jentami
Member
From now on, we are enemies. You and I.
Posts: 85
|
Post by jentami on Aug 10, 2009 16:45:21 GMT 3
((Eli aloitan nyt tämmöiseen puistoon vaikka, voidaan tästä sitten siirtyä mihin haluaa )) Komea, pitkä haltiamies seisoskeli puiston penkin vierellä katulamppuun nojaten. Mies katseli ympärilleen kiinnostuneena, ja kuunteli muutaman kouluikäisen lapsen leikkejä. - Et sinä voi sanoa noin, kun tämä juuri sanoi niin! Lapset saivat aikaan pienen riidan, ja mies naureskeli näiden aikuisen mielestä huvittavalle kinalle. Mies kaiveli taskujaan ja löysi näpistämänsä suklaapatukan ja söi sen. Ei hän haluaisi varastaa, mutta mitenkä tässä hullussa maailmassa muutenkaan selviää? Mies kohautti olkiaan ajatuksissaan ja siirtyi penkille istumaan. Pian tämä komea nuorimies alkoi vihellellä itsekseen ja vilkaisi kirkkaalle taivaalle. Mies hymähti ja otti yhden nuolen viinistään. - Hei katso, tuolla miehellä on jousipyssy! nuorempi poika kuiskasi vanhemmalle. Mies kuuli sen ja hymyili heille. *Ehkä hekin jonain päivänä kehittyvät paremmaksi kuin minä.. Niinkuin varmaan kehittyvätkin. Vaikka myönnän minä olevani jo melko hyvä, sanoihan opettajanikin että olen hänen veroisensa jo näin nuorena.* Mies ajatteli ja tarkkaili poikien tekemisiä. Pian pojat jo lähtivät ja mies jäi yksin. Tummahiuksinen nuorukainen siveli nuolta ja nautti sen sileästä pinnasta, kauniin värisistä sulista. Mies otti taskustaan savukeaskin ja sytytti yhden. Katsellen taivaalle ja pikkuhiljaa poltellen mies odotteli päivää käynnistyväksi, ihmisiä tavattavaksi. ((Semmonen tällä kertaa ))
|
|
|
Post by emily on Aug 10, 2009 18:06:49 GMT 3
Emily käveli katuja pitkin sinne ja tänne, hänen ajatuksensa virtailivat siellä ja täällä, hänen menneisyydessään, kaikissa tapahtumissa, mitä oli lähiaikoinakin tapahtunut. Tyttö huokaisi. Hän tuijotti katua jalkojensa alla. Hän ei katsonut lainkaan etteensä, siihen suuntaan mihkä kulki, joten ei ollutkaan ihme, että hän sitten törmäsikin johonkuhun.
'' Hei varo vähän ääliö '' Kuului kiukkuinen ääni. Emily nielaisi, siinä se taas oli, hän oli ollut taaas huomaamaton. Tyttö nosti katseensa ylös vihaisiin silmiin. '' A-Anteeksi, E-ei ollut tarkoitus. '' tyttö änkytti. '' En vain huomannut sinua. '' Emily katsahti ympärilleen nielaisten uudelleen. Poika ilmeisesti kuului johonkin jengiin. Koko jengi piiritti häntä nyt.
''ET HUOMANNUT?!'' Vihainen poika huudahti. '' Et vain katsonut eteesi. Ja katso, sotkit paitani. '' poika jatkoi. '' Saat maksaa tämän.''
Emily nielaisi. Nopeasti tyttö lähti juoksemaan. Hän tunkeutui tunkeutui kahden pojan välistä, jotka yrittivät estää häntä. Tyttö juoksi minkä jaloistaan pääsi. Hänen ei edes tarvinnut vilkaista taakseen tietääkseen, että jengi seurasi häntä, huutaen kaikkea ja nimitellen tätä. tyttö tuli pian puistoon.
Yhtäkkiä Emily tunsi kompastuvansa ja lensi rähmälleen maahan. Hän puri huultaan kivusta samalla kun kyyneleet nousivat hänen silmäkulmiin. '' Siinähän sinä olet. '' Kuului vihainen ääni hänen vierestään samalla kun käsi tarttui häneen veti ylös kovaakouraisesti.
|
|
jentami
Member
From now on, we are enemies. You and I.
Posts: 85
|
Post by jentami on Aug 11, 2009 0:22:25 GMT 3
Mies ryhdistäytyi penkillä kuullessaan ensin keveitä juoksuaskelia, sitten raskaampia ja kaikenlaisia nimittelyjä. Mies nousi seisomaan ja kurtisti kulmiaan nähdessään nuoren, noin itsensä ikäisen tytön juoksevan pakoon isoa jengiä miehiä. Tai pojilta ne oikeastaan näyttivät.
Haltia aavisti tytön olevan pulassa, ja nähdessään kaunottaren kaatuvan rähmälleen ja jengin pomon tarttuessa häneen, Endron sisällä leimahti. Endro vetäisi salamannopeasti viinistään nuolen ja ampui keveän nuolen matkaan. Se lävisti pomopojan paidan kainalon kohdalta, tarkoituksella. - Jätä tyttö rauhaan, Fick. Endro lausui matalalla, rauhallisella äänellä. Tämä jengin pomo alkoi nauraa ja kiristi otettaan tytöstä, huutaen vihaisella äänellä: - Tämä hutsu tässä sotki paitani! Katso, se on pilalla.. Ja nyt sinun nuolesikin.. Pojan ilme oli näkemisen arvoinen. Endro virnisti pikaisesti ja asetti uuden nuolen jousipyssyynsä.
- Sinulla on tasan viisi sekuntia aikaa irroittaa tyttösestä ja painua helvettiin näköpiiristäni, tai takaan että seuraava nuoli ei mene ohi. Ja kaverisi varmasti seuraavat perässäsi pois täältä, ettei tule turhaan reikiä vaatteisiin. Mies sanoi jämäkällä äänellä joka ei antanut vaihtoehtoja. Endro jännitti nuolen ja kohdisti sen pojan otsaan kävellessään vielä hieman lähemmäs.
Poika mutisi jotain käsittämätöntä, jota Endro ei kuullut, ja huikkasi sitten muille. - Painutaan vittuun täältä, tää on joku hullujenhuone! Eikä tää lutka oo mein arvonen, lähetää menee! Poika luikki siis jengeineen häntä koipien välissä pois puistosta.
Endro asteli tytön luokse, asetteli nuolen takaisin viiniinsä ja heitti jousipyssyn olalleen. Komea, tummahiuksinen haltia otti kaunottaren käden omaansa ja suuteli sitä, virnistäen sitten. - Tämäkö on se kohta, jossa minun kuuluisi kysyä 'mitä sinun kaltaisesi kaunis nainen tekee tällaisessa paikassa'? Endro ryhdistäytyi ja hymyili tytölle. - Olethan kunnossa? Mies tarkkaili tytön kauniita kasvoja ja tunsi halua silittää tämän sileää poskea. Endro näki parhaaksi esitellä itsensä. - Nimeni on Endro. Entäs sinun, jos saan udella? Endro vinkkasi silmää. Ehkä tästä tulisi hyvä ystävyys, tai ehkä jopa romanssi, mistä sitä tiesi.
|
|
|
Post by emily on Aug 11, 2009 22:19:34 GMT 3
Emily katsoi poikiin peloissaan. Hän puri huultaan pojan otteen kiristyessä hänen kädessään. Tyttö käänsi katseensa Endroon tämän puuttuessa tilanteeseen. Tämä osoitti poikia kohti jousipyssylla, joka sai tytön enemmän pelkäämään, hän ei halunnut mitään pahaa tapahtuvan, tai että kenellekkään kävisi mitenkään.
Emily hätääntyi vielä enemmän Endron ampuessa häntä pitelevää paikaa. Lopulta kumminkin pojat päättivät lähteä pois, katsoivat varmaan parhaakseen tehdä niin. Tyttö huokasi hieroen kättään, jossa oli punertava kohta.
Emily katsoi Endroa tämän tullessa hänen luo ja perääntyi muutaman askeleen. Tyttö ei keriinnyt vetään kättään pois kun mies suuteli sitä. Tyttö ei sanonut miehelle mitään, kun tämä aloitti puhuun. '' O-olen'' tyttö vastasi hiljaa toisen kysymykseen. Hänen äänensä oli täynnä pelkoa.
'' Mi-minä... Mi-minun....'' Emily aloitti ääni täristen. '' Minun pitää mennä....'' tyttö sanoi kääntyen ja lähtien juokseen pois niin lujaa kuin pääsi. Hän ei antanut jalassaan olevan haavan haitata juoksua.. Päästyään kotiinsa tyttö sulki oven nopeasti perässään ja laittoi sen visusti lukkoon.
|
|
jentami
Member
From now on, we are enemies. You and I.
Posts: 85
|
Post by jentami on Aug 12, 2009 20:02:16 GMT 3
Endro kohotti kulmiaan hämmästyneenä tytön ollessa selvästi peloissaan, ettei peräti kauhuissaan. Mies katsoi tytön perään tämän juostessa pois. - Hei odota, en minä tarkoittanut.. Endron huuto vaimeni loppua kohden. - ..mitään pahaa.
Mies huokaisi ja palasi takaisin puiston penkille istumaan. Tämä pudisteli päätään. *Halusin vain auttaa tyttöä.. Kai hän ymmärsi väärin aikeeni.* Endro katsahti suuntaan, johon tyttö oli kadonnut.Sitten takaisin eteensä. Endro heitti päänsä taakse ja huokaisi, nousten seisomaan ja lähtien kävelemään tytön perään. - Minun on pakko selittää hänelle.
|
|
|
Post by emily on Aug 12, 2009 21:07:50 GMT 3
Emilyn sydän hakkasi tuhatta ja sataa. Se oli inhottava tunne. Tyttö nojautui lukittua ulkoovea vasten. Hän yritti henkittää syvään yrittäen rauhoittaa sydämensä hakkaamista, mutta se ei vain tuntunut loppuvan. Se tuntui vain alkavan hakkaamaan lujempaa.
Emily kuuli pihalta askelia ja tämä haju, oli sama kuin sillä miehellä siellä puistossa, ei kai se vain, oliko se seurannut häntä. Mitä se halusi hänestä? Tyttö siirtyi pienesti ikkunaa kohti katsoen siitä ulos. Kyllä se todella oli se.
Emily vetäytyi takaisin oven taakse piiloon vajoten maahan istualleen. '' Älä tule tänne, älä tule tänne...'' tyttö hoki hiljaa ääneen. Hän tunsi sydämensä hyppivän melkein kurkkuun asti ja pelon kyyneleet nousivat hänen silmäkulmiinsa. Nyt se tuli tappaan hänet, ei, hän ei halunnut kuolla vielä, ei vielä.
|
|
jentami
Member
From now on, we are enemies. You and I.
Posts: 85
|
Post by jentami on Aug 12, 2009 21:45:07 GMT 3
Endro asteli hieman epävarmana lähestyessään asuntoa. Mies kurtisti kulmiaan hieman ja asteli ovelle. *Tämän on pakko olla hänen asuntonsa.. Hän ei olisi ehtinyt noihin muihin.* Endro harppasi ovelle ja koputti varovasti, mutta kuuluvasti. - Hei tyttönen, oletko siellä? Haltiamies odotti vastausta. - Halusin vain kertoa etten aikonut sinulle pahaa, tarkoitukseni oli auttaa sinut Fickin ja hänen jengin käsistä.. Toivottavasti edes asut täällä ja kuulet.. Endro vaikeni. Ehkä tyttö ei haluaisi nähdä häntä, jos kaunotar vaikka vihaisi häntä. Lähinnä pelolta se oli kylläkin vaikuttanut..
- Ei sinun tarvitse minua pelätä. Ei sinun tarvitse pelätä ollenkaan. Lähden pois nyt, toivottavasti olet kunnossa.. Endro asteli taaksepäin ja kääntyi lähteäkseen, huikaten olkansa yli: - Heipä hei, neitokainen. Muista että minuun voisit.. Endro vaikeni vaivautuneena. - ..luottaa. Haltia nosti päänsä ja käveli pois tunkien kädet taskuihinsa. Mies kulki kulmat kurtussa vähän matkaa ja istui taas penkille. Ehkä hän vielä tapaisi jonkun mukavan ihmisen.
Endron ajatukset harhailivat tyttöön jatkuvasti, ja varsinkin tämän eksyneeseen katseeseen. *Asuukohan hän yksin? Miksi hän on niin pelokas?* Tumma, komea mies mietti päänsä puhki.
|
|
|
Post by emily on Aug 16, 2009 20:20:22 GMT 3
Emily jäykistyi kuullossaan oveen koputettavan. Hän pysyi paikallaan pidättäen pelokkaana henkeään ja yrittäen olla hiiren hiljaa. Hän esitti, ettei ollut kotona. Tyttö kuunteli miehen sanoja. Tämä vaikutti kiltiltä, mutta ei sitä tiennyt, jos tämä esitti. Tyttö oli kokenut sen niin monta kertaa kun joku läheinen pettää, joku johon on luottanut. Hän ei halunnut kokea sitä uudelleen, ei enään. Se sattui, sattui todella paljon. Hän oli satuttanut itsensä niin monta kertaa, ettei enään halunnut sitä.
Emily tunsi miehen lähtevän ja uskalsi taas hengittää. Varovasti jalat täristen hän nousi seisoon ja vilkaisi ikkunasta pihalle. Yhtäkkiä tyttö taittui melkein kaksin kerroi yskien tuskaisena. Voi ei, voi ei. Hän oli unohtanut ottaa tabletin. Tyttö ryntäsi keittiöön yskien. Hän availi kaappeja ja penkoi niitä nopeasti. Missä se oli? Misä se oli? Sen oli pakko olla täällä, aivan pakko. Pian hän löysikin pienen tabletti purkin ja otti sieltä tabletin ja laittoi sen suuhunsa ja nielaisi sen ottaen vettä päälle.
Emilyä heikotti. Hän tärisi kauttaaltaan, kun hän otti lasin ja otti siihen vettä ja alkoi juomaan sitä. Lasi tippui tytön käsistä lattialle rikkuen ja yhtäkkiä tyttö kaatui maahan pyörtyneenä.
//Sori kun on keestänyt. On ollut vähän kiireitä, kun lukio alko niin täytyy kaikkii kirjoi hankkia ja muut. Yritän nyt skarpata. Ikuto käski kertomaan, että vastaa luultavasti peliinne huomenissa, kun ei tänään pääse koneelle.//
|
|
jentami
Member
From now on, we are enemies. You and I.
Posts: 85
|
Post by jentami on Aug 16, 2009 21:32:52 GMT 3
Haltia oli kävellyt jo jonkin matkaa, mutta tarkan kuulonsa ansiosta kuuli talossa ensin lasin rikkoutuvan ja sitten vaimean tömähdyksen. Hiljaisuus. Linnutkin läheisissä puissa vaikenivat kuin pyytäen häntä menemään sisään. Mies harppasi ovelle takaisin ja kokeili oliko se lukossa. Ovi pysyi tiukasti kiinni. Mies kiersi talon ympäri ja tuli takaovelle, joka oli auki. Mies riuhtaisi oven nopeasti auki ja harppasi sitä seuraavalle ovelle. Huone, jossa Endro oli, oli jonkinnäköinen kodinhoitohuone. Uusi ovi oli lukossa, mutta sen sai repäisemällä auki. Endro nosti katseensa ovenkahvasta ja näki tytön tuupertuneena lattialle. Endro käveli tämän luokse jottei hän taas säikkyisi. Endro kyykähti tämän viereen ja kokeili sykettä. Heikko, mutta tuntui. Mies oli huolissaan ja katseli ympärilleen. Rikkoutunut lasi ja vesilätäkkö, jonkinlainen pilleripurkki lattialla. Endro pudisti päätään ja nosti tytön käsivarsilleen ähkäisten hieman. Mies asteli sohvan luokse ja asetteli tytön siihen. Sitten tämä harppasi jääkaapille ja otti sieltä mehua mukiin, tunki mukin mikroon ja toi pian lämmintä, makeaa mehua tytön eteen pöydälle. Endro tiesi, että se rauhoittaisi tätä hieman. Endro asettui istumaan tytön vierelle tuolille ja varmisti, että tyttö hengitti ja oli hyvässä asennossa. Endro kurtisti kulmiaan huolissaan siitä, mitä tytölle oli käynyt ja miten tämä reagoisi Endron paikallaoloon. ((Juu ei mitään Ymmärrän kyllä, itselläkin lukio alkoi... Juu, ja selvä homma ))
|
|
|
Post by emily on Aug 16, 2009 22:22:13 GMT 3
Emily ei ollut kovinkaan tietoinen siitä, että joku oli tullut hänen taloonsa ja kantoi hänet sohvalle. Hän ei ollut tietoinen mistään ulkopuolisesta. Muutaman minuutin päästä tyttö alkoi kumminkin heräillä. Ensimmäisenä hän tunsi päässä jyskyttävän kivun, makean lämpimän mehun hajun ja sitten. Mikä tämä oli? Joku oli hänen vieressään. Mutta kuka? Miten se oli päässyt sisälle taloon?
Emily raotti varovaisesti silmiään säikähtäen. Se oli se.. Se oli se sama mies. Mitä se oikein halusi hänestä? Miksi se oli täällä? Tyttö aukaisi silmänsä katsoen peloissaan mieheen.
''Mi-Mi-Mitä sinä täällä teet? Miten pääsit sisälle?'' Emily kysyi ääni täristen. Hän nousi istualleen ja perääntyi sohvan nurkkaan mahdollisimman kauas miehestä. '' Mitä sinä haluat?'' Tyttö jatkoi. '' Älä tule lähemmäs tai..tai..tai... Soitan poliisille'' Tyttö sanoi.
|
|
jentami
Member
From now on, we are enemies. You and I.
Posts: 85
|
Post by jentami on Aug 24, 2009 21:05:09 GMT 3
Endro näki kauniin tyttösen avaavan silmänsä, ensin pikkuhiljaa ja sitten auki rävähtäen. Neitokainen kyseli miten hän pääsi sisälle. - Tulin tuosta ovesta. Uloimmainen ovi oli auki, ja sisin oli helppo avata. Korvaan tietysti lukon.. Minä kuulin kuinka pyörryit, ja minun... oli pakko tulla katsomaan oletko kunnossa. Sitten näin sinut makaamassa lattialla ja.. Pelästyin niin paljon. Oletko kunnossa? Tarvitsetko jotain? Endron silmistä näkyi tämän herkkä ja rakastava luonne. Komean, tumman haltiamiehen silmistä kuvastui myös huoli, ja hieman myös uteliaisuus.
Huomatessaan neidon peräytyvän, Endro työnsi tuoliaan taaksepäin, ehkä hieman liian voimakkaasti. Endron silmät levisivät ja tämä kaatui neidon olohuoneen lattialle tömähtäen. - Oww.. Endron pöllämystynyt, huvittavan näköinen olemus nousi kaatuneen tuolin takaa. - Minä haluan auttaa, höpsö. Et voi paeta kaikkia ihmisiä koko elämääsi, täällä on hyviäkin tyyppejä. Auh, mutta nyt minun täytyisi päästä ylös. Endro ähisi, mutta oli sotkeutunut tuoliin. Mies tuhahti ja jäi aloilleen vilkaisten tyttöä nolona. - Ei minulle normaalisti näin käy..
Endro kuuli tytön kieltävän häntä tulemasta lähemmäs. - Miten voisinkaan? Olen totaalisesti jumissa, tästä ei paljoa mihinkään lähdetä.. Äläkä ole huolissasi, neitoseni. Olen ihan kunniallinen mies ja.. Endro oli yrittänyt nousta seisomaan, mutta yllätys yllätys, ei onnistunut. Vaan romahti takaisin istumaan. - Auh! Olin sanomassa etten satuttaisi sinua. Auta nyt vähän.. Endro mökötti hiukan aikaa kunnes alkoi nauramaan omaa tarttuvaa, iloista nauruaan.
((Anteeks kauheesti kun kesti niin kauan D:))
|
|
|
Post by emily on Sept 3, 2009 17:02:10 GMT 3
Emily tuijotti pelokkaan, mutta silti vihaisen näköisenä toista. Nopeasti toinen nousi sohvalta ja koppasi käteensä nopeasti käteensä jotain pidempää. Käteen osui tällä kertaa hiilihangon tyyppinen esine. Tyttö nosti sen pelokkaana ilmaan valmiina puolustautuun jos olisi tarvis.
'' Kuulit?! '' Emily kysyi ihmeissään. '' Miten niin kuulit?! Sinähän...'' Tyttö jatkoi. '' En tarvitse sinulta mitään. Haluan vai että lähdet pois...'' tyttö sanoi hiljentäen loppua kohden.
Emily säikähti kun mies yhtäkkiä nousi ylös tuolilta ja kaatui sitten lattialle. Tytön silmät olivat puristuneet kiinni ja hän odotti iskua. Sitä ei kumminkaan tullut. Tyttö raotti toista silmäänsä hieman huomaten maassa olevan miehen. Toinen puhui hänelle jotain ja pyysi auttamaan.
Emily tuijotti miestä epäröiden mitä tekisi. Lopulta hetken ajan päästä hän otti muutaman epäröivän askeleen toista kohti, mutta muuttikin mielensä yhtäkkiä ja juoksi huoneesta pois. Ulko-ovi kolahti auki ja sitten kiinni tytön häippästessä talosta. Hän juoksi katua pitkin minkä jaksoi, eikä uskaltanut katsoa taakseen.
//sori hei kauheesti, että mulla vuorostaan kesti. On ollut niin kamalasti kiireitä koulussa//
|
|
jentami
Member
From now on, we are enemies. You and I.
Posts: 85
|
Post by jentami on Sept 3, 2009 22:31:23 GMT 3
//No problem Ymmärrän kyllä// Endro kohotti kulmiaan ja oli hyvin hämmentyneen näköinen tytön lähes suuttuessa ja alkaessa huutaa hänelle. Tytön eräänlainen kysymys, 'miten niin kuulit' jäi soimaan miehen päässä ja tämä sulki silmänsä. Peitti normaalia pidemmät korvansa ja odotti kunnes kysymys lakkasi soimasta hänen päässään, kunnes sen ivallisuus haihtui. Tämä äänen ivallisuus oli luultavasti Endron omaa ajattelua, sillä tätä oli pienestä pitäen syrjitty korviensa takia, ainahan erilaisia kiusataan. Tytön lausuessa ettei hän tarvitsisi Endrolta mitään ja halusi tämän poistuvan, mies avasi silmänsä ja tuijotti tuolia johon oli sotkeutunut. Endro alkoi kärsivällisesti selvittää itseään irti. Juuri ennen kuin tyttö juoksi pois, tämä asteli hieman lähemmäs ja Endro sanoi: - Kuuloni on hieman parempi kuin joillakin.. Ehkä siksi kuulin. Olin tuossa puiston penkillä melko lähellä. Yhtäkkiä neitokainen kuitenkin käännähti kannoillaan ja juoksi pois. Endro katseli tämän perään pidättäen henkeään, ja henkäisi ulos vasta ulko-oven paukahtaessa äänekkäästi kaksi kertaa. - Onpa hänellä temperamenttia. Endro nousi ylös pudistellen päätään ja pyyhki tomua vaatteistaan. Sitten tämä kävi lukitsemassa kodinhoitohuoneen ulko-oven ja jätti keittiön pöydälle kirjeen. "Et tunne minua, mutta voin vakuuttaa, ettei minulla ole eikä ole ollut mitään aikomuksia satuttaa sinua. Jos lakkaisit koko ajan juoksemasta karkuun minulta, voisimme ehkä tutustua.. Ihmettelen miten olet koskaan voinut tutustua nykyisiin ystäviisi? No jaa. Jos kaipaat minua,löydät minut Sinisen Tähden majatalosta. Liikun myös tällä seudulla paljolti. Pidä huolta itsestäsi, Terveisin Endro." Sulkuihin mies vielä lisäsi, että 'mies joka tällä kävi tänään' ja laittoi päiväyksen. Mies taittoi paperin ja laittoi siihen päälle 'Neidolle'. Sitten Endro asteli kadun puoleiselle ikkunalle, avasi sen raolleen jotta tyttö pääsisi siitä sisään ellei hänellä ollut avainta mukana. Sitten Endro asteli ulko-ovesta.
|
|
|
Post by emily on Oct 3, 2009 11:25:03 GMT 3
//Sori ihan kauheesti, kun en ole vastaillut. On ollut niin paljon mietittävää ja muita tärkeitä juttuja, etten ole keriinnyt panostaa kaikkiin peleihin//
Emily juoksi minkä jaksoi. Hänen täytyisi päästä pois kaupungista hetkeksi. Siellä oli aivan liikaa porukkaa, ja häntä ahdisti, häntä ahdisti toden teolla. Hänen salaisuutensa oli melkein paljastunut. Ei, hän ei voisi elää enää jos joku tietäisi sen salaisuuden. Hänen täytyisi muuttaa taas pois, mutta silti, sekään ei tulisi auttamaan loppujen lopuksi. Hänet löydettäisiin ja tapettaisiin. Lyötäisiin iso paksu keppi sydämmeen. Hän joutuisi ikuiseen kadotukseen. Ei, ei hän halunnut sinne. Hän ei halunnut kuolla vielä, vaikka parempihan se voisi olla, ei tarvitsisi kitua täällä ja miettiä tälläisiä ajatuksia. Tyttö näki päässään mielikuvan, jossa ihmisjoukko hyökkäisi hänen kotiinsa, hänet vangittaisiin ja tapettaisiin ja poltettaisiin yksin roviolla.
Emily yritti puristaa päätään poistaakseen kaikki inhottavat ja ahdistavat ajatukset pois. Silti hänen päähänsä jäi edelleen se mielikuva, jossa häntä tapettiin.
Emily pysähtyi päästyään kauemmas kaupungista. Hän oli tullut metsän laidalle. Tyttö tuijotti synkkää metsää jokseenkin hieman pelokkaan oloisena. Ehkä hänen olisikin hyvä palata, oli alkanut jo hämärtääkin. Tästä ei hyvä tulisi, ei tulisi. Emily kuuli rasahduksen metsästä ja otti pelokkaan askeleen taaksepäin. Hän kääntyi ja oli juuri säntäämässä karkuun kun käsi tarttui häneen tiukasti ja hänen kiljaisunsa tukahdutettiin. Tyttö yritti hädissään rimpuilla vapaaksi mutta turhaan. Ote ei irronnut, se ei irronnut. Nyt se tuli, nyt hän kuolisi.
|
|
jentami
Member
From now on, we are enemies. You and I.
Posts: 85
|
Post by jentami on Oct 4, 2009 21:14:56 GMT 3
Endro mietiskeli tyttöä kävellessään kohti Sinisen Tähden majataloa. Tämä katseli auringonlaskua ja sitä seuraavaa tummansineä taivaalla, ja pian muutamia tähtiä alkoi ilmestyä. Haltiamies käveli majatalon ohi ajatuksissaan. Tästä tuntui ettei kaikki ollut oikein, jokin oli muuttunut. Missä tai mikä, sitä mies ei tiennyt.
Tämä pyyhkäisi hiussuortuvan pois kasvoiltaan ja huokaisi, jatkaen askellustaan. Pian kaupunki jäi taakse, ja yön pimeys kietoi miehen vaippaansa. Hyvän hämäränäkönsä ansiosta mies uskalsi jatkaa kävelyään metsään ja jatkoikin melko pitkälle. Tämä pysähtyi kuullessaan kahdet askeleet, sitten jotakin kenties taistelun ääniä. Mies kurtisti kulmansa mutta jatkoi matkaa päättäen ettei puuttuisi toisten asioihin.
Hetken käveltyään Endrosta alkoi kuitenkin tuntua hyvin oudolta, ja tämä palasi paikalle jossa äänet oli kuullut. Eihän siellä mitään ollut, ja näin pimeässä ei Endronkaan hämäränäöstä ollut apua erottaakseen jalanjälkiä. Mies päätti palata valoisalla, mutta tunsi jonkilaista epämukavaa oloa.
|
|