Deina
Member
Posts: 1,191
|
Post by Deina on Aug 25, 2009 16:18:12 GMT 3
(No niin.. Anteeksi että kesti liian kauan tämän aloituksen kanssa, mutta en ole yksinkertaisesti ehtinyt/jaksanut olla koneella viimepäivänä. Tässä se aloitus kumminkin on, ei ehkä paras mutta kelvannee. Ja ei ole väliä miten pitkiä replyt ovat, kunhan jonkinpituisia =) )
Päivä oli hyvin lämmin ja aurinkoinen, tyypillinen kesäpäivä. Kaupungissa luontoa ei paljoakaan näkynyt, mutta pian sitä nähtäisiin ja paljon, kunhan bussi tulisi. Giselle oli ilmoittautunut vetäjäksi leirille. Tarkemminsanottuna maatila ja elämysleirille. Olihan tuolla leirillä jokin hieno nimikin, se ei vain muistunut juuri nyt naisen mieleen. No, muistuisi jos olisi muistuakseen. Giselle haroi punaisia, pitkiä hiuksiaan ja vilkuili kärsimätömänä aataminaikaista rannekelloaan. Kärsivällisyys kun ei kuulunut neidon hyveisiin..
Naisen pukeutumistyyli poikkesi hieman normaalista. Tällä oli päällä valkoinen t-paita, johon Giselle oli itse taiteillut keltaisen, kieltä näyttävän hymiön. Jalassaan tällä oli khakinväriset caprit ja sandaalit. Olkalaukkukin oli vaihtunut suureen reppuun, johon oli sullottu vaatteita, kirjoja ja muita asioita, joita viiden päivän leirillä saattaisi tarvita. Kissansa Cookien nainen oli lykännyt ystävänsä hoivoon, eiköhän se siellä pärjäisi.
Giselle oli sopinut tutun bussikuskin kanssa, että tämä noutaisi hänet, kun kaikki leirille lähtijät olisi pakattu turvallisesti autoon. Nainen itse asui ihan reitin varrella, joten hänen ei tarvinnut kävellä bussin lähtöpaikkaan.
Bussin tuttu ääni kuului ja pian tuo jo tulla rymistelikin tietä pitkin. Se ei jotenkin sopinut tänne, kaupunkiin siis, siihen se oli yksinkertaisesti aivan liian nuhjuinen ja rämisevä. Usein Giselle pelkäsi, että koko hökötys hajoaisi vielä jollain matkalla, mutta tähän mennessä niin ei ollut käynyt.
Naista jännitti hieman bussin pysähtyessä hänen eteensä, hyvällä tavalla siis. Giselle tunsi neljästä muusta ohjaajasta vain yhden, loput olivat täysin tuntemattomia. Hänestä oli kuitenkin ihanaa tavata uusia ihmisiä ja hän olikin odottanut leiriä innolla.
"No kato Gisse!" Huudahti tuttu kuski, neljänkympin hujakoilla oleva Joe. "Sinä se vain kaunistut, ei minulla sattuisi olemaan mahdollisuuksia?" Mies sanoi hymyillen kujeellisesti. "Valitettavasti ei, olet liian ikäloppu" Giselle heitti takaisin ja sai Joelta olankohautuksen. "No, aina ei voi voittaa." mies naurahti. Sellainen Joe oli, vitsiveikko, vaikkeivät kaikki tämän huumoria tajunneet. "Saitko tiedon siitä, ettei Maria tulekaan?" mies kysyi ja Giselle pudisti hämmentyneenä päätään, ei hän ollut kuullut. "Juu, hän mursi jalkansa eilen, harmillista, mutta etteköhän te nelistäänkin pärjää." Joe lohdutti. Tottakai Giselleä harmitti, Maria oli ainoa ihminen jonka hän tunsi 30 leiriläisestä ja neljästä ohjaajasta. Hän huokaisi hieman, mutta loihti hymyn naamalleen, tervehtien sitten leiriläisiä.
Giselle istui vapaalle penkille bussin etuosaan ja sitten "romu", kuten hän bussia kutsui lähti liikkeelle. Bussi olikin aika täynnä jo, vain yksi penkki hänene vieressään oli enää vapaa. Leiriläiset pälättivät innoissaan matkasta, joukkoon mahtui ihmisiä tarhaikäisistä hieman yli viisikymppisiin. Nähtävästi puheenaiheena oli majoitus ja joku ohjaaja selitti, että he yöpyisivät vanhassa maalaiskartanossa kaikki viisi päivää, mutta mikäli joku haluaisi kokeille telttailua lähimetsässä, niin sekin onnistuisi. Syntyi innostunut puheensorina, kaikki olivat hyvällä tuulella.
Tarkoitus olisi hakea vielä yksi ohjaaja, joka myöskin hyppäisi kyytiin ihan matkan varrelta. Giselle tiesi, että matka kestäisi lähes kolme tuntia ja kaivoi repustaan Kotiopettajattaren romaanin, hautautuen siihen pien korviaan myöten. Nainen oli aina pitänyt kirjoista. Hän oli niin uppoutunut kirjaan ettei edes huomannut kun jossain vaiheessa bussi pysähtyi odottamaan viimeistä ohjaajaa kyytiin.
|
|
|
Post by TomppaJr on Aug 27, 2009 16:35:41 GMT 3
Laco Janecek seisoskeli tylsistyneen näköisenä tien laidassa. "Taas yksi leiri...", hän mietti itsekseen. "Mutta tämähän täytyy ajatella niin, että tuo on mukavaa, muuten tästä ei tule yhtään mitään, ja kaikkihan sen sitten minusta huomaa, jopa lapset", Laco tuumasi ja nojasi bussipysäkin reunaan.
Jossain kauempana kuului kovaa kolinaa ja räminää, kun Joe mennä porhalsi bussillaan huudattaen radiosta täysillä jotain vanhaa iskelmää. "Tästä biisistä mä tykkään, tykkäättekö te?!" Joe karjaisi bussilastilleen. "J-joo", kuului vaimeata muminaa kauhusta jäykkien matkustajien suusta. "V-voitko ajaa vähän rauhallisemmin, olemme jo ainakin puolisen tuntia etuajassa!", Giselle huusi yli pauhaavan radion. (eikai tuo pelaaminen haittaa hahmollasi?) "Stoooooop!", huusi Joe, kun huomasi, että puuttuva ohjaaja kökötti tien reunassa. Hän teki kaamean äkkijarrutuksen ja kaikki matkustajat olivat mukkelis makkelis penkeillä ja bussin keskiosassa. "En ihan tuollaista hiljennystä tarkoittanut", Giselle mutisi Joelle hieroen vinksahtanutta selkäänsä. "Toi tossa on Laco, teidän leiriohjaajanne!" Joe kiljaisi kiinnittämättä mitään huomiota Giselleen. Hän sai vastukseksi hyväksyviä ynähdyksiä. Jostain tosin kuului huutoja "se on mun jalka, ei sun", kun leiriläiset yrittivät päästä takaisin istumaan.
Laco kapusi bussin kyytiin ja istahti Gisellen viereen. Niin matka pääsi jatkumaan, ja radiossa vaihtui kappale.
Yesterday all my troubles seemed so far away Now it look as though they're here to stay Oh, I believe in yesterday
|
|
Deina
Member
Posts: 1,191
|
Post by Deina on Sept 2, 2009 17:55:53 GMT 3
((Kyllähän Gisellellä pelaaminen kieltämättä hieman haittaa, mutta ethän sinä voinut tietää, joten saat anteeksi )) Jaahas, Joella on taas vauhti päällä, voi meitä kyydissä olevia ihmisparkoja. Giselle yritti hieman saada miestä hiljentämään vauhtia, mutta tämä vain nauroi. Vaikka toisaalta sellainen Joe oli, eikai siitä päässyt mihinkään. Gisellen selkään todella sattui aikalailla, Joen tehdessä äkkijarrutuksen. Kyytiin hyppäsi mies, iältään varmaan parikymmenen kieppeillä. Tuo tuli istumaan hänen viereensä. Giselle nyökkäsi tälle lyhyesti tervehdykseksi ja laittoi kirjan pois. Milloin hän oppisi muistamaan, ettei lukemisesta mitään tulisi bussilla matkatessa. Nainen keskittyikin tai yritti keskittyä, katselemaan maisemia, musiikin pauhatessa radiossa. Hän oli vielä hieman käärmeissään selkänsä takia. Maisemat alkoivat vinhaan vauhtiin vaihtua ja tunnit kulua. Musiikki soi ja jotkut matkustajista uskalsivat jo hieman puhuakin. Joku lapsi valitteli vatsakipua, hyvin yleistä tällaisilla pitkillä matkoilla. Bussissa oli hiostavan kuuma, ilmastointi kun oli hajonnut jo aikapäiviä sitten. "Nyt aletaan olla lähellä, enää alle puolisen tuntia", joku ohjaajista hihkaisi, kun bussi rämisteli idyllisen maalaismaiseman halki. Ohi vilahtavalla laitumella laidunsi muutama lehmä ja läheisellä pellolla ajoi farmari traktorillaan. Joka puolella oli peltoja, pikkuteitä ja maalaistaloja. Kerran Joe teki äkkijarrutuksen, välttyäkseen ajamasta kissan päälle, mutta tuon episodin jälkeen matka jatkui taas. Helmivaaran kartano kohosi pian edessä. Sinne leiriläisten oli tarkoitus majoittua. Talo oli vuokrakäytössä, siellä oli pidettyä leirejä, juhlia ja muita tapahtumia ennenkin. Rakennus oli valkoinen, kaksikerroksinen ja koristeellisen näköinen. Seiniä peittivät osin muratit, mutta se vain sopi talon imagoon. Maali oli halkeillut paikoitellen, muuten kartano oli hyväkuntoinen. Talon takana oli sankka sekametsä, toisella sivulla puutarha ja toisella sivulla taas ranta ja sauna ihan kävelymatkan päässä. Leiriläiset olivat innoissaan ja puhelivat keskenään. Pian bussi jo pysähtyikin talon pihaan ja leiriläiset sekä ohjaajat nousivat pois kyydistä. Ilmassa oli odotusta joka enteili mahdollisesti oikein mukavaa leiriä.
|
|
|
Post by TomppaJr on Sept 3, 2009 9:52:39 GMT 3
(okei, en enää pelaa hahmollasi Helmivaarassa konkkaronkkaa vastassa seisoi vanhahko pariskunta ja epämääräinen kasa eläimiä. Oli kanoja, kissoja, koiria, lehmiä, hevosia, lampaita ja kaikkea muuta mitä maalaistalossa voikaan olla. "Morjens vaan leiriläiset!" Nainen hihkaisi "Mie oon Laura O'Tool ja toi on mun ukko, David, tervetuloo Helmivaaraan", hän jatkoi mukavalla maalaiskorostuksella. "Tää leiri ei tuu olemaan mikään löhöloma, vaan työ pääsette tekemmää kaikkee mitä maalla kuuluuki tehä! Te jouvutte esimerkiks hoitaan elukoita ja siivoomaan taloo!" David jatkoi innoissaan. Hienojen ladyjen ilmeet kertoivat selvästi: "MINÄKÖ joudun likaamaan käteni, eikö täällä ole yhtään hovimestareita?!". Laco oli tottunut kotonaan työntekoon, joten häntä ei hirvittänyt. Laura ja David veivät matkalaiset sisään maalaistaloon ja omiin pikku kammareihinsa joissa oli vain kaksi sänkyä (mahdollisuus lastenvuoteisiin), vaatelipasto ja pikkuinen kaappi. Suurin osa leiriläiset eivät olleet enää yhtään innostuneita. Täälläkö he asuisivat seuraavat kaksi kuukautta? (eikö tuo olisi ihan mukava leirin pituus? <- toi ei kuulunu sitten tarinaan ) Seuraavaksi oli vuorossa huoneiden jako. Laco ja Giselle olivat samassa huoneessa ja kaksi muuta ohjaajaa toisessa. Perheet jakautuivat aika tasan ja kaikki pääsivät jo tunnin päästä tutustumaan maalaismaisemaan. Pihapiiriin kuului päärakennus, jossa Davidin ja Lauran mukaan vain nukuttiin yöt ja joskus syötiin. Kaikki muu tehtiin pihalla. Suuren pihan oikeassa ylänurkassa oli talli, jossa sai ratsastaa ja hoitaa hevosia. Tallin vieressä oli suurta laidunmaata jossa hevosia käyskenteli parhaillaankin. Muutamat pikkutytöt olivat ihan täpinöissään, eivätkä malttaneet enää yhtään odottaa kierroksen loppua, vaan tahtoivat mennä hoivaamaan ja ratsastamaan. Hevosten vieressä taasen oli lampaita ja niille oma laidun. Lampaat tosin olivat kaikki sisällä. Lehmät oli sijoitettu lampaiden viereen oikeaan alakulmaan. Kierros jatkui seuraavaksi kanalaan, joka oli kiinni kartanossa. Kanalan vieressä oli ulkovessat (joita samaiset hienot ladyt karsastivat), pitkä rivi, ainakin viisitoista. Kun talosta käveli vasemmalle, näki vain suuren pihan, jossa oli jos jonkinmoista vehjettä, trampoliinia, keinuja, jopa pikkuinen muoviuima-allas. Myös grillikatosta ja halkovajaa löytyi. Esittelyn jälkeen kaikki saivat mennä tekemään mitä halusivat. Osa meni sisälle tekemään ruokaa Lauran johdolla, osa häipyi hoitamaan hevosia, muutamat jopa tahtoivat lypsää lehmää. Hienot ladyt pinkoivat korkokengillään äkkiä sisään. Ties mitä bakteereja ulkona oli.
|
|
Deina
Member
Posts: 1,191
|
Post by Deina on Sept 4, 2009 20:23:46 GMT 3
(Kaksi kuukautta on ihan hyvä =) Kamalan pitkä, mutta hyvä )
Giselle oli innoissaan, talon pariskunta vaikutti oikein mukavalta ja maatilan työt eivät kuulostaneet pahalta. Tosin joitain leiriläisiä asia kauhistutti. Gisellen isovanhemmat asuivat maalla, ja Giselle oli jo polvenkorkuisesta ipanasta lähtien rakastanut olla mummin ja papan luona. Oli ollut ihanaa ajaa lehmiä hakaan, etsiä kissanpentuja ja varastaa herneitä naapurin pellosta. Ja juosta karkuun syli täynnä herneitä, naapurin heristäessä kiukkuisena talikkoa.
Sisällä talossa oli oikein kotoisaa, vaikka huone jonne hän ja Laco majoittuisivat olikin pieni. Talossa oli suuri oleskelutila,jota hallitsi jyhkeällä olemuksellaan vanha takka. Keittiö oli maalaismainen, uunikin varmaan jo antiikkia. Ruokailutila oli tilava, ja sinne oli sijoitettu monta pöytää, niin että suuri määrä ihmisiä mahtuisi ruokailemaan samaan aikaan.
Kun kaikka paikat oli esitelty, sekä leiriläisillä että ohjaajilla oli aikaa liikuskella mielensä mukaan. Ensimmäinen päivä olisi ympäristön tutkiskelua ja vapaa-aikaa, vasta seuraavana alkaisivat työt. Giselle oli sopinut toisen naisohjaajan kanssa, että hän opettaisi tai ainakin yrittäisi opettaa ihmisiä lypsämään lehmiä. Homma tosin edellytti heräämistä siinä aamu viideltä, mutta tuskimpa se haittaisi, olihan Giselle tottunut heräämään aikaisin. Hyvällä tuurilla aamiaiselle saataisiin ihan lypsytuoretta maitoa.
Giselle käveli ajatuksiinsa vaipuneena kiertelemässä talon ympäristössä ja päätyi istumaan vanhaan, puusta roikkuvaan keinuun. Hän veti puhdasta maalaisilmaa sisäänsä ja hymyili itsekseen, sulkien silmänsä hetkeksi. Jossain suriri kimalainen ja linnunlaulu kaikui välillä puista. Muuten oli ihanan rauhallista. Nainen murehti jo nyt sitä hetkeä kun leiri loppuisi..
|
|
|
Post by TomppaJr on Sept 5, 2009 10:01:31 GMT 3
Laco käveli pitkin suurta pihaa. Kaikki tuntui niin tutulta. Tällaisessa ympäristössä hän oli kasvanut, kaikki oli samanlaista kuin heidän kotitalossaan. Eläimiä, ulkohuussit, jonkinlaiset pikkuiset pellot, omenapuita, ja kaikkea mitä vaan maalaistalossa voi olla. Laco ei vounut kuvitellakaan, että tämä leiri olisi loppujen lopuksi näin mainio.
Laco asteli suureen kartanoon sisälle ja käveli läpi olohuoneen, jossa huomio kiinnittyi suureen takkaan. Seuraavaksi hän asteli keittiöön, jossa onnettomat kaupunkilaistollot olivat onnistuneet kärventämään kesäkeiton. Laura tosin oli taivaanlahjana tullut paikalle ja pelasti tilanteen. Hymähdellen Laco siirtyi takaovesta takaisin pihalle, ja näki naisen istumassa riippukeinussa omissa ajatuksissaan. Hän käveli naista kohti ja tervehti ystävällisesti. "Hei, mitäs sinä täällä yksin istuskelet? Onko sinulla vai jotain huolia?" Laco sanoi juuri sellaisella äänellä, mikä saa nauramaan. Ei siinä mitään korostusta eikä mitään ole, hänen äänensä sen tekee, hieman lapsellinen, korostava s-kirjain, yhdistettynä hymyileviin kasvoihin. Ei siihen muuta tarvitakaan, että saa ihmiset hyvälle tuulelle...
(sori vähän lyhyt pelaaminen...)
|
|
Deina
Member
Posts: 1,191
|
Post by Deina on Sept 7, 2009 15:55:01 GMT 3
(Minulta tulee nyt hyvin lyhyttä, ei inspiraation puutoksen vaan lyhyiden yöunien jälkeen. Anteeksi)
Giselle ei huomannut Lacoa ennenkuin tämä puhui. Nainen hätkähtikin rajusti, avaten samalla silmänä. Sitten hän rauhoittui kun huomasi tulijan olleen Laco. "Ei minulla huolia ole." hän sanoi ja hymyili hieman. "Maaseudulla on vain niin ihanaa istua juuri tällaisessa vanhassa keinussa, ympärillä hiljaisuus, ilman kaupungin ahdistavaa melua. Liitytkö seuraan?" Giselle kysyi, ja osoitti toista puussa olevaa keinua. "Emme ole tainneet edes esittäytyä ja ihmekös tuo, onhan tässä ollut kaikenlaista säpinää. Olen Giselle." nainen sanoi ja ojensi kätensä. "ja kuten varmaan huomaat, melkoinen hölöttäjä."
|
|
|
Post by TomppaJr on Sept 8, 2009 18:59:30 GMT 3
(joo ei haittaa mitään Laco istui Gisellen viereen puun juurelle ja kätteli tätä. "Minä olen Laco. Ja muuten, et sinä mikään hölöttäjä ole, näetpähän joskus kun minä pääsen vauhtiin... Innostun, muutun punaiseksi ja heiluttelen käsiäni raivokkaasti", Laco hekotti ja molemmat nauroivat. Laco vaihtoi asentoa niin, että näki peltoa simänkantamattomiin ja auringon laskemassa hiljalleen puiden taakse. Lacolle tuli heti mieleen ne päivät, kun hän oli aivan pieni. Silloin hän istui omalla pihallaan rakkaan Bruno-koiransa kanssa katselemassa auringon laskemista pellon taa. Auringonlaskun jälkeen Laco jäi aina makoilemaan tuoksuvaan nurmikkoon rapsuttelemaan koiraa ja tutkimaan pikkuöttiäisiä. Ja jossain vaiheessa hänen äiti kutsui Lacoa sisään syömään iltapalaa ja nukkumaan. Kuin taikaiskusta kuului maatalon ovelta "Tulkkoo syömmöö kesäkeittoo!", Laurahan siellä vain huusi, mutta tuo ääni toi vielä enemmän muistoja mieleen. Lacon äidin kesäkeitto oli maaiilman parasta, ja sitä hän teki melkein aina, ja tekee vieläkin. Aina kun Laco on kylässä kotona, äiti seisoo hellan vieressä ja keittelee kesäkeittoa. "Tule", Laco sanoi Gisellelle ja lähti kävelemään kohti taloa. (muuten, jos joskus kutsun Lacoa Timiksi, se johtuu, että eräässä roolipelissä hahmoni nimi on Tim )
|
|
Deina
Member
Posts: 1,191
|
Post by Deina on Sept 11, 2009 13:16:12 GMT 3
Giselle hymyili itsekseen kun Laura huusi syömään. Kesäkerittoa, koskahan sitä oli viimeksi tullut syötyä? Okei, taisi olla viimekesänä, mummi kun oli nuorekas ja jaksoi puuhailla keittiössä. Vaikka alkoi sitäkin jo vanhuus vaivata, mutta aina se jaksoi lapsenlapsilleen ja lapsilleen ruokaa laittaa.
Giselle lähti kävelemään ripeästi Lacon perässä kohti taloa. Miksi tuo mahakin oli alkanut metelöidä noin? Kuulosti kuin siellä pitäisi kymmenpäinen kollikuoro mouruamiskonserttiaan. Nainen ei ollut huomannut edes olleensa nälkäinen.
Jo eteiseen kantautui ihana tuoksu ja iloinen puheensorina. Kun Giselle käveli ruokailutilaan, hän näki että suurin osa leiriläisistä istui jo pöydissä, osa oli vielä vasta tulossa.
Hän istui lähimpään pöytään, jossa jo valmiiksi istivat muut ohjaajat, lukuunottamatta toista naisohjaajaa, varmaan tämä oli paimentamassa loppuja leiriläisiä sisään. Pikkuhiljaa väki alkoi ammentaa kesäkeittoa lautasilleen. Jokaiseen pöytään oli tuota kattilallinen tuota herkkua. Luaralla oli varmaan ollut iso työ sen valmistamisesta, mutta tuo oli sentyyppinen naisihminen, että luultavasti vain nautti keittiössä hääräämisestä. Pian Giselle itsekin otti keittoa lautaselle ja maistoi hetken kuluttua. Hyvää oli, tuli mummin tekemä keitto mieleen.
|
|
|
Post by TomppaJr on Sept 12, 2009 11:18:47 GMT 3
"Odotellaas vielä vähäseen" Laura tokaisi kun kaikki jo kuolasivat herkulliselta tuoksuvaa soppaansa. "Kaekki ei oo vielä paekalla, esimerkiks tuo Delloreen (ohjaaja) ja Edwarsin perhe puuttuu, missäköhää hyö luuraa?" Laura rupatteli ja taputteli jalallaan maata. Juuri samalla hetkellä sisään ryntäsi Delloreen ja kiljaisi "Karju on irti!" ja kaikki lähtivät äkkiä metsästämään isoa sikaa, joka vauhkona säntäili ympäri pihaa. Edwarsien nuorin lapsi Andreas itki talon nurkalla ja perheen isä Ronnie yritti saada possua kiinni. Äiti Johanna ja vanhin tyttö Denise menivät lohduttamaan Adreasta. David käveli varmin askelin suurin karjun luokse ja hyppäsi sen päälle. Niin tilanne saatiin hoidettua ja kaikki pääsivät syömään. "Anteeksi äiti, että mä avasin sen possun portin. Se vaan näytti niin kivalta ja mun oli pakko kokeilla mitä tapahtuu jos mä avaan sen..." Andreas selitti nyyhkyttäen.
Kun kaikki olivat sisällä, päästiin viimein syömään. Keitto oli kaikista todella hyvää ja iloinen rupattelu toi tunnelmaa. Laura paransi vähän tulta, jotta sisälle saataisiin lisää lämpöä. Ohjaajat (Laco, Giselle, Delloreen ja toinen miesohjaaja Georgius, eli tuttavallisemmin Georgie) miettivät kuumeisesti huomista ohjelmaa, kai sitä jotain pitäisi järjestääkin, kun vain kaksi viikkoa tätä leiriä kestää. (joo, ei tästä tule yhtään mitään jos leiri kestää kaksi kuukautta, pelaisimme tätä vielä kolmen vuoden päästäkin... Joten lyhensin sitä vähän, ei kai haittaa... Eli tämä oli nyt ensimmäinen päivä ja "huomenna" alkaa toinen kaikkiaan neljästätoista päivästä, okei?)
Kesäkeiton syönnin ja mukavan rupattelun jälkeen olikin aika tehdä kaikki iltatoimet ja mennä pikku hiljaa unten maille.
|
|