Post by shard on Aug 25, 2009 18:20:11 GMT 3
Valitut Biisit:
Alice Nine: Ruri no ame (Lexin)
D Technolife: Uverworld (Cassyn)
Gackt: Last song (Umin)
Cure: Just like heaven (Jiron)
Panic at the disco: I write sins not tragedies (Yoshin)
*Jiro oli selaillut nuotteja ja näppäillyt kitaraa (ilman vahvaria tietty, äiti sai halvauksen jos harjoitteli liian kovaäänisesti huoneessaan, alkoi heti paasaamaan siitä miten täällä Japanissa kunnioitettiin naapureita, mutta seinät olivat silti ohuet eikä kannattanut olla häiriöksi kun oltiin vasta muutettu jne. jne. jne). Ehkä tämä bändijuttu saattaisi jopa onnistuak...ei nyt nuolaista ennen kuin tipahtaa hei, hullut sisarukset saattaisivat valita esiintymisasuiksi jotkut perhanan pupupuvut taikka jotain muuta kamalaa sattua vielä ihan hyvin ennen keikkaa. Siltikin, kerrankin oli muutakin tekemistä illalla kuin roikkua netissä toivomassa, että joku vanha kaveri avaisi messengerin. Nukkumaanmeno oli hieman siirtynyt, joten ankea aamuherätys oli vielä tavallistakin nihkeämpi Jiron herättyä kellonsoittoon seitsemältä aamulla. Kahdeksaksi kouluun, hyyyvin ehtii. Käy pikasuihkussa, tajua liian myöhään että kastelit hiuksetkin ja nyt ne valuvat nolosti pitkin päätä, nappaa epätoivoissasi äidin fööni ja joku hiusmuotoilutuote, suherra kamman kanssa vähän sinne sun tänne, totea saaneesi kuontalosi täysin takkuun, koe epätoivoa ja vetäydy kylpyhuoneesta hammasharja yhä suussa, palaa poistamaan hammasharja...kisko päällesi muutakin kuin bokserit (punamustaraidallinen paita pitkä paita ja mustat löysät housut), kahmi koulukirjat, kisko takki päälle jaaa.....juokse kohti bussipysäkkiä. Aamu voi alkaa!*
Tämä aamu oli hyvin perinteinen Umille. Pue päällesi, pistä hiukset, syö aamupala, ota kassi, ja istu autoon. Äiti ei ollut taaskaan ollut kotona, kun hän oli herännyt. Oikeastaan Umi oli siitä nykyisin ihan iloinen. Iloinen hän oli myös yksinäisistä illoista. Hän sai puuhastella enemmän iltaisin. Tehdä läksyjä katsella telkkaria. Soittaa pöytää vasten, vaikka siitä ei mitään ääniä kuulunutkaan. Maisemat vilahtelivat ikkunan takana ohi ja taustalla soi hiljaisesti klassinen musiikki. Ehkä pitäisi ostaa jokin syntikka ihan kotiinkin. Nyt kun oli nuotitkin millä harjoitella. tosin hän voisi jäädä koulun jälkeenkin nyt harjoittelemaan, kun ei oikein ollut Origamikerholle aikaa enää. Mutta riittäisikö se? Hiljainen huokaus ja Umi kohotti käsiään koristämään päälaen aavistuksen toiselle sivulle koottua poninhäntää, jota piti paikoillaan raskas punainen rusetti. Hiljainen huokaus. Tänään ei ollut harjoituksia. Ehkä hän voisi oikeasti käydä ostamassa sen syntikan. Tyttö puri pehmeästi peukalonsa siististi lakattua kynttä kulmat mietteliäästi kurtussa. Hän oli valinnut eilisiltana itselleen täksi päiväksi valkean pystykauluksisen paidan, jossa kauluksessa ja hihansuissa, sekä helmassa oli frillat, jotka näkyivät suloisen elegantisti viininpunaisen jakkutakin alta. Hame oli punavalko ruutuinen skottihame vekeillä. Sukat ylettyivät puolireiteen asti ja katosivat nilkkoihin asti ylettyviin kenkiin. Toinen nilkka arasti edelleen, mutta ei onneksi niin paljoa, että hän kykeni jo kävelemään ihan itsekseen kunnolla.
*Jiro ehti bussiin ja ansaitsi muutaman huvittuneen katseen kanssamatkustajiltaan. Serious case of bed head, näyttäisi ihan gootilta jos naamassa olisi valkomustat sotamaskit. Jiro ei tosin meikkausta harrasta, vaikka hiukset nyt ovatkin päättäneet leikkiä Saksikäsi-Edwardia. Kaikki kirjat mukana? Hyvä! Sitten vastustamaan halua nukahtaa ennen kuin päästään koulun pysäkille. Toisaalla kouluun kävelee moitteettoman siisti Yoshi ja läheisellä tiellä Conningsien autonkuljettaja nauttii harvinaisesta hiljaisuudesta Cassyn lukiessa aamun lehteä ja Lexin nukkuessa naama ikkunalasia vasten.*
Auto pysähtyi ja Umi vaihtoi muutaman sanan kuljettajan kanssa tämän päivän aikataulusta, ennen kuin astui ulos autosta. Hän suoristi rypyt vaatteistaan ja kokeili varovaisesti nilkkaansa. Sitten hän varmisti, että salkussa oli kaikki mukana ennen katseen siirtymistä kouluun. Pehmeä hymy nousi tytön huulille ja hän oli juuri lähtemäässä liikkeelle. "Umi-san! Ohayo!" Hän kuuli sivultaan. Hämmentynyt katse kääntyi sivulle. Pörröpäinen Sarah asteli juuri tietä pitkin häntä kohti. Tytöllä oli vahvat mustat silmämeikit ja mustan farkkutakin alla kirkkaan vihreä toppi. Kaulaansa hän oli löyhästi kietonut mustavihreän balestiinalaishuivin. Hänellä roikkui risainen musta reppu toisella olalla, ja Umi huomasi että mustien farkkujen polvet olivat revitty muodikkaasti. Eikö Sarah pukeutunut muuhun kuin mustaan? "Ohayo Sarah-san." Sarah pysähtyi Umin vierelle ja hetken aikaa tytöt vain katselivat toisiaan kumpikaan tietämättä mitä sanoa. Pian molempien huulilla oli hymy, joka purkautui nauruksi, poistaen vaivautuneen ilmapiirin.
*Conningsit purkautuvat autostaan, Cassy pikkuveljeään raahaten.* Herätyyyyyys! Kuka käski valvoa koko yön katsomassa livekonserttia tv:stä? JA mukana laulaen? Säälittävää! Aika hyvin sä kyllä selviydyt aamuaskareista puoliunessa...*Blondit hiukset säkenöivät aamuauringossa, kevyt ilmavirta liehuttelee harmaata lyhyttä vekkihametta ja hohtavan valkoinen paita, jota tummanpunainen kravatti koristaa näyttää myös hohtavan, Cassy on polvisukkiaan myöten kuin jostain koulutyttöfantasiasta, mitä nyt paidan kaula-aukko ei ole ihan niin syvään uurrettu ja hamekin on vielä säädyllisyyden rajoissa.* Kulta! Ota kaverisi jooko ja juota sille kahvia, mun pitää kiitää, nähdään välitunnilla!*Suikataan suukko ohi kävelleen Yoshin poskelle ja tuupataan Lex melkein tämän syliin, Yoshi saa onneksi pysäytettyä blondin käsivarrenmitan päähän. Lex raottaa toista silmäänsä ja mutisee jotain. Hiukset ovat pörrössä ja asuna tällä kertaa tiukat siniset farkut ja löysä sininen huppari. Jiro katselee tohinaa vähän matkan päästä väkijoukon mukana kohti koulua valuen. Pari luokkatoveria moikkaa ja pörröpää moikkailee hieman hämillään takaisin.*
"Mennäänkö?" Umi kysyy sitten Sarahilta ja tyttö nyökkää. Umi vilkaisee aavistuksen uteliaana Yoshia joka pitää Lexiä pystyssä ja hymähtää hiljaisesti. Blondi ei ollut tainnut nukkua viime yönä. Ehkä ei pitäisi onnistua harkoissa, niin nuorukainen pystyisi nukkumaan öisin? Pian Jiro saa huomata tyttökaksikon ilmestyvän molemmille puolilleen ja lähes yhtäaikaa sanovan 'huomenta'. Umi hymyili rauhallisen pehmeästi ja Sarah aavistuksen ujohkosti ja oli koko ajan asettelemassa reppuaan paremmin olkapäälleen.
*Jiron kasvoilla välähtää ujohko hymy.* Huomenta. Vältellään noita kahta jooko?*nyökätään kohti prinssi Ruususta ja tämän epäonnista taluttajaa* Muuten me joudutaan vielä Lex-tukipylväiksi tai jotain.*Yoshi huokaa syvään. Elämä on täynnä vastoinkäymisiä kun sattuu pahaksi onneksi seurustelemaan yhden Conningsin kanssa ja olemaan toisen paras kaveri.* Alahan tulla...*Tartutaan silmänsä uudelleen sulkenutta blondia hartioista ja työnnetään tätä eteenpäin. Lex ottaa tottelevaisesti pari askelta ja yrittää sitten jäädä nojailemaan koulun portaikkoa vasten. Yoshin haukansilmät tavoittavat kolmikon.* Huomenta. Tekisittekö palveluksen? Ostakaa automaatista tölkki kahvia...*Jiro kohottaa kulmiaan. Tölkki? Täällä saa kahvia tölkeissä? Jääkahvia varmaan...*
Umi naurahtaa huvittuneesti ja vilkaisee kaksikkoon nyökäten sitten. "joo, mulla ole ainakaan mitään vastaan välttelyä." Sarahin katse on suuntautunut myös kaksikkoon. "Pärjääkö ne oikeesti luokkaan asti?" Yoshin kuitenkin puhutellessa heitä portaikossa Umi nyökkää. "Kahvia? Okei. Kuumaa vai kylmää?" Salkku kohoaa aavistuksen ja Umi kaivelee muutamia kolikoita sivutaskusta kahvia varten.
Kylmää kiitos.*Kuuman kahvin tuoksu leijumassa luokassa Lexin jäljiltä saisi maikat nyrpistelemään nenäänsä ja tietty blondi saattaisi aamukoomassaan kipata kahvit rinnuksilleenkin. Lex tönitään päättäväisesti ylös portaita ja käytävään, onneksi matikanluokka on ensimmäisessä kerroksessa. Yoshi asettelee blondin nojaamaan seinää vasten ja suoristaa sitten valkoisen paitansa kaulusta. Valkoinen paita, suorat housut, hiukset siististi ja rillit tahrattomat. Yoshi näyttää mallioppilaalta huligaanien keskellä, etenkin Jiroon aamuisen nuhruiseen ja punkahtavan gootahtavaan Jiroon verrattuna.*
Umi nyökkää Yoshille ja kääntyy sitten Jiron ja Sarahin puoleen. "Te voitte kyllä varmaan mennä jo luokkaan... 'Maatti on tuolla suunnassa." Umi osoittaa aivan toiseen suuntaa kuin mihin sissällä käytävä olisi kääntynyt matikanluokkaan. Sitten tyttö lähtee kipittämään portaita reippaasti ylös askelluksessa oikean jalan arastuksen näkyen.
Sarah kääntyy Jiron puoleen pää kallellaan. "Mennäänkö?"
Joo, mennään vaan.*Jiro koettaa sormin suoristella yhtä silmiensä edessä roikkuvaa takkua, mutta luovuttaa pian. Millä tämän sotkun saa selväksi, saksilla? Onneksi kukaan ei ole sanonut mitään. Oli vilkaissut matikankirjaa (se oli onneksi englanniksi) ja laskut näyttivät vaikeilta. Kaipa niistä selviäisi, täytyisi vaan keskittyä.*
Sarah hymyilee ja nyökkää. Kulun luokkaan aikana hän seuraa Jiron takun toppuutus yrityksiä ja juuri ennen luokan ovia alkaa sitten kaivaa reppuaan. Hän vetää sieltä ulos siistin mustan kamman. "Täsä... jos sä haluut... vähän karsia." Tyttö hymyilee aavistuksen vinosti, mutta silti varsin hyväntahtoisena. Ja kuka mka sanoi, ettei pörröpäillä voinut olla huonoja hiuspäiviä mitä häh? "Tai kyl mäki voin välkällä... tai jotain... tai äh.. joo.. tosa." Tyttö ojentaa jirolle kampaa.
Umi kiiruhti automaatille, jolla ei onneksi ollut jonoa ruuhkaisella käytävällä, kun kaikki raahustivat kohti luokkia, iloisesti ja pirteästi tai väsyneesti, tai meluisasti, tai ryhmissä tai yksinään. Tyttö pysähtyi automaatin eteen ja tyrkkäsi kolikot sisään valiten kylmän kahvin. Ehkä se oli ihan hyvä vain. Lex oli näyttänyt niin nukkuvaiselta, että olisi varmaankin vain polttanut kätensä. Tyttö hymyili pehmeän huvittuneena, kun kumartui ottamaan tölkkiä laarista, johon se oli pudonut. Sitten hän lähti kiiruhtamaan takaisin portaikkoon etsimään Yoshia ja Lexiä. Tämähän oli hyvää välttelyä ja sellaista... Hyvä Umi. Tyttö pohtii laskeutuessaan portaita kohti kaksikkoa. "Tässä." ja tölkki ojennetaan Yoshille. "Myöhästytään pian tunilta..." Umi ei ollut kovin mieltynyt ajatukseen, että he myöhästyisivät natsi-maikan tunnilta.
*Jiro katsahtaa Sarahia yllättyneenä.* Vau kiitti, sattu pieni vahinko aamulla hiuksia pestessä. Mä en tiedä mitä ihmeen betonivahvennetta tää tökötti on, mutta enpä koske siihen enää…Tota…jos sä vaan viittit ja ehdit auttaa…*Otetaan kampa vastaan. Awww...goottityttö setvimässä pörröpään hiuksia, moni tyttö olisi varmaan mielellään ottanut sen duunin hoitaakseen. Yoshi kiittää kahvin toimittajaa, Umille maksettaisiin rahat takaisin seuraavalla välitunnilla, nyt piti saada pikaherätys aikaan sekunneissa ennen kuin tunti alkaisi, kovat keinot käyttöön! Napautetaan blondia luunapilla silmien väliin. Siniset silmät avautuvat hieman.* Kahvi! Nopeasti!*Lykätään avattu tölkki Lexin käteen ja mekaanisesti tämä ottaa siitä hörpyn. Ja toisen. Ja lopulta ryystää koko tölkin tyhjäksi itsekin tajuten, että nyt on pakko suorittaa. Sitten hoippumaan luokkaan silmät seisoen päässä ja haukotus toisensa perään karaten huulilta.*
Sarah naurahtaa hiukan levottomasti käsi takaraivoa entisestään pörröttämässä. "Joo.. Äiti käyttää kanssa jotain semmosia.." Sitten haalea puna kohosi Sarahin poskille silmien suurentuessa lautasiksi. "Öö... Joo.. Ei mulla.. pitäs mitään olla..."
Umi oli nostanut käden suulleen peittääkseen hymynsä, kun seurasi kaksikkoa luokkaan. Voi Lex... ekö nuorukaisen aamiaiseen sisältynyt mitään -
kofeiinipitoista?
*Kummatkin vaatetukseltaan tummanpuhuvat ilmestykset saavat kiittää onneaan, että Lex ei tällä hetkellä ole oma valpas ja rasittava itsensä, muuten ujot vilkaisut, punastuminen ja säkenöivän kankeasti lausutut lauseet saisivat blondin havahtumaan ja lausumaan kovaäänisesti muutaman kommentin parin sosiaalisista kyvyistä tai pahimmassa tapauksessa jakamaan pari neuvoa...*Ok. Kiitti.*Jiro väläyttää nopean hymyn ja on saada ulospäin heilahtavan luokan oven päähänsä kun ei tajua havainnoida ympäristöään täysillä. Kompuroidaan luokkaan jaellen tappokatseita kaikille, jotka uskaltavat nauraa kampaukselle. Lex toivoo hartaasti kofeiinin vaikuttavan pian, koska sattuu istumaan ikkunan vieressä. Istumaan...mmmm....lokoisaa....ja ikkunan pehmeä verho...kun siihen painaa pään-auuu! Yoshi istuu valitettavasti toisella puolella luokkaa (maikka ei suvaitse kavereiden istumista vierekkäin), mutta ehtii sinne kulkiessaan läjäyttää matikankirjallaan Lexiä päähän. Ystävän jalo teko, kiität minua vielä, usko pois.*
Sarah on häkeltyä Jiron nopeasta hymystä ja ehtii haalia kasvoilleen jonkin muunkin ilmeen kuin ömh... häkeltyneen ilmeen lyhyeksi sekunniksi. Tyttö jatkaa matkaansa luokan perälle. Hiljaiseen paikkaan. Hän oli kiitollinen, kun opettaja antoi hänen joka kerta muuttaessaan istumajärjestyksiä istua takana.
Umi oli istuutunut paikoilleen ikkunan viereen ja kaivanut koukkuun ripustamastaan salkustaan matikan kirjansa ja penaalin... ja nuotit. Hänelle oli tullut illalla idea päähän, mutta hän ei ollut jaksanut valvoa pistääkseen sitä ylös. Ja NYT oli aivan loistava hetki. Kunhan hän vain pitäisi paperit sujuvasti piilossa läksyjen tarkistuksen ajan. Olihan sekin tavallaan matikkaa... Piti laskea tahteja ja kaikkea.... ihan tosi...
*Jirolle osoitetaan tyhjä paikka tämän hetken haeskeltua ja punkkari istahtaa alas kaivamaan kirjoja repustaan. Skarppaat vaan vähäsen, ei matikka niin karmean vaikeaa voi olla...japanilaisen opettajan opettamana? No okei, voi se olla, mutta yritetään. Lex haroo hiuksiaan ja tukahduttaa haukotuksen. Silmät auki! Istu suorassa! Avaa kirja! Rivakasti blondi kaivaa kirjan repustaan ja läväyttää sen auki pulpetille. Japanin kieliopin siis...ei ole tainnut Lex ihan vielä täysin herätä.*
Luokka melusi tasan siihen asti, että opettaja saapui luokkaan. Umi kohotti katseensa tarkkaavaisena opettajaan ja nousi muun luokan mukana tervehtimään opettajaa ja kumartamaan tälle. "Ohayo minna..." Opettaja sanoo jylisten paksujen mursunviiksiensä alta, jotka näyttivät aavistuksen huvittavilta japanilaisen hieman tukevahkon miehen kasvoilla. Mies oli roimasti yli keski-iän jo, eikä tällä ollut enää kovinkaan montaa vuotta eläkkeelle jäljellä. Hän oli koulun Rautanyrkki! "Läksyt pöydille!" hän komentaa ja lähtee kirtämään oppilaiden keskellä tarkistaen läksyjä. Umi avaa kirjansa pöydälle ja kiireesti etsii oikean kohdan vihostaan. Opettaja aloitti aina ikkunajonosta.
*Hä, täällä pitää nousta kun opettaja tulee luokkaan? Okei, noustaan sitten. Kumarruksen Jiro kyllä missaa, kuten missaa Lexkin, blondi kun ehtii nipin napin nousta ylös oikeaan aikaan. Opettaja tarkastaa ensimmäisen uhrinsa vihkon ja siirtyy seuraavaan, johon eteneminen tyssääkin. Vihkon omistaja kun on Lex, jota maikka syvästi inhoaa. Ja niin...kyseessä on myös väärä vihko.* Conning-san! Mitä tämä on olevinaan?*Lex hätkähtää ja kumartuu katsomaan vihkoa.* Väärä kirja...hups, anteeksi vaan, tässä ne läksyt.*Leväytetään matikankirja auki ja pengotaan välistä vihkoa...joka ei löydy.* Oho...sori...hetki vaan...*Käännetään reppu nurin. Ei vihkoa.* Tuhannesti anteeksi opettaja-sama, olen unohtanut vihkoni kotiin.*Teloituskomppanian eteen raahatun syyttömän marttyyrimainen ilme naamalla Lex kohottaa katseensa opettajaan. Takarivissä Yoshi värähtää sympatiasta. Pakko katsoa muualle, kamala kohtalo.* Suoritatte perjantaina jälki-istunnon! Yhden tunnin! Läksyt valmiina siihen mennessä!*Jiro katsoo teatteria silmät suurina. Matikka on pakollinen aine, muutoin juoksisi jo luokasta karkuun.*
Monen tytön kuullessa Lexin kohtalon oli Umi huomaavinaan, että he pikaisesti sujauttivat vihkonsa laukkuihinsa, jotta kohtalona olisi päästä Lexin kanssa samaan aikaan jälki-istuntoon. Ehkä he pääsisivät pellavapään kanssa lähempiin tekemisiin ja ehkä... Umi oli näkevinään kuinka monella tytöllä käsi heilahti nopeasti suun ja nokan eteen. Henkisiä nenäverenvuotoja siis. Hiljainen huokaus, joka kuitenkin päätyi siihen, kun opettaja pysähtyy Umin vihon viereen ja poimii sen käsiinsä. "Hmm.... hmm...." mies tarkastelee vihkoa toisen kulman kohotessa, sitten se laskeutuu ja toinen kulma kohoaa vuorostaan. "En olisi ihan... näin... mutta... oikeinhan se.. on... Olette alkaneet aktiivisemmaksi Sugiru-san.... hmm hmm... tämä täytyy merkitä... muistiin hmm..." Aivan selkä suoraksi jännittynyt Umi on tuijottanut opettajaa aavistuksen kauhuissaan koko vihon tutkimisen ajan ja on helpottua saadessaan vihkonsa pöydälleen takaisin ilman yhtäkää nuhdetta. Hetkinen! Kulmat kurtistuneina umi kääntyy katsomaan jo seuraavan kohdalle siirtynyttä opettajaa. Siis mitä?
*Lex nyökkää oikeissa kohdissa nuhdesaarnaansa. Jälki-istuntoa, perhana, pelkän huolimattomuusvirheen takia. Mutta katsotaanpa valoisaa puolta...enää ei yhtään nukuta. Huokaisten istutaan takaisin paikalle ja repäistään japaninvihosta kirjoituspaperia matikanvihkoa korvaamaan. Pahin taitaa tämän tunnin osalta olla jo ohi, onneksi. Jirollahan ei ole läksyjä tehtynä, tämä kun on ensimmäinen tunti hänen kohdallaan, niinpä odotellaan omaa vuoroa vain hieman hermostuneena.*
Sarah hypistelee sormiaan hermostuneena opettajan lähestyessä jonon päätä. Katse pysyy hermostuneesti pulpetissä, vaikka hänen kovasti teki mieli raapia päätään. Hänen kohdallaan opettaja kuitenkin taas vain valittaa siitä, että laskut eivät olleet järkevässä järjsetyksessä, ja ettei vihko ollut tarkoitettu piirrustuksille vain laskemiseen. hiljainen helpottunut huokaus kulki tytön huulien välistä opettajan siirtyessä eteenpäin seuraavaan jonoon.
*Yksi kerrallaan arvioidaan jokainen oppilas lyhyellä vihkokierroksella ja osa tytöistä tosiaan saa Lexin keralla jälki-istuntoa. Yoshin vihkossa ei ole valittamista ja Jiro jätetään huomiotta kun tämä selittää tulleensa kouluun vasta. Pörröpää huokaisee helpotuksesta. Näitä läksyjä ei jätetä tekemättä tulevaisuudessa, muistetaanpa se.*
Kierroksen jälkeen opettaja asettui pöytänsä ääreen ja ilmoitti sivun, jolta opetus alkoi. Hänen äänensä jyrisi luokan ylitse voimakkaana. Tunnin alun Umi kuunteli kunnolla opetusta, mutta pikku hiljaa hyvin varovaisesti hän alkaa myös keskittyä nuotteihin varmistaen kuitenkin, että pysyi muistiinpanoissa mukana. Tästä ei varmasti tulisi kovin hyvää jälkeä, Umi huokaisee.
Alice Nine: Ruri no ame (Lexin)
D Technolife: Uverworld (Cassyn)
Gackt: Last song (Umin)
Cure: Just like heaven (Jiron)
Panic at the disco: I write sins not tragedies (Yoshin)
*Jiro oli selaillut nuotteja ja näppäillyt kitaraa (ilman vahvaria tietty, äiti sai halvauksen jos harjoitteli liian kovaäänisesti huoneessaan, alkoi heti paasaamaan siitä miten täällä Japanissa kunnioitettiin naapureita, mutta seinät olivat silti ohuet eikä kannattanut olla häiriöksi kun oltiin vasta muutettu jne. jne. jne). Ehkä tämä bändijuttu saattaisi jopa onnistuak...ei nyt nuolaista ennen kuin tipahtaa hei, hullut sisarukset saattaisivat valita esiintymisasuiksi jotkut perhanan pupupuvut taikka jotain muuta kamalaa sattua vielä ihan hyvin ennen keikkaa. Siltikin, kerrankin oli muutakin tekemistä illalla kuin roikkua netissä toivomassa, että joku vanha kaveri avaisi messengerin. Nukkumaanmeno oli hieman siirtynyt, joten ankea aamuherätys oli vielä tavallistakin nihkeämpi Jiron herättyä kellonsoittoon seitsemältä aamulla. Kahdeksaksi kouluun, hyyyvin ehtii. Käy pikasuihkussa, tajua liian myöhään että kastelit hiuksetkin ja nyt ne valuvat nolosti pitkin päätä, nappaa epätoivoissasi äidin fööni ja joku hiusmuotoilutuote, suherra kamman kanssa vähän sinne sun tänne, totea saaneesi kuontalosi täysin takkuun, koe epätoivoa ja vetäydy kylpyhuoneesta hammasharja yhä suussa, palaa poistamaan hammasharja...kisko päällesi muutakin kuin bokserit (punamustaraidallinen paita pitkä paita ja mustat löysät housut), kahmi koulukirjat, kisko takki päälle jaaa.....juokse kohti bussipysäkkiä. Aamu voi alkaa!*
Tämä aamu oli hyvin perinteinen Umille. Pue päällesi, pistä hiukset, syö aamupala, ota kassi, ja istu autoon. Äiti ei ollut taaskaan ollut kotona, kun hän oli herännyt. Oikeastaan Umi oli siitä nykyisin ihan iloinen. Iloinen hän oli myös yksinäisistä illoista. Hän sai puuhastella enemmän iltaisin. Tehdä läksyjä katsella telkkaria. Soittaa pöytää vasten, vaikka siitä ei mitään ääniä kuulunutkaan. Maisemat vilahtelivat ikkunan takana ohi ja taustalla soi hiljaisesti klassinen musiikki. Ehkä pitäisi ostaa jokin syntikka ihan kotiinkin. Nyt kun oli nuotitkin millä harjoitella. tosin hän voisi jäädä koulun jälkeenkin nyt harjoittelemaan, kun ei oikein ollut Origamikerholle aikaa enää. Mutta riittäisikö se? Hiljainen huokaus ja Umi kohotti käsiään koristämään päälaen aavistuksen toiselle sivulle koottua poninhäntää, jota piti paikoillaan raskas punainen rusetti. Hiljainen huokaus. Tänään ei ollut harjoituksia. Ehkä hän voisi oikeasti käydä ostamassa sen syntikan. Tyttö puri pehmeästi peukalonsa siististi lakattua kynttä kulmat mietteliäästi kurtussa. Hän oli valinnut eilisiltana itselleen täksi päiväksi valkean pystykauluksisen paidan, jossa kauluksessa ja hihansuissa, sekä helmassa oli frillat, jotka näkyivät suloisen elegantisti viininpunaisen jakkutakin alta. Hame oli punavalko ruutuinen skottihame vekeillä. Sukat ylettyivät puolireiteen asti ja katosivat nilkkoihin asti ylettyviin kenkiin. Toinen nilkka arasti edelleen, mutta ei onneksi niin paljoa, että hän kykeni jo kävelemään ihan itsekseen kunnolla.
*Jiro ehti bussiin ja ansaitsi muutaman huvittuneen katseen kanssamatkustajiltaan. Serious case of bed head, näyttäisi ihan gootilta jos naamassa olisi valkomustat sotamaskit. Jiro ei tosin meikkausta harrasta, vaikka hiukset nyt ovatkin päättäneet leikkiä Saksikäsi-Edwardia. Kaikki kirjat mukana? Hyvä! Sitten vastustamaan halua nukahtaa ennen kuin päästään koulun pysäkille. Toisaalla kouluun kävelee moitteettoman siisti Yoshi ja läheisellä tiellä Conningsien autonkuljettaja nauttii harvinaisesta hiljaisuudesta Cassyn lukiessa aamun lehteä ja Lexin nukkuessa naama ikkunalasia vasten.*
Auto pysähtyi ja Umi vaihtoi muutaman sanan kuljettajan kanssa tämän päivän aikataulusta, ennen kuin astui ulos autosta. Hän suoristi rypyt vaatteistaan ja kokeili varovaisesti nilkkaansa. Sitten hän varmisti, että salkussa oli kaikki mukana ennen katseen siirtymistä kouluun. Pehmeä hymy nousi tytön huulille ja hän oli juuri lähtemäässä liikkeelle. "Umi-san! Ohayo!" Hän kuuli sivultaan. Hämmentynyt katse kääntyi sivulle. Pörröpäinen Sarah asteli juuri tietä pitkin häntä kohti. Tytöllä oli vahvat mustat silmämeikit ja mustan farkkutakin alla kirkkaan vihreä toppi. Kaulaansa hän oli löyhästi kietonut mustavihreän balestiinalaishuivin. Hänellä roikkui risainen musta reppu toisella olalla, ja Umi huomasi että mustien farkkujen polvet olivat revitty muodikkaasti. Eikö Sarah pukeutunut muuhun kuin mustaan? "Ohayo Sarah-san." Sarah pysähtyi Umin vierelle ja hetken aikaa tytöt vain katselivat toisiaan kumpikaan tietämättä mitä sanoa. Pian molempien huulilla oli hymy, joka purkautui nauruksi, poistaen vaivautuneen ilmapiirin.
*Conningsit purkautuvat autostaan, Cassy pikkuveljeään raahaten.* Herätyyyyyys! Kuka käski valvoa koko yön katsomassa livekonserttia tv:stä? JA mukana laulaen? Säälittävää! Aika hyvin sä kyllä selviydyt aamuaskareista puoliunessa...*Blondit hiukset säkenöivät aamuauringossa, kevyt ilmavirta liehuttelee harmaata lyhyttä vekkihametta ja hohtavan valkoinen paita, jota tummanpunainen kravatti koristaa näyttää myös hohtavan, Cassy on polvisukkiaan myöten kuin jostain koulutyttöfantasiasta, mitä nyt paidan kaula-aukko ei ole ihan niin syvään uurrettu ja hamekin on vielä säädyllisyyden rajoissa.* Kulta! Ota kaverisi jooko ja juota sille kahvia, mun pitää kiitää, nähdään välitunnilla!*Suikataan suukko ohi kävelleen Yoshin poskelle ja tuupataan Lex melkein tämän syliin, Yoshi saa onneksi pysäytettyä blondin käsivarrenmitan päähän. Lex raottaa toista silmäänsä ja mutisee jotain. Hiukset ovat pörrössä ja asuna tällä kertaa tiukat siniset farkut ja löysä sininen huppari. Jiro katselee tohinaa vähän matkan päästä väkijoukon mukana kohti koulua valuen. Pari luokkatoveria moikkaa ja pörröpää moikkailee hieman hämillään takaisin.*
"Mennäänkö?" Umi kysyy sitten Sarahilta ja tyttö nyökkää. Umi vilkaisee aavistuksen uteliaana Yoshia joka pitää Lexiä pystyssä ja hymähtää hiljaisesti. Blondi ei ollut tainnut nukkua viime yönä. Ehkä ei pitäisi onnistua harkoissa, niin nuorukainen pystyisi nukkumaan öisin? Pian Jiro saa huomata tyttökaksikon ilmestyvän molemmille puolilleen ja lähes yhtäaikaa sanovan 'huomenta'. Umi hymyili rauhallisen pehmeästi ja Sarah aavistuksen ujohkosti ja oli koko ajan asettelemassa reppuaan paremmin olkapäälleen.
*Jiron kasvoilla välähtää ujohko hymy.* Huomenta. Vältellään noita kahta jooko?*nyökätään kohti prinssi Ruususta ja tämän epäonnista taluttajaa* Muuten me joudutaan vielä Lex-tukipylväiksi tai jotain.*Yoshi huokaa syvään. Elämä on täynnä vastoinkäymisiä kun sattuu pahaksi onneksi seurustelemaan yhden Conningsin kanssa ja olemaan toisen paras kaveri.* Alahan tulla...*Tartutaan silmänsä uudelleen sulkenutta blondia hartioista ja työnnetään tätä eteenpäin. Lex ottaa tottelevaisesti pari askelta ja yrittää sitten jäädä nojailemaan koulun portaikkoa vasten. Yoshin haukansilmät tavoittavat kolmikon.* Huomenta. Tekisittekö palveluksen? Ostakaa automaatista tölkki kahvia...*Jiro kohottaa kulmiaan. Tölkki? Täällä saa kahvia tölkeissä? Jääkahvia varmaan...*
Umi naurahtaa huvittuneesti ja vilkaisee kaksikkoon nyökäten sitten. "joo, mulla ole ainakaan mitään vastaan välttelyä." Sarahin katse on suuntautunut myös kaksikkoon. "Pärjääkö ne oikeesti luokkaan asti?" Yoshin kuitenkin puhutellessa heitä portaikossa Umi nyökkää. "Kahvia? Okei. Kuumaa vai kylmää?" Salkku kohoaa aavistuksen ja Umi kaivelee muutamia kolikoita sivutaskusta kahvia varten.
Kylmää kiitos.*Kuuman kahvin tuoksu leijumassa luokassa Lexin jäljiltä saisi maikat nyrpistelemään nenäänsä ja tietty blondi saattaisi aamukoomassaan kipata kahvit rinnuksilleenkin. Lex tönitään päättäväisesti ylös portaita ja käytävään, onneksi matikanluokka on ensimmäisessä kerroksessa. Yoshi asettelee blondin nojaamaan seinää vasten ja suoristaa sitten valkoisen paitansa kaulusta. Valkoinen paita, suorat housut, hiukset siististi ja rillit tahrattomat. Yoshi näyttää mallioppilaalta huligaanien keskellä, etenkin Jiroon aamuisen nuhruiseen ja punkahtavan gootahtavaan Jiroon verrattuna.*
Umi nyökkää Yoshille ja kääntyy sitten Jiron ja Sarahin puoleen. "Te voitte kyllä varmaan mennä jo luokkaan... 'Maatti on tuolla suunnassa." Umi osoittaa aivan toiseen suuntaa kuin mihin sissällä käytävä olisi kääntynyt matikanluokkaan. Sitten tyttö lähtee kipittämään portaita reippaasti ylös askelluksessa oikean jalan arastuksen näkyen.
Sarah kääntyy Jiron puoleen pää kallellaan. "Mennäänkö?"
Joo, mennään vaan.*Jiro koettaa sormin suoristella yhtä silmiensä edessä roikkuvaa takkua, mutta luovuttaa pian. Millä tämän sotkun saa selväksi, saksilla? Onneksi kukaan ei ole sanonut mitään. Oli vilkaissut matikankirjaa (se oli onneksi englanniksi) ja laskut näyttivät vaikeilta. Kaipa niistä selviäisi, täytyisi vaan keskittyä.*
Sarah hymyilee ja nyökkää. Kulun luokkaan aikana hän seuraa Jiron takun toppuutus yrityksiä ja juuri ennen luokan ovia alkaa sitten kaivaa reppuaan. Hän vetää sieltä ulos siistin mustan kamman. "Täsä... jos sä haluut... vähän karsia." Tyttö hymyilee aavistuksen vinosti, mutta silti varsin hyväntahtoisena. Ja kuka mka sanoi, ettei pörröpäillä voinut olla huonoja hiuspäiviä mitä häh? "Tai kyl mäki voin välkällä... tai jotain... tai äh.. joo.. tosa." Tyttö ojentaa jirolle kampaa.
Umi kiiruhti automaatille, jolla ei onneksi ollut jonoa ruuhkaisella käytävällä, kun kaikki raahustivat kohti luokkia, iloisesti ja pirteästi tai väsyneesti, tai meluisasti, tai ryhmissä tai yksinään. Tyttö pysähtyi automaatin eteen ja tyrkkäsi kolikot sisään valiten kylmän kahvin. Ehkä se oli ihan hyvä vain. Lex oli näyttänyt niin nukkuvaiselta, että olisi varmaankin vain polttanut kätensä. Tyttö hymyili pehmeän huvittuneena, kun kumartui ottamaan tölkkiä laarista, johon se oli pudonut. Sitten hän lähti kiiruhtamaan takaisin portaikkoon etsimään Yoshia ja Lexiä. Tämähän oli hyvää välttelyä ja sellaista... Hyvä Umi. Tyttö pohtii laskeutuessaan portaita kohti kaksikkoa. "Tässä." ja tölkki ojennetaan Yoshille. "Myöhästytään pian tunilta..." Umi ei ollut kovin mieltynyt ajatukseen, että he myöhästyisivät natsi-maikan tunnilta.
*Jiro katsahtaa Sarahia yllättyneenä.* Vau kiitti, sattu pieni vahinko aamulla hiuksia pestessä. Mä en tiedä mitä ihmeen betonivahvennetta tää tökötti on, mutta enpä koske siihen enää…Tota…jos sä vaan viittit ja ehdit auttaa…*Otetaan kampa vastaan. Awww...goottityttö setvimässä pörröpään hiuksia, moni tyttö olisi varmaan mielellään ottanut sen duunin hoitaakseen. Yoshi kiittää kahvin toimittajaa, Umille maksettaisiin rahat takaisin seuraavalla välitunnilla, nyt piti saada pikaherätys aikaan sekunneissa ennen kuin tunti alkaisi, kovat keinot käyttöön! Napautetaan blondia luunapilla silmien väliin. Siniset silmät avautuvat hieman.* Kahvi! Nopeasti!*Lykätään avattu tölkki Lexin käteen ja mekaanisesti tämä ottaa siitä hörpyn. Ja toisen. Ja lopulta ryystää koko tölkin tyhjäksi itsekin tajuten, että nyt on pakko suorittaa. Sitten hoippumaan luokkaan silmät seisoen päässä ja haukotus toisensa perään karaten huulilta.*
Sarah naurahtaa hiukan levottomasti käsi takaraivoa entisestään pörröttämässä. "Joo.. Äiti käyttää kanssa jotain semmosia.." Sitten haalea puna kohosi Sarahin poskille silmien suurentuessa lautasiksi. "Öö... Joo.. Ei mulla.. pitäs mitään olla..."
Umi oli nostanut käden suulleen peittääkseen hymynsä, kun seurasi kaksikkoa luokkaan. Voi Lex... ekö nuorukaisen aamiaiseen sisältynyt mitään -
kofeiinipitoista?
*Kummatkin vaatetukseltaan tummanpuhuvat ilmestykset saavat kiittää onneaan, että Lex ei tällä hetkellä ole oma valpas ja rasittava itsensä, muuten ujot vilkaisut, punastuminen ja säkenöivän kankeasti lausutut lauseet saisivat blondin havahtumaan ja lausumaan kovaäänisesti muutaman kommentin parin sosiaalisista kyvyistä tai pahimmassa tapauksessa jakamaan pari neuvoa...*Ok. Kiitti.*Jiro väläyttää nopean hymyn ja on saada ulospäin heilahtavan luokan oven päähänsä kun ei tajua havainnoida ympäristöään täysillä. Kompuroidaan luokkaan jaellen tappokatseita kaikille, jotka uskaltavat nauraa kampaukselle. Lex toivoo hartaasti kofeiinin vaikuttavan pian, koska sattuu istumaan ikkunan vieressä. Istumaan...mmmm....lokoisaa....ja ikkunan pehmeä verho...kun siihen painaa pään-auuu! Yoshi istuu valitettavasti toisella puolella luokkaa (maikka ei suvaitse kavereiden istumista vierekkäin), mutta ehtii sinne kulkiessaan läjäyttää matikankirjallaan Lexiä päähän. Ystävän jalo teko, kiität minua vielä, usko pois.*
Sarah on häkeltyä Jiron nopeasta hymystä ja ehtii haalia kasvoilleen jonkin muunkin ilmeen kuin ömh... häkeltyneen ilmeen lyhyeksi sekunniksi. Tyttö jatkaa matkaansa luokan perälle. Hiljaiseen paikkaan. Hän oli kiitollinen, kun opettaja antoi hänen joka kerta muuttaessaan istumajärjestyksiä istua takana.
Umi oli istuutunut paikoilleen ikkunan viereen ja kaivanut koukkuun ripustamastaan salkustaan matikan kirjansa ja penaalin... ja nuotit. Hänelle oli tullut illalla idea päähän, mutta hän ei ollut jaksanut valvoa pistääkseen sitä ylös. Ja NYT oli aivan loistava hetki. Kunhan hän vain pitäisi paperit sujuvasti piilossa läksyjen tarkistuksen ajan. Olihan sekin tavallaan matikkaa... Piti laskea tahteja ja kaikkea.... ihan tosi...
*Jirolle osoitetaan tyhjä paikka tämän hetken haeskeltua ja punkkari istahtaa alas kaivamaan kirjoja repustaan. Skarppaat vaan vähäsen, ei matikka niin karmean vaikeaa voi olla...japanilaisen opettajan opettamana? No okei, voi se olla, mutta yritetään. Lex haroo hiuksiaan ja tukahduttaa haukotuksen. Silmät auki! Istu suorassa! Avaa kirja! Rivakasti blondi kaivaa kirjan repustaan ja läväyttää sen auki pulpetille. Japanin kieliopin siis...ei ole tainnut Lex ihan vielä täysin herätä.*
Luokka melusi tasan siihen asti, että opettaja saapui luokkaan. Umi kohotti katseensa tarkkaavaisena opettajaan ja nousi muun luokan mukana tervehtimään opettajaa ja kumartamaan tälle. "Ohayo minna..." Opettaja sanoo jylisten paksujen mursunviiksiensä alta, jotka näyttivät aavistuksen huvittavilta japanilaisen hieman tukevahkon miehen kasvoilla. Mies oli roimasti yli keski-iän jo, eikä tällä ollut enää kovinkaan montaa vuotta eläkkeelle jäljellä. Hän oli koulun Rautanyrkki! "Läksyt pöydille!" hän komentaa ja lähtee kirtämään oppilaiden keskellä tarkistaen läksyjä. Umi avaa kirjansa pöydälle ja kiireesti etsii oikean kohdan vihostaan. Opettaja aloitti aina ikkunajonosta.
*Hä, täällä pitää nousta kun opettaja tulee luokkaan? Okei, noustaan sitten. Kumarruksen Jiro kyllä missaa, kuten missaa Lexkin, blondi kun ehtii nipin napin nousta ylös oikeaan aikaan. Opettaja tarkastaa ensimmäisen uhrinsa vihkon ja siirtyy seuraavaan, johon eteneminen tyssääkin. Vihkon omistaja kun on Lex, jota maikka syvästi inhoaa. Ja niin...kyseessä on myös väärä vihko.* Conning-san! Mitä tämä on olevinaan?*Lex hätkähtää ja kumartuu katsomaan vihkoa.* Väärä kirja...hups, anteeksi vaan, tässä ne läksyt.*Leväytetään matikankirja auki ja pengotaan välistä vihkoa...joka ei löydy.* Oho...sori...hetki vaan...*Käännetään reppu nurin. Ei vihkoa.* Tuhannesti anteeksi opettaja-sama, olen unohtanut vihkoni kotiin.*Teloituskomppanian eteen raahatun syyttömän marttyyrimainen ilme naamalla Lex kohottaa katseensa opettajaan. Takarivissä Yoshi värähtää sympatiasta. Pakko katsoa muualle, kamala kohtalo.* Suoritatte perjantaina jälki-istunnon! Yhden tunnin! Läksyt valmiina siihen mennessä!*Jiro katsoo teatteria silmät suurina. Matikka on pakollinen aine, muutoin juoksisi jo luokasta karkuun.*
Monen tytön kuullessa Lexin kohtalon oli Umi huomaavinaan, että he pikaisesti sujauttivat vihkonsa laukkuihinsa, jotta kohtalona olisi päästä Lexin kanssa samaan aikaan jälki-istuntoon. Ehkä he pääsisivät pellavapään kanssa lähempiin tekemisiin ja ehkä... Umi oli näkevinään kuinka monella tytöllä käsi heilahti nopeasti suun ja nokan eteen. Henkisiä nenäverenvuotoja siis. Hiljainen huokaus, joka kuitenkin päätyi siihen, kun opettaja pysähtyy Umin vihon viereen ja poimii sen käsiinsä. "Hmm.... hmm...." mies tarkastelee vihkoa toisen kulman kohotessa, sitten se laskeutuu ja toinen kulma kohoaa vuorostaan. "En olisi ihan... näin... mutta... oikeinhan se.. on... Olette alkaneet aktiivisemmaksi Sugiru-san.... hmm hmm... tämä täytyy merkitä... muistiin hmm..." Aivan selkä suoraksi jännittynyt Umi on tuijottanut opettajaa aavistuksen kauhuissaan koko vihon tutkimisen ajan ja on helpottua saadessaan vihkonsa pöydälleen takaisin ilman yhtäkää nuhdetta. Hetkinen! Kulmat kurtistuneina umi kääntyy katsomaan jo seuraavan kohdalle siirtynyttä opettajaa. Siis mitä?
*Lex nyökkää oikeissa kohdissa nuhdesaarnaansa. Jälki-istuntoa, perhana, pelkän huolimattomuusvirheen takia. Mutta katsotaanpa valoisaa puolta...enää ei yhtään nukuta. Huokaisten istutaan takaisin paikalle ja repäistään japaninvihosta kirjoituspaperia matikanvihkoa korvaamaan. Pahin taitaa tämän tunnin osalta olla jo ohi, onneksi. Jirollahan ei ole läksyjä tehtynä, tämä kun on ensimmäinen tunti hänen kohdallaan, niinpä odotellaan omaa vuoroa vain hieman hermostuneena.*
Sarah hypistelee sormiaan hermostuneena opettajan lähestyessä jonon päätä. Katse pysyy hermostuneesti pulpetissä, vaikka hänen kovasti teki mieli raapia päätään. Hänen kohdallaan opettaja kuitenkin taas vain valittaa siitä, että laskut eivät olleet järkevässä järjsetyksessä, ja ettei vihko ollut tarkoitettu piirrustuksille vain laskemiseen. hiljainen helpottunut huokaus kulki tytön huulien välistä opettajan siirtyessä eteenpäin seuraavaan jonoon.
*Yksi kerrallaan arvioidaan jokainen oppilas lyhyellä vihkokierroksella ja osa tytöistä tosiaan saa Lexin keralla jälki-istuntoa. Yoshin vihkossa ei ole valittamista ja Jiro jätetään huomiotta kun tämä selittää tulleensa kouluun vasta. Pörröpää huokaisee helpotuksesta. Näitä läksyjä ei jätetä tekemättä tulevaisuudessa, muistetaanpa se.*
Kierroksen jälkeen opettaja asettui pöytänsä ääreen ja ilmoitti sivun, jolta opetus alkoi. Hänen äänensä jyrisi luokan ylitse voimakkaana. Tunnin alun Umi kuunteli kunnolla opetusta, mutta pikku hiljaa hyvin varovaisesti hän alkaa myös keskittyä nuotteihin varmistaen kuitenkin, että pysyi muistiinpanoissa mukana. Tästä ei varmasti tulisi kovin hyvää jälkeä, Umi huokaisee.