|
Post by umbrella on Aug 2, 2009 11:26:41 GMT 3
Hiljaista. Hyvin hiljaista. Keskiyö eikä kukaan uskalla astua hautuumaalle Vampyyrien tai muiden pimeän olioiden takia. Hautuumaan reunalta kuitenkin kuuluu vaimea portin narahdus. Ruosteisesta portista astuu tummiin pukeutunut tyttö, joka on piilottanut tummat sippensä viitan kätköihin. Tyttö ei ole normaali ihminen vaan korppi demoni nimeltä Umbrella. Hän kulkee päättäväisin askelin kohti hautuumaan toista reunaa valmiina manaamaan demonin jos joku häntä häiritsisi. Kun hän pääsee pienen kiven luo, joka on sammaleen peitossa Hän kyykistyy ja ottaa sammaleen pois haudan tekstin päältä. "Demoni, joka kuoli rakkaidensa tähden" Umbrellalle nousee pala kurkkuun ja kyyneleet alkavat valua hänen silmiltään kun hän lukee tuon lauseen uudestaan ja uudestaan. "Isä", hiljaiset sanat kokoontuvat tytön huulille. Hetken oltuaan Umbrella nousee ja jatkaa matkaansa vielä syvemmälle hautuu maalle ja pysähtyy taas uuden haudan eteen. Haudan edus oli täynnä heiniä, jotka Umbrella nyhti pois. "Kaunis oli linnun lento mutta metsästäjä ampui ja vain sulka jäi liitämään meidän sydämmimme" Umbrella alkoi taas itkeä. "Äiti, miksi minulta vietiin kaikki niin nopeasti pois?" Umbrella kysyy hiljaa ja katsoo sumein silmin hautaa.
|
|
|
Post by umbrella on Sept 2, 2009 19:33:09 GMT 3
Umbrella laskeutui hitaasti polvilleen ja hänen käsiinsä ilmestyy raudasta taottu outo symboli. Hän laskee sen varovasti maahan ja alkaa kuiskia lotsun sanoja. Pian hänen käsiensä väliin ilmestyy tumma pieni demoni. Demoni viiltää tytön käteen haavan. Umbrella jatkaa loitsunsa lukemista, kadottaa demonin ja tiputtaa verta rautaiselle merkille, joka on alkanut hohtaa punaisena. Umbrella sanoo loitsun viimeiset sanat ja punainen hohde katoaa. Merkistä alkaa nousta savua. Savu muodostaa hitaaasti ihmisen muodon. Ensin hahmon kasvot eivät näy mutta nopeasti ne paljastuvat. Naisen kasvoiksi, jotka hymyilevät lempeästi. Savusta muodostunut nainen on hyvin saman näköinen Umbrellan kanssa ja kyykistyy nyt tämän viereen. "Iltaa tyttäreni", nainen sanoo sametinpehmeällä äänellä. "Äiti", Umbrella kuiskaa vaisusti ja yrittää estää kyynelien virtaamasta poskiaan pitkin. "Aikaa ei ole paljon mutta minun on kerrottava sinulle jotain, joka on pysynyt sinulta salassa jo monta vuotta, jotain mikä liittyy perheeseemme", nainen sanoi hätäisesti aivan kuin peläten, että yhteys katkeaisi minähetkenä hyvänsä.
|
|