Post by redhawk on Nov 18, 2009 22:30:26 GMT 3
Suuri suru täytti maan jossa kasvoi suurimmat puut koko maailman. Puut estivät valon kulkemasta tähän metsään niin suureen. Vain sieltä täältä paistoi aurinko kunnolla läpi puiden niin jykevien. Lumi peite joka peitti maan, josta valo joka pääsi karkaamaan puun oksien läpi metsään heijastui tasaisesti valaisten tämän alueen. Lumi on hyvin märkää ja painavaa tehden siitä mahdottoman kulkea, Pieni polku oli aurattu metsän halki johtean hautausmaalle. Muuten kaikki oli aivan tasaista. Ei linnun ääntä eikä edes karhun jälkiä näkynyt missään. Puiden ensimäiset latvat olivat vasta 40m korkeudessa tehden puista hyvin karun näköisiä. Polku kiermurteli ja sitä kulkeva saattoi epäillä meneekö se oikeasti minnekkään. Metsässä oli muutama hyvin pimeä kohta josta tätä polkua matkaavat saattoivat luulla jonkun tuijottavan heitä.
Hautaus maa johon polku tuo, on lähes lumeton. Joku on hoitanut tätä todella vanhaa hautaus maata erittäin hyvin. Nimet jotka haudoissa kaikissa samannäköisissä olivat hyvin erikoisia. Ei yhtään normaalia ihmis tai haltia nimeä. Kaikki kuulosti enemmän taru olentojen nimiltä.
Hautausmaa oli muodoltaan pyöreä ja siinä kulki selvät ympyrän muotoiset polut hautojen ohi, keskellä tätä ympyrä helvettiä oli kryptä jonka ovet näyttivät hyvin suurilta ja painavilta. Sen lukot olivat tauttu haltioiden taidoilla ja kirottu enkelien kielillä. Lukko joka oli näistä suurin oli murrettu, se oli vielläkin paikallaan mutta sen tärkein sinetti oli rikottu. Maa oli hyvin tasaista haudan ympärillä eikä mikään puu uskaltanut varjostaa tätä, vaikka mikään ei kasvanut hautaus maalla, se näytti kun olisi odottanut jonkun yrittävän. Maa oli hedelmällisen näköistä vaikka muualla olikin pakkasta tämän hautausmaan alueella tuntuu selvä lämpö.
Tuuli ei viheltänyt myöskään, kaikki tuntui vain niin rauhalliselta kun vai voi olettaa. Aika oli pysähtynyt tässä paikassa.
Hautausmaasta pienen matkan päässä eri polkua pitkin kuljettuna pystyi löytämään muutaman hyvin vanhan näköisen majan, toisen yllä oli selvä kyltti jossa luki *Salattu Hauta*. Majassa ei ollut ikkunoita tai muita asioita vaan näytti enemmän laatikolta ja sen väri oli ruskea kuin puissa. Se näytti siltä jos sitä potkaisee kunnolla kulmasta koko talo romahtaa. Majan talon ovi oli auki ja sieltä paistoi ulos valo pieneen pakkaseen antean toivoa jos joku tänne asti oli selviytynyt. Maja oli pieni ja sen isäntä näytti zombilta vaikka tarjoilu olikin ilmaista majapaikkaa ei ollut valitettavasti matkaajille. Tarjolla oli aina tuoreinta mahdollista lihaa ja kalaa myös kaljaa. Kaikki näytti hyvin hienolta vaikka talo olikin ulkopuoleta vain vajan näköinen. Kaksi pöytää ja tiski jonka takana zombi seisoi odottean aina vieraita niin harvinaisia. Vaikka ei pystynyt zombi puhumaan hän rakasti kuulla ääniä niin kalliita. Molemmissa pöydissä oli aina valmiiksi katetut kynttilät ja kauniit valkoiset pyötäliinat. Kaksi tuolia kummassakin pyödässä odottean istujaansa. Majan seinät oli yritetty koristella tauluilla mutta kun puu josta maja oli rakennettu ei antanut naulan pysyä sisällään vain työnsi se ulos jättäen vain jäljen huonosta yrityksestä, oli tämä majan seinät tauluttomia kun isäntä oli luopunut ajatuksesta moisesta.
Toinen maja näytti upeamalta ja hieman suuremmalta. Silti sen ominaisuudet olivat hyvin samankaltaiset. Näytti kun olisi pysynyt hädin tuskin kasassa suuren paineen takia joka puristi oven niin lujaa yhteen että vain hyvin voimakas olento saattoi avata tämän. Se oli taitoa saada tämä sen jälkeen uudestaan kiinni ettei maja olisi hajonnut kasaan. Tämän toisen majan sisällä oli sänky ja pöytä huonosti aseteltuna. Sen sisäpuoli oli päässyt pahasti pölyttymään, kun oli käyttämätön. Talossa oli takka joka oli todella upea, sen kivet näyttivät hyvin samoilta kun hautausmaalla olleilta.
Polkua karua tätä kulki olento pimeän. Hänen yllään oli kaapu jonka alta ei nähnyt mitään. Kaapu oli musta ja yletty kasvoilta maahan asti. Kaapu ei kastunut vaikka helmat raahasikin maata pitkin. Tämä kulkija käveli polun aivan oikeassa laidassa, hänestä ei lähtenyt ääntä ei ollenkaan. Kaavun ainoa aukko joka oli kasvoissa ei paljastanut kulkijan kasvojakaan koska se loi tumman varjon tämän kasvoille. Olento matkasi kohti hautausmaata kädessään kyltti. Hän oli pitkä ainakin kaksimetrinen. Askeleet tuntuivat luonnottomilta kun olisi vain liukunut eteenpäin. Ei jälkeä jäänyt tämän taakse kun kulki eteenpäin. Pieni hyräily rikkoi hiljaisuuden metsässä kun kyltin löi maahan lujaan kiinni. Koko olento näytti hetken todella nopealta kun jäi vain varjo paikalleen kun liikahdus oli niin nopea. Kyltti nyt oli lumessa kertoen tämän polun matkaajille tekstin. * Etsitään kätevää olentoa. Tarvittavat taidot
=Pystyy syömään
=Pystyy juomaan
=Pystyy pelaamaan korttia
=Ei saa pelätä pikkuisia koiria.
Palkka.
=10päivää = 100kulta kolikkoa
=20päivää = 300 kulta kolikkoa
=50päivää =10,000 kulta kolikkoa
Odotetaan olennon tekevän.
Asuvan majassa määritetyn ajan ja sen jälkeen on vapaa lähtemään.
Majoitus ja muonitus on ilmainen.
Tulethan suureen ja kalliiseen majataloon, kysyt isännältä minua
Ps. Älä häiritse nukkuvia.
Nimbfus
Kun hetken oli olento oli ihaillut kylttiä hän katosi sen vierestä.
Ilmestyi olento majojen keskelle. Majojen ympärillä oli lunta paljon. Lähes majat peittyivät sen alle. Vaikka majojen keskellä oli aurattu hyvin lumi pois se oli silti näky. Täältä ei toisiaan olisi päässyt kuin polkua pitkin takaisin hautausmaalle.
Olento pimeyden alkoi kerätä lunta palloksi. Hänen pitkät ja jykevän näköiset sormet suurilla terävillä kynsillä paljastui hihojen alta. Pienestä lumi pallosta tuli suurempi ja suurempi. Joutui pian olento laskemaan sen alas kun alkoi pyörittämään sitä suuremmaksi ja suuremmaksi. Tämä oli jotenkin koomisen näköinen kun suuri pimeyden olento teki suurta lumi palloa. Pallon koko kasvoi ja kasvoi, se olisi kohta majoja korkeampi ja painoi varmasti yli sata kiloa.
Hautaus maa johon polku tuo, on lähes lumeton. Joku on hoitanut tätä todella vanhaa hautaus maata erittäin hyvin. Nimet jotka haudoissa kaikissa samannäköisissä olivat hyvin erikoisia. Ei yhtään normaalia ihmis tai haltia nimeä. Kaikki kuulosti enemmän taru olentojen nimiltä.
Hautausmaa oli muodoltaan pyöreä ja siinä kulki selvät ympyrän muotoiset polut hautojen ohi, keskellä tätä ympyrä helvettiä oli kryptä jonka ovet näyttivät hyvin suurilta ja painavilta. Sen lukot olivat tauttu haltioiden taidoilla ja kirottu enkelien kielillä. Lukko joka oli näistä suurin oli murrettu, se oli vielläkin paikallaan mutta sen tärkein sinetti oli rikottu. Maa oli hyvin tasaista haudan ympärillä eikä mikään puu uskaltanut varjostaa tätä, vaikka mikään ei kasvanut hautaus maalla, se näytti kun olisi odottanut jonkun yrittävän. Maa oli hedelmällisen näköistä vaikka muualla olikin pakkasta tämän hautausmaan alueella tuntuu selvä lämpö.
Tuuli ei viheltänyt myöskään, kaikki tuntui vain niin rauhalliselta kun vai voi olettaa. Aika oli pysähtynyt tässä paikassa.
Hautausmaasta pienen matkan päässä eri polkua pitkin kuljettuna pystyi löytämään muutaman hyvin vanhan näköisen majan, toisen yllä oli selvä kyltti jossa luki *Salattu Hauta*. Majassa ei ollut ikkunoita tai muita asioita vaan näytti enemmän laatikolta ja sen väri oli ruskea kuin puissa. Se näytti siltä jos sitä potkaisee kunnolla kulmasta koko talo romahtaa. Majan talon ovi oli auki ja sieltä paistoi ulos valo pieneen pakkaseen antean toivoa jos joku tänne asti oli selviytynyt. Maja oli pieni ja sen isäntä näytti zombilta vaikka tarjoilu olikin ilmaista majapaikkaa ei ollut valitettavasti matkaajille. Tarjolla oli aina tuoreinta mahdollista lihaa ja kalaa myös kaljaa. Kaikki näytti hyvin hienolta vaikka talo olikin ulkopuoleta vain vajan näköinen. Kaksi pöytää ja tiski jonka takana zombi seisoi odottean aina vieraita niin harvinaisia. Vaikka ei pystynyt zombi puhumaan hän rakasti kuulla ääniä niin kalliita. Molemmissa pöydissä oli aina valmiiksi katetut kynttilät ja kauniit valkoiset pyötäliinat. Kaksi tuolia kummassakin pyödässä odottean istujaansa. Majan seinät oli yritetty koristella tauluilla mutta kun puu josta maja oli rakennettu ei antanut naulan pysyä sisällään vain työnsi se ulos jättäen vain jäljen huonosta yrityksestä, oli tämä majan seinät tauluttomia kun isäntä oli luopunut ajatuksesta moisesta.
Toinen maja näytti upeamalta ja hieman suuremmalta. Silti sen ominaisuudet olivat hyvin samankaltaiset. Näytti kun olisi pysynyt hädin tuskin kasassa suuren paineen takia joka puristi oven niin lujaa yhteen että vain hyvin voimakas olento saattoi avata tämän. Se oli taitoa saada tämä sen jälkeen uudestaan kiinni ettei maja olisi hajonnut kasaan. Tämän toisen majan sisällä oli sänky ja pöytä huonosti aseteltuna. Sen sisäpuoli oli päässyt pahasti pölyttymään, kun oli käyttämätön. Talossa oli takka joka oli todella upea, sen kivet näyttivät hyvin samoilta kun hautausmaalla olleilta.
Polkua karua tätä kulki olento pimeän. Hänen yllään oli kaapu jonka alta ei nähnyt mitään. Kaapu oli musta ja yletty kasvoilta maahan asti. Kaapu ei kastunut vaikka helmat raahasikin maata pitkin. Tämä kulkija käveli polun aivan oikeassa laidassa, hänestä ei lähtenyt ääntä ei ollenkaan. Kaavun ainoa aukko joka oli kasvoissa ei paljastanut kulkijan kasvojakaan koska se loi tumman varjon tämän kasvoille. Olento matkasi kohti hautausmaata kädessään kyltti. Hän oli pitkä ainakin kaksimetrinen. Askeleet tuntuivat luonnottomilta kun olisi vain liukunut eteenpäin. Ei jälkeä jäänyt tämän taakse kun kulki eteenpäin. Pieni hyräily rikkoi hiljaisuuden metsässä kun kyltin löi maahan lujaan kiinni. Koko olento näytti hetken todella nopealta kun jäi vain varjo paikalleen kun liikahdus oli niin nopea. Kyltti nyt oli lumessa kertoen tämän polun matkaajille tekstin. * Etsitään kätevää olentoa. Tarvittavat taidot
=Pystyy syömään
=Pystyy juomaan
=Pystyy pelaamaan korttia
=Ei saa pelätä pikkuisia koiria.
Palkka.
=10päivää = 100kulta kolikkoa
=20päivää = 300 kulta kolikkoa
=50päivää =10,000 kulta kolikkoa
Odotetaan olennon tekevän.
Asuvan majassa määritetyn ajan ja sen jälkeen on vapaa lähtemään.
Majoitus ja muonitus on ilmainen.
Tulethan suureen ja kalliiseen majataloon, kysyt isännältä minua
Ps. Älä häiritse nukkuvia.
Nimbfus
Kun hetken oli olento oli ihaillut kylttiä hän katosi sen vierestä.
Ilmestyi olento majojen keskelle. Majojen ympärillä oli lunta paljon. Lähes majat peittyivät sen alle. Vaikka majojen keskellä oli aurattu hyvin lumi pois se oli silti näky. Täältä ei toisiaan olisi päässyt kuin polkua pitkin takaisin hautausmaalle.
Olento pimeyden alkoi kerätä lunta palloksi. Hänen pitkät ja jykevän näköiset sormet suurilla terävillä kynsillä paljastui hihojen alta. Pienestä lumi pallosta tuli suurempi ja suurempi. Joutui pian olento laskemaan sen alas kun alkoi pyörittämään sitä suuremmaksi ja suuremmaksi. Tämä oli jotenkin koomisen näköinen kun suuri pimeyden olento teki suurta lumi palloa. Pallon koko kasvoi ja kasvoi, se olisi kohta majoja korkeampi ja painoi varmasti yli sata kiloa.