Post by surusiipi on Oct 19, 2009 23:38:15 GMT 3
Merellä oli tyyntä ja missään ei näkynyt laivoja. Koko meri tuntui uinuvan ja lämmittelevän auringon valossa. Lähellä erään pienen saaren rannikkoa oli muutama suurempi kivi, joilla lämmitteli satunnainen lokki sekä jokin ihmisennäköinen mutta kalanpyrstön omistava nainen. Viisaimmat tajusivat varmasti tämän viettelevän näköisen tummatukan merenneidoksi. Opal makasi vatsallaan kiven lämmintä pintaa vasten, pyrstö kuitenkin vedessä ollen. Nainen ei ollut tavannut ketään muutamaan päivään ja oli siksi varsin kyllästynyt. Tuo kohotti päätään käsivarsiensa välistä ja silmäili autiota merta. Smaragdinvihreät silmät viestittivät selvää pettymystä kun ketään ei näkynyt ja myös neidon suu mutristui hieman.
Opal kääntyi selälleen ja venytteli käsivarsiaan, ojentaen kämmenensä kohti taivasta. Samalla tuo haukotteli äänekkäästi ja liikutteli pyrstöään vedessä, aiheuttaen muutamia mitättömiä aaltoja.
”Miten täällä voi olla näin.. elotonta?”, nainen kysyi nyt jo ääneen ja haraisi käsillään tummaa hiuspehkoaan. Tuo veti muutaman suortuvan pois kasvoiltaan ja suki muutenkin hiuksensa siisteiksi. Ehkäpä Fortuna voisi olla kerrankin merenneidon puolella ja tuoda jonkun hurmaavan miekkosen tänne viihdykkeeksi. Opal virnisti ajatukselle ja jatkoi venyttelyään. Tuo hipaisi käsillään kylkiään ja toi kämmenensä lopulta rinnoilleen, asettaen niitä suojaavan vaatekappaleen ojennukseen. Eihän nyt miehiä tavatessaan aivan räjähtäneeltä voinut näyttää. Nainen käännähti uudelleen vatsalleen ja painoi kyynärpäänsä kiveen, asettaen sitten leukansa käsiensä varaan. Tulisipa joku. Silmät odottaen Opal jäi tuijottamaan merta, samalla nauttien auringon lämmöstä.
# eli kuka vain Opalin seuraksi. :---) mieluisinta seuraa olisi toki miespuolinen väki, mutta kyllä naisetkin kelpaavat!
Opal kääntyi selälleen ja venytteli käsivarsiaan, ojentaen kämmenensä kohti taivasta. Samalla tuo haukotteli äänekkäästi ja liikutteli pyrstöään vedessä, aiheuttaen muutamia mitättömiä aaltoja.
”Miten täällä voi olla näin.. elotonta?”, nainen kysyi nyt jo ääneen ja haraisi käsillään tummaa hiuspehkoaan. Tuo veti muutaman suortuvan pois kasvoiltaan ja suki muutenkin hiuksensa siisteiksi. Ehkäpä Fortuna voisi olla kerrankin merenneidon puolella ja tuoda jonkun hurmaavan miekkosen tänne viihdykkeeksi. Opal virnisti ajatukselle ja jatkoi venyttelyään. Tuo hipaisi käsillään kylkiään ja toi kämmenensä lopulta rinnoilleen, asettaen niitä suojaavan vaatekappaleen ojennukseen. Eihän nyt miehiä tavatessaan aivan räjähtäneeltä voinut näyttää. Nainen käännähti uudelleen vatsalleen ja painoi kyynärpäänsä kiveen, asettaen sitten leukansa käsiensä varaan. Tulisipa joku. Silmät odottaen Opal jäi tuijottamaan merta, samalla nauttien auringon lämmöstä.
# eli kuka vain Opalin seuraksi. :---) mieluisinta seuraa olisi toki miespuolinen väki, mutta kyllä naisetkin kelpaavat!