Post by submarine on Jul 18, 2011 23:02:48 GMT 3
((Sviitiä odotellen. Taidanpa tehdä niin, etten vielä edes esittele omaa hahmoani tässä aloitusvuorossa, vaan laadin vasta kunnollisen alkuasetelman. Tuon sen sitten seuraavaksi paikalle.))
Alkuilta, ja ilakointi katossaan. Vietettiin keskikesän parhaimpia päiviä, ja se tarkoitti luonnollisesti asianmukasta, perinteistä keskikesän juhlaa. Harva muisti, miksi tarkalleen, ja vielä harvempaa se edes kiinnosti. Väkeä oli hakeutunut kaupunkiin kauempaakin lähikylistä, kuka ansaitsemaan rahaa, kuka käyttämään sitä ja kuka vain ilakoimaan. Suuret juhlat tarjosivat paljon tilaisuuksia kaikenlaiseen, ja moni olikin valmis noista tilaisuuksista hyötymään, kuka mitenkin.
Kaupungin kaduilla kuljeskeli kaikensorttisia juhlijoita, yksinään tai ryhmissä, kuten myös vähemmän juhlavan näköistä väkeä. Eniten väkeä oli kuitenkin kerääntynyt suurelle torille ja sen ympäristöön. Aukiota oli nähtävästi jopa laitettu juhlakuntoon, ja kaikensorttista viihdettä oli tarjolla. Paikalliset ja kauempaa saapuneet runo- ja soittoniekat yrittivät parhaansa mukaan tienata väeltä elantoa, ja ruokaa, juomaa ja yhdentekeviä huvituksia ostettiin kiivaaseen tahtiin.
Suuren osan torista veivät erilaiset kilpailut ja pelit. Väki - usein pienessä halvan oluen tuomassa tuiskeessa - mitteli keskenään kaikenlaisessa. Kulmakunnan suuret uroot väänsivät kättä muiden kannustaessa, painivat, hakkasivat toisiaan kepeillä ja yrittivät muuten parhaansa mukaan todistaa olevansa kovinta kovaa. Ympärillä seuraavat huusivat kannustusta, ja yleinen hälinä oli melkoinen. Tiheässä väkijoukossa kuljeskeli muutama vartijakin seurailemassa tilannetta, mutta pitkälti ilta eteni vielä tässä kohtaa rauhanomaisesti. Kukaties muutosta tulisi sitämukaa, kun tuoppeja kumottaisiin ja puheet yltyisivät, mutta ainakin vielä juhlittiin sovussa - tai ainakin niin sovussa kuin asiaan kuului.
Painikehästä paiskattiin ulos pienensorttinen, huitova mies, joka laskeutui naurunremakan ja pöllähdysten saattelemana olkikasaan. Tämä hieroi kipeitä paikkojaan, huusi muutaman riemukkaan sanasen ja ryntäsi sitten takaisin, vain tullakseen heitetyksi ulos heti kohta uudelleen. Vieressä suurin osa oli jo luopunut omasta leikistään, kun paikallinen kädenväännön kiistaton mestari, valtava mies jonka kourat lähentelivät leipälapioita, iski nyrkin toisensa perään pöytään. Ja hieman kauempana eräs epäonninen soittoniekka pakeni valittaen ja itseään suojaten, kun väki ilmaisi mielipiteensä tämän taidoista kananmunilla. Ja monta muuta juhlahumun täyttämää hetkeä.
Väki piti hauskaa, ja unohti hetkeksi maalliset murheensa.
Alkuilta, ja ilakointi katossaan. Vietettiin keskikesän parhaimpia päiviä, ja se tarkoitti luonnollisesti asianmukasta, perinteistä keskikesän juhlaa. Harva muisti, miksi tarkalleen, ja vielä harvempaa se edes kiinnosti. Väkeä oli hakeutunut kaupunkiin kauempaakin lähikylistä, kuka ansaitsemaan rahaa, kuka käyttämään sitä ja kuka vain ilakoimaan. Suuret juhlat tarjosivat paljon tilaisuuksia kaikenlaiseen, ja moni olikin valmis noista tilaisuuksista hyötymään, kuka mitenkin.
Kaupungin kaduilla kuljeskeli kaikensorttisia juhlijoita, yksinään tai ryhmissä, kuten myös vähemmän juhlavan näköistä väkeä. Eniten väkeä oli kuitenkin kerääntynyt suurelle torille ja sen ympäristöön. Aukiota oli nähtävästi jopa laitettu juhlakuntoon, ja kaikensorttista viihdettä oli tarjolla. Paikalliset ja kauempaa saapuneet runo- ja soittoniekat yrittivät parhaansa mukaan tienata väeltä elantoa, ja ruokaa, juomaa ja yhdentekeviä huvituksia ostettiin kiivaaseen tahtiin.
Suuren osan torista veivät erilaiset kilpailut ja pelit. Väki - usein pienessä halvan oluen tuomassa tuiskeessa - mitteli keskenään kaikenlaisessa. Kulmakunnan suuret uroot väänsivät kättä muiden kannustaessa, painivat, hakkasivat toisiaan kepeillä ja yrittivät muuten parhaansa mukaan todistaa olevansa kovinta kovaa. Ympärillä seuraavat huusivat kannustusta, ja yleinen hälinä oli melkoinen. Tiheässä väkijoukossa kuljeskeli muutama vartijakin seurailemassa tilannetta, mutta pitkälti ilta eteni vielä tässä kohtaa rauhanomaisesti. Kukaties muutosta tulisi sitämukaa, kun tuoppeja kumottaisiin ja puheet yltyisivät, mutta ainakin vielä juhlittiin sovussa - tai ainakin niin sovussa kuin asiaan kuului.
Painikehästä paiskattiin ulos pienensorttinen, huitova mies, joka laskeutui naurunremakan ja pöllähdysten saattelemana olkikasaan. Tämä hieroi kipeitä paikkojaan, huusi muutaman riemukkaan sanasen ja ryntäsi sitten takaisin, vain tullakseen heitetyksi ulos heti kohta uudelleen. Vieressä suurin osa oli jo luopunut omasta leikistään, kun paikallinen kädenväännön kiistaton mestari, valtava mies jonka kourat lähentelivät leipälapioita, iski nyrkin toisensa perään pöytään. Ja hieman kauempana eräs epäonninen soittoniekka pakeni valittaen ja itseään suojaten, kun väki ilmaisi mielipiteensä tämän taidoista kananmunilla. Ja monta muuta juhlahumun täyttämää hetkeä.
Väki piti hauskaa, ja unohti hetkeksi maalliset murheensa.