|
Post by submarine on Sept 12, 2011 21:29:03 GMT 3
((Welmaa odotellen.))
Auspurin kaupunkiin oli koittamassa uusi aamu, kuten se tuppasi koittamaan aina yön jäljiltä. Joillekuille se alkoi hyvin, joillekuille huonosti, mutta suurimmalle osalle se sentään alkoi. Nouseva aurinko loi säteitään rikkaille samaan tapaan kuin köyhille ja kurjillekin, olkoonkin että suurin osa jälkimmäisistä kahdesta oli noussut jo aikaa sitten; myöhään nukkuminen oli herrojen hyve. Joka tapauksessa, kadut ja talot alkoivat hiljalleen nousta esiin yön pimeydestä. Jossakin kaukana, korkean kirkon tornissa, kellot jylisivät tervehdystään uudelle päivälle. Muutamat kauhoivat vettä naamalleen kaupungin läpi kulkevasta joesta, pyrkien parhaansa mukaan välttelemään tarpeitaan tekeviä. Torikojuja availtiin jo nopeaan tahtiin ja ensimmäiset kaupat ja liikkeet availivat oviaan yövartioston miehien lopettaessa vuoronsa. Ja väki seurasi jälleen kerran pelon ja huolen sekaisin ilmein, kun näiden paikan ottavat päivävartijat astelivat synkkinä kohti sikamäkeä. Jälleen kerran...
Iksaalla ei ollut tällä hetkellä erityisen paljon hajua juuri mistään. Oikeastaan tämä joutui keskittymään pitkän hetken vain tajutakseen, että makasi jätekasassa sen majatalon takana, johon oli eilisiltana sattunut erehdyksessä astumaan. Ei todellakaan mikään hyvä paikka, olivathan nämä päästäneet tämän sisään ja vielä palvelleetkin. Muistikuvat viime yöstä olivat hataria, ja niihin liittyi lähinnä paljon väkevää juotavaa ja outoja kasveja. Siitä, miksi tämä tällä hetkellä väänsi itseään ylös tunkiosta, rotalla ei ollut enää hajuakaan. Olo oli hatara, ja monella tavalla väsynyt ja huono. Päätä särki ja jokin viime öinen utu leijaili vieläkin aivoissa, rakkoa painoi ja suuta kuivasi. Kielen päällä maistui raadolta. Hitaasti ja varovaisesti Iksaa tarkasti yleisen tilanteensa. Eittämättä yhä hengissä, ja näillä näkymin useiden arpien ja vanhojen naarmujen seuraan ei ollut lyöttäytynyt viime yön jäljiltä uusia, tuoreita tuttavuuksia. Kumpikin repaleinen korvakin oli tallella, eikä hännästäkään puuttunut mitään. Omaisuuttaan Iksaa tosin ei nähnyt missään. Ei keihästään eikä reppuaan. Vyö oli tosin yhä paikallaan, eikä kukaan ollut koskenut siihen pujotettuun, puutuppiseen veitseen. Edes Gruutia ei näkynyt missään lähettyvillä, olkoonkin ettei rial ollut erityisen huolissaan. Gruut oli kova otus, ja fiksumpi kuin olisi voinut luulla. Mitä todennäköisimmin se ilmaantuisi jostain ajan kanssa. Iksaa sen sijaan ei ollut varma siitä, miten hyvin selviäisi päivästä, jos ei pikapuoliin tekisi jotakin. Iksaa, vankkatekoinen rial, valtava ja hyvin, hyvin etäisesti ihmismäinen jyrsijä, jättiläisrotta kahdella jalalla, otti varovaisesti tukea seinästä, potkaisi puolimädän kaalinpään tieltään ja vinkaisi sen pamahtaessa yllättävän kovaa kivisen majatalon takaseinään. Sitten tämä askelsi aavistuksen hoiperrellen pois sivukujalta, kaupungin hälinään ja kohti vettä. Päässä hakkasivat vasarat, eikä rotta kyennyt keskittymään yhtään mihinkään. Mitä eilen olikaan tapahtunut, olisi se saanut eittämättä jäädä tapahtumatta. Aivan vain jo siksi, että auringonvalo oli sokaista. Muutama työläinen sylkäisi rottiaisen suuntaan tämän hoiperrellessa ohitse, mutta tällä hetkellä Iksaata kiinnosti harvinaisen vähän.
Uusi päivä oli aluillaan. Ainakin niille, jotka siihen heräsivät...
|
|
welma
Member
Söpöliini höpöliini tekee virallisen wempulan :3
Posts: 274
|
Post by welma on Sept 13, 2011 20:44:07 GMT 3
Yleensä joenvarren seuraaminen kannatti. Tällä kertaa vain ei. Herättyään joskus aamuyöllä kissa ei ollut saanut enää unta ja oli jatkanut kävelyään kohti ns. suurta tuntematonta. Olihan hän toki kylän löytänyt, mutta sen antama ensivaikutelma ei ollut ollenkaan imarteleva. Eikä syynä tällä kertaa ollut vain se, että pitkän takin alta vilkkuvaa häntää ja hatun alta työntyviä kissankorvia katsottiin kieroon, vaan jokaisella vastaantulijalla oli ollut kasvoillaan jotenkin kauhustunut ilme. Moinen jokaista vaivaava aamupaniiki herätti epäilyksiä. Jokin verran ihmisten puheita kuunneltuaan kissa ymmärsi, että kaupungissa taisi liikkua jonkin sortin massamurhaaja tai jokin vastaava. Ajatus, että kylästä kannattaisi poistua nopeasti ja vähin äänin nousi kissan mieleen väistämättä. Mutta ajatus jäämisestä oli liian mielenkiintoinen.
Seuraavaa liikettä tosin sietäisi harkita hetken. Hänen ammatissaan ei tällaisessa jamassa olevassa kylässä liiemmin juhlittu. Ei raha tosin kissan suurimpia huolenaiheita ollut, edellisestä keikasta pitäisi tytön suorittaman laskutoimituksen mukaan vielä jonkunen lantti jäljellä. Aikansa kuluksi kissa päätti istahtaa joenpientareelle ja pistää tupakaksi. Loppu päivänä tuskin olisi minkään sortin toimintaa tiedossa, joten miksi vaivautua lähtemään minnekkäään? Majapaikan hankkiminen ei tässä vaiheesa päivää tuntunut tärkeältä eikä nälkäkään vaivannut. Ainut ikävä puoli oli se, että joella liikkui melko runsaasti ihmisiä, eikä hälinä tuntunut tarkkoihin korviin hyvältä. Varsinkaan kun joukosta erotti satunnaisesti itseensä kohdistuvia kommentteja. Ihmisten puheissa hänestä aiheiksi nousivat mm. erikoisen väriset -eli räikeän punaiset- lierihattu ja pitkä takki ja tietysi se ettei tyttö ollut ihminen. Kissa huokaisi syvään eikä viitsinyt ottaa nokkiinsa. Aina ne puhuivat noin. Oli kylä missä tahansa ja milloin tahansa niin nuo aiheet nousivat aina esiin hänen selkänsä takana. Vaan moinen lakkaa kiinnostamasta kun sitä kestää tarpeeksi kauan. Kissa imaisi vielä viimeiset savut tupakastaan ja nakkasi tumpin jokeen. Kissa ei tehnyt elettäkään edetäkseen tutkimaan kylää. Liikaa ihmisiä. Vaan kuten sanottua, eihän hänellä vielä toistaiseksi ollut kiire mihinkään.
|
|
|
Post by submarine on Sept 13, 2011 22:03:36 GMT 3
((Heh, kaupunki jos tarkkoja ollaan.))
Virran myötä lipui jokin tumppi, jonka Iksaa oli vähällä kauhaista kitaansa pestessään itseään edes jollakin lailla elävien kirjoihin. Vesi selvensi hieman päätä ja oloa, ja vaikkei se yksinään riittäisikään vielä, oli se ainakin hyvä alku. Ainakin pahimmat hajut lähtivät, olkoonkin että vesi oli kylmää eikä rotta varsinaisesti pitänyt itsensä kastelemisesta heti aamusta - tai yleensä ollenkaan, vedellä läträäminen oli ihmisiä varten. Mutta välistä oli pakko. Olipa miten oli, tämä tuli vilkaisseeksi ohimennen ylävirran suuntaan, josko saisi silmiinsä äskeisen roskaajan. Tiedäpä siitä, mutta jotakin muuta vähintäänkin silmiinpistävää kyllä näkyi. Joen lähettyvillä, väenpaljouden keskellä, seisoskeli harvinaisen räikeä tapaus. Kauempaa Iksaan oli vaikea sanoa tästä juuri mitään, rotilla oli huonot silmät ja kaikki tuppasi olemaan hieman utuista. Mutta siitä huolimattakin tämä tapaus sattui silmään eittämättä hyvin. Jostain syystä tämä oli kiskonut päälleen räikeänväriset vaatteet, jotka aivan varmasti saivat tämän erottumaan joukosta kuin joukosta. Iksaa kauhaisi hieman lisää vettä naamalleen ilmestystä syynätessään ja urahti vieressä veden valtaavista rotista jupisevan ukon suuntaan piittaamatta sen suuremmin.
Vatsa tuntui pikkuhiljaa uskaltautuvan valittamaan tyhjyydestään, kun Iksaa alkoi olla siinä kunnossa, että syöminenkin tuntui taas mahdolliselta. Siihen vain tuppasi tarvitsemaan rahaa, ainakin ihmisten keskuudessa, ja sitä näytti taas vaihteeksi olevan harvinaisen vähän. Rotta lipaisi yleiseksi vahvistukseksi vielä käpälämitallisen vettä suuhunsa, ja suuntasi sitten yhä aavistuksen huterasti, mutta huomattavasti äskeistä varmajalkaisemmin kohti räikeänpunaista ilmestystä. Tämän rotta valitsi lähinnä hetken mielijohteesta ja paremman puutteessa. Kukaties näin oudolta tapaukselta liikenisi rahaa jaeltavaksi rotillekin, tai sitten tämän ihmettely saattaisi muuten vain osoittautua mielenkiintoiseksi. Saisipahan ainakin muuta ajateltavaa päänsäryn keskelle...
|
|
welma
Member
Söpöliini höpöliini tekee virallisen wempulan :3
Posts: 274
|
Post by welma on Sept 14, 2011 19:03:44 GMT 3
//No ei se nyt ole niin pilkulleen käytän "kylä" sanaa automaattisesti jostain syystä..// Nouseva aurinko paistoi talojen välistä kirkkaasti ja joen pinta heijastisäteet suoraan kasvoihin. Jonka takia Cornelia painoi päätään hiukan, saadakseen hatun lierin varjostamaan kasvojaan. Oli tulossa lämmin päivä. Kissa katseli vähän aikaa joen ranta viivaa ja päätti istuamaahan. Kukapa sitä koko päivää jaksaisi seistäkkään. Istutuaan kissa sattui vilkaisemaan rantaan ja havaitsi siellä rotan. Parin sekunnin pika-arvioinnin jälkeen totesin sen liian suureksi olemaan tavallinen rotta, kyseessä oli siis jokin niin kutsuttu poikkeava yksilö, eli ei ihmien eikä suoraan mikään eläinkään. Oli kissa toki noille olennolle jonkin yleis nimityksenkin kuullut, muttei jaksanut muista mikä se oli, rottanen tai rottiainen tai vastaava. Niitä kun ei nähnyt juuri koskaa varsinkaan kun oli tapana liikuskella näin ihmisten seassa, joten nimi oli päässyt unohtumaan. Näkyä sen enempää miettimättä Cornelia kaivoi itselleen uuden tupakan. Cornelia laski akin alas hartioiltaan ja veti keuhkonsa täyteen savua. Oikeastaan hänen oli pitänyt lopettaa tupakointi jo ajat sitten, tai oikeastaan hänen ei koskaan pitänyt aloittaakkaan. Mokomaan kun upposi julmetusti rahaa ja ei se miteenkään terveellistä muutenkaan ollut. Tätä pohtiessaan kissa huomasi rotan tulevan kohti. Mitähän tuo mahtoi haluta? Kissa mittasi rotan katseellaan mitäänsanomatta ja odotti mitä toisella mahtoi olla sanottavana.
|
|
|
Post by submarine on Sept 14, 2011 19:36:34 GMT 3
((Heh, indeed.))
Ja sitten tuijoteltiin. Iksaa napitti ilmestystä, ja ilmestys räikeissä vaatteissaan napitti Iksaata. Näin läheltä rotta pystyi oikeastaan näkemään, ettei kyseessä ollut varsinaisesti ihminen, vaan jotakin sinne päin. Käytti vaatteita, joten oli tämä kaikesta huolimattakin silti aivan tarpeeksi lähellä ihmistä Iksaan mittapuulla. Kissaa siinä näytti ainakin olevan, eikä kyseessä ollut ensimmäinen kissaotus, jonka rotta oli kohdannut. Olkoonkin, että tämä nimenomainen haisi huomattavasti pahemmalta kuin... mikä se nimi oli ollut... Cathryn? Jokin sellainen. Hajulla tosin oli mitä todennäköisimmin tekemistä niiden sätkien kanssa, joita tämä näytti polttavan. Rottiainen yskäisi ohimennen ja köhäisi pari kertaa, ennen kuin varsinaisesti siirtyi tuijottelusta mihinkään muuhunkaan.
"Heitä lantti", Iksaa lopulta vinkaisi. Kuten kaikilta rotilta, se pääsi tältäkin melkein kuin ihmisen tukahtunut kirahdus. Rialeilla saattoi olla tarpeeksi älyä sanoihin, mutta huonosti välineitä. Se saattoi olla harvinaisen kömpelöä jopa tämän yritykseksi, mutta rotan pää ei vielä oikein toiminut, eikä tämä keksinyt mitään parempaakaan, vaikka yritti. Kukaties tämä heittäisi kuin heittäisikin lantin. Tai sitten ei, ja täytyisi miettiä jotakin muuta. Tämä köhäisi jälleen muutaman kerran savun tunkiessa kuonoon ja sylkäisi sivuun, ennen kuin jatkoi tuijottamista.
|
|
welma
Member
Söpöliini höpöliini tekee virallisen wempulan :3
Posts: 274
|
Post by welma on Sept 15, 2011 0:50:30 GMT 3
Kissa vilkuili rottaa epäluuloisena, hemmettiäkö se oikein tänne tuli? Ja pitikö sen vielä noin protestin omaisessti kohiä? Mitäs tulit siihen saakeli. Kyllähän tuolla muuallakin tilaa olisi. Yhtään saarnaa tupakoinnin vaaroista ei kyllä jaksa nyt kuunnella. Kissa tuojotti kummastuneena viereensä tullutta rottaa. Mokomalla oli pokkaa tulla ruinaamaan rahaa. "Kuule tuskin" kissa sanoi ikäänkuin naurua pidätellen. Olihan tilanne sinäänsä huvittava. Ensin oli tuijoteltu ja nyt tuo keskustelun avaus.
Cornelia tujotti rottaa aikansa ennen kuin sai taas suunsa auki ja kysysi "Mikäs sinä mahdaat olla miehiäsi kun noin naisilta tulet rahaa ruinaamaan?" Samalla kissan häntä heilahti tyytymättömyyden merkiksi puolelta toiselle muutaman kerran. Tällä välin tupakkakin oli loppunut ja kissa heitti tumpin taas tuttuun tapaan jokeen.
//Tulipa siitä lyhyt :/
|
|
|
Post by submarine on Sept 15, 2011 1:06:24 GMT 3
((Lyhyt on ihan jees.))
Iksaa tuijotteli hetkisen kissamaista otusta, olematta aivan varma mitä tämä nyt tarkalleen ottaen haki. Mutta ainakaan ei näyttänyt turhan myötämieliseltä, mikä tietenkin vaikeutti asioita. Ohimennen rotta seurasi lentävää tumppia ja tuijotteli hetken sen perään, keksimättä oikein parempaakaan. "Ei mies. Rotta. Rotta", Iksaa auttoi ilmeisesti aavistuksen yksinkertaista otusta. Siitä tällä ei ollut hajuakaan, mitä kissan sukupuoli liittyi mihinkään. Kai se oli jokin ihmisten sun muiden juttu. Olipa miten oli, Iksaalle alkoi tulla olo, ettei tämä ollut nyt aivan perillä tilanteesta. Siksipä rotta joutuikin tuijottamaan toisenkin pitkän, päätä raapivan hetken ennen kuin keksi mitään, millä jatkaa mihinkään suuntaan.
"Mikset anna?" Iksaa vinkaisi, suunnilleen parisenkymmentä hetkeä jäljessä. "Ei ole, nälkä. Tarvitsee rahaa, eivät anna muuten", rotta selvensi vielä ahdinkoaan tapaukselle, huitoen varmemmaksi vakuudeksi käpälällä yleistä viitoitusta vikinöilleen. "Varmaan vähän on antaa kun on tuollaiset päällä", tämä pohdiskeli vielä, tuijottaen otuksen räikeitä vaatteita.
|
|
welma
Member
Söpöliini höpöliini tekee virallisen wempulan :3
Posts: 274
|
Post by welma on Sept 15, 2011 17:10:33 GMT 3
//Hyvä // "No kyllähän minä näen että sinä olet rotta. Ja harvemmin sitä näkee että miespuolinen tulee pummaamaan rahaa." Pöljä eläin, luuliko se että kissa on ihan sokea? Hetksen joessa lipuvaa tumppia tuijotettuaan Cornelia nousi ylös lähteäkseen, tilanne kun ei tuntunut millään muotoa etenevän, eikä kissa ollut erityisen sosiaalisella tuulella. Hän kääntyi ja ehti ottaa pari askelta ennen kuin kuuli rotan jatkavan. "No ei tällä hetkellä nyt vaan ole rahaa jaettavaksi asti." Kissa vastasi suoraan, kääntymättä katsomaan rottaa. Sen mainitessa olevansa nälkäinen Cornelian sisällä heräsi pienoinen sääli, kissa kun tiesi ettei nälkä ollut laisinkaan mukava tunne. Tyttö käänti katseensa kohti taivasta ja ajatteli, että kai sitä nyt nälkäiselle joku pikku kolikko löytyisi. Cornelia oli juuri kääntymässä, sanoakseen nuo äskeiset mietteensä, mutta rotan seuraavat sanat karkottivat pienimmätkin säälin tunteet ja tilalle astui viha. "Ja mitähän helvettiä sinä tuolla tarkoitit?" Hattu ainakin oli jo melko vanha. Cornelia oli saanut sen joskus aikoinaan lahjaksi perheeltään, punainen väri merkitsi voimaa ja punaisilla lahja vaatteilla tarkoitettiin toivoa, että toisesta siis tulee vahva, niin henkisellä kuin fyyssiselläkin tasolla. Takki nyt sitten oli vain sattunut löytymään jostain vähän sen jälkeen kun Cornelia oli kotoaan lähtenyt. Mutta silti kissa ei halunnut sietää tuollaista kommenttia niistä. Kyllähän ihmiset niistä toki aina selän takana puhuivat, mutta se oli eriasia, ainakin jollain tasolla.
|
|
|
Post by submarine on Sept 15, 2011 19:17:09 GMT 3
"Uros", Iksaa korjasi jälleen yhdessä silmänräpäyksessä. Ihmiset olivat miehiä, rotat uroksia. Ja jos olisi oikein yrittänyt, olisi tämä jopa ehkä onnistunut olemaan närkästynyt moisesta sekaannuksesta, mutta antoi kuitenkin asian olla. Otus ei kaiketi vain tiennyt kunnolla, miten asioiden oikea ja kunnollinen laita oli. Ja sitä paitsi hetken verran tapaus näytti äkkiä harvinaisen paljon suotuisemmalta, joten kannatti olla kilttiä rottaa muutenkin. Sai lantin ja sillä pahaa ruokaa.
Ja sitten kissaotus olikin äkkiä harvinaisen ärhäkkänä, kun vaatteista oli menty toteamaan jotain. Iksaa otti pari askelta taaksepäin harvinaisen hämmentyneenä, kohottaen vaistomaisesti käpäliään ylös. Yleensä niissä tosin lepäsi rotan keihäs, joten nyt ele näytti lähinnä vain harvinaisen typerältä. Iksaata tosin kiinnosti tällä hetkellä enemmän se, että hirmuisa otus räikeissä vaatteissa oli selvästikin aikeissa kynsiä silmät päästä tai jotakin vähintään yhtä epämiellyttävää. Ja hetken verran rotta oli siitä huolimatta aikeissa vastata täysin rehellisesti. Mutta jopa tämä oli oppinut tässä ajassa tarpeeksi ihmisten sun muiden sosialisoinnista, että tiesi sen olevan pieni itsemurha. "Kun ovat niin... erikoiset! Maksaneet varmaan paljon!" Iksaa vinkaisi aavistuksen hädissään, yrittäen korjata mahdollisimman nopeasti. Toinen mahdollisuus olisi ollut mennä siihen, mitä sanottiinkaan punaiseen verhottujen naiseläjien tekevän työkseen, ja miten sitä kautta tällä varmasti olisi rahaa, mutta rotta epäili pahasti sen saattavan kopsahtaa omaan nilkkaan erehdyksen kohdalla. Pahasti. Mahdolliset syntiseksi väitetyt ammatit jääkööt toiseen hetkeen.
|
|
welma
Member
Söpöliini höpöliini tekee virallisen wempulan :3
Posts: 274
|
Post by welma on Sept 22, 2011 17:12:58 GMT 3
Cornelia tuhahti rotan korjaukselle. Jos mokoma luuli antavansa tuollaisella puheen korjailulla itsestään jotenkin fiksun kuvan, se oli väärässä. Moinen oli lähinnä raivostuttavaa. Normaalisti tuollaisia vedettiin turpaan, mutta kun toinen oli aseeton ja muutenkin puolustus kyvyttömän näköinen, niin olkoot.
Kissa katsoi rottaa hämmennyksen, huvittuneisuuden ja edelleen hiukan vihaisen sekaisella ilmeellä. Mitähän tuostakin kommentista pitäisi ajatella? Rotan oli selvästi pitänyt miettiä millä sanoilla hän vaatteita kuvailisi, mutta silti. Kissa ei halunnut tietää miten rotta olisi vaatteita rehellisesti kuvaillut, joten hän päätti kelpuuttaa rotan selityksen. -Hattu on lahja, eikä takkikaan paljoa maksanut. Ja mitä niiden väriin tulee, niin meikäläisten keskuudessä punainen merkkaa voimaa, kissa sanoi jo rauhoittuneena. Samalla Cornelia työnsi kädet taskuihinsa ja tunsi niiden pohjalla muutaman kolion. Hetken niitä sormeiltuaan kissa totesi niiden olevan sen verran arvokkaita, että niillä saisi edes jonkin verran murua rinnan alle. Sen enempää ajattelematta kissa nosti yhden kolikon taskustaa ja ojensi kätensä rottaa kohti sanoen: -Saat sen jos vielä kerrot nimesi.
|
|
|
Post by submarine on Sept 22, 2011 18:58:18 GMT 3
Iksaa tuijotteli kissaotusta ja tämän vaatteita hetken, pää aavistuksen kallellaan ja korvat aavistuksen epäilevästi luimunpuolella. Ihmisillä sun muilla oli aina tarve kantaa merkkejä, jotka kertoivat kantajiensa voimasta vain ja ainoastaan, koska nämä sanoivat niin. Rotta näki vain vaatteita, jotka eivät kertoneet yhtikäs mitään mistään. Rialeiden kohdalla se oli paljon järkevämpää; voimaa merkitsi voiman käyttäminen. Iso rotta oli voimakas rotta, ja tarpeen vaatiessa voimakkain oli se, jolla oli eniten rahkeita todistaa asia. Voimastaan merkkejä kantavat kantoivat oikeita todisteita, eivät vain väitteitä. Ja Iksaalle pelkkä vaate, tai oikeastaan pelkkä sen väri, ei vielä tarkoittanut mitään. Ei, ellei kissa ollut joutunut puremaan jokaista muuta punahattuista naamaan oikeudesta käyttää sitä. Tuskinpa, mutta väliä hällä, ei rotta aikonut ruveta kinaamaan asiasta, kun tapaus nyt kerran vaikutti aavistuksen suopeammalta.
Äkkiä kissa veti kuin vetikin esiin muutaman lantin. Iksaa oli jo ojentamassa käpälää, mutta tämä halusikin siitä jotakin vastapalvelukseksi. Tämä halusi tietää rotan nimen. Pyyntö oli melkoisen outo, ja hetken verran tämä tuijottelikin taas naista pohdiskellen. Eipä kai siitä mitään haittaakaan olisi, mutta harvempi kuitenkaan kysyi. "Iksaa. Mutta on minun. Et voi ottaa sitä", rotta lopulta vastasi, painottaen nimensä omistajuutta. Olihan se tälle annettu, ja vaikka se oli eittämättä hieman nuhjuinen ja käytetty nimi, se oli silti Iksaan. Ei muiden. "Iksaa Rottakeihäs", rial tarkensi suin surmin, vaikka tiesikin rienaavansa.
|
|
welma
Member
Söpöliini höpöliini tekee virallisen wempulan :3
Posts: 274
|
Post by welma on Oct 1, 2011 1:45:29 GMT 3
Taas rotta näytti Cornelian silmissä siltä, että on sanomassa jotain niin kutsutun älykästä. Ärsyttävää tuo tuommoinen. Miksi sen pitää olla noin epäluuloinen? Rotta oli kuitenkin hiljaa, onneksi. -En minä sinun nimeäsi meinaa ottaa, omastani kuitenkin sen verran pidän. Kunhan uteliaisuuttani kyselen. Kissa sanoi aavistuksen huvittuneena. Kyllähän sitä aina joskus tarvitsi peitenimeä, mutta ei tyttö kuitenkaan nimiä näin röyhkeällä tavalla vienyt. Kissa pudotti kolikot toisen käteen, jos tuo nyt myöhemmin ottaisi ja kuolisi nälkään, niin ainakaan se ei olisi kissan syytä. -Oma nimeni on Cornelia. Kissa nosti kädet ilmaan ja venytti selkäänsä. Oli jotenkin mystisen rento olo. Aurinko oli jatkanut nousuaan ja näytti olevan tulossa kaunis päivä. //Sori jos tuli tosi lyhyt. Kirjotan puhelimella enkä osaa yhtään arvioida
|
|
|
Post by submarine on Oct 1, 2011 14:59:55 GMT 3
((Eipä mittään, heh.))
Kissantapainen otus antoi kuin antoikin lopulta rahaa, ja lantteja hieman syynättyään Iksaa tunki ne vyöltään roikkuvaan, tyhjänpuoleiseen pussiin. Ei niillä paljoa saisi, etenkään rottana, mutta silti tarpeeksi että vatsa lopettaisi valittamisensa. Tai kukaties vain saisi enemmän tarmoa ruuan makuun päästyään. Olipa miten oli, rotta urahti jotain puolittaisen kiitoksen suuntaista, vaikkei ollut edes nyt enää varma, muistiko juuri kerrottua nimeä. Täälläpäin otuksilla oli outoja nimiä, eikä tämä koskaan oikein tiennyt niistä. Ainakaan tämän ei tarvitsisi murehtia, että Iksaa aikoisi varastaa sen. Ei, tämän oma, hieman nukkavieru ja vähemmän hienokin nimi oli huomattavasti parempi. Hetken verran Iksaa tuijotteli kissaa, tietämättä tarkalleen, mitä seuraavaksi olisi tehtävä. Kaiketi olisi vain aika häipyä takaisin ihmisvilinään ja etsiä jotakin syötävää. Mutta sitten taas toisaalta, tämä vaikutti ensimmäiseltä edes suunnilleen kiinnostavalta tapaukselta koko kaupungissa pyörimisen aikana, ja seuraavaksi olisikin sitten kai vuorossa taas sitä tavallista sorttia. Eli lapsia viskomassa rottaa omenoilla ja vartijoita tuijottelemassa ikävästi sun muuta sellaista.
Iksaa kiskaistiin pitkälti kirjaimellisesti ja vähintäänkin ikävästi tuijottelustaan ja pohtimisestaan, kun äkkiä vihainen, käskevä ärähdys siivitti kovaa tönäisyä, joka sai tämän hoipertelemaan kauemmas. Nopea vilkaisu paljasti tönijän joukoksi kaupunginvartijoita, saapastelemassa kiireiseen ja kireään sävyyn jonnekin. Nämä tönivät ärhäkkään sävyyn tielle sattuvia sivuun ja pitivät kovaa ääntä. "Häipykää! Tietä vartiostolle! Helvettiin tieltä!" kuului ärhäkkä ärinä, kun kymmenkunta vartijaa marssi jonnekin yhtenä potkivien saappaiden, tönivien käsien ja yrmeiden naamojen sekamelskana. Iksaa jäi hieromaan kylkeään, johon oli saanut napakan kolautuksen, urahtaen kerran jos toisenkin.
|
|
welma
Member
Söpöliini höpöliini tekee virallisen wempulan :3
Posts: 274
|
Post by welma on Oct 6, 2011 20:44:47 GMT 3
Mitenhän tästä nyt etenisi? Rotta oli nyt saanut kolikkonsa, eikä kissan enää tarvitsisi ottaa siihen kontaktia. Iksaaksi esittäytynyt olento oli kuitenkin jollain tasolla sen verran mielenkiintoinen ettei kissa halunnut tehdä elettä poistuakseet, tai pyytääkseen rottaa jatkamaan matkaansa. Toisaalta moisen ajatuksen julki tuominen näin lyhyellä tuntemis ajalla, saattaisi vaikuttaa melko tungettelevalta, joten kissa päätti pysyä hiljaa. Cornelia pisti kädet taskuihinsa ja vilkuili Iksaata vaivihkaa, ei näyttänyt olevan kiire lähteä hänelläkään. Kerta kaikkiaan kummallinen tilanne.
Seuraava kissan tajuama asia oli töytäisy selkään joka melkein kaatoi hänet. Tasapainonsa palautettuaan kissa tarttui vaistomaisesti aseisiin takkinsa sisäpuolella. Ennen kuin mitään peruuttamatonta ehti tapahtua, kissa irrotti kätensä aseista ja puristi ne nyrkkiin sivuillaan. Häntä heilui äkäisesti kun kissa ajatteli, että jos nyt olisi yö, eikä tällä olisi ketään, niin hän olisi ampunut jokaisen nyt vartiostossa olleen miehen, varmasti olisi, eikä olisi tuntunut missään. Nyt kissa päätti purkaa agressionsa huono onniseen kiven murikkaan kenkänsä vieressä. Hän keskitti kaikki vihan tuomat energiat toiseen jalkaansa ja potkaisi kiven komeassa kaaressa toiselle puolelle jokea. Pari raskasta huokausta ja äkäisyys oli melkein poissa, kasvojen ilme tosin oli vielä kieli ärtymyksestä. Rauhoittumisen myötä kissa havaitsi kuinka paljon selkään sattui. Tönäisy oli osunut kohtaan joka kissa oli alle viikko sitten ilmeisesti humalapäissään onnistunut kolhimaan. -Jos minä vielä joskus näen nuo niin... kissa murisi itsekseen ja hieroi selkäänsä.
|
|