Hahmon luomisesta

[stfeenix]

..Noniiiin, meikäläinen pääs vauhtiin tässä topiksin tunkemisessa :)

Tällä kertaa kyselisin, et mistä te saatte inspiraation hahmoihinne?


Kun tajusin tossa äsken, kun kuuntelin Hurtsin upeaa biisiä Illuminated, et mie saan aika usein hahmoinspiraationi musiikista. Nimittäin kuunneltuani tovin tuota biisiä alkoi mielessä itää uusi hahmo, tai lähinnä ensin tuli tarina ja sitten aloin siihen tarinaan miettimään hahmoa. Tosin ite kun yleensä musiikkia kuuntelen lähinnä melodian takia, en niinkään sanojen, niin hahmo ei välttis yleensä liity biisin tarinaan mitenkään, vaan lähinnä niihin fiiliksiin mitä musiikin melodia ja laulajan äänenkäyttö ja eleet saa liikkeelle. Sanomattakin selvää ettei tuosta ko. biisistä tullut hirveän iloinen hahmo vaikka biisi ei välttämättä kerro mistään ikävästä asiasta. :D

Ps. Googlatkaa muuten kyseinen biisi ihmeessä, satuin itse sen ihan sattumalta kuulemaan telkkarista kun yleensä en ns. uutta musiikkia saa korviini kun radiota kuuntelen todella harvoin. Eli Hurts Illuminated.


Ja juuri tuolla maalla ollessani kun roudasin ofc mukanani sinne musiikki kovoni, sai uusin hahmoni Irán elämän kun kuuntelin Adelen Set Fire to the Rain, ensin tuli tarina, sitten hahmo.

Ja teettekö te yleensä hahmoja pelin vaatimusten mukaan, vai enemmänkin että yritätte sovittaa jo valmiiksi luodun hahmon peliin? Miulla yleensä käy just silleen, et luon sen hahmon inspiraation pohjalta ja sitten alan miettiä pelejä ja setuppia mihin sen voisi tyrkätä, mielellään mahdollisimman pienillä modauksilla. Tosin muutaman kerran oon onnistunut rakastumaan hahmooni niin paljon et on suunnilleen rautakangen kanssa pitäny saada se hahmo sopimaan peliin :D

Musiikin lisäksi saan myös aika usein ideoita hahmoihini kuvien kautta, miulla kun on valtavan suuri kokoelma sekalaisia maalauksia ja piirustuksia koneellani eri taitelijoilta ja joskus niitä selatessa saattaa iskeä idea hahmoon. Edellinen hahmoni, Orin Uskade, syntyi kun selailin erään pelin hahmopotretteja ja silmiini osui sitten sellainen tatuoitu ikävän näköinen heppuli potrettilootasta ja siitä sai Orin alkunsa.

Tietenkin tässä on se ongelma et kun saan niitä ideoita niiin valtavasti niin hahmokansioni koneellani käy aivan ylikierroksilla joten miulla on ihan syntinen läjä eri hahmoja joita ei koskaan saa mihinkään käytettyä. Paitsi jos kirjottaa jotain stooria mihin hahmot saa mutkattomasti tungettua mukaan, tosin silloin taas tulee se ongelma et sit tarinassa on liikaa merkityksellisiä hahmoja.

..Suunnittelin itseasiassa noista hahmoistani joskus konsoli roolipeliä, niissähän niitä hahmoja voi yleensä olla enemmänkin joilla on jokin rooli. Menin sen takia pelinsuunnittelu kurssillekin koulussa, mut petyi kun ei me tehtykään mitään hiiiiaanoja ja massiivisija monivalita rpitä vaan quake enginellä jotain toispuoleisia FPS räpistelyjä. Nomut ei kai sitä oiskaan voinu vaatia heti mitään WoW:in kaltaista koodaushelvettiä :D ..taisin lipsauttaa itteni tuas aiheesta..

Joskus harvoin saan hahmoihini idean unistani, mut yleensä näen unia jo valmiiksi luoduista hahmoista joten käy tosi harvoin, et nään unen ihan uudesta hahmosta. Mut mites teillä arvoisat Myrkkiläiset, mistä ammennatte ideanne?

[submarine]

Aa, yleensä itse luon hahmojani valmiiksi ja sitten viskon niitä peliin. Siitä kiva että saa vähän pohdiskeltua ja niissä on enemmän sisältöä heti kättelyssä. Toisaalta välistä heitän hyvin raa'an rangan peliin (perusajatus vaikkapa syrjäkujien ketkuttelijasta), ja sitten pelin aikana rakennan sitä. Metkaa touhua kun onnistuu, kun oppii kaikkea jännää omasta hahmostaan pelatessaan.

Ideoita noihin hahmoihin tulee taas melkoisen monesta suunnasta. Yleensä ihan vain omalla pohdiskelulla, mutta toisinaan kaikenlaisesta materiaalista, kuten leffat, kirjat ja muu vastaava. Omanlaisensa yritän toki tehdä jokaisesta, joten inspiraatiota vedetään hyvin perustason asioista, kiinnostavista konsepteista.
Ja sitten loppujen lopuksi ne ovat kaikki rottia, heh.

Jännä sinänsä, että välistä tulee suunniteltua hyvin pitkään hahmoa, joka ei koskaan näe edes päivänvaloa. Ja silti se on kivaa.

[dallan]

Hyvä, että tulee keskustelunaiheita =)


Minä luon hahmoja äärimmäisen harvoin, niin sikäli olen huono vastaamaan. Kaiken kaikkiaan noita on ollut vain 3 kappaletta. Kahdessa on oikeastaan ollut alunperin jokin idea, jota en edes muista enää, mutta siitä ne muuttuvat hahmonkehityksen myötä haluamaani suuntaan. Kolmas ja viimeisin on vielä pysynytkin sellaisena, mitä se alunperin hahmoesittelyssä oli, joten ehkäpä kerron siitä jotain. Muistankin vielä jotain, kun se on aika vasta luotu.

Teen hahmot jonkin asian ympärille, joka minua kiinnostaa ja tässä hahmossa alkuperäinen idea hahmolle oli urheilijat. Seuraan erinäisiä lajeja mielelläni ja jo pidemmän aikaa olin tahtonut kirjoittaa tarinaa en niinkään voiton hurmasta ja samalavaloista vaan enemmänkin ilmiön surullisemmasta puolesta: pakonomaisesta voittamisen tarpeesta ja miten elämältä voi pudota pohja alta, kun tappio tulee, taitoja jatkoelämän kannalta ei ole ja silti sitä ei tahdo oppia uutta vaan tahtoo vain vanhan takaisin. Monet tarinat olen tästä lukenut ja ne koskettavat minua aina erityisesti.

Tämä hahmo tuli maailmalliseen hevosroolipeliin, niin hahmopohja tuli sitten raviurheilusta, josta jotain tiedänkin. Itse prosessi sitten oli, että aloitin oikeastaan vain ajatuksenlentona kirjoittamaan menneisyyttä aivan lapsuudesta eteenpäin. Mietin kussakin elämänkohdassa hieman hahmon persoonaa, sen terveyttä ja sille tapahtunutta ja ajatuksenlentona sitten edistin tarinaa sen loppuun asti. Historian perusteella kasasin sille vielä hyvin lyhyen luonnekuvauksen, valitsin ulkonäöksi hyvin tavallisen mallikuvan lajin parista ja valmista oli! Sitten vain hioin yksityiskohtaa siihen.

Pelien myötä hahmo tietenkin muuttuu ja kehittyy sen mukaan, mitä sille tapahtuu itse pelatessa ja mitä milloinkin olen sille suunnitellut.

Tuolla olenkin selittänyt tämän luontiprosessimenetelmän pitkästi ja hankalasti xD
myrkmeren.proboards.com/index.cgi?board=uusille&action=display&thread=1804
mutta ei se lopulta ole ikinä ollut niin teknistä, miltä sen saa kuulostamaan, kun sen saa oikein innostuessaan kuulostamaan.


Maailmattomassa ropessa kuten täällä myrkmeressä minulla on erilainen tapa käsitellä hahmonkehitystä. En oikeastaan mieti hahmolle tarkkaan mitään menneisyyttä vaan lähinnä vain sen luonteen ja tämänhetkisen aseman maailmassaan. Kaikista peleistä en ota mitään hahmonkehityksen kannalta vaan vain jostain. Sitten sovitan hahmoa aina sen mukaan, mitä mikäkin peli milloinkin vaatii. Koskaan ei tule otettua kaikkia hahmon puolia mukaan vaan vain sen verran, mitä kyseisessä tilanteessa sen on luonteva osata ja olla kokenut. Itse en tee hahmoja suoraan peleihin, makuasiahan se vain on pohjimmiltaan.

[stfeenix]

Argh Dallan, sie pelotat miuta :D

Kun miusta tuntuu et moon joku välineropettaja kun poksauttelen noita hahmoja sellasta vauhtia. Nojoo ehkä mie vähän oon sellanen, mut tykkään vaan tosi paljon kehitellä nimiä ja tarinoita, ja miulla kyl on aika useesti kiusallisen pitkä menneisyystarinointi, ikään kuin hirveesti selittelisin ihtelleni sitä hahmoa ja oikeuttasin sen valinnat menneisyydellä. Ehkä se on jääny jostain menneisyydestä kun silloin ennnnen vanhaa piti olla ihan hirveeen tarkat luetteloinnit kaikista yksityiskohdista, et ikään kuin se ois jotenkin ehkäissyt sitä ettei hahmoja kehittänyt lonkalta ja pelannut sit jollain ei-niin-hyvällä hahmolla ja mitä pidempi hahmotöttöröö oli, sitä "uskottavampi" pelaaja sit oli.

<out-of-topic>..tai sit se saattaa johtua ihan siitä et ala-asteella istuin päivät pitkät jälkkärissä ja siel piti aina kirjottaa entistä pidempi tarinointi siitä et miks istuu siellä taas. <out-of-topic/>

Mut toisaalta taas, miusta ropetus on ennenkaikkea ajanvietettä ja hauskanpitoa ni miusta on välillä vähän turha valittaa et jos joku nyt ei oo viilannu jokaista pilkkua kuntoon hahmossaan. Et siinä vaiheessa kun joutuu oikeesti ihan työntekomentaliteetillä luoda jotain hahmoa ennen kuin pääsee pelaamaan sillä, se ei oo enää kivaa. Mut siis sehän tietty riippuu ihan siitä et millä fiiliksellä ite on, et jotkut vaan tykkää pohtia hahmoja tosi pitkään ja nauttii siitä yksityiskohtien viilaamisesta, ja se on ihan okei. Mut ihtelle valitettavasti on sit varmaan siitä jäänyt se hahmon novellin pituiset selitykset. :D

Ja ehkä se johtuu sit siitäkin, et mie noita hahmoja luon kuin sieniä sateella, et se on sellasta ajanvietettä millä saan huolet poies mielestä ja yleensä just nukkumaan mennessä alankin jotain ideaa kehittellä sit ihan hirveen pitkäksi sepustukseksi. Tietty varmasti monellekin tulee mieleen se, et jaksanko mie sit pelata kunnolla mitään hahmoa jos niitä on niin paljon, mut ehä mie niil tietenkään samaan aikaan pelaa ja useat tosiaan jää sit ihan vaan pöytälaatikkoon pelkästään siitä riemusta, et oli kiva luoda joku hahmo, niinkuin Submarine tuossa sanoikin.

..Tosin mie oon kyl sen verta itserakas et haluun tuoda kaikki hahmoni päivän valoon, joko pelien kautta tai sit kyllästytän ystävät puolikuoliaaksi kun selitän jostain hahmostani XD

Haha miun itserakkaus ei kyl varmaan oo kellekkään jääny epäselväksi kun aina pitää vastata omiin topikkeihinsa :D

[dallan]

Pelotan... O__O apua...

Mikäs siinä jos tykkää tehdä hahmoja =) Takaan, että et suinkaan ole tässä yksin. Minä olen sitä vähemmistöä, jolla on vain ihan pari hahmoa. Johtuu enemmän siitä, etten tykkää itse hahmonluonnista x) Pöytäropeihin tykkään tosin luoda NPC-hahmoja ja kohtauksia mieluummin kuin vaikka maailmaa. Joskus ne saavat alkunsa aivan pienestä kohtauksesta, jossa ne ovat mukana ja palaavat sitten myöhemmin uudestaan ja ehompina. Mutta se on toinen tarina se maailmansa.

Tuollakin hahmolla mistä yllä höpötin on kyllä hyvin pitkä menneisyys. Sitä oli yllättävän hauska kirjoittaa ja sitten se vahingossa venähti. Hauskuus on nimen omaa se pääasia, kun yleisesti pituus on ropepiireissä niin yliarvostettu piirre kuin olla ja voi! Pääasia on todella tehdä niin kuin tykkää. Jos tekstiä tulee ja se on kivaa, niin sitten kannattaa kirjoittaa, mutta väkisin venyttämisestä ei taida koskaan hyvä seurata x)

Minä olen enemmän muutenkin sellainen mielialakirjoittaja, joka kirjoittaa harvoin, mutta sitten usein ehkä vähän enemmän syventyen. Se vain on tyylini ja saa minut hymyilemään. Hahmoissakin on aina ollut se yksi tai kaksi tarinaa ja enempään ei mielenkiintoni riitä. Tahdon mieluummin kertoa niistä kahdesta sitten enemmän.

[submarine]

Minullakin on paljon sitä, että tulee luotua hirveästi hahmoja, joista iso osa ei koskaan näe päivänvaloa - ainakaan päähenkilöinä. Toisinaan tulee kierrätettyä ideoita, jos niissä oli jotain hianoa eikä tahdo noin vain antaa vaipua unholaan. Ja toisinaan hahmojen kohdalla on varsinainen kehittelyprosessi, jossa hahmo muotoutuu valtavan erilaiseksi kuin mitä alussa oli tarkoitus olla.
Mutta tosiaan, se on kivaa touhua, mukavaa ajanvietettä. Sivuhahmoja tulee pyöriteltyä paljon samalla tavalla.

Toisinaan on mukava täyttää myös noita character questionnaireja, ikään kuin haastatteluja hahmolle, jossa hahmo vastaa kysymyksiin itsestään. Usein niistä saa kiskottua jonkinlaista uutta pohdintakulmaa vanhaan ja tuttuunkin hahmoseen.

[stfeenix]

Mie aloin täs ihan miettimällä miettiä, et oonko kertaakaan luonut hahmoa ihan vaan lonkalta ja tajusin et tasan kaksi kertaa olen sen tehnyt sen jälkeen ku aloin ropeamaan, go me :D Yhdet pelit ehdin niillä pelata kunnes en ennee voinut vastustaa kiusausta ja loin tarinat hahmoille heh.

Eka oli yhteen vanhaan vieraskirja-tyyppiseen ropettamiseen luotu hahmo, jonka idea lähti siitä että halusin kierosilmäisen hahmon. Hahmosta tuli sitten Timoteus "Vääräsilmä" Kivilohkare, joka päätyi pelissä hyväntahtoiseksi mutta hieman yksinkertaiseksi vartioston päälliköksi. Oikeastaan peli vaan sillä hetkellä tartti vartijan ja BÄNG Timoteus näki päivänvalon.

..Timppa oli kyllä aika hellyttävä hahmo, kovin pollea hienon punaisesta takistaan ja kultaisista napeistaan. Pitää varmaan herätellä henkiin, on nääs ainoa hahmoni jolla on jonkinlainen vamma elämää rajoittamassa. *hieman häpeilevä tunnustus ja jotain epämääräistä muminaa powerfantasia hahmoista*

Toinen oli sitten ideaan joka tuli yhden ystin kanssa yömyöhään mesessä, haluttiin molemmat pitkästä aikaa ropettaa ja päädyttiin ottamaan miljööksi nykymaailman keski-ajan ja mustan surman. Hahmoksi vetäsin Vladimir Corelevits nimisen Venäläisen suurlähettilään. Mitään muuta ei ollut hahmossa miettitty kuin nimi, mie rrrrrrrakastan venäläisiä miehen nimiä mut harvemmin niitä tulee miekka+magiassa käytettyä. Myöhemmin Vladu muodostui melkoiseksi naistenmieheksi, jolla oli mongoliverta suonissaan.

Pitäs kyllä joskus ihan taas kokeilla vaan jotain randomia hahmoa, ottaa just joku tietty juttu, yksityiskohta, ja alkaa sen päälle sit hahmoa tekemään ilman mitään suunnitteluja, tyyliin nimi+se-juttu ja kattoa sit et miten hahmo kehittyy eteenpäin. Mut moon ilmeisesti aika huono improvisoimaan :D

[erkenmormel]

Stfeenix, tuo sinun Timppasi vaikuttaa ihan mahtavalta hahmolta. Sopisi vaikka johonkin ihanaan, vähän surumieliseen ystävyydestä kertovaa elokuvaan! Tiedätkö, Forrest Gump tyyliseen, joka sekä naurattaa että itkettää...

Itse rakastan hahmojen tekoa. Rakastan miettiä, sopiiko juuri tämä hahmo tarinaan ja mitä hän tekee, millaisia vaikeuksia kohtaa ja miten hän reagoisi tietyissä tilanteissa. Rakastan sekä hahmon ulkonäön että luonteen suunnittelua...omien ja muiden hahmojen piirtäminen onkin minulle aika tärkeä osa roolipelaamista. Harmi vain etten ajanpuutteen takia ole elämäni aikana luonut valmiiksi kuin ehkä alle parikymmentä hahmoa. Ja muistan niistä vain kourallisen.

Mutta improvisoidut hahmot voivat myös olla aika hauskoja. Ei siihen aina tarvi huolellista suunnittelua.

[Aqwell]

Jun 26, 2011 22:52:22 GMT 3 stfeenix said:

..Tosin mie oon kyl sen verta itserakas et haluun tuoda kaikki hahmoni päivän valoon, joko pelien kautta tai sit kyllästytän ystävät puolikuoliaaksi kun selitän jostain hahmostani XD

Stfeenix kuulostat aivan minulta x) Mä tosin en aina kyllästytä niitä, vaan enemmän sekotan, koska mun kertomistyyli ja asian määrä on vähän suhteessa toisiinsa. Mitä enemmän selitän sitä monimutkaisemmin asian ilmaisen ja pompin asiasta toiseen, koska ne liittyvät niin tiiviisti asiaan. Tai sitten tulee niitä randomeita välihuomautuksia jostain muusta asiasta.
Hahmojen luomisessa taas mulla on vähän samaa kuin Subilla, että ideoita tulee itseltään ja sitten kirjoista ja muusta sellasesta. Niiden luominen tosin lähtee yleensä siitä, että alotan kertomaan itselleni tarinaa aina iltasin ennen nukahtamista. Päähenkilöt eri tarinoissa on yleensä alkuun saman nimisiä, koska en jaksa käyttää aivoja enää siihen aikaan päivästä, tai jos niille tulee heti joku kiva nimi niin kirjotan sen muistiin kännykän luonnoksiin ja unohdan siltä illalta. Jos se tarina on riittävän kiinnostava niin yleensä jatkan sitä seuraavina päivinä/öinä ja siitä muodostuu hahmo ja sen ympärille sivuhahmoja, jotka on vaikuttanut siihen tai sen elämään. Myöhemmin sitten kun syvennyt oikeen kunnolla siihen itse hahmoon niin tulee loppuja näistä tiedoista, kuten kunnollinen historia. Sáfire oli ehkä ainoa, joka tuli historian kautta, koska käytin sen koko historiaa kertaalleen tarinana.
Mulla on vihkoissa melkeen parin sadan nimen listat, joissa on nimiä näistä mun "iltasaduista" ja suurimman osan tarinan vielä muistan tai ainakin mihin se liittyy, jos se on sivuhahmona ollut.

Kerran on käynyt niin, että mulla on ollut kaveri kylässä ja se on vaan sanonut että "Minäpä piirrän sulle uuden hahmon ja sä saat sitten keksiä sille tiedot". Siitä tuli sitten Kryazat. Se sama henkilö lähetti myöhemmin mulle tekstiviestin, että hanluunko adoptoida pari sen piirtämää hahmokuvaa ja tehdä niistä mulle hahmot ja Kryan kokemuksen perusteella otin ne sitten vastaan. Täällä niitä ei ole, mutta kyllä ne ihan olemassa on.
Joskus kauan sitten kun olin aikeissa luoda yhtä hahmoa ja kysyin Chat-ropessa sille nimeä ja joku heitti sanan Aqurae niin seuraavana yönä kehitin sitten Angelican, jolla tulin tänne. Tolla nimelläkin kehitin jonkun unohdetun hahmon, jolla ei oikeastaan ollut niin suurta merkitystä, mutta siitä pohjautuu muita hahmoja.

Pari hahmoa olen kyllä ihan vetänyt lonkalta. Aloitin Baon kanssa meidän ikuisuuksia jatkuneen vihkoropen, johon vaan otin randomilla jonkun omista maailmoistani tulleen hahmon. Sillä oli siis tasan nimi ja laji tiedotta pelin alussa ja ehkä vähän luonnerunkoa. En vieläkään tiedä, miltä se näyttää, vaikka olenkin pelannut sillä yli vuoden. Siihen peliin liitin sitten toisenkin hahmon niin että se tuli vaan sivuhahmona käymään siellä, mutta myöhemmin sille tuli oma vihkopeli, joka me sitten yhdistettiin siihen alkuperäseen kun tuli sopiva kohta. Sen tunnen huomattavasti paremmin, vaikka siitä ei koskaan pitänyt tulla muuta kuin sivuhahmo...

Mutta hahmojen luonti ja niiden seuraileminen sitten jälkeenpäin on kyllä hyvin hauskaa. Välillä kertaan niitä parhaimpia tarinoita ja teen niistä variaatioita, koska haluan vain kokeilla miten se menis. Harvemmin kyllä näen unia näistä. Mun unissa on sitten ihan omat hahmot ehkä suurimmilta osin minä itse.