Post by submarine on Dec 19, 2009 12:02:50 GMT 3
"Eivät ne näin ylhäällä tule ulos, ne eivät pidä siitä. Niin kauan kuin pysyt katoilla ja silloilla, ja poissa ikkunoiden läheltä, sinun pitäisi olla turvassa. Odota tässä, minä tiedän miten tuolla liikutaan. Osaan pitää itsestäni huolen tuolla. Juokse, jos jotain tapahtuu. Hitto, että on nälkä. Kohta saadaan syödä.
Tulen takaisin pian, lupaan sen."
"Minä... minusta tuntuu... tuntuu että ne häipyivät. Sen kolmannen perään... Pitää mennä, äkkiä. Ala tulla, matalalla. Anna... anna se tänne, mene. Tuolla on pystytunneli, pitää päästä sinne... Juokse!"
Ihmisrotu on kuollut.
Aikojen saatossa kaupungit nousivat valtaviksi ja mahtaviksi, kuin rakentajiensa kaikkivoipaisuutta todistaviksi monumenteiksi. Kaupungit peittivät kaiken, levittäytyivät joka suuntaan kuin sienirihmat. Ne kohosivat ylös ja kaivautuivat maahan ja kahmivat lisää tilaa joka suunnasta. Ne rakennettiin taivaankappaleista revityin raaka-ainein ja tiedolla ja taidolla, jonka kaltaista ei ihmisrotu ollut koskaan ennen nähnyt. Ihmiset hallitsivat kaikkea, ja kaupungit kohosivat. Lopulta ei ollut enää erillisiä kaupunkeja, vaan vain yksi suuri. Yksi ainoa kaupunki, joka peitti kaiken. Se kasvoi yhä vain, korkeudessaan ja mutkikkuudessaan. Se sai lisää kerroksia, siitä tuli määrittelemättömän suuri.
Ihmiset kuolivat. Jotakin tapahtui. Ihmiset kuolivat pois, melkein kaikki, kaikessa mahdissaan ja tietämyksessään. Jäljelle jääneet kouralliset, ne epäonniset jotka selvisivät, kohtasivat tyhjän sokkeloisen helvetin. Kaupunki ei enää totellut, sen ovet eivät auenneet eivätkä sen koneet enää suostuneet toimimaan. Oli, kuin kaupunki itse olisi alkanut vihata herrojaan. Ja sitten se synnytti lapsensa, jolla tuhota viimeisetkin jäänteet ihmisistä. Ne eivät olleet lihaa, vaan samaa ainetta kuin kaupunki itsekin, metallia ja muovia ja kuituja.
Ajan kuluessa kaupunki sekosi pahemmin. Se ei enää noudattanut mitään suunnitelmaa, vaan kasvoi mielivaltaisesti ja käsittämättömillä tavoilla. Siitä tuli todellinen sokkelo. Samaan aikaan sen lapset kehittyivät paremmiksi, niistä tuli hienostuneempia ja tappavampia. Ihmiset saattoivat vain paeta ja piiloutua, toivoen löytävänsä suojaa sokkeloissa - suojaa ja ravintoa.
Lopusta on kulunut lukemattomia ihmisikiä, eivätkä mitättömät selviytyjät siitä enää välitä - eivätkä tiedä. Heidän elämänsä on helvetti, joka lopulta tuhoaa kaiken.
Ihmisrotu on kuollut, ja niin olet sinäkin pian. Sinua jäytää nälkä, jano, väsymys, heikkenevä mieli ja lukematon määrä muita asioita, joita helvetillinen kaupunki saa aikaan. Olet varma, että tuhoaja vaanii sinua, jokin niistä mustista, kiiltelevistä tappajista. Niitä voi tappaa, ne eivät ole kuolemattomia, mutta ne tappavat sinut niin paljon vaivattomammin. Kaupunki ei tiedä missä olet, se on sokea tällä alueella, mutta sen lapset tunnustelevat pimeyttä. Sinun pitää pysyä liikkeellä, ne tietävät että olet täällä.
Eli tällaista. Tarkoitus olisi pelata jokseenkin erilainen peli. Tiedän, että tässä on hieman summittaista selitystä, mutta pyrin enemmänkin saamaan aikaan kiinnostusta herättävää tunnelmaa, kuin selittämään yksityiskohtia. Mikäli joku olisi kiinnostunut tästä, niin kerron toki lisää. Mutta ensin lienee paras katsoa, mahtaako ketään edes tällainen helvetillisten sokkeloiden varjoissa hiipiminen kiinnostaa.
((Kyllä, tämä on pitkälti otettu Blame!:sta, jos se jollekulle sanoo mitään.))
Tulen takaisin pian, lupaan sen."
"Minä... minusta tuntuu... tuntuu että ne häipyivät. Sen kolmannen perään... Pitää mennä, äkkiä. Ala tulla, matalalla. Anna... anna se tänne, mene. Tuolla on pystytunneli, pitää päästä sinne... Juokse!"
Ihmisrotu on kuollut.
Aikojen saatossa kaupungit nousivat valtaviksi ja mahtaviksi, kuin rakentajiensa kaikkivoipaisuutta todistaviksi monumenteiksi. Kaupungit peittivät kaiken, levittäytyivät joka suuntaan kuin sienirihmat. Ne kohosivat ylös ja kaivautuivat maahan ja kahmivat lisää tilaa joka suunnasta. Ne rakennettiin taivaankappaleista revityin raaka-ainein ja tiedolla ja taidolla, jonka kaltaista ei ihmisrotu ollut koskaan ennen nähnyt. Ihmiset hallitsivat kaikkea, ja kaupungit kohosivat. Lopulta ei ollut enää erillisiä kaupunkeja, vaan vain yksi suuri. Yksi ainoa kaupunki, joka peitti kaiken. Se kasvoi yhä vain, korkeudessaan ja mutkikkuudessaan. Se sai lisää kerroksia, siitä tuli määrittelemättömän suuri.
Ihmiset kuolivat. Jotakin tapahtui. Ihmiset kuolivat pois, melkein kaikki, kaikessa mahdissaan ja tietämyksessään. Jäljelle jääneet kouralliset, ne epäonniset jotka selvisivät, kohtasivat tyhjän sokkeloisen helvetin. Kaupunki ei enää totellut, sen ovet eivät auenneet eivätkä sen koneet enää suostuneet toimimaan. Oli, kuin kaupunki itse olisi alkanut vihata herrojaan. Ja sitten se synnytti lapsensa, jolla tuhota viimeisetkin jäänteet ihmisistä. Ne eivät olleet lihaa, vaan samaa ainetta kuin kaupunki itsekin, metallia ja muovia ja kuituja.
Ajan kuluessa kaupunki sekosi pahemmin. Se ei enää noudattanut mitään suunnitelmaa, vaan kasvoi mielivaltaisesti ja käsittämättömillä tavoilla. Siitä tuli todellinen sokkelo. Samaan aikaan sen lapset kehittyivät paremmiksi, niistä tuli hienostuneempia ja tappavampia. Ihmiset saattoivat vain paeta ja piiloutua, toivoen löytävänsä suojaa sokkeloissa - suojaa ja ravintoa.
Lopusta on kulunut lukemattomia ihmisikiä, eivätkä mitättömät selviytyjät siitä enää välitä - eivätkä tiedä. Heidän elämänsä on helvetti, joka lopulta tuhoaa kaiken.
Ihmisrotu on kuollut, ja niin olet sinäkin pian. Sinua jäytää nälkä, jano, väsymys, heikkenevä mieli ja lukematon määrä muita asioita, joita helvetillinen kaupunki saa aikaan. Olet varma, että tuhoaja vaanii sinua, jokin niistä mustista, kiiltelevistä tappajista. Niitä voi tappaa, ne eivät ole kuolemattomia, mutta ne tappavat sinut niin paljon vaivattomammin. Kaupunki ei tiedä missä olet, se on sokea tällä alueella, mutta sen lapset tunnustelevat pimeyttä. Sinun pitää pysyä liikkeellä, ne tietävät että olet täällä.
Eli tällaista. Tarkoitus olisi pelata jokseenkin erilainen peli. Tiedän, että tässä on hieman summittaista selitystä, mutta pyrin enemmänkin saamaan aikaan kiinnostusta herättävää tunnelmaa, kuin selittämään yksityiskohtia. Mikäli joku olisi kiinnostunut tästä, niin kerron toki lisää. Mutta ensin lienee paras katsoa, mahtaako ketään edes tällainen helvetillisten sokkeloiden varjoissa hiipiminen kiinnostaa.
((Kyllä, tämä on pitkälti otettu Blame!:sta, jos se jollekulle sanoo mitään.))