Quatro
Member
Eye for an eye, and the whole world will be blind.
Posts: 178
|
Post by Quatro on Jan 24, 2011 20:28:16 GMT 3
Ion riisui kengät jalastaan ja viskani ne toiselle puolelle huonetta. Mies käänsi selkänsä huoneelle ja jäi pyörittelemään hiuksiaan sormensa ympärille, yrittäen samalla miettiä mitä järkevää voisi huomenna sanoa Angelolle. Kuin huomaamattaan mies vaipui pian ajatuksiensa tuudittamana syvään uneen. Ion heräsi moneen otteeseen yön aikana nähdessään kummallisia painajaisia ja ne lähes pakottivat hänet valvomaan koko yön. Vasta aamuyöllä painajaiset kaikkosivat ja Ion kääriytyi peittojen alle ja nukkuikin siten pitkälle iltaan asti.
Mies säpsähti pystyyn kun tajusi että taivas oli hämärtynyt jo aikoja sitten ja muisti, että hänenhän oli määrä palata takaisin viemäreille tänä iltana. Ion hyppäsi peittojen alta nopeasti ylös ja rynnisti peilin eteen sukimaan hiuksiaan kuntoon. Mies ei vaivautunut pukemaan veristä liiviään tai viittaansa päälleen. Hän palaisi kuitenkin myöhemmin jälleen takaisin majatalolle. Ion puki nopeasti kengät jalkaansa ja astellessaan ulos huoneesta haltia veti valkeita hansikkaita samalla käsiinsä. Ion kiiruhti talleille ja hoputti tallipoikaa valjastamaan Requmirin valmiiksi – hän ei jaksanut kävellä. Tallipojan tehtyä työnsä, Ion kiitti tätä ja hyppäsi tamman selkään ja lähti ratsastamaan kohti kodittomien piilopaikkaa.
Haltia joutui kiertämään melkoisen mutkan välttääkseen kaupungin kierteleviä vartijoita. Pian saavuttuaan vanhan tutun viemärinkannen luokse, Ion hyppäsi Requmirin selästä alas ja silitti hevosen pehmeää turpaa hetken. ”Luotan sinuun tammaseni .. juokse takaisin majatalolle jos huomaat jotain epäilyttävää.” Tamma hörähti ymmärtäväisesti Ionin taputtaessa sitä kaulalle – sitten haltia katosikin jo kannen alle pimeisiin käytäviin.
Aikansa harhailtuaan Ion saapui kammion ovelle ja raotti sitä aluksi varovasti. Mies erotti Thoronirin huoneesta ja muutaman muunkin miehen ja haltia rohkeni sitten astua itsekin huoneen puolelle. ”Hei taas”, Haltia sanoi hymyillen ja katsoi Thoroniria selkään, ”Kuinka voitte?” Mies jatkoi vielä ja jäi nojaamaan seinää vasten. Ionin silmänaluset olivat hieman tummuneet valvottujen öiden seurauksena ja hänen paitansa, jonka oli joutunut aikaisemmin veren tahroista pesemään, oli täynnä ryppyjä. Sen siitä sai, kun ei viitsinyt riisua vaatteitaan ennen kuin paineli nukkumaan. Ion näytti suoraan sanoen siltä kuin olisi juuri haudasta noussut.
|
|
|
Post by grishmak on Jan 24, 2011 21:20:55 GMT 3
Jonkin aikaa ennen Ionin saapumista Angelo oli alkanut nyhräämään jalassaa olevan solmun kanssa, mutta ei ollut edistynyt lainkaa. Korkeintaan saanut sen vain pahemmaksi. Myös haavoja osa haavoja peittävistä kääreistä oli hiukan värjäytynyt punaiseksi. Ionin tulon huomattuaan hän säikähti ja piiloutui erääseen kammion lukuisista syvennyksistä. Siellä hän istui vain paikoillaan ja painoi jalkojaan rintaansa vasten välittämättä lantiossaan ja rinnassaan tuntuvasta kivusta. Voi ei! Voi ei! Voi ei! Mitä hän täällä? Hänen päänsä täyttyi paniikin omaisista ajatuksista ja vastauksista, joita hänen mielensä muodosti.
Thoronirin huomattua Angelon reagtion tämä huomattua Ionin. Hän päätti mainita asiasta Ionille. Hän nousi ja lähti kävelemään tämän luo. "Hei itsellesikin. Ja meille kuuluu sitä samaa vanhaa." Kun hän saavutti Ionin, hän jatkoi. "Jeanin reagtiosta päätellen se taisit olla sinä, joka tappoi Smaugin lakeiijan. Ei sillä, että me emme sitä hyväksyisi, mutta Jean ei kestä tappamista, joten ellet halua hermostuttaa häntä, niin neuvoisin olemaan menemättä liian lähelle." Thoronir kääntyi ja lähti kävelemään takaisin toveriensa luokse samalla osoittaen Angelon köyttä. "Köyden päästä voi muuten löytää jotain mielenkiintoista."
|
|
Quatro
Member
Eye for an eye, and the whole world will be blind.
Posts: 178
|
Post by Quatro on Jan 24, 2011 21:36:03 GMT 3
”Ei ollut paljoa vaihtoehtoja.” Ion tuumasi Thoronirille totisena. Eihän hän ollut arvannut ettei susipoika ollut tottunut Ionin karskiin toimintaan. No, tehty mikä tehty. Mies katsahti sivusilmällä narua maassa miettien mitä sen päästä löytäisi Thoronirin mainitessa asiasta. Haltian suulla oli ovela hymy ja miehen katse kääntyi vähitellen suoraa Angelon suuntaan. ”Katsotaanpa siis mitä köyden päästä löytyy.” Haltia sanoi myhäillen ja asteli narun toisen pään luokse ja tarttui siihen molemmilla käsillään. Kyllähän hän tiesi että Angelo oli sidottu sen toiseen päähän – mies vain teeskenteli tietämätöntä.
Ion kiskaisi ensin varovasti narun päästä tunnustellen kuinka lujaa hänen tulisi vetää saadakseen suden esiin pimennosta. Lopulta haltia irrotti narun toisen pään ja sitoi sen kätensä ympärille ja ryhtyi vetämään ihmissutta hitaasti luokseen. ”Angeloooo…” Haltia huhuili toista samalla kun veti toista yhä lähemmäs itseään.
|
|
|
Post by grishmak on Jan 24, 2011 22:01:02 GMT 3
"Ääk!" Angelo tunsi, kuinka köyttä nykäistiin ja hän alkoi itsekkin liikkua kohti vetäjää ja vetovoimasta hänen onnistui päätellä, että se oli mitä luultavimmin Ion. Tullessaan nurkan kohdalle hän yritti saada otteen siitä, mutta sai lopulta aikaan vain naarmut kuluneeseen kiveen. Seuraavaksi hän yritti vain maata ja saada kynsilään kiinni jostakin, siitä aiheutui vain se, että rinnan haavoja peittävä side luisui paikoiltaan. "Ei, ei, ei, ei." Hän yritti vielä 'kolmijalka juoksua' ja senkin epäonnistuessa hän kierähti vain selälleen ja antoi miltein vapaaehtoisesti vetää itseään. Hänen ei kuitenkaan loppujen lopuksi onnistunut saada kynsillään kiinni mistään.
Thoronir sai tovereidensa kanssa hyvät naurut, kun turhan heiveröisen oloinen haltia veti Angeloa tämän vastusteluista huolimatta onnistuneesti. Miltein yhtä hauskaa heistä oli katsoa, kun ihmissusi luopui vastustelustaan ja antoi hinata itseään häntä koipien välissä.
|
|
Quatro
Member
Eye for an eye, and the whole world will be blind.
Posts: 178
|
Post by Quatro on Jan 24, 2011 22:11:14 GMT 3
Kun Ion sai Angelon jalat näkyviin mies tarttui kädellään siitä käpälästä johon ei oltu narua sidottu ja veti nyt Angelon kokonaan esiin pimeyden seasta. ”Heipä hei pieni ystäväiseni”, Ion sanoi ensin hieman kiero ilme kasvoillaan. Mies naurahti kuitenkin ja päästi toisen jalasta irti ja irrotti samalla Thoronirin sitoman langan Angelon jalasta. Haltia ei tahtonut turhaan säikytellä enää toista. Siinä hän oli oman osansa jo ilmeisesti tehnyt. ”Kuulehan, haluan puhua kanssasi .. siitä eilisestä.” Mies sanoi istuutuessaan maahan ja katsoi Angeloa syvälle silmiin, ”Pelkäätkö minua? Sano suoraa vain.” Ion lisäsi vielä pian perään hieman alakuloisesti.
|
|
|
Post by grishmak on Jan 26, 2011 1:01:05 GMT 3
"Tuota...öh...hei." Angelo sai sanottua, kun Ion tarttui tätä tassusta ja veti luokseen. Angelo pälyili ympärilleen etsien jotain, mikä saattaisi auttaa tässä tukalassa tilanteessa ja vältellen Ionin ilmettä. Kun Ion yllättäen irritti otteensa tämän tassusta ja irrotti myös köyden, Angelo pinkaisi yllättävän nopeasti parin metrin päähän.
"Okei pojat. Esitys ohi." Thoronir alkoihätistää tovereitaan ja lähti itsekkin näiden mukana. Ennen kuin katosi ovesta, hän vinkkasi Ionille kannustavasti.
Nyt Ion herraa ei enää estä mikään. Angelosta tuntui, että Thoronir yrritti vain auttaa tätä, mutta hän ei ollut nähnyt sitä, minkä Angelo oli nähnyt. Yllättäen Ion keskeytti kuitenkin Angelon ajatukset. Katsoessaan Angeloa silmiin hän vaikutti Angelosta jotenkin pahaenteiseltä, mutta onnistui jälleen yllättämään tämän kysymällä pelkäsikö tämä häntä. Tähän Angelo ei ollut osannut varautua, joten häneltä kesti hetken eden tajuta kunnolla, mitä häneltä oli kysytty. "Öh...tuota...ööh." Jonkin ajan kuluttua hänen onnistui nostaa kätensä silmänsä eteen ja näyttää, että vähän. Välittömästi tämän jälkeen hän pikaisesti asetti kätensä naaman eteen suojaamaan sitä ja käpertyen hiukan kasaan.
|
|
Quatro
Member
Eye for an eye, and the whole world will be blind.
Posts: 178
|
Post by Quatro on Jan 26, 2011 2:05:20 GMT 3
Tilanne alkoi hermostuttaa haltiaa itseäänkin. Miehestä alkoi tuntua että susi yritti vain pakoilla häntä kokoajan. Olikohan sittenkin väärin tulla takaisin. Haltia alkoi miettiä ja pyöritteli sormeaan hetken lattian kivetyksien reunoilla. Ion katsoi kulmiensa alta kun Angelo nosti toisen kätensä silmänsä eteen. Vaikke ihmissuden elekieltä ollutkaan helppoa lukea, haltia ymmärsi silti mitä toinen liikkeellään tarkoitti. Samassa toinen myös käpertyi kasaan, mikä sai miehen hieman hämmentymään. Mies kuitenkin hymähti varovaisesti ja kapusi itsensä seisomaan lattialta.
"Olen siitä hyvin pahoillani.." Mies sanoi pieni hermostuneisuuden sävy äänessään. Haltia ei tavallisesti pitänyt kun joutui myöntämään virheensä - tai no, eihän tämä tavallaan ollut virhe. Pikemminkin toisen ylimääräinen traumatisoiminen. Olisihan hänen pitänyt melkein arvata että Angelo oli herkkä kaikelle väkivaltaiselle käyttäytymiselle. "Katsos kun..." Mies aloitti mutta käänsi sitten alakuloisen katseensa muualle susipojasta. Huoneeseen laskeutui pitkä hiljaisuus, kunnes Ion polki jalkaansa lattiaan ja ryhtyi kävelemään edestakaisin, "Miten sen nyt selittäisin..totuus saattaa joskus olla hyvinkin todellisuutta murentava. Haluaisin kertoa sinulle kaiken .. mutta luulen sen olevan liian kovaa kuultavaa korvillesi." Ion sanoi ja nojasi lähellä olevaan seinään ja nosti kätensä puuskaan rinnalleen. Hän tiesi että oli väärin salailla asioita - erityisesti omilta seuralaisiltaan.
"Olen haltia joka myi sielunsa demonille..." Ion parahti lopulta suustaan ilmeettömästi ja katsoi miten Angelo reagoisi hänen sanomaansa. Sanojen tarkoitus ei ollut suinkaan pelästyttää toista. Se oli vain karu totuus joka toisen täytyi kuulla. Sen hän oli velkaa Angelolle. "Kuitenkaan se mitä näit .. ei ole todellinen minäni. Nämä kasvot ovat omani .. ja toivon että voit uskoa siihen .. ja luottaa minuun yhä." Ion sanoi lopettaen puheensa melkein kuiskaaviin sanoin ja käänsi päätään nähdäkseen Angelon.
|
|
|
Post by grishmak on Jan 26, 2011 18:48:42 GMT 3
Angelo laski pian kätensä huomatessaan, ettei Ion tehnyt mitään lähestyäkseen tätä, joten hän uskaltautui istumaan kunnolla ja rapsuttamaan avointa haavaa rinnallaan ja kuunteli Ionin puhetta.
Haltia? Demoni? Haltia-demoni? Kuullessaan Ionin teosta Angelo nosti vain kysyvästi kulmakarvaansa. "Kuinka niin se et ollut sinä? Ja no kai minä voin luottaa." Angelo ei uskaltanut sanoa Ionille kieltävästi, sillä uskoi saaneensa tämän jo äärirajoilleen. Angelo lopetti raapputtamisensa huomatessaan, että hänen sormensa olivat jo verestä punaiset ja aikoi nyt nuollaa haavasta valuneen veren turkiltaan.
|
|
Quatro
Member
Eye for an eye, and the whole world will be blind.
Posts: 178
|
Post by Quatro on Jan 26, 2011 20:18:30 GMT 3
"Demoni sisälläni pitää huolen etten ikäänny enää", Ion sanoi levitellessään käsiään, "Jos minä kuolen, myös demoni kuolee. Eilinen tilanne herra suomukkaan kanssa taisi mennä demonin mittapuulla liian vaaralliseksi ja siksi .. no tiedät kyllä .. olen pahoillani että näit mitä näit." haltia selitti ja katsoi Angeloa hieman surumielisesti.
Kun Ion huomasi Angelon veriset sormet, mies hymähti ja pudisti päätään. Haltia katseli ympärilleen astellessaan eteenpäin ja poimi vaatteidenpesupaikan luota palan kangasta, jonka kastoi veteen. Mies rutisti kankaasta suurimman osan vedestä pois ja palasi nyt Angelon luokse ja polvistui toisen eteen ja siirsi toisen naaman pois haavan edestä pystyäkseen puhdistamaan veren toisen turkista. "Parempi ettet raapisi haavojasi .. ne vain tulehtuvat." Ion sanoi ja katsoi Angeloa vaivihkaa. Pitäisi varmaan etsiä se mies .. haavat täytyy puhdistaa. Haltia ajatteli samalla kun pyyhki nyt omia käsiään suden verestä puhtaaksi.
Ion heitti nyt verestä punaisen kankaanpalasen hieman etäämmälle itsestään ja kääntyi katsomaan Angeloa silmiin hyvin epäilevästi. "Sanoistasi huolimatta pelkäät minua. Näen sen silmistäsi." Ion hymähti ja jatkoi, "Se on kuitenkin turhaa .. sillä en vahingoittaisi sinua mistään hinnasta." Haltia yritti saada toisen luottamuksen jälleen puolelleen. Hän toivoi että Angelo ymmärtäisi ja taputti toista varovaisesti päähän muutaman kerran. Ion nousi jälleen seisomaan ja oikoi tovin itseään. "Jos haluat kysyä jotain, niin kysy pois", haltia sanoi naurahtaen. Salailu olisi enää turhaa.
|
|
|
Post by grishmak on Jan 26, 2011 21:43:49 GMT 3
Angelo perääntyi hieman, kun Ion tuli märän rätin kanssa, mutta antoi lopulta tämän pestä haavan. Ionin kertoessa, että haava saattaisi tulehtua Angelosta tuntui, kuin hänen rintansa haavaa olisi revitty suuremmaksi. Angelo puristi hetken rintaansa, kun kipu loppui yhtä yllättäen, kuin oli alkanutkin.
Kun Ion sanoi tietävänsä, että Angelo pelkäsi tätä, Angelo ei voinut katsoa Ioniin, van tyytyi katsomaan lattian laatoitusta. Angelo ei voinut olla epäilemättä Ionia, kun tämä yritti vakuutella häntä. Kuitenkin Ionin kysyessä halusiko tämä kysyä jotain hän tyytyi vain pudistamaan päätään.
Pian Angelo nousi ja lähti kävelemään kohti ovea, pidellen samalla haavoittunutta lantiotaan kätensä alla, sillä hänestä tuntui, että se teki kävelemisestä helpompaa. "Eikös sinulla ollut jokin asia koskien sitä vaunua, vai saitko sen hoidettua nyt, kun en ollut hidastamassa. Olemmehan me nyt kuitenkin lähdössä raittiiseen ilmaan kuitenkin?" Hän ei kuitenkaan poistunut ovesta, vaan jäi sen viereen odottamaan Ionia.
|
|
Quatro
Member
Eye for an eye, and the whole world will be blind.
Posts: 178
|
Post by Quatro on Jan 27, 2011 18:44:52 GMT 3
Ion katsoi hieman hämmentyneenä jälleen Angeloa toisen noustessa pystyyn ja kävellessä ovelle. Mies asteli ihmissuden perässä kunnes pysähtyi hieman etäämmälle toisesta. "Jättäisin sinut mielelläni tänne että saisit levätä kunnolla .. minä kun en sidekääröistä kovinkaan paljon tiedä." Haltia sanoi hieman nolona. Kyllähän mies osasi ensiaputaidot, muttei luottanut itseensä tarpeeksi. Varsinkaan jos kohteena olisi Angelo. Hän jättäisi erittäin mielellään kääreillä leikkimiset muille, kuin ryhtyisi itse toimiin. Ehkä laiskuudella oli tässä osansa.
"Ja mitä niihin vaunuihin tulee .. päätin pienen välikohtauksemme jälkeen unohtaa vaunut, tämän päivän olen pysytellyt visusti majatalon vällyjen välissä", Ion haroi hiuksiaan ja mietti oliko tehnyt vielä jotain muuta, muttei saanut päähänsä mitään joten päätti jatkaa loppuun, "Joten luulenpa että meillä on huomenna edessä lisää vaunujen jahtaamista, ystäväiseni." Ion naurahti ja taputti Angeloa kuin koiraa toisen päälaelle.
Ion raotti kammion ovea varovasti, ja katsoi kammion ulkopuolelle. Hän ei nähnyt Thoroniria tai ketään muutakaan ja rohkeni nyt avata oven kokonaan. "En edelleenkään ole varma siitä kannattaisiko minun ottaa sinua mukaani. Kaiken tämän tapahtuneen jälkeen .. olen hieman sekaisin." Ion kääntyi katsomaan Angeloa. Noppa oli kuitenkin nyt täysin ihmissuden hallussa. Haltia ei aikonut vaikuttaa toisen päätöksiin millään tavalla - ainakaan vielä. Jos toinen oli valmis lähtemään mukaan, ei Ion pistäisi sitä millään tavalla pahakseen. Haltia astui hetken paikallaan seistyään ovesta ulos ja lähti astelemaan kohti viemärin kantta, jonka luona Requmirin oli tätä määrä olla odottamassa.
|
|
|
Post by grishmak on Jan 28, 2011 1:17:49 GMT 3
"Eivät nämä varmaan ole muita, kuin lihas haavoja, joten voin aivan helposti lähteä. Sitä paitsi osaatko edes arvella, kuinka paljon Thoronir ja muut ovat jo antaneet omastaan? Jos tietäisit et epäilisi lainkaan." Angelon mieliala painui selvästi alas, kun hän myönsi itselleen, kuinka paljon oli vienyt ystäviltään.
"Lupaavaa. Toivottavasti tällä kertaa onnistuu paremmin." Angelo väistyi vaistomaisesti hiukan taaksepäin Ionin taputtaessa häntä päälaelle, kuitenkin taputus tuntui niin mukavalta, että hän heilutti häntäänsä jonkin verran.
Ionin lähtiessä kammiosta Angelo lähti seuraamaan tätä, vaikka tämä jälleen ehdotti, että tämä jäisi vielä Thoronirin luokse. Angelo pälyili koko ajan ympärilleen hermostuneena, sillä hän pelkäsi, että jostain ilmestyisi vartija.
|
|
Quatro
Member
Eye for an eye, and the whole world will be blind.
Posts: 178
|
Post by Quatro on Mar 25, 2011 19:40:26 GMT 3
Ion vilkaisi nopeasti taakseen ja katsahti Angeloa. Mitähän toinen mahtoi pälyillä? Haltia käänsi päätään ja hänen katseensa tavoitti jälleen viemärin lattian. Samalla miehen suulle levisi pienoinen hymy. ”Miksi vaikutat niin hermostuneelta?” Pienen rohkaisevan tunteen saatuaan haltia uskalsi jälleen avata suutaan. Hiljaisuus ei miellyttänyt miestä tippaakaan. Samalla kun Ion keskittyi kuuntelemaan Angelon vastausta, hän mietti mahtoiko Thoronir tai joku muu olla jo löytänyt haltian jälkeen jättämän pussukan. Täynnä kolikoita. Ion tunsi pientä sääliä köyhälistöä kohtaan ja tahtoi auttaa heitä kaikin mahdollisin keinoin; tämä rahallinen avustus oli samalla myös kiitos siitä että kodittomat olivat hoitaneet Angelon kuntoon. Rahat olivat olleet melkeinpä miehen viimeisimmät, mutta näillä ihmisillä olisi niille enemmän käyttöä kuin Ionilla itsellään.
Saavuttua jälleen tutulle viemärin sisäänkäynnille, Ion siirsi kannen hieman syrjään loitsullaan. Tuon tehtyään, mies loikkasi kiinni sisäänkäynnin reunaan ja veti itsensä hieman avuttomanoloisesti siitä ylös, takaisin maanpinnalle. ”Tartu käteeni kiinni niin vedän sinut ylös!” Ion sanoi kurkatessaan viemärin puolelle ja katsoi Angeloa. Haltia laski toisen kätensä suden avuksi ja samalla ryhtyi katseellaan etsimään Requmiriä jostain lähistöltä, tehden samalla hiljaisia äänähdyksiä suullaan houkutellen hevosta niillä luokseen.
|
|
|
Post by grishmak on Mar 25, 2011 21:52:51 GMT 3
Angelo asteli Ionin perässä vastaten samalla tälle. "Ei tässä mitään. Vartijat vain hieman vaikuttavat tilanteeseen." Angelo yritti saada aikaan jonkin hymtn tapaisen, muttei onnistunut siinä kovin hyvin, eikä hän muutenkaan tuntenut oloaan mukavaksi Ionin seurassa. Samalla kun hän tassutteli Ionin perässä kynnet napsuen, hän ei voinut mitään sille, että hänestä tuntui kokoajan siltä, että häntä tarkkailtiin.
Ionin noustessa ylös viemäristä Angelo oli kuulevinaan lähestyviä askelia, mutta hän oli varma, että oli kuvitellut sen. Ionin nostaessa hän ei ollut enää kovin varma siitä, että oliko hänen kannattava tulla ylös, sillä hänen Ionilta saamansa viitta oli Smaugin kellarissa. Enää ei kuitenkaan voinut enää perääntyä. Vaikka nosto saikin haavat tuntumaan jälleen kipeiltä, Angelo piti kuononsa kiinni ja antoi Ionin nostaa hänet pinnalle. Pinnalle päästyään Angelo huomasi, että rintaa peittavät siteet olivat (jälleen) tahriintuneet punaisiksi. Kuitenkaan hän ei välittänyt asiasta.
|
|
Quatro
Member
Eye for an eye, and the whole world will be blind.
Posts: 178
|
Post by Quatro on Mar 25, 2011 22:03:57 GMT 3
Ion nosti Angelon ylös hampaitaan yhteen purren. Ei hän mikään voimanpesä ollut, mutta kyllä hänen nyt yksi susi täytyi jaksaa nostaa. Vaikka se kovaa tekikin. Haltia vaistosi ettei susi tuntenut oloaan hyväksi hänen seurassaan. Olihan se ymmärrettävää. Ion tyytyi vain huokaisemaan. Ehkä hän vielä joskus voittaisi suden luottamuksen jälleen puolelleen. Nyt kaksikon täytyi kuitenkin päästä pois hämärältä kujalta takaisin majatalolle. Se olisi vain parempi Angelollekin. ”Tuota .. oletko kunnossa haavoinesi? Rintakehäsi näyttää vuotavan jälleen.” Ion sanoi huomattuaan veriset siteet ja katsoi susipoikaa huolestunein silmin.
Samassa Requmir asteli hörähdellen lähellä olevan nurkan takaa esiin. Mustaa tammaa ei saattanut melkeinpä erottaa pimeyden seasta, mutta sen kuuli sitäkin paremmin. Haltia tervehti tappaa taputtaen sitä kevyesti sen kaulalle. ”Pystytkö nousemaan sen selkään?” Ion katsahti jälleen Angelon suuntaan, ”En tietenkään pakota sinua hevosen selkään jos et tahdo, mutta olisi parempi jos et väsyttäisi itseäsi.” Ionista alkoi tuntua hölmöltä. Hän paapoi toista kuin pientä lasta. Ehkä mies otti kaiken tämän liian vakavasti ja oli turhan huolestunut suden voinnista. Ion naurahti hiljaa itsekseen ja hymy nousi toisen kasvoille. ”Autanko sinut hevosen selkään?”
|
|