Post by dallan on May 14, 2009 0:34:23 GMT 3
((Yumelle))
Elämä olisi voinut olla helpompaa jos saisi itse säädellä oman aikataulunsa eikä tarvitsisi herätä aamulla silloin, milloin sanotaan ja käydä töissä säädellyn kalenterin mukaisesti. Oli kuitenkin melko kapeakatseista ajatella asiaa vain tältä lyhytnäköiseltä ja itsekkäältä kannalta, sillä kuitenkin sitä tahtoi, että tietyt palvelut eivät olleet saatavilla aivan miten sattuu vaan ennalta sovittuina ja ilmoitettuina aikoina ja niin pois päin. Kokonaisuudessaan koko aikataulutetun maailman tuottava vaihtokauppa tuntui jopa voitolliselta jokaiselle osapuolelle. Ehkä vaihtokauppa oli huono ja vähän harhaanjohtava sana, mutta se nyt juolahti mieleen aamuminuuteilla ensimmäisenä ja tuntui sopivan yksinkertaiselta tähän hetkeen näin välittömästi kehon mielestä aivan liian varhain tulleen herätyksen jälkeen. Saman päätelmän rakennetta mukaillen D'allankin olisi omalla tavallaan mielellään jäänyt kotiin lämpimään vuoteeseen torkkumaan, mutta se ei olisi reilua opiskelijoita kohtaan, työnantaja ei pitäisi siitä ja yhtä lailla D'allan ei itse pitäisi siitä, että hän joutuu heräämään tapaamisiin, joihin muut eivät mitään ilmoittamatta sitten saavukaan.
Yhteiskuntavastuun toteuttamisen nimeen ei siis auttanut kuin kerätä luunsa sängystä ulos, pukea jotain yövaatteita edustuskelpoisempaa päälle ja raahautua opetustehtäviin. Ei yksisarvinen tiennyt, että oppivatko oppilaatkaan tällaisiin kellonaikoihin aamulla mitään, vastasihan ajankohta vasta noin kello yhdeksää, mutta käytännön syistäkin piti pitää tunnit aamuisin, että päivällä ehtisi tekemään yhtäjaksoisuutta vaativaa työtä ilman, että tarvitsi yrittää aikatauluttaa asioita niin, että saattaa pitää töiden välissä parin tunnin opetukseen varatun tauon. Iltapäivällä opettaminenkaan ei oikein käynyt päinsä suunnilleen samasta syystä, sillä oli edullista, että työaikaa saattoi venyttää tarvittaessa illemmalle. Näin ollen oli suositeltavaa huolehtia nukkumaanmenonsa ajoituksella, että sai tarpeeksi unta vuorokausiinsa. Käytännössä toki, kuten oli hyvin tunnettua, päivän venyttäminen ilta-aikaan oli helposti toteutettavissa oleva rike suunniteltuun rytmitykseen.
D'allan ajatteli sitä mieluummin niin, että opiskelijat saisivat vain olla tyytyväisiä, että saivat edes ajoissa tietää, etteivät olleet päässeet kurssista läpi, kun hän oli yömyöhällä tulenvalossa tarkastellut siihen liittyneitä suorituksia ja pohdiskellut asiaa. Siitä hyvästä sitä saisikin olla väsynyt opettaessa. Ovella odottanut D'allanin puoliso nyt ei näyttänyt äänen perusteella olevan samaa mieltä, koska vaikutti jo hermostuneelta sen suhteen, ettei uros ollut vieläkään onnistunut nousemaan jalkeilleen.
"Sinä tulet taas myöhästymään tätä menoa. Puhuimme juuri eilen siitä kuinka epäkunnioittavaa sellainen on enkä usko, että olet tässä ajassa sitä unohtanut. Yrittäisit joskus edes." naaras sanoi oven läpi, niin turhauttavaa kuin se olikin.
"Puen päälleni vain ja lähden sitten. Et varmaan aamiaista laittanut?"
"No en, kun vaikutti niin hyvin perustellulta ennusteelta ajatella, ettet kuitenkaan nousisi itse ajoissa. En minä jaksa herätä vielä sinuakin paljon aikaisemmin, laittaa vielä ruokaa ja herätellä sinua. Pelkkä herättämään herääminenkin harmittaa jo tarpeeksi. Otat sitten heti opetustuntisi jälkeen lounastauon ja tulet kotiin syömään siinä vaiheessa."
Aamulla se oli niin usein vihainen, D'allan mietti. "Toki rakas" uros vain vastasi väittämättä vastaan missään kohtaa sen enempää. Mielipiteidensä esittäminen nyt syntipukin roolissa olisi ollut aivan turhaa, kun aiheesta keskusteleminen tähän aikaan ei ollut millään tavalla tarpeellista.
Lopulta yksisarvinen sitten onnistuikin saapumaan opetustilaksi varattuun huoneeseen vain kymmenisen minuuttia myöhässä. Yksisarviselle myöhästeleminen oli niin tavallista, että varmasti osa läsnäolijoista osasikin jo odottaa sitä.
Elämä olisi voinut olla helpompaa jos saisi itse säädellä oman aikataulunsa eikä tarvitsisi herätä aamulla silloin, milloin sanotaan ja käydä töissä säädellyn kalenterin mukaisesti. Oli kuitenkin melko kapeakatseista ajatella asiaa vain tältä lyhytnäköiseltä ja itsekkäältä kannalta, sillä kuitenkin sitä tahtoi, että tietyt palvelut eivät olleet saatavilla aivan miten sattuu vaan ennalta sovittuina ja ilmoitettuina aikoina ja niin pois päin. Kokonaisuudessaan koko aikataulutetun maailman tuottava vaihtokauppa tuntui jopa voitolliselta jokaiselle osapuolelle. Ehkä vaihtokauppa oli huono ja vähän harhaanjohtava sana, mutta se nyt juolahti mieleen aamuminuuteilla ensimmäisenä ja tuntui sopivan yksinkertaiselta tähän hetkeen näin välittömästi kehon mielestä aivan liian varhain tulleen herätyksen jälkeen. Saman päätelmän rakennetta mukaillen D'allankin olisi omalla tavallaan mielellään jäänyt kotiin lämpimään vuoteeseen torkkumaan, mutta se ei olisi reilua opiskelijoita kohtaan, työnantaja ei pitäisi siitä ja yhtä lailla D'allan ei itse pitäisi siitä, että hän joutuu heräämään tapaamisiin, joihin muut eivät mitään ilmoittamatta sitten saavukaan.
Yhteiskuntavastuun toteuttamisen nimeen ei siis auttanut kuin kerätä luunsa sängystä ulos, pukea jotain yövaatteita edustuskelpoisempaa päälle ja raahautua opetustehtäviin. Ei yksisarvinen tiennyt, että oppivatko oppilaatkaan tällaisiin kellonaikoihin aamulla mitään, vastasihan ajankohta vasta noin kello yhdeksää, mutta käytännön syistäkin piti pitää tunnit aamuisin, että päivällä ehtisi tekemään yhtäjaksoisuutta vaativaa työtä ilman, että tarvitsi yrittää aikatauluttaa asioita niin, että saattaa pitää töiden välissä parin tunnin opetukseen varatun tauon. Iltapäivällä opettaminenkaan ei oikein käynyt päinsä suunnilleen samasta syystä, sillä oli edullista, että työaikaa saattoi venyttää tarvittaessa illemmalle. Näin ollen oli suositeltavaa huolehtia nukkumaanmenonsa ajoituksella, että sai tarpeeksi unta vuorokausiinsa. Käytännössä toki, kuten oli hyvin tunnettua, päivän venyttäminen ilta-aikaan oli helposti toteutettavissa oleva rike suunniteltuun rytmitykseen.
D'allan ajatteli sitä mieluummin niin, että opiskelijat saisivat vain olla tyytyväisiä, että saivat edes ajoissa tietää, etteivät olleet päässeet kurssista läpi, kun hän oli yömyöhällä tulenvalossa tarkastellut siihen liittyneitä suorituksia ja pohdiskellut asiaa. Siitä hyvästä sitä saisikin olla väsynyt opettaessa. Ovella odottanut D'allanin puoliso nyt ei näyttänyt äänen perusteella olevan samaa mieltä, koska vaikutti jo hermostuneelta sen suhteen, ettei uros ollut vieläkään onnistunut nousemaan jalkeilleen.
"Sinä tulet taas myöhästymään tätä menoa. Puhuimme juuri eilen siitä kuinka epäkunnioittavaa sellainen on enkä usko, että olet tässä ajassa sitä unohtanut. Yrittäisit joskus edes." naaras sanoi oven läpi, niin turhauttavaa kuin se olikin.
"Puen päälleni vain ja lähden sitten. Et varmaan aamiaista laittanut?"
"No en, kun vaikutti niin hyvin perustellulta ennusteelta ajatella, ettet kuitenkaan nousisi itse ajoissa. En minä jaksa herätä vielä sinuakin paljon aikaisemmin, laittaa vielä ruokaa ja herätellä sinua. Pelkkä herättämään herääminenkin harmittaa jo tarpeeksi. Otat sitten heti opetustuntisi jälkeen lounastauon ja tulet kotiin syömään siinä vaiheessa."
Aamulla se oli niin usein vihainen, D'allan mietti. "Toki rakas" uros vain vastasi väittämättä vastaan missään kohtaa sen enempää. Mielipiteidensä esittäminen nyt syntipukin roolissa olisi ollut aivan turhaa, kun aiheesta keskusteleminen tähän aikaan ei ollut millään tavalla tarpeellista.
Lopulta yksisarvinen sitten onnistuikin saapumaan opetustilaksi varattuun huoneeseen vain kymmenisen minuuttia myöhässä. Yksisarviselle myöhästeleminen oli niin tavallista, että varmasti osa läsnäolijoista osasikin jo odottaa sitä.