|
Post by kahku on Jun 10, 2010 23:11:32 GMT 3
Awann kääntyi äyskäisemään Rainelle "Mieheksi, joka ei ole esitellyt itseään, puhutte kovin paljon." Nuorukainen kääntyi tytön puoleen ja kumarsi ahoitellen "Tuo ojasta noukkimani örveltäjä sanoikin asiat suurinpiirtein niin kuin ne ovat. En tosin ymmärrä hänen kiintymystä koiriinsa tai yht'äkillistä herkistymistä oluen ihannoimiselle enkä ymmärrä hänen tapojaan mutta uskallan hänen tehneen tarpeemme selväksi. Yösija ainakin minulle, nukkukoot hän jälleen ojassa, mikseivät koiratkin pääsisi vähintään talliin nukkumaan. Ne ovat käyttäytyneet varsin mallikaasti, toisin kuin isäntänsä. Oluen tilaaminen on välttämätön paha sillä olen varautunut maksamaan opastuksen tislaamoiden ja panimoiden tuotteilla. Kaikki muu mitä tuo retkale on sanonut voidaan tulkita ainoastaan huonon maun ja epäterveellisten elintapojen aiheuttamaksi kuonaksi" Awann hämmätyi puhetulvastaan, ei hän tosiaankaan yleensä näin paljoa puhunut.
Awann yritti kurkistella tytön ohitse muita vieraita mutta epäonnistui. Hän luotti magiaan ja päästi yksinkertaisen loitsun liikkeelle tarkistaakseen josko talossa olisi muita maageja tai welhoja. Loitsun säie pääsi tunkeutumaan kyllä hetkiseksi majatalon mutta tämän jälkeen se katosi. Nuorukainen säpsähti, ei näin voinut käydä, 'Mihin loitsu on mennyt? Mitä tapahtui' Awann kauhistui ajatellessaan mitä kaikkea täällä voisikaan vaania, ainakin jotain voimallista mikä kykeni varastamaan magiaa.
|
|
|
Post by naakdu on Jun 11, 2010 18:49:03 GMT 3
Myra katsoi Rainea toinen kulma koholla, kun mies alkoi selittää omiaan. Siinä vaiheessa, kun hän innostui kuvailemaan olutta hyvin lyyrisesti, luonnonlapsi Myra ei voinut pidättää pilkallista naurunpyrähdystä. "Ihan itsekö tuon vertauskuvan keksit? Hah, et tosiaankaan näytä runoilijalta." Hänen äänensävynsä ei jättänyt arvauksen varaan sitä faktaa, että piti olutrunoa naurettavana.
Sitten oli Awannin vuoro puhua. Mitä, koiria? Myra ei ollut aiemmin huomannut Rainen selän takana olevaa karvakasaa, mutta nyt hänen silmänsä nauliintuivat siihen ja hetkeksi ne siristyivät taas viiruiksi. Myra ei pitänyt isoista koirista. Hänellä oli niistä huonoja muistoja. Koira sai Myran tarkkaavaisuuden lopahtamaan, ja puolet Awannin puheesta meni ohi hänen korvien. Se ei tosin ollut mikään suurikaan menetys Myralle, mies kun näytti lähinnä selittelevän Rainen käyttäytymistä, mikä ei nyt niinkään jaksanut kiinnostaa tyttöä. Ainoastaan viimeisen lauseen Myra kuuli ja pystyi vastaamaan.
"Ja sitä kuonaa taitaa olla varsin paljon? En ihmettele yhtään! Noh, herra MacQerryin, sinä vaikutat vähän täysipäisemmältä kuin tuo, joten ehkä saatte yösijan, jos pidät huolta, ettei tuo mikä-hänen-nimensä-nyt-onkaan aloita taas sitä... Kai teillä on muuten millä maksaa? Pummeja täällä ei katsota"
|
|
|
Post by bao on Jun 11, 2010 19:45:44 GMT 3
"Krhmm.." Raine ei pitänyt, että hänet jätettiin keskusteluista ulkopuolelle. Olihan hän sentään vanhin. "Tuo hölöttävä rääpäle on leveillyt tässä nyt sen verran, että saa kaivaa kuvettaan" Mies työnsi kuitenkin kätensä toiseen hihaansa ja nappasi esille painavahkon kolikko pussin. Sieltä hän otti kultarahan ja antoi tämän Myralle. "Saakos tällä koirat petinsä sekä Chinti muonansa? Jos saan ostettua nassakan olutta niin suostun nukkumaan kaukana ihmisistä"
Raine kantoi ensimmäisenä huolen koirasta. Koirista. Kuinka vain, hän ei tiennyt vieläkään kuinka suhtautua Tiniin ja Chuhun ja kohautti harteitaan.
"Enkö muka ole esittäytynyt? Omituista käytöstä minulta" muttei esittäytynyt vieläkään.
|
|
|
Post by kahku on Jun 11, 2010 20:49:41 GMT 3
"Tuossahan se kuona läjä nyypää.." Awannin silmät laajenivat kuonan ottaessa esiin nin paljon rahaa "mit...kuink...?" Miten ojapummilla saattoi olla niin paljon rahaa? "Maksan itse omat laskuni ja tuon kirotun nassakan jos hän tosiaan pysyy suojavälimatkan päässä" Nuorukainen kääntyi katsomaan vanhempaa miestä kulmat kurtussa, "Et ole edelleenkään esittäytynyt mutta nuo saappaat olen nähnyt jossain.."Tämä oli totta, jostan muistin hämäristä syvennyksistä hyppivät saappaat esille..Kuninkaallisen kadetin saappaat!
|
|
|
Post by naakdu on Jun 12, 2010 12:55:17 GMT 3
Myrakin oli ihmeissään nähdessään valtavan rahapussin. Hänellä itsellään oli paljon vähemmän rahaa, vaikka hän oli työskennellyt puoli elämäänsä tässä majatalossa ja säästänyt joka kuukausi puolet palkastaan. Hän otti kolikon, puraisi sitä epäillen sen aitoutta, ja yllättyi tuntiessaan, miten hampaanjäljet painuivat siihen. "Jos maksat kolme kolikkoa, saat paitsi yösijan täksi yöksi, myös niin paljon sitä kuohuisaa jumalten nektaria kuin haluat", Myra sanoi nyt paljon ystävällisemmin, ovela pilke silmäkulmassa. Hän tiesi kyllä, että kolme kultakolikkoa oli varsinainen kiskurihinta, mutta minkäs sitä myyjän vaistolle mahtoi? "Koirakin voi nukkua huoneessasi, kunhan se ei sotke."
Myra piti tauon, niin että Awann sai puhua sanottavansa ja kertoi sitten omankin mielipiteensä: "… mutta ennen kuin olet esittäytynyt et pääse sisälle vaikka antaisit tuon koko rahapussin. Antaa tulla, kuka sinä olet?" Myra jäi tuijottamaan Rainea vaativasti.
|
|
|
Post by bao on Jun 12, 2010 15:54:48 GMT 3
" krrhhmm" Raine selvitteli kurkkuaan ja asettui ryhdikkäämpää asentoon. "Olen retaleeksi haukuttu, Luutnantti jota seuraa Raine, olen elämässä potkittu, kunniaani seuraa maine, palveluksessanne siis, Luutnantti Dionysos Raine Olette saattaneet kuulla minusta". Vähättelyä, Raine tiesi, että luovuttuaan kadetin toimesta hänestä oli tullut julkkis. Se kuuluisa taulapää joka luopui arvostetusta kuninkaallisen kadetin työstä. "Neiti on yhtä hyvä kaupantekijä kuin hänen ulkomuotonsa on kaunis, Tässä näin" Mies nappasi vaaditut kultalantit ja vittoi koirakatraansa. "Chinti, Chu ja Tini, nyt käyttäydytte kiltisti? Eikun Tini ja Chu oletteko syöneet" Puhutellut nyökkäsivät niin innokkaasti kuin koiran fysiologia antoi periksi "Noh, menkääpä sitten takaisin, Chinti, hoida heidät paikoilleen" Koirat läksivät näkyvistä ja siellä niistä tuli taas yksi. Chinti jolkutteli takaisin kieli iloisesti suusta lerppuen.
|
|
|
Post by kahku on Jun 12, 2010 20:34:17 GMT 3
"Sinä olet Se Luutnantti Dionysos Raine?" Awann purskahti nauruun. Koirat olivat kyllä yhtä outoja kuin runoilemaan innoittuva omistajansakin. Nuorukainen pyyhki muutaman minuutin kuluttua naurun kyyneliä silmänurkastaan ja huomasi taikuuden palanneen entisen lailla hänen luokseensa "Anteeksi, mahtaako täällä päin olla jotain magiaa ravintona käyttävä? Tai pimeitä jumalia palvovia velhoja?"
//Anteeksi, että oli näin lyhyt mutta se oli yhteiskunnan syy //
|
|
|
Post by naakdu on Jun 13, 2010 0:57:56 GMT 3
Myra oli varsin hyvin perillä siitä, mitä kylillä juoruttiin, joten nimi Dionysos Raine oli hänelle tuttu. Hänkin räjähti nauramaan kovaan ääneen yhdessä MacQerryinin kanssa. "Luutnantti? S-sinä?" Myra huohotti naurunsekaisena. Hän kääntyi vielä hieman hysteerisenä huutamaan sisälle: "Mama, parhaat kellarista! Tänään on erikoisasiakkaita!" Sitten hän kääntyi takaisin Rainen puoleen ja soi hänelle virnistävän hymyn. "Olin kuvitellut sinut hieman.. krhhm, erilaiseksi. Anteeksi, minun pitäisi teititellä, mutta en vain, hah hah, pysty. Kiitoksia, turha tosin yrittää mitään", hän sanoi napatessaan kolikot ja sujauttaessaan ne nopeasti purppuraisen hameensa piilotaskuun.
Myra nyrpisti huomaamattaan nenäänsä, kun Raine puhui omituisille koirille. Omituiset rakit oli entinen kadetti hankkinut totta tosiaan.
Awann puhui ja Myra kääntyi katsomaan nyt vuorostaan häntä. "Ei pitäisi olla. Kaikista asiakkaista en kyllä menisi vannomaan, se yksikin vain kyhjöttää nurkassa epäilyttävästi, mutta mikä täällä nyt magiaa söisi?" Myra hypisteli avainketjua kaulassaan. "Te saatte kyllä maistaa jotain maagista, meillä nimittäin on parhaat oluet satojen peninkulmien säteellä. Voitte muuten sanoa minua Myraksi."
|
|
|
Post by bao on Jun 13, 2010 20:06:34 GMT 3
//Voin varmaan laittaa myran näyttämään Rainelle sen huoneen/yöpaikan? Jos se haittaa niin modaan sen sit poies tuolt välist..//
"Selvä on, Myra-neiti, Näyttäisittekös nyt yöpaikkamme?" Raine, kannoillaan Chinti, seurasi Myraa tämän näyttäessä tietä. Tyttö pysähtyi erään oven luokse ja viittasi sen olevan Rainen huone. Mies astui sisään ja vilkaisi ympärilleen. Huone ei ehkä ollut suuren suuri mutta kotoisa ja sisustettu hyvälllä maulla. Koira nuskutteli aikansa ennenk uin loikaksi sängylle ja sai Rainen suunnasta nuhteet asiasta. 'Sitähän voisi vaikka siistiytyä, Chinti" Raine riisui saapaansa ja viskasi nämä koiran luokse joka rupesi kiillottamaan niitä nuolemalla ja pyyhkimällä häännällään. Mies itse meni ikkunan luokse pöydälle jätetylle vesikannulle ja vadille ja kaivoi vyöltään veotsen. Hän ajoi sänkensä ja siisti hiuksiensa kuosia sekä pesi pahimmat maan tien pölyt päältään. "Kiitos, ja nyt vaatteeni.."Koira hyppelehti isäntänsä luokse ja nuolaisi tämän lahjetta. Nuolaisukohdasta alkoi virtaamaan kullankeltainen valo joka uudisti vaateparren kuin juuri ostetuksi. Nyt Raine näyttikin jo varakkaalta kadetilta,tai tässä tapauksessa ex-kadetilta, eikä ojasta nostetulta ruholta.
"Hyvä koira, hyvä" Raine leperteli koiralle ja ryhdistäytyi sitten "Miekka" Hän ojensi veitsenä koiralle joka nuolaisi sen terää kerran. Tällä kertaa koiran lipaisu alkoi kasvattamaan veistä ja pian se olikin miekka. "Hieno koira, ihana luttanaiseni oivoijoijoi~ Jää tänne kiltisti, isi tuo jotain ruokaa"
Raine kiinnitti miekan vyölleen ja sadatteli hattunsa puuttumista mutta otti itselleen sen itsevarman ja skarpin asenteen josta kadetit tunnettiin ja poistui huoneesta.
|
|
|
Post by kahku on Jun 14, 2010 9:45:00 GMT 3
Awann yritti herätellä keskustelua. "Jokin olento söi tiedutelutaikani tuossa ovensuussa, Ei mitenkään vakavaa mutta harmillista. Se oli hyvä loitsu" Nuorukainen viuhtoi käsiään puhuessa ja tämän tummanpunainen, runsaasti ja monimutkaisesti koristellun takin hihat liikkuivat myös. Takin oli antanut hän entinen mestarinsa ja sen koristeet kätkivät sisäänsä kaikki loitsut jotka Awann osasi tai oppinut Se oli hänen loitsukirjansa. Harmi vain ettei kukaan toinen voinut hyödyntää sillä tuliriimut vaihtoivat jatkuvasti paikkaa koristeissa jollei niitä osannut niiden kielellä komentaa.
|
|
|
Post by naakdu on Jun 16, 2010 22:19:41 GMT 3
"Toki", Myra vastasi Rainelle ja johdatti miehet meluisan tuvan läpi yläkertaan, jossa vierashuoneet sijaitsivat. Myra kaivoi esiin valtavan avainnipun ja avattuaan huoneen oven hän antoi avaimen Rainelle ja viittoi häntä menemään sisään. "Valitan, mutta isoimmat huoneet ovat jo varattuja. Meillä nopeat syövät hitaat", hän sanoi ja nauroi hieman.
Jätettyään kadetin omaan huoneeseensa vaihtamaan vaatteitaan Myra johdatti toisen miehen, herra Awannin kohti tämän omaa huonetta, joka sijaitsi käytävän toisessa päässä. Silloin Awann otti taas puheeksi taikuutensa ja Myra tavoitti hetkeksi hänen katsekontaktinsa. "Oletko nyt ihan varma? Täällä ei nimittäin pitäisi olla muita velhoja kuin sinä tällä hetkellä. Mutta mistä minä tietäisin, mistä se johtuu, olen vain tarjoilija eikä minulla ole mitään tekemistä magian kanssa." Myra näytti ovelalta sanoessaan niin, hänen silmänsä tuikkivat puolihämärässä valaistuksessa - käytävällä ei ollut ikkunoita, ainoastaan seinillä tuikkuja säännöllisin välein.
"Tässä on huoneesi, ole hyvä. Jos tarvitset jotain, kutsu tai tule alas, minun pitää mennä hoitamaan tiskiä", Myra sanoi ojentaessaan avaimen Awannille.
// oli nyt vähän vaikea päätellä, missä kohtaa Awann aloittaa puheensa, joten otin vapaudekseni laittaa hänet puhumaan vasta kun Raine on turvallisesti huoneessaan c: //
|
|
|
Post by bao on Jun 16, 2010 22:45:07 GMT 3
//Hehee, herättelen kahkulaisen vielä...Ja nukutan kaikki kirjottamalla Rainen historiaa...// Ketään tuttua ei ollut näköpiirissä joten Raine saapasteli portaat alas kuin omistaisi paikan. Asenne ja eleet olivat usein ratkaiseva tekijä kaikkialla. Ja eleet hän osasi, ehkä hänestä olisi tullut leikari jollei Kohtalo olisi puuttunut asiaan. Raine oli lähtöisin tylsästä kylästä Ageran kaupunkivaltion liepeiltä. Oli ollut tavanomainen lokakuun aamu kun hän oli päästänyt parkaisunsa, mitäs nyt kylän miehet olivat uhraamassa lohikäärmeille mutta sehän oli tavallista pienemmissä paikoissa. Kylässä ei tapahtunut ikinä mitään ja Raine tunsi itsensä hyvin tylsistyneeksi seitsen vuotiaaksi asti kun hän päätti lähteä retkelle. Pojan tanhuttua ympäri lähiseutuja päivän valossa tapahtuikin normaali luonnonilmiö ja aurinko laski. Tässä vaiheessa nuori Dionysos ei ollutkaan enää varma missä päin kylä turvallisine valon lähteineen oli ja hän päätti hyvin diplomaattisesti pyllähtää jalansijoiltaan maahan ja päästää muutaman parkaisun. Havaittuaan ettei tästä ollut muuta apua kuin eläinten säikäyttely poika reipastui ja lähti liikkeelle kaikessa siinä vähäisessä valossa mitä erämaalla oli tarjota siihen aikaan. Joka puolella pimeydessä suhisi ja sähisi eikä pikkupoika osannut juurikaan puolustaa itseään mikäli jokin sähisevä hänen kimppuunsa hyökäisi. Ehkä Kohtalo suojeli häntä jo tuolloin sillä hän aikansa harhailtuaan sai näkyviinsä nuotion valon ja läksi tuota kohden.
Siellä oli haavoittunut mies kitumassa nuoton loimottaessa taustalla. Dionysos säikähti näkyä mutta miehestä huokui kuitenkin rauhallinen tuntemus ja tämän ääni oli tumma ja luotettava. Mies tarvitsi apua mutta tämän hevonen oli pelästynyt veren hajua eikä mies kyennyt nousemaan ja hakemaan satulalaukusta sidetarpeita, josko poika voisi ne tuoda? Nuori Raine ei nähnyt syytä kieltäytyä ja hetken etsiskeltyään hän löysikin hevosen sekä sidetarpeet satulalaukusta. Vieras mies selvisi haavoistaan ja oli aamulla pystyssä ja kiittämässä Rainea avusta. Hän antoi pojalle omituisen amuletin josta tuntui selvä voima ja kehotti poikaa varjelemaan sitä sillä joskus siitä voisi olla apua. Kummallisesta miehestä kiltteineen ja pinkkeine villasukkineen ei kuulunut mitään Rainen korviin enään tuon jälkeen ja hän oli melkein unohtanut amuletin kunnes joutui yhdeksän vuotta myöhemmin pulaan. Drakoj oli hyökännyt hänen kimppuunsa Rainen ollessa sienestämässä. Pojalla ei ollut aseita mukana sillä hän ei ollut olettanut jonkin uhkaavan häntä metsässä, korkeintaan naapurikylän irstaan miehen joka yritti Rainea, mutta siitäkin pääsisi eroon muutamalla hyvin tähdätyllä polven liikautuksella. Drakoj oli onnistunut ajamaan nuorukaisen louhikkoiseen maastoon ja ansaan ja hetken hän luulikin kuolevansa sinne. Jokin lohikäärmemäisen otuksen katseessa herätti kuitenkin Rainen muistoissa mielikuvan metsäpuron lailla soljunneesta äänestä ja miehestä joka oli antanut hänelle amuletin. Vapisevin sormin poika kaivoi sen esiin ja ja mietti murto-osan sekuntista kuinka sitä käytettiin. Hän kohautti olkiaan ja oli paiskannut amuletin päin uhkaajaansa. Korusta oli purkautuut kauhistuttava leijonan kokoinen kolmipäinen koira joka oli muutamalla liikkeellä katkaissut toisen olennon kaulan ja laskenut sen jälkeen kaksi päätään ruumiin viereen imien siitä kaiken magian. "Noniin poika, nyt me nuivutamme sinut..Viemme magiasi eikä sinusta jäää mitään.."Kolmipäinen otus oli hyökännyt mutta jonkin verran ennen sen hampaiden iskeytymistä Dionysoksen kurkkuun se perääntyi uikuttaen "Sinä..Ei ei ei.."Otus kutistui koiran kokoiseksi ja päästeli vinkuvia ääniä "Ei, sinä olet magiaton, täysin...ei ei...miksi sen hevospään piti toteuttaa käskyjä...ei...Olemme..olen...tulen olemaan..tulemme..palvelijo-Hau!" Leijonankokoisesta otuksesta oli tullut yksipäinen chow chow.
Raine ravisteli päätään, Nyt ei sopinut muistella menneitä ties vaikka tulimaagin nulikka lukisi ajatuksia
|
|
|
Post by kahku on Jun 16, 2010 23:01:49 GMT 3
//Tsiisus sun kanssas...//ja //Joo huomasin tuossa itsekkin etten ollut ihan tarkka Awannin kanssa mutta tämän siitä saa kun yht'äkkiä siirtyykin pussiteestä vihreeseen//
"Olen, jokin pimeä voima on täällä..." Neito näytti siltä kuin saattaisikin tietää asiasta enemmän mutta nuorukainen oli liian itserakas kysyäkseen enempää. Awann katseli huonettaa Myran kopusteltua portaat alas ja havaitsi ettei siellä odottanut mikään omituinen magia-ansa ja rohkaistui riisumaan takkinsa sekä tekemään tulimaageille ominaisen loitsun, joka poltti kaiken lian mutta jätti kohteet vahingoittumattomiksi. Hän saattoi olla hyvinkin turhamainen sille tielle sattuessaan.
Raine oli nähtävästi jo valmis sillä kulkiessaan luutnantin, jos se retale nyt edes oli oikeasti hän kenet väitti olevansa, huoneen oven ohitse ei sieltä kuulunut kuin koiran kuorsaamista. Hän kapusi portaat alas ja oli törmätä vieraaseen mieheen..Hetkinen, tuo mieshän oli se ojapummi! Nähtävsti tämä olikin luutnantti. "Anteeksi, en uskonut henkilöllisyyteenne aiemmin. On kunnia saada tavata Teidät sir"
//Mutta meen nyt oikeasti nukkumaan ETKÄ yritä herättää, pistän phonenkin nukkumaan//
|
|
|
Post by naakdu on Jun 18, 2010 21:11:54 GMT 3
Annettuaan avaimen Awannille, Myra teki kuten oli sanonutkin: hän käveli rivakasti alakertaan ja sieltä edelleen keittiöön, nappasi pikaisesti naulasta tarjoilijan esiliinan ja kaivoi muutaman pinnin taskustaan. Juuri sillä hetkellä, kun hän sai viimeisen sipaistua hiuksiinsa, astui keittiöön majatalon emäntä Capris.
Capris oli keski-ikäinen, pyöreä nainen, jolla oli vetiset silmät ja tupakan polttamisesta kellertyneet hampaat. Hänen kasvonsa näyttivät levossa hieman vakavilta, mutta hymyillessään ne olivat hyvin ystävälliset, joskaan hän ei ollut viime aikoina suonut hymyään Myralle yhtä usein kuin ennen. Myra arveli, että se johtui rouvan uudesta miesystävästä, Jeanista. Jean puoliksi asui majatalossa, eikä hän voinut sietää Myraa. Sen vuoksi Capriskin oli viime aikoina ollut tyttöä kohtaan hieman ynseämpi, vaikka olikin tämän kasvattiäiti. Rakkaus sekoittaa ihmisen pään, Myra mietti ja pyöritti silmiään. "Se on nyt sinun vuo--", Capris aloitti käskevään sävyyn, mutta Myra ei jäänyt kuuntelemaan loppuun, huikkasi vain: "Olen jo menossa" ja riensi keittiöstä tuvan puolelle. Kaikki näytti olevan hyvin, ihmiset juttelivat tyytyväisinä eikä kukaan näyttänyt tarvitsevan sillä hetkellä mitään. Myra meni puisen baaritiskin taakse, otti rätin ja putsaili tiskiltä ylimääräisiä oluttahroja valmiina vastaamaan pienimpäänkin palveluspyyntöön kuten kunnon työntekijän kuuluikin.
|
|
|
Post by bao on Jun 18, 2010 21:55:09 GMT 3
Raine vilkaisi nuorukaista ylenkatseellinen virne kareillen suupielessä. Monet yllättyivät kun hän olikin kuka hän väittikin olevansa. Hän nyökkäsi kuin paraskin aatelismies ja siirtyi pois rappusten edestä sekä asteli baaritiskille päin.
"Muista ja tiedä keitä esi-isäsi olivat" Raine muisti ja hän tiesi. Ensimmäinen Raine oli ollut Dion'yso nae Jukarty'hannae Zuann'innattreihienn Rainnyt'hh, pimeän haltia. Pimeän haltia, joka oli rakastunut Pimeyden Kuningattattaren papittareen. Nainen kantoi haltiamiehen lapsen, joka syntyi vastoin kaikkia odotuksia täysin magiattomana. Magiattomuus tuntui seuraavan tuon lapsen veren linjaa sillä papittaren pojan jälkeläisetkään eivät olleet maagisia. Tämähän harmitti Dion'yso nae Jukarty'hannae Zuann'innattreihienn Rainnyt'hhia, joka kuitenkin oli pimeän haltioiden kerman koristekirsikka. Hänhän oli sentään Pimeyden Herrattaren ja Herran kuolevaishahmojen jälkeläinen, verraton pimeän taikuudessa. Monet sukupolvet magiattomia Rainnyt'hheja eli kunniakkaasti, kohoten korkeisiin asemiin mutta sekoittuen ihmisiin. Viimeinen magiaton Rainnyt'hh oli Jaemertan keisari, joka syöstiin vallasta. Eloon jääneet vaihtoivat nimensä Raineksi ja pakenivat eläen tylsää elämää tylsissä kylissä. Tietäen kuitenkin aina kahdennestakymmenenneestä syntymäpäivästään lähtien keitä he olivat. Magiattomuus ja luontainen vastustuskyky loitsuille painui unholaan, enään muistettiin verenperintö ja toivottiin joskus tulevan päivän jolloin he saattaisivat nousta takaisin.
Dion'yso nae Jukarty'hannae Zuann'innattreihienn Rainnyt'hhin toisten puolisoidensa kanssa saamat magiaan kykenevät pimeänhaltioita enemmän muistuttavat jälkeläiset katosivat mutta eivät kuitenkaan kadonneet. Heistä tuli pelätty lisä legendoihin.
Nykyisyydessämme elävä Raine tiesi magiattomuuden, olihan Chinti demonina ollessaan sen paljastanut. Hänelle se oli vain kyky muiden muassa. Chinti hoiti loitsut jos niitä tarvittiin.
Baaritiski oli tummaa lähimetsien tammea, hyvin vanhaa sellaista mutta hyvin hoidettua. Sen asiakaspuoleista reunaa kiersi koristeellisin puuleikkauksien tehty raita jossa kuvattiin erinäisiä historian tapahtumia. Dion'yso nae Jukarty'hannae Zuann'innattreihienn Rainnyt'hh oli kuvattu yhteen pätkään ja Raine hämästeli kuinka paljon näytti kauan aikaisemmin syntyneelta* Dionysokselta, häneltä puuttuivat vain haltiakorvat. Hän toivoi ettei yhdennäköisyyttä laitettaisi merkille ilman sitäkin hän sai tarpeeksi huomiota.
"Iltaa, olisiko nyt mahdollista saada nautittavakseni tuopillinen tuota jumalten nektaria parempaa oltta?"
*(Siinähän yritin miettiä, että kuinka pitkään haltiat elää...En hokannut joten en voinut käyttää "Eläneeltä")
|
|