|
Post by pineapple on Oct 6, 2011 22:13:53 GMT 3
Noel oli kuullut tapahtumasta Xanderilta, ja oli tämän äänensävystä arvannut Iwanin ja Xanderin jälleen tapelleen. Huokaillen itsekseen hän näppäili Iwanin numeron, päättäen tehdä jotain asialle. Ainahan kaksikko joko tappeli tai vaihtoehtoisesti nai, mutta kieltämättä häntä kyllästytti kaksikon tajuton itsepäisyys. Samalla Will mietti hämillään taustalla, että miten Matthanin pitämän itsepuolustuskurssin kävisi. Noel odotti kärsivällisesti Matthanin vastaavan puhelimeen.
Aurora hivuttautui lähemmäs Luciusta ja Hermiaa. "Taidatte tietää mitä kävi. Olen pahoillani..." Aurora mutisi, hän ei ollut varma miten käyttäytyä tai elehtiä. Lucius vain hymähti, asetellen Hermian istumaan viereensä. Hermia osasi puhua jo jonkin verran, muttei pahemmin sitä näyttänyt, joten hän vain istui hiljaa, tutkiskellen ympäristöään. "Älä ole. Elämä jatkuu. Kunhan isäkin sen tajuaisi..." Lucius mutisi, viitaten Juaniin.
|
|
|
Post by bao on Oct 6, 2011 22:19:06 GMT 3
Joku soitti, Iwan tarkisti näytösä kuka. Joku ei-Xander joten hän vastasi "Ciao". Noel soitti. kummallista mutta ihan sama, hänen kanssaa Iwanilla ei ollut välirikoa. Toisella kädellään hän kaatoi pullosta lasiin elämän eliksiiriään. "mitäs asiaa tälä surun hetkellä?", Iwan onnistui kuulostamaan enemmän papilta kuin alkoholismin partaalla roikkuvalta työttömältä.
Alb istuutui odottamaan asianajajan odotushuoneeseen, hänellä oli aikaa.
|
|
|
Post by pineapple on Oct 6, 2011 22:24:46 GMT 3
"Soitin, koska ilmeisesti taas tappelette Xanderin kanssa" Noel sanoi, vilkaisten sitten Williin joka tuijotteli ikkunasta ulos haikea ilme kasvoillaan. "Ja jos lyöt luurin korvaani niin kastroin sinut" Willin haikea ilme katosi, ja hän katsoi Noeliin pahasti. Noel vain kohautti olkiaan, palaten puhelunsa pariin. "Ja älä ala marttyyriksi, sanoin tämän veljellenikin, lopettakaa se itsepäinen perseily. Sinä, pää pois pyllystä, ja Xander voisi ottaa sen kaktuksen perseestään ja paikata sen jollain muulla oleellisella" Noel oli jo pääsemässä vauhtiin, mutta Will nappasi kännykän, mutisi sinne pahoittelunsa ja raahasi protestoivan Noelin makuuhuoneeseen.
Lamioiden linnassa Xander yritti olla kiroamatta Noelia alimpaan helvettiin. No, musta magia tuntui olevan enemmän Juanin hommia, kun tämä jo kaksi kertaa sen takia oli ollut paksuna... Xander päätti pysyä suosiolla kokkauksissa, ainahan hän voisi myrkyttää sekä veljensä että Iwanin.
|
|
|
Post by bao on Oct 6, 2011 22:29:35 GMT 3
"Se, että tappelemme ei ole uusi asia, sinun olisi pitänyt huomata jo se...Enkä minä sinulle löisi luuria, onhan minulla veljesi sitä varten.." Iwan puhui italiaa, hän oli vähä vähältä hylännyt englannin käytön. Sinänsä hassua sillä englantihan oli hänen äidinkielensä. Puhelu loppui aikasamalla tavalla kuin yleensäkin, Will pelasti tilanteen ennenkuin Noel pääsisi puhumaan suunsa puhtaaksi. Ja mitä kakara ylipäätään tiesi mistään mitää? Ei mitään. Viskipullokin tiesi enemmän..Ja siitä puheenollen...
|
|
|
Post by pineapple on Oct 6, 2011 22:32:19 GMT 3
Xander huokaisi. Sinänsä Noel oli oikeassa. Ainahan hän voisi yrittää. 'Olen nipo sinua kohtaan koska välitän, tiedät sen aivan hyvin. Minä en halua sinun kuolevan yhtä äkkinäisesti kuin Matthan' Xander kirjoitti tekstiviestiinsä. Ehkä oli aika niellä ylpeys.
|
|
|
Post by bao on Oct 6, 2011 22:38:58 GMT 3
Iwan oli saanut hyvän putken päälle kun viesti tuli. 'Hha, jos välittäisit, en olisi koskaan joutunut luopumaan tulevaisuudestani ja vaihtamaan sitä kahleisiin joita Xanderiksi kutsutaan'.
|
|
|
Post by pineapple on Oct 6, 2011 22:41:42 GMT 3
Xanderilla kiehahti yli. Paskamittari täyttyi ja ylittyi. 'Asia harvinaisen selvä. Saat kolme päivää aikaa ottaa tavarasi ja lähteä kodistani. Tämä on nyt ohi, luojan kiitos' Xander kirjoitti, painoi lähetysnappulaa ja purskahti itkuun. Lähimpänä olleet Lucius ja Hermia kohottivat kummissaan päätään, mutta Xander vain paineli lähimpään vessaan. "Eikai tuo nyt Matthanin takia ollut" Lucius mutisi. Hermia pudisteli päätään. "riita" oli hänen ainoa sanansa asiaan.
|
|
|
Post by bao on Oct 6, 2011 22:45:34 GMT 3
Iwan mulkoili paluuviestiä, alkoholi oli vauhdittanut raivostumista 'Hyvä!'. Hn keräsi vain vanhan läppiksensä ja muutaman vaatekappaleen, mitään muuta hänellä ei ollut ja jätti sormusken mielenosoituksellisesti keskelle keittiön pöytää. Alkoholipullot tosin löytyivät hänen mukaansa. Kyllä hän jonkun sillan alle pääsisi muuttamaan.
Alb sai vihdoin sinetöidyssä kirjekuoressa osan Matthanin viimeisestä tahdosta, testamentin lakimies tulisi lukemaan ruumiinvalvojaisiin.
|
|
|
Post by pineapple on Oct 6, 2011 22:53:32 GMT 3
Xander keräili itseään Lamioiden vessassa, kun Noel raahusti sisään linnaan. Ovet tuppasivat olemaan aina auki, koska kukaan ei uskaltanut murtautua Lamioiden linnaan. Se olisi suora itsemurha. Hän oli yllättynyt, kun Lucius oli pyytänyt häntä rauhoittelemaan Xanderia, joka alkoi kuulostaa jo itsetuhoiselta vessassa seinäänhakkaamisen perusteella. Noel koputti kevyesti ovea, katsahtaen ympärilleen. "Xander?" "Minä olen kunnossa, mene pois" "Joo tottakai... enkä mene. Iwanko?" "No kuka muukaan! No ei tarvitse enää välittää, käskin hänen häipyä" Xanderin sanat saivat Noelin hätkähtämään. Tämä ei ollut hyvä. Ei alkuunkaan.
Juan makasi vatsallaan sängyllään, kasvot vasten tyynyä. Hän tarvitsisi päivän tai pari, mutta sitten hän palaisi lastensa luo. Hän aikoisi olla heille yksin maailman paras isä, jatkaa elämäänsä. Kuten hän sanoi, he vielä Matthanin kanssa tapaisivat.
|
|
|
Post by bao on Oct 6, 2011 22:57:17 GMT 3
Alb saapui linnalle jättäen huomioimatta vessan suunnilta kuuluvat äänet. Lähimmältä Igorilta hän onki tietoonsa Juanin sijainnin. Hän koputti kevyesti oveen ja astui sisään. "Juan...Voin vain kuvitella kuinka rankkaa tämä on mutta...Asianajaja pyysi toimittamaan Matthanin viimeisen kirjeen sinulle. Kukaan ei tiedä mitä se sisältää ja voit lukea sen ksoka haluat..", nainen jätti kirjekuoren juanin yöpöydälle ja poistui huoneesta.
Kirjekuoressa olisi sisällä Matthan itse koristeellisen vanahahtavalla käsialalla kirjoitettu sepustus Juanille. Dollface,rakas Dollface. Kun saat tämän kirjeen voimme molemmat tulla tulokseen ettei poloinen sieluni ole enää yhtä Italian tomumajani kanssa. Jo ennen kuin hänen pyhyytensä Caled ensimmäisen toimet saattoivat meidät toistemme luo sallimuksen suomissa olin vamistautunut siihen , että minä päivänä hyvänsä heittäisin lusikan nurkkaan yllättäen kaikki muut paitsi itseni ja Lamiat. Mutta sitten Sinä ilmestyit elämääni ja jokin minussa käski käydä toimeen ja niin, tiedämme molemmat miten siinä kävi. Jäin itsekin hämmästelemään käytöstäni. Vannon, en koskaan aikaisemmin ollut käyttäytynyt yhtä samankaltaisesti esi-isieni Draculien tapaan. Sen täytyi olla alitajuntani merkki, joka ”hienovaraisuudessaan” jäi tajuamatta tietoisuudeltani. Luulen, että rakastuin silloin sinuun . Ehkä jo autossa uhkaillessani sinua Xanderin ja Noelin nauraessaan perseitään irti. En tiedä mutta se oli varmaa, tuo pieni osa minusta, joka kykeni tuntemaan muutakin kuin järjetöntä mustasukkaisuutta Sinusta, oli hullaantunut ja teki kaikkensa saadakseen minut, typerän ikälopun heittiön, pysymään vierelläsi. Ennen saapumistasi en ollut nukkunut kokonaista yötä vuosisataan. Ja nyt naurat lukiessasi tätä luullen minun liioittelevan ”Vanha höperö, koittaa vitsailla vielä haudan takaa. Eihän kukaan yli satavuotias ole tuossa kunnossa!” mutta Dollface, mi amore, en laske leikkiä. Olen vanhempi kuin vanhin ihminen. Olen taistellut molemmissa maailmansodissa, lukuisissa kahakoissa joita kukaan ei enää muista, taistellut sodissa joista ei ole muita veteraaneja. Mutta minä siirryin muistelemaan vanhoja kuten vanhuksilla on tapana ja eksyin asiasta, pahoitteluni. Kuten sanottua, tuo pieni osa minua, joka osasi vielä rakastaa aloitti uuvutustaistelun mieltäni vastaan, vasten vahvoja muureja joiden toisella puolella negatiiviset vahvat tunteet vartioivat linnaketta jonka olin rakentanut sydämeni ympärille Sen jälkeen. Mieleni kummasteli miksi halusin sinut enemmän kuin mitään muuta. Olinhan sentään ollut valmistautumassa haudan lyhyen lepoon. Toden totta, halusin olla hyvä sinulle vaikken tiennytkään miten vaan jouduit tekemisiin mokoman savagen, villipedon kanssa jolla ei ollut mitään edellytyksiä parisuhteeseen. Silti jäit, toivottavasti et pelkästään pelosta, tiedän etten ole tasapainoisimpia olentoja maanpäällä. Savage, peto, Draculan perillinen ei silti väistynyt mihinkään vaan väijyi käytävillä valmiina lähtemään saaliinsa perään kuin alkukantainen eläin. ..Silti, vaikka häpeän heikkouttani lihaan, tekisin kaiken uudestaan. Tappaisin sen niljan pomosi joka sinua lähenteli tuhat kertaa, kantaisin sinut pois metsästä sata ja vielä sata kertaa välittämättä mitä auringonvalo tekisi silmilleni. Yhden asian toisaalta muuttaisin, en satuttaisi sinua. En fyysisesti, en henkisesti, kontrolloisin itseni paremmin jos vain toisen mahdollisuuden elävään elämään saisin, nyt tieni on epäkuolleiden polku. Tiedän jättäväni taakseni tuhansittain, miljoonittain salaisuuksia ja arvoituksia joihin en ehdi tässä kirjeessä vastaamaan mutta olen velvoittanut sukuni vastaamaan sinulle kaikkiin kysymyksiisi rehellisesti. Jopa Alb Cu Mortaen. Hän osaa vastata useimpiin kysymyksiin jotka keksit mutta hän tekee vastakysymyksiä. Saat vastata niihin aivan niin vapaasti kuin haluat, jopa kertoa Siitä tapahtumasta, joka mursi minut ja teki minusta mitä olin liian kauan. Hartein pyyntöni on kuitenkin ettet kerro lapsillesi, lapsillemme, mitään. Heidän on parempi kasvaa ja elää ilman taakkaa tällaisesta tasapainottomasta tappajasta. Tarkoituksella olen vältellyt Lucioustakin, en toivonut hänen joutuvan kärsimään minusta millään tavoin, onhan hän viaton luojan luoma. Hermia ei tule muistamaan minua, tai ehkä lapsemme, lapsesi, muistavat sänkyjensä vieressä öisin hiljaa lauletut sanat, kuka tietää…Mutta pyydän, parjaa ja mustamaalaa minua heille, saata heidät mieluummin vihaamaan minua, sairasta kusipäätä jonka armoilla olit, kuin kyselemään minusta tai ikävöimään. Niin on paras. Älä sinäkään huoli, olen taas valmistautunut siihen, että nauha katkeaa ja palan kotimaahani Transilvaniaan. Asianajajallani on tarkat ohjeet, Alb tietää myös miten toimia ja keitä kutsua. Sinulle minulla on vielä yksi toive esitettävänä rakkaani, tule ja vieraile haudallani vuoden päästä kuolemastani. Paikasta on maailman kaunein näköala yöllä kuun paistaessa ja tahdon jakaa sen kanssasi, silloin ehkä pääset viimein surustasi yli. Jos saatan edes rohkeimmissa kuvitelmissani uskoa, että joku surisi minun takiani. Matthan Blestemat Târâtor Lamia, Hän joka juopui rakkaudesta ennen kuin oli liian myöhäistä.
|
|
|
Post by pineapple on Oct 6, 2011 23:08:50 GMT 3
Juan luki kirjeen, hymähtäen. "En minä voisi lapsiani pistää vihaamaan sinua, he ovat liian älykkäitä siihen" Juan mutisi. He olivat kuitenkin Matthanin verta ja lihaa yhtälailla. Oveen jälleen koputettiin, ja Lucius astui sisään hitaasti Hermiaa taluttaen, tyttö vasta opetteli pysymään jaloillaan. Juan nousi sängyltään istumaan, katsoen hetken lapsiinsa. Sitten hän hymyili, levittäen kätensä. "Tulkaa nyt isänne luo" hän sanoi. Luciuksen kasvoilla näkyi harvinainen hymy, ja tämä auttoi ensin Hermian sängylle, sitten kiipesi itse perässä. Juan halasi tiukasti lapsiaan, haudaten kasvonsa näiden pikimustiin hiuksiin. "Me selviämme tästä yhdessä" hän kuiskasi.
Lily lähestyi Albia varoen. "Oletko okei?"
|
|
|
Post by bao on Oct 6, 2011 23:13:35 GMT 3
Iwan oli siirtynyt laulamaan Tunak Tunak TUnia muutaman muun sillan alustan asukin kanssa.
"Hm?" Alb havahtui ajatuksistaan. "Olen.." Lamioiden kanssa hautaaminen ei aina ollut yksinkertaista. "Täytyy järjestää..Lapset...missä he ovat..Mathanin lapset, eivät Juanin lapset.." Alb mutisi ajatuksissaan miettiessään itä kaikkea pitäisi järjestää ja ketkä kaikki piti saada Italiaan
|
|
|
Post by pineapple on Oct 6, 2011 23:18:32 GMT 3
Xander oli viimein koonnut itsensä, ottaen käyttöönsä vanhan vierashuoneen jossa joskus oli Noelin kanssa nuorempina koisinut. Noel taas lähti kotia kohden, hänen ei kannattaisi sillä hetkellä tungetella sen enempää. Samaan aikaan toisaalla Juan, Lucius ja Hermia nukkuivat yhtenä suurena keränä, sikeästi.
"Hoidetaan se huomenna" Lily sanoi, katsoen kelloa. "On jo myöhäkin. Et saa mitään ratkaisevaa aikaa näin myöhään" hän tuumi, nykäisten Albia keveästi hihasta. "Muutkin taisivat mennä jo"
|
|
|
Post by bao on Oct 6, 2011 23:27:49 GMT 3
"Viisauden sanoja, viisaita sanoja.."Alb suuntasi Lilyn mukana kohden makuuhuonetta. Juan pärjäisi, Alb oli vakuuttunut. Huomenna hän lähettäisi kutsut ja sopisi ruumiin valvojaiset, sen jälkeen ruumiin kuljetus kotimaahan. Paikallsiet hoitaisivat järjestelyt siellä. Alb oli ensimmäsitä kertaa aamuvirkku, oli ihan liikaa tekemistä. Hän pisti Igorin keittämään kahvia ja sulkeutui Matthanin entiseen työhuoneeseen, nykyiseen hänen. Hänhän peri arvonimen ja sen mukana tilukset. Ei sillä että asialla olisi ollut väliä ja ei hän kuitenkaan ketään linnasta häätäisi. Igorin tuodessa kahvin nainen sysäsi tälle kutsukortit käteen. "Kolmen päivän päästä on ruumiin valvojaiset, olkaa valmiina"
|
|
|
Post by pineapple on Oct 6, 2011 23:34:41 GMT 3
Juan oli ottanut itseään niskasta kiinni, ja vei lapset ulos leikkimään. Xander käveli ystävänsä rinnalla, kun Hermia tutkaili Kurea kaukaa uteliaana ja Lucius jahtasi kirjavaa perhosta. "Mitä aiot tehdä?" Xander kysyi. Juan kohautti olkiaan, katsellen taivaisiin. "En ole miettinyt, mutta lapseni aion kasvattaa niin hyvin kuin mahdollista" hän tuumi, katsahtaen sitten Xanderiin. "Kuulin että Iwanilla ja sinulla meni poikki" hän sanoi. Xander vain kohautti olkiaan, huokaisten. "Ei sitä enää voinut suhteeksikaan kutsua. Suhde hänellä oli viinaan, itse hän minut poistyönsi, minä sentään heitin sovinnoneleen" tämä sai Juanin kohottamaan huvittuneena kulmiaan. "Mitä, Xanderko sovinnoneleitä heittelee? Ei taida meillä sitten olla kovinkaan kuumat paikat helvetissä kun sinne syöksymme" Juan sanoi nauraen, ansaiten lyönnin Xanderilta olkaansa.
Lily piti huolen hiljaisella tavallaan, että Alb ei ylityöttäisi itseään. Hän ei kuitenkaan varsinaisesti voinut suoranaisesti hyökätä väliin.
|
|