|
Post by grishmak on Sept 8, 2011 21:52:54 GMT 3
Hilo Ulvoi tuskasta, kun hän tunsi rotan hampaiden uppoavan käpäläänsä. Samalla, kun hän yritti saada käpäläänsä vapaaksi, hän tunsi, kuinka huone alkoi heikosti täristä. Pian seinillä oleviin kynttelikköihin syttyivät tulet. Hilo nielaisi lievästi peloissaan, sillä hänellä oli ikäviä kokemuksia Zitan herättämisestä.
Zita, hiemaan jo kurttuinen ihmis velhotar, asteli ärtyneenä ja lievästi kiroten yökaavussaan ruokasaliin, jossa hän näki verta puhtaalla lattialla, hopeat sikinsokin ja suojattinsa rimpuilemassa pöydän alla. "Nyt paikka. Ja sitten selitys." Zitan ääni oli voimakas, muttei mikään huuto kuitenkaan.
|
|
|
Post by submarine on Sept 8, 2011 22:08:49 GMT 3
Yksi salaisuus hengissäselviämiseen oli se, että tiesi koska oli aika purra käpälää, ja koska suunnata harvinaisen nopeasti muualle. Ja juuri nyt oli juoksemisen aika. Ikalla ei ollut hajuakaan siitä, kuka tai mikä tämä uusi tulokas oli, mutta kaikesta päätellen kyseessä oli huomattavasti vähemmän mukava tuttavuus. Koko touhu oli mennyt vähintäänkin metsään, ja nyt oli aika minimoida menetykset ja kadota. Ikka irroitti otteensa hukan käpälästä ja suuntasi vaikertavan otuksen navanalusille napakan potkun, ennen kuin ampaisi pöytänsä alta kohti ovea, ja toivon mukaan sitä kautta sitten kohti ulko-ovea. Susi oli mitä todennäköisimmin paljon kiinnostuneempi murjotusta raajastaan kuin oven vahtimisesta, ja vaikka vanhahko ihminen saattoikin olla riski, oli narttu silti valmis ainakin kokeilemaan nopeuttaan,
|
|
|
Post by grishmak on Sept 17, 2011 23:53:00 GMT 3
Zita huomasi, että pöydän alta pakeni jokin rottamainen otus. joka oli hänen mielestään äärimmäisen iljettävä. Hän ei todellakaan aikonut päästää rottaa pakoon, sillä Zitalle oli selvää, että tämä oli ainakin osasyy huoneessa vallitsevaan kaaokseen. Hän turvautui magiaansa ja sulki oven aivan rotan kuonon edestä. "Hilo, mitä tämä... otus tekee täällä!" Zitan huutaessa Hilolle, hänen magiansa sai ilman hänen ympärillään väreilemään.
Hilo ei ollut varma olivatko hampaat tuntuneet ikävämmiltä, kun ne olivat pureutuneet hänen käpäläänsä vai, kun ne irtosivat. Sillä haavoja alkoi edellisen kivun lisäksi myös kirvelemään. Lisäksi rotan potku osui nappiin, mikä sai Hilon yksinkertaisesti haukkomaan henkeään ja käpertymään käpälät jalkojensa välissä. Tässä tilanteessa pelkkä liikkuminen teki kipeää. Pian Hilon korvat lävisti Zitan huuto, mikä vain pahensi kipuja. Hilo ei pystynyt vastaamaan muuten, kuin vinkumalla.
|
|
|
Post by submarine on Sept 18, 2011 0:11:40 GMT 3
Ikka oli jo melkein vapaana, melkein turvassa, kun ovet pamahtivat kiinni kuonon edestä kuin jonkin näkymättömän voiman paiskaamina. Rotta ehti vinkaista jokseenkin hämmentyneenä, ennen kuin törmäsi melkeinpä pää edellä jämäkkään ukseen. Hetkeen susi ei ollut ainoa kivusta lyyhistynyt otus, olkoonkin että rotannarttu lyyhityi vasten ovea johon oli törmännyt, ei lattialle. Ilmassa haisi äkkiä mahti ja magia, se kiersi viikset rullalle, ja se riitti saamaan Ikassa aikaan vähintäänkin kovaa pelkoa ja inhoa. Piti päästä pois, nyt eikä heti, mutta pakoreitit olivat harvinaisen vähissä. Nykimisestä huolimatta ovi ei suostunut ystävällisesti aukeamaan, ja muutaman kerran temmottuaan Ikka pyörähti ympäri silmät ymmyrkäisinä, pälyillen villisti ympärilleen uudtta pakoreittiä hakien. Ovet oli nyt käyty läpi, eikä oudon, vanhan naisen huomio varmaankaan pysyisi pitkään arkoja paikkojaan hoivaavassa sudessa. Ikkunoita tosin oli. Ja vaikka se olikin typerää, rotan jokainen vaisto vinkui nyt häipymään hippulat vinkuen. Vanha kaava oli tähän asti toiminut kaikin puolin, joten paniikkivikinän saattelemana narttu sieppasi maasta jonkin jo paiskaamansa arvoesineen, ja heivasi sen kohti lähintä ikkunalasia, ennen kuin ampaisi itse perään. Narttu odotti, toivoi, saavansa kuulla lasin lohdullisen räsähdyksen ja helinän, joka kertoisi tien aukeamisesta vapauteen...
|
|
|
Post by grishmak on Sept 18, 2011 22:21:17 GMT 3
Zita sai jälleen huomata hilon kyvyttömyyden toimia, kun tämä vain makoili lattialla, kun talossa oli tunkeilija. Sen sijaan Zita oli varsin kykenevä toimimaan. Kun rotta heitti hopeisen pikarin ikkunasta läpi ja syöksyi sitä kohti, Hän käytti magiaansa ja nappasi rotan lattialta nostaen tämän ilmaan. nainen siirsi rotan lähemmäs, jolloin hän erotti, että kyseessä todellakin oli suurehko rotta, mutta piti sen kuitenkin tarpeeksi kaukana, ettei haistanut sitä.
"Nyt saat luvan selittää mitä teet talossani keskellä yötä." Zita vahvisti ääntään magialla ja samalla pyöritteli rottaa tutkien omituisen otuksen rakennetta.
|
|
|
Post by submarine on Sept 18, 2011 22:56:44 GMT 3
Ikka vinkaisi jokseenkin katkerasti ja järkyttyneenä, kun vapauden sijasta tämä kiskaistiinkin ilmaan yhtä huolimattomasti ja kevyesti kuin lapsen lelu. Tämä potki turhaan ilmaan ja yritti kurottaa otetta jostakin, mutta vanha nainen oli vain nostanut tämän ylös niin, että vatsanpohjasta nappasi. Toisaalta se saattoi johtua painottomuuden vuoksi aivan jo siitäkin, että naiselle tämä ei nähtävästi ollut temppu eikä mikään. Se sai aina miettimään ikävästi, mitä muuta tämä mahtoikaan kyetä tekemään. Sitä keksi nopeasti kaikenlaista ikävää kun vähän mietti...
Ikka jäi kellumaan harvinaisen avuttomasti ilmaan, eikä viaton seiniä pitkin vilkuilu todennäköisesti auttanut. Eikä myöskään valehtelu, tässä kohtaa oli kaiketi hyvin turha yrittää selittää olevansa vain viaton sivullinen. Se oli ikään kuin suljettu mahdollisuus siinä kohtaa kun tiirikoi oven auki ja tunki säkin täyteen pöytähopeita yön pimeydessä. Ja näin sivumennen, pyörittely tuntui harvinaisen ikävältä, niin paljon kuin narttu epäilikin, ettei ketään kiinnostanut. "Oli nälkä. Ja täällä.. oli paljon... tavaraa", Ikka kokeili varovaisesti kepillä jäätä. Samalla tämä yritti vetää parhaan mahdollisen surkean, säälittävän, pienen ja raukan rotan esityksensä "Ja rotille ei... ei anneta mitään. Kun oli nälkä ja... sellaista", rotta jatkoi, takellellen hieman kun tuli pyörineeksi sinne tänne häiritsevästi. Tässä oli harvinaisen vaikea enää valehdella teoista, mutta aina saatoi ainakin yrittää esittää uhria. Jos nyt ei minkään konkreettisen, niin sitten vaikka vain olosuhteiden.
|
|