Post by jentami on Sept 21, 2009 21:20:18 GMT 3
//Eli heitän tänne kitsunehahmollani Nomilla ( www.kahvipapuinen.webs.com/nomelefenil.htm ) roolia, saa liittyä jos haluaa. Toki yksinpeliksikin tämän voin laittaa.//
Lumen ja jään keskellä näkyi tumma hahmo. Hahmolla oli oranssinpunainen häntä, joka heilahteli puolelta toiselle hahmon kävellessä eteenpäin jäistä aavaa pitkin. Hahmo oli liian hento ollakseen raavas mies, ja tällä oli musta, pitkä viitta päällään jota koristivat hupun reunuksilla, hihoissa ja helmassa oleva turkis, joka jatkui sisäpuolella. Viitta kätki sisälleen kauniin nuoren naisen, jonka selässä oleva miekka hohti hieman hämärässä. Naisella oli selässään reppu, joka luultavasti sisälsi elämälle tärkeitä tavaroita täällä jäisellä aavalla.
Nainen jatkoi kulkuaan kohti kylää, jonka valot loistivat horistontissa. Revontulet taivaalla loivat muuttuvaa valoaan, ja se leikitteli naisen kasvoilla. Nainen tuijotti kylää kohti astellessaan, ei vilkuillut sivuilleen tai taakseen, ja jätti jälkeensä vain kylmät, pienet jalanjäljet. Lopulta tietäen, ettei saavuttaisi kylää tänä yönä, neito heitti repun selästään ja alkoi kaivaa hankea. Kaivettuaan siihen pienen, ketunmentävän onkalon nainen siirsi reppunsa onkalon ovelle ja kaivoi sitä hetkisen. Kaivettuaan esiin kuivalihaa ja muuta ruokaa tämä söi hyvällä ruokahalulla. Syötyään neito näytti miettivän hetken ja istui hyvin lähelle onkaloa.
Pian sen jälkeen näytti, kuin nainen olisi luhistunut kokoon vaatteidensa sisään. Jonkinnäköistä liikettä siellä oli, ja lopulta ketun pää kurkisti naisen vaatteiden sisältä. Kettu sai vaatteet tungettua onkaloon ja käpertyi niiden sisään sulkien silmänsä. Se ainakin pysyisi lämpimänä tämän yön. Se avasi vielä silmänsä ja tutki kaunista yötaivasta, sen tähtiä ja niitä koristavia revontulia. Sitten se sulki silmänsä, asetti päänsä tassuilleen ja nukahti.
Lumen ja jään keskellä näkyi tumma hahmo. Hahmolla oli oranssinpunainen häntä, joka heilahteli puolelta toiselle hahmon kävellessä eteenpäin jäistä aavaa pitkin. Hahmo oli liian hento ollakseen raavas mies, ja tällä oli musta, pitkä viitta päällään jota koristivat hupun reunuksilla, hihoissa ja helmassa oleva turkis, joka jatkui sisäpuolella. Viitta kätki sisälleen kauniin nuoren naisen, jonka selässä oleva miekka hohti hieman hämärässä. Naisella oli selässään reppu, joka luultavasti sisälsi elämälle tärkeitä tavaroita täällä jäisellä aavalla.
Nainen jatkoi kulkuaan kohti kylää, jonka valot loistivat horistontissa. Revontulet taivaalla loivat muuttuvaa valoaan, ja se leikitteli naisen kasvoilla. Nainen tuijotti kylää kohti astellessaan, ei vilkuillut sivuilleen tai taakseen, ja jätti jälkeensä vain kylmät, pienet jalanjäljet. Lopulta tietäen, ettei saavuttaisi kylää tänä yönä, neito heitti repun selästään ja alkoi kaivaa hankea. Kaivettuaan siihen pienen, ketunmentävän onkalon nainen siirsi reppunsa onkalon ovelle ja kaivoi sitä hetkisen. Kaivettuaan esiin kuivalihaa ja muuta ruokaa tämä söi hyvällä ruokahalulla. Syötyään neito näytti miettivän hetken ja istui hyvin lähelle onkaloa.
Pian sen jälkeen näytti, kuin nainen olisi luhistunut kokoon vaatteidensa sisään. Jonkinnäköistä liikettä siellä oli, ja lopulta ketun pää kurkisti naisen vaatteiden sisältä. Kettu sai vaatteet tungettua onkaloon ja käpertyi niiden sisään sulkien silmänsä. Se ainakin pysyisi lämpimänä tämän yön. Se avasi vielä silmänsä ja tutki kaunista yötaivasta, sen tähtiä ja niitä koristavia revontulia. Sitten se sulki silmänsä, asetti päänsä tassuilleen ja nukahti.
