissa olit-mikä-olit! Tuo rotta haastaa sinut lainmukaiseen kaksintaisteluun! Kun kerran tämä asia ei selviä millään ja te olette selvästi tuota vastaan, asia ratkaistakoon jalosti kunnian kentällä! Haastettu valitkoon aseet!" tämä mylväisi, selvästi vähintäänkin tyytyväisenä, että saisi koko tilanteen lopetettua lyhyeen ilman sen suurempaa vääntöä. Naappa ei ollut aivan varma siitä, mitä tässä nyt oli tapahtumassa, ja miksei kukaan vielä vetänyt ketään turpaan, mutta seurasi silti kiinnistuneena tilanteen kehittymistä. Ilmeisesti jonkinlaista turpasaunaa oli kuitenkin luvassa.
Rus: Rhian oli tavallaan iloinen tästä käänteestä, jos nyt edes hänen "osuutensa" unohdettaisiin, vaikka oikeasti hänestä olisi voinut ihan hyvin unohtaa koko asian.
Pihalla Jeong ei oikein päässyt mihinkään vartijan kanssa, tämä ei joko osannut tai halunnut auttaa, todennäköisesti molempia. Ja Jeong arveli että molemmat johtuivat tyhmyydestä. Hän päästi turhautuneen älähdyksen ja meni katsomaan jos löytäisi jostain toisen vartijan, jota olisi siunattu suuremmilla älyn lahjoilla.
Spyrre: Yksi urpoista, se mustaturkkinen, puuskahti miehen selitellessä sekaisista tavaroista. "No miten hitossa te sitten voitte muka olettaa että suurin osa kamasta on kenenkään muun varastamaa kuin tuon? Me kaksi olemme taas selvästi matkalaisia, tuo on... jonkinlainen varas ja kylähullu." Hän huomautti vaieten sitten silmiään pyöräyttäen kun vartiopäällikkö vaati kovaäänisesti hiljaisuutta, jonka rotta tietysti rikkoi vikisemällä kuinka kaikki heidän tavaransa olisivat oikeasti sen ja päin vastoin. Kissa pyrki parhaansa mukaan jättämään tämän mielenosoituksellisesti huomiotta toivoen että muutkin tekisivät niin kun jyrsijä alkoi kuulostaa entistä hullummalta, jääden äkkiä tuijottamaan epäilevästi huolestuttavan tyytyväisen näköiseksi mennyttä kuulustelijaa. Cathrynin hölmistynyt ilme oli varmasti näkemisen arvoinen kun mies alkoi äkkiä yllyttää rottaa hänen kimppuunsa, julistaen sitten kovaäänisesti ja jotenkin hyvin vapautuneesti jotakin kaksintaistelusta. Kissa räpäytti silmiään vilkaisten ensin miestä, sitten jo jaloilleen mönkinyttä rottaa, sitten Rhiania ja lopulta jälleen innokasta rottaa. "He-hetkinen nyt? Taistelu? Ettekö juuri aikoneet tuomita meidät juuri siitä?" Hän huomautti epäröiden, kuin aavistellen jonkinlaista ansaa. "Siis... saammeko me syyttömät viimein mennä tiehemme jos voitan.... tuon?" Nainen varmisti vielä osoittaen kysyvästi sormellaan rottaa, joka ei ilmeisesti ollut vieläkään kiihtyneisyydestään huolimatta aivan mukana siinä mitä nyt oikeastaan tapahtui. Jos asiat olisivat niin kuin väitettiin, Cathryn ei ollut erityisen huolissaan rialin voittamisesta aiempaa vähemmän mielipuolisissa olosuhteissa, mutta hän suhtautui ennemminkin epäluulolla kaikkeen muuhun. Ilmeisesti mies kuitenkin tuntui olevan vakavissaan, kai kaavaillen pääsevänsä vähemmällä jos rikolliset pieksisivät laillisesti toisensa eikä kissalla oikeastaan olisi paljoakaan valitettavaa tähän. Rotalla taas saattaisi olla enemmänkin, jos häneltä kysyttäisiin. "Siinä tapauksessa haluaisin sapelini." Ilmoitettiin ennen kuin mies keksisi muuttaa mielensä kissan viitatessa kädellään nurkan rojupinossa lojuvaan miekkapariin joiden huotrat pistivät esiin jostakin haarukoiden ja täytetyn tukaanin alta. Olisivatkohan asiat juuri saaneet aavistuksen positiivisemman käänteen, vaikka kissa olikin jo piessyt rialia melkein kyllästymiseen saakka, mutta ilmeisesti elikolle itselleen ei vielä riittänyt. Ehkäpä vielä kerta olisi sitten paikallaan.
Sub: "Toki, mutta tämä on aivan eri juttu! Kaksintaistelu on ehdottoman laillinen tapa ratkaista oikeudellisia kiistoja! Eikä tässä minusta ole oikein enää muitakaan vaihtoehtoja kun ei ratkaisua löydy", vartijapäällikkö selitti yllättävän leppoiseen sävyyn, elehtien käsillään melkeinpä innostuneena. "Ja voittaja on todistava oikeamielisyytensä ja jumalallisen suopeuden sun muuta sellaista jännää. Yksinkertaista ja toimivaa, eikö?" mies lisäsi, nyökytellen tyytyväisenä ja vilkaisi sitten puolestaan rottaan. "Valitse aseesi", käskettiin. Naappa alkoi pikkuhiljaa arvailla, ettei tämä ollutkaan aivan niin hyvä nakki, kuin mitä oli aluksi lupailtu. Kattirännille oltiin antamassa aseet eikä kukaan ilmeisesti aikonut pidellä sitä paikallaan turpaanvedon aikana tai mitään sellaista. Ja rotta tiesi jo varsin hyvin, ettei pärjännyt kissalle edes kun tällä oli vain tikari, puhumattakaan sitten kahdesta miekasta. Mutta hätä ei ollut tämän näköinen, piti vain ajatella ja olla fiksu ja sellaista. Tai jotain. Ainakin ilmeisesti saisi ihan itse valita, mitä tarkalleen ottaen aikoisi käyttää. Ensin Naappa suunnitteli valitsevansa koko vartioston ja kaikki sen miehet, mutta sitä ei varmaankaan sallittu. "Minun kamat otan! Putken myös! Otti putken! Taskussa!" Naappa lopulta vinkaisi, osoittaen ensin ryjäkasaa ja sitten jälleen syyttävästi Kattiränniä. Kyllä tämä hyvin menisi, piti nyt vain olla nopea ja vikkelä ja fiksu. Tai jotakin sellaista. Ja sitten rotta marssikin ilman sen kummempia kehoituksia valikoimaan kamakasastaan yhtä sun toistakin. Oikeastaan pienen säkillisen verran, jos tarkkoja oltiin - mukaanlukien säkin. Jossa nyt, jos myös tarkkoja oltiin, saattoi myös olla ihmisnaisen hieno veitsi sun muuta, mutta ei kai sen niin tarkkaa ollut. Vartijapäällikkö vilkaisi aavistuksen tuskastuneesti rottaan ja tämän ryjäkasaan, mutta näytti ilmeisesti vain päättävän, että otus makaisi kohta kuitenkin omassa verilätäkössään linnan pihalla, ja käänsi katseensa Kattiränniin. "Anna nyt sille se putki takaisin. Minua ei kiinnosta hittoakaan mikä se on, mutta se on ruikuttanut nyt siitä ihan tarpeeksi kauan!" tämä ärähti päätään tuskastuneesti raapien.
Rus: Rhian katseli rotan touhuja. "Ennen kuin kukaan poistuu tavaroiden kanssa, kävi tappelussa miten hyvänsä, haluan katsoa ettei veitseni ole siellä rojun seassa. Se on minulle tärkein." Sitten hän katsoi kissaan. "Minua hieman säälittää tuo otus, soisin ettet tappaisi sitä mutta ole varovainen, se tuntuu olevan ikävää laatua kun on pahalla päällä."
|
|
|
Post by spyrre on Oct 27, 2011 23:31:33 GMT 3
Spyrre: "Jännää, varmasti." Olento totesi kuivasti vartiopäällikön vaihteeksi huomattavasti aurinkoisempaan repliikkiin tämän näyttäessä jo hiukan epäilyttävänkin innostuneelta. Rialiakin komennettiin valitsemaan ase itselleen ja osoittamatta Cathrynin mielestä yhtään enempää merkkejä älykkäästä ajattelusta kuin aikaisemminkaan mutta ahneudesta sitäkin enemmän elikko julisti valitsevansa ilmeisesti koko krääsävuorensa ja lisäksi vielä täytyi ottaa puheeksi se iänikuinen kaukoputki jota elikko olikin jo kärttänyt pienen ikuisuuden. Kissa murahti tuskastuneesti vieden käden otsalleen, mulkaisten sitten äreästi vartiomiestä joka komensi antamaan esineen takaisin ilmeisesti hoksaten ettei typerä rotta vikissytkään aivan omiaan. Koko pahuksen putki oli jo nyt aiheuttanut enemmän harmia kuin minkä arvoinen se kissaihmisen mittapuulla oli, mutta hitto vieköön, periaate oli periaate. "En. Luuletko että se on tuon elukan omaisuutta yhtään enempää kuin tuo muukaan roju? Itse se sen minulle lykkäsi, on velkaa edes sen verran tästä kaikesta idioottimaisuudesta." Nainen napautti itsepäiseen sävyyn edes vaivautumatta kieltämään esineen olemassaoloa, jääden sitten katsomaan epäluuloisena rotan kipitystä romukasaa kaivelemaan. "Hei, et koske minun tavaroihini! Ja eikö sen pitäisi oikeasti valita jotain eikä vain ottaa kaikkea? Vai saanko minäkin valita koko vartiokaartin asehuoneen?" Kissaihminen ei kuulostanut tippaakaan innostuneelta, nousten kuitenkin kiireesti ja astellen romukasaa kohden protestoituaan. "Sitten minäkin otan kaikki varusteeni saman tien" Hän ilmoitti, mulkaisi rottaa pahasti kurottautuen poimimaan ensin asevyönsä ja sitten loputkin varusteistaan toista tikariaan myöten talteen oikeastaan lupaa edes odottamatta. Viimeisen esineen etsiskely olikin hiukan vaikeampaa, mutta lopulta tikarikin taisi osua käteen kissan tarpeeksi hapuiltuaan vastenmielisen majavanpuolikkaan tuntumasta. Hän vilkaisi Rhiania olkansa ylitse tämän kommentoidessa siitä että rotta kävi tätä sääliksi, kissan tuhahtaessa hiukan. "Minua ei." Hän vastasi hyvinkin kaunaisesti heilauttaen sitten häntäänsä noustessaan takaisin jaloilleen. "....mutta ehkä, jos se kaatuu suosiolla jätän sen henkiin. Katsotaan. No, joko menemme?" Viimeisen lauseen kohdalla katse kääntyi vartiopomoon odottavana, vaikka olento mulkaisi rottaakin epäluuloisesti kuin epäillen sen ehkä yrittävän taas heittää jotakin jos sitä ei pitäisi tarkkaan silmällä.
Sub: Vartijapäällikkö näytti jättävän enemmälti tai vähemmälti kaiken ihmisnaisen ja kissan nokankoputuksen omaan arvoonsa. Oikeastaan tämä hyräili hyvin huolettomaan sävyyn jotakin lastenlaulua, ja vaivautui vain juuri ja juuri edes tarjoaaman mitään vastauksen tapaista: "Kaikesta päätellen taitaa olla aivan sama mitä se tekee. Noukkikaa vaikka puuttuva omaisuutenne sen raadon ympäriltä sitten, tuskinpa tässä kauaa kestää", mies hymähti kevyeen sävyyn ja kohautti olkiaan."Ei tämä niin tarkkaa ole, ei ainakaan kun kissat ja rotat näräävät keskenään", lisättiin melkeinpä hymyissä suin perään. Ilmeisesti vartiotuvan herra oli juuri tullut siihen tulokseen, että ainakin hetken verran huolet ja murheet olivat ohitse. Naappa ei ollut enää oikeastaan hiukkaakaan varma siitä, että tämä oli niin hyvä diili kuin miltä se oli vielä äsken vaikuttanut - viimeistään, koska enemmistön vankan mielipiteen mukaan tämä olisi kohta entinen rotta ja hyvin nykyinen rotanraato. Ja siksipä tämän täytyi tehdä vaihteeksi jotain hyvin ikävää, ja ajatella. Se särki aina päähän ja sai pohtimaan kaikenlaista ikävää, kuten elämän tarkoitusta tai sitä, mitä oikeastaan teki elämällään, mutta joskus sitä silti tarvittiin. Ja Kattiränni oli eittämättä kovempi, ja isompi, ja tällä oli kovemmat varusteet - etenkin kun vielä löntysti ilman vastaväitteitä keräämään kaikki loputkin kamansa, ennen kuin rotta ehti valita niitäkin aseikseen. Se vaati muutaman hetken armotonta mulkoilua. Olipa miten oli, valitsi Naappa tarkkaan aseensa - joista hyvin harva oli oikeastaan ase. Vain yhden säkillisen, ei enempää eikä vähempää. Kattiränni oli ikävä, mutta pitäisi vain olla nopea, ja liikkuvaisempi, ja sen sellaista. Ja sitä paitsi, olihan tässä mahdollisuutta kaikenlaiseen. "Huono kissa, ihan huono. Minun putki, otti putken. Ja löi, minua löi. Sattui. Kohta sattuu sitä", rotta vikisi kasatessaan yleistä rojua säkkiinsä. Hetken verran tämä heilutti uhkaavasti kissan suuntaan majavanpuolikasta, kuin katsoakseen saisiko vielä pelkäämään, ennen kuin tunki senkin toisen samanmoisen seuraksi säkkiinsä. "Juujuu, mennään vain. Mennään toki", vartijapäällikkö hymisi, lähtien itsekin suuntaamaan jo vartiotuvan ovea kohti. Melkoisen moni paikallaolevista vartijoista seurasi vähintäänkin kiinnostuneena tapausta, ja ilmeisesti paremman puutteessa nämäkin päättivät lähteä yleiseksi yleisöksi pällistelemään, mitä seuraavaksi tapahtuisikaan. Olihan tämä jokseenkin oudonnäköistä touhua. "Ja soltun otti. Ja ämpärin. Minun hienon ämpärin. Minun oli. Ja solttu oli, pois heitti. Ihan pois. Sen heitän kohta pois. Koko Kattirännin heitän..." Naappa jupisi seuratessaan säkkinsä kanssa.
Rus: Rhian seurasi muita entistä masentuneempana. Vai kissojen ja rottien riitoja, niimpä, ihmisnainen ei ollut edes huomion arvoinen. Entä hänen tavaransa. Hänen katseensa seurasi tarkkaan rotan kantamuksia. Kun hän yritti havaita omat varusteensa sen joukosta. Samalla hän kirosi mielessään, epäpäteviä pelkuri vartijoita. Hän toivoi että joutuisivat vastatusten lohikäärmeen kanssa. Siinähän olisivat virkaintoisia vaaran edessä.
Spyrre: Kissan katse kävi hyvinkin pistävänä vartiopäällikössä tämän todetessa kevyesti kyseessä olevan ilmeisesti vain jonkinlainen kissa ja hiiri-leikki joka ei ollut suuremman huomion arvoinen. Protestit jäivät kuitenkin lähinnä korvien luimistelun ja hännän äkäisen vispaamisen tasolle alkuperäisten kiistakumppanien jäädessä sitten jälleen hetkeksi mulkoilemaan toisiaan. Kiinnittäessään asevyötään takaisin vyötärölleen Cathryn pyrki samalla seuraamaan epäluuloisesti mitä kaikkea typerä rial säkkiinsä tunki. Vaikka suuri osa tavarasta taisi olla melko sattumanvaraista tuli hän kuitenkin tulokseen että pahimmillaan jyrsijällä saattaisi kuitenkin olla säkissään ihan tarpeeksi ikävä lyömäase, olihan hän jo aiemmin saanut todeta täyteen lastatun elukan vihan painavuuden. Tai ehkä se yrittäisi jälleen heittää lasinsiruja silmille. No, yritti mitä yritti, tällä kertaa nainen uskoi osaavansa jo olla varuillaan ja varsinkin aseistettuna nenäkkäin puolueettomassa tilassa rotta ei ehkä saisi pistettyä hanttiin kauaa kunhan hän itse ei vain antaisi sille tilaisuutta saada osumia. Likimain samoihin aikoihin kun kissaihminen kävi ajatuksia läpi mielessään alkoi rotta heristellä uhmakkaasti vanhaa tuttua majavanpuolikasta hänen suuntaansa. Olento silmäili esitystä viileästi, vetäen sitten molemmat sapelit huotristaan. Terät tekivät muutaman sulavan sivalluksen ilman halki ennen kuin sujahtivat takaisin paikoilleen ja kissa taputti kädensijoja sormillaan tyytyväisenä. Oli harvinaisen selvää ettei teko palvellut muuta tarkoitusta kuin silkkaa pullistelua, olento oli kuitenkin jo niin kireähermoisessa mielentilassa ettei aikonut jäädä toiseksi rialille edes typerässä uhittelussa. Tikari päätyi takaisin käsivarren ympärille ja reppu sekä jousi olkapäälle naisen jäädessä sitten odottamaan lähtöä paremmille taistelutantereille. Rotta piti jonkinlaista ärsyttävää vinkujupinaa lähes taukoamatta ja Cathryn odotti oikeastaan jo aavistuksen malttamattomasti päästäkseen hiljentämään tämän. Itsekseen tuhahdellen hän seurasi vartiopäällikön perässä tämän lähtiessä johtamaan joukkoa jonnekin, pistäen ohimennen merkille useiden uteliaiden tarttuessa joukon jatkoksi vartiotuvan lorvailuhuoneesta. No mikäs siinä, vaikka Cathryn ei ollutkaan erityisen innostunut tähän hätään saamastaan huomiosta. Rhiankin vaikutti varsin synkältä. "Älä huoli. Kun tämä on ohi, saat tavarasi. Ja vaikka hiukan muutakin tuolta jos löydät mitään järkevää, kun rotalla ei enää ole mitään sanottavaa." Hän lausahti hyvittelevästi, tuntien jälleen pienen syyllisyydenpiston siitä hyvästä välikohtaukseen täysin syytön nainen oli sotkettu mukaan vaikka tämä ei kirjaimellisesti ollut tehnyt yhtään mitään ansaitakseen tämän. Ei nyt oikeastaan hänkään, omasta mielestään, mutta no, kai se oli myönnettävä että hän oli päätynyt tappelemaan keskellä katua vaikka syypää olikin oikeasti rial.
Sub: Tie vei taas halki linnan käytävien ja tällä kertaa kohti ulko-ovia. Tällä kertaa väkeä vain oli melkoisesti enemmän, ja muutama utelias lorvija lisää liittyi joukon jatkoksi pällistelemään, mihin vartijajoukko oli näin isolla porukalla viemässä muutamaa sekalaista ja epämääräistä tapausta. Aseistettua kissamaista otusta, ja säkin kanssa löntystelevää, jupisevaa rottaa, ja joukon jatkona eittämättä melkoisen tavanomaisen oloista ihmisnaista. Katsomallahan sen näki, ja niinpä lopulta pihalle päästessä roikkui suurten ja uljaiden kaksintaistelijoiden perässä paitsi joukko vartijoita, myös sekalaista seurakuntaa ja linnanväkeä, jolla ei ilmeisesti ollut parempaakaan tekemistä. Loppujen lopuksi mahtavan ja mittavan mittelön paikaksi näytettiin valitsevan, joko vahingossa tai jonkin suuren osuvuuden tajussa, sama paikka josta kaikki oli saanut alkunsa: kahden jo kauan sitten jonnekin kaikonneen kaksintaisteluun lähteneen nuorukaisen raivaama tanner. Ja taas linnanpihalla touhuava väki sai pällisteltävää. Naapan oli kyllä myönnettävä, että vaikka päivä olikin jo pidemmällä, haiskahti kaikki raskaasti toistolta. Vaan toisaalta, viime kerta ei ollut mennyt aivan puihin, joten ehkäpä se oli vain hyvä. "No niin. Nämä... kaksintaistelijat voivat nyt ottaa paikkansa ja... äh, aivan sama. Menkää nyt tuohon ja huitokaa", vartijajohtaja ohjasti, tyytyen lopulta vain osoittamaan epämääräistä rinkiä linnakkeen muurin ja tallin seinän rajaamassa kulmassa. Ilmeisestikin tämä päätti antaa muodollisuuksien olla helmiä sioille -periaatteella. Kukaan ei varsinaisesti tarjonnut minkäänmuotoisia vastaväitteitä päätökselle, ei ainakaan Naappa. Oli muutenkin outoa, että ennen turpasaunaa piti alkaa höpisemään jotakin. Loppujen lopuksi Naappa tutkaili hetken paikkaa, ja löntysteli sitten jokseenkin kimmoisin askelin mahdollisimman kauas yleisöstä, ennen kuin jäi odottelemaan. Tällainen tuntui vähintäänkin arveluttavalta ja likaiselta, tällainen kammottava... rehellinen peli. Eihän tappelussa ollut mitään järkeä jos toisellakin oli mahdollisuuksia. Mutta kai se nyt vain oli pakko tehdä näin, olkoonkin että rotta olisi vieläkin paljon mieluummin vain jatkanut hyväksi havaittua heittelylinjaansa. Tai ainakin toimivaksi. Tai siis, oli tämä osunut. Välillä. Suurin piirtein. Oikeastaan taisi olla aivan sama miten tässä tehtäisiin. "Ala tulla. Kohta sattuu! Sattuu sattuu! Nenään sattuu! Sattuu sinua! Huish-huish!" Naappa vinkaisi, ja tunki toisen käpälänsä säkkiin, odottaen josko Kattiränni aikoisi tehdä jotakin - tai oikeastaan toivoen.
Rus: Rhian kävelli muiden mukana samalle paikalle missä kaikki oli alkanut, tämä oli hänestä niin naurettavaa. Ensin pidätetään mitättömästä pikku rähinästä ja nyt se ratkaistaan kunnon väkivallalla. "Rhian!" Hän kuuli tutun äänen huutavan ja näki Jeongin tulevan häntä kohti. Rhian kiitti luojaa tästä mutta pyrki hillitsemään ilahduksensa määrän, he osasivat kyllä varoa sellaista. "Mitä täällä oikein tapahtuu?" Jeong kysyi häneltä, kun tämä pääsi luokse. "En enää itsekkään tiedä ja kohta lakkaan piittaamasta, kunhan saan varusteeni takaisin." Hän vastasi.
|
|
|
Post by spyrre on Nov 2, 2011 0:34:27 GMT 3
Spyrre: Uteliaan, väkivallan toivossa seuraavan yleisön määrä vain kasvoi entisestään matkalla linnoituksen käytävien poikki pihamaalle. Cathryn oli toivonut että tämänkin välienselvittelyn olisi voinut hoitaa pienimuotoisemmin ja poissa sivullisten silmistä mutta se oli selvästikin täysin turha toivo, kummallisten otusten yhteenotto oli aivan liian kiinnostava viihdespektaakkeli että ei olisi kiinnittänyt pitkästyneen linnanväen huomiota. No, mielummin kissaihminen viihdyttäisi yleisöään näin kuin aiemmin uhatuilla hirttäjäisillään, mutta vaikka ei varsinaisesti ujo ollutkaan korosti tämä ympärillä parveileva joukko entisestään koko touhun typeryyttä. Tämä koko eeppinen, lain tukema kaksintaistelu oli kaikille muille pelkkää sirkusta ja turhautuneen kissan olisi tehnyt mieli täräyttää nyrkillään jotakuta sattumanvaraista epäonnekasta joka vain sattuisi parveilemaan innostuksissaan liian lähelle. Kaikeksi onneksi olennolla oli vielä tarpeeksi järkeä olla tekemättä näin koska oli varsin selvää että viattomien kaupunkilaisten pahoinpitelystä rapsahtaisi nopeasti huomattavasti rankempi tuomio kuin pelkän rotan pieksemisestä, olisihan silloin sentään kyse ihmisistä joista lainvartijatkin koostuivat. Tosin, välillä edes sillä ei tuntunut olevan väliä koska olihan touhuun mukaan tahtomattaan joutunut ihmisnainenkin jo saanut niskaansa vaikka minkälaisia vaikeuksia vaikka olikin selvinnyt vähemmällä kuin he kaksi muuta... lähinnä kuitenkin siitä syystä että tämä ei ollut ottanut osaa niihin muutamaan pieneen käsikähmään joihin oli aina silloin tällöin harhauduttu. Krhm. No, oli miten oli, taistelutantereelle saavuttiin piakkoin, ja kissaihminen pärskähti itsekseen valinnan ironialle. Täällä sitä sitten oltiin taas, olipa vartiopäälliköllä melkoinen huumorintaju. Tarkoituksellista tai ei nainen tulkitsi valinnan sellaiseksi kuitenkin, mutta vaikka näyttikin yleisestiottaen nyreää naamaa hän ei viitsinyt alkaa väittää vastaan vaan asteli niskakarvojaan pörhistellen ja tuskastuneesti häntäänsä viuhtoen keskemmälle yleisön reunustamaa aluetta jääden sitten varuillaan rottaa tuijotellen odottamaan. Minkäänlaisia sääntöjä tai hienouksia oli ilmeisesti turha odottaa vartipäällikön tyytyessä vain ympäripyöreästi usuttamaan kiistakumppaneita toistensa kimppuun yleisön suureksi huviksi. Nainen mulkaisi miestä mutta kohautti sitten olkapäitään ja käänsi koko huomionsa valppaana, pistävänä ja ennen kaikkea varsin kaunaisena jo säkkinsä kanssa asemia hakevaan rialiin seuraten tämän uhoavaa liikehdintää katseellaan. Hän ei tällä kertaa vastannut uhitteluihin, sen sijaan olento murahti itsekseen sapeleiden ilmestyessä metallisen äänen saattelemina huotristaan. Koko asia haluttiin mahdollisimman pian pois päiväjärjestyksestä mutta tällä kertaa kissa aikoi olla varovaisempi kuin aikaisemmin ja olla ali-arvioimatta typerää rottaa (ainakaan liikaa) kuten aiemmin, olihan tämä jo osoittanut että elukan haalimista tavaroista löytyi yhtä sun toista kamaa mitä tämä tykkäsi viskoa ärsytettynä muiden silmille. Kului hetki niin ettei tapahtunut mitään rialin saadessa vikistä uhkauksia kaikessa rauhassa kunnes kissa äkkiä syöksähti liikkeelle hiukan kaartavaa reittiä suoraan kohti, kokeillakseen rotan reaktiota, kuitenkin seuraten tarkasti mitä tämä tekisi. Kaikkein viimeiseksi hän haluaisi lisää lasinsiruja päälleen, mutta onneksi täällä ulkona sentään oli tilaa väistää huomattavasti paremmin. Lähes yhtä tuskastunut mukana raahattu Rhiankin näkyi löytäneen tuttua seuraa väenpaljoudesta, mutta Cathrynilla ei ollut aikaa pistää tätä merkille havitellessaan rottaa ainakin kuivainnollisesti kynsiinsä aiempaa jonkin verran perusteellisempaa turpaanvetoa silmälläpitäen.
Sub: Naappa seurasi suorastaan ihailtavalla kurilla ja kärsivällisyydellä, kun Kattiränni lähti tulemaan sapelit tanassa, kierrellen ja kaarrellen. Rotan kohdalla se tosin tarkoitti lähinnä sitä, että tämä tyytyi pysymään paikallaan kun vikisi uhkauksiaan ja herjojaan kissalle. Mutta yhtä kaikki tämä silti odotti, käpälä visusti säkissä, valmiina ja ainakin päällisin puolin oikein vihaisena. Tässä oli väännetty vaikka kuinka paljon, ja se nyppi nyt melkoisesti Naappaakin. Ja sitä paitsi, tällä oli suunnitelma. Se oli luonnollisesti nerokas eikä voisi epäonnistua. Se oli Suunnitelma, varma ja fiksu. Piti vain odottaa oikeaa hetkeä. Hetken verran Kattiränni kierteli ja kaarteli, ja Naappa luimi jännittyneenä korviaan. Kammottava kissa näytti tajuavan jotakin, ja kaikesta huolimatta rotta tiedosti oikein hyvin, että tällä oli kaksi oikein ikävän terävää, pitkää ja pahannäköistä sapelia, jotka eittämättä tekisivät paljon pahaa terveydelle ja hyvinvoinnille. Aikaisemmin tällä oli ollut vain nyrkit, ja niilläkin oli tehty jo ikävää jälkeä - siitä kyynärpäästä puhumattakaan. Ja se tosiaan taisi aavistellakin jotakin. Mutta Naappa luotti Suunnitelmaansa, olihan se sentään tämän oma ja hyvä. Ja loistava. Ja sellaista. Piti olla nopea ja liukas ja viekas. Olihan rotta oikein valikoinut varusteensakin sen mukaan. Lopulta kissa uskaltautui tarpeeksi lähelle, ja Naappa toimi, kuten kunnon tavaroiden paiskomisessa kouliintunut rotta ainakin: vinkaisi raivokkaasti, kovaa ja korkealta, ja heivasi ensimmäisen vetonsa. Tai tarkalleen ottaen roiskaisi, koska äkkiä ilmassa oli melkoinen ryöpsähdys jotakin, jonka alkuperänä taisi olla Naapan käpäliin jäänyt iso purkki. Monenlaiset viisaat olivat varmasti menneinä aikoina pohtineet kysymystä siitä, millainen otus tarkalleen ottaen kantaisi vapaaehtoisesti mukanaan purkillista rikottuja, mätiä kananmunia, sillä se oli eittämättä oikein hyvä kysymys. Ja tänä historiallisena päivänä siihen saatiin vastaus, sillä lähimmät sivustapällistelijätkin nyrpistivät nenäänsä, kun Naappa tyhjensi äkkiä purkkinsa mustankirjavia, löyhkääviä munansisuksia Kattirännin suuntaan riuskalla heivauksella. Ja jos tarkkoja oltiin, saattoipa siellä kyllä olla muutakin oikein ikävää. Tällä hetkellä rotta tosin välitti lähinnä siitä, että kissa oli ikävine sapeleineen melkoisen lähellä, ja nestemäistä (tai ainakin melkein) ryöpsähdystä oli vaikea väistää. Ja että se haisi rikiltä ja silkalta kammottavuudelta siinä määrin että rotankin silmät vetistelivät. Se oli paljon sanottu, se. Jäämättä edes katsomaan, osuiko mahdollisesti, paiskasi Naappa tyhjän lasipurkin sisältönsä perään ja ampaisi säkkinsä kanssa vinkuen vauhtiin. Temppu antaisi hieman aikaa, osuisipa tai ei, ja rotta aikoi käyttää sen ajan oikein hyvin - etumatkaan. Kuten sanottua, tällä oli Suunnitelma, ja se vaati kevyttä, nopeaa varustusta. Koska juostessa piti olla nopea...
Rus: Rhian ja Jeong katselivat miten osapuolet valmistautuivat tappeluun. He nyrpistiväk neniään yhtä aikaa kun rial heitti inhalla purkin sisällöllä kissaa.
Spyrre: Cathryn kyllä aavisteli asioiden viskomiseen mieltyneen tuhoeläimen suunnittelevan jotakin siitä simppelistä syystä että käpälä valmiina säkissä ei ollut mikään erityisen moniselitteinen tai viaton ele. Mutta vaikka lähestyikin varuillaan kaartaen ja arvelikin rialin ennemmin tai myöhemmin viskaavan jotakin se ei kuitenkaan voinut valmistaa kunnolla siihen mitä oikeasti olisi edessä. Kissa oli hiukan toivonut rotan hermojen mahdollisesti pettävän ja saavan tämän kääntämään selkänsä ja painuvan pelkurimaisesti vinkuen pakosalle, mutta otus pysyi kuitenkin itsepäisesti niillä jalansijoillaan kai pitelemänsä salaisen aseen rohkaisemana. Typerästi ja äkkipikaisesti olettaen olisi voinut luulla että piiloteltu esine olisi jonkinlainen teräase taikka vähintäänkin jotain painavaa jolla olisi ikävää tulla viskatuksi, mutta totuus olikin jotakin vielä huomattavasti ikävämpää. Kissaihminen lähestyi aluksi varovasti yrittäen usuttaa rotan käyttämään asettaan hätiköiden, mutta kun tämä yllättävän teräshermoisesti ei langennut lankaan olento pyörähti viimein suoraan kohti sapelinsa valmiina olettaen naiivisti pystyvänsä torjumaan minkä kapineen rial sitten vain keksisikin viskata... kuinka väärässä hän olikaan. Jos heitetty ase olisikin ollut melkein mitä hyvänsä vähemmän kieroa ja enemmän kiinteää olisivat sapelin terät varmaan torjuneetkin tämän, mutta se äkillinen isoksi osaksi nestemäinen (ainakin jollakin tasolla sellaiseksi tulkittava) ja tyrmäävästi lemuava, äkkiä ilman täyttävä aines ei ollut kohotetuista teristä moksiskaan vaan roiskahti kauniisti tyrmistyneen hyökkääjän päälle ja varmasti kaikkialle tämän lähiympäristöön. Kissa älähti tyrmistyneenä ja liukastui odottamattomasti luistavaksi käyneellä alustalla katsojien haukkoessa kauhuissaan henkeään. No, kissalla oli kissan refleksit oli tämä kuinka tyrmistynyt hyvänsä ja aluksi uhkaavasti pää edellä kivetystä lähestyvä olento suoristi kompuroivan kurssinsa päätyen lopulta epä-edustavasti mutta huomattavasti vähemmän vahingollisesti toisen polvensa ja käsiensä varaan niljaiselle kivetykselle. Olento oli silmänräpäyksen verran kuin jähmettynyt järkytyksestä, lemuavaa ainesta valuen pitkin vaatteitaan ja turkkiaan, ja sitten, kuin pisteeksi i:n päälle putosi jostakin taivaalta tyhjä lasipurkki räsähtäen halki typertyneen kissaihmisen takaraivoon. Tämä näytti viimein hätkähdyttävän Cathrynin jälleen elävien kirjoihin. Yhteenpuristettujen hampaiden välistä alkoi erottua nopeasti äänekkäämmiksi ja sitä mukaa epäselvemmiksi käyviä kirouksia olennon ampaistessa hurjistuneesti ärjähtäen jaloilleen ja pyörähtäessä turkki mielipuolisesti sojottaen etsimään rottaa... vain löytääkseen eeppisen kimppuun käymässä olevan vastustajan sijasta ettei rial oleskellutkaan enää odottamassa vastahyökkäystä vaan paineli jo kauempana pakoon minkä ehti. Tosin juuri tämä vaihtoehto tuntui saavan kissan entistä raivostuneemmaksi. "Sinä... Helvettien nimeen, revin kirotun pääsi irti!!" Kissa ärjähti (ollen tosin vähällä liukastua uudestaan yökkäillessään tyrmäävän lemun keskellä) ja säntäsi sitten kohti rotan loittonevaa selkää minkä koivistaan pääsi. Rotta oli vikkelä mutta ei solakka kissaihminenkään ollut varsinaisesti mikään hidas, ja tällä hetkellä olento oli melkoisen motivoitunut nappaamaan jyrsijän. Oli mielenkiintoista kuinka pienellä hamsterimaisella jyrsijällä oli niin lahjakkaat taipumukset saattaa normaalisti niin pidättäytyvä kissanainen näin harmonisesti kosketuksiin ja jopa yhteisymmärrykseen sisäisen petonsa kanssa, jolta tämä kieltämättä näyttikin hetki hetkeltä enemmän pinkoessaan hampaat irvessä väkijoukkoa surutta tieltään tönien rialin perässä.
Sub: Temppu toimi oikeastaan paremmin, kuin Naappa oli oikeastaan osannut edes odottaa, ja Kattiränni olikin äkkiä kammottavan lemuisen moskan peitossa ja lasinsiruja takaraivossaan. Ja Naapallakin oli äkkiä vielä reilusti enemmän syytä pistää hösseliksi, kun katti näytti menettävän viimesetkin jonkin etäisesti itsehillinnäksi tunnistettavan rippeet. Suitta suruitta rotta töni väkeä pois tieltään ja piti melkoista meteliä. Suurin osa töllistelijöistä väistikin melkoisen suosiolla, viimeistään kun tajusi rotan viskovan sekalaista tavaraa, lähinnä teräväsärmäisiä kiviä, tielle jääviä päin. Eikä kukaan varsinaisesti näyttänyt haluavan edes yrittää pysäyttää tätä - puhumattakaan raivohulluksi repeytyneestä kissasta. "Etkä revi kun et nappaa kun oot huono! Ei saa ei saa ei osaa!" Naappa vikisi mennessään, paiskoen välillä säkistään sitä sun tätä myös Kattirännin suuntaan, joskaan viitsimättä edes yrittää osua. Tällä hetkellä rotan eittämättä suurin huoli oli päästä pakoon ja piiloon. Katti oli kuitenkin melkoisen nopea, ja se näytti kyllä aikova toteuttaa uhkauksensa jos vain saisi pienimmänkin mahdollisuuden... Paras siis olla antamatta. Vartijajoukkokin näytti alkavan pikkuhiljaa tajuta, mitä oli tapahtumassa. "Ota se kiinni tai syyllinen olet sinä!" näiden johtaja ärähti raivosta rääkyen ja ilmeisen turhaan Cathrynin perään tämän jo painellessa menemään. Sitten tämä alkoi ohimennen ärähdellä jotain kiinniottokäskyn tapaista miehilleenkin, joilla näytti kestävän huomattavasti pitempään päästä vauhtiin. Lisäksi väkijoukko väisti näitä huomattavasti vähemmän ansiokkaasti kuin raivohulluja eläimentapaisia, ja melu ja hämminki nousivat melkoiseksi. Naappa pisti menemään, horjahti vähemmän nopean tapauksen jäädessä eteen, kompuroi, sai taas vauhdin päälle ja nappasi ohimennen jokseenkin hölmistyneeltä aasilta porkkanan silmien edestä tallipihalla. Ei hajuakaan miksi, mutta jotain hyötyä siitä varmasti vielä olisi. Tällä hetkellä rotalla ei ollut oikeastaan rehellisesti hajuakaan siitä, minne piti mennä, Suunnitelma ei varsinaisesti ollut kehittynyt niin pitkälle. Ilmeisesti portista ulos ja huishelvettiin koko linnakkeesta, mutta siellä oli tällä hetkellä sen verran topakasti liikennettä, että edes tavaroiden heittely tuskin saisi aikaan mitään erityisen ansiokasta. Tällä hetkellä taisikin olla parempi pysyä vallan terpeleen kaukana teräasein varustetusta raivostuneesta kissapedosta. "Pahalta haisee! Pahalta haisee!" Naappa vinkaisi ja paiskasi Kattiränniä porkkanalla, ennen kuin paremman puutteessa ampaisi sisään tallin avonaisista ovista. Kyllä sieltä varmaan jotain löytyisi tilanteen ratkaisemiseksi. Ainakin lähellä häärinyt tallirenki näytti vastustavan ajatusta kovasti ja kovaäänisesti, mikä oli varmaan lupaava merkki.
Rus: Rhian lähti myös rialin perään, koska pelkäsi että hänen tavaraansa oli sillä. Jeong juoksi taas heti hänen peräänsä. Heidän kanssaan rynnisti eteenpäin muutama vartija, näistä oli tavallaan apua koska, ne auttoivat väkijoukon läpi puskemisessa. "Näitkö mitä se typerä otus heitti kissaparan päälle?" Rhian kysi juostessaan Jeongilta. "Näinkö? Haistoinkin hitto vie!" Tämä vastasi.
|
|
|
Post by spyrre on Nov 3, 2011 1:14:26 GMT 3
Spyrre: Katti ei selvästikään tarvinnut saati kuunnellut minkäänlaisia uhkauksia seurauksista jos toinen syntipukki pääsisi pakoon. Jo ennen kuin vartiopäällikkö taikka tämän alaiset edes suuremmin ehtivät reagoimaan olento painui jo epämääräistä ärinää pitäen väkijoukkoon seuraten hyvinkin aggressiivisen elkein edellä painelevan rotan raivaamaa reittiä rohkaisten muutamaa epähuomiossa eteen harhautunutta katsojaa astumaan sivuun rivakalla tyrkkäyksellä. Epäonnekas täti-ihminen lennähtikin jo kiljahtaen takaperin päin takana seisoskellutta miestä mutta haaveriin syyllinen olento ei edes hidastanut vaan rynnisti eteenpäin kiinnittämättä mitään huomiota jonkin matkan päässä perässä kolisteleviin vartiomiehiin ja Rhianiin seuralaisineen, vaikutti uhkaavasti siltä että kissa oli toistaiseksi jossakin järjen ulottumattomissa. Eivätkä edellä pakenevan rialin vikisemät loukkaukset ainakaan auttaneet asiaa. Matka johtui enemmän tai vähemmän riehuvissa merkeissä katua pitkin ympärille kerääntyneen katsojajoukon ollessa nyt hätää kärsimässä niin monen häseltäjän ryntäillessä ympäriinsä, osa jopa aseita heilutellen, ja orastamassa taisi alkaa olla hiljakseen jo jonkinlainen paniikki varsinkin sen kaikkein äänekkäimmän kissa- ja hiiri-leikin tuntumassa. Kissa ärähti uudemman kerran tehdessään eeppisen sukelluksen parin jykevämmän henkilön välistä luultavasti potkaisten toista ohimennen saadakseen lisää vauhtia raivokkaan katseen seuratessa rialin pinkomista jonnekin tallin suuntaan. Olento teki jyrkän käännöksen, oli vähällä jyrätä väärään paikkaan eksyneen pikkulapsen alleen, ja hyökkäsi sitten tallirakennuksen ovesta säikäyttäen ohimennen pihalla seisoneen aasin repimään itsensä irti riimustaan ja pakenemaan kiljuen jonnekin kadulle. Ilman halki lennähti jälleen jotakin, mutta tällä kertaa Cathryn oli valmiina ja dramaattinen sapelinisku halkaisi rialin viskaaman juureksen ennen kuin tämä ehti osua maaliinsa... ja eipä aikaakaan kun äänekkäät kiistakumppanit riehuivat molemmat sisällä tallissa niin hevosten kuin tallirenginkin suureksi kauhuksi. Kissan kidasta lähti hyvin epämääräistä ärähtelyä jotka oli ehkä etäisesti tulkittavissa jonkinlaisiksi toivotuksiksi alimpaan helvettiin tai jotakin muuta epäkohteliasta, tosin mistään mitä tämä mahtaisi yrittää sanoa oli melkein mahdoton saada kunnolla selvää. Tämän aikeista ei kuitenkaan jäänyt paljoakaan epäselväksi mädille munille lemuavan kissaihmisen loikatessa irvistellen kohti huidellen ikävästi sapeleillaan.
Sub: Tarkemmin ajatellen Naappa ei ollut niin erityisen varma, oliko talliin pakeneminen sittenkään kauhean järkevää. Kovin yllättäen sieltä ei paljastunutkaan mitään ovelaa ja eeppistä pakoreittiä, vaan... hevosia. Uskomatonta kyllä, tallissa oli hevosia, ja ne eivät selvästi pitäneet hiukkaakaan siitä, kun kaksi sähisevää ja toisiaan kiroavaa otusta paukkasi sisään huitoen, tavaraa paiskoen ja aseita heilutellen. Rauhallisemmatkin alkoivat nopeaan tahtiin potkia ja hirnua karsinoissaan, ja pikapuoliin kaaoksessa oli jälleen uusi sointu. Naappa tosin ei ehtinyt murehtia sitä, vaan paiskasi mennessään jonkin kaviokoukun tapaisen Kattirännin suuntaan ja huitoi pakoon minkä pystyi. Oikeastaan, jos tarkkoja oltiin, Suunnitelma ei välttämättä ollutkaan ollut niin uskomattoman mahtava. Tällä hetkellä, pinkoessaan pakoon minkä pääsi läpi tallin ja sinkoillen hieman sinne tänne, ei Naappa ollut enää ollenkaan niin varma siitä. Kissa näytti hermostuneen oikein kunnolla, sen lisäksi että haisi nyt kammottavalta, ja sillä ei enää tuntunutkaan olevan mitään siitä aiemmasta halusta olla hurjistumatta kunnolla. Oikeastaan raivo vain taisi siivittää sitä rynnistämään perään lujempaa, ja siksi taisikin olla melko typerää huudella lisää herjoja vielä tämän peräänkin - siitä huolimatta, että juuri niin rotta teki minkä kerkisi, siinä samalla kun yritti parhaansa mukaan olla tulematta silvotuksi. "Tyhmä katti! Rotanruokaa! Nam nam!" Naappa hoilotti ja otti riskin vilkaistessaan, miten lähellä kissa oikeastaan oli. Vastaus oli enemmmän tai vähemmän "ikävän lähellä". Ajattelematta sen suuremmin rotta paiskasi otuksen silmille jo melkein tyhjäksi käyneen säkkinsä, toivoen sen hidastavan edes vähän, ja sinkoutui sitten lähimmästä näkemästään ovesta ulos. Vasta lätsähdys ja haju kertoivat, minne tämä tarkalleen ottaen olikaan loikannut: lantalaan. Ja sitä ei oltukaan tyhjennetty moneen hetkeen. Ja niinpä rotta rämpikin sitten äkkiä pakoon vyötäisiään myöten hevosenlannassa, eittämättä melkoisen hitaasti. Ainoa lohtu taisi olla, että samaan tapaan se kai hidastaisi murhanhimoista kattiränniäkin. "Tulee tulee! Haisee jo, ei haittaa!" Naappa vikisi peräänsä rumia käsimerkkejä näytellen, ja vinkaisi sitten kun tuli huitaisseeksi itseään kuonoon omasta typeryydestään. Lantalan perällä oli ovi, ehkä siitä pääsisi ulos... Jos ei, niin sitten taisi olla turha murehtia enää mistään, kissan sapelit pitäisivät siitä huolen. Siis sen ison ja vihaisen, eivät sen pienemmän joka tuijotteli tyrmistyneenä sivummalta armaan kotinsa ja elinseutunsa julmaa häirintää. Varmuuden vuoksi Naappa tosin näytti sillekin julkeita merkkejä.
Rus: Rhian ja Jeong saapuivat vartija joukon mukanan tallille. Vartijat tuntuivat yhtäkkiä haluttomilta mennä rakennukseen jossa riehui raivokas kissa. Rhian paineli sisään ennen muita, aikoien saada mahdollisesti menettämänsä omaisuuden takaisin.
spyrre: Takaa-ajo kävi entistä villimmäksi menoksi sitä mukaa mitä lyhyemmäksi välimatka kävi. Cathryn kiri lähemmäs parhaansa mukaan loikaten sitten hurjasti sivaltaen eteenpäin, iskien kuitenkin juuri ohi rotasta tämän luikahtaessa pakoon. Sapeli sen sijaan upposi räsähtäen tielle sattuneeseen epäonniseen karsinan oveen ja jumittui terä puuta pirstoen. Yllättäen kissa ei edes yrittänyt suuremmin tempoa mokomaa irti kai siinä pelossa että rotta livahtaisi (tai siis ollen niin raivoissaan että ei ajatellut muuta kuin elikon nappaamista) vaan jätti kapineen jälkeen jatkaen takaa-ajoa vain yhden sapelin keralla, tosin korvaten toisen miekan puuttumista kahta kauheammalla huitomisella ja rähinällä. Rotta vastasi solvauksilla ja viskomalla lisää kamaa joka tietysti lietsoi touhua vain entisestään siitä huolimatta että rial oli jo alkanut epäillä suunnitelmansa nerokkuutta. Lentävä kaviokoukku viuhahti ohitse sojottavia, likaisia hiuksia hipoen ja kolahti jonnekin karsinaan saaden jo valmiiksi vauhkon hevosen potkimaan seiniä kahta kauheammin mutta ei tuntunut häiritsevän raivohullua kissaihmistä tippaakaan. Sapeli tavoitteli jälleen ilmaa rotan suunnalta tämän kuitenkin tempaistessa viimein tyhjentyneen säkinkin vielä olkansa ylitse päin ahdistelijaansa ja terä kääntyikin iskemään kasvoja kohti lennähtävää tekstiiliä. Ikävä kyllä joku oli keksinyt jättää taktisesti käytävälle lojumaan heinähangon ja ollessaan keskittynyt huitomiseen katti ei pahemmin jalkoihinsa katsellut vaan kompuroi lahjakkaasti tähän salakavalaan työkaluun antaen rialille mainion mahdollisuuden painella pakoon viereisestä tallin perällä olevasta ovesta... tosin, kyseenalaiseksi jäi oliko tämä ratkaisu ollut mitenkään jyrsijän tilannetta parantava kun paljastui mitä oven takana oli. Lannassa kahlaaminen ei ollut mitenkään erityisen joutuisaa eikä rial tainnut olla päässyt vielä kovinkaan pitkälle kun Cathryn oli löytänyt jälleen tasapainonsa ja ampaissut jälleen perään. Noh, kuten rotta asian ilmaisi katti haisi karmealle jo valmiiksi, eikä siis pieni lisälemahdus ei niinkään tuntunut tätä hidastavan (varsinkaan tässä mielentilassa) joten sen sijaan että olisi epäröinyt sontamonttuun seuraamisen suhteen olento suorastaan otti vauhtia ja singahti pitkällä loikalla eteenpäin kohti vaappuvan rotan selkää hyvin selkeänä tarkoituksenaan tempaista tämä naamalleen alas ja tarrata kiinni... mielellään kivasti itse otuksen päälle laskeutuen. Ja koko touhua siivitti tietenkin edelleen se villi sähinä ja ärinä, vapaan käden yrittäessä jo päin tultaessa tarttua kiinni elikon niskaan tai vaikka korvaan paremman puutteessa.
Sub: Kattiränni ei leikkinytkään sitten kivasti sääntöjen mukaan, kuten Naappa oli toivonut, ja lähtenyt mukavasti rämpimään paskassa. Sen sijaan katti osoitti sen tärkeimmän eron vieläkin vyölaukkuineen ja pussukoineen melkoisen täyteen ladatun rotan ja notkean ja vikkelän kissaihmisen välillä. Rotta ehti hädin tuskin horjahtaa ympäri vilkaisemaan, kun kammottava takaa-ajaja pääsi lantalaan asti (tosin mukanaan vain yksi sapeli, mikä lieni edistystä sekin), ja otti sitten oikein vauhtia loikkaa varten. Nyt... nyt ei ollut tämä kyllä yhtään hyvä. Ei tulisi yhtään hyvää tästä! "Ei yltä!" Naappa vinkaisi, enemmänkin jonkinlaisena epätoivoisena vakuutteluna itselleen kuin minkäänlaisena tosiasiana, ja totesi sitten olevansa harvinaisen pahasti kissan armoilla. Vyötäisiin asti hevosenpaskassa rämpiessä ei ollut saumaa päästä oikein mihinkään suuntaan nopeasti, ja pariin otteeseen epävarmasti heilautettuaan Naappa jäikin tuijottamaan silmät ymmyrkäisinä ja jonkinlaisella kauhulla, kuinka Kattiränni loikkasi raivoisasti äristen halki ilman. Se oli eittämättä kyllä melkoisen vakuuttava lähtö. Ja kaari. Ja laskeutuminen... Väittivät että lopun edessä kaikki eteni kuin hidastettuna, mutta tämä meni kyllä siitä huolimattakin aivan liian nopeasti rotan makuun. "EIIIII!" vinkaisi Naappa jonkinlaisessa epätoivossa, ja teki viimeisen vetonsa löyhkäävän Kattirännin laskeutuessa yläilmoista niskaan kuin kostonhimoisen jumalan raivon. Sillä ihmisnaisella oli ollut oikein hieno ja pitkä veitsi, sellainen jota saattoi oikeasti käyttää aseenakin, toisin kuin ruosteista kuorimaveistä. Ja niinpä Naappa olikin jättänyt sen suosiolla pois säkistä ja tunkenut jemmaan pussukkaan. Ja niin epätoivoisen typerää kuin se olikin, toimi Naappa tässä kohtaa sen viimeisen mahdollisuutensa pohjalta. Kankeasti, hapuillen ja kauhusta soikeana rotta kiskaisi teräaseen esille ja survaisi sen eteensä hieman samaan tapaan, kuin pikkulapsi kepin, sulkien silmänsä ja kääntäen kuononsa toiseen suuntaan, uskaltamatta edes katsoa lopputulosta. Rumaa tästä tulisi joka tapauksessa, tavalla tai toisella, eikä rotta halunnut nähdä. Ääntä tästä tosin lähti sitäkin enemmän, tasaista korvia särkevää kauhunvikinää, aina siihen asti kunnes Kattiränni, tavalla tai toisella, iskeytyi päin. Siinä kohtaa se loppui tukahtuneeseen ulahdukseen.
|
|
|
Post by spyrre on Nov 8, 2011 0:22:16 GMT 3
Rus: Rhian rynnisti perässä mutta pysähtyi nähdessään missä riitapukarit nyt olivat. "Senkin hullut! Ettekö vähemmän inhaa tappelu paikkaa keksinyt?" Hän huusi näille. Sitten hän huomasi mitä rialilla oli hyppysissään. "Hei! Tuo on minun!" Hän kiljahti ja hyppäsi itsekkin sekaan. Jeongin jäädessä pitämään kättä otsallaan ja suhisemaan jotain hampaiden välistä.
Spyrre: Kissan lento oli kieltämättä yllättävän hyvin harkittu tämän liitäessä sulokkaasti ilman halki ylitse lantalan, suoraan alla paniikinomaisesti rämpivän ja vikisevän rottaelukan niskaan. Petomaisilla kasvoilla oli suorastaan mielipuolinen irvistys naisen rysähtäessä sähisten ja huitoen saaliinsa kimppuun, joka oli epätoivonvimmassaan napannut aseekseen vaihteeksi jotain tehokkaampaa kuin tinasotilaita, haarukoita, mätiä kananmunia tai juureksia. Olennon tosin menetettyä jo traagisesti toisen sapelinsa juonikkaasti asetellun pilttuun oveen tämän vapaana oleva käsi haroi otetta jyrsijästä jo valmiiksi kunhan vain sopivalle etäisyydelle pääsisi, ja rottiaisen suorastaan tarjotessa tilaisuutta pitkät kynnet iskivätkin otteensa veistä ojentelevaan ranteeseen aikeenaan vääntää terä sivuun samalla kun loppukissa rysähti loikkansa täydellä voimalla päin, polvensa ikävästi heti seuraavana muita harovia raajoja seuraten. No, kuten ei varmasti ollut yllättävää todeta, myöskään Cathryn ei ollut ajatellut asiaa sen pidemmälle hyökätessään raivokkaasti viimein kamelin selän katkaisseen talttahampaan perään, ainoa mihin tämä oli tähdännyt oli rotan saaminen kiinni ja sitten sarja mahdollisia väkivaltaisia tekoja ottamatta huomioon että rottaan kiinni hyppääminen aiheuttaisi mitä luultavimmin jonkinlaisen törmäyksen. Rotan mitä todennäköisemmin iskeytyessä nurin kissa meni tietenkin siinä mukana, viehättävänä huitovien ja rääkyvien raajojen sekamelskana, joka päätyi kauniin lässähdyksen keralla keskelle lantalan haisahtavaa sisältöä. Kynnet puristivat sentään tiukasti raajaa josta kiinni olivat saaneet, mutta tämä ei suuremmin tukea tuonut joten olento tähtäsi vain ja ainoastaan laskeutumaan mahdollisimman kivuttomasti itselleen, ja tietenkin mahdollisimman epämiellyttävästi rialin kannalta. Kissaihminen ei ehtinyt raivoissaan laittaa merkille kolmannen osapuolen liittyvän piakkoin mukaan farssiin, mutta tuskin määrätietoisesti kohti kahlaava Rhian kauaa huomaamatta jäisi, olihan tämän tavoittelema veitsi kauniisti esillä rotan huitovassa kourassa... jota tosin puristi kynsillään sähisevä ja huitova kissaihminen. Kapineen saaminen saattaisi vaatia jonkinlaista ovelaa taktikointia jos aikoisi selvitä tässä tilanteessa väliin tunkemisesta ehjin nahoin.
Sub: Naappa piti jonkinlaista kokoaikaista, kauhistunutta vikinää, kun valtavat, eeppiset voimat lopulta törmäsivät. Kattiränni ei mukavasti ollutkaan aikeissa pysähtyä ilmassa veitsen vuoksi, tai edes hidastaa vauhtia. Ja vaikka se olikin kyllä ikävä, terävä kapistus, tuli rotta todenneeksi vielä jossakin pääkoppansa perukoilla nopeana viimeisenä ajatuksena, että oikeastaan kissallakin oli ikävä, terävä esine ja melkoinen määrä vauhtia. Ja siitä huolimattakin rotta saattoi enää vain tuijottaa käpälä tanassa ja pitää uljasta "ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ!" -vikinää, kunnes kaikki lopulta rysähti kasaan. Kirjaimellisesti. Lantaan loikkaava ihmisnainen jäi rotalta kokonaan huomaamatta, tällä oli nyt hieman tärkeämpääkin ajateltavaa. Naapan muutamat seuraavat hetken olivat melkoisen sekaisia ja katkonaisia. Ilman halki loikannut Kattiränni törmäsi, ja rotta ulahti, ja sitten älähti kun tuli teilatuksi maahan (ja lantaan). Kopsis, mätsis, tumps ja läiskis, siinä olivat suunnilleen lähihetkien äänet. Ja seuraavaksi Naappa olikin, aivan kirjaimellisesti vaihtelun vuoksi, korviaan myöten paskassa. Tarmokkaasta huitomisesta ja mekastuksesta päätellen Kattiränni oli kaikkea muuta kuin suolistettu raato, vaikka olikin kai kaatunut. Ja vaikka Naappa olisikin oikein mielellään viettänyt muutaman seuraavista henkistään kaksin kerroin vikisten ja valittaen, pakottivat eräät tietyt seikat toimimaan. Kuten se, että päällä raivosi ranteesta ikävän lujaa kiinni pitävä kissa, jolla oli ikävän suuri ja terävä sapeli - ja se, että tätä menoa rotta myös hukkuisi lantalaan. Jonkinlaisen epätoivoisen ja hevosten lopputuotteen tukahduttaman vinkaisun saattelemana armotta päällekäyty Naappa kauhaisi vapaalla käpälällään melkoisen kahmalollisen lantaa, josta ei tällä hetkellä ollut puutetta, ja paiskasi puolipaniikissa sen kohti Kattiränniä, ainakin toivoen onnistuvansa sokaisemaan kammottavan otuksen edes hetkellisesti - tai mahdollisesti tukehduttamaan tai jättämään ainakin pahan maun suuhun muutenkin kuin kirjaimellisesti. Ja sen jälkeen, yrittäen parhaansa mukaan olla tulematta silvotuksi, turvasi rotta pyhään ja ikiaikaiseen kujapukareiden konstiin, ja potkaisi päällään riehuvaa tapausta nivusille minkä pystyi. Ei siinä paljoa voimaa ollut, ei ainakaan juuri nyt eikä tästä asennosta, mutta muutakaan ei ollut tehtävissä. "Paskaa! Ihan paskaa!" rotta vinkui raivoisasti, tietämättä itsekään miksi. "Haiset! Hyi!"
Rus: Rhian saavutti tappelijat ja koitti käydä itsekkin kiinni rialin asetta pitelevään käteen, sekamelska oli melkinen ja lantaa lensi,tarkoituksella ja tahattomasti. "Antakaa se veitsi tänne!" Hän huusi, tässä vaiheessa häntä ei enää kiinnostanut kumpi tappelijoista voittaisi kunhan hän saisi omansa pois. Jeong huusi jotain Rhianille, kielellä mitä kukaan muu ei varmaan ymmärtänyt mutta se ei saanut Rhiania lopettamaan rähinää enempää kuin muitakaan. Rhian koitti kiskoa asettansa takaisin, yrittäen samalla varoa saamasta turhia haavoja, tappelusta joka ei edes ollut hänen.
spyrre: Törmäyksenjälkeinen hetki oli sitten täynnänsä sekavaa huitomista ja älämölöä, mahdollisesti vielä hiukan enemmän kuin aikaisemmin. Rotta kaatui ja upposi, kissan sentään päätyessä rysähtämään tämän niskaan eikä suoraan lantaan, mutta tärsky siitä tuli silti vaikka rotta ja sonta sentään pehmensivät pudotusta. Cathryn puristi ja tempoi vihamielisesti nappaamaansa raajaa ärjyen jotakin liki käsittämätöntä kohottaen sitten sapeliaan iskuun vaikka se olikin hiukan hankalaa näin lähietäisyydeltä ja epä-edullisesta asennosta. Kiltisti tappionsa myöntämisen sijaan panikoiva rial kuitenkin, aiempia tapojaan noudattaen, turvautui epäkorrektiin tekniikkaansa joka koostui asioiden viskomisesta ja lappoi ikävän kourallisen lantaa hurjistuneen kissan silmille... Tämän lisäksi, aivan kuin tämä ei olisi riittänyt, elikko keksi vielä opportunisesti alkaa potkia vyön alle kissaihmisen käyttäessä hetken aikaansa yskimiseen ja yökkäilyyn. Olento ärähti vihaisesti ja horjahti, ja vaikka temppu olisi luultavasti ollut huomattavasti tehokkaampi jos vastassa olisi ollut miespuolinen olento, ei tempaus ymmärrettävästi ollut tippaakaan miellyttävä ja ote tällä hetkellä muutenkin liukastuneesta sapelinkahvasta irtosi miekan pudotessa ihastuttavasti jonnekin lantalan sisällön sekaan. Rhiankin ilmestyi viimein paikalle tavoitellen tempomalla rotan pitelemää veistä, saaden kissan sähisemään lisää kirouksia päästämättä kuitenkaan irti. Miekkojensa menettäminen tai rotan sinnikäs vastahanka loukkauksineen ei kuitenkaan nujertanut tätä ja tarjosikin pian sapelinterän sijasta vanhanaikaista nyrkkiä päin rialin näköä yrittäen samalla parhaansa mukaan pitää otuksen paikallaan ja upottaa sen niin syvälle hevosten ruuansulatusjätteeseen kuin vain sai, samaan aikaan kiroten ja elukkaa asianmukaisesti ravistellen, tietysti.
Sub: Naapalla ei ollut hajuakaan yhtään mistään, mitä myllerryksessä tarkalleen tapahtui, paitsi että huitomisen seurauksena ei ollut ainakaan vielä saanut sapelista. Se rohkaisi kyllä jatkamaan, vaikka kaiken sekaisen kaaoksen keskellä ranteessa roikkuikin nyt kaiken päälle vielä joku muukin, joka huusi jotain jostain joka oli tämän ja jonka tämä halusi tai jotain. Rotta ei tiennyt, ja luotti siihen että tämäkin ongelma ratkoaisi huitomisella. Seuraavaksi olisi voinut kukaties harkita vaikka puremista, ellei Kattiränni olisi jo aikaisemmin tehnyt ylähampaista menneen ajan murheita lähitulevaisuuteen asti. Jäljellä olivat onneksi sentään alahampaat. Siitä huolimatta Naappa yritti tunkea päätään ylös, vaikka sitten koska kissa päällä yritti painaa alas. Ja koskapa Naappa oli tullut juuri iloinneeksi jäljellä olevista talttahampaistaan, lieni vain sopivaa, että ensimmäinen asia, jonka rotta kohtasi taas kunnolla lannan yläpuolella oli, jälleen kerran, Kattirännin kostava nyrkki. Kuului jälleen tukahtunut vinkaisu ja mätkähdys, jota seurasi kaksi kaiken muun alle hautautunutta napsahdusta, ja äkkiä Naappa saikin huomata, että oli paitsi taas melkoisen tokkurassa turpaanvedosta, myös käytännössä hampaaton. Hetken rotta pohti, miten onnekas oli kun kaikki poskihampaat olivat vielä olemassa, mutta vinkaisi sitten kauhuissaan moisten pohtimusten varmoille seurauksilla ja pakottautui keskittymään tilanteeseen. Naappa, kokematon soturi ja kaikkea muuta kuin kulmien kovin pukari, olisi jälleen oikein mielellään keräillyt itseään hetken jos toisenkin huitaisun jäljiltä. Vikinä päässä vain kuulutti tässä kohtaa, että piti huitoa nyt vastaan minkä pystyi, tai muuten olisi kohta entinen rotta. Kattiränni yritti todellakin hukuttaa lantaan, riepotellen minkä vain pystyi, ja kaikesta huolimatta rotta yritti parhaansa mukaan pistää vastaan. Vapaa käpälä ja pitkät, terävät kynnet kiertyivät kiskomaan ja repimään kissan kiinni pitelevää kättä minkä pystyivät. Samalla rotta yritti parhaansa mukaan kiskoa veistään vapaaksi jollain ilveellä, mikä osoittautui melko mahdottomaksi kun siinä roikkui kaksi muuta, isompaa otusta. Loppujen lopuksi lieni paras vain jatkaa alavatsan tienoon potkimista - lähinnä koska Naappa ei keksinyt mitään parempaakaan. "Ei hyvä! Ei oo hyvä ny! Irti! Peli poikki! Stop! Väliaika!" Naappa parkui minkä pystyi, yrittäen parhaansa mukaan saada edes hetken hengähdystauon keinolla millä tahansa, rimpuillen, huitoen ja vikisten Kattirännin käsittelyssä. Ja kaikki kolme, kissa, rotta ja ihmisnainen, pyörivät lannassa yhdessä riemuräikässä sumpussa. Naappa ei ollut varsinaisen otettu mahdollisuudesta lopettaa päivänsä näin, ja vieläpä hampaattomana ja tavarattomanakin!
|
|
|
Post by spyrre on Nov 13, 2011 2:30:40 GMT 3
Rus: Rhian väänsi minkä ehti, hän ei ajatellut mitä teki, kunhan kiskoi ja repi minkä ehti, kiroilun ohella. Hän kokeili jo käyttää jalkojaankin mutta tässä alustassa oli raskas potkia, eikä iskuissa ollut voimaa, mikäli ne edes osuivat perille. Jeong oli asettunut katsomaan touhua, hieman alentuva ilme kasvoillaan, hän ei enää viitsinyt huutaa mitään. Sillä oli varma että se olisi kantautunut kuuroille korville, tai ehkä pikemminkin tyhmille.
Spyrre: Mielipuolinen mylläkkä senkun jatkui, mahdollisten paheksuvien sivustakatsojien iloksi. Rotta jatkoi vastahankaa siitä huolimatta että kissaihmisen nyrkki täräytti tätä varsin tyydyttävästi kuonoon pätkien loputkin etuhampaat pois päiväjärjestyksestä, jatkaen epämiellyttävää potkimista ja keksi tämän lisäksi alkaa vielä kynsiäkin kiinni pitelevää kättä vinkuen koko ajan kimeästi. Hurjistunut kissa ärjähti taas mutta ei irrottanut kynsistä huolimatta otettaan vieläkään, vaan yritti sen sijaan vastata hyvin epämukavaan potkintaan polvellaan jonnekin elikon vatsan tienoille. Sormetkin lähtivät hapuilemaan uutta kättäpidempää hakeutuen jo kohti tikarin rannetuppea kunnes olento onnistui jotenkuten huomaamaan että ei päässytkään tähän käsiksi koska joku sattui roikkumaan varsin motivoituneesti hänen rottaa pitelevän kätensä ranteessa ja hämmentyi. Kiistaan liittynyt Rhian oli tähän asti jäänyt kaikessa kaaoksessa melkein huomaamatta kunnes tämä viimein teki olemassaolonsa tiettäväksi tempaisemalla veistään, ja samalla tässä kiinni roikkuvaa Cathrynia minkä pystyi joka sai kuin saikin kissan älähtämään yllättyneenä ja rysähtämään nurin tempojan niskaan hetken horjuttuaan. Tämä ei tosin vieläkään päästänyt irti rotan käsivarresta, mutta ainakin rotta sai sen hetken verran olla ilman että tätä hakattiin päin kuonoa, ainakin kunnes katti pääsisi jälleen kömpimään jaloilleen.
Sub: Joskus asiat lähtivätkin äkkiä kulkeutumaan yllättävän hyvin. Hetken verran Naappa sai vikistä tukahtuneena, kun Kattiränni runnoi vatsaan ja puristi kurkusta kaikesta huolimatta niin lujaa kuin vain lähti samalla, kun rotta huitoi epätoivoisesti yrittäen saada jotakin aikaan - ja pitkälti täysin tuloksetta. Tämä oli jo pikkuhiljaa, lannan tunkiessa suuhun ja sieraimiin ja ilman käydessä vähiin, alkamassa laatimaan jonkinlaista viime hetken rukousta kaikista rikoksistaan ja rikkomuksistaan (joita oli tietenkin hyvin vähän ja jotka olivat kaikki kuitenkin jonkun muun vika), vaikkapa sille vanhalle kunnon lentolehtiselle, jossa lyötiin vasaralla ankkaa. Se oli varmasti paras, puhumattakaan ainoa, uskonto jonka Naappa paniikissa keksi. Ja ilmeisesti rukouksiin jopa vastattiin, sillä äkkiä tapahtui ihme. Syistä, joita tukehtuva, lannan sokaisema rotta ei varsinaisesti tällä hetkellä ehtinyt tai kyennyt määrittelemään, hellitti äkkiä Kattirännin varsin ikävä paino jostakin pallean ja henkitorven tienoilta. Koko kissa ikään kuin vain horjahti sivuun, ja ainoa paikka mistä tämä enää edes millään tavoin piti kiinni, oli veistä yhä puristavaa, kaiken keskelle jäänyt käpälä, jossa tuntui mystisesti roikkuvan joku kolmaskin. Olipa miten oli, käytti Naappa moisen kultaisen tilaisuuden hyväkseen ja haukkoi henkeään, ennen kuin lähti kuumeisesti räpiköimään pystyyn. Joka paikkaan sattui ja rotta köhi sitä itseään minkä pystyi ollakseen kokematta varsin paskaista loppua, mutta ainakin pieksäjäiset olivat hetkeksi tauonneet. Hoiperrellessaan huterasti jaloilleen käpälää puristavista ikävistä huolimatta Naappa teki nopean tilannearvion. Muuten kaikki hyvin ja suunnilleen odotetusti, mutta kun rotta nyt oikein silmiään siristi ja katsoi tarkkaan, oli lantalan kumpikin ovi väärällään aseistettuja vartijoita, jotka nähtävästi olivat julmasti hiipineet (tai rymistelleet, aivan yhtä huonosti Naappa nämä kuitenkin olisi huomannut) valmiusasemiin. Ilmeisesti koko joukko vain odotteli kaikessa rauhassa, mitä tuleman piti, viitsimättä lähteä likaamaan kiiltävää varustustaan saastan keskellä kun asianomaiset hoitaisivat asiansa aivan itsekin. Ja mikä vielä tärkeämpää, äkkäsi Naappa Kattirännin makaavan vieläkin maassa panikoivan jaloilleen sinkoamisen jälkeen. Oikeastaan rotta ei hengittänyt vieläkään kunnolla, mutta tässä oli nyt tilaisuus, jota ei voinut jättää käyttämättä. "Voitin! Kaiken voitin! Turpaan annan!" Naappa vikisi jokseenkin epäselvästi, ja jalkojen ja käpälien vielä tutistessa heilautti sitä ainoaa aina yhtä tukevaa osaansa: kalloaan. Paremman puutteessa Naappa oli valmis vaikka pukkaamaan kammottavan (ja toivon mukaan vielä käänteestä hämmentyneen) Kattirännin pois päiväjärjestyksestä. Vaikka se todennäköisesti sattuisikin.
Rus: Rhianin epäonneksi kissa rojahti hänen päälleen ja hän upposi hevosen ruuansulatuksen jälkituotteeseen. Vain hänen päänsä pilkisti esiin kissan ja lannan alta. "No voi helvetti!" Kuului hänen suustaan. Rhian yritti edelleen saada veistä takaisin ja koitti kiemurrella pois kissan alta. Jeong huusi taas jotain Rhianille ja sävystä päätellen se ei ollut kohteliaisuus.
Spyrre: Cathryn oli kieltämättä silmänräpäyksen jos toisenkin varsin ulalla siitä mitä oli tapahtunut retkottaessaan vieläkin rotan käsivartta kynsillään puristaen selällään sontakasassa, hetkeen edes tajuamatta että joku kirosi ja sätki hänen allaan. Mutta sellaista ylellisyyttä ei hänelle suotu että kissa olisi voinut jäädä kovinkaan pitkäksi aikaa setvimään ajatuksiaan vaan jahka hän oli horjahtanut pois höykyttämänsä rotan niskasta elikko pongahti ylös kuin mikäkin vieteriukko, ja vinkaisi hurjan voitonvinkaisun. Ääni havahdutti kissankin pian siihen että jotakin tapahtui, juuri kun rialintynkä hyppäsi varmasti umpiluinen pääkoppansa edellä kohti kai aikeissa tyrmätä hänet päätään käyttämällä kai sillä ainoalla tavalla minkä rotta tiesi. Tämä sai Cathrynin reagoimaan lähinnä refleksinomaisesti vetämällä jalkansa koukkuun eteensä esteeksi ja potkaistakseen jos rotta tosiaan osuisi sopivalle kohdalle, hapuillen samalla kiroillen pikaisesti jotakin kättä pidempää. Muussa tapauksessa saisi varmaankin varautua pieneen lisäannokseen päänsärkyä. Kissanainen ei ollut vielä laittanut merkille lantalan oville kerääntynyttä yleisöä joka seurasi kunnioittavan hiljaisuuden vallassa tätä eeppistä kaksintaistoa, mikä saattoi oikeastaan olla ihan hyväkin asia, Cathryn oli aivan tarpeeksi raivostunut jo valmiiksi.
Sub: Ja koska hetken verran kaikki oli mennyt niin hyvin, oli vain luonnollista, että moinen tuuri ei jatkuisi turhan pitkään. Naappa saattoi jo melkein maistaa voiton (ja veren, kun katkenneiden hampaiden jälkipyykki vain veisi voiton yleisestä lannankatkusta) paiskautuessaan kohti Kattiränniä, ja päästikin sitten äkkiä vähintäänkin hämmentyneen, tukahtuneen ja kärsivän äännähdyksen kun kissa vetikin julmasti ja epäreilusti jalkansa koukkuun ja monotti minkä lähti kuin mikäkin rusakko. Eikä rotalla ollut siihen oikein muuta sanottavaa, kuin kimmahtaa hölmönä, surkeana ja entistä kivuliaampana iskun voimasta kauemmas - ainakin suurimmaksi osaksi. Kun Naappa, kevyempänä ja huterajalkaisena, heilahti rajusti poispäin potkusta, ei tämän toinen, yhä kahden vahvanpuoleisen tapauksen pitelemä käpälä, liikkunut silti oikeastaan mihinkään. Rotta heilahti, nykäisi sitten rajusti ketaraansa vasten, ja äkkiä yleisen hälyn ja huitoman seassa kaikui ikävänkuuloinen rusahdus. Sitä seurasi korvia vihlova tuskanvinkaisu, kun Naappa kaatui takaisin pitkin pituuttaan räpiköiden, tuskaisesti vikisten ja vollottaen kuin osuman saanut lintu. Koko käpälä oli äkkiä olkaan asti pelkkää sulaa tuskaa ja jokainen liike (joita tuli paljon) teki vain pahempaa. "Irti! Irti! Sattuu! Irti! Auuu!" tämä kimitti, kykenemättä edes kiskomaan raajaansa vapaaksi, puristaen sitä vain tuskaisesti ja joka suuntaan epämääräisesti potkien. Kauempana tapahtumien kulkua ihmetellyt vartijajoukko näytti päättävän, että alkoi olla aika jopa tehdä jotakin. "Noniin, se oli siinä! Nyt jokainen erilleen ja irti tai täällä on kohta enemmänkin ketaroita rikki! Hajaantukaa!" kuului johtajan yleinen ärhentely. Naappa koki olevansa jo aivan tarpeeksi hajalla muutenkin, ja keskittyi lähinnä vain edes yrittämään jonkinlaista kasassa pysymistä - puhumattakaan armottomasta rääkymisestä. Kattiränni oli julma ja kauhea, ja kohta se varmasti yrittäisi viimeistellä veritekonsa! "Se tappaa! Se tappaa!" rotta vikisi tuskissaan ja kauhuissaan, tuijotellen jonnekin aivan muualle kuin asianomaisen suuntaan.
Rus: Rhian kuuli kissan alta äkkiä kauheaa parkumista ja myös jonkun ihmisen käsky lopettaa. "No hyvä, päästäkää minut ylös ja antakaa se helvetin veitsi takaisin!" Hän huusi sonnan seasta. Hän alkoi pikku hiljaa hahmottaa että oli juuri hypännyt sonta läjään kahden hullun elukan perässä ja alkoi tuntea olonsa aika noloksi. Varsinkin kun hänen rakastettunsa oli kaiken kukkuraksi nähnyt kaiken. Jeong sanoi matalalla ja turhautuneisuutta sisältävällä äänellä ajatuksensa. "Tulee kalliiksi saada nuo vaatteet puhtaaksi, hyvä Rhian, hyvä! Osaat olla joskus niin kakara!"
Spyrre: Jäi hiukan epäselväksi mahtoiko se olla selkänsä takaa kuuluva sadattelu sekä sätkiminen, äkillinen aiempaa vihlovampi tuskanvinkaisu, sivusta seuranneen vartiokaartin komennus, vaiko kenties nämä kaikki, jotka tuntuivat vihdoin ja viimein saavan Cathryniin jälleen hitusen järkeä. Joka tapauksessa olento havahtui viimein sen verran että alkoi vääntäytyä jaloilleen päästäen irti jopa kouristuksenomaisesti puristamastaan rotan raajasta. Kissa nousi toisen polvensa varaan pudistaen hiukan päätään ja kiersi sitten katseellaan maassa vinkuvan rotan, selällään sontakasassa kiroilevan Rhianin ja lopuksi ympäri tallia kerääntyneen runsaslukuisen yleisön. "Mikä veitsi?" Vastattiin jopa ymmärrettävillä sanoilla veistä tivaavan naisen ärähdykseen kissan kääntäessä katseensa tämän suuntaan räpäyttäen silmiään melkoisen hämmentyneenä, ennen kuin vilkaisi uudestaan kättään pitelevää rottaa ja alkoi huojuen nousta kunnolla jaloilleen. Pian iski viimein päälle myös oivallus koko taistelutantereen kuvottavasta löyhkästä ja olennon kasvoilla kävi äärimmäisen kuvottunut ilme tämän pyyhkäistessä esimerkillisesti ryvettynyttä turkkiaan ja vieläkin melkoisen murhaava katse kääntyi rialiin. Kaikesta tämän kauhusta huolimatta katti oli jälleen tavoittanut otusta tarpeeksi höykytettyään ainakin osan malttiaan eikä lentänyt uudestaan tämän kimppuun vaan paljasti hampaansa uhkaavaan irvistykseen kuin varoittaen jyrsijää olla enää yrittämättä yhtään mitään. "Pää kiinni, tai otan sen toisenkin sijoiltaan" Tämä ärähti, ja tuijoteltuaan otusta hetken epäluuloisesti kissaihminen vilkaisi äkkiä ympärilleen tajuten jonkin puuttuvan. "Missä hitossa sapelini ovat?!" Cathryn tivasi tuskastuneesti mutta jopa aavistuksen huolissaan pälyillen ympärilleen samalla kun pyrki pitämään rottaakin silmällä. Kaupan päälle tämä jopa vastusti esimerkillisesti halua potkaista otusta vielä kerran kostoksi. Vaikka rial olikin nyt huomattavasti pahemmin ruhjottu, ei kissakaan tuntenut alkuaan tippaakaan hyväksi vaikka hänellä ei ollutkaan aikomustakaan myöntää sitä.
Sub: Kattirännin uhkailulla ei tuntunut olevan Naappaan oikeastaan yhtikäs mitään varsinaista vaikutusta - kukaties koska tällä hetkellä rotta keskittyi vonkumiseen, vinkumiseen ja valittamiseen siinä määrin, ettei suuremmin välittänyt mistään ympärillä tapahtuvasta turhan paljoa. Koko ketara tuntui olevan kauniisti sijoiltaan, eikä Naapalla ollut oikein hajuakaan, mitä tässä tarkalleen ottaen olisi pitänyt tehdä - paitsi siis pitää mahdollisimman paljon mahdollisimman surkeaa meteliä. Kaikki muut olivat taas ikävästi vastaan, etenkin kauhea kissa kauheine touhuineen. Vain vartijoiden (jotka olivat kuitenkin myös varmasti vastaan) väliintulo varmastikin esti tätä toteuttamasta jotakin hirveää veritekoa. Hieman lisää vikinänaihetta, tai oikeastaan melkoisesti, Naappa sai kun vartijat tunkivat vielä kaiken lisäksi päälle ja tarrasivat kiinni kaikkea muuta kuin hienovaraisesti. Kovakouraiset raakalaiset kiskoivat vikisevän rotan sivuun, kaiketi varmistaakseen ettei liukas otus vain lähtisi enää huitelemaan mihinkään suuntaan. Vartijajohtaja, jolla ei selvästi ollut aikomustakaan liata komeita saappaitaan lannassa, seisoa nökötti ovensuussa huutamassa jotain käskyjen tapaista. Koko toimitusta hallitsi melkoinen yleinen kuvotus ja vaivaannus, kun yksi jos toinenkin suhtautui vähemmän riemuisasti lannassa tarpomiseen. Naappa taisikin olla ainoa, joka ei oikeastaan millään tavoin suuremmin välittänyt siitä - ennen taikka jälkeen telotuksi tulemisensa. "Noniin! Se kissa todettakoon tämän... kaksintaistelun voittajaksi! Rotta olkoot syyllinen kaikkeen ja jotakin. Rangaistuksena oikeaoppinen mestaus! Onnea voittajille ja voisiko tämä farssi nyt vihdoinkin loppua!" johtajantapainen ärähti nyrpistellen nokkaansa. Ja siinä kohtaa Naappakin jo valpastui taas hieman. Hengenlähtö oli lähellä edelleen, vaikka jalot ja kamalat vartijat olivatkin estäneet kammottavaa petoa raatelemasta. "Eikun toi! Ton syytä! Tappaa kaikki! Sen kamat oli! Syytön olen ihan tähän kaikkeen! Syytön!" Naappa vikisi jokseenkin ponnettomasti, kun vartijat jo alkoivat raahata tätä poispäin. Sen jälkeen rotta sortuikin lähinnä yleiseen sekalaiseen vikinään ja vinkunaan, johon sekoittui melkoinen määrä kauhistuneita avunaneluita. Ei ollut hyvä tämä nyt!
Rus: Rhian nousi lannasta ja koitti pudistella itseään, eihän se paljoa auttanut. Hän katsoi Jeongia ja laski sitten katseensa häpeissään. Mutta kuullessaan vartijan päätöksen rialin kohtalosta hän sai taas hieman ryhtiä. "Onko se nyt välttämätöntä? Eikö sitä voi vain vähän piiskata ja paiskata sitten ulos koko paikasta?" Hän kysyi . Jeong puuttui myös asiaan. "Mitä se on siis tehnyt ollakseen syyllinen? Muuta kuin hävinnyt typerän tappelun jossa oli yhteensä kolme idioottia?" Rhian näytti masentuneelta kuullessaan taas uuden kohteliaisuuden mutta pysyi kannassaan. "Eikö tämän asian voisi antaa jo olla? Mitä se teitä liikuttaa vaikka tuo otus eläisi, mikäli häipyisi muualle?"
spyrre: Rial ei ottanut komennusta kuuleviin korviinsakaan vaan jos mahdollista tuntui kiljuvan entistä äänekkäämmin saaden kissan luimistelemaan korviaan hyvinkin äkäisenä, oikeastaan näyttämättä edes olevan kovin pahoillaan siitä että oli pahoinpidellyt jyrsijän raajan, ehkä pahastikin. Mulkoiltuaan tätä tovin hyödyttömästi olento kääntyi murahtaen etsimään aseitaan ja kahlasikin pian noutamaan jonkin matkan päässä törröttävää sapeliaan saatuaan tämän silmiinsä. Se, ettei toista kuitenkaan näkynyt mailla halmeilla aiheutti katille kuitenkin päänvaivaa, vaikutti siltä ettei tämä muistanut tarkalleen miten hitossa oli edes lantalaan päätynyt saati sitten mitä oli tapahtunut matkan varrella. Mutta rotta oli nyt kuitenkin laitettu ruotuun, se oli tärkeintä. Oli kuitenkin pieni arvoitus mitä Rhian oli täällä tehnyt, kissan vilkaistessakin ylös pyrkivää naista hiukan hämmentyneenä. Tämän jalon yhteenoton tuloksen julistaminen ei ikävä kyllä suonut parhaillaan hyvin nyreältä näyttävälle kissaihmiselle paljoakaan mielihyvää tämän rämpiessä melkein polviaan myöten sonnassa kohti ovea joka johti takaisin talliin hyvin likainen sapeli mukanaan. Sotilaat alkoivat kahlailla vastentahtoisesti hakemaan äänekästä häviäjää Cathrynin luodessa nyreän katseen näihinkin, mutta kohottaen kuitenkin hiukan kulmiaan kun joukkion johtaja ilmoitti melko jyrkästä rangaistuksesta joka tälle napsahtaisi. Kissa seisahtui häntäänsä heilutellen mutta ei sanonut mitään vilkaisten asiasta protestoivaa Rhiania ja tuntematonta naista joka oli ilmaantunut tämän luokse, tosin rypistäen hiukan kuonoaan tuskatuneena jälkimmäisen kritiikille. Kuka hitto tuo edes oli kokiessaan tarpeelliseksi puuttua asiaan josta ei selvästikään tiennyt mitään? ...vaikka toisaalta, muukalainen oli kyllä loppujen lopuksi oikeassa.... Pois raahattava rotta kuului jälleen kiljuvan taustalla jotakin kuinka oli syytön ja kaikki olikin oikeastaan hänen syytään ja kissa mulkaisi tätä äkäisesti uudemman kerran, harkiten josko tätä kannatti sittenkään sääliä. Kuitenkin olento jäi vielä paikalle kuuntelemaan mitä asiasta puhuttiin, teloitus nöin hölmölle otukselle oli kuitenkin melko jyrkkä rangaistus vain siitä syystä että elikko vain sattui olemaan tyhmä kuin saapas...
Sub: Naapalla ei, jostakin kumman syystä, ollut oikeastaan pienintäkään halua tulla teloitetuksi millään tavalla. Toki harvemmalle rotalle sitä kunniaa suotiin muutenkaan, mutta tällä ei ollut pienintäkään halua olla tässä kohtaa poikkeus. Naappa halusi kuolla vanhuuteen, mieluiten oman, valtavan linnan täyttävän jännävuorensa alle hautautuneena, ei teloitettuna. Tämä ei edes tiennyt mitä teloittamisessa tehtiin, mutta se ei voinut silti tuntua kauhean kivalta! Jonkinlaisena etäisenä toivona se ihmisnarttu, josta Naappa ei muistanut oikeastaan mitään (paitsi että oli tullut napanneeksi tämän veitsen, joka oli jo pudonnutkin johonkin lannan sekaan), alkoi väittää vastaan. Rotta nyökytteli oikein samanhenkisenä tälle viisaalle ja fiksulle yksilölle, yrittäen varsin turhaan päästä irti. Sitä tosin vaikeutti melkoisesti se, että telottu käpälä valitti jokaisella liikahduksella. "Niijust! Ihan liikaa! Pois menen, kauas pois! Sinne menen ja hyvä tulee!" Naappa vinkaisi vähintäänkin innokkaasti, nyökytellen ja vilkuillen toiveikkaana vartijoihin, joista tosin ei näyttänyt olevan irtoamassa minkäänlaista sympatiaa - etenkään rotalle, jonka takia joutuivat rämpimään puolisääreen asti hevosenlannassa. Nämä olivat jo tarttuneet kiinni ja lähteneet raahaamaan ilman sen suurempia pois, kaiketi takaisin vankityrmiin - tai sitten suoraan pölkylle... "Kyllä tästä syyllinen on löydyttävä! Ja kaiken kaikkiaan tällainen riehunta todetaan vähintäänkin petturilliseksi ja kumoukselliseksi! Ja viimeistään kun kaikki kolme rangaistusta annetaan yhdelle, siitä tulee kyllä yksi kunnon pölkkykeikka!" vartijajohtaja ärähti, kuulostaen siltä ettei aikonut suuremmin asiasta neuvotella. "Näin se toimii, ja sinä voit mennä itkemään muualle. Olen saanut jo aivan tarpeekseni teistä kaikista, enkä pistä hiukkaakaan pahakseni jos pölkylle pääsee kohta joku muukin! Että suuta suppuun ja saasta toisen eteen!" lisättiin äkäisesti. Vartijajohtaja itsekin kääntyi jo poispäin, aikomatta kinata ollenkaan. "Syytön! Ei saa! Sattuu! Auttakaa! Syytön oon! Muiden vika! Pois lähen ja unohdetaan!" Naappa yritti epätoivoisesti vartijoiden raahatessa vollottavaa rottaa pois lantalasta, pystymättä edes räpistelemään kunnolla sen jälkeen kun joku julmureista keksi vain kiskaista murjottua ketaraa aina kun alkoi hanttiin laittaminen. "Puhutaan tästä! Ei sovi hätiköidä, iso päätös!" yritettiin, mutta sekin jäi harvinaisen huomiotta.
Rus: Rhian suorastaan ärisi kiukusta, niin paljon häntä otti päähän tuo virkaintoinen idiootti, joka olisi varmaan juossut todellisen vaaran edessä hädissään karkuun. Mutta hän ei muodostanut sanoja, tyytyi vain murisemaan hetken. Sitten Rhian muisti veitsensä, hän ähkäisi ja alkoi Jeongin ja varmaan muidenkin ihmeeksi tonkia lantaa, ajatellen että oli jo niin sotkuinen ettei sillä ollut väliä. "Mitä sinä teet?" Kysyi Jeong vähintään kummissaan. "Veitsi, se veitsi jonka minulle annoit, se katosi jonnekkin tänne!" Rhian huusi etsintänsä ohella. Jeong pudisti päätään mutta tyytyi vain katselemaan Rhianin surku hupaisaa menoa.
|
|