|
Post by xion on Jan 10, 2010 21:01:57 GMT 3
Maailma vaikutti tavallista mustemmalta ja korvissa soi; Paracelsus alkoi hahmottamaan ensimmäisiä havaintojaan hitaasti toipuessaan vielä liikuntakyvyttömänä. Vähitellen alkoi tuntumaan myös poltetta ja kihelmöintiä kasvoissa. Hän ei tajunnut vielä olevansa tuskissaan. Seuralaisten huudot kuuluivat jotenkin epämääräisen kaukaisilta. Paha tunne alkoi valtaamaan Paran mieltä aina sitä syvemmin, mitä enemmän hän virkosi.
Hänen päälleen kaadetun veden, ja siitä seuranneen hukkumisen tunteen, voimasta Para sai yhteyden käteensä, mikä näkyi ulospäin pienenä nykäisynä. Hän kuuli huudon "Kuole!" ja sitä pian seuraavan mätkähdyksen. Hän melkein sätkähti hereille tajuttuaan, että olinpaikassaan (hän kun ei ollut vielä varma missä oli) oli tilanne päällä: "Siellähän taistellaan!" Hän köhi vettä keuhkoistaan ja yritti avata silmänsä, muttei nähnyt mitään. Sitten hän tajusi huolestuttavan seikan: hänen silmänsä olivat auki, eikä hän siltikään nähnyt. Hän yritti nousta jalkeille huonolla menestyksellä; hänen voimansa eivät olleet vielä palanneet. "Mitä siellä tapahtuu? ... Mitä MINULLE on tapahtunut?" hän sai lopulta huudetuksi hieman vauhkona, vaikka olikin jo alkanut muistella, että pahempaakin on käynyt.
|
|
|
Post by Aqwell on Jan 11, 2010 15:25:28 GMT 3
Kryazat ei välittänyt toisesta naisesta, joka oli näemmä palannut huoneeseen. Hän siis ei siirtynyt, koska oli selvää, että Paracelsuksen toisellakin puolella oli tilaa, joten se toinen kykeni vallan hyvin kävelemään itse toiselle puolelle. Sitä paitsi Krya oli ollut siinä ensin, näinkin lapsellisesti kommentoituna. Najedra vain tyytyi luomaan naiseen epämääräisen katseen, josta oli toisaalta vaikea sanoa, oliko se vihainen mulkaisu, vai vain kieltävä vastaus. Se oli hänen silmiensä tuottama harha, josta Krya ei itse juuri välittänyt. Se oli toisten ongelma. Käteväksi se välillä osoittautui se kyllä täytyi myöntää. "Toimi oikeastaan molemmilla puolilla, vaikka toisella se oli huomattavasti yleisempää."
Vaistomainen reagointi vaaraan tai ääneen, joka kuului uhkaavan sanan muodossa. sen, mikä tulee kohti, voi pysäyttää kädellä, jos se on liian iso se tuo käden mukanaan jos ehtii. Kätevää sinänsä, koska refleksi ainakin suojasi niitä ei niin kestäviä paikkoja, joiden oli tarkoituskin pysyä suojassa. Viisasta se ei kuitenkaan ollut, niin kuin Kryazat sai hetkeä myöhemmin todeta, kun, mitä ilmeisimmin veitsi tai jokin vastaava terävä esine, meni tai oikeastaan iskettiin kädestä läpi. Kipu oli tuttu, pistävä ja ikävä, mutta ei niin paha, kuin olisi vonut jossain muussa paikassa olla. Kynnet saivat saman aikaan aina välillä, joten kaikkeen tottuu. Oli edelleen huomattavan huvittavaa huomata, kuinka kumpikin puoli Kryazatista reagoi kipuun, joka oli virallisesti kohdistunut vain toiseen. Najedriassa olevan kryazatin kädessä ei ollut jälkeäkään mistään, mutta kipu oli sama, kuin majatalossa olevalla Kryalla, jolla oli veitsi kädestä läpi. najedra kääntyi huomattavasti hitaammin, kuin refleksinsä katsomaan, mitä loppujen lopuksi oli tapahtunut. Drixer oli käyttäytynyt typerästi ja hyökännyt avuttomansurkean veitsensä kanssa ja saanut vastaansa Kryazatin vasemman käden. Sinistä verta valui pitkin Najedran kättä lattialle muutamina noroina, varsinainen virtaaminen alkaisi vasta, kun hän poistaisi veitsen. "Ja mikä mahtoi olla sinun pointtisi tässä?" Krya kysyi ja katsoi Drixeriä suoraan silmiin. Pennun ilme oli kyllä näkemisen arvoinen, kun hän teki havainnon, ettei veri ollutkaan normaalin väristä, ja että se oli mennyt kädestä läpi, mikä ei ilmeisimmin ollut tarkoitus. Drixer pyörtyi, mikä oli suoran heikkouden merkki. Jos ei kykene kestämään tekonsa seurauksia on heikko, ainakin, jos katsoo tätä tilannetta. Tai sitten on todella typerä. "Voisi ensikerralla ajatella, mitä tekee" Najedra tuhahti ja kääntyi takaisin Paracelsuksen puoleen, joka näytti vironneen Drixerin välikommentin aikana. "Ei mitään. Pentu vain kerjää itselleen ikävyyksiä, mutta ei kestänyt sen seurauksia. Ja sinä olet oletettavasti sokea tai väliaikaisesti sokea lasin räjähtämisen takia" Kryazat sanoi selkeästi ja kiertelemättä, miten tilanne hänen kannalta katsoen oli, "reaktiostasi päätellen et näe mitään jos en erehdy." Tiedemiehille ja sen sellaisille kävi aina ennemmin tai myöhemmin huonosti, sen Kryazat oli huomannut. Aina oli mahdollisuus jonkun mennä vikaan, ja jos sellainen oli, niin myös tapahtui. "Sinuna pysyisin myös sitten siinä. Lattialla on verta, joka on myrkyllistä... Tappavan myrkyllistä ainakin ihmisille, joten en suosittele koskemaan" Najedra lisäsi ja nousi seisomaan. Vaikka Najedralla ei ollut minkään laista sidettä tähän mieheen, oli silti kohteliasta varoittaa oletettavasti sokeutunutta miestä mahdollisesta vaarasta. Ei olisi hänen vikansa, mikäli joku osa hänen ruumiistaan osuisi lattian vereen vahingossa, mutta ei se ollut Kryazatinkaan... Ainakaan enää.
Najedra käveli pesukulholle, joka oli pienemmällä pöydällä hieman kauempaan jättäen jälkeensä vanan sinisiä pisaroita. Tästä jäisi pitkäksi aikaa siniset jäljet käsiin, joka oli suorastaan ärsyttävää. Kryazatin ihossa oli sentään se piirre, ettei siihen jäänyt ikuisiksi ajoiksi siniset jäljen Aquraenverestä (ja hänen omastaan). Joskus olisi kuitenkin koittanut aika, jolloin Najedra olisi kyllästynyt näihin juoviin ja värjännyt koko ihonsa verellä siniseksi. Se vasta olisikin ollut mielenkiintoinen näky ainakin sivusta katsojana. Krya irrotti Drixerin veitsen kulhon päällä nopealla liikkeellä ja tiputti sen kulhoon. Näin siksi, että vältettiin suurempi kipu. Masokistinen Kryazat ei ollut, vaikkakin hyvin usein joku paikka oli huonossa kunnossa. Najedra katsoi, kun sininen veri valui valtoimenaan kädestä astiaan. Hän muisti sitoa sen vasta, kun pieni huimaus näkyi silmissä. Krya otti käsipyyhkeen ja pyyhki ylimääräisen veren kädestään, sekä lattialta, ja heitti pyyhkeen pesukulhon viereen. Molemmat olisivat nyt käyttökelvottomia ihmisten kesken. No jaa... Se oli heidän ongelmansa. Najedra palasi takaisin samalle paikalle, mistä oli lähtenyt irrottamaan veistä kädestään.
//Kirjoitettu koulun koneela, joten saattaa olla muutamia kirjoitusvirheitä//
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Jan 12, 2010 19:45:36 GMT 3
Toinen ei siirtynyt Catherinen sitä pyytäessä. Hän ei pitänyt Kryazatin ylimielisyydestä, jättäen sen omaan arvoonsa ja kiinnittäen huomionsa takaisin maassa makaavaan mieheen, joka oli liikahtanut aavistuksen. Samassa poika, jonkun tuhoon tuomitun idean saattelemana, iski puukkonsa tämän ylimielisen olennon käden läpi. Ei Kryazatia ihmiseksikään voinut laskea. Catherine väisti vaistomaisesti kauemmas tappelevasta parista. Häntä ei kiinnostanut olla keskellä sitä. Lävistettyään Kyazatin käden ja nähtyään, minkä väristä tämän veri oli, pikkupoika pyörtyi.
Mikä ongelma näillä kaikilla on? Catherine ajatteli synkkänä. Miksi hän olikaan pysähtynyt juuri tähän majataloon, eikä jatkanut muualle, ihmetytti häntä itseäänkin. Hän odotti aamun koittavan. Mies valitti jotain näkökykynsä menettämisestä. No, siinä hän ei ainakaan voisi paljoa auttaa. Kryazat taas, häneen Catherine ei koskisi paitsi maksettaessa, vaikka sininen veri oli mielenkiintoista. Ja rasittava pikkupoika oli viimein hiljaa ja paikoillaan, pyörtyneenä tosin. Catherine mietti, viitsisikö vaivautua herättämään pojan, mutta raahautuikin vain sängylleen, jossa ruoka odotti koskemattomana. Tällä välin oli Kryazat alkanut siivota myrkyllistä vertaan lattialta. Kukaan ei näyttänyt kaipaavan häntä. Catherine nosti kuppinsa huulilleen juoden pitkään jo viilennyttä, mutta rauhoittavaa, teetä, jonka jälkeen hän aloitti kauan kaivatun syömisen.
[[Sekavako kenties tämä?]]
|
|