Post by welma on Apr 19, 2011 19:43:41 GMT 3
Nimi: Ilona Taivas
Sukupuoli: tyttö
Laji: Puolihaltia
Ikä: 16 vuotta (puolihaltiana kasvaa ihmisen tavoin fyysisen kehityksen huippuun [eli ehkä 20 vuotiaaksi] ja sen jälkeen vanheneminen hidastuu ja hän elää rapiat 100 vuotta)
Pituus/Paino: 158/43 (alipainoinen)
Ammatti: Koululainen tms.
Kuva: irc-galleria.net/user/Kana-chan/picture/120705490
Suuntaus: Hetero
Luonne: Kapinoiva, viileä, osaa olla erittäin julma ja raivostuttava, mutta on kuitenkin oikeasti ihan kiltti ja mukava tyttö
Menneisyys: Ilona on kasvatun yksin äitinsä kanssa. Isäänsä tyttö ei ole koskaan nähnytkään, koska tämä häipyi äidin luota heti kun havaitsi tämän tulleen raskaaksi. Minkä vuoksi Ilona pitää tuntemtonta isäänsä petturina.
Alkuun Ilonan lapsuus sujui ihan normaalisti. Hiekkalaatikolla häntä ei pidetty mitenkään erikoisena, vaan muut lapset pitivät häntä kaltaisenaan. Eikä Ilona ajatellut olevansa mitenkään erikoinen. Hieman suippokorvaisempi vain.
Myöhemmin kun Ilona tuli sen ikäiseksi, että hänen oli kohta aika mennä kouluun, äiti valisti häntä siitä että hän on erillainen kuin muut ja siitä että hänen isäntä on haltia. Ilona ei ajatellut sillä olevan merkitystä. Eihän se ollut merkannut mitään tähänkään mennessä.
Koulussa kuitenkin kun hän esitteli itseään muiden tavoin, hän sanoi olevansa puolihaltia. Minkä jälkeen muut lapset alkoivat pikku hiljaa kasvavissa määrin vältellä häntä. Ilona ei aluksi oikein ymmärtänyt mistä on kysymys. Mutta kuudetta luokkaa kohden mentäessä Ilona alkoi ymmärtää mistä oli kyse. Hän tajusi että hänen yrityksensä kuulua joukkoon luonnetta muuttamalla ja hiuksia värjäämällä olivat tuhoontuomittuja jo ennen syntymistään.
Ylä kouluun mentäessä ja luokan vaihduttua Ilona halusi vielä yrittää. Hän päätti esittää juuri sellaista pikku pissistä, jollaisia lähes kaikki koulun tytöt olivat. Yritys epäonnistui. Juttu hänen erillaisuudestaan oli levinnyt jo kaikkien korviin.
Ilona masentui ja alkoi laihtua. Hän värjäsi hiuksensa mustiksi ja alkoi juoda. Juominen kun oli ilmeisen helppo tapa saada kaikki ikävät ajatukset pois päästä. Ilona olikin ensimmäinen ikäryhmästään joka oli ollut kännissä. Se lisäsi äkillisesti hänen pisteitäänmuiden silmissä ja Ilon sai itsevarmuutensa takaisin. Nyt hän kuului joukkoon, hän alkoi juoda yhä enemmän, yhä useammin. Kännissä hän oli kova. Parin krapulaisen koulupäivän jälkeen hänet alettiin kuitenkin nähdä juoppona. Ja kun yhtäkkiä psykologi halusi tavata hänet, hän sai otsaansa vielä hullun leiman. Ja mikäs sen rassaavampaa kuin pudota suosion huipulta pohjalle. Ilona raivostui ja hänen masennuksensa uusiutui. Hän alkoi viillellä itseään. Tällä tavoin hän kosti itselleen sitä, että oli vääränlinen.
Tässä viaiheessa hänen äitinsä luovutti. Hän ei jaksanut ymmärtää mikä tytöllä oli ongelmana. Hän tiesi vain että oli itse väsynyt hoitamaan noin sekavaa tyttöä, luonteen heittelyt ja känni sekoilut olivat hänelle liikaa. Ilona ei enää juurikaan edes puhunut äidilleen, ei enää, vaikka ei ollut enää yhtä hankala kun aikaisemmin. Heidän välinen yhteytensä oli kadonnut. Hän ei enää juonut oikeastaan ollenkaan. Eikä hän käyttäytynyt yhtä sekavasti. Hän oli ymmärtänyt tilanteensa ja päättänyt olla yrittämättä päästä toisten suosioon, ettei joutuisi taas pettymään. Hän poltti kasan vaatteitaan ja muita tavaroita jotaka kuuluivat hänen ns. entiseen elämäänsä.
Seuraavat viikot kuluivat oman persoonan rakentelussa. Rahaa paloi vaatteisiin ja uusiin tavaroihin, tästä suuttuneena hänen äitistä aloitti kauhean riidan kotona. He tappelivat ensimmäistä kertaa koskaan ja riita oli sitäkin kovempi. Kova ääninen riita loppui sitten siihen kun joku heidän rivitalo naapureista oli soittanut poliiset paikalle. Tavaroita oli paiskottu ja kaikki mahdolliset asiat oli huudettu toiselle päin naamaan. Poliisi ehti kuitenkin paikalle ennen kuin he ehtivät käydä käsiksi toisiinsa. Kun heidät oli erotettu toisistaan, molettat itkivät. Tapausta tutkittaessa poliisit saivat tietää Ilonan (äitinsä sanoin) luonnehäiriöisestä taustasta, oli riidan syy selvä. Ilona oli aiheuttanut liikaa painetta yksinäiselle äidilleen jonka herkkä luonne ei ollut kestänyt. Jutun selvittelyn loputtua Ilonan sekoilu kierre alkoi taas. Nyt tytöstä oli hänen vuoronsa olla herkkä luonne joka ei kestä enää, hän joi päänsä täyteen joka viikonloppu ja tällöin tulivat kuvaan myös irtosuhteet. Väärennetyt paperit olivat antaneet hänelle mahdollisuuden poistua ikäistensä piireistä. Baareissa häntä ei tuntenut kukaan. Hän alkoi viettää viikonloppuja poissa kotoa. Hän ei enää välittänyt. Tästä alkoi laitos kierre, häntä juoksutetiin ympäriinsä eri sisäoppilaitoksissa ja hoitokodeissa, äidin toimesta. Ilona ei enää jaksanut masentua, vaan alkoi vihata äitiään. Tyttö eristäytyi kaikista tietoisesti ja jatkoi entiseen malliin.
Myöhemmin, näin äidistään erossa ollessaan, Ilona rauhoittui hieman. Hänellä oli nykyisin persoona johon nojata eikä hän enää esittänyt mitään tai ketään. Toki hänelle välillä tuli masennus kohtauksia, joiden aikana hän saattoi viillellä itseään, hän joi edelleen perjantaisin ja poltti, mutta kontrolli pysyi hänellä. Ja tuollaista se nykyään on. Hän elää ikään kuin kuilun reunalla.
Tavoitteet: Ei varsinaisia tavoitteita/pelikohtaiset tavoitteet
Sukupuoli: tyttö
Laji: Puolihaltia
Ikä: 16 vuotta (puolihaltiana kasvaa ihmisen tavoin fyysisen kehityksen huippuun [eli ehkä 20 vuotiaaksi] ja sen jälkeen vanheneminen hidastuu ja hän elää rapiat 100 vuotta)
Pituus/Paino: 158/43 (alipainoinen)
Ammatti: Koululainen tms.
Kuva: irc-galleria.net/user/Kana-chan/picture/120705490
Suuntaus: Hetero
Luonne: Kapinoiva, viileä, osaa olla erittäin julma ja raivostuttava, mutta on kuitenkin oikeasti ihan kiltti ja mukava tyttö
Menneisyys: Ilona on kasvatun yksin äitinsä kanssa. Isäänsä tyttö ei ole koskaan nähnytkään, koska tämä häipyi äidin luota heti kun havaitsi tämän tulleen raskaaksi. Minkä vuoksi Ilona pitää tuntemtonta isäänsä petturina.
Alkuun Ilonan lapsuus sujui ihan normaalisti. Hiekkalaatikolla häntä ei pidetty mitenkään erikoisena, vaan muut lapset pitivät häntä kaltaisenaan. Eikä Ilona ajatellut olevansa mitenkään erikoinen. Hieman suippokorvaisempi vain.
Myöhemmin kun Ilona tuli sen ikäiseksi, että hänen oli kohta aika mennä kouluun, äiti valisti häntä siitä että hän on erillainen kuin muut ja siitä että hänen isäntä on haltia. Ilona ei ajatellut sillä olevan merkitystä. Eihän se ollut merkannut mitään tähänkään mennessä.
Koulussa kuitenkin kun hän esitteli itseään muiden tavoin, hän sanoi olevansa puolihaltia. Minkä jälkeen muut lapset alkoivat pikku hiljaa kasvavissa määrin vältellä häntä. Ilona ei aluksi oikein ymmärtänyt mistä on kysymys. Mutta kuudetta luokkaa kohden mentäessä Ilona alkoi ymmärtää mistä oli kyse. Hän tajusi että hänen yrityksensä kuulua joukkoon luonnetta muuttamalla ja hiuksia värjäämällä olivat tuhoontuomittuja jo ennen syntymistään.
Ylä kouluun mentäessä ja luokan vaihduttua Ilona halusi vielä yrittää. Hän päätti esittää juuri sellaista pikku pissistä, jollaisia lähes kaikki koulun tytöt olivat. Yritys epäonnistui. Juttu hänen erillaisuudestaan oli levinnyt jo kaikkien korviin.
Ilona masentui ja alkoi laihtua. Hän värjäsi hiuksensa mustiksi ja alkoi juoda. Juominen kun oli ilmeisen helppo tapa saada kaikki ikävät ajatukset pois päästä. Ilona olikin ensimmäinen ikäryhmästään joka oli ollut kännissä. Se lisäsi äkillisesti hänen pisteitäänmuiden silmissä ja Ilon sai itsevarmuutensa takaisin. Nyt hän kuului joukkoon, hän alkoi juoda yhä enemmän, yhä useammin. Kännissä hän oli kova. Parin krapulaisen koulupäivän jälkeen hänet alettiin kuitenkin nähdä juoppona. Ja kun yhtäkkiä psykologi halusi tavata hänet, hän sai otsaansa vielä hullun leiman. Ja mikäs sen rassaavampaa kuin pudota suosion huipulta pohjalle. Ilona raivostui ja hänen masennuksensa uusiutui. Hän alkoi viillellä itseään. Tällä tavoin hän kosti itselleen sitä, että oli vääränlinen.
Tässä viaiheessa hänen äitinsä luovutti. Hän ei jaksanut ymmärtää mikä tytöllä oli ongelmana. Hän tiesi vain että oli itse väsynyt hoitamaan noin sekavaa tyttöä, luonteen heittelyt ja känni sekoilut olivat hänelle liikaa. Ilona ei enää juurikaan edes puhunut äidilleen, ei enää, vaikka ei ollut enää yhtä hankala kun aikaisemmin. Heidän välinen yhteytensä oli kadonnut. Hän ei enää juonut oikeastaan ollenkaan. Eikä hän käyttäytynyt yhtä sekavasti. Hän oli ymmärtänyt tilanteensa ja päättänyt olla yrittämättä päästä toisten suosioon, ettei joutuisi taas pettymään. Hän poltti kasan vaatteitaan ja muita tavaroita jotaka kuuluivat hänen ns. entiseen elämäänsä.
Seuraavat viikot kuluivat oman persoonan rakentelussa. Rahaa paloi vaatteisiin ja uusiin tavaroihin, tästä suuttuneena hänen äitistä aloitti kauhean riidan kotona. He tappelivat ensimmäistä kertaa koskaan ja riita oli sitäkin kovempi. Kova ääninen riita loppui sitten siihen kun joku heidän rivitalo naapureista oli soittanut poliiset paikalle. Tavaroita oli paiskottu ja kaikki mahdolliset asiat oli huudettu toiselle päin naamaan. Poliisi ehti kuitenkin paikalle ennen kuin he ehtivät käydä käsiksi toisiinsa. Kun heidät oli erotettu toisistaan, molettat itkivät. Tapausta tutkittaessa poliisit saivat tietää Ilonan (äitinsä sanoin) luonnehäiriöisestä taustasta, oli riidan syy selvä. Ilona oli aiheuttanut liikaa painetta yksinäiselle äidilleen jonka herkkä luonne ei ollut kestänyt. Jutun selvittelyn loputtua Ilonan sekoilu kierre alkoi taas. Nyt tytöstä oli hänen vuoronsa olla herkkä luonne joka ei kestä enää, hän joi päänsä täyteen joka viikonloppu ja tällöin tulivat kuvaan myös irtosuhteet. Väärennetyt paperit olivat antaneet hänelle mahdollisuuden poistua ikäistensä piireistä. Baareissa häntä ei tuntenut kukaan. Hän alkoi viettää viikonloppuja poissa kotoa. Hän ei enää välittänyt. Tästä alkoi laitos kierre, häntä juoksutetiin ympäriinsä eri sisäoppilaitoksissa ja hoitokodeissa, äidin toimesta. Ilona ei enää jaksanut masentua, vaan alkoi vihata äitiään. Tyttö eristäytyi kaikista tietoisesti ja jatkoi entiseen malliin.
Myöhemmin, näin äidistään erossa ollessaan, Ilona rauhoittui hieman. Hänellä oli nykyisin persoona johon nojata eikä hän enää esittänyt mitään tai ketään. Toki hänelle välillä tuli masennus kohtauksia, joiden aikana hän saattoi viillellä itseään, hän joi edelleen perjantaisin ja poltti, mutta kontrolli pysyi hänellä. Ja tuollaista se nykyään on. Hän elää ikään kuin kuilun reunalla.
Tavoitteet: Ei varsinaisia tavoitteita/pelikohtaiset tavoitteet