|
Post by crystal on Sept 5, 2010 8:22:33 GMT 3
Electra oli omasta mielestään kävellyt jo tarpeeksi ja hän istahti kivelle raskaasti huokaisten. Tyttö siirsi katseensa järven vastarannalle ja yritti tavoittaa sieltä kiintopisteen; Vastarannalla oli kuitenkin vain puita, aivan kuten tälläkin puolen järveä. Electra poimi maasta kiven ja nakkasi sen rantaveteen, katsellen renkaita jotka muodostuivat järven pintaan. Uusi huokaisu. Olikohan vesi kylmää? Tai no, eihän hän sitä kunnolla tuntenut vaikka olisikin, joten väliäkö tuolla. Tyttö riisui takkinsa ja saappaansa, kokeillen varpaillaan vettä; Se tuntui hiukan viileältä. Hetken Electra antoi veden kutitella jalkojaan ennen kuin käveli syvemmälle. Hän heitti toppinsa rannalle ja sukelsi.
Noustessaan pintaan, Electra jäi selälleen kellumaan ja katseli taivaalle, uppoutuen ajatuksiinsa.
|
|
|
Post by Themily on Sept 5, 2010 11:13:27 GMT 3
Thomas istuskeli puun alla varjossa. Aurinko paistoi korkealla taivaalla. Poika vilkaisi huokaisten järven suuntaan, joka oli pojasta vähän matkan päässä. Jostain hyvin etäältä hän oli kuulevinaan ääniä, mutta ajatteli vain kuvittelevansa. Kuka nyt täällä keskellä ei mitään olisi tähän aikaan. Vaikka olihan hänkin täällä mutta silti. Uusi huokaisu karkasi pojan suusta. Hän oli väsynyt edellisestä illasta, tai no pikemminkin yöstä. Hän ei muistanut koska olisi viimeksi ollut niin kiireinen. Äh... Hänen pitäisi nukkua pidempään aamuisin, jotta jaksaisi taas valvoa yöllä, mutta hän ei vain saanut unta, ei millään. Hän vain näkisi taas sitä samaa painajaista, kuten aina.
Taas uusi huokaisu karkasi Thomaksen suusta. Hän hieroi vasenta kättään, jonka ympärillä oli side, joka oli osaksi verinen. Hän oli ollut huolimaton, ja siitä tämä haava muistutti häntä. Jonkin ajan päästä poika oli taas kuulevinaan ääniä kauempaa ja oli varma, että oli kuullut jotain. Poika nousi seisoon ja tähyili järven suuntaan. Hänen katseensa kiersi järven ympäri ja pysähtyi vastarannalle, jossa hän havaitsi jonkun.
|
|
|
Post by crystal on Sept 5, 2010 17:35:39 GMT 3
Electra heräsi veden makuun suussaan ja vetäisi vahingossa vettä keuhkoihinsa. Tyttö yski ja pärski, uidessaan takaisin rantaa kohti. Pian jalat tavoittivat pohjan ja Electra antoi pulssinsa tasaantua. Uskomatonta, että hän oli meinannut hukkua! Tai no, jos puoleksi kuolevainen pystyi hukkumaan.. Tyttö ei ollut ikinä miettinyt asiaa. Hän oli puoleksi ihminen, joten kuolisiko hän joskus vai ei? Electra hymähti itsekseen ja käveli rannalle. Nopeasti tyttö vetäisi vaatteensa päälleen ja ravisti mustaa tukkaansa, saadakseen sen kuivahtamaan nopeasti. Yhtäkkiä Electra kuuli liikettä jostain kauempaa. Nopeasti tämä kääntyi ympäri ja vilkuili joka puolelle. Tytön katse kohdistui vastarannalle ja tämä huomasi jonkun seisovan toisella puolella. Kuinka kauan tuo vieras oli ollut tuolla? Samassa tytön nenään levisi huumaava tuoksu. Electra tiesi tasan tarkkaan mistä haju oli peräisin ja yritti kaikin tavoin olla kiinnittämättä siihen huomiota. Electra pystyi hillitsemään janon tunnettaan, eikä se vaikuttanut häneen yhtä vahvasti kuin muihin vampyyreihin. Nyt tytöstä kuitenkin tuntui, että hän ei voisi vastustaa tuota viettelevää tuoksua ja lähti kohti vastarantaa.
Tyttö liikkui nopeasti ja pian hän oli muutaman metrin päässä tuosta henkilöstä. Electra tarkasteli poikaa ja huomasi verisen siteen hänen kädessään. Tyttö lipaisi huuliaan. Hänen onnistui joten kuten hillitä haluaan käydä pojan kimppuun. "Hei." Electra sanoi.
|
|