|
Post by Aqwell on Sept 22, 2011 18:25:02 GMT 3
//Eli siis hukeman88 tervetuloa. Ja Subikin, jos hän jaksaa : ) //
Oli alkusyksyn aamu, kun Angelica saapui kylään. Se oli pieni, mutta aamuisen vilkkauden ja puheensorinan täyttämä ja siksi erittäin viehättävä Aquraeiden valtakunnassa syntyneen naisen mielestä. Ei sillä, että Aqurae muka olisi ollut hiljainen ja täysin vastakohta tälle, ei, mutta eloisat paikat olivat mukavaa vaihtelua yksinäisen matkan jälkeen. Sen lisäksi pieni kirpeys ilmassa merkitsi sitä, että syksy oli tullut ja aika oli vaihtumassa kohti talvea. Hän ei sitä ollut nähnyt, vaikka puiden lehdet olivat alkaneet vaihtamaan väriään, koska silmiään hän ei mielellään käyttänyt vaan piti ne sidottuna tummansinisellä liinalla. Siksi hän ei tästä kylästäkään juuri muuta pystynyt sanomankaan kuin, että se oli värikäs äänimaailmaltaan. Nuori Aqurae suunnisti pääosin kuulonsa ja muiden aistien perusteella.
Pitkine valkoisine hiuksineen ja silmät sidottuna hän herätti hieman oudoksuntaa ympärillään ja keräsi katseita, mutta yleiseen mutinaan selkänsä takana Angelica oli jo tottunut. Yleensä hän kulki omia teitään missä milloinkin, mutta nyt kaksi asiaa olivat ajaneet hänet lähimpänä olleeseen kylään: lämpimämpien asusteiden tarve, sekä tarve tehdä jotain erikoisempaa kuin vain kulkea päämäärättömästi jossain. Angelica siis etsi ensin suutarin, jolta saisi uudet kengät, sekä ompelimon. Mekkonsa hän halusi pitää juuri sen mallisena ja värisenä, kuin se oli, koska se oli ainoita asioita, jotka yhdistivät häntä kotipaikkaansa ja ystäviinsä. Hänet tunnettiin siellä yhtenä ainoista Aquraeista, jotka eivät käyttäneet vaaleita vaatteita.
Odottaessaan asusteidensa valmistumista Angelica poikkesi tavernaan, nimeltä Vihreä Sulka, syömään jotakin. Aqurae sai pienen kummastuneen viiveen jälkeen lautasellisen muhennosta, sekä kupin kuumaa vettä, johon hän paikallaan, lähimmässä tyhjässä pöydässä, murensi kuivattuja yrttejä. Nyt ei auttanut muuta kuin odottaa.
//Ensimmäiset roolit on aina jotain kaunista. Ja olen tosi mielikuvitukseton keksimään pelinnimiä//
|
|
|
Post by hukeman88 on Sept 22, 2011 22:45:39 GMT 3
Warden istui tavernan nurkka pöydässä, niin kuin tavallisesti. Hän oli elellyt kylässä, jo useita vuosia. Ennen Warden piti matkustelusta ja seikkailuista, mutta tätänykyä oli hänen kuntonsa huonontunnut. Eikä semmoinen enään kunnolla onnistunut. Hänen synkän punainen kaapunsa peitti hänen koko ruumiinsa. Kaavun huppu oli nostettu pään päälle, sillä hän mielellään näyttänyt seikkailuissa runneltuja kasvojaan. Mietteisiinsä vajonneena Warden muisteli vanhoja hyviä aikoja. Niitä aikoja kun oli vielä nuori. Eikä mikään voinut tulla hänen tielleen, jos hänellä oli halu lähteä kiertämään maata.
Hänen mietteensä keskeytyivät, kun hän kuuli tavernan oven avautuvan. Ovesta asteli sisään hyvin outo nainen, jolla oli silmät sidottuna sinisellä liinalla. Warden ymmärsi, että nainen ei ollut täkäläisiä. Mielenkiinnolla hän seurasi naisen puuhia. "Täytynee tarkkailla tuota naista" Warden ajatteli. Hänen mielestään naisessa oli jotain todella mielenkiintoista. //noh ei ollut hääppönen mutta eiköhän se tästä=)//
|
|
|
Post by Aqwell on Sept 23, 2011 13:35:13 GMT 3
Ruoka täällä ei ollut mitenkään kummoista, mutta syötävää. Enemmän Angelica käytti aikaa yrttijuomansa kanssa. Hän oli saanut yrtit ystävältään Satarilta, joka oli tuonut ne Aquraesta, kun he olivat edellisen kerran tavanneet. Satar oli ystävällinen kun toimitti niitä harvoja kirjeitä hänen ja Merequelin välillä, ei nyt mitenkään säännöllisesti, mutta kuitenkin. Angelica oli pitkälti uppoutunut ajatuksiinsa, kunnes joku miespuoleinen henkilö tuli kysymään halusiko hän vielä jotain. Aqurae kieltäytyi kohteliaasti ja sanoi olevansa lähdössä pian. Mies poistui ja Angelica laski kuppinsa pöydälle. Aikaa ei ollut kulunut vielä nimeksikään, mutta ei hän halunnut tänne jäädä mitenkään erityisen pitkäksi aikaa. Angelicasta tuli kärsimätön, kun hän halusi jotain tapahtuvan, koska mitään ei koskaan tapahtunut. Tai juuri koskaan.
Nuori Aqurae nousi ja käveli ovelle, mutta pysähtyi sen avatessaan. Ulkoilma oli verrattaen kylmä vielä tavernan sisällä olevaan lämpöön nähden. Tulielementalistina hän suosi enemmän lämpöä. Kylmää ei huomannut, kun siinä vietti kaiken aikansa, mutta kun kerran kävi sisällä lämpimässä, se muistutti kyllä olemassaolostaan. Pienen hetken jälkeen Angelica kuitenkin astui ovesta ulos. Hän jäi seisomaan muutaman askeleen päähän lähes keskelle katua käännellen päätään kumpaankin suuntaan kuin katsellen, minkä suunnan valitsisi.
|
|
|
Post by hukeman88 on Sept 23, 2011 15:05:58 GMT 3
Seuratessaan naisen puuhia Warden paloi halusta tietää tuosta vieraasta kulkijasta enemmän. Vähän ajan kuluttua Warden huomasi, että nainen oli poistumassa tavernasta. "Minun täytyy päästä tuon naisen juttusille." Warden ajatteli. Hän oli juuri nousemassa tuolistaan, mutta liian myöhään naisen kävellessä ulos tavernan ovesta. Tavernaan jäis syvä hiljaisuus. Vaikka ulkona oli valoisa ilma, oli sisällä silti hieman hämärää. Warden olisi halunnut jäädä rauhalliseen tavernaan istumaan. Niinkuin hän yleensä teki, mutta halu tietää naisesta enemmän sai hänet liikkeelle. Noustuaan pöydästä Warden tervehti tavernan omistajaa ja lähti kävelemään ovea kohti. Matkalla hän epäröi, että viitsisikö hän mennä naisen luokse juttelemaan. Olilhan Warden aika vanha ja synkän oloinen, ainakin ensi vaikutelmaltaan. Tosin kaikki jotka hänen tusivat, tiesivät hänen olevan hyvin ystävällinen ja kiltti mies. Rohkaistuaan mielensä hän meni ovelle ja avasi oven. Ulko puolella hän näki naisen seisovan keskellä katua. Nainen näytti siltä että etsisi jotain. Warden käveli hiljaa naisen luokse. Päästyäään hieman lähemmäksi hän haukkasi henkeä ja kysyi -Voinko olla teille jotenkin avuksi. Katselin vaan teitä tuolta kauempaa ja olin katsovinani, että te aivankuin etsisitte jotakin.
|
|
|
Post by Aqwell on Sept 23, 2011 17:45:24 GMT 3
Angelica kääntyi äkkinäisesti puhujaa kohti, tai ainakin siihen suuntaan, mistä oletti hänen olevan. Suuressa väkijoukossa oli aina oma haasteensa erottaa äänen tulosuunta. ”En minä mitään etsi, kiitos kysymästä” nainen vastasi huolettomalla äänensävyllä, ”kunhan kuuntelen ympäristöäni ja odotan, että jotain tapahtuu. Yritän kuluttaa aikaa. Päättää mihin suuntaan haluan lähteä.” Pitkästä aikaa joku virallisesti puhui hänelle, joku muu kuin majatalon, tavernan tai puodin pitäjä, ja se teki hänet iloiseksi. Angelica oli aina ollut luonnostaan sosiaalista tyyppiä ja viihtyi seurassa. Lähdettyään Aquraeiden valtakunnasta se vain oli käynyt hieman harvemmaksi.
Jostain kantautui hyvä tuoksu, joka sai Aquraen kääntämään vaistomaisesti päätään sitä kohti. Hän piti makeista asioista, vaikkei kyennytkään syömään niitä paljoa kerrallaan. Angelica veti syvään henkeä. ”Tänään on hyvä päivä” hän totesi positiivisesti, ”eikö sinustakin?” tämän sanoessaan hän kääntyi takaisin kohti sitä suuntaa, missä oletti hänelle puhuneen miehen olevan.
|
|
|
Post by hukeman88 on Sept 23, 2011 18:40:07 GMT 3
Naisen vastatessa Warden asetteli kaapunsa hupun paremmin, ettei hänen kasvonsa näkyisi niin hyvin. "Kyllä tämä on tosiaan hyvä päivä" hän vastasi ystävällisesti hieman hymyillen. "Muut kyläläiset ovat näyttävästi aloittaneet päivän askareet. Täällä on hyvin eläväistä väkeä, sen tähden asetuin tänne muutama vuosi sitten."
Sen sanoessaan hän ajautui taas muistoihinsa. Hän kaipasi sitä vapauden tunnetta, minkä hän sai, kun hän matkasi maailmalla. Kylä oli kuitenkin muuttanut häntä ajan saatossa. Pystyisikö hän viellä siihen samaan mihin ennen?
Siinä samassa hän tajusi, että oli vajonnut mietteisiinsä. Hän aivankuin säpsähti hereille ja jatkoi. "Voivoi mutta minä en ole viellä edes esittäytynyt. Minä olen Warden. Tervetuloa tänne meidän pieneen kyläämme." Samalla hän kumarsi hieman.
|
|
|
Post by Aqwell on Sept 23, 2011 19:25:53 GMT 3
Tämä kylä muistutti paljon Aquraen kaupunkia, sitä ainoaa, mikä siellä oli. Vilkas, eloisa, jotenkin todella pirteä, mutta huomattavasti paljon valoisampi. "En ole osannut olla muutamaa päivää kauempaa paikallani lähdettyäni kotoa" Angelica sanoi lähinnä toteamuksena. Ei hän nytkään aikoisi. Kunhan kengät, sekä lämpimämpi vaateparsi saatiin valmiiksi hän jättäisi tämän kylän. Eli viimeistään seuraavana päivänä. Angelica oli täysin oppinut ymmärtämään sitä, miksi Satar piti ammatistaan lähettinä: matkustaminen oli hauskaa, vaikka kokemus olikin erilainen kun ei nähnyt mitään.
"Niin tosiaan" Angelica huomasi nyt kun toinenkin. "Kiitos. Olen Angelica" hän sanoi miehen jälkeen ja kumarsi varsin laajaeleisesti, "ainakin ollut muutaman viime vuoden." Naisella todella oli toinenkin nimi, huomattavasti perinteisempi Aqurae-tyyliin. Hän oli vaihtanut sen saavutettuaan Aquraeuuden, kuten monilla oli tapana. Vain harva enää kutsui häntä syntymänimellään. "Onko mahdollista, että kävelisimme hieman tuonnepäin? Haluaisin ostaa itselleni uunituoreen leivonnaisen" Angelica ehdotti ja osoitti itsestään katsottuna oikealle, josta miellyttävä tuoksu leijaili lähellä olevasata leipomosta. Tämä puoli tässä maailmassa oli hyvä: leivonnaiset ja muu makea oli erilaista kuin kotona. Aquraessa ne olivat joko ikivanhojen reseptien mukaan valmistettu tai Verdanialaisia reseptejä. Hän piti täkäläisistä enemmän.
//Kuinka pitkä Warden on noin suunnilleen?//
|
|
|
Post by hukeman88 on Sept 24, 2011 11:08:03 GMT 3
Warden oli tyytyväinen tavatessaan naisen. Nainen vaikutti mukavalta. Kylään harvemmin tuli vieraita, olihan kylä suhteellisen syrjässä, eikä siellä mitään erikoista ollut. "Mennään toki kylän leipuri on erittäin taitava. Leipurin leivonnaiset ovat taivaallisen hyviä. Voisin itsekkin ottaa" Warden vastasi hymyillen.
Warden huomasi, että ihmiset seurasivat hänen ja naisen puuhia. Olihan nainen hieman oudon oloinen kun hänellä oli se liina silmiensä edessä. Eikä nainen muutenkaan ollut täkäläisiä.
Matkaan lähtiessään warden kysyi naiselta "Oletko tullut kaukaakin?"
|
|
|
Post by Aqwell on Sept 24, 2011 12:54:40 GMT 3
"Loistavaa" Angelica totesi ja taputti käsiään kevyesti, lähes kuulumattomasti yhteen. Paikallisiin tutustuminen oli kyllä kätevää, hehän tunsivat ja tiesivät asioita paremmin. Sen vain unohti välillä hyvin helposti. Olihan kylissä toki niitäkin aina, jotka eivät halunneet olla missään tekemisissä ulkopuolisten kanssa, mutta harvemmin kaikki sellaisia olivat.
"Hmmm?" Angelica oli keskittynyt muuhun kysymyksen aikana ja kesti siksi hetki, ennen kuin hän osasi siihen vastata, "Kaukaa on suhteellinen käsite, en osaa vastata siihen. Mutta tulen Aquraesta. Tai oikeammin Aquraeiden valtakunnasta, jos tarkkoja ollaan." Hänellä ei kerta kaikkiaan ollut minkään näköistä käsitystä, kuinka kaukana oman maan porteista oli, mutta tiesi mihin suuntaan suunnilleen pitäisi lähteä, jos sinne halusi. Tätä ja sitä paikkaa yhdisti vain yksi kohta, koska Aquraet olivat erittäin tarkkoja siitä, keitä päästivät maahansa. Normaalisti he eivät päästäneet ketään ei-Aquraeta. Muutamat Verdanialaiset tärkeät henkilöt ja Espezirat olivat poikkeus, mutta muuten hän ei ollut koskaan nähnyt siellä ketään. Aikojen alussa Aquraet halusivat olla rauhassa yksin ja sitä he halusivat vieläkin.
|
|
|
Post by hukeman88 on Sept 24, 2011 17:02:43 GMT 3
"Aquraeiden valtakunnasta!" Warden vastasi innokkaasti. Hän oli pienenä poikana kuullut tarinoita tuosta mystisestä valtakunnasta, minne ei päässyt sisään kuin harvat ja valitut. Warden oli lapsesta asti ollut kiinnostunut kaikesta salamyhkäisestä ja jännittävästä. Sen vuoksi hän oli lähtenyt jo 13vuotiaana matkaamaan ympäri maailmaa. Vaikakin vanhemmat olivat kieltäneet häntä lähtemästä, mutta pakko oli kun ei voinut jäädä paikalleen. Sen koommin hän ei ollut vanhempiaan nähnyt. Johtuen varmaan siitä, että hän ei ollut koskaan käynyt koti kylässään lähtönsä jälkeen. Eikä Warden uskonut enää heidän elävänkään. Olihan hän itse jo 60vuotias.
"Tämä on kyllä suuri kunnia nädä Aquarelainen" Warden tokaisi syvästi hymyillen. "Kun olin pieni teidän valtakunnastanne kerrottiin paljon tarinoita. Mutta mikä tuo sinut tänne meidän pieneen kyläämme?" Kysyttyään kysymyksen Warden jäi odottamaan vastausta ottaen askeleita naisen vierellä.
|
|
|
Post by Aqwell on Sept 24, 2011 17:37:49 GMT 3
Angelica oli suoranaisesti yllättynyt. Ensimmäinen kerta, kun joku virallisesti tiesi jotain heistä, vaikkakin vain tarinoita. Hänelle oli aina sanottu, ettei kukaan tiennyt heistä ja että kaikki oli pidettävä salassa ynnä muuta, mutta ilmeisesti tämä myytti ei pitänyt paikkaansa. Tosin hänhän ei ollut ainoa Aqurae, joka ulkomaailmassa liikkui, joskin ainoa, joka teki sen luvattomasti. Toisaalta jos Aqurae-lähettien oli tarkoitus sopia sopimuksia ja sen sellaista niin oliko tuo nyt enää ihmekään, että Aquraeiden valtakunta tunnettiin muuallakin. Angelican kasvoilta kuitenkin näki selkeän yllättyneisyyden. "Pelkkä Aqurae riittää" nainen vastasi, "Hmmm... Ihme kyllä. Olet nimittäin yksi harvoista jonka olen tavannut, joka myöntää kuulleensa meistä aikaisemmin." Toinen itse asiassa jos tarkkoja oltiin. Ehkä hänen pitäisi konsultoida tästä asiasta Satarin kanssa sitten joskus. Mies kun tuntui tietävän oikeastaan kaiken kaikesta, joka tapahtui Aquraen ulkopuolella. Ehkä tällä alueella oli joskus muinoin käyty jotain maagien sotaa tai vastaavaa. Aquraeiden aikaisempi nimi kuitenkin oli ollut Aqurae-maagi, koska he polveutuivat suoraan Aqwell-maageista. Maagi osuus vain oli tippunut ajan myötä pois.
”Tänne minut toi syksy” Angelica vastasi, ”tarvitsen uudet kengät ja lämpimiä vaatteita, mutta mikä sai minut lähtemään Aquraesta, on sitten asia erikseen.” hän piti pienen tauon ja oli itse asiassa huvittunut siitä, miten asiat loppujen lopuksi olivatkaan. ”En virallisesti olisi saanut lähteä, koska en ole lähetti… ja tämä ei ole Verdania” nainen lisäsi. He olivat saapuneet leipurin liikkeen luokse. ”Näin ihan vain kysyen, oletko maagi tai muuten maaginen olento? Vain harva muu nimittäin tietää meistä” Angelica kysyi astuessaan sisään puotiin. Nimittäin kerran aikaisemmin eräs maagi, Ziró, oli tiennyt Aquraet, tai ehkä Aqurae-maageina tunnetun ryhmän, josta myöhemmin oli kehittynyt itse Aquraet.
|
|
|
Post by hukeman88 on Sept 25, 2011 21:37:27 GMT 3
"Kyllä maagi han minä. En kylläkään mikään kummoinen, mutta elämässä pärjännyt." Tuon sanottuaan Wardenilla palautui mieleen päivä jolloin hän lähti koti kylästään. Ensimmäisellä pimeällä metsätiellä rosvo joukko yritti ryöstää hänet. Warden muisti kuinka hän oli aluksi ollut kauhean peloissaan. Vain itseään suojelevaa taikaa käyttämällä, hän kykeni pitämään itsensä erossa rosvojen hyökkäyksiltä. Warden tiesi että hän ei pystyisi pitämään rosvoja loitolla enää kauaa, joten hänen oli pakko toimia. Ensin hän loihti valtavan salaman keskelle rovojoukkoa, jonka jälkeen hän ryntäsi rosvojen keskelle. Siinä hetkessä hän ymmärsi kuinka hyvin isä oli hänet oikeasti opettanut, sillä hän kykeni päihittämään sauvallaan koko rosvojoukon.
"Isäni minulle kertoi aina tarinoita Aquraesta. En tosin tiedä mistä hän oli ne oppinut. Ei isä koskaan puhunut mitään omasta menneisyydestään. Mitään muuta en tiedä, että hän oli ollut hyvin voimakas maagi. Senkin tiedän vain siksi että hän on opettanut minut" Vastattuaan Warden pysähtyi leipurin tiskin luokse ja pyysi leipurilta uuni tuoreen leivoksen.
|
|
|
Post by Aqwell on Sept 26, 2011 17:01:43 GMT 3
Angelica pani merkille, että miehellä oli jokseenkin kummallinen puhetyyli. Nainen oli oppinut kuuntelemaan jo pienenä ja pysyti erottamaan henkilöitä, sekä äänestä, sen sävystä, että sanavalinnasta. Myöhemmin se oli taito oli vain terävöitynyt. "Olisi mielenkiintoista tietää, oliko hän itse tavannut Aquraen, vai kuullut tarinat omalta isältään" Angelica totesi. Aquraet kuitenkin olivat hyvin vanha laji ja pitkä ikäinen. He kasvoivat nopeasti aikuisen mittoihin, mutta vanhenivat siitä hyvin hitaasti. Useat ylsivät 600* ikävuoteen, mutta kukaan ei vielä ollut päässyt 700**. Koska hän ei osannut sanoa, kuinka vanhaksi tämän miehen edustamat maagit elivät, oli vaikea sanoa, kuinka monta sukupolvea tarinat olivat mahdollisesti kiertäneet.
Angelica osti itselleen kanelisen pullan. Kanelin tuoksu viehätti häntä hyvin paljon, eikä sitä saanut Aquraesta. Hän söi pullan hitaasti repien siitä pieniä palasia sormillaan. "Tarinat varmaan kertovat siitä, kuinka olemme pimeyden kansaa. Ja vähän riippuu, kuinka vanhoja ne ovat, että olemme joko pieniä ja rumia tai pitkiä ja kauniita" nainen arvaili. Aquraet kuitenkin elivät lähes täydessä pimeydessä edelleen ja siksi heidän silmänsä olivat erittäin valoherkät. Se, että heitä oli kuvailtu pieniksi ja rumiksi, taas johtui täysin siitä, että he olivat aikanaan eristäytyneet luolaansa. Kukaan ei ollut nähnyt heitä todella pitkään aikaan ja koska he polveutuivat pienikokoisista Aqwell-maageista, heidän oletettiin jääneen pieniksi. Pimeä ja ruma taas yhdistettiin usein toisiinsa, etenkin kun Aquraet eivät halunneet näyttäytyä muille, niin oletettiin suoraan, että he häpesivät rumaa ulkomuotoaan. Myöhemmin nuo väitteet oli kumonnut muuan Aznarel, jonka perilliset edelleen johtivat Aquraeta.
Angelica aisti toisen Aquraen läsnäolon ja valpastui silminnähden. Kyseinen henkilö ei vielä vaikuttanut olevan lähellä, mutta riittävän lähellä saadakseen Angelicaan liikettä. "Tule" hän sanoi Wardenille ja lähti kulkemaan täysin vastakkaiseen suuntaan toista Aquraeta nähden, eli tavernan suuntaan. Hän käveli ripein askelin, jotta pääsisi riittävän kauas huomioetäisyydeltä, jolloin joku näkevä Aqurae kykenisi hänet huomaamaan. Mitä todennäköisimmin kyseessä ei ollut Satar.
// *600 vuotta Aquraen aikaa on 948 vuotta meidän ajassa ja **700 vuotta siellä on vähän päälle 1100 vuotta täällä//
|
|
|
Post by hukeman88 on Sept 29, 2011 14:51:02 GMT 3
Warden säikähti hieman, kun nainen lähti nopeasti kävelemään tavenaa kohti. Hetken hämmennyksen jälkeen Warden tajusi että nainen oli pyytänyt Wardenia mukaansa, joten hän lähti naisen perään. Warden tunsi kummallista jännitystä naisessa ja ihmetteli mikä ihme oli vikana? Lähempänä tavernaa Warden sai naisen kiinni.
"Mikä ihme sinulle tuli? Onko jokin hätänä?"Warden kysyi hieman hätääntyneenä. Koittaen pysyä naisen vauhdissa mukana Warden tunsi jonkin laista jännittyneisyyttä sisällään. Hän ei ollut jotunut pitkään aikaan tilanteeseen joka olisi illut näin sekava. Hän tunsi kuitenkin suurta halua auttaa, oli ongelma sitten mikä tahansa niin hän oli valmis antamaan osansa. Wardenin perus luonteeseen kuului muiden auttaminen ja jos jollain oli jokin hätänä ei hän voinut olla auttamatta.
|
|
|
Post by Aqwell on Sept 30, 2011 14:11:39 GMT 3
”Muistatko, kun sanoin, etten virallisesti saisi olla täällä?” Angelica kysyi hieman kireänä kuitenkaan odottamatta vastausta, ”täällä on toinenkin Aqurae ja jos hän huomaa minut, siitä voi seurata mitä vain. Minä nimittäin En ole palaamassa Aquraeen vielä”, nainen painotti selkeästi sanaa ’en’. Hän kulki tavernan ohi ja etsi sellaista aluetta, joka olisi hiljaisempi ja jossa olisi vähemmän henkilöitä. Sellaisiin paikkoihin tavallinen kulkija ei normaalisti tulisi.
Angelica muisti selkeästi ne kerrat, joilla Satar oli seissyt häntä vastaan. Hän muisti, kuinka pahalta se oli tuntunut. Satar kuitenkin oli saman lajin edustaja ja hänen ystävänsä. Angelica tiesi paljon lähettejä, joten ei todellakaan halunnut tavata yhtäkään nyt. Hänellä ei ollut virallista lupaa sanoa ei heille, mutta joitain asioita oli vain pakko tehdä.
|
|