|
Post by bao on Jun 12, 2011 23:33:45 GMT 3
"Sittenhän minun on parasta selvitä, tämän talon oluen takia voisin lähteä haastamaan Henkien Mesän aavelohikäärmeenkin" Raine sanoi naurahtaen ja astui tallin sisäpuolelle. "Tämä aroma taitaa olla se mitä esitteissä kuvataan 'maanläheiseksi'...Miellyttävä yötä teille neiti" Noh, talli oli paikka josta häntä ei etsittäisi viimeiseksi, varsinkin kun majatalossa oli hänen maksamansa huone. Hevosten ruokaheinät tosiaan olivat puhtaammat, hän otti nitä sylillisen ja levitti tyhjän pilttuun lattialle, onneksi tämä pilttuu vaikutti olleen tyhjänä niin kauan, että kaikki mitä sen lattialla joskus oli ollut oli tullut maasta ja muuttunut jälleen maaksi. Raine haki vieä vanhan loimen, tai ainakin hän oletti sitä loimeksi, peitteekseen ja ja kääriytyi lattialle heiniin.
Chinti makasi kiltisti sängyn alla, Rabaruksen kuorsaus ei sitä häirinnyt mutta demoninen vaisto kehoitti pysymään hereillä ja mahdollisuuksien mukaan päästä lähemmäs omistajaansa. Koira rupesi vinkumaan oven luona ei ollut järkeä riskeerata uudestaan ja livahtaa aineettomasti pihalle nyt kun huoneessa oli joku. "Viu viu viu" raaps raaps.'
"Hänen pelkurin arominsahan haistaisi kilometrien päähän. Renttu on varmasti juonut päänsä täyteen vastoin kaikkia hyviä käyttäytymissääntöjä ja makaa nyt tuolla kohmelossaan". Voldey käänsi roturatsuaan enemmän kohden valonlähdettä.
|
|
|
Post by naakdu on Jun 13, 2011 19:50:58 GMT 3
Myra vilkutti Rainelle ja toivotti hänelle sarkasmin sävyttämät hyvän yön toivotukset. Ylittäessään pihamaata hän naureskeli itsekseen luutnantille - siinä vasta taas yksi sitkeä sekopää… Kovin moni ylemmän luokan henkilö tuskin olisi suostunut yöpymään moisessa läävässä. Majatalolla Myraa odotti kuten tavallista, varsinainen määrä siivoushommia. Asiakkaat olivat valomerkin saatuaan kyllä suurimmaksi osaksi osanneet painua kuka huoneeseensa, kuka kotiinsa, kuka kadulle jatkamaan rellestämistä. Ne muutamat, jotka olivat jääneet vielä tupaan alkoivat tehdä lähtöä nähdessään Myran, eikä hän joutunut onnekseen häätämään tänään ketään. Siinä hinkatessaan olut-, kuola- ja ruokatahroja pöydistä Myra kuuli äkkiä rapinaa ylhäältä. "Ei kai taas niitä rottia?!" Myra sanoi vahingossa ensimmäisen ajatuksensa ääneen. Hän nappasi luudan käteensä aikeinaan mennä häätämään tuhoeläimet pois. Matkalla yläkertaan hän huomasi äänen tulevan Rainen - nyt Rabaruksen - huoneesta, ja samassa hänelle valkeni, että äänen aiheuttikin se hiivatin piski! Myra jähmettyi kauhusta ja alkoi kuumeisesti pohtia, mitä ihmettä hän nyt tekisi. Niin kauan, kuin koiran ja hänen välissä oli ovi, hän oli turvassa, ja parasta olisi vain antaa piskin pysyä huoneessa…. Mutta jos se hirviö jatkaisi metelöimistä, se olisi pakko heittää pihalle, etteivät muut asiakkaat heräisi…
"Mm-mh, ainakin se on helppo saalis", Chad urahti hyväksyvästi ja raapi nenäänsä. Sen täytyi olla tukossa. Kyllä hänkin olisi muuten Rainen haistanut… Tosin Chad oli matkan aikana tullut siihen tulokseen, että aatelisilla taisi muutenkin olla parempi hajuaisti kuin rahvaalla: olihan sir Antoniolla ollut omien sanojensa mukaan koko ajan haju siitä, missä se maanpetturi meni. Mies seurasi isäntäänsä pitäen poninsa muutaman askeleen jäljessä: kun he pääsisivät pikapuoliin perille, olisi herra ensin äänessä mikäli he kohtaisivat ihmisiä.
|
|
|
Post by bao on Jun 13, 2011 23:33:06 GMT 3
Sir Antonion roturatsun (nimeltään Humma, Antoniota ei tunnettu mielikuvituksesta) kavioiden lyhentäessä matkaakohden majataloa ei heinissä nukkuvalla Rainella ollut hätäpäivää. Hän itseasiassa uneksi pipareista.
Jos sir Antonio pystyi haistamaan Rainen niin Chinti suoraastaan voi pahoin aatelismiehen löyhkästä ja teki jotain mitä ei normaalisti olisi tehnyt, koira haukahti. Matalasti ja hiljaa mutta kuitenkin.
Humma saapui vihdoin majatalon pihaan. "Chad, hae majatalon henkilökunnan jäsen tähän niin tiedämme missä se kurja rakkikoira oikein on. Ai niin, hae tietolähde ystävällisesti ja ilman ,että Raine herää". Antonio ei vain halunnut nousta hevosen selästä, eikä se varmaan olisi sopinut hänen arvolleen jos tarkkoja oltaisiin.
|
|
|
Post by naakdu on Jun 15, 2011 20:34:40 GMT 3
"Selvä homma, sir", Chad murahti vastaukseksi ja loikkasi Marsun selästä yllättävän ketterästi ollakseen niin iso mies. Hän kaivoi satulalaukustaan riimunarun, jolla hän sitoi poninsa lähimpään aidantolppaan. Ponin olo oli selvästi helpottunut heti päästyään painavasta taakastaan, ja se työnsi oikopäätä turpansa pusikkoon hamuamaan ruohonkorsia. Chad vielä jätti selässään kuljettaman keihäänsä ponin luokse, sillä se olisi keskellä yötä varmaankin säikyttänyt majatalon väen. Sitten hän lähti toteuttamaan saamaansa määräystä. Päästyään majatalon ovelle mies koputti siihen rivakasti kaksi kertaa. Myra piti harjaa tanassa kuin peistä ikään. Hitaasti, askel kerrallaan hän lähestyi Rainen huoneen ovea ja sen takana kärsimättömästi haukahtelevaa karvaista petoa. Kuullessaan koputusta ulko-ovelta tyttö säikähti niin, että pudotti siivousvälineestä potentiaaliseksi aseeksi muuttuneen harjan lattialle. Minä tahansa muuna päivänä hän olisi kihissyt kiukusta joutuessaan mennä ovelle näin myöhään yöllä, mutta nyt koputus oli tullut juuri oikeaan aikaan: Myra oli suorastaan huojentunut, että hän sai tekosyyn olla päästämättä koiraa pois huoneesta ainakaan vielä, ja hän riensi alas tarkistamaan, kuka siellä oikein oli tähän aikaan. Ennen kuin hän meni ovelle, hän tirkisteli tulijaa ikkunasta muodostaakseen ensivaikutelman. Jaha, tyypillistä, iso, ei mikään siistin näköinen matkamies… varmasti halusi vain viinaa. Tyttö avasi ulko-oven vain puoliksi auki ja tervehti tulijaa vetäen kasvoilleen asiakaspalvelijan hymyn todellisten ajatustensa peitoksi: "Iltaa… pahoittelen, mutta baaripuoli on jo suljettu, voinko auttaa jotenkin muuten?" "Iltaa", tulija örähti. "Kalja ei nyt kiinnosta, olen sir Antonio Voldyn asialla" "Sir Antonio Voldyn?" Nimi ei sanonut Myralle mitään, mutta sir-etuliite sai hänet heti suhtautumaan tulijaan suopeammin. "Niin, ootte varmaan kuullut hänestä. Herrallani on kysyttävää henkilökunnalta, joten haepa tyttö joku henkilökunnasta tänne" "Minä satun olemaan henkilökuntaa, joten hän voi oikein hyvin puhua minun kanssani." "Hienoa. Sitten tulepa mukaani; herrani odottaa tuolla", Chad osoitti portille, jossa sir Antonio oli hevosensa kanssa. "Hetki pieni", Myra sanoi ja kävi hakemassa lyhdyn, samalla kun mietti, miten arvokas henkilö tämä Voldy mahtoi oikein olla, kun ei kerran itse vaivautunut ovelle. Hän lukitsi ulko-oven perässään (kaiken varalta: yölliset "hei, tules tänne syrjemmälle juttelemaan ja unohda ovi auki"-tyyliset ryöstöyritykset olivat varsin tavallisia niillä seuduilla) ja seurasi Chadia tämän isännän luokse. Puhtaan valkea rotuhevonen ja hienot varusteet saivat Myran vakuuttuneeksi siitä, että kyseessä taisi olla ihan oikea sir eikä mikään huijaus. "Sir, tämä tyttö tässä on henkilökuntaa" "Myra Capris", Myra kiirehti esittäytymään ottoäitinsä sukunimellä - vaikka virallisesti hänellä oli vain etunimensä, ja jäi kiinnostuneena odottamaan, mitä oli tulossa. // lätkäisin muuten chadin esittelyyn kuvan, jonka tein chadista ja voldysta: tidii :--P //
|
|
|
Post by bao on Jun 15, 2011 20:59:58 GMT 3
Sir Antonio katseli tyttöä hevosensa selästä. Hän tuhahti hieman huomatessaan ettei tyttö niiannut, esittäytyi kuitenkin. Voldey puisteli hieman päätään kuin hevonen harjaansa ja otti kasvoilleen hymyntapaisen sekä painoi vasemman kätensä dramaattisesti rintakehälleen. "Miellyttävää iltaa neitonen" sir Antonio taittoi jäykästi hieman keskivartaloaan kumarruksen symboliksi, olihan hän sentään ritari. Se, että hän istui vieläkin oli selkeä merkki kuka täällä oikein määräsi. Hänellä oli varaa olla lipevä. "Tahtonet varmasti kertoa mikäli er..hyvä ystäväni luutnantti Dionysos Raine sattuisi yöpymään majatalossa? Toverini ja minä olemme turhaan koittaneet löytää häntä uudelleen Damaskoksen tien jälkeen". Mikään tässä esityksessä ei kielinyt Voldeyn oikeasta vihollisuus-suhteesta Raineen. Damaskoksen tie sentään piti paikkansa.
Chinti tuhahti. Pahuksen keikari oli jo pihassa...Mutta ei voinut mitään, koira jatkoi performanssiaan tyhjälle ovelle.
|
|
|
Post by naakdu on Jun 15, 2011 21:23:19 GMT 3
Jopas oli Myralla päivä! Ensin tupsahti tulimaagi ja ojapummiksi naamioitunut luutnantti paikalle, ja nyt vielä ritari! Rainea oli ollut vaikea käsittää korkea-arvoiseksi, sillä hän käyttäytyi niin rennosti, ja tulimaagiakin oli ollut helppo jututtaa, mutta tämä ritari käyttäytyi selvästi korkea-arvoisen henkilön elkein. Jopa Myra oli hetken jäässä ennen kuin osasi taas mukautua odottamattomaan tilanteeseen sen vaatimalla kohteliaisuudella. Hän alkoi heti suunnitella mielessään, kuinka järjestäisi vaikka omasta makuuhuoneestaan äkkiä yösijan, mikäli matkalaiset sitä tarvitsisivat - rahaa tällä sir Antoniolla ainakin näytti olevan… "Toki, sir", Myra vastasi nyt jo muistaen puhutella miestä ritarin arvonimellä. "Olette kyllä etsiytyneet oikeaan paikkaan, luutnantti saapui tänne iltapäivällä ja on nyt nukkumassa. Onko asianne kiireellinen, vai haluaisivatko herrat sir Antonio ja hänen palvelijansa kenties levähtää yön yli ja jututtaa luutnanttia huomenissa?"
|
|
|
Post by bao on Jun 15, 2011 21:41:32 GMT 3
"Valitettavasti on asiani sen verran kiireellinen, että toverini joutuu kelpo luutnantin herättämään. Jos suvaitsisitte kertoa missä tarkalleen ottaen hän nukkuu niin emme häiritse sinua tämän enempää". Moni haikala olisi antanut hampaansa jos olisi osannut hymyillä Voldeyn tavoin.
Jostain kuului koiran ääntelyä. Sitten se loppui. Sir Antonio nosti toista hienostunutta kulmakarvaansa.
"Niin kuten sanottua, en toki halua häiritä sinua yhtään enempää..." Antonio risti kätensä suurinpiirtein solisluiden korkeudelle ja nojasi himan eteenpäin. Humam korskahti ja otti muutaman tanssahtelevan sivuaskeleen aiheuttamatta kuitenkaan isännälleen tasapainovaikeuksia sillä sehän olisi ollut noloa! Palatsien muut hevoset olisivat nauraneet itsensä tärviölle.
|
|
|
Post by naakdu on Jun 16, 2011 21:01:04 GMT 3
Myran teki mieli vielä yrittää saada herrat jäämään ja olisi sen tehnytkin, jos kyseessä olisi ollut joku tavallisempi tallaaja, mutta kiireistä ritaria oli turha yrittää suostutella. "Tiedän, että tämä kuulostaa omituiselta, sir, mutta luutnantti nukkuu tallissa. Älkää käsittäkö väärin, hän halusi sinne nukkumaan ihan omasta tahdostaan", Myra kertoi yrittäen kuulostaa mitä ystävällisimmältä - että olikin vaikeaa puhutella noin arvokasta henkilöä kuulostamatta teennäiseltä. Myrakin kuuli koiran äänen ja katsahti majatalolle… jos se rakki herättäisi asiakkaat, hän saisi huutia. Nopeasti hän käänsi päänsä taas kohti ritaria. "Voin kyllä hakea hänet, mikäli tahdotte sir, niin ettei teidän tarvitse vaivautua", hän sanoi vielä muistaen tallin kaaoksen.. Olisi hänen maineelleen parempi, jos herrat eivät pääsisi näkemään sitä.
|
|
|
Post by bao on Jun 16, 2011 22:56:20 GMT 3
"Kuulostaa ihan ystäväni käsitykseltä hyvästä pilasta, hän on varmasti aavistanut minun tulevan etsimään kun on tuollaisen keksinyt" Antonio koitti pysyä käyttäässä leppeää äänensävyä puhuessaan Rainesta mutta se vaati kaiken itsehillinnän. "Kuinka ystävällistä mutta toverini tekee sen varmasti mielellään". Antonion hymy oli jähmettynyt naamioksi tämän koittaessaan kohteliain sanakääntein saada tyttöä takaisin sisälle. "Tuo koira kuulosti siltä kuin sillä olisi jokin hätä, ehkä jos menisit tarkistamaan asian? En siis tohdi mitenkään neuvoa kuinka täällä tehdään töitä". Herra ei halunnut enempää todistajia pian koittavalle Rainen kunniattomalle häviölle. Näin ainakin Voldeyn mielestä.
Hän katsahti Chadiin päin, että tämä nyt kantaisi kortensa kekoon jotta todistajat saataisiin pois.
Chinti istui karvaisella takamuksellaan miettien ankarasti mitä tekisi. Vinkumisella, ulinalla ja raapimisella ei selvästi ollut mitään vaikutusta. Mahtaisikohan sängyssä makaava hahmo herätä ja avata oven jos oikein koittaisi? Koira lähestyi Rabaruksen nilkkaa valmiina näykkäisemään.
|
|
|
Post by naakdu on Jun 21, 2011 10:27:03 GMT 3
// Ooh, sait ääkköset toimimaan : D //
Chad oli rekisteröinyt herransa merkitsevän katseen, ja kun Myra näytti edelleen epävarmalta siitä, tohtisiko päästää vieraat talliin, Chad sanoi tytölle: "Herrani on oikeassa, minä haen hänet mielelläni ja mieluiten nyt heti - te tyttö voitte mennä. Herrallani on kiire ja hän ei haluaisi enempää viivytyksiä." Chadin äänessä oli jotain pahaenteistä, mistä Myra ei pitänyt. "Hyvä on, hyvä on", hän sanoi puoliksi itselleen ja kääntyi nyt Chadin puoleen, osoittaen puheensa pääasiassa hänelle - hän nimittäin oletti, että ritari varmaankin jäisi ratsunsa selkään. "Pääsette talliin, kun kierrätte tuolta talon oikealta puolelta, siellä on kinttupolku. Ovi ei ole lukossa nyt kun luutnantti on sisällä. Pyydän vain, älkää säikähtäkö kaaosta: tallipoikamme on vätys ja lupaan kyllä, että hän saa rangaistuksen velvollisuuksiensa laiminlyömisestä kunhan suvaitsee ilmaantua paikalle." "Siitä ei ole huolta, kiitos tyttö", Chad kuittasi ja kumarsi kömpelösti. Sitten Myra kääntyi taas sir Antonion puoleen ja sanoi: "Jos satutte muuttamaan mielenne, ja tarvitsette jotakin, niin älkää epäröikö tulla hakemaan minua. Taidan tosiaan mennä tekemään sille koiralle jotain… Hyvää illanjatkoa teille, sir, toivottavasti saatte asianne perille." Niine hyvineen Myra lähti takaisin majatalolle, tällä kertaa muistaen niiata ritarille.
"Kylläpä kesti päästä eroon, vai mitä, sir?" Chad kysyi ja vilkaisi sir Antoniota. "Haenko maanpetturin tähän vai hoidetaanko asia mielummin siellä tallissa?"
|
|
|
Post by bao on Jun 21, 2011 16:05:06 GMT 3
//'cause i'm a ninja/7
Antonio ei puhunut ennen kuin Myra poistui tiehensä. "Nykyajan nuori palvelusväki...Pah...Hoidetaan asia tallilla." Ritari laskeutui hevosensa selästä ja pudisteli vaatteiltaan olematonta pölyä. "Hoidetaan asia". Raine oli niin tärkeä kohde, että Antonio kävelisi peräti hetken.
Raine nukkui kuin pieni vauva. Nähden unia juustokakusta.
Chinti ei näykkäissystkään nilkaa vaan lipaisi paljastunutta ihoa. Jos nyt kohta ei sataisi jotain vaikutusta aikaan niin Chintin omsitajan kävivi vielä kehnosti, ei parhaastakaan taistelijasta olisi mihinkään jos tämä yllätettäisiin nukkumasta.
|
|
|
Post by naakdu on Jun 26, 2011 21:28:39 GMT 3
"Antakaas, minä huolehdin siitä", hän sanoi huomattuaan herransa nousseen ratsunsa selästä ja otti hevosen kiinni ja sitoi sen kiinni puuhun - tarpeeksi kauas portinpielessä ruohoa hamuavasta Marsusta. "Selvä on sir, mennään", Hän kuittasi sitten herralleen ja lähti harppomaan tallia kohti. Saavuttuaan tallille hän meinasi tempaista oven auki saman tien - mutta muisti sitten tarkistaa sir Antoniolta muuan tärkeän seikan: "Haluatteko muuten, sir, että herätän hänet ennen ja pieksen vasta sitten?"
Myra meni sisään majataloon ja kuulosteli. Koira oli tainnut lopettaa mekkaloinnin… toistaiseksi ainakin… parempi olisi pysyä hiljaa aamuun asti! Autuaan tietämättömänä siitä, millaisia vieraita hän juuri oli päästänyt talliin hän siivosi viimeisetkin pöydät ja alkoi valmistautua nukkumaanmenoon. Hänen makuuhuoneensa sijaitsi lähellä eteistä, joten hän kuulisi kyllä, mikäli herrat ritari ja hänen palvelijansa sattuisivat muuttamaan mielensä ja haluaisivatkin yösijan tai ruokaa.
Rabarus käänsi kylkeä. Chintin nuolaisu oli tunkeutunut nukkuvan miehen uneen ja hän uneksi seisovansa paljain jaloin keväisessä purossa, jossa veden sijaan virtasi etanoita.
|
|
|
Post by bao on Jun 26, 2011 21:35:40 GMT 3
//Rabaruksen uni <3//
Antonio seisoi kuin mikäkin kuvataiteilian veistos, "Herätä ensin..Ja piekse vasta sen jälkeen kun opetan hänelle hieman tapoja miekankärjellä." Hän jäi odottamaan ja muisti lisätä sitten " Pitäkäämme kurja maanpetturi tallin sisällä tapoja opettaessamme, ei hän parempaa ansaitse".
Chinti pyöri harmistuneena ympyrää huoneessa, nämä ihmisethän olivat ihan taunoja.
Jokin kuudes aisti koitti epätoivoisesti potkia luutnanttia juustokakkunsa luota, mutta Raine oli liian kiintynyt tähän unikuvaan jotta olisi herännyt ja havainnut lähestyvän vaaran merkit.
|
|
|
Post by naakdu on Jun 26, 2011 22:21:20 GMT 3
Sir Antonion kommentti sai Chadin hymyilemään - tosin hänen hymynsä muistutti enemmän irvistystä, sillä hänen hampaansa olivat vinot ja tupakan kellertämät. "Että onkin odotettu tätä tapaamista..", hän sanoi ja tarttui oven kahvaan. Saranat vain kitisivät kun ovi aukesi ja sisältä heitä tervehti mehevä lannan haju. Teurastajan poika oli tottunut hajuihin, ja hän astui kursailematta sisään. Hän etsi katseellaan Rainea, mutta ei nähnyt kuin heiniä ja sontakasoja, ja nurkassa kottikärryt. "Ettei olisi piiloutunut johonkin pilttuuseen…", hän mietti puoliääneen ja lähti kävelemään tallin käytävää. Karsinoita ei ollut mitenkään ylenpalttisesti (tarkkaan ottaen viisi), ja vain kahdessa oli ovet - lopuissa oli vain väliseinissä koukut köysille, joilla tarvittaessa voitiin estää hevosten karkaaminen. Hevosia oli onneksi vain yksi ja sekin oli vanha ja kuuro ja kunnon karsinassa salvan takana, joten siitä ei olisi haittaa.
Viimeisessä pilttuussa oli jotain epäilyttävää. Loimi keskellä lattiaa… Eiköhän se vielä kohoillut hengityksen tahtiin! Chad viittoili sir Antoniota tulemaan lähemmäs, jotta Raine näkisi ritarin heti herätessään... Sitten henkivartija riuhtaisi loimen nukkuvan päältä.
Myra nukahti heti kun hänen päänsä osui tyynyyn: jos nyt saisi edes aamukuuteen nukkua niin hyvä, osasikin olla vuorotyö raskasta.
|
|
|
Post by bao on Jun 26, 2011 22:51:16 GMT 3
Antonio veti miekkansa, erinomaista Bergialaista haltiasepäntyötä, esiin. Hän kulki ääneti Chadin perässä ja asettautui sopivan dramaattisesti Chadin paljastaessa luutnantin...Mikä pettymys, sen sijaan, että petturi olisi herännyt... Rainen jalat viuhtoivat kuin nukkuvalla koiralla peitteensä kadottua ja viieleäämmän ilman tavatessa luutnantin. Hän hapuili peittoa ja tuntiessaan terävän miekan kärjen hapuilujensa suunnassa, luutnantti heräsi. "Voi Paskaaaaaa-aaa". Antonio näpäytti Rainea samantien miekan lappeella ahteriin. "Petturirakki, varo sanojasi! Vaikka mitä noin alhaiselta voisikaan odottaa...". Raine hypähti harvinaisen ketterästi karkuun ennen kuin Antonio keksisi tökätä tuon miekkansa hänen pakaraansa. "Eheheh..Herra Antonio, miten miellyttävä yllätys. Pahoittelen hieman puitteita tälle tapaamisellemme, jos vain olisit kirjoittanut tulevasi niin en olisi paikalla.." epätoivoisesti Raine koitti löytää jotain millä lyödä vastaan, ilman asetta hän olisi tuomittu. Haa, jokin epämääriänen vanha rautakoukku, se sai kelvata. Luutnantti sai vedettyä aseen juuri ajoissa suojaamaan Antonion iskulta. Nyt he olisivat tasaväkisiä, tasaväkisempiä "Chad, älä puutu tähän ennen kuin sanon". Isku iskusta, huitaisu huitaisusta, kommentti kommentista...
Kaksikon aloittaessa mittelönsä huolestui Chinti todenteolla ja aloitti sellaisen ulvonnan ettei sitä varmasti voitu sivuuttaa, jumanperkele, siellä on teräaseita nyt, ei saattana, Rainen käy vielä kehnosti...
Mittelö jatkui turhan tasaisena, kunnes Antonio onnistui ahdistamaan Rainen seinää vasten, hän viilsi kohden luutnanttia. Onnekseen Raine sai ohjattua tikullaan viillon niin, että se ainoastaan viilsi paitakerronksensa auki...
"MITÄ?!2" karjaisi Antonio nähdessään mitä luutnantin paidan riekaleet paljastivat, tissiparin. Kyseinen viilto oli leikannut myös bindauksen auki. "Mutta herra ritari, luulisi teidän aikaisemmin nähneen tämmöiset" Raine vastasi ilkikurisesti ja napautti hyvän alakoukun ritarin leukaan.
|
|