|
Post by submarine on Nov 11, 2009 16:21:05 GMT 3
Menköön tämä vaikka tänne, kun en parempaakaan keksinyt. Tarinaahan tässä ollaan vähän niin kuin tekemässä, ja vieläpä yksin.
Eli siis, tarkoitukseni olisi vetää Praedor-solitairea. Termi tuskin sanoo monellekaan mitään, eli selitetään. Praedor on suositunpuoleinen suomalainen pöytäroolipeli, joka perustuu Petri hiltusen samannimisiin sarjakuviin. Kyseessä on hyvin maanläheistä ja karunpuoleista menoa, jossa niin miekka kuin kirveskin tekevät kammottavaa jälkeä suurenkin urhon lihalle, eivätkä tulipallot juuri lennä. Ja solitaire voitaneen mieltää yksinpeliksi. Toisin sanoen, aion siis yksin pelata muutamaa hahmoa, ja kirjata tänne joukon vaiheita. Praedorin maailmaa en tule käyttämään, vain sen sääntöjä. Päähenkilöinä heiluvat neljä rialveljestä. Rialeita, noita armaita ja monen täällä olevan tuntemia rottasiani, tullaankin pelissä näkemään melkoisesti.
Pelini sijoittuu aavistuksen pohjoiseen, sinne missä talvet ovat kylmiä ja ikäviä. Rottanelikko on osa paikallista jyrsijälaumaa, jota juuri taakse jäänyt talvi verotti monin tavoin. Melko lähellä asustelee ihmisiä, ja löytyypä sieltä melko suuri kyläkin, mutta rotat tapaavat pysyä tavallisesti loitolla. Ihmisillä kun on ikävästi kaikkea terävää. Rottajoukkoa johtava vanhahko uros on nyt kuitenkin potkinut veljekset pois kotikolosta ja antanut ankaria käskyjä: nämä joutuvat keskenään ryöväämään läheisen pienehkön maatilan ja tuomaan ruokaa ja omaisuutta mukanaan, tai muuten ei ole takaisin tulemista. Eipä siinä juuri voi vastaan laittaa, kun käskysanoja painottavat kirves ja melkoinen kasa isoja rottia. Nämä kyllä aavistelevat, että pomo koettaa hankkiutua eroon kilpailijoiksi pelkäämistään, sillä rottaveljesten välillä on ainakin nimellinen sopu, ja nämä ovat ainakin suurin piirtein nuoria ja vahvoja. Joten tehtävä ei ainakaan tule olemaan mitenkään erityisen helppo. Mutta voisipa sitä vaikka iskeä jauhot kurkkuun oikeasti onnistumalla - puhumattakaan siitä, ettei maatilan ryöväys ole hullumpi ajatus muutenkaan.
Ja kerrottakoon itse rottasista. Nelikossa rotia pitää pääasiallisesti Nelisormi, erittäin sisukkaaksi ja johtokykyiseksi mielletty otus. Harmaa rotta on melko peruskokoa, mutta ei mene hiljaiseksi melkein minkään edessä, vaan puskee pelkällä tarmolla vastaan. Jotakin rialin sisukkuudesta kertoo se, että tämä toissavuonna putosi keväällä kuoppaan, jossa joutui järsimään irti toisen kätensä ollakseen nääntymättä nälkään. Kaavailee nousevansa vielä suureksikin johtajaksi. Rottaveljeksistä seuraava, Hullukuono, ei ole mitenkään kovin kadehdittava otus. Ilmeisestikin se putosi muutaman kerran liikaa päälleen penikkana, sillä harvemmin on hölmönlaisempaa otusta nähty. Hullukuono vinkuu lähinnä itsekseen ja tutisee hyvin hajanaisia viestejä, jos ihan pakko on. Siltikään se ei ole aivan umpityhmä, vaan tuntuu näkevän paljon enemmän kuin antaa ilmi. Myös melko hyvä kursimaan kasaan veljiään nujakoiden jäljiltä, etsimään ruokaa ja tekemään tulia. Myös Kivikallo putosi penikkana useaan otteeseen päälleen, joskin sillä erotuksella ettei se pamahtanut siitä toistaitoiseksi. Julmetun jykevä otus, jolle harva väittää mielellään vastaan - etenkin koska tämä rotta ratkaisee kaikki väittelynsä puremalla kiltisti naamaan. Nahistelee usein Nelisormen kanssa siitä, kuka johtaa ketäkin. Joukon hännillä, monellakin tapaa, on Myrkkyhammas. Luiseva musta rial on veljiään aavistuksen pienempi, mutta osaa liikkua kuitenkin niin hiljaa, että usein tarkkakorvaisilla rotillakin on vaikeuksia tätä huomata. Opetteli kotikolossaan vanhalta ja arpiselta rotalta etsimään yrttejä ja keittämään myrkkyjä. Pitää veitsistä ja niiden käyttämisestä.
Sellaista nyt. Ensimmäinen "pelikerta" tullee pian. Katsotaan, miten käy rottaveljeksille maatilalla.
|
|
|
Post by submarine on Nov 15, 2009 15:12:37 GMT 3
SESSIO DA FÖRST
Ensimmäinen rupeama tuotti rottasille vaihtelevia tuloksia, mutta yleisesti ottaen saldo oli ihan hyvä - riippuen tietenkin siitä, keneltä asiaa kysytään.
Suunnilleen päivän tarpomisen jälkeen rottajoukko lopulta ilmaantui maatilan läheisyyteen. Matka meni rauhallisesti, vaikka Hullukuonon olikin aina välillä pysähdyttävä ihmettelemään kiviä, joissa ei muiden keskuudessa nähty mitään jännää (näyttivät kuulemma lantuilta, mitä kukaan ei millään muotoa kiistänyt). Järkevänä joukkona rottaveljekset ilmaantuivat maatilan lähettyville vasta yöllä, vaikka olisivatkin päässeet sinne jo reilusti aikaisemmin. Kivikallo ei tästä pitänyt, mutta Nelisormi onnistui kuitenkin vinkumaan isomman veljensä hiljaiseksi ja määräämään homman hoituvan vasta yömyöhään. Pimeällä pihalla kuitenkin kävi liikettä ja soihdutkin paloivat, joten päivemmällä raivaamaansa auktoriteettiin tukien Nelisormi määräsi Myrkkyhampaan ensin luikkimaan lähemmäs ja katsomaan, mitä tarkalleen ottaen löytyisi.
Myrkkyhammas, musta, liukasliikkeinen ja kaikin puolin hyvä pysymään poissa silmistä, ei juuri saanut vastusta vartijoiden surkeista ihmisenkorvista, etenkin kun pysytteli poissa valosta. Pimeästä rotta killitteli maatilaa ja totesi, että vartijoita oli suunnilleen yhden käden sormien verran, eli neljä. Koko maatila koostui muutamasta rakennuksesta, yhdestä talosta, jostakin kämpästä, tallintapaisesta ja aitasta. Vartijoiden lisäksi rial kuuli ainakin kaksi koiraa, jotka olivat ilmeisesti kiinni jossakin. Sankaria Hampaan ei ollut määrä leikkiä, eipä sillä että sitä olisi leikitty edes pyytäessä, joten rotta palasi ketään puukottamatta takaisin kertomaan näkemästään. Tilanteesta kuultuaan Nelisormi päätti, että olisi hiivittävä lähemmäs, jotta päästäisiin parempiin asemiin. Kivikallo vastusti tätä oitis ja vaati hyökkäämään suoraan kurjia ihmisiä murjomaan. Hetken ärinän, murinan ja sähinän jälkeen isompi rotta joutui kuitenkin jälleen antamaan periksi pienemmän veljensä ankaran ja periksiantamattoman vastustuksen edessä. Myrkkyhammas katseli tätä hiljaa, samalla kun Hullukuono raapi niskaansa ja vinkui, että yksi lanttukivistä oli kadonnut.
Hetken möllisteltyään rotat lopulta lähtivät hiipimään lähemmäs. Myrkkyhampaalla oli kaksi vanhaa veistään, Nelisormella tanakka koivuhalko ja Hullukuonolla pieni säkki kiviä (joista kolme näytti lantuilta) ja pitkä keppi. Kivikallo väitti olevansa niin kova, ettei tarvinnut yhtään mitään aseita. Olipa syynä sitten vartijoiden äkkiä tarkentunut kuulo, rottien kasvanut määrä tai se ikävä tosiasia, että rotat koettivat hiipiä navetan seinässä palavan soihdun alitse, alkoi rakennuksen kulmilla kauhea huuto. Ainoastaan Myrkkyhammas, joka ylivertaisin hiipimistaidoin ymmärsi, ettei kannattanut hiipiä valossa, jäi huomaamatta. Kaksi vartijaa, jotka olivat sattuneet olemaan tarpeeksi lähellä, nostivat hirmuisen älämölön ja alkoivat laskea keihäitään tanaan. Nelisormi vinkui tuskastumisesta, kun suunnitelmat menivät vikaan, Kivikallo taas verenhimosta. Joka tapauksessa kumpikin suuntasi oitis kohti huutavia vartijoita. Taistelu oli nopea ja brutaali. Kivikallo sai kiristellä hampaitaan, kun Hullukuono paiskasi yhden lanttukivistään vartijan silmien väliin niin, ettei tämä varmasti huutaisi enää koskaan tai mitään. Samalla Nelisormi sai ikävän haavan kylkeensä vartijan keihäästä, mutta pimeästä miehen takaa hyökkäsikin Myrkkyhammas, joka iski kummankin veitsensä tämän niskaan. Kivikallo ehti jo innostua, kun talon takaa ryntäsi kaksi vartijaa lisää - ja sai sitten taas äristä. Isoa rottaa kohti suunnannut mies nimittäin kompuroi keväiseen kuraan ja onnistui survaisemaan keihään omaan reiteensä. Nelisormi, Hullukuono ja Myrkkyhammas murjoivat yhteistoimin toisen, vähemmän möhlänneen vartijan maihin. Nujakka oli nopeasti ohi, mutta se kyllä kuultiin. Äkkiä alkoi läheisestä kämpästä kuulua mekkalaa, kun puolen tusinaa talonpoikaa ryntäsi hämmingissä ulos pidellen kiireessä vedettyjä housuja ylhäällä toisella kädellä ja puristaen nuijia toisella. Ulkona odotta väky, veren peittämät rotat ja hengiltä pistetyt vartijat, olivat kuitenkin sen verran kammottava näky, että neljä miehistä pakeni kiljuen kuka mihinkin suuntaan. Kaksi viimeistä onnistuivat pitämään päänsä kylmänä niin kauan, että pakenivat kammottavia demonirottia sisälle, telkesivät oven ja alkoivat pinota huonekaluja tielle. Kivikallo paukutti hetken turhautuneesti ovea, mutta joutui lopulta antamaan periksi vaikkei ollut saanut kuin yhden tapon, joka oli sekin hoitanut melkeinpä itse itsensä.
Kun vastarintaa ei ilmennyt enempää, eikä kukaan ollut vielä edes kuollut, suuntasi rottanelikko itse taloa kohti. Hullukuono viskasi kuitenkin ohimennen keppinsä pois ja omi itselleen yhden vartijoiden keihäistä, siinä kun oli paljon enemmän terää. Se ei näyttänyt myöskään lantulta. Talon ovi oli lukossa, mutta hetken pahoinpitelyllä se saatiin kuitenkin murrettua auki. Sisällä odottava näky vain ei ollut se kaikkein odotetuin, ja sitä rotat tuijottivatkin hämmentyneen vaikuttuneina hetken jos toisenkin. Sisällä seisoi suurehko mies pelkässä yöpaidassa iso sotavasara toisessa kädessä ja kilpi toisessa. Miehen takana oli aivan yhtä yöpaitainen nuorempi mies, joka järkytyksestään huolimatta puristi lyhyttä miekkaansa urhoollisesti. Iso vanhempi mies vaikutti sen verran jyhkeältä, että rottajoukko ei hetkeen tiennyt, kannattaisiko kokeillakaan. Kivikallo ratkaisi sen onneksi muiden puolesta, kun nyt vihdoinkin tuli kunnon tapettavaa. Sitä, miksi tai miten maatalossa tuli tällainen vastaan, eivät rotat ehtineet juuri miettiä. Iso rotta syöksyi miestä kohti hampaat irvessä ja kaulaa tavoitellen, mutta sai vaivanpalkoikseen kammottavan vasaraniskun, joka heitti rotan rusahduksen saattelemana seinää vasten. Toinen käsi läpätti perässä tunnistamattomaksi iskettynä ulokkeena, josta ei varmasti olisi enää koskaan mihinkään. Jonkinlaisena paniikkireaktiona Hullukuonokin ryntäsi keihäs tanassa kohti miestä, mikä sai Nelisormenkin hyökkäämään. Keihäänkärki napsahti kilpeä vasten, mutta samalla Nelisormen nuija tuli sen alta ja iski miestä rintaan. Seurasi ilkeä räsähdys ja ulinaa, kun verta köhivä soturi putosi yöpaidassaan lattiaan. Tämän nähdessään nuorempi mies takaa ryntäsi jotakin rotille käsittämätöntä kiljuen kimppuun, hakaten miekallaan kuin riivattu. Vaikka mies ei kovinkaan kummoiselta näyttänyt, huitoi tämä silti hirveällä raivolla kumpaakin rottaa ja sai sivallettua syvän haavan Nelisormen kylkeen. Vasta, kun tähän asti järkevästi taustalla möllöttänyt Myrkkyhammas loikkasi mukaan ja viilsi mieheltä kurkun auki, saatiin tämäkin kaadettua.
Hullukuono alkoi aikaa tuhlaamatta tutkia toistaitoiseksi isketyn Kivikallon kättä, ja sai kuin saikin täpärästi sidottua sen niin, ettei tämä ollut enää suoranaisessa kuolemanvaarassa - murskaksi isketyt luut olivat saaneet aikaan pahan verenvuodon. Käsi tosin oltiin jo menetetty, eikä sille varmasti voisi tehdä enää mitään. Se oli lopullisesti tuhoutunut. Nelisormen haavakin katsottiin, ja senkin Hullukuono sitoi parhaansa mukaan. Äkkiä oven takaa kuulunut nyyhkäys ohjasi rotat vilkaisemaan sinne. Makuuhuoneesta löytyi nainen ja ihmispenikka, jotka molemmat pistettiin hiljaisiksi ilman suurempia ihmettelyjä. Ja sitten ruvettiin etsimään niitä paljonpuhuttuja aarteita. Ja niitähän sitten löytyikin, vieläpä samasta huoneesta. Myrkkyhammas äkkäsi sängyn alta raskaan arkun, joka kiskottiin esiin ja avattiin väkipakolla. Sisältä löytyvä näky sai aikaan melkoista sekoilua rotissa. Mukaan varattuihin säkkeihin saatiin sullottua uskomaton kasa kolikoita, suurin osa niistä vieläpä kultaisia, ja rahakasan päällä oli komeillut vielä huippuhieno kypäräkin, jossa oli kaiverruksia ja upotuksia. Seurasi välitöntä rääkymistä siitä, kuka saisi ja mitä, ja rotat olivat jo vähällä kaikki käydä toistensa kimppuun, huonohappista Kivikalloa ja kivuliasta Nelisormea myöten, kunnes saatiin sovittua, että asioista neuvoteltaisiin vasta myöhemmin. Aarteet kerättyään rotat alkoivat kiskoa kaikkea muuta irtilähtevää säkkeihinsä. Kaikki astioista peittoihin vietiin, ja ohimennen Nelisormi nouti myös ison ihmismiehen hienon sotavasaran. Tämän sormessa oli myös kultasormus, jossa oli jokin merkki. Tästä rotta ei kertonut kenellekään, vaan piti omana tietonaan.
Kun talo oli tutkittu, alkoi rottajoukko tutkia myös talon ympäristöä. Hullukuono kivitti ohimennen koirat, joiden räkytys oli alkanut käydä jo pahasti hermoille. Eniten rottia kiinnosti luonnollisesti ruoka-aitta, josta saatiinkin vietyä melkoinen kasa kaikkea oluesta makkaroihin ja leipään. Suurin osa sullottiin säkkeihin, mutta nälkäiset rotat tunkivat kuitenkin myös suuhunsa niin paljon, kuin vain pystyivät. Talli ja navettakin käytiin läpi, ja sieltä tarttui mukaan muutama kana, mutta isompiin eläimiin ei uskallettu koskea. Ohimennen uumoiltiin myös, että oli tullut tapettua jokin tärkeämpi ihminen, sillä kun oli paljon kaikkea - etenkin rahaa ja aseita ja sellaista. Kun asiat olivat nyt sitten näin hyvällä mallilla, suuntasi rottajoukko takaisin pimeyteen. Raskaiden säkkien kanssa tulisi pitkä tarvontareissu, mutta suoranaista kiirettä ei kuitenkaan ollut. Kivikallo urahteli tuskaisesti kaikelle, tietämättä olisiko ennemmin ollut äärimmäisen raivostunut vai äärimmäisen haavoittunut. Ensimmäinen yö vietettiin melko lähellä maatilaa, ja pieneksi helpotukseksi niin Kivikallon kuin Nelisormenkin haavat pysyivät kiinni. Oikeastaan kukaan ei jaksanut ihmeemmin riidellä aarteenjaosta vielä.
Seuraava päivä sujui lähinnä tarpomisen merkeissä, kun rottajoukko raahasi säkkejään metsikössä. Mitään erikoisempaa ei tapahtunut, kunhan jokainen rotista nälvi toisia ja ylisti itseään - paitsi Kivikallo, joka vain ärähteli ja vinkaisi aina välillä tuskaisesti. Illansuussa löytyi kedon tapainen, jonka viereen päätettiin jäädä yöpymään. Avonaiselta metsämaalta Myrkkyhammas löysi muutaman yrtin, jotka tunnisti parantaviksi. Niistä jauhettiin hampailla tahnaa, jota hierottiin haavoihin. Se paransi vähän oloa, ja haavat pysyivät edelleen hyvinä. Toinen tarpomispäivä takaisin olikin tapahtumarikkaampi, sillä vereltä haiseva ja pieni rottajoukko näytti melkoisen hyvältä saaliilta pienelle susilaumalla. Hullukuono äkkäsi väijyvät pedot ajoissa ja vinkui varoituksia muulle, mikä sai kuitenkin myös sudet hyökkäämään. Etenkin haavojensa kangistamat Nelisormi ja Kivikallo olivat suuressa vaarassa. Sudet ryntäsivät päälle raivokkaasti räksyttäen, ja rotat iskivät parhaansa mukaan takaisin. Kivikallo ja Nelisormi saivat molemmat puremia, mutta yksikään rotta ei kaatunut. Kaikkien järkytykseksi Hullukuono tuntui saavan jostakin aivan uutta tarmoa, sillä kolme susista kaatui tämän keihääseen, ja neljäskin haavoittui. Yhden tappoi Nelisormi haavoistaan huolimatta iskemällä otusta silmien väliin uudella vasarallaan, ja viimeisen tappoi Myrkkyhammas veitsin. Vain Kivikallon yritykset jäivät täydelliseksi tuskaiseksi huitomiseksi, vaikka rotta olikin toissapäiväisestä viisastuneena napannut maatilalta vesurin mukaansa. Ja sekös vain kyrsi lisää.
Haavat hoidettiin jälleen, niin paljon kuin Hullukuono siihen vain kykeni. Kivikallo oli saanut ikävän pureman käteen, siihen jäljellejääneeseen mutta vankkaa rottaa se ei suoranaisesti haitannut. Nelisormen saama purema olikin ikävämpi, muttei suoranaisesti kuitenkaan kaatanut. Hullukuono oli kuitenkin saanut aivan uudenlaista kunnioitusta veljiensä silmissä, eivätkä nämä varmastikaan aivan heti unohtaisi mielikuvaa siitä, kun aavistuksen mulkosilmäinen rotta survaisi keihäänsä läpi loikkaavan suden kaulasta. Ja sitten olikin enää vähänmatkaa kotiin...
((Tällainen oli rottien ensimmäinen etappi. Lisää tulee toki. Kommentteja ja muuta vastaavaa otetaan kaikin mokomin vastaan. Yllättävän hyvin selvisivät kaikesta huolimatta.))
|
|