|
Post by emily on Jun 30, 2009 23:31:10 GMT 3
Ashlee istuskeli vaatekaupassaan pienen pöydän ääressä. Hän asui vaatekaupan yläkerrassa. Tyttö katseli pöydälle levittämäänsä isoa paperiarkkia, johon hän oli töhertänyt jotain. Se oli kaava jostain vaatteesta. Tyttö otti kumin pöydältä ja kumitti sieltä täältä ja otti sitten kynän ja paikkasi kumittamansa osiot. Hänen huomionsa oli kiinnittynyt täysin kaavan tekemiseen. Hänen täytyi saada se valmiiksi ennen kuin meni kahvilaan töihin. Oli lauantai ja hän oli yleensä viikonloppuisin muutaman tunnin kahvilassa töissä. Oikeastaan se ei ollut pelkkä kahvila vaan myös ravintola. Tyttö oli siellä iltapäivisin töissä. Tyttö piti siellä työskentelystä, tapasi paljon ihmisiä ja melkein joka päivä tapasi jonkun tuntemattoman, joka oli tullut kaupunkiin joko lomailemaan, tai oli muuttanut sinne. Hän piti siitä, että sai puhua muiden kanssa ja kaikki kahvilassa/ravintolassa kävijät olivat yleensä ystävällisiä ja kilttejä, joskus siellä saattoi törmätä, varsinkin viikonloppuisin, joihinkin hieman humalaisiin porukoihin, jotka välillä olivat ärtyisiä, kiukkuisia ja joskus jopa hieman väkivaltaisia. Onneksi tämmöisiä tapauksia ei ollut monia.
Ashlee nosti katseensa kelloon, se näytti puolta kahta. Hänen pitäisi olla töissä kahden maissa, ja pääsisi töistä sitten siinä seitsemän maissa. Tyttö nousi tuolilta, silmäili piirtämäänsä kaavaa ja totesi sen valmiiksi. Hän pani paperiarkin rullalle ja laittoi sen yhteen hyllyyn, jossa oli muitakin samanlaisia rullia. Tyttö huokaisi ja meni yläkertaan vaihtamaan vaatteet.
Ashlee saapui vähän ennen kahta työpaikalle. Kahvilassa ei ollut vielä kovin paljon väkeä. Siellä täällä muutamassa pöydässä istui henkilö lukemassa lehteä tai sitten näppäili kannettavaansa. Se oli tuttu näky täällä, monet tulivat töistä käymään täällä näin ja ottivat koneensa mukaan ja tekivät töitä samalla kun joivat kahvia tai sitten söivät jotain. Ashlee kävi hakemassa muutamasta pöydästä astiat pois ja pyyhki ne kostealla rätillä. He pitivät pöydät puhtaina kahvilassa. Heti kun jossain näkyi jotain likaa, vaikka ruoanmurusia, heti joku passitettiin siivoomaan ne.
Ashlee seisoskeli tiskin takana odottamassa asiakkaita. Hän jutteli kassaa hoitavan naisen kanssa. Vaikka hänellä oli seuraa, jotenkin tyttö tunsi itsensä yksinäiseksi, hänen sydämmensä oli yksinäinen. Hänen ajatuksensa palasivat aina muistoihin, niihin karmeisiin muistoihin, joita tytöllä oli.
//Tälläisen pelin ajattelin nyt pistää käyntiin. Toivottavasti joku tulee kaverikseni mukaan. Toivoisin, että vastapelurilla olisi poika hahmona, jotta tyttöseni saisi vähän seuraa//
|
|
Deina
Member
Posts: 1,191
|
Post by Deina on Jul 9, 2009 2:16:04 GMT 3
(Minä voisin tuppaista mukaan, pelailen Damienillani, löytyy hahmoesittelyistä ) Damien käveli taas minne jalat sattuivat viemään. Taas matkalla pari tyttöä, ehkä seitsemäntoistäkesäistä, vilkuili hänen peräänsä. Siihen mies oli tottunut. Hän soi näille vinon hymyn ja tytöt hihittelivät karahtaen punaisiksi. Sisimmässään mies huokaisi raskaasti. Olisihan hänelle kysyntää, mutta yksikään ei ollut onnistunut valloittamaan hänen sydäntään. Päivät tuntuivat menevän niin nopeasti ja ne sukulaiset, jotka olivat elossa, kyselivät tuon tuosta, että onkos miehellä jo morsian katsastettuna. Se suorastaan ärsytti, se ainainen kysely. Damien olikin alkanut vältellä sukulaisiaan. Suuressa perintötalossaan hän olikin turavassa ja jos joku sukulainen sai päähänsä tulla yllätysvierailulle, Damien leikki ettei ollut kotona tai soitti musiikkia kovalla leikkien ettei kuullut, niin kauan että koputtelija luovutti. Omalla tavallan mies oli hyvin yksinäinen. Isossa talossa ei asunut hänen lisäkseen muita ja joskus Damien tunsi olonsa orvoksi. Hän katseli usein takan päällä olevaa vanhempiensa kuvaa, jo osittain kellastunutta. Hän ei muistanut näitä kovinkaan hyvin, isä ja äiti olivat kuolleet tulipalossa hänen ollessaan vasta kahden. Ainoat asiat mitä Damien muisti, olivat äidin lempeä ja nauravainen ääni, sekä isän vahvat kädet tämän leikittäessä häntä ennen kuolemaansa. Äiti oli ollut hyvin kaunis, tältä Damien olikin perinyt mustat lainehtivat hiuksensa. Välillä hän kaipasi vanhempiaan. Jalat ilmeisesti päättivät että on kahvitauon aika, sillä Damien huomasi mietteistään havahduttuaan seisovansa mukavannäköisen kahvilan edessä. Mikäpäs siinä, minullahan on aikaa vaikka muille jakaa, mies pohti, suki pitkiä mustia hiuksiaan silmiltä ja astui sisään. Kahvilassa löi vastaan pullien ja muiden leivonnaisten huumaavan makea tuoksu. Taas joku naispuolisista asiakkaista vilkuili, Damien ei ollut huomaavinaankaan. Hän oli tullut nauttimaan kahvista ja hyvästä juttuseurasta, jos sellaista löytyisi, ei flirttailemaan. Mies käveli tisikille ja hymyili ystävällisesti, hieman vinosti tiskin takana oleville myyjille. "Saisinko tuplaexpresson, kiitos." Mies pyysi. Toinen naisista, nuorempi mikäli hän oikein näki, oli omalla tavallaan hyvin viehättävän ja kiltin oloinen. Vaikka niinhän kaikki naiset olivat omalla tavallaan. Viehättäviä siis, kiltteydestä ei voinut aina sanoa samaa..
|
|
|
Post by emily on Jul 9, 2009 12:29:09 GMT 3
Ashlee tuijotti eteensä kuin tyhjyyteen, hänen katseellaan ei tuntunut olevan mitään kohdetta. Hän havahtui ajatuksistaan kun joku tökkäisi häntä pienesti kylkeen. Se oli kassaa hoitava nainen. ''Asiakas tulee'' Nainen kuiskasi hänelle ja kääntyi Damienin puoleen, joka oli tullut tiskille. Ashlee katsahti Damieniin tämän hymyillessä, mutta ei tuntunut mitenkään erikoisesti reagoivan tähän kuten taas vieressään oleva nainen näytti jokseenkin punastuvan, eikä meinannut saada sanoja suustaan pyytäessä maksua. Olihan mies komea, muta olihan niitä ennenkin nähty, ja ulkokuori voi aina pettää.
Ashlee kääntyi ja katosi tekemään miehen tilausta. Hetken päästä hän tuli takaisin tiskin luo. ''Tässä'' tyttö sanoi lempeällä äänellä hymyillen ja ojensi miehelle tämän tuplaexpresson. Saatuaan sen miehelle tyttö häipyi keräämään yhdestä pöydästä astioita ja pyyhki sen sitten puhtaaksi. Juuri kun hän oli viemässä astioita takahuoneeseen pestäväksi, sisälle tuli vanhempi naispuolinen henkilö.
''Ehdin kuin ehdinkin työajallasi tänne.'' Nainen sanoi ja käveli Ashleen. Nainen oli Ashleen vanha tuttu, tämä oli tuntenut tytön melkein pienestä asti. '' Ei ollakkaan nähty pitkään aikaan. Miten sinulla on mennyt viime aikoina?'' Nainen jatkoi hetken tauon jälkeen. '' Ihan hyvin. Samaa vanhaa'' Ashlee vastasi naiselle lähtien viemään astioita pestäväksi. Nainen seurasi häntä tiskin luo.
//Sori jos en aina saa kauheen pitkästi kirjoitettua//
|
|
Deina
Member
Posts: 1,191
|
Post by Deina on Jul 9, 2009 12:54:28 GMT 3
(Eipä tuo mitään, en minäkään aina kirjoittele kovin pitkiä. Onko kyseessä muuten mikä vuodenaika?)
Toinen nainen reagoi aivan niinkuin muutkin naiset, mutta se nuorempi ja kiltin oloinen pysyi yhtä ystävällisenä, ei flirttaillut, eikä punastellut. Omalla tavallaan se oli helpotus. Damien kiitti ottaessaan kahvinsa vastaan ja meni istumaan pieneen kahdenistuttavaan nurkkapöytään, josta oli hyvät näkymät niin ulos kuin muualle kahvilaankin.
Damien katseli hetken höyryä joka nousi kahvikupista ja käänsi sitten katseensa ikkunaan päin. Ihmisiä kulki paljon kadulla, suurin osa oli varmaan päässyt töistä. kenties osa vasta meni töihin. Kenties osa oli sairaslomalla, ehkäpä osa oli myös työttömiä. Mies itse ei ollut paljoakaan töitä tehnyt, joku voisi kai sanoa että hän oli pilalle hemmoteltu. Niin ei kuitenkaan ollut. Jos Damieniin kunnolla tutustui ja ystävystyi, niin huomasi, että tämän sydän oli puhdasta kultaa, eikä mies koskaan jättänyt ystäviään pulaan. Damienilla oli kuitenkin vain vähän ystäviä, sillä vain harvat pystyivät murtautumaan tämän panssarin läpi ja vain harvoihin hän pystyi luottamaan. Mies kun oli toisinaan ystävällisen ja avoimen oloinen, toisinaan sulkeutunut, omiin ajatuksiinsa vaipunut mököttäjä.
Damien vilkaisi muita asiakkaita. Tämä kahvila vaikutti mukavan rauhalliselta. Miehen sinisenharmaat silmät vilkaisivat kerran nuorta tyttöä tiskin takana. Tämä puhui jonkun naisen kanssa, ehkäpä perhetuttu? Eikä tyttö oikeastaan niin nuori ollut, häntä ehkä kolme-neljä vuotta nuorempi. Tytössä oli jotain mitä hän ei osannut selittää.. Empatiaa, ystävällisyyttä, mutta sen lisäksi..ehkä surumielisyyttäkin? Miehen katse kääntyi takaisin kahvikuppiin. Mikä ihmistuntija minäkin luulen olevani, Damien hymähti mielessään ja hörppäsi kahvistaan. Kylläpä expresso herätti mukavasti..
|
|
|
Post by emily on Jul 9, 2009 17:57:03 GMT 3
Ashlee jutteli vielä hetken vanhemman naisen kanssa palvellen samalla muutamaa asiakasta. Hänen kanssaan aiemmin ollut vähän hänestä vanhempi nainen, joka aiemmin hoiti kassaa tuntui olevan täysin omissa maailmoissaan, varmaan ajattelemassa Damienia. Tämän tyttö päätteli siittä, että toinen vilkuili joka välissä miehen suuntan punastellen aina välillä. Tyttö huokaisi, mitä erikoista miehessä mukamas oli, samanlainen kuin kaikki muutkin.
''Otatko jotain?'' Ashlee kääntyi taas vanhan naisen puoleen. ''Se sama vanha, joka otan joka kerta'' Nainen vastasi. ''Selvä'' Ashlee vastasi ja haki naiselle kupin tumma kahvia, jonka tämä joi sillälailla. Nainen maksoi kahvinsa ja häipyi istumaaan pöytään. ''Jos sinulla ei ole muuta tekemistä kuin vilkuilla sen miehen suuntaa, voisit mennä tyhjentämään nuo pöydät'' Ashlee kääntyi taas toisen naisen, Elenan, puoleen. Tämä käänsi katseensa punastuneena tyttöön ja nyökkäsi lähtien tekemään mitä tyttö oli käskenyt.
Elena kuuli oven aukeavan ja jonkun astuvan kahvilaan kun oli juuri nostamassa yhtä kahvi kuppia tarjottimelle. Hän oli juuri nostamassa katsettaan ylös nähdäkseen kuka oli tullut kahvilaan, kun joku tönäisi häntä kovakouraisesti. Hän horjahti taaksepäin ja tarjotin tippui hänen käsistään lattialle. Kuului räsähtävä ääni kahvikupin hajotessa lattialle. Elena oli hieman ymmällään, kuka häntä oli tönäissyt. Hän nosti katsettaan ylös nähden käden tulevan kasvojaan kohti.
Ashlee oli juuri laittamassa astioita koneeseen, kun kuuli kahvikupin rikkuvan lattialle. Mitä siellä nyt oli tekeillään? Tytön katse pysähtyi mieheen, joka seisoi Elenan edessä. Tyttö kyllä tunnisti tämän, aivan hyvin. Tyttö tuli tiskin takaa pois ja käveli vihaisen oloisena miestä kohti. Tämä oli juuri lyömässä Elenaa, kun tyttö pysäytti tämän käden. Hän astui kylmän rauhallisena miehen ja Elenan väliin. '' Sinulla oli muistaakseni porttikielto tänne edellisen tempauksesi takia. '' Ashlee sanoi vihaisena. '' Sinun olisi parasta lähteä jos et halua tämän pahentuvan entisestään'' Mies ärähti ja riuhtaisi kätensä vapaaksi. Tämä oli kaikesta päätellen ihan humalassa. Mies ärisi jotain ''tämä muistetaan'' tapaista ja katosi oesta pihalle.
Ashlee huokaisi. Onneksi kahvilassa ei ollut paljon asiakkaita. Oikeastaan vaan se vanha nainen ja Damien. Tämä voisi olla huonoksi maineeksi kahvilalle, eikä kukaaan tahtonut sitä. Ashlee kääntyi Elenan puoleen ja kyykistyi tämän tasolle. '' Oletko kunnossa?'' hän kysyi katsoen toiseen. Tämä nyökkäsi nyyhkyttäen.
|
|
Deina
Member
Posts: 1,191
|
Post by Deina on Jul 9, 2009 20:06:08 GMT 3
Se vanhempi kassalla olevista naisista tuijotti häntä vähän väliä punastellen ankarasti samalla, kyllähän mies sen huomasi silmäkulmastaan, mutta ei kiinittänyt asiaan paljoakaan huomiota. Hän sanoi usein leikillään ystävilleen, että oli suorastaan kirous olla näin komea. Ja olihan se tavallaan. Eihän Damien voinut tietää, pitäisikö kukaan nainen hänestä persoonan, ei ulkonäön takia. Haluaisiko kukaan olla hänen kanssaan jos hän olisi tavanomaisemman näköinen tai vaikkapa rampautunut. Naisia oli kyllä muutenkin todella vaikea lukea.. Mies hörppäsi välissä kahvia, kuppi olikin jo lähes tyhjä. Pitäisi kai vähentää joskus kahvin kulutusta, sitä kun tuppasi kulumaan välillä parikin pannua päivässä, aivan helposti vieläpä.
Damien havahtui mietteistään kun kuuli jotain rikkoutuvan ja kääntyi säpsähtäen katsomaan äänen suuntaan. Humalassa, oli miehen ensimmäinen toteamus. Imeisesti kahvilaan tullut mieshenkilö tunsi ennestään toisen naisista, sillä näytti aikovan lyödä tät. Tai ehkä herra oli vain niin sekaisin ettei tiennyt kuka on kuka. Damien oli itse jo aikeissa mennä hätiin, sillä naisten lyömistä hän ei sallinut, sen verran herrasmies hän oli. Nuorempi nainen ehti kuitenkin hätiin ja pelasti tilanteen kerrassaan mallikelpoisesti. Damien seurasi katseellaan kun mies lähti huojuen ulos.
Toinen naisista, se häntä katsellut ja punastellut nyyhkytti ja Damienin kävi häntä sääliksi. Kahvikuppi oli hajonnut lattialle, mutta ei onneksi kovin pieniin paloihin. Ne saisi helposti kerättyä. Toista olisi ollut lasin kanssa. Mies nousi pöydästään ja käveli naisten luo. ”Tuttukin häirikkö?” Damien kysyi ja keräsi samalla varovasti sirpaleet käteensä. ”Tuollainen käytös on vähintäänkin tökeröä aikuiselta mieheltä.”
|
|
|
Post by emily on Jul 10, 2009 17:57:50 GMT 3
Ashlee katsoi Elenaan myötätuntoisena. Toinen oli varmasti pelästynyt suunniltaan miehen hyökätessä yhtäkkiä kimppuun. Miksi tämä edes hyökkäsi tämän kimppuun? Eiväthän he ole tehneet mitään miehelle. Mutta no humalassahan saattoi tehdä vaikka mitä ja tunnetusti juuri tämä mies ei ollut kovinkaan usein selvin päin. Aina vetämässä alkoholia, ihme kun oli edes elossa vielä.
Ashlee kietoi kätensä rauhoittavasti Elenan ympärille tämän alkaessa itkeä. Toinen tärisi ihan pelosta. ’’ Ei hätää. Hän ei tule enää takaisin. Kaikki on hyvin.’’ Tyttö yritti saada toista rauhoittumaan sanoillaan. Ashlee tuijotti lattiaa Elenan takana hukkuen taas ajatuksiinsa. Mistä kaikki oli saanut edes alkunsa? Tyttö oli kuullut, että mies oli ennemmin käynyt täällä melkein joka päivä, eikä hän ollut silloin ollut tuollainen. Se oli alkanut joskus tämän vuoden puolella. Jotkut sanoivat, että miehen vaimo ja lapsi olivat joutuneet auto-onnettomuuteen ja menehtyneet. Mies oli alkanut ryyppäämään masennuttuaan asiasta, ja hänestä tuli tuommoinen väkivaltainen ihminen. Sen myötä mies oli saanut tännekin porttikiellon käydessään yhden tarjoilijan kimppuun ja hajottaessaan paikkoja humalapäissään.
Ashlee ei ollut varma pitikö asia paikkansa, mutta niin hän oli kuullut. Jos asia piti totta, kävi tytön hieman sääliksi miestäkin. Menettää nyt vaimonsa ja lapsensa sillä tavalla. Tyttö tiesi miltä tuntui menettää lähimmäinen tai koko perhe. Siinä ei ollut yhtään hauska. Siinä pitäisi osata pysyä vahvana jos aikoi selvitä. Hän oli itse ryvennyt masennuksessa ja itsensä syyttämisessä kauan, hän oli meinannut jopa tappaa itsensä, mutta oli sitten kuin ihmeen kaupalla saanut voimia jostain jatkamiseen. Ehkä mies ei ollut löytänyt sitä voimaa.
Ashlee havahtui ajatuksistaan Damienin tullessa heidän luo. ‘’ Aikalailla’’ tyttö vastasi pojan kysymykseen. Hän päästi irti Elenasta suoristautuen seisaalleen ja auttaen toisen pystyyn. Ashlee vilkaisi kelloon. Se alkoi näyttämään jo, että hänen työpäivänsä olisi ohi. Niin oli myös Elenan. Kahvilaan vaihtuivat työntekijät näihin maihin. Ashlee käski Damienin laittaa lasinsirpaleet roskikseen, jättäen tämän ja Elenan hetkeksi omiin oloihinsa kerätessään kupit ja lautaset muutamalta pöydältä vieden ne pestäväksi ja pyyhkien pöydät sitten. Kahvilaan ilmestyi kaksi uutta naista, iltavuoroa tekevät.
Ashlee palasi Elenan (ja Damienin, jos se vielä oli siinä, luo). ‘’ Voin saattaa sinut kotio jos haluat. ‘’ Elena nyökkäsi pienesti. Tämän posket punoittivat hieman. Hän oli nolostunut, kun Damien oli nähnyt hänen itkevän. '' Tule mennään'' Ashlee sanoi ja käveli ulos kahvilasta Elena perästään suunnaten sitten toisen kotia kohti.
|
|
Deina
Member
Posts: 1,191
|
Post by Deina on Jul 11, 2009 14:42:26 GMT 3
Damien teki työtä käskettyä ja laittoi sirpaleet roskiin. Hän seisoi Elenan vieressä kunnes Ashley tuli takaisin. Kun nämä lähtivät, lähti myös mies kohti omaa kotiaan.
Ulkona oli vielä aika lämmin ilma vaikka olikin jo ilta, eikä mies halunnut mennä kotiinsa tylsistymään. Ei ainakaan vielä. Niinpä hän suuntasi kulkunsa kohti läheistä puistoa ja sinne tultuaan istui penkille, joka sijaistsi suuren puun alla. Puistossa oli aika hiljaista, näin illan tullen. Olihan toki ihmisiä jonkin verran paikalla, ainakin jokin teinipariskunta ja vanhempi mies, nukkumassa humalaansa pois yhdellä penkeistä, ainakin kaljapulloista päätellen. Niin kovin tuttu näky. Damienista oli ihanaa joskus vain istua ja antaa ajatusten virrata. Ystävät sanoivat että hän ei paljon muuta tehnytkään kuin mietiskeli, silloin kun ei yrittänyt olla herrasmies. Kai se tavallaan oli totta.
Damien hymähti hieman ja vaihtoi asentoaan rennommaksi, nojaten nyt selällään penkkiin, käsien ollessa sylissä ja katse taivaalle luotuna. Hän mietti kaikenlaista, varmaan eniten tätä päivää. Se tyttö kahvilassa.. Siinä oli ollut jotain mihin hän oli kiinnittänyt huomiota. Siinä nuoremmassa. Nättihän se oli ollut, mutta ei Damien ikinä arvioinut ihmisiä ulkonäön mukaan. Vaan se nuori nainen oli vaikuttanut jollain tavalla viisaammalta kuin useimmat ikäisensä, joiden hihittelyyn ja törppöilyyn mies oli törmännyt usein. Omalla tavallaan Damien oli vihainen itselleen. Eihän hän tiennyt edes tytön nimeä. Ja miksi kummassa juuri tuo sai hänen päänsä täyteen omituisia ajatuksia?
Herää pahvi, olet törppö, se on ihan tavallinen nuori nainen, niitähän sinä olet nähnyt ennenkin, Damien moitti itseään, mutta ei silti saanut tyttöä mielestään. Hän huokaisi ja vaihtoi taas asentoa, käyden taas istumaan. Tyttö ehkä työskenteli välillä kahvilassa, mutta siinä kaikki mitä hän tiesi. Damien ei saanut tämän hymyä mielstään. Se oli ollut rehellinen, ystävällinen, ei teennäinen eikä keimaileva. Äsh, olet vain pönttö, siinä kaikki, Damien taas moitti itseään. Mikä häneen oli mennyt, muutoin rauhalliseen ja järkevään mieheen? Damien huokaisi ja värisi hieman. Alkoi tulla kylmä. Vielä hetken voisi istua ja sitten voisi mennä kotia kohti, ettei kokonaan kylmettyisi.
|
|
|
Post by emily on Jul 11, 2009 18:58:07 GMT 3
Ashlee ja Elena kävelivät puiston kautte toisen kotia kohti. SSiitä oli lyhyempi matka sinne kuin kävellä ''keskustan'' kautte. Välillä Ashlee ihmetteli miksi Elena ei tullut autolla tai jollain muulla töihin, hänen kotoonsa oli jokseenkin aika pitkäkin matka töihin. Mutta no, ehkä tämä tykkäsi kävellä aamusta. Puistossa oli rauhallista. Ihana kevät ilma teki kävelystä mukavan, ei ollut kuuma, eikä liian kylmäkään. Puisto oli samainen, jossa Damien oli, mutta he eivät nähneet tätä. Kulkivt vähän sivummasta.
Ashlee ja Elena olivat noin puolessa välissä puistoa, kun he kuulivat jonkun räsähtävän poikki, se oli varmaan oksa. Elena säpsähti, hän oli edelleenkin varmaan peloissaan siitä kahvilassa tapahtuneesta ja pelkäsi, että joku hyökkäisi kimppuun. Ashlee kuuli jonkun tulevan heidän takaansa. Hän kuuli sen kun kengät osuivat puiston polun laattoihin. Elenakin varmaan kuuli sen, sillä tämä kääntyi katsomaan taakseen. Huudahdus karkasi tämän suusta, kun joku syöksähti heitä kohti kaataen naisen maahan.
Ashlee käännähti katsomaan taaksensa kun Elena huudahti. Hän kerkisi näkemään tämän vilaukselta tämän kaatuessa maahan ennen kuin jokin tuli hänen kasvojaan kohti. Onneksi hänellä oli nopeat refleksit, sillä pystyi juuri ja juuri väistämään miehen nyrkin. ''Mitä hittoa?!'' Ashlee ajatteli. Hän katsoi nyt miehen suuntaan. Hän tunnisti miehen samaksi joka oli pistäytynyt kahvilassa. Voi ie, mitä tämä nyt halusi. Oliko tämä seurannut heitä?
''Jätä hänet rauhaan!'' Ashlee sanoi vihaisena ja tuli Elenan eteen. Hänen aikanaan hänen kavereitaan ei satutettaisi, vaikka oma henki menisi. '' Elena lähde täältä. Mene.'' Elena nosti katseensa tyttöön. '' Mutta...'' Nainen sanoi nousten samalla pystyyn. '' Ha-haen apua...'' Nainen sanoi kääntyi ja juoksi tiehensä. Hän ei yhtään tiennyt mihkä juoksi. Etsi vain jotakuta auttamaan. Se mies oli hullu, ei sitä voinut pysäyttää. Elena tuli ison puun alle ja näki en luona olevalla penkilla istuvan Damienin ja juoksi tämän luo. Nainen haukkoi henkeään hengästyneenä ja pelästyneenä, eikä meinannut aada sanoja suustaan. '' Sinun täytyy auttaa häntä... Se..se voi tappaa... hänet....''
Ashlee tuijotti miestä silmiin ottaen hieman etäisyyttä tähän. Hän ei sentään ollut hullu. Hetkeen mies ei tehnyt mitään. Yhtäkkiä tämä kumminkin tuli tyttöä kohti ja vaikka tyttö kerkisi väistäänkin hieman, mies sai tästä kiinni ja tönäisi lujaa kumoon maahan. Ashlee puraisi huultaan kivusta lyöden kyynärpäänsä lujaa kiveen. Yhtäkkiä käsi tuli häntä kohti ja tarttui paian kaulukseen riuhtaisten hänet kovakouraisesti pystyyn. Mies painoi hänet puuta vasten. '' Jos vielä tulet tielleni, kuolet.'' Mies sanoi vihaisena. Ashlee tuijotti tätä vihaisena silmiin, häntä ei pelottanut, ei todellakaan.
|
|
Deina
Member
Posts: 1,191
|
Post by Deina on Jul 11, 2009 19:42:48 GMT 3
Damien oli kuulevinaan melua kauempaa puistosta, mutta ajatteli sen olevan normaalia. Ehkä jotkut humalaiset tappelivat tai kenties jokin pariskunta? Nämä ajatukset kaikkosivat kuitenkin, kun mies kuuli juoksuaskelia ja pian hänen edessään seisoikin silminnähden järkyttynyt Elena. Nainen hädissään selitti että joku voi tappaa jonkun. Damien tajusi oitis että se joku oli luultavasti Ashlee, naisethan olivat lähteneet yhdessä kahvilasta. Hän oli salamana pystyssä. "Seuraa minua, mutta pysy kauempana" mies sanoi Elenalle ja lähti juoksemaan äänteen suuntaan niin lujaa kuin pääsi.
Hän kuuli miehen äänen ja se kuulosti kumman tutulta. Damien saikin vahvistuksen aavistuksilleen, kun hän sai tapahtumaan näköyhteyden. Sama mies, joka oli rettelöinyt aamulla kahvilassa, painoi Ashleeta puuta vasten ja näytti todellakin siltä että voisi vaikka tappaa tämän. Ja niinhän tuo kuului uhkailevankin. Oletkos sinä mies ollenkaan, samperin kusipää? Damien puhisi vihaisena mielessään.
Damien juoksi lähemmäs ja kääri samalla hihojaan ylös. Jos menisi tappeluksi, niin menisi, vaikka mieluummin sen kyllä välttäisi. Mies oli mitä luultavimmin humalassa, eli hyvin arvaamaton eikä Damien ollut mikään kovin lihaksikas, mutta ketterä hän oli. Ja olihan sitä pienenä tullut harrastettua joitain itsepuolustuslajeja. Kyllä hän osasi tarvittaessa kampittaa vastustajan ja laittaa maahan niin tiukkaan lukkoon, ettei varmana liikkuisi mihinkään.
"Päästä heti irti siitä naisesta, mitä pahaa se on sinulle muka tehnyt? Kuulitkos? Tappele mieluummin minun kanssani jos sinussa on yhtään miestä jäljellä, senkin sika! " Damien huusi miehelle ja jos katse olisi voinut tappaa, niin mies olisi luultavasti kaatunut kuolleena maahan siltä seisomalta.
|
|
|
Post by emily on Jul 13, 2009 22:12:27 GMT 3
Ashlee näki silmäkulmastaan Damienin ja Elenan tulevan, mutta kun hän yritti kääntää päätään nähdäkseen nämä paremmin, mies löi hänet puuta vasten uudelleen. Tyttö tuijotti mieheen vihaisena, mikä tätä oikein vaivasi, tämä oli ihan seko, no olihan mies ihan juovuksissa, mutta silti.
Elena tuli Damienin perässä pelokkaana takaisin paikalle. Osittain hän ei olisi halunnut palata, mutta hän oli palannut Ashleen takia. Nainen tuijotti kauhuissaan mieheen ja tyttöön. Nainen käänsi katseensa Damieniin jääden pelokkaana kauemmas, hän ei uskaltanut mennä lähemmäs.
Mies käänsi katsettaan Damieniin tämän tullessa lähemmäs. ‘’ Miksi päästäisin?’’ mies sanoi vihaisena. ‘’Jos tulet yhtään lähemmäs hän kuolee’’ Mies jatkoi uhoaan. Ashlee tuijotti mieheen vihaisena, mikä tämä oli päättämään hänen kuolemastaan. Miehen huomion näytti nyt olevan kokonaan Damienissa, joten Ashlee päätti käyttää tilaisuuden hyväkseen. Hän tarttui miehen käsiin, jotka pitivät häntä puuta vasten, lujaa ja painoi kynsillään tätä lujaa käsiin. Mies huudahti vihaisena ja otti askeleen etäisyyttä tyttöön päästäen tästä irti. Nopeasti tämä kyllä oli taas liikkeessä, ja oli löytänyt jostain jonkun puukon. Mies löi sillä tytön päätä kohti lujaa.
Ashlee väisti miehen lyönnin. Tämä löi uudelleen ja taas hän väisti. Kolmannella kerralla hän kumartui tai no ennemmin melkein kyykistyi kun väisti miehen lyönnin ja potkaisi tätä reiteen saaden tämän horjahtamaan taaksepäin ja kaatumaan. Ashlee käytti tilaisuutta hyväkseen ja otti etäisyyttä mieheen Damienia ja Elenaa kohti. Yhtäkkiä hän kumminkin pysähtyi kuin seinään. Tytön silmät puristuivat kiinni kivusta ja tyttö puri huultaan. Mies oli raivoissaan heittänyt puukon summissa tyttöä kohti ja se oli osunut tyttöä kylkeen. Tyttö putosi polvillensa maahan.
‘’ASHLEE!!’’ Elena huudahti ja juoksi tytön luo välittämättä enää miehestä. Hän pudottautui polvillensa toisen eteen. ‘’ Sattuiko pahasti?’’ Nainen kysyi peloissaan. '' Ei minulla ole hätää. Olen ihan kunnossa. Ei se ole paha...'' Ashlee vastasi naiselle.
|
|
Deina
Member
Posts: 1,191
|
Post by Deina on Jul 13, 2009 23:52:26 GMT 3
"Sinä olet säälittävä. Mitä sellaista sinulle on sattunut, että viha pitää purkaa viattomiin? Päästä se nainen!" Damien huusi. Ja sitten kaikki tapahtui niin nopeasti. Kun miehen huomio oli kiinnittynyt häneen, päätti tyttö nähtävästi toimia. Hetken näytti että Ashlee oli niskan päällä ja että tästä selvittäisiin suht helpolla, mutta Damien luuli turhia.
Miehellä oli ollut puukko ja tämä sohi sillä tyttöä kohti. Tilanne oli hengenvaarallinen, siitä saattoi olla varma, eikä Damien enää tiennyt mitä tehdä, hän oli aivan lukossa. Hetken Ashlee näytti pärjäävän kun sai miehen kaadettu maahan. mutta sitten, juuri kun tämä oli juoksemassa heidän luokseen, Damien näki kauhukseen tytön naamalla tuskaa ja tämä pysähtyi kuin seinään, pudoten polvilleen. Ashleen kyljessä törrötti puukko.Damienin silmissä välähti punaista. Hänet valtasi halu satuttaa tuota miestä. Sitä Damien ei kuitenkaan ehtinyt tehdä.
Nimittäin pian kuului ääni. Ääni joka ei ollut koskaan ennen ollut yhtä tervetullut. Poliisiauton ujellus. Pian tuo ajoneuvo ilmestyikin näkyviin puiden takaa ja pysähtyi puiston laitaan. Autosta nousi kaksi poliisia, kummallakin pistooli kädessä. Poliisit näyttivät heti tajunneen mistä oli kyse. "Kädet pään taakse!" Nuorempi karjui humaltuneelle miehelle, osoittaen tätä aseella. Vanhempi laittoi aseen vyöhönsä ja juoksi naisten luo. Samoin teki Damien.
"Anna minä katson sitä haavaa." poliisi sanoi Ashleelle ja vastausta odottamatta tarkasti kohdan pintapuolisesti. "Puukko ei ole kovin syvällä, enkä usko että se on osunut sisäelimiin, mutta sinun kannattaa ehdottomasti käydä sairaalassa. Voisi olla liian riskialtista irroittaa puukko, annetaan lääkärin tehdä se" poliisi sanoi Ashleelle hetken päästä. "joku vanhempi mies soitti meille ja sanoi että täällä tapellaan. Me satuimme olemaan lähellä, joten tulimme välittömästi. Tässä olisi voinut käydä pahemminkin. Ystävälläsi oli tuuria" hän jatkoi puhumistaan osoittaen sanansa nyt Elenalle. "Me voimme antaa sinulle kyydin kotiin, näytät kalpealta ja järkyttyneeltä. Ellet sitten halua mennä ystäväsi mukaan sairaalaan?" hän lisäsi. "Minä voisin tulla teidän mukaanne ja maksaa taksin takaisin tullessa." sanoi Damien heti, osoittaen sanansa Ashleelle ja Elenalle. Hän koki olevansa jonkinlaisessa velassa näitä kohtaan, sillä oli ollut niin avuton. Ja hän oli myös kovin huolissaan.
|
|
|
Post by emily on Jul 14, 2009 12:43:34 GMT 3
Elena katsoi huolissaan Ashleeseen osaamatta kumminkaan tehdä sen enempää. Hän vilkaisi Damieniin huolissaan, sitten mieheen. Nainen säpsähti poliisiauton ujellusta. Nainen rukoili, että se tulisi tänne. Hänen rukouksiinsa vastattiin, sillä poliisiauto ajoi näkyviin puiden takaa ja pysähtyi puiston laitaan. Kaksi poliisia nousi autosta, toinen tuli heidän luo ja toinen ''katsoi'' miehen perään.
Ashlee käänsi katseensa poliisiauton suuntaan. Mies katsoi poliisien suuntaan myös. Tämä oli noussut ylös maasta, eikä näyttänyt välittvän humalapäissään yhtään poliisin komennosta, vaan yritti päästä karkuun.
Ashlee katsoi poliisiin joka tuli heidän luo. Tämä katsoi hänen haavansa ja käski häntä menemään sairaalalle. Tyttö kuunteli hiljaa poliisia, ei hänellä edes ollut mitään sanottavaa.
''Onneksi oli.'' Elena sanoi katsoen poliisiin. '' Menen hänen kanssaan sairaalalle.'' Nainen sanoi. Hän tunsi olevansa jonkinlaisessa vastuussa, jos tyttö e olisi saattanut häntä kotiin, tätä ei olisi tapahtunut.
Kuuntelematta vastaväitteitä Ashlee nousi ylös pidellen kylkeään. Hän kääntyi katsomaan miehen suuntaaan, joka oli pysähtynyt, tämä oli varmaan tajunnut, ettei ollut mitään mahdollisuutta karata. Tyttö huokaisi ja käveli taaskaan vastaväitteitä kuuntelematta miehen luo. Mies katsoi häneen jokseenkin vihaisena.
'' Miksi teet näin?'' Ashlee kysyi tullessaan miehen eteen. '' Siksikö, että menetit vaimosi ja lapsesi kolarissa? Senkö takia teet näin?'' Tyttö jatkoi. '' Se ei ole mikään syy satuttaa muita. Luuletko, että he olisivat onnellisia, jos tietäisivät, että tekivät sinusta hirviön? '' Tyttö jatkoi puhumistaan. '' He eivät kuolleet tahallansa, he eivät tarkoittaneet tehdä sinusta surullista.'' tyttö jatkoi edelleen puhumistaan rauhallisella äänellä. '' Tiedän, että on vaikeaa menettää perheenjäsen, ja tiedän että on vaikeaa päästä siitä yli, mutta sinun täytyy olla vahva. Hekin haluaisivat sinun jatkavan elämääsi ja olla taas onnellinen. '' tyttö lisäsi vielä '' Tämä ei tuo heitä takaisin. He ovat kuolleet. Mitä ikinä teetkin ja kuinka montaa ihmistä satutat, et voi tuoda heitä takaisin. '' Miehen katse oli muuttunut joksenkin kauhistuneeksi, hämmästyneeksi ja surulliseksi. Tämä tuijotti tyttöä pudoten polvillensa itkien.
|
|
Deina
Member
Posts: 1,191
|
Post by Deina on Jul 18, 2009 16:37:07 GMT 3
((Anteeksi hieman pidemmästä tauosta, tuli inspiraation puute, eikä vieläkään ole hirveästi inspistä tuohon kohtaan, mutta kirjoittelen minkä voin jottei jämähdä =) Vaikka tämä on harmillisen lyhyt reply, pahoittelen.. ))
Poliisit veivät lopulta itkevän miehen autonsa takakonttiin, luultavasti tätä odottaisi syyte ainakin murhan yrityksestä. Olihan tuo hieman säälittävä tapaus kyllä, tuumi nuorempi poliisi. ”Sairaalaan ei ole pitkä matka, haluatteko että tilaan taksin?” Kysyi vanhempi poliisi tällä kertaa. Tuo oli hieman vakavamman oloinen kuin nuorempi, ilmeisesti monenlaista nähnyt ja kokenut. ”Minä voin.” Sanoi Damien ja niin hän tekikin. ”Maksan kyllä matkat sinne ja pois. Koen olevani jollain tavalla vastuussa tapahtuneesta, vaikka ehkä on typerää ajatella niin” mies sanoi Ashleelle tilattuaan taksin. ”Oletko kunnossa? Tai no, et varmaan mutta..äsh..” hän jatkoi, sekosi sanoissaan ja lopulta käänsi päänsä pois etteivät naiset olisi nähneet nopeasti kasvoille leviävää punastusta. Mitä tuo nuorempikin poliisi tuossa virnisteli.., ajatteli Damien hieman ärsyyntyneenä.
|
|
|
Post by emily on Jul 18, 2009 22:07:33 GMT 3
Ashlee katsoi kun poliisit veivät miehen autoonsa. Tyttö huokaisi kääntäen katseensa Elenan ja Damienin suuntaan, kääntäen sen kumminkin vanhemman poliisin suuntaan tämä puhuessa. Tyttö oli juuri aikeissa vastata, mutta Damien keskeytti hänet.
Ashlee käänsi katseensa Damienin suuntaan hämmentyneenä. Miksi pojan pitäisi maksaa heidän taksi matkansa? Ei hänen loukkaantuminen ollut pojan syytänsä. Se oli ihan hänen oman tyhmyytensä syytä. Tyttö oli sanomassa jotain vastaan kun Elena tuli hänen viereensä ja tökkäsi häntä terveeseen kylkeen varovasti kyynärpäällä. Ashlee käänsi katseensa naiseen, joka hymyili hänelle.
Ashlee kuuli taksin tulevan puiston luo ja pysähtyvän. Tyttö käänsi katseensa taksin suuntaan. Hän sai Elenalta hieman tukea heidän kävellessä taksille. Nainen auttoi hänet istuun taksin takapenkille mennen itse hieman tahallaan istuun eteen, jotta Damien joutuisi meneen istuun tytön viereen.
//Ei haittaa vaikka hieman kestäisi ja et saisi kovin pitkiä. Hyvä vaan että edes etenee//
|
|