Deina
Member
Posts: 1,191
|
Post by Deina on Jul 19, 2009 19:54:43 GMT 3
Taksi tuli Damienin onneksi pian, joten hän sai muuta ajateltavaa kuin oman typerän käytöksensä. Damien näki Elenan istuvan taksin etupenkille, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäi takapenkki Ashleen vieressä. Mies situikin taakse, joskin vieäkin hieman nolona, muttei onneksi enää tomaatinpunaisena. Minne oli kadonnut se joka tilanteessa rauhallisena pysyvä, mietiskelevä, hieman erakkokin nuorukainen..
"Onpas neidille käynyt kurjasti, arvelen että sairaalalle päin ajetaan. Kaikkiko sinne menette?" Kysyi taksikuski, kiltin oloinen keski-ikäinen nainen, joka oli luultavasti nähnyt monia pahemmassakin kunnossa olevia asiakkaita. Damien vastasi myöntävästi tälle ja niin lähdettiin matkaan.
Damien ei oikein osannut muuta tehdä kuin pyöritellä peukaloitaan ja miettiä minne silmänsä ripustaiso. Kylläpä hän oli omituiseen tilanteeseen itsensä tunkenut. Kai sitä pitäisi sentään esittäytyä, mies tuumi kuitenkin ja osoitti puheensa molemmille naisille. "Emme ole tainneet vielä edes esittäytyä, vaikka olemme törmänneet toisiimme kahdesti tämän illana aikana. Minä olen Damien", hän sanoi. Noitakin sanoja oli kumman vaikea saada suusta ulos, vaikka Damien oli yleensä hyvinkin sanavalmis. Ja koko lause kuulosti kumman kliseeltä. Äsh, miksi kaikki meni ihan nurinkurin?
|
|
|
Post by emily on Jul 19, 2009 23:49:36 GMT 3
Ashlee katsoi Damieniin tämän tullessa istumaan hänen viereensä. Hän käänsi katseensa pois päin, kääntäen sen kumminkin taksikuskin suuntaan tämän sanoessa jotain. Hän oli aikeissa vastata, mutta Damien kerkesi ennen häntä.
Elena vilkaisi Damienin ja Ashleen suuntaan hymyillen pienesti. '' Olen Elena.'' Nainen vastasi Damienille. Hän vilkaisi Ashleen suuntaan.
'' Ashlee....'' Ashlee esitteli itsensä. Hän tunsi itsensä jotenkin vaivautuneeksi. Kaikki olivat lähteneet hänen kanssaan sairaalalle, vaikka heidän ei olisi tarvinnut. Damien vieläpä lupautui maksamaan matkat.
Ashlee huokasi. Häntä pyörrytti. Hän oli menettänyt verta, ja hän oli lyönyt päänsä aika kovaa maahan ja puuhun. Kyynärpäätäkin särki vietävästi ja siitä vuoti verta. Tyttö puristi kätensä nyrkkiin yrittäen pitää itsensä tajuissa, mutta se tuntui kamalan vaikealta.
Loplta Ashleen silmät sulkeutuivat ja tämä '' kaatui'' nojaamaan päällään Damienin olkapäähän tajuttomana.
|
|
Deina
Member
Posts: 1,191
|
Post by Deina on Jul 21, 2009 0:09:12 GMT 3
Damien hymyili hieman naisten esiteltyä itsensä eikä tuntenut enää itseään yhtä pöhköksi kuin hetki sitten.
Hän katseli vähän väli Ashleen suuntaan huolestuneena. Ei tuolla hengenhätää ollut, oli poliisi sanonut, mutta oli kai Ashlee kuitenkin menettänyt jonkin verran verta ja heikossa kunnossa.
Asia sai vahvistuksen kun Ashlee kaatui nojaamaan vasten Damienin olkapäätä. Ensimmäinen reaktio mieheltä oli lievä punastus ja sitten huoli. Vaistomaisesti hän kokeili naisen pulssia tämän ranteesta ja totesi helpotusekseen sen olevan normaali. Varmasti koko ilta oli ollut shokki molemmille naisille ja varsinkin Ashleelle, joka oli saanut puukon kylkeensä.
"Perillä ollaan." Ilmoitti kuski pian ja tosiaan, he olivat jo sairaalan etuovilla. Damien kaivoi varovasti lompakon taskustaan ja maksoi matkan. "Odotan kyllä että saatte neidin sisälle asti." Sanoi kuski.
"Ashlee, kuuletko sinä? Olemme perillä, heräähän." Damien sanoi hiljaa ja ravisteli Ashleeta hyvin varovasti. Jos tämä ei virkoaisi, niin sitten hän vaikka kantaisi naisen sisään, eihän matkaa ollut ensiapuun kuin parikymmentä metriä.
|
|
|
Post by emily on Jul 21, 2009 12:32:32 GMT 3
Elena katsahti takapenkille päin huolestuneen näköisenä Ashleen vajotessa tajuttomaksi. Naine puristi huomaamattaan kätensä nyrkkiin hermostuneena. Ennen kuin hän huomasikaan, he olvat tulleet sairaalalle. Nainen käänsi katseensa takapenkin suuntaan nousten itse autosta pois.
Ashleen päässä jyskytti, hänen päätään särki sairaasti. Tyttö vajosi pimeyteen, samaan painajaiseen kuin joka yö. Tytön ilme näytti tuskaiselta tämän ollessa tajuton. Yhtäkkiä tyttö tunsi Damienin pienen ravistelun ja raotti silmiään vähän. Hän katsahti miehen suuntaan jotenkin surullisella ja tuskaisen sekaisella ilmeellä sulkien silmänsä uudelleen.
Elenan huoli vain kasvoi Ashleen herätessä ja nähdessään tämän tuskaisen ilmeen. Samassa tyttö vajosi tas tajuttomaksi. Nainen aukaisi Damieni puoloisen oven. '' Saatko kannettua hänet sisälle?'' nainen kysyi, jäämättä kumminkaan odottamaan vastausta, hän meni sairaalan ovelle ja aukaisi sen Damienille, joka luultavasti sitten kantoi tytön sisälle, josta tämä sitten otettiin ensiapuun.
Elena huokaisi jääden istuun odotushuoneen penkille. Hän tuijotti maata hermostuneena ja huolestuneena. '' Tämä on ihan minun syytäni, jos olisin sanonut Ashleelle ettei tämän tarvitse tulla saattamaan minua, tätä ei olisi tapahtunut. '' Nainen sanoi hiljaa. '' Hänellä on jo muutenkin niin vaikeaa. Hänen vanhempansa kuolivat kun hän oli pieni, eikä hänellä ole yhtään sukulaisia. Hänellä ei varmaan ikinä ole vapaa aikaa, hän työskentelee koko ajan pärjätäkseen, joko kahvilassa tai kaupassaan. Ja vaikka hän on mukava, kiltti ja ystävällinen, hän on silti aina melkein yksin, ja hän on jotenkin surullinen koko ajan...'' Nainen puhui melkein kuin itsellensä.
|
|
Deina
Member
Posts: 1,191
|
Post by Deina on Jul 21, 2009 14:26:33 GMT 3
Damien huokaisi ja katsoi Ahleeta hieman huolissaan. "Kyllä minä saan, ei hätää." vastasi Damien Elenan kysymykseen. Hän otti tytön hyvin varovasti syliinsa ja nousi sitten autosta, kiittäen taksikuskia. Damien kantoi Ashleen ensiavun aulaan, josta hoitaja pian noukki tämän paareille ja vei huoneeseen vähän matkan päässä. "En usko että hänen yilansa on vakava, luultavasti tyttö kuitenkin kärsii verenhukasta. Ilmoitamme teille heti kun hän herää." sanoi tuo hoitoalan ammattilainen ja Damien nyökkäsi.
Mies meni istumaan odotushuoneen penkille Elenan viereen. "Ei se sinun syysi ole, siis se mitä tapahtui. Jos jotain voi syyttää niin sitä, joka ystävääsi puukotti. On halpamaista tehdä niin. Mikään ei oikeuta siihen" Damien sanoi Elenalle lohduttaakseen tätä edes hieman. "Vanhempien menetys on kamalaa, tiedän sen itsekkin. Omani kuolivat tulipalossa, kun olin kolmen vanha. Ja kärttyinen mummoni joutui kasvattajakseni."Damien lisäsi loppuun ja hymyili hieman. Mummo olikin ollut aika tapaus... "Mitä tulee sukulaisiin, niitä minulla on ihan liikaa ja ne käyvät vähän väliä ovella koputtelemassa. Kyselevät, että olenkos jo morsianta löytänyt tai valittavat että olen hunsvotti, elelen kuulemma väärin ja minun pitäisi tehdä töitä perinnöstäni huolimatta. Olenhan minä tehnytkin välillä, mutta eivät ne sitä usko." Damien huomasi vuodattavansa. "Yleensä en ole näin puhelias, anteeksi jos hölisin liiaksi." Hän naurahti."Kun olen huolissani, joko vetäydyn itseeni tai pulisen kuin papupata." Hän lisäsi ja mietti mielessään, miten Ashlee voi.
|
|
|
Post by emily on Jul 21, 2009 16:44:12 GMT 3
Elena katsahti Damienin suuntaan tämän puhuessa. Hän kuunteli miehen puhtta hiljaisena. Damienkin oli näköjään menetänyt vanhempansa. Hän itse ei ollut menettänyt vanhempiaan, mutta hän pystyi kuvittelemaan miltä tuntui menettää heidät. Se on varmasti kamalaa.
'' Ei se mitään...'' Elena sanoi Damienille tämän pahoitellessa sitä, että oli puhunut liikaa. Hän itse puhui aina melkein liikaa. '' Kiitos kun olet ollut kiltti ja ystävällinen Ashleelle. '' Nainen sanoi. Hän oli todella kiitollinen, että mies kohteli tätä hyvin. '' Muut pelkäävät ja yleensä karttavat häntä. ''
'' Ashlee tuli tänne kun hän oli pieni. Hän asui aiemmin jossan kauempana olevassa kylässä, mutta yhtenä päivänä kaikki kyläläiset, hänen vanhempansa ja sukulaisensa katosivat. Kaikki paitsi hän. Sen jälkeen hän lähti kylästänsä ja tuli tänne ja aloitti tekemään työtä pärjätäkseen. '' Elena kertoi. Hän ei tiennyt kiinnostiko miestä tämä asia yhtään, mutta hän halusi toisen tietävän asian, sillä Ashlee ei sitä itse varmaan kertoisi. '' En tiedä pitääkö asia ihan paikkansa, mutta niin olen kuullut. '' Nainen jatkoi. '' Kaikki pelkäsivät häntä ja karttoivat häntä siinä pelossa että katoaisivat myös. He kai luulevat, että Ashlee olii syynä kylänsä katoamiseen. Yritin joskus jutella hänen kanssaan, mutta vanhempani kielsivät minua. '' Nainen jatkoi edelleen. '' Eikä hän muutenkaan paljon jutellut, hän ei kertonut paljon itsestään, kuten ei nytkään. Jos häneltä kysyi jotain, että kuka hän on tai mistä hän on tullut tai mitä hänen kylällensään tapahtui, hän ei vastannut. Hän oli hiljainen ja hyvin pelokas silloin. Ei hän kyllä nytkään paljon puhu mitään. ''
'' Vaikka vanhempani kielsivät minua, yritin silti olla hänen kanssaan, en pystynyt katsomaan vain vierestä kun hän oli yksin, ja muut haukkuivat, kiusasivt ja kohtelivat häntä huonosti. '' Elena sanoi. '' Luulen, että jotkut ihmiset vieläkin pelkäävät häntä sen takia mitä hänen kylälleen tapahtui. Mutta hän ei ole paha ihminen, ei todellakaan.'' Nainen sanoi ja lopetti puhumisen. Hän ei tiedä miksi kertoi toiselle Ashleesta, mutta jostain syystä hän kertoi. Nainen vilkaisi toiseen surullisen näköisenä.
|
|
Deina
Member
Posts: 1,191
|
Post by Deina on Jul 25, 2009 1:32:24 GMT 3
Damien kuunteli Elenaa tarkasti tämän puhuessa Ashleen menneisyydestä. Tottakai ihmiset pelkäsivät, kun jotain selittämätöntä tapahtui. Ja aina kaikelle piti keksiä syy tai ainakin epäilys. Sellaisia ihmiset vain nyt olivat sattuneet olemaan kautta vuosisatojen, vaikkapa noitavainoista tähän päivään saakka. Eivät ilkeyttään, ainakaan useimmiten, vaan sen takia, että ihmissydän oli taikauskoa ja epäluuloa täynnä.
"Ihmiset ovat aina olleet sellaisia." Damien sanoi ajatuksensa ääneen. "Kun jotain tapahtunutta ei pystytä järjellä selittämään eikä löytämään syytä, ainakin yksi syntipukki pitää löytää. Ja pelko astuu mukaan kehiin. Katoaminen on sama kuin kuolema, mielestäni. Koskaan ei voi tietää, mikä odottaa sen jälkeen kun emme ole täällä enään. Ajatus siitä, että kylällinen ihmisiä katoaa tuosta vain taivaantuuliin on vain yksinkertaisesti liian vaikea sulatettavaksi." Hän jatkoi ja katsoi Elenaa.
"Mutta silti, pelossaan ihminen on typerä. Miten kylän katoaminen voisi olla yhden ihmisen, varsinkaan nuoren tytön aikaansaama? Paksukalloisimmakin pitäisi tietää, että tuskin näin on." Mies sanoi hieman kulmiaan kurtistaen. " Sinä et ole ennakkoluuloinen ja oletettavasti olet lojaali ja hyvä ystävä, josta Ashlee saa olla ylpeä." Damien sanoi vilpittömästi ja hymyili Elenalle. Hän ei tiennyt miksi tämä oli puhunut ystävästään hänelle niin paljon, mutta arvosti myös naisen rehellisyyttä. Ja kai tämä oli myös huolissaan ystävästään? Kun oli surullinen, huolissaan tai peloissaan, usein huomasi vuodattavansa lähes mitä tahansa vaikkapa ventovieraalle..
Ashleesta puheenollen, mitenköhän hän voi, mietti Damien vielä mielessään.
|
|
|
Post by emily on Jul 25, 2009 10:33:19 GMT 3
Elena jäi tuijottamaan vaitonaisena odotushuoneen lattiaa. Hän ei enään keksinyt mitään puhuttavaa. Vähän väliä nainen vilkaisi kelloa. Se alkoi näyttämään jo aika paljon, ei sillä, että hänellä mihkään kiirus oli mutta muuten. Elena huokaisi hiljaa. ''Mitenköhän Ashlee voi? '' nainen ajatteli vilkaisten huoneen suuntaan, jonne tyttö oli viety, huolestuneena.
Tuntui kuluvan vielä ikuisuus ennen kuin hoitaja tuli heidän luo. '' Voitte mennä hänen luo. Hänen pitäisi herätä pian. '' Hoitaja sanoi, ei mitenkään erityisesti hymyillyt toisille vaan häipyi heti pois saatuaan kerrottua asiansa. Tämä käyttäytyi ihan kuin ei olisi pitänyt näistä.
Elena katsahti hoitajan perään jokseenkin hieman hämmentyneenä hoitajan käytöksestä. Nainen hymähti ja nousi ylös penkiltä mennen huoneeseen, jossa Ashlee oli.
Ashlee makasi hiljaa vuoteella. Hän näytti hyvin rauhalliselta. Hiljalleen hän rupesi heräämään. Tämä raotti silmiään varovasti katsoen ympärilleen. Hän huomasi Elenan oven suussa.
|
|
Deina
Member
Posts: 1,191
|
Post by Deina on Aug 4, 2009 21:55:39 GMT 3
((Noniin, ensinnäkin anteeksi pitkästä tauosta, on ollut paljaon puuhaa ja ropecon. Ja anteeksi myös lyhyestä replystä, ei hirveästi inspannut, mutta en halunnut tämän jämähtävän.))
Damien hieman hätkähti kun paikalle ilmestynyt hoitaja ilmoitti Ashleen heräilevän ja että he voisivat mennä hänen luokseen. Tuo sanoi sanottavansa toki hyvin ammattimaisesti, mutta miehelle jäi sellainen ikävä tunne että tämä ei pitänyt heistä.
Hoitajan viiletettyä korot kopisten pois näköpiiristä Damien kurtisti kulmiaan. Huono päivä, kenties? Hän kohautti itsekseen olkiaan ja seurasi sitten Elenaa Ashleen huoneelle.
Damien pysähtyi oven suuhun Elenan viereen ja pieni ystävällinen ja iloinen hymy nousi miehen kasvoille Ashleen avatessa silmänsä. Damien käveli naisen vuoteen viereen. Pieni huoli paistoi miehen katseesta. "Hei Ashlee." Hän sanoi. "Mikä on olosi? Elena ja minä olemme olleet hieman hermona, mutta hyvä että olet vihdoin hereillä."
|
|
|
Post by emily on Aug 5, 2009 21:25:19 GMT 3
Ashlee nousi varovasti istuun sängyllä koskien kylkeensä, johon oli laitettu side. Tyttö käänsi katseensa toisiin näiden tullessa huoneeseen. '' Ihan hyvä, parempi kuin aikaisemmin'' Tyttö vastasi Damienille. '' Kiitos teille kaikesta'' Tyttö sanoi hetken päästä hymyillen toisille.
Ashlee nousi seisoon sängyltä. '' Hoitajan mukaan saan lähtee jo kotio.'' tyttö ilmoitti toisille. Tytön ilmeestä paistoi kumminkin vähän surua. Oikeastaan hoitaja oli käskenyt hänen häipyä sairaalasta niin nopeasti kuin mahdollista. Tämä ei ilmeisestikkään pitänyt hänestä, niin kuin ei monet muutkaan.
'' Onko kaikki hyvin?'' Elena kysyi tullen toisen vierelle nähdessään tämän surullisen katseen. '' On, kaikki on ihan hyvin...'' Ashlee sanoi.
//jokseenkin tulee lyhyttä, sori, mut pääasia ettei kokonaa tyssää.//
|
|
Deina
Member
Posts: 1,191
|
Post by Deina on Aug 9, 2009 10:12:41 GMT 3
"Ilo olla avuksi."Damien hymyili takaisin. Hän oli aidosti iloinen että Ashlee voi jo paremmin. Koko ilta oli ollut yhtä sählinkiä ja vaaratilanteita, mutta onneksi siitä selvittiin säikähdyksellä. Tietty mies muisti vielä lupauksensa ja olisi valmis koska tahansa saatamaan naiset kotiin taksilla. Sehän tietty maksoi, mutta ei hanellä ollut koskaan rahasta puutetta perintönsä takia. Mutta ei hän silti yleensä näin avokätinen ollut, mutta harvoinpa tällaista tapahtui.
Damien huomasi Ashleen surullisen ilmeen vasta kun Elena kysyi tältä oliko kaikki hyvin ja tyttö vastasi myöntävästi. "En usko että kaikki on hyvin, eikä se ole tässä tilanteessa yhtään kummallista." Damien sanoi. "Siis tarkoitan että sinua on puukotettu, ja muuta sellaista.Eihän tällaista ihan jokapäivä tapahdu. Olemmeko siis valmiia lähtemään? Saatan teidät kyllä ihan taksilla sinne missä asutte." Damien jatkoi. Hän joutuisi palaamaan takaisin kolkkoon sukukartanoonsa, seuranaan vain yksinäisyys, vaikka siihenhän hän oli tottunut ja nauttikin siitä, mutta tänään se ei tuntunut houkuttelevalta. Kai hän tavallaan mietti miten naiset pärjäisivät.
|
|
|
Post by emily on Aug 21, 2009 19:52:15 GMT 3
Ashley katsoi Damieniin hetken, kunnes käänsi katseensa maahan. Tyttö oli vamlis lähtemään kotiin. Hän oli väsynyt rankan päivän jälkeen. Hän oli herännyt aikaisin aamulla ja oli tehnyt töitä siitä lähtien, ja sitten vielä tämäkin.
''Lähdetään vaan...'' Ashley sanoi. Elena katsoi Damieniin, joka luultavasti soittaisi taksin. Hän ei itse ainakaan pystyisi, koska oli unohtanut puhelimensa kotiin lähtiessään töihin. Taksilla ei kauaa kestänyt tulla sairaalan työ. Elena meni taas istumaan eteen, jättäen Ashleylle ja Damienille vain vaihtoehdon mennä istumaan takapenkille. Kaikkien päästyä autoon, se lähti suuntaamaan kohti Elenan asuin paikkaa.
Elena ei asunut kovinkaan kaukana sairaalasta, joten taksi oli aika äkkiä tämän kotona. Nainen maksoi ihan itse kyytinsä, hän ei halunnut Damienin maksavan kaikkea. Hän vilkaisi nopeasti takapenkkien suuntaan nousten pihalle autosta. '' Koeta pärjäillä Ashley. Voit soittaa jos jotain tapahtuu..'' Nainen sanoi. Hän vilkutti vielä hymyillen taksin perään sen lähtiessä talon pihasta.
Seuraavaksi taksi pysähtyi Ashleyn kodin luo. Se oli isohkon näköinen, mutta oikeastaan vain puolet siitä oli asumiseen. Alakerrassa oli hänen kauppansa, ja hän itse asusteli yläkerrassa, joka kyllä oli ihan tilava. Tyttö katsoi taloonsa hieman surullisen, kaihoisan näköisenä taksin kaartaessa pihaan. Hän jäisi taas yksin, eikä häntä haluttanut juuri nyt sitä.
|
|
Deina
Member
Posts: 1,191
|
Post by Deina on Aug 25, 2009 15:25:08 GMT 3
Damien kaivoi puhelimen taskuustaan ja tilasi taksin. Taksin saapuessa Damien meni taas istumaan takapenkille Ashleen viereen, onneksi tällä kertaa ilman pelkoa siitä, että tyttö olisi hengenvaarassa.
Ensiksi pysähdyttiin Elenan kodin lähistölle ja nainen maksoi itse, ei kai halunnnut olla vaivaksi. Damien vilkutti vielä tämän perään ja taksi jatkoi matkaansa.
Pian, liian pian oltiinkin jo Ashleen pihassa. Damien huomasi tytön hieman surullisen, kaihoisan katseen. Ehkä tämä ei halunnut olla yksin kaiken kokemansa jälkeen? Damien kamppaili pitkään sisimpänsä kanssa. Osa hänestä halusi mennä tytön mukaan, mutta osa oli epävarma. Eihän yhden illan tapaamisen jölkeen menty toisen kotiin, se oli kirjoittamaton sääntö. Toisaalta, kuinka monet ensimmäiset tapaamiset päättyivät näin?
Lopulta Damien rohkaisi mielensä. "Jos haluat seuraa, niin minä voisin tulla.. Siis jos et halua olla yksin kaiken sen tapahtuneen jälkeen? Kunhan ehdotin, sano vain jos sinulle ei sovi, minä voin kumminkin jäädä muutenkin tässä, asun ihan lähistöllä." Mies sanoi, nousten sitten taksista ja yrittäen pitää ilmeensä kurissa. Eihän tästä seurustelukutsusta ollut kyse, eikä mistään muustakaan, vaan ei se suinkaan estänyt punaa nousemasta kasvoille... Hän maksoi kuskille ja oli katselevinaan jotain kiinnostavaa taivaalla.
|
|