Post by submarine on Dec 6, 2009 16:37:47 GMT 3
((Shirazin kanssa olisi tarkoitus pelata. Ilmoitetusta poiketen pelaankin Vanhalla Rotalla, jonka tiedot kyllä löytyvät hahmoesittelyiden joukosta. Siellä on, ihme kyllä, jopa kuvakin.))
Se oli eräs sivukujien juottola. Ruma, savuinen, viinalta lemuava ja tietyssä määrin homeinenkin paikka, johon kunnianarvoisa väki ei olisi astunut jalallakaan - eikä yksikään paikan asiakkaista olisi varmastikaan halunnut näitä sinne. Paitsi mahdollisesti ryöstötarkoituksessa. Hämyisissä pöydissä istui arpisia ja synkkäilmeisiä miehiä ja naisia, jotka vähäosaisen ankara ja säälimätön elämä oli kovettanut. Suurin osa ei kallistellut tuoppejaan viettääkseen mukavaa iltaa, vaan aivan yksinkertaisesti koska ei kestänyt ilman alkoholin tuomaa helpotusta.
Irtolaisia, varkaita, kerjäläisiä ja kujien kovanaamoja, sitä tämä joukko oli. Nämä ryyppäsivät minkä pystyivät ja seurasivat kapakan keskivaiheille kyhättyä kehää, jonka paikan omistaja oli rakentanut saadakseen nyhdettyä edes hieman lisää rahaa irti väestä. Kuka tahansa pääsi halutessaan muutamasta lantista sinne, ja kehän ulkopuolella tuijottava väki löi vetoa voittajasta. Ja kun kaksi miestä oli saatu vastakkain, heiluivat nyrkit kunnes vain toinen oli enää pystyssä. Toisinaan panokset kovenivat ja aseitakin käytettiin, mutta tavallisesti vain nyrkit puhuivat.
Vanhalla Rotalla ei ollut tavallinen ilta menossa. Paikka oli surkea, mutta siellä kuitenkin siedettiin rialeita, ihmisenmittaisia rottaotuksia. Sillä sellainen tämäkin oli, rotta kahdella jalalla. Muutama muu samanlainen kyhjötti nurkissa, vinkui toisilleen ja koetti ties mistä saamillaan lanteilla haalia edes vähän ruokaa tai olutta. Mutta Vanha ei kuitenkaan kuulunut niiden joukkoon, tämä ei ollut täältä. Piti vain viettää muutama päivä kaupungissa, hoitaa pari asiaa. Ja kun aikaa jäi yli, tämä vietti aikaansa juottolassa - ei tosin juomassa, sitä eivät suolet enää kestäneet.
Vanha Rotta oli, nimensä mukaisesti, vanha ja arpinen. Arpia kulki siellä täällä, kuono oli halki, korvat riekaleina ja hännästä puuttui pää. Ja siltikin, vanhuudestaankin huolimatta, rotta oli armotoman ikävä vastustaja - kuten kehässä vastatusten heiluva sai huomata. Jos Vanha Rotta jotain osasi hyvin, se oli luiden rikkominen ja miesten kaataminen.
Niin Vanha Rotta kuin mieskin, jokin tavallinen kujapukari, jotka kehään olivat uskaltautuneet, olivat aseistautuneet pöydänjaloilla. Väki halusi tänään enemmän verta ja rikkinäisiä raajoja, etenkin sen jälkeen kun Vanha oli pistänyt nyrkein - ja ohimnennen pitkin kynsin - matalaksi jo kaksi muutakin. Rahamäärätkin olivat nousseet, joten ainakin yksi oli uskaltanut lähteä yrittämään vaarallisempaakin leikkiä.
Vanha Rotta, kaikkialla taistellut ja vielä hengissä, väisti kevyenpuoleisesti kömpelön ja humalaisen iskun, jonka mies oli kaiketi toivonut iskevän tältä pään hajalle. Seuraava tuli, taas päätä kohti, ja rotta pysyi yhä puolustuskannalla. Mies luotti pelkkään voimaan, jota löytyikin, mutta tällä ei ollut minkäänlaista käsitystä todellisen taistelun rytmistä. Tämän kolmas isku osui kehän reunaan, vanhaan lahoon hirteen, ja nyt Vanha antoi jo takaisinkin. Pöydänjalka iski kunnolla vatsaan, niin että mieheltä pääsi tuskainen ulahdus ja tämä painui melkein kaksin kerroin. Vanha Rotta sai loistavan paikan iskeä saman tien tätä selkään, kun sitä niin tarjottiin, ja tekikin sen. Jos tappoa olisi haluttu, olisi tämä iskenyt niskaan, mutta nyt mies vain putosi kivuliaasti ähkäisten olkiin.
Vanha Rotta potkaisi miehen nuijan sivummalle, katsoi kun tämä nilkutti pois ja keräsi äärimmäisen niukkojen suosionosoitusten saattelemana jälleen rahansa. Lieni parasta lopettaa kohta, väki ei pitänyt sellaisista jotka voittivat koko ajan, eikä tätä muutenkaan jaksanut loputtomiin. Rahaakin tuli liian niukasti, että tämä olisi ollut kannattavaa.
Se oli eräs sivukujien juottola. Ruma, savuinen, viinalta lemuava ja tietyssä määrin homeinenkin paikka, johon kunnianarvoisa väki ei olisi astunut jalallakaan - eikä yksikään paikan asiakkaista olisi varmastikaan halunnut näitä sinne. Paitsi mahdollisesti ryöstötarkoituksessa. Hämyisissä pöydissä istui arpisia ja synkkäilmeisiä miehiä ja naisia, jotka vähäosaisen ankara ja säälimätön elämä oli kovettanut. Suurin osa ei kallistellut tuoppejaan viettääkseen mukavaa iltaa, vaan aivan yksinkertaisesti koska ei kestänyt ilman alkoholin tuomaa helpotusta.
Irtolaisia, varkaita, kerjäläisiä ja kujien kovanaamoja, sitä tämä joukko oli. Nämä ryyppäsivät minkä pystyivät ja seurasivat kapakan keskivaiheille kyhättyä kehää, jonka paikan omistaja oli rakentanut saadakseen nyhdettyä edes hieman lisää rahaa irti väestä. Kuka tahansa pääsi halutessaan muutamasta lantista sinne, ja kehän ulkopuolella tuijottava väki löi vetoa voittajasta. Ja kun kaksi miestä oli saatu vastakkain, heiluivat nyrkit kunnes vain toinen oli enää pystyssä. Toisinaan panokset kovenivat ja aseitakin käytettiin, mutta tavallisesti vain nyrkit puhuivat.
Vanhalla Rotalla ei ollut tavallinen ilta menossa. Paikka oli surkea, mutta siellä kuitenkin siedettiin rialeita, ihmisenmittaisia rottaotuksia. Sillä sellainen tämäkin oli, rotta kahdella jalalla. Muutama muu samanlainen kyhjötti nurkissa, vinkui toisilleen ja koetti ties mistä saamillaan lanteilla haalia edes vähän ruokaa tai olutta. Mutta Vanha ei kuitenkaan kuulunut niiden joukkoon, tämä ei ollut täältä. Piti vain viettää muutama päivä kaupungissa, hoitaa pari asiaa. Ja kun aikaa jäi yli, tämä vietti aikaansa juottolassa - ei tosin juomassa, sitä eivät suolet enää kestäneet.
Vanha Rotta oli, nimensä mukaisesti, vanha ja arpinen. Arpia kulki siellä täällä, kuono oli halki, korvat riekaleina ja hännästä puuttui pää. Ja siltikin, vanhuudestaankin huolimatta, rotta oli armotoman ikävä vastustaja - kuten kehässä vastatusten heiluva sai huomata. Jos Vanha Rotta jotain osasi hyvin, se oli luiden rikkominen ja miesten kaataminen.
Niin Vanha Rotta kuin mieskin, jokin tavallinen kujapukari, jotka kehään olivat uskaltautuneet, olivat aseistautuneet pöydänjaloilla. Väki halusi tänään enemmän verta ja rikkinäisiä raajoja, etenkin sen jälkeen kun Vanha oli pistänyt nyrkein - ja ohimnennen pitkin kynsin - matalaksi jo kaksi muutakin. Rahamäärätkin olivat nousseet, joten ainakin yksi oli uskaltanut lähteä yrittämään vaarallisempaakin leikkiä.
Vanha Rotta, kaikkialla taistellut ja vielä hengissä, väisti kevyenpuoleisesti kömpelön ja humalaisen iskun, jonka mies oli kaiketi toivonut iskevän tältä pään hajalle. Seuraava tuli, taas päätä kohti, ja rotta pysyi yhä puolustuskannalla. Mies luotti pelkkään voimaan, jota löytyikin, mutta tällä ei ollut minkäänlaista käsitystä todellisen taistelun rytmistä. Tämän kolmas isku osui kehän reunaan, vanhaan lahoon hirteen, ja nyt Vanha antoi jo takaisinkin. Pöydänjalka iski kunnolla vatsaan, niin että mieheltä pääsi tuskainen ulahdus ja tämä painui melkein kaksin kerroin. Vanha Rotta sai loistavan paikan iskeä saman tien tätä selkään, kun sitä niin tarjottiin, ja tekikin sen. Jos tappoa olisi haluttu, olisi tämä iskenyt niskaan, mutta nyt mies vain putosi kivuliaasti ähkäisten olkiin.
Vanha Rotta potkaisi miehen nuijan sivummalle, katsoi kun tämä nilkutti pois ja keräsi äärimmäisen niukkojen suosionosoitusten saattelemana jälleen rahansa. Lieni parasta lopettaa kohta, väki ei pitänyt sellaisista jotka voittivat koko ajan, eikä tätä muutenkaan jaksanut loputtomiin. Rahaakin tuli liian niukasti, että tämä olisi ollut kannattavaa.