|
Post by submarine on Jul 27, 2010 14:32:42 GMT 3
((Elikä elikä. Kutsupeli Gralonin kanssa. Hahmonani Vanha Rotta: myrkmeren.proboards.com/index.cgi?board=fantasiahahmot&action=display&thread=1699 . Ettei tuhlaannu rottasen kuvaukseen hirveää määrää tekstiä, joka jo tuolla lukee). Päivässä ei ollut mitään erityistä. Sitä ei tehnyt sää, josta saattoi korkeintaan sanoa, että aurinko paistoi melko mukavasti ja tuulenvire piristi. Eivätkä sitä myöskään tehneet tuppukylän ihmiset, jotka näyttivät hämmästyttävän paljon samalta kaikkialla. Tai ei Vanha Rotta koskaan ollut ainakaan nähnyt näissä mitään, mikä olisi tehnyt yhdestäkään jotenkin erityisen. Kaiketi jokaisella oli omanlaisensa turpavärkki, mutta ei rial näistä asioista suuremmin välittänyt. Tavallista väkeä, jota kiinnosti lähinnä itsensä elättäminen ja se, millainen sää olisi huomenna. Tokihan nämä asiat Vanhaakin kiinnostivat, mutta vaikka "mikä" -osuus olikin sama, "miten" ei kovinkaan usein käynyt yksiin. Nämä viljelivät maata, metsästivät ja tekivät mitä tekivätkään, Vanha murjoi ihmisiä, ryösti hautoja ja muuta sellaista. Tällaiset pienet kylät eivät olleet kuin vain mukava levähdyspaikka matkalla. Ei mitään ihmeellistä, mutta ainakin sai lämmintä ruokaa, katon pään päälle, viimeistään tallista jos ei suostuttu ottamaan rottia majataloon asti, ja toisinaan myös apua haavojen kanssa. Tämä nimenomainen kyläpahanen vaikutti vielä tavallistakin mitäänsanomattomammalta, siellä ei ollut juuri mitään. Ainoa kiinnostava asia ei suinkaan tullut itse kylästä, vaan sinne ilmaantuneista. Tällä hetkellä Vanha Rotta ei suinkaan ollut ainoa niistä kylään pysähtyneistä, joita joku koiranleuka olisi voinut naljailla "seikkailijoiksi". Suunta ei tosin ollut sama, mutta yhtä aikaa oli kuitenkin pysähdytty. Kyseessä oli peräti pieni joukko, ja nämä olivat selvästi olleet alalla jo hyvän aikaa. Vanha oli ollut enemmän tai vähemmän koko elämänsä, ja samaan viittasivat merkit näissäkin kulkijoissa: arpia, kolhuja, moneen kertaan rikottuja ja korjattuja neniä ja asenne, joka pyysi jättämään rettelöinnin sikseen, mutta lisäsi samalla hyvin topakasti, ettei pientä rellestystä millään muotoa kavahdettaisi. Ja hyvälaatuiset, koruttomat ja kunnolliset varusteet. Suurimmaksi osaksi tämä joukko koostui isoista miehistä, mutta mukana oli myös kaksi rialia. Toinen vaikutti melko tavanomaiselta, naarmuiselta rotalta, mutta toinen olikin sitten jotain aivan muuta. Se oli julmetun ilkeännäköinen rotannarttu, jolla oli niin kokoa kuin näköäkin. Vanha Rotta ei ollut mikään pieni rottiaisten mittapuulla, mutta siitä huolimattakin tämä nimenomainen narttu oli reilusti suurempi. Sen lihassa ei ollut vain arpia, vaan melkeinpä suoranaisia lovia, ja siltä puuttui puoli alaleukaa. Siitä huolimattakin se näytti täysin valmiilta ja kykenevältä pistämään paikkoja sileäksi tapparallaan, jos tarvetta tulisi. Tapparakin oli melkoisen suuri. Muu joukko, kun nyt vähiä sanojaan soi ilmoille, kutsui narttua Leukapuoleksi ja pyrki selvästikin olemaan käymättä sen hermoille. Vanha ei ihmetellyt, sillä sen luonne vaikutti olevan aivan yhtä ikävä kuin ulkonäkökin. Siinäpä sitä sitten istuttiin paikan ainoan räkälän edustalla. Montaakaan sanaa Vanha Rotta ei ollut vaihtanut joukon kanssa - näissä piireissä ei levitelty omia asioita muiden murehdittaviksi, ellei varta vasten pyydetty. Mutta siltikin, Vanha oli päässyt jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen asioista, kertonut huonoselkoisella urahtelullaan minne oli menossa, mistä tulossa ja mitä siellä oli meneillään, ja saanut suunnilleen saman verran takaisin. Se oli riittävän hyvä syy tulla hyväksytyksi istumaan samassa joukossa. Muut kumosivat vetistä olutta, Leukapuolen kohdalla se meni melkoiseksi ryystämiseksi leuanpuutteen vuoksi, mutta Vanha lähinnä vain istui. Ei huvittanut kyykkiä pusikossa, kun suolet koettivat keksiä aivan uudenlaisia solmuja. Suurimmaksi osaksi kyläläiset kiersivät arpiset ja ajan- ja säänpieksämät kulkijat kaukaa, mitä nyt muutama pojankoltiainen uskalsi tulla tuijottelemaan vyöllä roikkuvia tai seinien vierille laskettuja aseita. Uskaliain melkeinpä jopa kysyi jotakin, mutta kipitti sitten kuitenkin pois. Kyläpahasen vähät vartiomiehetkin näyttivät lähinnä toivovan, että ei tarvitsisi tehdä mitään. Tähän asti se oli toiminutkin. Tänä päivänä ei tuntunut tapahtuvan mitään.
|
|
|
Post by Gralon on Jul 27, 2010 20:11:15 GMT 3
Gralon havahtui unestaan polttavaan aurinkoon likaisen ja poisvetävän sängyn kuvatuksen pohjalta talosta jossa hän oli majaillut jo kuukauden päivät , maksua vastaan tietysti. Iäkäs mies nousi haluttomasti sängystään ja käveli vaivalloisen oloisesti huoneessa olevan ikkunan eteen vain huomatakseen että aamu oli jo edennyt päiväksi. Ikkunasta näki melkein kokonaan sen pienen kyläpahasen jossa hän tällähetkellä oleili , tietämättä edes miksi. Kadulla oli nopeasti laskettuna kymmenen ihmistä , kaikki tuikitavallisia tallaajia tekemässä sitä mitä he tekevät joka ikinen päivä.Gralon oli tottunut näkyyn olihan hän sentään itsekkin pohjimmiltaan samankaltainen olento.
Ikkunasta näki myös paikkaliseen räkälään , jossa yleensä tapasi yhteiskunnan pohjasakkaa , mutta toisaalta paikka herätti ajoittain suurta mielenkiintoa Gralonissa sillä usein kylän kautta kulki vaarrallisen näköisiä joukkioita jollaisiin Gralon on itsekin aikoinaan monesti kuulunut. Vanha velho oli lopen kyllästynyt ja kaipasi elämältään enemmän , hän halusi pelätä jälleen henkensä edestä ja käyttää magiaansa johonkin johon sitä oikeasti tarvittiin , ja olihan hänen elämäntehtävänsä vieläkin kesken. Gralon huokaisi syvään , mutta niin pian kuin huokaus alkoikin se loppui kuin seinään ja Gralon tunsi iloa ja toivoa pitkästä aikaa.Hän näki räkälän edustalla pienen joukkion joka erottui muista hänen tähän asti näkemistään tavalla jota Gralon ei oikein osannut itsekkään kuvailla , ehkä vaikutuksen tekivät kolme rialia joista yksi oli jo järkyttävän isokokoinen ja jopa Gralonin vanhoilla silmillä näki kaukaa , että otus oli ruma ja vaarallinen. Kahdesta muusta rialista ei näin kaukaa Gralon erottanut muutakuin, että toinen rotta oli hieman toista isokokoisempi , silti jokainen kolmesta rotasta oli ihmisen silmään jättimäinen otus. Myös pari isokoista miestä näytti istuvan heidän seurassaan.
Gralonin mielenkiinto oli herännyt ja hän tunsi pakottavaa tunnetta tiedustella kulkuetta. Gralon kiskaisi mustan kuluneen kaapunsa päälleen ja sijoitti veitsensä ovelasti kaavun sisään niin , että vain tarkka silmäinen sen sieltä eroittaisi , tarttui puiseen keppiinsä ja avasi huoneensa oven ja kiiruhti niin nopeasti kuin vanhoilla jaloillaan pääsi alas rappusia talon etuovelle. Sanomatta talon omistajalle sanakaan hän avasi oven , poistui talosta ja tunsi kesän raikkaan tuulahduksen kasvoillaan.Hänen katseensa lukittui kadun toisessa päässä olevaan baariin jossa tämä joukkio vietti päiväänsä. Varmoin ja kevyin askelin Gralon suuntasi läpi kadun kohti räkälää ilman pelkoa joukkion mahdollisista reaktioista. Katua ylittäessään hän haistoi paikallisen leipomon tuoksut ja ulosteen löyhkän. Jälkimmäinen haju kuvasi Ghalonin mielestä hyvin koko kyläpahaista. Katukuvaan kuului vanhoja homeisia taloja ja niitä oli aivan liikaa näinkin pienelle kylälle ja kaduilla oli hiljaista... liian hiljaista.
Gralon saapui noin kymmenen metrin päähän räkälästä ja tarkkaili joukkoa nojaten yhteen kymmenistä huonokuntoisista taloista. Hän katsoi kohtisuoraan heihin yrittämättä peittää kiinnostustaan ja kuten mainittu välittämättä reaktioista. Ensimmäisenä silmään pisti rotista isoin jonka nahka oli täynnä mitä varmemmin taisteluista saatuja syviä arpia toki muillakin hänen seurassaan istuvilla oli ilkeän näköisiä naarmuja ympäri kehoa , mutta tässä rotassa oli muutakin Gralon huomasi vasta sen käännyttyä häneen päin , että puolet sen leuasta puuttui, myös muu joukko näytti pelkäävän sitä tai eivät ainakaan halunneet häiritä otusta millään tavoin . Gralon oli nähnyt näitä otuksia ennenkin ja todennut, että niitä on ainakin kahta sorttia , on sitä vähä järkistä eläimellistä väkeä jotka tuhoavat ja tekevät mitä lystäävät ja sitten on niitä vähän viisaampia ilmestyksiä jälkimmäiset eivät ole Gralonin itsensä mielestään yhtään kummoisempaa väkeä mikäli ne pysyvät edes vähän ruodossa. Toinen rotista ei herättänyt velhossa kiinnostusta , mutta kolmas rotta muistutti häntä itsestään , se oli jo iäkäs ja vaikutti muihin verrattuna perin rauhalliselta katseli vain ympärilleen puhumatta paljoa. Gralon pani myös merkille , että tämä rotta oli joukon ainoa joka ei litkinyt räkälän olutta jolla ei ole kummoistakaan mainetta. Vanhempi rotta näytti Gralonin silmään joukon kokeneimmalta tietysti sen iän vuoksi , mutta sillä oli myös kunnioitettavan kokoiset arvet kummallakin puolella päätään jotka näyttivät jo kauan sitten saaduilta.
Yhtäkkiä velho otti viimeiset noin kymmenen askelta kohti joukkoa ja saapui aivan heidän eteensä sanomatta vielä mitään. Joukon päät kääntyivät ja ilmeet olivat laidasta laitaan . Rotista isoin ja rumin katsoi Gralonia sekunnin verran hämmentynein silmiin , sitten rotan olemus vaihtui odotusten mukaan uhkaavaksi. Yksi kookkaista miehistä kääntyi myös ja katsoi Gralonia tyhjin silmin. Velholla ei ollut mitään mielenkiintoa kumpaakaan ihmiseen joista toinen oli ilmeisesti asennostaan päätellen juuri oksentamassa läheiseen puskaan. Rotista vanhin ei ollut vielä jostain syystä kääntänyt katsettaan Gralonia kohti joka oli hänen mielestään hiukan yllättävää , ehkä hän ei ollut huomannut häntä? Yhtäkkiä Gralon tunsi jonkin märän kastelevan hänen kaapuaan ja tajusi, että rotista isoin oli juuri heittänyt hänen päällensä tuoppinsa oluet tai ne mitä siitä oli jäljellä. " Mene helvettiin siitä ihmettelemästä kerjäläinen" rotta karjaisi. Tässä vaiheessa vanhinkin rotta käänsi jo päänsä. Siinä Gralon seisoi katsoen ensin kaapuaan ja sitten isoa rottaa viha otti hänestä hetkellisen hallinnan , mutta vain hetkellisen tarkkakatseinen ehkä pystyi näkemään pienen sinisen hohdon hänen kepissään . Rauhoitu. Rauhoitu! Gralon toisti itselleen ja sai hillittyä itsensä ja esitti heti perään tyynellä äänellä kysymyksensä ennen kuin iso rotta ehtisi heitellä mitään muuta hänen kaavullensa. "Mitä virkaa teillä on tälläisessä kylässä ja mihin olette matkalla jos saanen kysyä" hän sanoi rauhallisella äänellä hiukan nojaten keppiinsä.
|
|
|
Post by submarine on Jul 27, 2010 21:39:32 GMT 3
((Heh, näin ohimennen. Rotat yleisesti ottaen eivät puhu kovinkaan selvästi, niillä ei ole siihen oikein suuta. Leukapuoli on vielä erityisen huono tapaus, siltä kun puuttuu puoli alaleukaa ja kieltä. Mutta reaktio ja asenne sinällään ovat kyllä aivan kohdallaan.))
Yksikään miehistä, selvemmänpuoleisetkaan, eivät suoranaisesti yrittäneet toppuutella Leukapuolta, joka osoitti hyvin nopeasti kantansa tuijottelemaan ilmaantuneelle vanhukselle. Eipä sillä, että kukaan muu joukosta - tai Vanha Rottakaan - olisi ollut heti kättelyssä aikeissa käydä ihmettelmään ilmaantuneeseen mieheen käsiksi, mutta valtava rotannarttu ei selvästikään ollut mikään tyyni ja rauhallinen otus. Siitä huolimattakin, sekin rauhoittui ainakin hieman nähdessään aavistuksen verran sinertävää valoa. Taikuus ei ollut mikään leikin asia, osasipa laittaa väkeä poikki ja pinoon miten hyvin tahansa.
"Levähdämme ja keräämme voimia tässä peräkylässä, ukko. Minne menemme ja mitä aiomme tehdä siellä ei taida olla sinun asiasi", eräs selvemmistä miehistä totesi ykskantaan. Se ei ollut suoranaista riidanhaastoa, ei ainakaan Vanhan Rotan mielestä, enemmänkin vain hyvin ystävällinen ja selvä kehotus olla tunkematta asioihin, joista ei välttämättä seuraisi turhan paljoa hyvää. Se tavanomainen varoitus. Vanhalla ei ollut siihen suuremmin lisättävää, saman asian mies olisi tältäkin kuullut. Toisaalta tämä ei ollut aikeissa avata suutaan heti ensimmäiseksi muutenkaan, sillä kyseessä ei ollut mikään pieni ja vaaraton vanhus. Sininen välähdys oli toki oma seikkansa, mutta ei todellakaan ainoa. Vanha Rotta oli nähnyt oman osansa velhoista ja taikuudesta. Toki se oli usein vaivihkaista ja vaikeaa huomata, ellei velho sitä eritoten halunnut, mutta kun näki tarpeeksi monta, oppi sen tuntemaan. Se sai viikset värisemään tietyllä tavalla ja lihakset jännittymään. Ruumis tiesi kyllä, ettei taikuus tarkoittanut koskaan mitään hyvää, ja omaan ruumiiseensa Vanha kyllä luotti. Velhojen kanssa piti olla varuillaan, sillä näillä oli aina omat pyrkimyksensä, olipa se heti selvää tai ei. Mutta vielä Vanha ei tehnyt mitään, vaan odotti ja seurasi tilannetta.
"Leukapuoli tässä ei ole vielä päässyt sauhuttelemaan piipustaan tänään. Josko lähtisit ihmettelemään jotakin muuta, ukko", sama mies lisäsi perään. Rotannarttu oli rauhoittunut aavistuksen, mutta sillä oli yhä silmissään ikävä tuijotus. Se oli jo paljon se, koska useimmiten rialit eivät kyenneet minkäänlaisiin ihmisten ilmeisiin. Mutta Leukapuoli osasi nähtävästi murhaavan tuijotuksen.
|
|
|
Post by Gralon on Jul 28, 2010 16:01:31 GMT 3
Gralon pyysi anteeksi liiallista uteliaisuuttaan hieman imelän sävyisesti. Hän ymmärsi , että keskustelua ei kannattaisi jatkaa kun ilmapiiri oli näinkin jännittynyt ja ilmeisesti "Leukapuoleksi" kutsuttu rotta jakoi hänelle vieläkin sitä samaa julmaa mulkaisua , joskin hieman rauhoittuneemman näköisempänä. Jos joukkio ei olisi ollut näin kokeneen ja vaarallisen näköinen Gralon olisi mitä varmemmin jatkanut keskustelua , mutta ei tänään, ei nyt, ei tälle ryhmälle. Velho kopautti keppiänsä kerran kevyesti maahan ikäänkuin ilmoittaakseen poistumisestaan. Leukapuoli oli ilmeisesti alkanut haalia samalla itselleen uutta olutta ja näytti unohtaneen velhon kokonaan. Gralon astui räkälän oviaukosta sisään , mitään varsinaista oveahan rakennuksessa ei ollut tälläisiin hienouksiin ei ilmeisesti ollut varaa.
Räkälän sisällä haisi ne samat hajut jotka vallitsivat jokaisessa kapakassa , mutta hygieenia taso oli kyseisessä paikassa vain paljon alhaisempi ja väki suurimaksi osaksi kylän juoppoja. Gralon ei ole koskaan ollut mikään kummempi oluen ystävä, mitä nyt silloin tällöin joi yhden tuopin ja juuri nyt olisi se yhden tuopin aika. Myyjä huomasi Gralonin olevan uusi asiakas joten tuoppi oli ilmainen , tämä kuului niihin harvoihin paikallisiin kohteliaisuuksiin. Velho kiitti myyjää ja suuntasi takaisin ulos. Hän ei jaksanut kuunnella sisällä vallitsevaa jatkuvaa melua , silti normaalin ihmisen nenään oksettavat hajut eivät häntä juurikaan haitanneet. Ulos siirtymiseen oli myös toinenkin paljon painavempi syy. Hän halusi tietää lisää tästä joukosta , vaikka osa heistä olivatkin kohdelleet häntä tylyn puoleisesti Gralon ei vain voinut mitään uteliaisuudelleen , sitäpaitsi osa heistä vaikutti ihan kunnon väeltä. Velholle puhunut mies oli mahdollisesti hiukan omahyväinen tai luuli itsestään liikoja , mutta ei Gralon häntäkään voinut tuomita olihan hän itse sentään tungeksinut ilman syytä kyselemään heiltä tekemisiään. Gralon käveli hyvän välimatkan päähän tästä ryhmästä joka ei kiinnittänyt häneen huomiota. Ainoastaan Leukapuoli mulkaisi häntä ohimennen , kasvoillaan jonkin lainen rottamainen Gralonille tuntematon ilme.
Gralon istuutui räkälän puiselle pitkälle penkille , jonka edessä oli puinen taidottomasti tehty pyötä joka seisoi ainoastaan kolmella jalalla , tämä aiheutti pöydän jatkuvan heilumisen joka taas tarjosi huonon alustan Gralonin tuopille. Velho siemaili vetistä oluttansa ,piti tarkasti silmällä Leukapuolea ja muita samassa joukossa olevia otuksia. Hän ihmetteli itsekkin miksi oli näinkin kiinnostunut tästä ryhmästä , ehkä vanha velho oli vain tulossa kylähulluksi tai sitten heissä oli jotakin muuta , mutta mitä? Gralon pohti asiaa pitkään lepuuttaen samalla kättään pyödällä päästämättä kuitenkaan irti tuopistaan. Hän katsoi taivaalle , aurinko alkoi jo laskemaan kaukana idässä olevien vuorien taakse. Ilta oli tulossa. Velho joi oluensa , hän sytytti vanhan puisen piippunsa joka oli koristeltu erilaisilla kaiverruksilla ja mietti seuraavaa liikettään. Ei olisi järin viisasta puhua ryhmälle hetkeen , varsinkaan Leukapuolen läsnä ollessa. Gralon ei halunnut tilanteen kehittyvän taisteluksi. Pohjimmiltaan velho kaipasi jännitystä ja halusi mukaan tähän vahvan oloiseen joukkoon , mutta jostain syystä hän ei sitä itse vielä kunnolla tiedostanut. Hän päätti odottaa ryhmän seuraavaa liikettä ja toimia sen mukaan , ehkä he jäisivät yöksi kylään tai jatkaisivat illan pimetessä matkaansa.
Gralon muodosti savusta renkaita ja yritti ottaa mukavan asennon. Nyt voin vain odottaa. Hän mietti.
|
|
|
Post by submarine on Jul 28, 2010 18:24:48 GMT 3
Ilta pimeni ilman kovinkaan ihmeellisiä välikohtauksia. Joukkio ryysti kehnoa olutta ja puhui matalaan sävyyn kaikenlaisest; ilmeisesti olut kirvoitti ainakin hieman suupieliä. Vanha Rotta lähinnä vain seurasi vierestä, urahti vain välistä puolittaisen vastauksen kysymykseen. Suurin osa niistä oli joko sitä, mitä oli tullut tapettua, tai missä oli oltu, tai miten hienoa ryöstösaalista oli tullut nähtyä. Nopeasti se menikin tavanomaiseksi kerskumiseksi, kun itse kukakin koetti osoittaa olevansa kovin kaikista. Vanhakin innostui hieman, ja nimesi kuin nimesikin aivan vapaaehtoisesti muutaman suunnilleen tunnetun kahakan, jossa oli ollut osallisena ja miehen, jonka oli kaatanut. Hieman irtosi jopa aitoa kunnioitusta, kun tämä paljasti olleensa toissavuonna matkan pää laajaltikin tunnetulle rosvopäällikölle, jota Punakoiraksi sanottiin. Luonnollisesti tästä haluttiin todisteita, joten rotta kaivoi esille pienen pussin, josta paljastui koko joukko haljenneita hampaita ja yksi kuivunut ja käpristynyt sormi. Tarkalleen ottaen pussi itsekin paljastui alun alkujaan ruskeaksi huiviksi, johon oli tuherrettu karkeasti punaisella koira. Kaikki se, mitä Vanhan iskut olivat miehestä irroittaneet, ennen kuin viimeinen oli tehnyt lopun. Ja saman tien piti näyttää myös taistelussa saatu vastalahja, eli suuri arpi kyljessä. Kirveestä.
Taattuaan itselleen ainakin hieman kunnioitusta joukossa Vanha Rotta hiljeni jälleen ja jätti muut tutkiskelemaan hampaita, sormea ja huivia. Ohimennen tämä vilkaisi pimenevässä illassa kauemmaksi istuutunutta vanhusta, joka oli aikaisemmin yrittänyt kysellä heistä. Tämä näytti tarkastelevan vieläkin joukkoa. Vanha ei aikonut tehdä asialle mitään, mutta pysyi kuitenkin valppaana - vaikka toisaalta, harvoinpa vielä hengissä oleva soturi salli huomionsa herpaantua muutenkaan. Ilta pimeni pimenemistään, eikä tästä selvästikään oltu enää tänään menossa minnekään. Mutta unikaan ei vielä joukkoa kutsunut, se oli selvää.
|
|
|
Post by Gralon on Jul 28, 2010 22:49:57 GMT 3
Gralon oli istunut jo hyvän tovin epämukavalla penkillään ja silmäillyt juoppojen rellestystä , välillä pidätellen hermojaan katsellessaan heidän sähläämistään. Hänen edessään oleva pöytä miltein lainehti oluesta ja vanhus joitui ajoittain väistelemään pöydältä tippuvaa väkijuomaa todenteolla , mutta hän oli tottunut tämänkaltaisiin tilanteisiin. Olihan hän nähnyt paljon ja elänyt tienpäällä monet talvet. Gralon huomasi tarkkailemansa joukkion kehonkielestä , että he olivat juoneet jo useamman tuopin ja arveli , ettei tämä joukko ollut lähtemässä kylästä vielä tänään.
Gralon haistoi ilmassa häivähdyksen verran tulevan sateen merkkejä. Hän katsoi taivasta ja näki yläpuolellaan kirkkaan tähti taivaan , mutta edestäpäin lähestyi uhkaavan tummia pilviä. Ei kauaa ja sade yllättäisi räkälän väen. Hänen oli siis voitettava vaarallisen näköisen joukon huomio tai edes saatava heihin jonkinlainen yhteys ennen huomista , jolloin tämä olisi jo ehkä liian myöhäistä. Hän toivoi hartaasti , että olut olisi rauhoittanut Leukapuolta edes hieman , sillä hänen seuraava siirtonsa olisi uhkarohkea ja hän ei halunnut tappaa ketään saati tulla tapetuksi.
Gralon nousi tuoliltansa ja hivuttaitui varovasti pöydän kulmaa hipoen pois sen läheisyydestä ja suuntasi kohti joukkoa. Matkalla räkälän pöytien ohitse humalainen paikallinen horjahti häntä kohti , melkein kaataen hänet niille sijoilleen. Gralon ei tästä piitannut vaan lähestyi määränpäätänsä päättäväisin askelin. Velho erotti tarpeeksi lähelle tultuuan puhetta joka ilmeisesti tulin toisen isokokoisen miehen suusta. Ainot sanat jotka hän yleisen hälinän keskellä erotti olivat "surmasin" ja "rahaa". Velho seisoi jälleen kerran joukkion edessä joka näytti hiukan rentoutuneemmalta kuin edellisellä kerralla ja hän totisesti toivoi , että tämä olisi hänelle eduksi. "Anteeksi törkeyteni päivemmällä." Hän ilmoitti asialliseen sävyyn ja jatkoi. "Nimeni on Gralon ja jos millään sallitte haluaisin liittyä keskusteluunne ja jakaa ehkäpä muutamia omia kokemuksiani." Hän ilmoitti ystävälliseen sävyyn. Kun joukon päät kääntyivät vanha velho tunsi pitkästä aikaa oikeasti jännitävänsä.
|
|
|
Post by submarine on Jul 29, 2010 0:57:52 GMT 3
Leukapuoli vilkaisi kyllä melkoisen ikävänpuoleisesti, kun vanhus ilmaantui taas paikalle, mutta näytti hillitsevän itsensä. Kukaties alkoholi oli vienyt pahimman terän tämän vihalta ainakin hetkeksi, tai sitten narttu muisti sinisen välähdyksen, mutta joka tapauksessa tappara pysyi poissa kädestä. Sen sijaan valtava rial kaivoi esiin karkeatekoisen piipun. Siinä oli jotakin, joka lemahti pistävästi jo ennen sytyttämistä. Ja kun se syttyi, niin sittenpä vasta lemahtikin. Olemattomaan suuhunsa rotta ei piippuaan tunkenut, vaan survaisi sen melkoisella voimalla sieraimeensa. Siinä se nökötti ja savutti ikävänpuoleisesti. Mutta ainakin sillä tuntui olevan huomattavan rauhoittava vaikutus Leukapuoleen. Tämä melkeinpä painui kasaan. Vanha Rotta epäili, että piipussa kyti mitä todennäköisimmin jotakin melkoisen vahvaa huumetta, vähempi tuskin olisi paljoa auttanut.
"Ei millään pahalla, ukko", aloitti sama mies, joka aikaisemmin oli tätä hätyytellyt, nyt huomattavasti enemmän humalassa, "mutta sinä et näytä oikein siltä, että olisit suuremmin miekkaa - tai mitään muutakaan - heiluttanut. Tuskinpa voit kertoa mitään sellaista, mistä tämä joukko suoranaisti välittäisi kuulla. Ainakaan omista teoistasi." Miehen sävy oli enemmänkin venyttelevä kuin torjuva. Tämä jätti asian auki, ehkä jopa aavistuksen kiinnostuneena, muttei kuitenkaan kuulostanut siltä, että olisi suoranaisesti odotellut mitään.
Vanha oli melkoisen varma, ettei miehellä ollut suurtakaan hajua vanhuksen todellisesta laidasta. Tämä tuskin olisi muuten vinoillut näin avoimesti. Taikuutta kyllä pelkäsivät kaikki, joita huvitti olla jatkossakin hengissä. Tämä nimenomainen velho ei vaikuttanut olevan pahin mahdollinen, mutta ei näistä kuitenkaan koskaan tiennyt. Taikuus oli aina taikuutta, eikä koskaan hyvä asia. Se oli tullut opittua moneen kertaa ja kantapään kautta.
|
|
|
Post by Gralon on Jul 29, 2010 15:54:44 GMT 3
Gralon katsoi täysin lamaantunen oloista Leukapuolta ja piippua , jonka se olisi nenäänsä tunkenut. Merkittävä otus. Velho totesi mielessään. Kuullessaan miehen sanat Gralon oli hetken hiljaa , jonka jälkeen alkoi hekottamaan äänekkäästi. Nauraessaan hän liikkautti sauvansa kärkeä kohti miehen puoliksi juotua olutta , joka otti välittömästi ilmaa alleen noin kahden jalan verran . Miehen ilmeestä päätellen hän ei voinut uskoa juuri tapahtunutta. Tuoppi leijali Gralonin kämmenelle asti joka tarttui siinä olevaan pidikkeseen. Velho otti kohtuullisen suuren huikan tuopista , jonka jälkeen irroitti sen huuliltaan ja nosti takaisin ilmaan. Hetken aikaa hän ikäänkuin maisteli olutta hymyssä suin ja nautti miehen huvittavan hämmentyneestä ilmeestä. " Nuori mies kaikki ei aina ole sitä miltä se päälle päin näyttää" Hän sanoi hymyillen samalla palautten tuopin omistajalleen.
Tämän jälkeen hän istuutui sen enempää lupia kyselemättä samaan pöytään muiden kanssa. "Keskeytinkö mahdollisesti jonkun kertomuksen?" Hän kysyi pilke silmäkulmassaan.
|
|
|
Post by submarine on Jul 29, 2010 16:56:12 GMT 3
Alkuun oli hämmästys, mutta sen jälkeen tuli happamuus. Harva soturi piti velhoja missään arvossa. Toki näillä oli hämmästyttäviä voimia, joita tuli pelätä, mutta samaan aikaan nämä olivat pelkkiä helppoheikkejä, joiden ei tarvinnut koskaan raataa aidosti. Kaikki, minkä taistelija saavutti kovalla työllä ja harjoituksella, hoiteli taikoja muutamalla riitasointuisella sanalla ja kädenheilautuksella. Vanha Rotta tiesi, miten laajalle tällainen ajattelu oli levinnyt, eikä oikeastaan millään tavoin väittänyt vastaan. Helppohan siinä oli olla, kun suurin rasitus oli kepin pitäminen oikeassa asennossa. "Turhaan siinä kekkuloit, ukko. Noista tempuista ei tässä seurassa irtoa kunnioitusta. Osasitpa pari näppärää juttua tai et, ei sinulla ole meille mitään kertomisen arvoista. Täällä puhuvat ne, joilla on kokemusta oikeasta kärsimyksestä ja poltteesta. Eivät ne, joiden ei tarvitse koskaan murehtia voimistaan. Sinä et olisi mitään ilman niitä", mies ärähti. Tämä ei ollut suoranaisesti käymässä hurjaksi, ei ainakaan Vanhan Rotan mielestä, mutta ei peitellyt silti millään tavoin mielipidettään. Kukaties vain katkeraa napinaa, mutta ei kukaan silti osoittanut vastaväitteitä. Kukaties se oli juopumusta, mutta pelkoa mies ei taikuuden edessä tuntunut suuremmin tuntevan. Tai sitten peitteli vain sitä.
Vanha Rotta seuraili tilannetta sivusta, tekemättä vielä mitään erityisempää. Samalla tämä kaivoi esiin palan kuivalihaa ja vuoleskeli siitä suikaleita veitsellä. Alkoihan tässä olla jo hiukokin.
|
|
|
Post by Gralon on Jul 29, 2010 20:29:29 GMT 3
Gralon joutui hetken miettimään miten vastaisi miehen jo hieman vihamieliseen lausahdukseen , vaikka tiesi tasan tarkkaan mitä sanoisi. Hän oli tietoinen velhoja kohtaan kohdistuvista ennakkoluuloista ja vihasi niitä yli kaiken. Gralonin onneksi Leukapuoli ei ollut tilanteen tasalla. Ilmeisesti rialin piipussa oli muutakin kuin tupakkaa. Vanhan velhon sosiaaliset taidot eivät olleet sitä korkeinta luokkaa , mutta tästä piittaamatta hän päätti yrittää puhua miehelle järkeä.
"Et tunne minua , mutta silti puhut minulle kuin olisimme tunteneet koko pitkän ikäni. Jos olisin asemassasi miettisin mitä suustani päästäisin." Hän sanoi hiukan korostaen matalaa ääntään. "Puhut minulle kärsimyksestä ja poltteesta kuvitellen , että koska olen velho käsitteet olisivat minulle tuntemattomia. Kärsimystä on todistaa metrien päästä isänsä kuolemaa kun hän palaa hitaasti hengiltä!" Gralon huusi ja veti syvään henkeä. Hänen ilmeensä heijasti silkkaa vihaa. "Poltetta on se kun janoat kostoa kuusikymmentä vuotta , mutta saavutat vain turhia , lukemattomia verilöylyjä ja lopulta menetät uskosi kaikkeen!" Velho huusi matalalla ja koko räkälässä kaikuvalla äänellään. Hän painoi päänsä alas ja yritti parhaansa mukaan rauhoittua ja onnistui ainakin osittain hillitsemään pinnalle kuohahtaneet tunteensa.
Hetken rauhoituttuaan Gralon oli valmis jatkamaan saarnaansa. "En ole yksi niistä velhoista jotka syntyivät magia veressään. Valutin myös hikeä ja verta opetellessani kaiken sen mitä tänäpäivänä osaan , ihan niinkuin sinäkin. Mikään ei ole tullut minulle ilmaiseksi."
|
|
|
Post by submarine on Jul 29, 2010 21:47:48 GMT 3
"Mahdat olla harvinaisen saamaton, jos kuudessakymmenessä vuodessa et saa mitään aikaan vaikka pitäisi vain vähän käsiä heilutella", mies tuhahti. "Hukkaan näyttää menneen sekin opiskelu, veri ja hiki sitten. Me olemme ainakin jokainen onnistuneet jossakin. Eipä näytä paljoa siitä ihmeellisestä taikuudesta olevan hyötyä sitten." Tuhahduksensa tuhahdettuaan mies näytti aikovan syventyä taas tuoppiinsa, kuin ei olisi kiinnostunut hiukkaakaan velhon vastauksesta. Vanha Rotta tosin näki omasta vinkkelistään, että tämän toinen käsi oli pöydän alla hakeutunut miekan kahvalle. Velho ei sitä varmastikaan voisi nähdä, ellei kykenisi tuijottelemaan paksun puupöydän lävitse. Ei tämä ollut vielä aikeissa vetää, mutta varotoimi sekin kaiketi.
Ilman suurempia varoituksia Vanha Rotta iski lyhyehkön veitsensä pöydän pintaan niin, että pamahti. Se jäi väpättämään siihen, kun pää jos toinenkin kääntyi. "Nyt rauha. Rauha", Vanha Rotta urahti siihen malliin painokkaasti, ettei keneltäkään varmasti jäänyt epäselväksi. Tässä ei kaivattu mitään riehumisia, etenkään kun yksi riehujista tulisi olemaan ilmeisen kokenut velho. Sellaisesta seurasi aina pahaa jälkeä. Kukaan nyt ei ollut suoranaisesti vielä uhannut käydä hurjaksi, mutta vanhat kunnon merkit olivat jo näkyvillä. Ensin uhottiin, sitten heiteltiin herjaa ja kohta joku jo valitti, kun mahasta törrötti puukko. Parempi lopettaa alkuunsa.
|
|