|
Post by Unikko on Apr 17, 2011 20:05:29 GMT 3
// Eli siis tässä on kyseessä hahmoni, Nergui, jolle toivoisin saavani jonkinlaista tuttavapiiriä.//
Nuori, äkkipäinen ja seikkailunjanoinen puolihaltia käveli päättäväisesti kohti suurta, puista rakennusta, jonka jokaisesta rakosesta huokui ruuan ja oluen tuoksu. Kerrankin Nerguin vaaralliseksi osoittautunut ja vaaroja kerryttävä vaisto oli laantunut, ja antanut tilaa oikealle janolle: Nuori haltijahan oli juossut tietä pitkin hyvän aikaa, että ehtisi ajoissa parhaille asemarkkinoilla. Hänen pitäisi ostaa uusi miekka, eikä hän kelpuuttanut mitä tahansa ruostekeppiä: Pitihän maailman pelottavimmalla ryövärillä olla maailman pelottavin ase, vai kuinka? Kuitenkin, nyt Nergui lähestyi puisia kaksoisovia toivoen, että saisi kapakasta hyvän tuopillisen ja muutaman muukalaisen saman pöydän ääreen. Nerguin teki mieli kertoa hänen viimeisimmästä saavutuksestaan, siitä, kuinka hän oli kaatanut karhun. Eikä mikään voinut olla parempaa kuulijakuntaa kuin pikkuisen hiprakassa olevat kaupunkilaiset. Niinpä Nergui työnsi ovet auki ja katsoi kapakkaan, joka oli täynnä rupattelevaa väkeä. Ehkä hän pääsisi mukaan keskusteluun.
|
|
|
Post by stfeenix on May 22, 2011 18:18:29 GMT 3
//En nyt tiedä onko tämä enää elossakaan, mut koitetaans onnea, iski aivan järjetön pelitys halu. //
"Ei siinä paljoo kääpiön nokka tuhissut!" Soroinen, kumea ääni, joka kuulosti siltä kuin kahta myllynkiveä olisi hierretty vastakkain, lopetti ja pari kolme miestä räjähti rehevään nauruun kapakan eräässä nurkassa olevassa pöydässä. Pöytä oli sen verran varjoissa ettei keskustelijoita voinut erottaa kunnolla, vain epämääräisiä tummia hahmoja. "No sen voin kyllä uskoa, eihän se parka varmaan edes kirvees kokoinen ollut?!" Sammaltava ääni vastasi. "No oli se ainakin melkeen!" Rehvastelava ääni sanoi ja sai porukan rävähtämään uuteen nauruun. "Ei mut, mun tuoppi alkaa kyl näyttää vähä vajaalta, pitää käydä täydennystä hakemassa." Käheän säröinen ääni jatkoi ja kuului kirskahdus kun tuolin jalat valittaen liikahtivat puhujan alta tämän noustessa pöydän ääreltä.
Näkyvyys oli edelleenkin hieman huono tuohon pöytään mutta selväksi kävi se, että puhuja ei ollut mitenkään pienikokoinen. Hahmo kohosi korkealle istuvien hahmojen ylle. "Joo, paree vaan täyttää tuoppis ettei käy yhtä hullusti kuin kääpiölle!" Joku sanoin pöydän äärestä, saaden kumean naurun raikamaan nousijan suusta. "Täsmälleen veliseni, täsmälleen!" Hieman huojahtaen hahmo lähti kohti tiskin takana siintävää isäntää, jonka kasvoille nousi hetkeksi hieman epätoivoinen ilme, sillä täydennystä tuoppiinsa haluava ei ollut mikä tahansa kulkija vaan reilusti toiselle metrille kohoava, vihertävän likaiseen palahaarniskaan pukeutunut puolörkki, joka kaiken kukkuraksi näytti olevan nainen. Komea, julmanäköinen, ja varmasti painava, kahden käden kirves lepäsi ilmeisen vaivattomasti kiinni soturin selässä tämän harppoessa kohti tiskiä johon isäntä oli jo kaatamassa uutta kolpakollista olutta.
|
|