|
Post by pineapple on Dec 26, 2010 16:47:36 GMT 3
Xander nielaisi raskaasti, kääntäen katseensa pois ja sulkien silmänsä tiukasti, merkkinä luovuttamisesta. Ajatuksenjuoksunkin korjaamisen suhteen hän oli jo luovuttanut, hän oli täysin toisen armoilla.
|
|
|
Post by bao on Dec 26, 2010 16:55:11 GMT 3
Arizona riisui housunsa hitaasti pois ja käänsi Xanderin selkäpuoli itseensä. Hän sylkäisi kouriinsa ja levitti sylkeään liukastimeksi. "Lupasin etten anna kenenkään satuttaa sinua mutta..Tämä saattaa kirpaista" Hän painoi Xanderin parempaan asentoon käsillään ennen kuin aloitti työntymään toisen koskemattomuuden porteista ensin hitain työnnöin.
|
|
|
Post by pineapple on Dec 26, 2010 17:01:28 GMT 3
Xander painoi poskensa vasten kylmää baaritiskiä, päästäen kivunhuudahduksen. Hän tunsi kyynelkanavien tuottavan heti kyyneliä valumaan kuumille, punaisille poskille. Ja silti hän ei estänyt toista, alitajunnan Xander suorastaan huusi että Xander halusi tätä.
Nuori mies alkoi sokeasti hapuilla taaksepäin, löytääkseen jotain johon tarrata kiinni. Pian hän tarttui uudemman kerran samana iltana Arizonan paitaan, painaen selkänsä kiinni tämän rintamukseen ja antoi toisen tehdä työnsä.
|
|
|
Post by bao on Dec 26, 2010 17:06:46 GMT 3
Arizona työntyi voimakkammin ja nopeammin toiseen. Hänen kätensä etsiytyivät nuorukaisen etupuolelle ja jatkoivat askartelua toisen sukukalleuksien kanssa vakaana aikomuskena saada ne kovaksi uudestaan ja Xander laukeamaan toisen kerran.
|
|
|
Post by pineapple on Dec 26, 2010 17:12:32 GMT 3
"Ei- enempää- minä en pysty-" Xander näki tähtiä, ja tuntui kuin suuri, kuuma aalto olisi pyyhkäissyt hänen ylitseen, ja vievän häneltä kaikki voimat ja äänen. Hän tunsi purkautuvansa rajusti.
|
|
|
Post by bao on Dec 26, 2010 17:26:32 GMT 3
Arizona tunsi toisen tiukkenevan hetkeksi purkautuessan Arizonan käsille. Hän kiihdytti omaa liikettään ja tunsi purkautuvansa vuorostansa selkäkaarella ja päästämällä huudahduksen jonka pystyi kuvittelemaan Braveheartiin. Purkauduttuaan hän irtaantui varovasti toisesta ja silitti tämän niskaa pehmein sormin.
|
|
|
Post by pineapple on Dec 26, 2010 17:30:28 GMT 3
Xander tärisevin käsin alkoi vetää housujaan ylös, huohottaen yhä. Ajatukset poukkoilivat ties missä, hyvä että hän enää edes tiesi kuka itse oli.
Ilta oli todella ollut maailman omituisin, mutta silti... Xander tunsi sormet niskassaan, ja kylmät väreet menivät jopa miellyttävästi pitkin hänen selkärankaansa.
|
|
|
Post by bao on Dec 26, 2010 17:38:16 GMT 3
"Seksuaalisin a-seksuaali johon olen törmännyt.." Arizona mutisi hiljaa naurahtaen lauseensa lopuksi. Hän kuljetti sormiaan pitkin Xanderin niskaa ja lopulta lopetti kosketuksensa ja puki omat housunsa ja kaivoi jostain esiin kleenexin jolla rupesi pyyhkimään Xanderin ensimmäisen tulemisen jälkiä kasvoistaan.
|
|
|
Post by pineapple on Dec 26, 2010 17:42:38 GMT 3
Xander lysähti maahan vasten tiskiä istumaan, pää nuokkuen ja katse hänen likaantuneessa paidassaan ja farkuissaan. "Minä en tiedä mitä tapahtui..." hän sanoi surkeana. Hän oli juuri räikeästi rikkonut omia periaatteitaan miehen kanssa, jonka vasta tapasi ja johon tiesi kiintyneensä enemmänkin kuin paljon.
Jossain kauempana Juan virnisteli, hänen kuudes aistinsa kikatti hillittömästi.
|
|
|
Post by bao on Dec 26, 2010 17:51:12 GMT 3
"Scopata..."Paneskelua, tätä Arizona ei kuintekaan sanonut kovin kovaan äänen vaan kyykistyi lysähtyneen ahvenanmaalaisen viereen. "Oletko okay, il mio amore?"
|
|
|
Post by pineapple on Dec 26, 2010 17:54:24 GMT 3
Xander kohautti laiskasti olkiaan, pää yhä nuokkuen. Hän tuijotti tyhjän katseen kanssa lattiaan, tässäkö se sitten oli? Hän kerran vahingossa luotti johonkin toiseen, ja siihenkö se tosiaan jäisi? Xander ei uskonut mihinkään syvempään, vaikka kokoajan yritti kieltää sisällään vellovia lämpimiä tunteita Arizonaa kohtaan. Osa hänestä halusi vain antaa itsensä sielua myöten Arizonalle, osa huusi jo pakoreittejä hänen päänsä sisällä.
Xander nousi hatarasti jaloilleen, lähtien kävelemään kohti ulko-ovia.
|
|
|
Post by bao on Dec 26, 2010 17:57:09 GMT 3
Arizonakin nousi jaloilleen ja katseli toisen loittonevaa selkää. Hän juoksi toisen kiinni "Lähdetkö?" hän tarrasi toisen käsivarteen kiinni. Ei hän ei haluaisi menettää Xanderia nyt, ei nyt ei ikinä. Mutta jos toinen tarvitsi aikaa päänsä selvittämiseen, se oli järjestettävissä mutta miksi ulos miksi.
|
|
|
Post by pineapple on Dec 26, 2010 18:05:31 GMT 3
Xander ei pystynyt kääntämään katsettaan toiseen mieheen. Hän ei yksinkertaisesti kyennyt katsomaan tämän silmiä, silmiä jotka nyt anoivat häntä jäämään. Xander riiputti päätään, pudistaen päätään. "Et sinä minusta oikeasti välitä. Niinhän ne leffoissakin aina vakuuttavat juuri... SEN jälkeen. Mutta se ei ole totta. Unohdat minut varmasti pian." Xander sanoi, nykäisten kevyesti kättään, joka oli Arizonan otteessa. "Sinä et edes tunne minua, ja minä en tiedä sinustakaan mitään."
|
|
|
Post by bao on Dec 26, 2010 18:50:38 GMT 3
"ÄLÄ" Hän huusi Xanderille tämän avattua oven ja lähdettyä. "..mene" hän kuiskasi jäätyään yksin baariin. Hän tiesi sen itsekkin, Arizonasta ei kukaan tiennyt mitän, kuinka voisikaan, häntä ei ollut olemassa. Hän jäi paikoilleen makaamaan muutaman metrin ovesta ja itki. Hän itki kunnes ei enään jaksanut ja vilkaisi kelloon "..vittu..". Vatikaanissa sveitsiläiskaartin yöllä vartioivat jäsenet ihmettelivät miksi Isä Sean vietti aamuyön vaellellen Pietarinkirkon käytäviä kuin mikäkin levoton sielu.
|
|
|
Post by pineapple on Dec 26, 2010 18:56:24 GMT 3
Juanin isoäiti Lupita oli aikainen lintu, ja oli herännyt jo kolmelta aamulla hoitamaan kotileipomonsa asioita. Lämmittämään kiviuunia, valmistamaan taikinaa. Lupita oli nainen, jonka joka ikinen haluaisi isoäidikseen.
Naisen kummastukseksi heidän kotinsa oveen koputettiin. Kummallista, yleensä asiakkaita alkoi tulla vasta kuuden kieppeillä, ja vain pihalla olevalle pienelle kojulle. Lupita käveli avaamaan oven, ja päästi kauhistuneen huudahtuksen. "Alexander! Mitä sinulle on tapahtunut?" Lupita kysyi, ja Xander katsoi naiseen kyyneleisin silmin. Lupita tiesi, ettei vastausta nyt tulisi, ja hän ohjasi nuoren miehen sisään. "Mene nukkumaan, poika. Yläkerran vierashuoneessa on peti valmiina ja joitain puhtaita vaatteitasi." Lupita sanoi, ja Xander käveli kuin zombi yläkertaan.
Aamu sarasti, ja pian Juan käveli alakertaan. Hän katsoi huolestuneeseen isoäitiinsä kummastuneena. Lupita hymyili surullisesti miehelle. "Huomenta, Juan. Menen kojulle, tule auttamaan kun ehdit... yritä olla pitämättä mekkalaa, Alexander tuli meille nukkumaan." Lupita sanoi, ja lähti ovesta ulos.
Juan oli hetken monttu auki, kunnes päätti miettiä asiaa myöhemmin.
|
|