Post by wuz on May 21, 2009 16:40:47 GMT 3
((( Sikka tänne ensisijaisesti, kiitos! )))
Noah Maelstrom:
Aurinko mollotti pilvettömällä sinitaivaalla kuin ylikypsä appelsiini kitsaan, rasistisen torikauppiaan täyteen ahdetussa sekatavarakojussa keskellä punaniskaisten maajussien torikokousta ja ilma seisoi tunkkaisena paikoillaan. Helle oli sietämätön ja tyyni kuin itsensä pirun peräsuolessa eivätkä edes linnut jaksaneet sirkuttaa tai sirkatkaan vinguttaa viulujaan, sillä oli kertakaikkiaan niin täydellisen kuuma. Kesä oli tuona nimenomaisena Herran armon vuonna kuumempi kuin aikoihin, eikä sateesta nähty muunlaisia kuvia kuin kosteita unia hikisten vällyjen välissä. Sato kärsi kuivuudesta, kaivot näivettyivät ja karjaa nuupahteli hengiltä nauta kerrallaan silkasta lämpöhalvauksesta, ja maanviljelijöiltä alkoivat olla ideat lopussa. Tätä menoa kuupahtaisivat seuraavaksi paikallisetkin, ja sen jälkeen vain taivaalla laiskasti kaartelevat haaskansyöjälinnut juhlisivat mässäillen. Korppikotkia kaarteli lähimaastossa kaulat pitkinä. Ei kestäisi enää kauaakaan...
Samaan aikaan toisella puolella manteretta tumman synkeät myrskypilvet lipuivat pienen kaksoiskaupunki Tvisturin ylle peittäen huolella alleen koko sen pinta-alan, jolle tuo pahainen hökkelikylä levittyi. Taivas repesi lähes heti sen jälkeen ja sumensi näkyvyyden rankalla kaatosateella, joka ryöppysi väestön niskaan kuin surullisenkuuluisan Esterin takamuksesta. Pisarat ropisivat tiuhemmin mökkipahasten kattoihin ja ikkunalaseihin kuin sotilasparaatin maanisen rumpalipojan kapulat rumpukalvoon ja kohina hukutti alleen kylän sateen yllättämän väestön hälinän näiden hakeutuessa sateensuojaan minne nyt ikinä vain suinkaan pääsivätkään. Ainoastaan kylän osat toisistaan jakavan joentapaisen ylittävän sillan alla oli kohtalaisen rauhallista: paikallisen harvahampaisen maailmanlopunjuopon lisäksi sitä ei näkynyt kansoittavan muita kuin jokunen kujakissa.
Joku kuitenkin päätti uhmata tätä mahdollisesti territoriaalista paikallista juoppohullua ja liittyä seuraan pitämään sadetta nuhjuisen kivisillan suojiin. Torilta sadetta paenneesta väestöstä erkani maantienruskeaan, repaleiseen hupulliseen viittaan kääriytynyt olento, joka kaarsi juoksujalkaa nupukivikadulta joenpientareelle ja säntäsi siitä sitten mudassa liukastellen sillan alle. Hädin tuskin pystyssä pysynyt henkilö nojautui huohottaen vasten sillan tukipylvästä luullen selvästikin olevansa yksin, mutta joutui kuitenkin säpsähtämään silkasta säikähdyksestä kylähullun huomatessaan, joka sen sijaan tuntui lähinnä ilahtuneen saatuaan viimein juttuseuraa, joka todennäköisesti vastaisi jotenkin muuten kuin naukaisemalla surkeasti.
"Jo on ilmoja pidelly!"
Viittahahmo kavahti taaemmas väistäen tätä löyhkäävää, rääsyihin sonnustautunutta miekkosta ja loi surkeana katseen huppunsa suojasta harmaalle taivaalle. Mikä sade!
((( Ja pahoitteluni myös useasta viittauksesta takapuoliin. x) )))
Noah Maelstrom:
Aurinko mollotti pilvettömällä sinitaivaalla kuin ylikypsä appelsiini kitsaan, rasistisen torikauppiaan täyteen ahdetussa sekatavarakojussa keskellä punaniskaisten maajussien torikokousta ja ilma seisoi tunkkaisena paikoillaan. Helle oli sietämätön ja tyyni kuin itsensä pirun peräsuolessa eivätkä edes linnut jaksaneet sirkuttaa tai sirkatkaan vinguttaa viulujaan, sillä oli kertakaikkiaan niin täydellisen kuuma. Kesä oli tuona nimenomaisena Herran armon vuonna kuumempi kuin aikoihin, eikä sateesta nähty muunlaisia kuvia kuin kosteita unia hikisten vällyjen välissä. Sato kärsi kuivuudesta, kaivot näivettyivät ja karjaa nuupahteli hengiltä nauta kerrallaan silkasta lämpöhalvauksesta, ja maanviljelijöiltä alkoivat olla ideat lopussa. Tätä menoa kuupahtaisivat seuraavaksi paikallisetkin, ja sen jälkeen vain taivaalla laiskasti kaartelevat haaskansyöjälinnut juhlisivat mässäillen. Korppikotkia kaarteli lähimaastossa kaulat pitkinä. Ei kestäisi enää kauaakaan...
Samaan aikaan toisella puolella manteretta tumman synkeät myrskypilvet lipuivat pienen kaksoiskaupunki Tvisturin ylle peittäen huolella alleen koko sen pinta-alan, jolle tuo pahainen hökkelikylä levittyi. Taivas repesi lähes heti sen jälkeen ja sumensi näkyvyyden rankalla kaatosateella, joka ryöppysi väestön niskaan kuin surullisenkuuluisan Esterin takamuksesta. Pisarat ropisivat tiuhemmin mökkipahasten kattoihin ja ikkunalaseihin kuin sotilasparaatin maanisen rumpalipojan kapulat rumpukalvoon ja kohina hukutti alleen kylän sateen yllättämän väestön hälinän näiden hakeutuessa sateensuojaan minne nyt ikinä vain suinkaan pääsivätkään. Ainoastaan kylän osat toisistaan jakavan joentapaisen ylittävän sillan alla oli kohtalaisen rauhallista: paikallisen harvahampaisen maailmanlopunjuopon lisäksi sitä ei näkynyt kansoittavan muita kuin jokunen kujakissa.
Joku kuitenkin päätti uhmata tätä mahdollisesti territoriaalista paikallista juoppohullua ja liittyä seuraan pitämään sadetta nuhjuisen kivisillan suojiin. Torilta sadetta paenneesta väestöstä erkani maantienruskeaan, repaleiseen hupulliseen viittaan kääriytynyt olento, joka kaarsi juoksujalkaa nupukivikadulta joenpientareelle ja säntäsi siitä sitten mudassa liukastellen sillan alle. Hädin tuskin pystyssä pysynyt henkilö nojautui huohottaen vasten sillan tukipylvästä luullen selvästikin olevansa yksin, mutta joutui kuitenkin säpsähtämään silkasta säikähdyksestä kylähullun huomatessaan, joka sen sijaan tuntui lähinnä ilahtuneen saatuaan viimein juttuseuraa, joka todennäköisesti vastaisi jotenkin muuten kuin naukaisemalla surkeasti.
"Jo on ilmoja pidelly!"
Viittahahmo kavahti taaemmas väistäen tätä löyhkäävää, rääsyihin sonnustautunutta miekkosta ja loi surkeana katseen huppunsa suojasta harmaalle taivaalle. Mikä sade!
((( Ja pahoitteluni myös useasta viittauksesta takapuoliin. x) )))