|
Post by kahku on Jan 5, 2011 16:06:14 GMT 3
Awann oli lievässä paniikissa, ei tämä ollut ollut hänen tarkoituksensa. Kaiken kaikkiaan nuorukaisen suhtautuminen tilanteeseen paljasti ettei tämä ollut koskaan osallistunut mihinkään sotaan. Niissä tulimaagit laitettiin polttamaan vihollisia elävältä. Rainen karjunta havahdutti häntä sen verran, että Awann yritti tehdä peruvia merkkejä. 'Ei onnistu mitä minä teen mitä minä teen mitä teen' Lopulta maagi sai tehtyä noin tennispallon kokoisen anti-tulenvärisen pallon. Kaikki liekit majatalon salista lähtivät valumaan kohden palloa. Ne eivät polttaneet matkallaan mitään sujahdelessaan palloon ja kadoten. "Hän..Hän teki loitsusta olemattoman ilman maagista kilpeä. Loitsu vain katosi osuessaan häneen...Luonnotonta..".
Awann lähestyi pää roikkuen Rabarusta pyydellen vuolaasti anteeksi.
|
|
|
Post by naakdu on Jan 5, 2011 23:26:04 GMT 3
Rainen kaatama tuoppi ei tosiaankaan ollut mitään auttamaan palon sammumista, vaan päin vastoin liekit leimahtivat roihuamaan entistä enemmän ja tarttuivat läheiseen pöytäänkin. Rabarus oli niin paniikissa, ettei osannut tehdä muuta kuin huitoa hullun lailla ympäriinsä. Myralla leikkasi nopeasti; hän oli jo täyttänyt tiskin alta ison kolpakollisen vettä ja oli jo melkein puolimatkassa sammuttamaan paloa. Jos koko majatalon asiakaskunta ei vielä aikaisemmin ollut kääntynyt tuijottamaan tapahtumia, viimeinenkin pää kääntyi siinä vaiheessa kun Awann teki omat temppunsa ja kaikki liekit palasivat hänen syliinsä. Myrakin jähmettyi niille sijoilleen nähdessään liekkien viilettävän ohitseen, ja sitten hän käännähti kannoillaan katsomaan tulimaagia.
Neito otti muutaman rivakan askeleen kohti Awannia, silmät vaarallisesti kavenneina. Hän aikoi niin sättiä miestä siitä, että välikohtaus oli päässyt tapahtumaan - mutta samassa koko majatalo puhkesi vuolaisiin aplodeihin ja Myra pysähtyi taas. "Bravo!" "Kerrankin jotain uutta!" "Encore!" Näköjään palava runonlaulaja ja koko tilan pimeneminen oli purrut tähän humalaiseen sakkiin. Myra muutti mielensä ja käveli tiskin taakse, ohittaessaan tulimaagin hän loi mieheen katseen, joka kertoi, jos ei enää vihaisesti, niin kuitenkin selkeästi: "puhutaan tästä myöhemmin." Paras tapa ottaa ohjat tällaisessa tilanteessa oli saada ihmisten ajatukset muualle - ties millaisen käsirysyn he aloittaisivat, jos tietäisivät, etteivät saisi haluamaansa encorea. "Talo tarjoaa seuraavan kierroksen!" tyttö huusi tiskin takaa, ja jo oli puolet väestä jonottamassa uutta tuopillista ja pian olisi koko juttu unohtunut - toivottavasti, Myra ajatteli.
Rabarus ei varmaan vieläkään ollut tajunnut, ettei hänen partansa enää ollut tulessa, sillä hän huitoi ympärilleen yhä samalla tavalla kuin hetki sitten. Vasta, kun Awann saapui pahoitellen, pappara huomasi, että palo oli sammunut. Hänen komeasta parrastaan ei ollut jäljellä enää kuin kymmenisen senttiä, sekin mustunutta nokista karvaa. "Mitäh? Shinäkö se olit, nulikka?", Rabarus vaahtosi sekavana. "Näetkö? Näetkö mitä viishauden symbolishtani on enää jäljellä?" Pappara heristi sormeaan tulimaagille. "Ei shiinä anteeksipyynnöt kuule auta! Olen kasvattanut täthä….. vuosikymmenet! Lähes koko elinikäni!"
// pfft, anteeksi sekavuus ^^' //
|
|
|
Post by bao on Jan 15, 2011 2:13:53 GMT 3
Uh, tästä seuraisi vielä ties mitä..."Rabarus-hyvä..Jospa annat nulikan nyt mennä? Hän ei ole tehnyt mitään tahallaan ja kuten huomaat on selkeästi pahoillaan" Raine ei tiennyt miksi puolusti tulimaagia ehkäpä se meni jonkin sisäsyntyisen jalouden piikkiin.
Koirat olivat sillä välin luikkineet häntäkoipien välissä koiraksi Rainen huoneeseen. Chinti toivoi ettei tätä oltu kaivattu ruokailessa olessaan..
"Varmasti nulikka voi hankkia sinulle loitsun jolla kasvattaa tämä hmm.. viisauden symbolisi entiseen loistoon ellei peräti paremmaksi" Nopeat kikat diilien teossa, tästä taidosta oli ollut useasti hyötyä erinäisten tavaroiden löysttyä Rainen hallusta mistä tavaroiden ei olisi pitänyt löytyä.
//Anteeksi lyhyys, meh is very sorry...//
|
|
|
Post by kahku on Apr 1, 2011 23:35:20 GMT 3
Awann painoi päänsä vielä suurempaa pahoittelua ilmaisevaan asentoon ja kaivoi kätköistään palan peiliä sekä kokoelman erilaisia sulkia. "Seuraavan kuuttoman yön aamuna auringon ensi säteen näkyessä, heijasta tällä peilillä nämä höyhenet syttymään ja pidä leukaasi sen savussa niin partasi kasvaa takaisin viikossa entistä tuuheampana..."
Nuorukainen olisi pyydellyt vielä anteeksi pidempääkin kun tulidemonilemmikki ilmestyi näkyviin. "mtä-""Kiire. Poju, sua tarvihtais pääkaupunkises". Demoni katosi takaisin ulottuvuuteensa ja Awann hätäpäissään kuamrteli jokaiselle, juoksi ja haki huoneestaan vähäsiet tavaransa juosten sitten ulos majatalosta.
|
|
|
Post by naakdu on Apr 12, 2011 21:08:58 GMT 3
"Parashta olisi…", Rabarus murahti Rainen sovittelevalle ehdotukselle ja mulkoili tulimaagia pahasti. Kun Awann sitten kaivoi esiin peilin palasen ja sulkia, vanha runonlaulaja aloitti oman teatraalisen marttyyrishow'nsa. "Vai peilin palanen ja sulkia! Tuollaishet poppaskonshtit on nähty! Parthaa ei kasvata muu kuin aika ja sitä minulla ei enää ole niin kuin ennen! Ei tuollaisishta humpuukihömpötyksistä ole mihinkään!" Valittamisesta ja nyrpeästä ilmeestään huolimatta Rabarus nappasi varsin vikkelästi taikakalut Awannilta, laskeskeli mielessään päiviä seuraavaan uuteen kuuhun eikä itse asiassa ollut enää yhtään niin vihainen. Hän otti läheltä tuolin ja istuutui siihen pyörittelemään kännisiä peukaloitaan. Siihen hän sitten nukahti.
Vaikka Myralla oli kädet täynnä asiakkaiden kanssa, tarkat silmät eivät jättäneet huomiotta tulimaagia, jolle äkkiä tuntui tulevan hirveä kiirus lähteä. Vähän sääli, tyttö ajatteli, mies kun oli ollut suunnilleen ainoa sivistyneeltä vaikuttava henkilö täällä… Kun tyttö oli päässyt eroon janoisimmista asiakkaista, hän käveli lähemmäs Rainea ja kuorsaavaa Rabarusta. "Parempi hänen kai olisi nukkua jossain muualla kuin tässä", hän sanoi viitaten runonlaulajaan. "Näytät vahvalta… Autatko minua kantamaan hänet ylös?"
|
|
|
Post by bao on Apr 15, 2011 23:49:01 GMT 3
Raine pohti Tulimaagia ja tämän tempauksia ja hätkähti hieman kun häneltä kysyttiin jotain. "hmm..kyllä, tietenkin Miten voisinkaan sanoa noin viehättävälle neidolle ei varsinkin jos tarvitaan auttavaa kättä". Harvinaisen yksinkertaista tekstiä Rainelta. Hän nappasi tukevan otteen Rabaruksesta "Mihinkäs heivaamme hänet? Jollei hänellä ole huonetta ottakoot minun huoneeni. Tallin oljet ovat muutenkin olleet aina ehdoton suosikkini" Mies rupesi kuulostamaan huomaamattaan vähemmän oluen perässä juoksentelevalta pummilta kuten hänen oli tarkoitus. Ja enemmän hienojenmaiden perijältä maanpaossa, mikä oli vahinko.
|
|
|
Post by naakdu on Apr 20, 2011 22:16:57 GMT 3
Myra huitaisi kättään väheksyvästi Rainen kommentille ja naurahti. Samalla Rabarus alkoi kuorsata hyvin voimakkaasti ja näytti tiedottomana jotenkin erityisen tyytyväiseltä: mistä lie Rainen kruunajaisista uneksi. "Olin kyllä ajatellut, että hänet voisi heittää sinne talliin", Myra totesi viitaten äänekkäästi kuorsaavaan runonlaulajaan. Hän oli kieltämättä hieman hämmentynyt tästä marttyyriudesta, jota Raine osoitti, mutta yritti olla välittämättä siitä. "Eikö olisi hieman alentavaa luutnantille nukkua hevonpas--" tyttö peitti suunsa nopeasti korostetun kauhistuneen näköisenä ja jatkoi lauseen loppuun suu virneessä: "hevosten kuivikkeissa? En voi tosin kieltää, etteikö tarjouksenne olisi jalo, ja jos mieluummin suotte huoneenne tälle vanhalle juopolle kuin itsellenne, niin mikäs minä olen teitä estämään. Päätös on teidän."
|
|
|
Post by bao on Apr 23, 2011 0:04:16 GMT 3
"Usko pois neitiseni, se ei ole huonoin alusta jolla olen nukkunut" Raine katsoi hetken kaukaisuuteen ennen kuin heitti Myralle tutun veijarihymynsä ja tarttui runonlaulajaan. "Viedäämpäs tämä herra huoneeseen, eiköhän chinti voi hvinkin nukkua Rabaruksen seurassa".
Sir Antonio Voldey kihisi kiukusta, tai olisi halunnut mutta se ei sopinut hänen kaltaiselleen herrasmiehelle. Sen sijaan huoliteltu mies käänsi ylväsryhtisen valkoisen rotuhevosensa puhuakseen seuralaiselleen. "Olen hyvin varma, että Raine on kulkenut tästä." Miettiessän minne piikki hänen ylhäisessä lihassaan oli karannut, oli Sir Antonio alentunut sukimaan viiksiään kuin mikäkin harratelija-rikollinen.
|
|
|
Post by naakdu on Apr 23, 2011 22:05:17 GMT 3
"Odotas hetki, tulen ihan kohta auttamaan… ajan nuo juopot pois." Myra kävi nopeasti baarin puolella ilmoittamassa valomerkillä, että majatalo oli nyt suljettu tältä illalta ja tuli sitten auttamaan Rainea Rabaruksen kantamisessa ylös - vaikka eipä hänestä juuri apua tainnut olla, luutnantti tuntui jaksavan kantaa runonlaulajan helposti. "Odotan kyllä innolla, mitä vanha ystävämme tuumaa herätessään aamulla sängystä... mahtaa olla ensimmäinen kerta pitkään aikaan, mokoma kurja pummi... No toisaalta, asiakkaat pitävät hänen lauluistaan joten suotakoon se anteeksi", Myra kohautti olkiaan.
Chad Ixtil, Sir Antonion palkkaama apulainen ja henkivartija ei huomannut herransa sisällä leiskuavaa vihaa - hän oli liian keskittynyt puhelemaan lihavalle ponilleen. Niinkin karskin miehen kuin Chadin ei todellakaan olisi voinut kuvitella pystyvän puhumaan niin imelästi kuin hän höpötteli Marsulle, mutta siinä hän vain kehuskeli poniaan 'lutuiseksi' ja ties miksi muuksi. Sir Antonio Voldyn äkillinen huomionosoitus kuitenkin sai Chadin havahtumaan ja hän oli taas se raavas mies, jolta näyttikin. "Kyllä sir", hän urahti. "Jos te niin sanotte. Onko se kaukana?"
|
|
|
Post by bao on May 1, 2011 2:16:39 GMT 3
Luutnantti asetteli Rabaruksen sängylle. "Yllättävän paljon voi antaa anteeksi jos tahtoo..." Raine mumisi koittaessaan muistaa kenelle oli anteeksipyynnön velkaa. Tuskin se kukaan tärkeä oli, varsinkaan kun ei ollut muistikuvia miksi. Koira katsoi mallikelpoisen näköisenä sängyn alta. "Hyvä koira, vartioi sinä herraamme runonaulajaa eiks jeh" sitten hän kääntyi vilkaisemaan Myraan kuin kysyäkseen häipyisikö jo talliin vaiko jäisi juoruilemaan majatalolle.
Sir Antonio suoristi ryhtiään, "En usko, Rainen jäljet poikkeavat tuolle kärrytielle. Kyltissä nähtävästi mainitaan jokin majatalo. Voimme melkein laskea yhteen ja saamme lopputuloksen, että Raine on majatalosa jollei ole saanut vihiä ja lähtenyt raukkamaisesti pakoon". Ratsu nousi hyvin eeppisesti takajaloilleen heilutellen etukavioita ilmassa kuin hidastetussa elokuva kohtauksesta hevosen harjan sekä Voldeyn hiusten heiluessa niin ikään eeppisesti hidastettuna. Hevonen lähti laukkaamaan tavalla joka sopisi animoidulle prinssin hevoselle sen etujalkojen taas osuttua maahan.
//etten vain käyttäis sanaa eeppinen...u nou...//
|
|
|
Post by naakdu on May 2, 2011 17:04:01 GMT 3
Myra huomasi Rainen kysyvän vilkaisun ja oli jo kiittämässä: "Kiitos avusta. Kuten näkyy, en ole mikään ihan hento, mutta en varmaankaan olisi saanut raahattua tuota kuolaavaa reppanaa yksin tänne." Hän pyyhkäisi nopeasti otsaansa ja jatkoi: "Mennäänpä… näytän teille tietä." Myralla oli kova kiire pois huoneesta, sillä hän tunsi aina koirien seurassa olonsa hyvin hermostuneeksi: olkoonkin, että Chinti oli pysynyt koko ajan kiltisti sängyn alla. Hän yritti ohjata Rainen rennon näköisenä ulos huoneesta, mutta hieman jähmeästä katseesta saattoi lukea kaiken. Vasta kun Rainen huoneen ovi oli kiinni, Myra oli taas normaali. "Niin muuten, haluatteko jotain huopia vai riittävätkö pelkät heinät tosiaan makuualustaksi?"
Chadin mielestä Antonion päättelyketju oli äärimmäisen looginen ja aukoton. Hän oli tyytyväinen, että oli päässyt mielestään niinkin nokkelan herran palvelukseen - ja sir Antonio mitä ilmeisimmin oli onnekas omistaessaan niinkin hyväuskoisen palvelijan kuin Chad. "Nyt kun sanoitte sen ääneen, niin kuulostaa tuo juuri niin Rainelta. Siellä se vaan ryyppää pelkoonsa ja luulee, että on päässyt teiltä karkuun, heh heh. Se taitaa aliarvioida teidät", mies sanoi ja sylkäisi maahan. Hän huomasi, että isäntänsä oli aikeissa lisätä vauhtia, ja antoi itsekin pohkeita hevoselle. Heti kun Voldyn ratsu nousi takajaloilleen, Chadin ponin Marsun päässä naksahti. Itsepäinen eläin ei voinut sietää tuota valkoista rotuhevosta, ja se myös aikoi osoittaa tunteensa pyrkimällä kaikin tavoin potkimaan tai puremaan ratsua. Chadilla oli hetken kädet täynnä yrittäessään pitää poni tiellä. "Teitte sen taas, sir", henkivartija huomautti saatuaan poninsa aisoihin. Kuka tahansa muu olisi näin pitkällä matkalla jo hermostunut sir Antonion pröystäilevään tyyliin, mutta Chad hyväksyi sen: mitä nyt pienistä, omanarvontuntoisten siniveristen sietikin esiintyä ylidramaattisesti. Mutta isäntänsä hevosen hyvinvoinnin takia hän tunsi velvollisuudekseen mainita asiasta. "Mulla ei ole mitään sitä vastaan, sir, mut Marsu ei pidä näytöksistä"
|
|
|
Post by bao on May 3, 2011 23:27:08 GMT 3
Raine nyökkäili Myran kiitokselle ja oli kertomassa ettei Chintissä ole mitään pelättävää mutta itseasiassa, siinähän oli. "Kyllä minä heinillä hyvin pärjään, varsinkin kun ei ole enään mikään talvi vaan ihan lämmintä jo" Ja sitä paitsi, hevosten hengitys piti yleensä tallissa varsin siedettävää lämpötilaa. "Ja kun majatalo on näin hyvin hoidettua en voisi uskoa tallin olevan huonommassa kunnossa"
"Teinkö? Vereni kuumeni nähtävästi liikaa ajatellessani sitä renttua ja lainsuojatonta. Odottakoon vain kun saan hänet käsiini..." Voldey hillitsi hevosensa mahtailua hieman, näyttäisi huonolta jos siinä olisi ponin hampaan jälkiä. Tällä vauhdilla, jos hänen laskemansa pitäisivät kutinsa, voisi hän usuttaa Chadin, hienon apurin, Rainen kimppuun muutamana minuutin kuluttua. Itse hän jatkaisi sitten luutnantin häpäisemistä kunhan Chad olisi tuonut rentun hänen eteensä.
|
|
|
Post by naakdu on Jun 12, 2011 20:34:26 GMT 3
Myra opasti Rainen pihan poikki majatalon takana sijaitsevalle tallille. "Jaa-a, enpä menisi vannomaan, talli ei olekaan minun vastuullani toisin kuin majatalo", Myra sanoi kohottaen olkiaan ja tuhahti vielä: "Kyestä ei koskaan tiedä hoitaako hän hommansa kunnolla. Luulisi, että paskan siivoaminen on suhteellisen helppoa mutta ei…" Kye oli majatalon tallipoika, joka asui lähistöllä ja kävi viisi kertaa viikossa hoitamassa tallia; Myralla oli häntä kohtaan vanhoja kaunoja eikä hän siksi puhunut pojasta mitään hyvää. "Anteeksi, minun ei pitäisi puhua luutnantin seurassa näin, mutta en vain voi sille mitään, että te vaikutatte jotenkin niin rahv-- rempseältä että unohdan sen koko ajan…" Myra avasi tallin oven. "No niin, perillä ollaan, nyt on myöhäistä tulla katumapäälle"
"Kyllä vaan munkin veri kuumenis jos joku ois tehnyt mulle saman kuin se paskiainen teille, sir", Chad vastasi murahtaen herralleen ja sylkäisi taas maahan. Sen enempää puhetta hän ei pitänyt, vaan antoi Marsun laukata herransa vierellä. Oli jo tullut melko pimeää, mutta Chadia eikä Marsua väsyttänyt; päivällä pidetty paussi tehnyt tehtävänsä.
|
|
|
Post by bao on Jun 12, 2011 22:12:50 GMT 3
"Puhu ihan vain niin vapaasti kuin haluat, en ole nyt virantoimessa vaan ihan vain yksityishenkilönä" Itseasiassa, Raine ei ollut kestänyt hovissa ja muualla 'piireissä' tapahtuvaa turhan jäykkää etikettiä vaikka tosin oli ehkä tarkimmiten käyttäytynyt sen mukaan. "Ermm..."Pääsi luutnantilta hänen nähdessään tallin sisäpuolelta. No..Se oli hieman parempi kuin mitä Raine oli oikeasti kuvitellut sen olevan. Ja huomattavasti paremmassa jamassa kuin Akkrin tallit joissa oli tullut vietettyä y jos toinenkin kohmeloa parantaen. Tallin pilttuut oli erotettavissa ja mitä Raine vähäiseltä ovelta levittäytyvästä valosta näki niin niissä oli mahdollisesti muutama viikko sitten puhtaana olleet oljet. Lantaa ei nyt suoranaisesti tulvinut mistään ja keskikäytävästä peräti näkyi alkuperäinen maalattia. Luutnantti nosti katsettaan, yliset haiskahtivat hieman kuolleilta hiiriltä ja märiltä oljilta. "...Onneksi olen sanani mittainen..."
Antonio nykkäsi vain hivenen Chadin puheille, häntä ei kiinnostanut näkykö ele pimenevässä illassa. Tärkein asia, ja ainut asia, mikä ritarin päässä liikkui koski Dionysos Rainea ja odottavaa kostoa. "...Kypärän varastaminen oli viimeinen pisara!". Mies puhui arvossaan sopivalle puhekumppanille eli itselleen. Tokihan hän kommunikoi Chadin kanssa mutta se aivan eri asia. Jokin sattui tummasta horisontista miehen silmiin, "Kuulehan, näkyykö tuolta valoa?"
|
|
|
Post by naakdu on Jun 12, 2011 22:57:08 GMT 3
"Hyvä, tuo oli sitten lupaus, etkä saa haastaa minua oikeuteen jos - tai pitäisi varmaan sanoa kun - suustani lipsuu sammakoita", Myra vastasi. Hän ei vielä nähnyt talliin sisälle, koska oli avannut oven Rainelle, mutta kun hän näki sotkun, häneltä pääsi järkyttynyt huokaus: "Taidan tappaa Kyen…" Häntä olisi nolostuttanut tuoda kuka tahansa tällaiseen sotkuun (paitsi ehkä Rabarus), eikä hän voinut olla ajattelematta, mitä Raine mahtaisikaan kertoa tästä majatalosta päästyään kotiinsa…
Kuultuaan, mitä Raine sanoi, Myra vilkaisi häntä suu vääntyneenä irvistykseen. "Minähän varoitin sinua. Hevosten ruokaheinät ovat tuolla", Myra osoitti ovea tallin vasemmalla puolella, "jos haluat, voit käyttää niitä alustana, niiden pitäisi olla puhtaampia. Minun on kyllä nyt mentävä siivoamaan baaripuoli, että pääsen joskus itsekin nukkumaan…" Myra oli jo lähteä tallista, mutta lisäsi vielä: "Jos selviät hengissä tästä yöstä, niin talo tarjoaa sinulle huomenna - onnea!"
Chad ei ollut huomannut mitään ennen kuin hänen herransa esitti kysymyksen. Chad siristi silmiään. "Valolta se näyttää", hän sanoi hieman epäröiden. Hän odotti hetken varmistuakseen asiasta ja sanoi sitten: "Kyllä sir, valoa se on - siellä näkyy talo. Luuletteko, että Raine on siellä, sir?"
|
|