|
Post by dallan on Jul 8, 2010 18:45:35 GMT 3
Mainitut uudet hahmot:
-Lääkäri Andreas -Päänsä menettänyt toimittaja Eugenio
Kaupungin vielä nuori ilta loisti ikkunan toisella puolella. Moni oli vielä tähän aikaan liikkeellä omine asioineen tai alkoholin perässä. Dallan oli tänään käynyt vain paikallisen lääkärin Andreaksen puheilla ja ollut koko muun päivän sisällä. Lääkärikin oli vaihtunut jokin aika sitten ja tältä uudelta ei ollut sitten saanutkaan mitään tähän alati piinaavaan väsymykseen ja voimattomuuteen auttavaa lääkettä niin kuin entinen oli ystävällisesti kertonut keneltä sitä saattoi ostaa.
Ja tämä uusi lääkäri saikin Dallanin puolesta painua helvettiin. Pitikin saada omaksi lääkärikseen tällainen laeista valistava maanpäällinen pyhimys! Sen apinan takia yksisarvinen kärsi ja hikoili keskellä viileää huonetta ja hänen jalkansa tärisivät. Hänen olisi pitänyt tehdä töitä nyt, mutta eläin ei saattanut kuin katsella tuota tyhjentynyttä lehtipurkkiaan sydämen lyödessä sataaviittäkymmentä. Minuutinkin kun yritti keskittyä johonkin muuhun, niin ajatus palautui välittömästi siihen, että lehtiä oli saatava lisää. Ennen kaikkea yksisarvinen oli niin vihainen nyt, että teki mieli potkia asioita hajalle. Luojan kiitos sentään siitä, että tämä kirjoituspöytä oli niin kallis, että sen hajottamisen tuottama harmitus olisi vielä tämänhetkistäkin suurempi ainakin pitkällä tähtäimellä.
Jos vain tietäisi kuka tätä lääkettä nykyisin möi, niin pääsisi eroon tästä taakasta selässään ja kaikki olisi taas hyvin. Se helvetin Eugenio toisin sanoen toimittaja oli huhupuheiden mukaan mennyt menettämään päänsä. Ainakin niin yksi opiskelija kertoi sellaista, kun Dallan oli maksanut tälle muutaman lantin asian selvittämisestä. Ei hän itse voinut mennä kyselemään näitä köyhempiin kaupunginosiin, sillä hän oli liian rikas, kuuluisa ja aviopuolisonsa lisäksi liian kaupungin ainoa yksisarvinen siihen. Tavallinen opiskelija oli paljon parempi siinä hommassa eikä Dallan edes pitänyt siitä opiskelijasta. Niin laiska, ettei sillä olisi mitään tulevaisuutta. Juopotteli vain kaikki illat, kun olisi pitänyt lukea läksyjä. Mutta eihän se Dallanille kuulunut, joten sitä suuremmalla syyllä hänen ei tarvinnut välittää asiasta.
Juuri nyt Dallan ei jaksanut välittää kuin itsestään. Kuukausitolkulla kaikki oli mennyt hyvin, mutta nyt tuntui niin palata, että teki mieli alkaa huutamaan. Asioihin oli pakko saada korjaus ennen kuin yksisarvinen tappaisi jonkun ihan vain koska oli vihainen. Hän pelkäsi jo hiukan itseään, kun oma sydän tuntui hetki hetkeltä kylmenevän ja kynnys tehdä jotain kamalaa ihmisille madaltui. Toisaalta hän ei pelännyt, koska ei enää välittänyt. Miksi hänen pitäisikään piitata sellaisista ihmisistä, jotka olivat pahoja hänelle. Oli hän tappanut ennenkin ja niin monia, että tuntui liian helpolta antaa uhrin vielä lämpimän veren vuotaa hetken omalle otsalle, potkaista tämä pois ja unohtaa kohtalonsa ansainnut kaksijalka osaksi luonnon kiertokulkua. Sama juttu se oli toisenkin käden kautta tehtynä. Ihmisiä ne vain olivat ja itsepähän olivat ammattinsa valinneet.
Sen elämän vain oli pitänyt jäädä menneisyyteen, sillä nykyään uros oli sivistynyt työssäkäyvä ja komeasti lajinsa mainetta kantava kunnioitettu eläin. Hän oli ollut sitä niin onnistuneesti kaikki ne kuukaudet, kun vanha lääkäri oli auttanut häntä ja hän oli ollut valtavan ylpeä itsestään ja elämästään ja kaikesta kaikki ne kuukaudet. Nyt hän oli taas tällainen sairas, hikoileva, verenhimoinen ja aggressiivinen eläin eivätkä kaikki välttämättä selviäisi elossa tästä. Kaiken inhimillisyyden ja sivistymisen alla eli edelleen se ase otsassaan syntynyt tappaja aina kun tarvetta oli. Mielialalehdet olivat erinomaisia herättämään sen puolen epäsovinnaisempaankin tarkoitukseen.
Yksisarvinen oli saanut nyt totaalisen tarpeekseen tästä sisätilojen tunkkaisesta ilmasta ja riippuvuusoireistaan. Hän vetäisi ruohonvihreän kaulan alta ja vatsasta kiinni remmeillä laitettavan ja hännän alta umpinaisen loimen päälleen ja koko jalan mittaiset pohjasta aukinaiset sukat jalkaansa telekinetiikkakykynsä turvin ja lähti ulos. Siihen ja parannuskykyyn rajoittuivat hänen taikavoimansa, mutta nämä helpottivat elämää valtavasti. Ei eläin tiennyt tarkalleen, mitä oli tekemässä, mutta hän tarvitsi jonkun avukseen, joka osasi ja uskalsi tappaa. Sen jälkeen asioista olisi paljon helpompi keskustella eteenpäin huumekaupan ammattilaisten kanssa. Toivotun tuotteen hallussapito, myynti ja käyttäminen kun olivat kiellettyjä täällä. Säännöt nyt eivät luonnollisestikaan olleet samat kaikille ja ei Dallania itseään varmaan käytöstä tuomittaisi, kaikkihan sen lähipiirissä tiesivätkin, vaikka ei tietenkään ollut hyvällä katsottua tukea alaa omalla toiminnallaan. Asia oli siis parempi pitää niin vähällä julkisuudella kuin mahdollista, ja näin se oli muillekin helpompi katsoa sormien välistä. Lähdekään ei taatusti tahtonut yhtään ylimääräistä julkisuutta yhden hienomman herran takia, vaikka tällä suuri rahapussi olikin.
Koreasti pukeutuneena, mutta voimakkaasti alkoholilta ja hieltä haisevana Dallan katseenkääntävästi selvisikin erääseen laitakaupungin majataloon, jossa kukaan isokenkäinen ei kyllä yleensä käynyt. Näin huonomaineisessa paikassa menettäisi helposti rahansa kantamalla liikaa omaisuutta mukanaan. Mutta positiivisia puolia etsiessä tällainen sijainti vaikutti lupaavalta etsiä ammattitappajaa, jota ei hirsipuu tai uskonnolliset määräykset pelottaneet. Ensin pitäisi nimittäin selvittää kuka myy ja mitä ja sitä varten leikattiin vaikka varpaita irti jos tarve vaati. Dallanille toteutustavalla oli se ja sama, mutta hänelle itselleen kukaan tuskin paljastaisi yhtikäs mitään. Alan ammattilainen taas tapasi saada ihmiset paljon paremmin puhumaan.
|
|
|
Post by submarine on Jul 8, 2010 19:50:24 GMT 3
Ilta oli juuri kuten ne kaikki muutkin. Siinä ei ollut mitään yllätyksiä tai mitään kiinnostavaa. Se oli vain taas kerran yksi näistä, ei mitään muuta. Tällä kertaa "näillä" tarkoitettiin sitä, kun Vanha Rotta ja viimeisimmän porukan ne, jotka olivat vielä hengissä, lunastivat roposensa hommien päätteeksi ja lähtivät heti tutkiskelemaan, miten ne olisi parasta saada pois käsistä. Ja kuten aina, tänäänkin oli päädytty viinaan ja naisiin. Nyt oltiin ensimmäisessä, ja reilusti oltiinkin. Pöytä ja majatalo kajahtelivat ähinästä ja riitasoinnuista, kun isot pojat kippasivat isojen poikien mehuja kilpaa ja tunsivat itsensä koviksi ja kauniiksi. Tai suurin osa kippasi, Vanha ei. Toisaalta tämä ei ollut myöskään mies, tai edes ihminen, joten ei se väärinkään ollut. Mielellään Vanha Rotta olisi kipannut itsekin tuopposen tai muutaman, mutta suolet olivat eri mieltä. Pari tippaa viinaa, niin pian olisi jo kyykistelty pusikossa ähisemässä aivan toisella tavalla ja reilusti pitempään. Se harvoin oli sen arvoista. Mieli olisi kyllä tehnyt kitata kunnolla, mutta säästyipä sentään rahaa. Vaikka uuteen miekantapaiseen, vanha kun alkoi olla lopullisesti pilalla. Sellaista se oli, kun iski epähuomiossa kiveen.
Viimeisin rupeama oli toki mennyt onnistuneesti, mutta ei kuten oli pitänyt. Pelkkä vaivainen mutkaton homma, pientä apulihaksien leikkimistä, ei sen olisi pitänyt olla vaikeaa. Ja siltikin, siltikin, jokin aivan tavallinen katupaska ison puukon kanssa oli ollut nopeampi kuin olisi pitänyt - muttei siltikään tarpeeksi. Tässä sitä oltiin siipaletta korvaa köyhempänä, mutta kaulaa tämä oli kai tavoitellut. Vanha Rotta oli heti hetken perästä näyttänyt, miten se tehtiin oikein, mutta siitä huolimattakin puuttuva pala korvaa kaiversi. Ei sen takia, että rotta olisi jollain tavoin kaipaillut nahanpalasta, olihan niitä mennyt yksi jos toinenkin ties miten moneen kertaan, vaan koska mies oli ollut nopea. Eivät katupaskat olleet olleet niin nopeita, eivät ennen. Kukaties kyse ei ollutkaan nopeudesta, vaan hitaudesta - Vanhan hitaudesta. Ja se näiversi.
Kaiverrukseen ja näiverrykseen ei edes auttanut se tieto, että palkkamiekkojen pöydän ääreen uhoamaan ilmestynyt illan ensimmäinen kova jätkä ei ollut läheskään yhtä nopea. Vanha ei ollut ollut yhtään mukava tälle, ja siitä kertoivat lattialla vieläkin nököttävät hampaat - puhumattakaan itse miehestä, jota kukaan ei ollut viitsinyt vielä raahata sivummalle ynisemään. Kädessä oli kovuutta ja vääntöä, sitä ei voinut kiistää. Vaan ei yhtä paljon kuin ennen. Ajatuksissaan Vanha Rotta tuijotteli juopottelevia tovereitaan, jokaista rumaa ja arpista miestä, eikä keskittynyt ympäröivään maailmaan suuremmin.
|
|
|
Post by dallan on Jul 15, 2010 17:52:49 GMT 3
Vastaanotto ei ollut yhtään Dallanin odottaman kaltainen. Hän hämmästyi hieman saadessaan vain muutamia vihaisen oloisia tai yllättyneitä katseita osakseen, mutta ei mitään sen suurempaa. Jollakin oli aikaisemmin ollut huonompi tuuri epätoivotun huomion saamisessa, mutta ainakin tämän seurauksena maahan isketyn miehen tapaus oli ylivoimaisesti kiinnostavin asia tässä alkoholin ihmemaassa. Olihan se kiehtova Dallanistakin. Hän katseli tovinkin verran siihen suuntaan ja jäljet lupailivat hyvää sen suhteen, että uros oli tullut oikeaan paikkaan. Tällä tavoin eläin sai aikaa miettiäkin, mitä oikein tekisi täällä. Paikalleen ei silti voinut jäädä seisoskelemaan, sillä se näyttäisi jo naurettavalta. Hetken verran eläin kuitenkin onnistui siinä seisomaan liki oven edessä, sillä hänen todellisuudentajunsa hämärtyi ja uros tuijotti vain asiakkaita ja merkkejä siitä, mitä tänä iltana oli jo ehtinyt tapahtua. Puheensorina ja pahanhajuiset ihmiset saivat ajatukset sumentumaan. Ei tällaisessa paikassa taatusti kestäisi pitkään, että alkaisi kaivata raitista ilmaa. Yksisarvinen kaipasi sitä jo nyt. Tästä hän taas havahtuikin takaisin todellisuuteen ja siihen, miksi oli tullut tänne. Hän vain kirosi mielessään, että kylläpä ajatus nyt pätki ja päätti, että tämäkin operaatio sai luvan alkaa baaritiskiltä. Se vaikutti kaikkein luonnollisimmalta vaihtoehdolta ja muutenkin Dallanin teki mieli tilata ämpärillinen jotain vettä väkevämpää ja olisihan se täysin paikan hengen mukaista.
Tiskille asti päästyään yksisarvinen tuli kuitenkin toisiin ajatuksiin juotavan tilaamisen suhteen. Hän oli ottanut puisen pillinsäkin mukaan, mutta ehkä kuitenkin olisi viisaampaa jättää tämä osuus myöhemmäksi, ettei onnistuisi jo vaarantamaan nahkaansa puhumalla naurettavia väärien ihmisten seurassa. Täydellistä pettymystä yksisarvinen ei hänet hyvin nopeasti huomioineelle baarimikolle kuitenkaan tuottanut, sillä hän viskasi tälle kolikon ennen kuin alkoi kysellä mitään. Rahalla kummasti selvisi ylimääräisestä mäkätyksestä ja vältti noloja tilanteita. Baarimikkokaan tuskin vihaisi häntä niin paljoa tämän jälkeen, mikä oli aina hyvä. "Tarvitsisin jonkun sellaisen maksullisen miekkamiehen. Ajattelin, että sinä voisit tietää paremmin, miten tätä asiaa kannattaa lähestyä." Dallanista kuuli, ettei tällä ollut nyt kaikki aivan kunnossa. Ajatus kyllä juoksi edelleen, mutta hän puhui liki huutaen ja muutenkin puhe kuulosti varsin sekavalta. Baarimikkokin raapi hetken päätään ennen kuin tajusi, mitä oikein vastata. Hän osoitti paria pahasti päissään olevaa raavasta ja aseistautunutta miestä. Ei kuitenkaan Vanhan Rotan pöydästä vaan nuo kilpailevat ammatinharjoittajat taisivat olla baarimikolle tutumpia. "Kysy noilta." mies ohjeisti normaalilla äänenvoimakkuudella ja lisärahojen toivossa kysyi vielä "saisiko herralle olla vielä jotain muuta". Pakkohan se tynnyrillinen olutta oli sitten tilata, kun näin painostettiin, Dallan mietti, mutta ympärilleen katsottuaan huomasi, että vapaiden pöytien tilanne vaikutti olevan aika huono. Hän ei kyllä joisi omaansa epätoivotussa seurassa. "Jos täältä saa vapaan pöydän jotenkin, niin voisin tilata tynnyrillisen olutta. Otin pillin sitä varten, joten ei tartte mitään erikoisjärjestelyitä. Mutta älä tuo sitä heti, kun yritän saada asiat puhuttua ensin." Dallan selitti jo hieman normaalimmalla äänenvoimakkuudella. Baarimikko nyökytteli siihen tapaan, että kyllähän tuo voisi onnistua. Pari liikaa juonutta kaveria pystyi tässä vaiheessa jo heittämään ulos.
Tilauksensa hoidettuaan yksisarvinen lähtikin noiden osoitettujen miesten luokse, jotka katselivat jo hänen suuntaansa. Ilmeisesti he olivat kuulleet, mitä puhuttiin ja iso lompakko kiinnosti siellä päässä salia.
|
|
|
Post by submarine on Jul 15, 2010 19:12:47 GMT 3
"Kattokkee, puhuva poni", joku juomaveikoista tajusi äkkiä ja osoitti moisen ihmeen koko seurueelle. Viina ei olisi ollut tälle välttämättä paras mahdollinen ajanviete, sillä kyseinen "poni" oli kuuluttanut asiansa jo hyvä tovi sitten. Vanha Rotta oli huomannut tämän ennen kuin kuuli. Kyseessä ei tosiaan ollut mikään poni, eikä Vanha välttämättä olisi lähtenyt turhaan rienaamaan. Ei ainakaan, kun tämä oli lähettyvillä. Yksisarvinen se oli, muutamaan kertaan oli tullut nähtyä sellainenkin. Eivät mitään harmittomimpia mahdollisia otuksia, päin vastoin. Sarvi ei niiden kohdalla ollut mikään koriste.
"Mee kattomaan, mitä se noiden kanssa touhuaa", yksi Vanhan Rotan seurueesta sanoi. Vanha ei muistanut tämän nimeä, kuten ei oikeastaan yhdenkään muunkaan; ei ollut tarvetta muistaa nimiä, joita ei kauaa tulisi käytettyä. Mutta oli miten oli, nousi rotta joka tapauksessa ylös ja suuntasi pöytään, jota kohti yksisarvinenkin oli menossa. Rahasta oli kuitenkin kyse, eikä silloin kannattanut jahkailla, muuten homman voisivat viedä ties mitkä samantekevät palkkamiekan kuvatukset - kuten nyt oli tapahtumassakin. "Häipykää", Vanha Rotta komensi hyvin ytimekkääseen sävyyn pöytäkuntaa, kun pääsi tarpeeksi lähelle. Oli parempi raivata saman tien itselleen paremmat apajat hoitamalla kilpailijaehdokkaat pois päiväjärjestyksestä. Tarpeen vaatiessa Vanha uskoi saavansa nämä sivuun vaikka väkisin; miehiä ei kuitenkaan ollut turhan montaa, eivätkä nämä vaikuttaneet vielä suoranaisilta pitkän linjan veteraaneilta. Ja jos ei mitään muuta, niin selväpäisyys veisi voiton kaatokännistä. Ikävä kyllä sama humala tuppasi myös tekemään miehistä uhmakkaita ja varomattomia...
|
|
|
Post by dallan on Jul 18, 2010 5:36:41 GMT 3
Dallan ei onnekseen tai kenen tahansa onneksi kuullut poninimitystä: se oli kuin kutsuisi miestä puhuvaksi siaksi. Juottolassa muistuttavuus oli vähintäänkin poniin verrattava. Saman tien olisi myös voinut haudata haaveensa tulla palkatuksi sekä varoa, ettei yhtäkkiä päädy metsästäjästä metsästettäväksi. Ongelmaa ei kuitenkaan ollut vaan Dallanin kannalta tilanne oli parempi, mitä hän toivoikaan. Pöydän miehet nimittäin saivat välittömästi seuraa eli vaikutti siltä, että likaisesta rahasta kiinnostuneita riitti ainakin tässä vaiheessa. Toivottavasti joku oli kiinnostunut vielä siinäkin vaiheessa, kun puheeksi lopulta tuli, mistä on kyse, mutta yksisarvinen piti tuosta rotasta ja noista miehistä ainakin ulkonäön perusteella. Hän ei muistanut nähneensä Rialia ennen tai ei ollut ainakaan kiinnittänyt asiaan liiemmin huomiota, mutta se oli kaikista brutaaleimman näköinen ja sikäli vaikutti tehtävään sopivalta. Mutta ei ollut hyvä antaa ensivaikutelmalle liikaa painoarvoa, asia selviäisi sitten myöhemmin. Yksisarvinen meni lähemmäksi pöytää, mutta ei aivan keskusteluetäisyydelle vielä. Oli järkevämpää odottaa, että tämä draama ehdokkaiden välillä päättyisi ensin puuttumatta itse asiaan. Viimeiseksi hän tahtoisi kuulla viisi eri humaltuneen mielen tuottamaa mainospuhetta siitä, miten kaikki muut olivat aivan paskoja vaihtoehtoja tehtävään.
Viisi oli alkuperäisiä palkkasoturipöydän miehiäkin. Vahvoja miehiähän nuo olivat, mutta sitäkin vanhemmin he olivat humalassa. Kupit kolahtivat vihaisesti pöydälle, kun tuolla tavalla tultiin komentelemaan. "Rotta tulee ihan komentamaan asti, menetkös äitisi luo siitä itkemään vai kiitätkö onneasi vain, ettei se syönyt sinua, kun olit poikanen." yksi viidestä miehestä haastoi heti riitaa. Seuraava olisi varmaan haastanut nyrkkitappeluun, mutta riidankylväjä oli ehtinyt ensin, joten muut vain nyökyttelivät hänen tahtiinsa. Puhuja oli varmaan pahiten sekaisin, mikä oli jo saavutus tuossa seurassa. Hän nauraa räkättikin perään. Mies oli vetänyt sen verran muutakin kuin alkoholia, että seuraava vaihe tuosta oli joko mennä katuojaan oksentamaan tai sammua matkalla sinne. Epäterveellinen olotila miehelle, joka oli hankkinut useammankin vihollisen elämässään, mutta toistaiseksi porukka oli pitänyt koossa. "Noniin, häivys siitä sitten hyvän sään aikana", toinen miehistä totesi selvemmin. Oli tällekin viina maistunut, mutta järkevämmissä määrissä. Sanojensa tueksi mies laittoi kätensä miekan kahvalle. "Herra yksisarvinen ostaa meille tuopilliset, niin voidaan keskustella jutuista", sama mies jatkoi Dallanille kääntäen huomionsa pois Vanhasta Rotasta. Halusiko tuo sitten pönkittää egoaan tempulla, osoittaa olevansa suurempi. "Toi otus näyttää rikkaalta" kolmas miehistä sanoi toverilleen kuiskaten.
Toiveikas ilta tavernassa, ainakin parille entiselle viljelijälle, jotka olivat tarttuneet miekkaan, kun palkka oli ollut moninkertainen, vaikka ei suuri sittenkään - toiveikas ainakin hetken verran.
|
|
|
Post by submarine on Jul 18, 2010 11:34:13 GMT 3
Vanha Rotta pohti hetken, josko kiskaisisi muitta mutkitta ensimmäiseltä tinatuopilla naaman hajalle, mutta tuli siihen tulokseen, että vähemmälläkin pärjättäisiin. Oli muutenkin parempi olla kiltisti, ettei lentäisi ulos. Ollaan kilttejä ja vanhoja ja raihnaisia. Vanha Rotta olisi melkein voinut jopa vain kuunnella kaikessa rauhassa, mitä sanottavaa yksisarvisella oli, ja antaa miestenkin kuulla, ennen kuin olisi alkanut ajaa omaa etuaan. Mutta sitten tuli se tavallinen rehvastelu ja uhkaliike, jonka suurin osa idiooteista luuli vakuuttavan kaikki heti: käsi miekalle, itsetunto korkealle. No jaa, tässä oltiinkin oltu kiltisti jo monta hetkeä. Ja sitä paitsi, oli aina parempi antaa palkkaajalle käytännön esitys omasta kelpoisuudesta. Kukaties asiat siitä sitten oikenisivat.
Miekkojen kanssa oli aina se ikävä puoli, että niiden vetämiseen tärvääntyi melkoisen monta hetkeä. Siksipä Vanha Rotta ei omaa lyhyttä ja rumaa väkipuukkoaan edes tavoitellut, vaan pyrki tarraamaan kiinni miehen miekankahvalle jo nostettuun käteen. Yrittäköön sitten vetää. "Ei viitsitä nyt", Vanha urahti, ennen kuin huitaisi täydellä voimalla vapaan nyrkin kohti miehen kasvoja. Eikä se rotan tapauksessa ollut mikään aivan pieni määrä voimaa.
|
|
|
Post by dallan on Jul 18, 2010 20:29:27 GMT 3
Miekkaansa hapuilleen miehen väistöyritys pelasi yhtä huonosti kuin hänen järkensä tällä hetkellä. Hän luuli jo, että rotta viesti sanoillaan sitä, ettei tahtonut tapella, mutta samassa nyrkki pamahtikin suoraan miehen kasvoja vasten ennen kuin tämä ehti edes tajuta, mitä oli tapahtumassa, eikä humalaisella ollut leukaa tällaisen puhtaan iskun vertaa. Miehen ruumis valahti löysäksi tuolille ja puolustuskyvyttömänä hän näki tähtiä hetken aikaa. "Mitä helvettiä!" ensimmäinen iskun syöneen miehen kavereista huudahti ja heitti Vanhaa kohti tuopillaan. Tällä kertaa ei enää uhkailtu vaan kaikki loput neljä seurueesta nousivat pystyyn ja tönäisivät tuolia taaksepäin pois tieltä. Aiemmin äänessä ollut humalaisin tosin ei pysynyt ensi yrittämällä jaloillaan vaan lävähti lattialle ja lähti kipuamaan sieltä pystyyn. Kolmikko oli nyrkkitappeluaikeissa.
Juottolan henkilökunta ei tietenkään katsonut kohtausta hyvällä. Turvamiehiä oli tällä hetkellä salissa vain kolme, kai tästäkin oli pitänyt säästää rahaa, mutta virassa olevalle vartijalle ryppyilemistä ei laissakaan katsottu kovin hyvällä ja riski päätyä hirsipuuhun oli huomattavasti suurempi.
Dallan, no hän oli mennyt baarimikolle selostamaan: "ilmeisesti pöytää ei tarvitsekaan vapauttaa erikseen, mutta tuo olutta niille, jotka tästä nyt jäävät jaloilleen." Mies tiskin takana ei osannut ottaa tätä huumorilla, sillä tappelut eivät ikinä olleet hyväksi bisnekselle. Tilaus oli kuitenkin aina hyvä juttu varsinkin kuin yksisarviselta voisi pyytää helposti hyvää ylihintaa joka juomasta.
Nyt yksisarvisen piti vain toivoa, että tämä draama loppuisi pian ja kaikki eivät tulisi heitetyksi ulos koko paikasta. Hän seurasi tilannetta etäämmältä eikä tosiaan toivonut, että kukaan loukkaantuisi tässä vakavasti, mutta hänen oli helpompi suhtautua loppupäiviensä pois heittämiseen helpommin, kun tämä oli seurausta itse valitusta tiestä. Hieman pelko ja syyllisyys alkoivat jo tässä vaiheessa painaa mieltä, kun tänne asti oli päästy. Kuolemantuottamuksen ajatteleminen oli ollut paljon helpompaa kotona kuin lähellä käytäntöä omien silmien ja sierainten ulottuvilla. Mieltä lohdutti kuitenkin, että jokainen palkkasoturiksi ryhtyvä tiesi, millä säännöillä ammatissa pelattiin. Piti vain sopimusta tehdessä selittää hyvin, mistä on kyse ja tämän jälkeen henkilö saattoi vapaasta tahdostaan joko suostua tai kieltäytyä siitä. Ei yksisarvinen siis näin ollen kokenut ottavansa vastuuta kenenkään hengen menettämisestä niin kauan, kun tämä tapahtui tapahtumakulussa, jonka suhteen tragediaa ei ollut voinut ennustaa etukäteen.
|
|
|
Post by submarine on Jul 18, 2010 21:06:08 GMT 3
Vanha Rotta ei ollut erityisen pahoillaan paiskatusta tuopista. Panssariaan tällä ei ollut suojana tällä hetkellä, pelkkä asevyö, mutta siitä huolimattakin lopputulokseksi jäi kolhu olassa. Ikävämpi taisi olla olut, joka kasteli Vanhan kauttaaltaan. Se ei tuntunut mukavalta, ja vaikkei rotta nyt suoranaisesti hygieniasta niin välittänyt, olisi löyhkä pian melkoinen - etenkin, kun se muistutti vielä siitä, mitä ei kuitenkaan saisi. Tästä rotta ei ollut enää erityisen mielissään. Ei yhtään. Kohta jotakuta voisi sattua jo muutenkin, kuin vain koska kerjäsivät sitä.
Miesjoukko tunki ylös pöydästä, aavistuksen viinan hidastamana kuten asiaan kuului, puhkuen turpasaunaa ja uhoa. Vanha Rotta ei jäänyt ihmettelemään, vaan kiskaisi tyhjäksi jääneen tuolin päin lähintä ylös punkeavaa puolihuolimattomasti ja otti etäisyyttä. Siinä ei ollut minkäänlaista vaivihkaisuutta, mutta sellaisesta Vanha ei koskaan ollut suuremmin piitannut. Jääkööt temppuilu niille, joilla oli liian vähän tekemistä muuten. Kun miesjoukko oli jaloillaan, oli Vanhalla Rotalla jo väkipuukko kourassa. Se oli ruma, karkea ja lovinen aseenkuvatus, jota ei todellakaan oltu luotu seinäkoristeeksi. Mutta toisaalta se oli myös kokoisekseen raskas ja julmannäköinen ase, joka ei paljoa peitellyt tarkoitustaan. "Antaa olla. Häipykää. Sattuu muuten", Vanha antoi toisen ja viimeisen - ja äärimmäisen huomaavaisen - varoituksensa. Väkipuukko kohosi aavistuksen ylemmäs vähintäänkin merkitsevästi rotan urahtaessa käskynsä. Miehet halusivat huitoa nyrkein, mutta tämä aikoi lopettaa koko pelleilyn heti alkuunsa. Katsottaisiin ainakin, kenellä riitti rahkeita mihinkin.
|
|
|
Post by dallan on Oct 10, 2010 17:41:33 GMT 3
Miesporukkahan ei ollut aikeissa perääntyä. Jokainen heistä otti kyllä jonkun askeleen taaksepäin, kun puukko kohosi esiin, mutta se oli muodollisuus ja normaalia itsepuolustusautomaatiokäyttäytymistä. Eihän tuo hintelä rotta voinut pärjätä kolmelle raavaalle miehelle. Hyökkäisi vain kolmesta eri suunnasta ja jos tämä olisi tarpeeksi tyhmä puukottaakseen yhtä, niin siltä pikku pirultahan väännettäisiin niskat nurin.
Dallankin tahtoi lopettaa tämän pelleilyn heti alkuunsa. Kenet hän voisi enää palkata, kun joku vuotaisi kuiviin lattialle, pari kiidätettäisiin ties minne säilöön ja loput pakenisivat paikalta. Lisäksi hän oli saanut tarpeeksensa siitä ajatuksesta, että joku kuolisi näin typerän asian takia ennen kuin mitään oli edes tehty tai mistään oli edes keskusteltu. Yksi työtarjous ja heitetty juoma-astia ja meno oli luisumassa hengenvaaralliseksi. Yksi täysin tuntematon, mutta väärä henkilö väärässä paikassa yhtenä ainoana päivänä ja elämä näytti heiveryytensä. Silti monet meistä selvisivät vuosia ja vuosikymmeniä, vaikka kaikki saattoi loppua sattumalta syystä, jota kukaan ei aamulla enää kovin tarkkaan edes muistanut.
"Nyt lopetatte välittömästi tai voitte unohtaa koko homman saman tien." yksisarvinen ilmoitti kuuluvasti ja vihaisena astuttuaan muutaman askeleen lähemmäs tapahtumakenttää. Se ei enää ollut ihan niin helppoa, koska moni oli siirtynyt nähdäkseen paremmin, mitä oikein tapahtuu, mutta onneksi nuo väistivät, vaikka aivan kaikki eivät ilmoituksesta olleetkaan mielissään. Tiedä noista vartijoistakaan sitten, jotka eivät vielä olleet puuttuneet asiaan mitenkään eikä mistään aloitteellisuuteen viittaavasta vieläkään ollut merkkiäkään.
|
|
|
Post by submarine on Oct 10, 2010 18:26:34 GMT 3
Vanha kunnon alkoholi. Se turrutti aivot ja tappoi ajatuksen. Iso puukko sai miehet vain hieman epäröimään, ja sitten nämä olivatkin taas tarmoa puhkuen käymässä päälle. Vanha Rotta oli laskenut sen varaan, ettei yksikään kolmikosta haluaisi olla juuri se, joka ottaisi muiden puolesta terästä kitusiinsa, mutta juopumus valoi aivan uudenlaista tarmoa. Se oli ongelma. Näillä ei tosin näyttänyt olevan aseita käden ulottuvilla juuri nyt, mikä oli kaiken kaikkiaan mukava seikka. Mutta vaikka Vanha pistäisikin koko kolmikon poikki ja pinoon, kynsin ja hampain jos ei muuten, ei se silti tarkoittaisi, että kaikki olisi hyvin. Vartijat eivät välttämättä sekaantuneet pieneen nahisteluun ja muutamaan murrettuun nenään, mutta kun väkeä alkoi kuolla, alkaisi tapahtua. Kukaties hitaasti, mutta alkaisi kuitenkin. Kaiken kaikkiaan olisi ollut, jokaisen kannalta, mukavampaa, jos miehet olisivat vain antaneet olla. Huomattavasti mukavampaa.
Vanha Rotta oli jo valmiina tekemään mitä tehdä täytyi, vaikkei siitä erityisen iloinen ollutkaan, kun väliin ilmaantui äkkiä mahdollinen armahdus. Yksisarvinen, joka oikeastaan oli saanut koko kahakan aikaan, olkoonkin ettei sitä välttämättä halunnutkaan, vaati lopettamaan. Vanhalla ei ollut suoranaista vastaanväittämistä, mutta siitä huolimattakin tämä piti valppaan ja valmiin asennon - ja aseen kourassa. Ei olisi ollut ensimmäinen kerta, kun joku päätti, että paras veto oli se, jota ei olisi pitänyt edes tapahtua. Olipa rottakin muutamaan otteeseen tehnyt niin.
|
|
|
Post by dallan on Jan 9, 2011 1:52:42 GMT 3
Dallan vihasi päätöksen tekemistä hyvin puutteellisen informaation perusteella. Näin käsistähajoavassa tilanteessa vaihtoehdot olivat kuitenkin vähissä. Hänellä oli tämä rotta, jota yksisarvinen ei edes lajina tuntenut juurikaan ja joukko ihmisiä, ja ihmiset hänelle kyllä olivat tuttuja, mutta nämä kyseiset olivat aivan juovuksissa ja muutenkin epäasiallisen oloisia. Juopunut ja huonostikäyttäytyvä ihminen kuitenkin saattoi olla aivan kunnollinen selvin päin, vaikka alkoholin ihmeestä käyttäytyi tällaisena hetkenä aivan miten sattui. Kännisen silmiin katsominen ei aina ollut parempaa kuin jonkun arvioiminen sen suhteen, että miellyttikö naama vai oliko tukka rasvainen.
Kaikeksi onneksi uroksella oli hyvin tärkeä palanen informaatiota. Tämä tapaus oli jo lähellä aseellista yhteenottoa ja omalla hengellä leikkimiseen johtavaan tilanteeseen itsensä ajaminen oli yksi naurettavimmista asioista, mitä Dallan saattoi kuvitella. Hänen silmäänsä nämä miehet olivat riidankylvämisen pääsyyllisiä ja jos he eivät osanneet pitää itsestään sitä verta huolta, että liian hyvällä todennäköisyydellä eivät enää aamulla olisi täysin terveessä kunnossa, niin miten Dallan olisi voinut luottaa heihin omassa tärkeässä asiassaan. Järkevyys ennen kaikkea, vaikka palkkasoturintapaista tässä oltiinkin hakemassa.
Jäi kuitenkin paha ongelma: miten yksisarvinen sanoisi tuolle nelikolle ei. Aggressiivisuudesta päätellen ja siitä, että he olivat tarjouksesta kuullessaan valmiita menemään näin pitkälle, he eivät nielisi kieltävää vastausta helpolla. Uros ei kuitenkaan kaivannut yhtään vihamiehiä niskaansa. Edes tuollaisia juoppoja, joista ei välttämättä pahaa harmia koskaan olisi. Ratkaisun keksiminen ongelmaan ei nyt kuitenkaan antanut odottaa syntymistään vaan jotain pitäisi tehdä nopeasti ja se saattoi olla hyvin tyhmä idea. Ei vain auttanut kuin käyttää sitä, mikä tuli ensiksi mieleen.
Miesporukan näkökulmasta äsken rauhanselvittelijänä toiminut yksisarvinen olikin taas tovin hiljaa. Normaalioloissa tuommoista ei olisi kyllä kuunneltu vaan rotta olisi saanut ansionsa mukaan, mutta otus nyt näytti kuitenkin rikkaalta ja rikkaassa oli ne kaksi asiaa, että siltä saattoi saada paljon rahaa ja toiseksi sen kanssa mesoamisesta saattoi joutua suuriin vaikeuksiin. Raha taisi olla se painavampi motiivi, mikä piti nyrkit alhaalla. "No kerro nyt sit viimein, mitä tästä maksetaan ja mitä tarttis tehä" joku neljästä kysyi lopulta kyllästyneenä hiljaisuuteen. "Kerron sen pian, mutta ensiksi ratkaistaan se, että kenelle, sillä en tarvitse kahta porukkaa. Sinä", rialiin viitaten, "saat olla numeropuoli ja te neljä olette kuvapuoli. Minulle on nimittäin aivan sama kumpi voittaa," Dallan selitti ojentamalla rialille kolikon heitettäväksi. Pieni levitaatiotaika tuo oli ja se auttoi käytännön elämässä aika paljon. "Heitä sinä vaikka tuolla korkealle niin katsotaan."
Joku miehistä tosin oli operaatiota vastaan. "No ei helvetissä heitetä millään kolikolla" se uhosi ottaen jonkun askeleen kohti rialia kunnes herran kaveri tarrasi tätä olkapäästä. "Oo nyt hiljaa. Mulla kävi viimekskin tuuri siellä, niin ei voi putki katketa nytkään. Katotaan." Ihan onnenpelistä tässä ei kuitenkaan ollut kyse, sillä kolikkoa tarkemmin havainnoimalla olisi nähnyt, että sen molemmilla puolilla paistatteli numero eikä kuvapuolta tekeleessä ollut ollenkaan.
|
|
|
Post by submarine on Jan 9, 2011 14:59:19 GMT 3
Vanha Rotta oli ehtinyt jo hyvään vauhtiin arvioissaan siitä, kuka kaatuisi ensin ja mitä sen jälkeen pitäisi tehdä, kun yksisarvinen ehdotti jopa jotakin järkevämpää. Rotta ei suoranaisesti pitänyt kolikonheitosta, kuten ei sattumasta yleensäkään ottaen. Sattumassa oli aina se paha, että aivan hyvin kaikki saattaisi mennä perseelleen. Mutta toisaalta, niin saattaisi mennä nytkin, kun olisi pitänyt alkaa kärhämöimään muutaman humalaisen kanssa ja sitten selittää parhaansa mukaan lainvalvojille, miksi lattialla lojui ruumiita. Parempi siis vain leikkiä kiltisti muiden mukana, eipähän tässä mikään hengenlähtö olisi, vaikkei työtä saisikaan.
Vanhan mielipide asiasta muuttui hieman, kun tämä sai kolikon käteensä. Hämyisässä juottolassa huonosilmäisen rotan piti tihrustaa kolikkoa melkoisen läheltä ja muutamaan kertaan, mutta loppujen lopuksi se oli erehtymättömästi samanlainen kummaltakin puolelta. Tämän eduksi. Ohimennen rotta vilkaisi yksisarviseen, muttei kuitenkaan millään muotoa alkanut valittaa asiasta. Tämä kohotti sen nopeasti näkyville, kuin olisi antanut kaikkien arvioida kolikon reiluutta, mutta teki sen niin hätäisesti ja puolihuolimattomasti, ettei kenelläkään varmasti ollut aikaa todella nähdä mitään. Ja sitten heitto. Vanha Rotta ei ollut erityisen yllättynyt voitostaan, kun kolikko laskeutui lopulta kämmenselällä klaavana. Häviöön olisi todennäköisesti tällä kolikolla tarvittu jonkinlaista taikuutta.
"Minä", rotta totesi hyvin lopulliseen sävyyn miesjoukolle esiteltyään tulosta, ja työnsi sen jälkeen nopeasti ja visusti koko kolikon pois näkyvistä. Jos miehet ymmärtäisivät, mikä oli näille hyväksi, mikä tosin ei ollut kovinkaan varmaa, eivät nämä ainakaan alkaisi vaatia lanttia tarkastettavaksi.
|
|
|
Post by dallan on Feb 2, 2011 0:50:45 GMT 3
"Kusetusta! Anna tänne se kolikko, niin mä heitän. 2 kolmesta!" se miehistä raivosi, joka oli kolikonheittämistä aiemmin kannattanut. Kutsuttakoon tuota nyt raivoajaksi. Hänellekin, kuten ymmärtää saattaa, se häviäminen oli aina vähemmän mieltä lämmittävä kokemus kuin 0.50 mahdollisuuden saaminen. Dallan ei luonnollisesti idealle uusinnasta lämmennyt, sillä olihan kaikki mennyt juuri niin, miten hän halusi. Yksisarvisen ei kuitenkaan täytynyt heti puuttua tilanteeseen, sillä asiasta kinaamiselle ei lämmennyt yksi raivoajan kavereistakaan. Se kaveri tarttui raivoajaa olkapäästä ja kun raivoaja kääntyi katsomaan, että mitä ihmettä, niin kaveri pamautti sitä nyrkillä päähän niin, että isketyltä lähtivät jalat alta. "Vittu turpa kiinni, aina sä kitiset kaikesta" kaveri valitti sille ravistellen vähän iskukättään, johon teki ilmeisesti siihenkin kipeää. "Joskus voisit hävitä ku mies, aina ei jaksais kuunnella noita samoja ikuisia itkuvirsiä kaikista." Maahan kaatunut mies aloitti äkäisen vastaan väittämisen, mutta se jäi lyhyeen, kun sama kaveri potkaisi sitä vielä kylkeen. "Itke nyt vielä lisää. Anna mennä nyt" tuo soitti suutaan potkaisten vielä pari kertaa lujaa perään. Muut porukasta seisoivat tappina tuijottamasta tekemättä mitään. Liekö tuo sitten liittynyt jotenkin ryhmän hierarkiaan. Oli miten oli, Dallania asia ei kiinnostanut eikä kiinnostanut kyllä tappelun katseleminenkaan.
"Hei, olisin tosiaan voinut valita yhtä lailla sinutkin, mutta ei olisi ollut reilua vain päättää toista arpomatta, kun todellista syytä sille ei ollut. Mutta sanotko vielä nimesi jos törmäillään joskus" Dallan ilmaisi hyvästinsä tuolle toverinsa lattiaan iskeneelle tyypille, joka vähän äimänä katsoi yksisarvista takaisin, mutta ei osannut olla kuin myöntävän hiljaa. Etenkin kun eläin puhui siitä, että uusi mahdollisuus voisi joskus tulla, ja raha toki kiinnosti aina, niin ei tässä mahdollisuuksiaankaan kannattanut vesittää. Ties vaikka potkiminen olisi tehnyt jonkinlaisen vaikutuksen tilanteen haltuun ottamisesta. Aina sopi toivoa. "Tota, Dejan" mies vain sai suustaan. Lattialla maannut mieskin tajusi onneksi tuon hetken olla hiljaa. Ilmeisesti sen kylkeen sattui jo tarpeeksi, kun mies sitä sen verran piteli ja valitti kipua vastentahtoisen hiljaa kuitenkin kuultavissa määrin.
"Mennään kotiini, niin kerron, mistä on kyse. Täällä ei voi hengittää" Dallan selitti Rialille jo poistumisaikeisen näköisenä. Yksisarvinen ei tosiaan tahtonut jäädä enää hetkeksikään välikohtauksen luomaan ikävään ilmapiiriin, kun kylkiäisenä sai vain tämän haisevan rakennuksen, jossa oli jo valmiiksi epämukavaa viettää aikaansa.
|
|
|
Post by submarine on Sept 19, 2011 13:46:11 GMT 3
Hetken verran Vanha Rotta uskoi edessä olevan muutamia varsin rumia hetkiä - ja sitten paljon lisää sellaisia, kun pitäisi selvitellä paikalliselle vartiostolle, miksi tarkalleen ottaen olikaan tullut pistäneeksi maihin muutaman humalaisen kovaäänisen mekastajan. Eipähän olisi ensimmäinen kerta. Tai sitten tietenkin rumat hetken saattaisivat loppua siihen, eikä sen jälkeen koittaisi enää minkäänlaisia hetkiä. Joka tapauksessa, ikävää oli luvassa. Ja loppujen lopuksi Vanha osasi kohdata sellaisen tasan yhdellä tavalla, suoraan ja karkean väkivaltaisesti. Vaan onneksi oli niitäkin, joilta ne muutkin tavat tuntuivat onnistuvan. Loppujen lopuksi yksisarvinen lopetti tilanteen melko rauhalliseen sävyyn, oikeastaan siinä määrin, että Vanhan oli annettava tälle pieni tunnustus - ainakin siis hiljaa itsekseen, jos ei muuten. Kaikki olisi ollut eittämättä helppoa ja kivuttomampaa, jos olisi osannut ratkoa asiansa kätevästi muutamalla sanalla. Vaan kun ei osannut, ei syntyperän taikka elämänkokemuksenkaan pohjalta. Rotta oli kasvanut heiluttamaan aseita, kasvanut siihen jos sitä lihavaa paskaa kauan sitten oli uskominen. Ja siihen tämän oli tyytyminen. Ikävä kyllä.
Vanha Rotta kuittasi yksisarvisen sanat itselleen lyhyellä nyökkäyksellä. Tällä ei ollut oikeastaan mitään vastaanväitettävää tai lisättävää varsin viisaaseen toteamukseen. Ilmanalan vaihto ei tosiaan tekisi pahaa - aivan jo siksikin, että savuisessa ja rähmäisessä kapakassa hengittäminen saattoi kirjaimellisesti olla välillä vaikeaa. Sitä paitsi rial oli kerännyt aivan tarpeeksi huomiota tälle illalle. Niinpä tämä seurasi hyvänä, kuuliaisena palkollisena yksisarvista ulos vähien tavaroidensa kanssa, kun tämä vain lähti, kyseenalaistamatta tai hyppimättä nenille.
|
|
|
Post by dallan on Nov 27, 2011 4:34:31 GMT 3
Viimein hengitettävää ilmaa! Äskeinen tila ei ollut selkeää ajattelua varten, mutta nyt piti vain kohdistaa katse eteenpäin. Osaongelma oli kuitenkin ratkennut eikä se ollut jättänyt montaa ihmiselämää koskettavia arpia. Korkeintaan joku odottaisi turhaan ja antaisi elämänsä valua hukkaan toivettaan, että se muuttuisi paremmaksi. Sille ei vain mahtaisi mitään, eikä elämäänsä voinut rakentaa epävarmoihin toiveisiin muiden käytöksestä. Kaikki oli siis hyvin, siltä osin, mikä oli järkevää. Kaikki kun jatkuisi hyvänä, niin yksisarvinen pääsisi koettelemaan huumaustunnelmaa kotonaan kenties vielä tänä iltana. Mitä pikemmin, sen parempi.
Onnelliset kohtaukset tosin saattaisivat hyvinkin loppua tähän. Mutta ei se ollut uroksen omaa syytä jos joku revittäisiin vielä kappaleiksi. Se olikin erikoista, kun ihmiset niin herkästi kokivat toisin. Heille yksisarvinen ei mahtanut mitään. "Vaimoni lienee kotona. Esittäydythän hänelle, niin hän selittää mitä pitää tehdä. Itselläni on muita töitä huomiseksi, vieläpä kirjaimellisesti huomiseksi" yksisarvinen selitti kävelymatkalla. Eläin ei tuntunut niin keskittyvän seuralaiseensa vaan katseli eteenpäin miettien niitä näitä tulevasta ja vähän muustakin. Tarkoitus oli matkata Dallanin asunnolle, joka oli sellainen mukava yksikerroksinen varakkaammalla alueella. Ei mikään suunnaton, sillä Dallan inhosi turhia huoneita. Pari palvelijaakin asuivat erikseen lähistöllä.
|
|