|
Post by frederico on Dec 14, 2011 19:25:11 GMT 3
Tretjak.
Huone oli aivan yhtä karu kuin muutkin luostarin huoneet. Pieni huone jossa kalusteiden virkaa toimitti puinen sänky, tuoli sekä pöytä jossa oli pari paperiliuskaa mustepullo ja sulkakynä. Huone oli hyvin valaistu, tai jos öljylamppua pöydällä sekä toista, hieman isompaa lamppua oven pielessä seinällä, voitiin sanoa hyvin valaistuksi.
"Istuppa siihen Modi." Tretjak osoitti tuolia ja itse istui rennosti sängyn laidalla "Maistuuko naukku." Tretjak tarjosi pientä metallista pikaria, tytölle. "Taitaa olla melkorankka kokemus sinulle? Repäistä tällaiseen hullunmyllyyn puoliksi tahtomattaan..."
"Valkoisen tornin maagit eivät suinkaan ilkeyksissään Evraa ole kaapanneet. He ovat vannoneet vartioivansa kansakuntaa magian väärinkäytöltä ja taistelevansa Kaaosta vastaan" Tretjak puntaroi sitä miten sanansa asettelisi. "He tuskin tekevät Evralle pahaa, vaikka he kaappasivatkin hänet, tosin en ole kuullut kenestäkään, joka olisi sieltä palannut. Minä olen velvoitettu pelastamaan Basl:n armeijan kynsistä ja se on ensisijainen tehtäväni joten Evran kohtalo jää pitkälle sinun käsiisi. Haluatko yrittää? " Tretjak jäi tuijottamaan Modia arvioiden hänen mahdollista vastaustaan.
Valkoinen torni Maagit eivät olleet juurikaan puhua pukahtaneet matkalla omalle alueelleen. Evra tajusi että kaikki ei ollut aivan normaalia sillä matka tuntui lyhyeltä pyrähdykseltä, mutta nyt taivaanrantaa varjosti vuoret jotka Evra muisti kartastoista Erpadoon vuoristoksi. Niille matkaaminen olisi vienyt kuukauden päivät... mutta siinä ne kohosivat kaikessa komeudessaan.
Evra siirrettiin marmorista rakennettuun torniin marmoriseen huoneeseen. Huoneessa ei tuntunut olevan ovea eikä ikkunoita vain tasainen valkea loiste ympäröi tummaa kivilattiaa Jossa seisoi Valkoiseen puettu mies jonka päälaki oli ajettu paljaaksi samoin kuin kulmakarvatkin. Hän puhui pehmeällä äänellä. "Anteeksi tämä häiriö, mutta miksi sinulla oli kaaoksen suojelija mukanasi. Kai tiedät että sellaiset eivät ole olleet sallittuja Prosniassa tuhanteen vuoteen?"
|
|
welma
Member
Söpöliini höpöliini tekee virallisen wempulan :3
Posts: 274
|
Post by welma on Feb 22, 2012 20:21:29 GMT 3
Modi silmäili Tretjakin huonetta sisään tullessaan ja istuutui toisen kehotuksesta. Vaikeata se kuitenkin meinasi olla toisen polven taittumis kyvyttömyyden takia. Sattui, mutta nyt oli kestettävä. Olihan tämä sotku kuitenkin osittain hänen itsensä aiheuttama.
Tyttö otti pikarin ja haistoi sen sisältämää nestettä. Haju oli kummallisella tavalla yhtäaikaa kitkerä ja makea. Lyhyen epäröinnin jälkeen Modi kaatoi tilkan juomaa suuhunsa. "Pahaa" tyttö ajatteli ja se kyllä näkyi hänen ilmeestään. Loput mokomasta litkusta saisi jäädä hänen osaltaan juomatta. "Hmm, olihan se kieltämättä aika kummallista kun Evra vain yhtäkkiä repäisi minut mukaansa sinä iltana." Modi vastasi Tretjakin kysymykseen pienen pieni hymy huulillaan. Hymy kuitenkin katosi nopeasti, kun tyttö muisti taas ajatella, että nyt Evra oli kaapattu ja että se taisi olla hänen syytään.
Tretjakin taas puhuessa Modin käsi nousi vaistomaisesti riimulle, hän piti sitä edelleen piilossa tukkansa alla, vaikka tyttö piti hyvin paljon mahdollisena, että siitä tiesi koko luostari. Tretjakin jatkaessa hän tunsi kyynelten valuvan poskilleen. "On minun syytäni, että kaikki tämä tapahtuu" tyttö mumisi itkuisena. Hän oli tullut ajatelleeksi, että jos hän olisi pysynyt sinä iltana kujallaan ja pidätellyt janoaan, ei tähän pisteeseen oltaisi koskaan tultu. Evra olisi edelleen tämän ryhmän mukana, he saisivat sotia sotansa ja hän olisi koko touhusta autuaan tietämätön ja jatkaisi elämäänsä entiseen malliin, eli kaikilla olisi asiat paremmin. "Yritän," hän sai sanottua vastaukseksi. Kun hän kerran oli sotkenut asiat, niin hän myös yrittäisi korjata ne. Sen mitä siitä sitten tulisi, näkisi vasta tulevaisuudessa.
|
|
|
Post by frederico on Feb 22, 2012 21:50:27 GMT 3
Tretjak hymyili Modille. "Sinä olet urheampi kuin uskoinkaan... Kovinkaan moni ei uskaltaisi uhmata maageja niiden kotikentällään."
Tretjak kohottautui tuolillaan "Hyvä on, jos aiot pelastaa Evran, sinun on hyvä tietää muutamia seikkoja näistä maageista. Taikuudesta minä en osaa kertoa hirveästi, mutta historiasta ja alkemiasta sinun on ehkä parempi olla perillä.
Tuhansia vuosia sitten Maagit olivat yhtä suurta perhettä. Kaikki olivat tasaisessa sovussa. Taikuus oli jumalten ja henkien kontrollissa, sekä kaikkialla maassa vallitsi rauha. Vähitellen maagit alkoivat erikoistua. Kukin taholleen. Vähitellen alkoi perustua... hmm miksi niitä sanoisi " Tretjak haki sanojaan "maagien ryhmiä. Valkoiset jatkoivat olevan tutkimista. Punaiset keskittyivät enimmäkseen konkreettiseen. Tuleen maahan veteen ilmaan jne. He oppivat jalostamaan aineita ja keksivät mm teräksen. Sivumennen sanoen alkemia periytyi heiltä. Lopputuloksena tuli 5 ryhmittymää oli vihreät, harmaat tai ehkä paremmin siniset , punaiset ja valkeat sitten tietenkin mustat. Valkoiset ovat perinteikkäämpiä ja vanhimpia. Tärkeintä siinä oli että he olivat tasapainossa. Kuitenkin joku tai jokin keksi, tai ehkä pikemminkin löysi kaaoksen. Voimasuhteet muuttuivat äkisti ja epätasapaino johti velhokunnat sotiin joissa ei tuntunut olevan mitään järkeä. Ensin taistelivat mustat ja valkoiset muita vastaan. He olivat pääsemässä voittoon pian valkoiset jäivät yksin, kun mustat liittoutuivat vihreiden kanssa. Erilaiset liitot suistivat maailman sekosortoon jolloin kaaos oli päässyt valloilleen. Lopulta hajanainen liittouma sai tehtyä sopimuksen kaaoksen kahlitsemisesta ja sen tuhoamisesta.
Tärkeämpää kuitenkin on että tuona aikana taottiin lukuisia aseita joilla ihmisetkin voivat taistella maageja vastaan. Armeijoita varustettiin aseilla jotka tekivät taikuudet mitättömiksi. Valkoinen torni kuitenkin on mustasukkaisesti kerännyt kaikki tällaiset esineet mitä he ovat löytäneet ja tuhonneet ne. Tiedän että armeija on kätkenyt muutamia talismaaneja ja uskon että Kirkkokin pitää muutamaa hallussaan, mutta nämä ovat taatusti hyvin kätkettyjä.
Esineet ovat siksi tärkeitä että niiden taika on tehty ennen kuin kukaan tajusi etsiä niitä. Eli ne ovat maageille näkymättömiä. Sen sijaan että sinä loitsisit ja he paikallistavat sinut, voit käyttää talismania ja kukaan ei huomaa mitään." Tretjak selitti keskittyneesti ikään kuin yrittäisi muistaa kaiken oleellisen.
|
|
welma
Member
Söpöliini höpöliini tekee virallisen wempulan :3
Posts: 274
|
Post by welma on Mar 1, 2012 21:32:43 GMT 3
Modi pyyhki kyyneleitään ja sanoi "No kun Evra otettiin kiinni siksi, että minä lähetin hänen mukaansa suojelian! Totta kai minä yritän hänet myös sitten parhaani mukaan pelastaa!" Tyttö kiljui. Hän oli toistellut asiaa itselleen jo niin monesti, että alkoi ihan tosissaan uskoa niin. Tuota kotikenttä asiaa tyttö ei ollut edes muistanut ajatella. Tosin mitä väliä sillä nyt enää oli? Päätetty mikä päätetty.
Modi ei ollut ihan varma ymmärsikö hän kaiken mitä Tretjak sanoi. Eli: maagit jakautuivat ryhmiin, sitten tuli kaaos, sitten sodittiin, sitten tuli isompi kaaos ja päätetiin että kaaos tuhotaan. Mikä oli hänen kannaltaan erittäin huono juttu. Modi tunsi kiukustuvansa, hän puri huultaan, ettei alkaisi huutaa. Ihan kuin hän olisi saanut päättää ottaako riimun silmäänsä vai ei. Ärsyttävää tuommoinen tuomitseminen.
Talismani sitten taas kuullosti jo paljon mielenkiintoisemmalta. Ei sillä, että hän olisi pitänyt riimujen käyttämistä niin sanotusti 'loitsimisena', mutta silti. Mistähän sitä semmoisen talismanin saisi?
|
|
|
Post by frederico on Mar 20, 2012 22:20:14 GMT 3
Tretjak katseli Modin kiukunpurkausta jonka hän vaivoin nieli. Tretjaki aavistuksen verran hymyilytti mutta hän imi hymyn itseensä.
"Suurin piirtein noin se meni. Hyvin tiivistetty. Kaaoksen tuhoamisella tarkoitan kaaoksen kannattajien tuhoamista. Jos et tunnusta jotain väriä olet pelottavin.. Tyypillistä ihmisille."
Tretjak oikaisi itsensä "Enempää minä en osaa sinua autta. Prosnian kuninkaan aarrekammiossa voi olla pari talismaania, mutta ne lienevät enemmän mustia ja vihreitä vastaan tehtyjä. Luostarin kirjastoissa voisi olla enemmän tietoa. Suosittelen sinua etsimään asioita sieltä. "
"Meidän on syytä mennä nukkumaan. Prinssi pitää puheen auringon noustessa ja me pakenemme sitten turvaan, Starakanin miesten kanssa. Suosittelen sinua pysyttelemään luostarin sisällä sen aikaa kun prosnian armeija on paikalla." Starakan madalsi ääntään
"Jos tarvitset minua etsi käsiisi Starakan, tai mene sinne paikkaan jossa vietit yösi Evran kanssa. Pyydä tavata siellä miekan kantajaa. He opastavat kyllä"
Tretjak kömpi vuotelleen, otti miekan ja haarniskan lähelleen. "Siltä varalta että emme tapaa huomenna. Hyvästi."
Tretjak oikaisi itsensä petiin, mutta jätti lampun palamaan. Pian tuhina alkoi kuulua tretjakin nenästä.
Aamuhämärissä Tretjak nousi eikä tuntunut lainkaan levänneenä. Hän tuskin oli nukkunut muutamaa silmäystäkään. Aamulla hän keräsi varusteensa, ja puki itsensä täyteen sotisopaan. Haarniska jonka hän aiemmin oli kätkenyt tunikan ja viitan alle, kimmelsi hämärän ainoissa valonpilkahduksissa. Kypärän hän kaivoi esiin ja pyyhkäisi sen purppuran harjan kuosiin. Viitan olkapäällä keikkui kultainen lohikäärme, samoin kuin rintapanssarin julkisivussa.
Basli oli pukeutunut samanlaiseen haarniskaan. Pienempään tosin. Molemmat seisoivat tyynenä luostarin päärakennuksen oven takana. Yön aikana munkitkin olivat löytäneet itselleen jostain aseita. Tänään he näyttivät enemmän paraatijoukoilta paitsi että heidän ilmeensä olivat totisia ja parta komeili useimman miehen naamalla. Rengastakit päällä ja hampaisiin asti aseistautuneena miehet tuijottivat totisina ja synkkinä eteenpäin." Joskus lupasimme puolustaa oikeutta, mutta että se oikeus on omaa kansaa vastaan" Suurmestari totesi Tretjakille.
"Toivotaan ettei tänään taistella" Tretjak kääntyi Apotin puoleen ja ojensi raudoitetun kätensä "Kiitoksia kaikesta, Jäämme suuresti velkaa"
Ovi aukesi ja kaksikko marssi aamuhämärään ulos. Askel askeleelta he kävelivät kohden pientä väkijoukkoa joka oli illan ja yön aikana kerääntynyt aukion laitamille. Metsässä näytti olevan lisää väkeä. Starakanin terveet miehet odottivat hevosten kanssa kahdessa ryhmässä ja eräs miehistä piti kaksikon hevosia.
Basli käveli pienelle muurin pätkälle ja nousi kevyesti sille. "HYVÄT KANSALAISET. MINÄ OLEN KAR PROSNIAN PRINSSI BASL. PROSNIAN LAILLINEN JA AINOA KRUUNUNPERIJÄ! "Ääni kaikui voimakkaana väkijoukossa. Modi saattoi aistia kuinka Apotti keskitti tahtonsa Basliin ja ilmeisesti vahvisti hänen ääntään. "ON KOITTAVA AIKA JOLLOIN PROSNIA VAPAUTUU JA TODELLINEN KUNINGAS MARSSII VAATIMAAN KRUUNUAAN. SILLOIN ISÄNI JA PERHENI MURHAAJAT SAAVAT MAKSAA. TEOISTAAN RASKAAMMAN MUKAAN." Pieni poika veti miekkansa esiin ja auringon ensisäteet osuivat siihen "VAPAAN PROSNIAN KANSALAISET. ÄLKÄÄ TAIPUKO ÄLKÄÄ LUOVUTTAKO SILLÄ AIKAMME KOITTAA VIELÄ!.."
Puhejatkui vähän aikaa ja aurinko osui suoraan Baslin panssariin. "VAPAAN PROSNIAN PUOLESTA" prinssi huusi ja kansa vastasi hurraten. Saamaan aikaan prosnian armeijan kärki joukko laukkasi hevosineen aukion toiseen laitaan. "
Tretjak kolautti ristikon kiinni ja veti pitkän miekan huotrastaan. "Katsotaanpa kuinka taitavia he oikein ovatkaan" Samalla yksi sotilaista laski peitsen tanaan ja syöksyi Tretjakia kohden. Tretjak odotti viime hetkeen kun peitsi oli jo tunkeutumassa hänen sydämeensä. Kevyt kolaus, peitseen ja nopea pyörähdys sekä miekan nosto ja teräupposi yhdellä liikkeellä vastustajan kainalosta keukoihin. Mies putosi hevosen pysähdyttyä hengettömänä maahan ja Tretjak nousi hevosensa selkään. "Matkaan" hän karjui ja lauma hevosia ratsastajineen säntäsi laukkaan.
Tretjak koukkasi maasta kuolleen vastustajan peitsen ja laukkasi vielä kunniakierroksen väkijoukon lähellä ennenkuin syöksyi muiden perään. Todella raa-alle rastastukselle kohden majakkaa jonka luona Starakan lupasi odottaa.
|
|
welma
Member
Söpöliini höpöliini tekee virallisen wempulan :3
Posts: 274
|
Post by welma on May 8, 2012 18:52:35 GMT 3
Modi tuhahti "Mutta.. Äh olkoot". Tyttöä suututti edelleen, koko ikänsä hän oli ensin äitinsä kanssa ja äidin kuoltua yksinänsä pakoillut riimunsa takia, vasta nyt hänelle oikeastaan valkeni miksi.
Modi nyökkäsi ja alkoi vääntäytyä ylös tuolistaan, mikä oli vielä piirun verran vaikeampaa kuin istuminen. Ovelta hän vastasi Tretjakille "Öitä ja hyvästi".
Modi ei oikein tiennyt oliko hän väsynyt vai ei. Päivä oli toki ollut raskas ja huomenna olisi tarkoitus herätä aikaisin. Ensin kuitenkin oli keskityttävä huoneensa löytämiseen. Mikä veikin sitten ihan reilusti aikaa.
Sänkyyn päästyään Modi ehti taas ajatella. "Kirjasto", sen etsiminen olisi ensimmäinen asia mikä hänen pitäisi tehdä aamulla heti puheen jälkeen. Minkähän laisia kirjoja piti etsiä, että löytäisi tietoa talismaaneista? Jokin tämän niin kutsutun loitsimisen historiaan liittyvä saattaisi olla alku. Modin ajatukset alkoivat harhailla ja kohta hän huomasi ajattelevansa äitiään. Äiti oli opettanut hänelle kaiken riimuista ja kaikesta muustakin. Modi huomasi itkevänsä tätä ajatellessaan, hän ikävöi äitiään nyt kunnolla ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Itkustaan Modi liukui uneen.
Aamulla herätessään Modi tunsi itsensä melko väsyneeksi. Eilinen oli venynyt pitkäksi ja unet olivat jääneet vähäisiksi. Hän kuitenkin vääntäytyi ylös sängyltään samalla kun suki tukkaansa sormillaan, ei niinkään siistimis, kuin riimun peitto mielessä.
Ulkona Modi tunsi Tyrin ja Úrin, soturin- ja voiman riimujen läsnäolon. Ulkona seisova ihmismassa suorastaan huokui noita riimuja ja jos niillä valkoisen tornin maageilla oli pieninkään halu tai tarve löytää heidät, niin se kävisi helposti. Tietyllä tapaa moinen huolestutti tyttöä, mutta asiasta mainitseminenkaan tuskin olisi muuttanut tilannetta.
Modi jäi melko taka-alalle kuuntelemaan puhetta. Ei hän ensinnäkään olisi jalkansa kannssa jaksanut seistä kovin pitkää aikaa ja takaa häneltä olisi lyhyempi kuten myös helpompi mennä takaisin luostariin sisälle piiloon, jos Prosnian armeija sattuisi hyökkäämään.
Ja kuten sanottua, armeija tosiaan hyökkäsi ja Modi lähti nopeasti nilkuttamaan kohti luostaria, ainoana ajatuksenaan "Älä jää kiinni". Kyllä kuitenkin jos joku häneen viitsisi kiinnittää huomiota, niin hän olisi tuhon oma, hänen vauhdillaan ei olisi mitään mahdollisuutta päästä karkuun yhtään ketään.
|
|
|
Post by frederico on May 26, 2012 16:12:22 GMT 3
Armeijan joukot lähtivät laukkaan pakenevien ratsumiesten perään. väkijoukko, ei hievahtanutkaan sijoiltaan vaan tyynesti he tuijottivat kohden ratsastavia Prosnian joukkoja. Heilläkään ei ollut intoa ratsastaa vihamielisen väkijoukon läpi, joka teki passiivista vastarintaa, vaan he joutuivat kiertämään sen. Tämä antoi arvokkaita sekunteja Tretjakille matkallaan.
Luostarin luona aseistautuneet munkit odottivat tyynesti liikkumatta mitä tuleman piti. Eräs armeijan edustajista, ilmeisesti todella korkea arvoinen siviili ratsasti paikalle. "Teillä siis oli Prinssi täällä piilossa?" Se oli enemmänkin toteamus kuin kysymys.
Täydessä sotisovassa seisova Apotti tuijotti tyynesti tuon, ilmeisen luihun, miehen silmiin "Niinpä taisi olla. Teillä nyt varmaan on kuninkaan sinetöimä oikeus tutkia luostari." Prinssi on kuitenkin jo matkalla joten tarvetta tuskin lienee. Kaikki hänen suojelijansa ovat jo matkalla jonnekin... Kauas teistä ja kätyreistänne"
Mies tuhahti ja käännähti hevosen kanssa ja viskasi pergamentin kiukuissaan maahan ja karautti matkoihinsa. Apotti tuijotti järkähtämättömänä miesten matkaan ja hitaasti hivuttautui pergamentin päälle, kun jäljessä kulkeva osasto, ilmeisesti tuon äskeisen öykkärin oma joukko sotilaita, marssi ohitse.
"Tätä sinä voit tarvita joskus." Apotti kumartui ja poimi käärön maasta. "Tretjak kertoi että saattaisit tarvita meidän apuamme"
jossa oli kuninkaan sinetti sekä vallanpitäjän allekirjoitus maahan
|
|
welma
Member
Söpöliini höpöliini tekee virallisen wempulan :3
Posts: 274
|
Post by welma on Sept 2, 2012 19:46:36 GMT 3
Ja kuinka ollakkaan, tyttö ei kiinnostanut ketään. Joukko sotilaita oli mennyt aivan hänen ohitseen luostarin porteille. Modi huokaisi helpotuksesta, ehkä asiat alkisivatkin tästä eteenpäin sujua.
Kun Modi sitten pääsi porteille, niin armeija marssikin jo pois. Se ensimmäisenä ratsastanut oli ohimennessään kyllä luonut tyttöön todella omituisen katseen, mutta mies ei kuitenkaan ollut tehnyt mitään. Modin katse seurasi silti huolestuneena armeijan lähtöä.
Tyttö havahtui kun Apotti puhutteli häntä. "Öö.. Kiitos" Modi vastasi ja tuijotti kääriöä ymmärtämättä mikä se oli. "No juu. Kun pitäisi kai etsiä tietoa talismaneista ja sitä varten pitäisi löytää kirjsto.." Sitten Modin päähän pälkähti eräs ajatus "Mitähän kirjaimistoa niissä teidän kirjoissanne muuten on, kun minä en osaa lukea kuin riimuja?"
|
|
|
Post by frederico on Sept 3, 2012 22:42:53 GMT 3
Apotti ojensi käärön Modille "Vai että et osaa lukea?" Hän mutristi mietteissään kulmiaan. "Meillä on siis todellakin hieman pidempi matka kuljettavana... Tule mukaani, meillä on niin kovin vähän aikaa ja tehtävää on paljon."
Apotti ohjasi heidät kirjastoon. Sali oli täynnänsä erilaisia nahkakantisia opuksia, pergamenteille painettuja kirjantapaisia samoin suuria hyllyköitä oli täynnä putkiloita joissa oli rullalla pitkiä pergamentti liuskoja käärittynä tiukkoihin nippuihin Näky oli varmasti vaikuttava valtava halli täynnä teoksia ja opuksia korkeimmat hyllyt olivat 10 jalan korkuisia ja pisimmät jopa sata jalkaa pitkiä. "Meidän pieni ylpeytemme. Kattavampaa kirjastoa ei löydy koko prosniasta. Suurin osa meidän kirjoistamme on käännetty Prosniaksi, teoksia on kopioitu ympäri maailman. Nämä siis ovat kopioita alkuperäisistä teoksista ja kiertävät munkit ovat kääntäneet ne paikanpäällä Prosniaksi ja sitten tuoneet ne tänne."
"Tarvinnet siis selata suuren sodan historiaa. Sitä kuinka ja ketkä kaaoksen sitten lopulta voittivat... Veli Barthain".. Apotti kääntyi erään harmaa hapsisen miehen puoleen " Auttakaa tätä tyttöä, opettakaa hänet lukemaan ja etsikää hänelle teokset jotka kertovat suuresta sodasta"
Kumara ryhtinen mies nyökkäsi apotille ja keskeytti välittömästi kirjansa katselun" Vai niin..." Barthain virkkoi" Haluat siis oppia lukemaan nopeasti?" Lapselta siihen menee muutama kuukausi, mutta meillä sitä ei siis taida olla. Aikaa siihen"
//Modi voi aistia lievän taikuuden ja viisauden auran leijuvan Barthainin ympärillä, niinkuin hän oli nähnyt muutamia soturin auroja pihalla//
"kelpaisikohan sinulle hienoinen oikotie?" Barthain kysyi ohimennen iskien silmää tietävän näköisenä.
Vähän matkan päästä nuori munkki, joka oli kopioinut kirjaa ahkerasti keskeytti työnsä ja katseli Modiin kiinnostuneena. Katseenne kohtasivat munkki hymyili ujosti ja painoi päänsä takaisin kopion pariin. //Hänelläkin voisi ehkä olla viisaan aura, mutta se leijui hyvin herkkänä ja hauraana aivan kuin ohkainen jääkuori joka saattaa sortua pienestäkin kolahduksesta. //
Barthain rykäisi "Anteeksi kuinka se nyt olikaan?"
|
|
welma
Member
Söpöliini höpöliini tekee virallisen wempulan :3
Posts: 274
|
Post by welma on Sept 4, 2012 21:24:50 GMT 3
Modi painoi päänsä ikään kuin häveten. Ei hänen ollut koskaan ennen tarvinnut osata lukea, kun ei moisella taidolla kadulla oikein tehnyt mitään. Tyttö hymähti myöntyvästi ja lähti seuraamaan Apottia.
Tyttö tuijotti silmät suurina kirjaston hyllyjä "Onpa noita paljon", hän ajatteli. Alkupää Apotin puheista tuli kuuroille korville, tytöllä oli liian kiire varovaisesti - ja samalla kuitenkin todella uteliaasti - pälyillä ympärilleen. "Kuinkahan monta kirjaa pitää lukea, että pääsee perille tästä paljon puhutusta sodasta ja niistä talismaneista?" tyttö ehti vielä ajatella, ennen kuin alkoi taas kiinnittää huomiota Apottiin joka tuli juuri mainineeksi sen sodan.
"Sinistä" Mosi ajatteli kuunnellessaan Batrhainia. Yleensä ihmisistä ei nähnyt näin seliviä värejä, riimuilla oli kyllä yleensä tapana näkyä, mutta ei väreillä. Mikseiköhän viisaudelle ollut riimua?..
Tyttö nyökkäsi. "Kyllä kelpaisi" Modi vastasi, vaikka tuo silmänisku herättikin pienoisia epäilyksiä. Toisaalta omasta mielestään ilman oikotietä hän tuskin oppisi koskaan lukemaan, vaikka Barthain muuta olettikin. Olihan riimujen oppiminenkin vienyt tytöltä melkein kuukauden.
Modi käänsi päänsä hitaasti, kun tunsi jonkun tuijottavan. Ajatukset karkasivat taas omille raiteilleen. Puna nousi tytön poskille, kun hän viimein paikallisti tuijottajan. Nuori munkki, jolla värejä näkyi jopa kaksi. Vaalempi, vielä kehittyvässä vaiheessa oleva sininen, johon sekoittui melko vahva vihreä, joka auttasi keskittymään ja oppimaan. Myöhemmin se väistyisi sinisen ja mahdollisten muiden värien tai riimujen tieltä. Miehestä kuitenkin näki heti, että hänestä voisi tulla vielä vaikka mitä.
Modin pää käännähti nopeasti, kun Barthain puhutteli häntä. Poskia kuumotti. "Anteeksi, tuota olen ollut tänään vähän ajatuksissani. Mitä sanoitkaan?" Tyttö sanoi lievasti änkyttäen.
|
|
|
Post by frederico on Sept 5, 2012 20:22:13 GMT 3
Vanha mies ohjasi tytön ikivanhan tammisen pöydän ääreen. "Katso tästä kaikki alkaa.. Sinun nimesi Modi.. Se tavataan näin. "Vanha mies alkoi piirtää sulkakynällä kirjaimia vanhalle pergamentille jota on liotettu ties kuinka monta kertaa, aina vain alusta alkaen. Niissä penkeissä on varmasti istunut satoja nuorukaisia opettelemassa kirjoitus- ja lukutaidon saloja.
Vanha mies keskittyi opettamiseen mutta ja alkoi virtauttaa omaa tietoisuuttaan Modin auraan. Hän oli varsin kokematon siinä ja tämä vaati mieheltä suuria ponnistuksia hyvin hentoinen yhteys tuntui löytyneen kun mies mumisi hiljaa itsekseen. Vaikka sanat kuulostivat tutulta, ne olivat ilmeisesti jostain vanhasta loitsusta. Jokainen lausuttu sana antoi pienen sykäyksen modin aivoihin ikäänkuin tuntien opetus iskisi tajuntaan hitaasti ja varmasti.
Miehen silmistä näkyi äärimmäinen keskittyminen ja hän tuntui sulkevan koko maailman ulkopuolelleen.
Nuorukainen kauempana oli keskeyttänyt työskentelyn kokonaan jäi kiinnostuneena seuraamaan mitä tuleman pitää.
//Modin kaltaiselle hahmolle tuollainen yhteys on kaksisuuntainen, siihen tuskin on riimua mutta Modi on jo luonut yhteyksiä joten avoimen yhteyden käyttäminen voisi tulla hänelle mieleen//
|
|
welma
Member
Söpöliini höpöliini tekee virallisen wempulan :3
Posts: 274
|
Post by welma on Sept 6, 2012 21:48:41 GMT 3
Modi seurasi Barthainia pöydän ääreen ja istui tämän viereen. Tyttö katseli kiinnostuneena, kun vanhus teki paperiin kirjaimen toisensa jälkeen. Sitten tyttöö tunsi kuinka joku hitasti pyrki hänen mieleensä. Ensi reaktio oli tietenkin pienoinen säikähdys, jonka seurauksena Modin ajatukset olivat hetkellisesti täysin eristyksissä. Pari edellistä päivää olivat tehneet hänet hiukan araksi. Tyttö kuitenkin huomasi Barthainin ilmeen, hän tunnisti ’tunkeutujan’ olevan hän. Joten Modi alkoi varovaisesti avata mieltään ja siten hän suorastaan veti miehen tässä suhteessa kehyttymättömän mielen sisään omaansa, samalla kun itse pujottautui miehen vanhuksen. ”Tämäkö nyt on se oikotie?” Tyttö ajatteli, kun mies imeisesti lausui jonkin loitsun. Ajatus oli oikeastaan tarkoitettu vain hänelle itselleen, mutta hän ei ollut aivan varma kuuliko Barthian hänen ajatuksensa, Modille itselleen kun moinen tuli melko automaattisesti, mutta vanhuksen piti selkeästi ponnistella, että sai näin hataran yhteyden ylläpidettyä. Modin sunnatessa keskittymistään taas kirjaimiin, hänen mielensä avautui hiukan enemmän kuin olisi tarvinnut (mielen piilossa pitäminen kun tarvitsi myös keskittymistä). Tyttö huomasi tuntevansa että joku muukin oli hänen tietoisuutensa sisäpuolella. Modin oli pakko vilkaista olkansa yli varmistaakseen kehen oli osunut. Kun tyttö tajusi, että oli törmännyt nuoremman munkin auraan, hän veti tietoisuutensa takaisin sellaisella voimalla ja nopeudella, että oli vahingossa työntää Barthianin ulos päästään. Modi käänsi nopeasti katseessa takaisin paperiin ja tunsi muuttuvansa kirkkaan punaiseksi. //Pistin riimut ylös, että siekin näät mitä niitä on fc05.deviantart.net/fs71/f/2012/250/a/e/riimut_by_666_shinigami-d5dwgaq.jpgJa tässä olis Modistakin yks kuva fc04.deviantart.net/fs71/i/2012/250/b/e/modi_by_666_shinigami-d5dw5vr.jpg
|
|
|
Post by frederico on Sept 7, 2012 20:11:27 GMT 3
Barthainin mieli oli avara paikka. Sen voisi kuvitella muistuttavan jättiläismäistä kirjastoa joka muistutti kovasti tätä todellista paikkaa.
Viimeiset vuodet Barthain oli viettänyt kirjastossa ja se näkyi hänen mielensä pinnalla. Se oli kuin muistojen varasto, ensimmäisenä näkyi kaikki opasteet mitä kirjastossa kuului ollakin. Mielenkirjasto oli täynnä tietoa päällimmäisenä jokaisen kirjan asiasisältö. Tarkemmassa tutkimuksessa jokainen kirja kuitenkin osottautui muistoksi. Tämä loitsu oli esillä samaisella lukupulpetilla ja se virtasi barthainin "työpajaan"
Vieressä oli hyvä kartta nykyisestä kirjastosta.
Nuori munkki Yafel oli saanut myös luotua yhteyden Barthainin mieleen. Hän ei kuitenkaan hätkähtäny Modin aistimisesta, hänellä oli nyt mielenkiintoisempaa katseltavaa. Munkki joutui keskittymään tiukasti mielensä hallintaan joten hän oli poissa olevana vieläkin kun Modi paiskasi itsensä ulos.
Barthainkin heräsi unestaan. "Anteeksi Modi, en arvannut että se olisi sinulle liian henkilökohtaista, mutta tällä tavalla opit lukemaan huomattavasti nopeammin kuin" munkki hymähti, " sanoisinko perinteisimmin keinoin. Voimme ehkä pitää pienen tauon ja yritämme sitten uudelleen"
Nyt Yafelkin oli "herännyt" transsistaan. Hän jäi tuijottamaan mietteliäänä eteensä ja hänen silmiinsä oli syntynyt aivan uusi kiilto....
|
|
welma
Member
Söpöliini höpöliini tekee virallisen wempulan :3
Posts: 274
|
Post by welma on Sept 8, 2012 23:20:21 GMT 3
Modin mieli oli melko kaoottinen paikka, vähän kuin kadut joilla hän oli lapsuutensa asunut. Mieli koostui lukuisista sokkeloisista käytävistä, joilla lojuva kuona oli hänen muistojaan. Sen lisäksi, osa noista käytävistä oli täysin pimeitä. Nämä pimeydet sijoittuivat äidin kuoleman jälkeiselle ajalle, jolloin päivät olivat olleet pelkkää suorittamista, ilman minkään muotoista ajattelua. Osa syy sekavuudelle saattoi olla myös se, ettei tytöllä oikein koskaan ollut ollut aikaa järjestää ajatuksiaan, vai oliko kaaoksen riimulla osuutta asiaan. Eikä äidin kuolemistakaan oikein ollut koskaan tullut surtua. Helpotukseksi voidaan lukea, ettei vasta 15 kesäisellä Modilla, kuitenkaan ollut noin verrattaen paljoa muistoja.
Kun Modi oli työntänyt munkit ulos mielestään, hän tunsi, että Barthian oli osunut johonkin niistä pimeistä jaksoista, joka oli sisältänyt jotain todella ikävää. Modi tiesi, ettei haluaisi muistaa mikä se ikävä tapahtuma oli, mutta asia vaivasi hänä silti jonkin verran.
Barthianin puhuessa Modi tunsi poskiensa kuumottavan edelleen. Tyttöä vähän hävetti. "Anteeksi" hän sanoi vaisusti. "Minä vain.. Taisin säikähtää, kun en osannut odottaa, että.." Modi vilkaisi nuorempaa munkkia olkansa yli "hänkin olisi siellä". Modin piti pohtia hetki miten jatkaisi. "Ja kun Tretjak varoitti käyttämästä voimia, etteivät ne jotkin Valkoiset maagit löydä minua." Modi sai soperrettua ja tunsi punan laskevan poskiltansa.
Sitten Modi lähti kävelemään kirjaston pitkille käytäville, jotenkkin tavallista pienemmän ja kasaan painuneen näköisenä.
Eksyttyään johonkin kirjasston perimmäisitä nurkista Modi laskeutui hyllyyn nojaten lattialle istumaan. Tyttö tunsi itsensä jotenkin todella väsyneeksi, eikä hän voinut olla pohtimatta mikä häntä oli oikein vaivannut. hän tiesi, että oli oikesti tunnistanut nuoren munkin värit, mutta oli jostain syystä säikähtänyt silti. Tyttö ei ollut varma jaksaisiko ajatella asiaa nyt, mietittävää kun tuntui olevan muutenkin aivan tarpeeksi.
Sitten tämä yhtäkkiä puhjennut väsymys alkoi ottaa tytöstä otetta ja hän vaipui johonkin untamuistuttavaa tilaan, jossa riimu piti vahtia. Tila ei ollut samanlainen kuin toiselle puolelle mentäessä. Hän osittain tiedosti ympäristönsä riimullaan, mutta tämä niin sanottu ajatteleva puoli mielestä, nukkui.
|
|
|
Post by frederico on Sept 9, 2012 21:37:44 GMT 3
Barthain heittäytyi myös mietteliääksi. "En ole niin hyvä velho että osaisin tehdä paljoa enempää asioita. Kuin mitä juuri äsken tein. Tuonkin loitsun opettelin kauan sitten ulkoa. Vaikealta tuntuu uskoa että meidän muut munkkimme osaisivat tehdä niin. Apottia lukuun ottamatta. " Barthain madalsi ääntään miltei kuiskaukseksi
"Tretjak on oikeassa, mutta hänkään ei varmaan tiennyt sitä että Kun Priorilaiset tai kuten sinä heidät värien mukaan erottelet, siniset aikanaan liittoutuivat valkoisten kanssa. Siniset maagit asettivat vaatimuksen siitä että he saavat rakentaa yhteisöjä valkoisten ja punaisten sekä vihreiden maagien alueelle. Myöhemmällä ajalla kun valtiot alkoivat asettaa uusia rajoja, toimintamme sai aikaan epäilyksiä ja kritiikkiä. Sinisten oli sopeuduttava ja siksi rakensimme ympärillemme tämän kirkon ja luostari toiminnan. Aluksi se oli vain silmänlumetta, mutta ajat muuttuvat. Nykyisin olemme enemmän uskonnollinen yhteisö kuin velhojen veljeskunta.
//Barthainin kyvyt tuskin ovat riittäneet mieleen tunkeutumiseen, mutta sille lukutaidolle on löydyttävät "paikka" mielestä siksi Modi voi kokea sen epämiellyttävänä. Sovitaan vaikka että se on näitä velhouden miinuspuolia. Uutta ei voi luoda noin vain, pitää löytää tilaa vanhasta. Siksi Barthianin mieli on kuin suuri kirjasto, kaikki on huoneittain, hyllyttäin, kääröittäin järjestyksessä.
Niin ja kiitoksia riimuista =)//
Barthain katseli uupunutta tyttöä. "Sinun on ehkä parempi levätä hieman ja selkiyttää ajatuksia. Jatkamme tätä vaikka huomenna aamiaisen jälkeen." Hän kumarsi kevyesti ja poistui hitain askelin.
Kun Modi oli vaipunut uneen. Uteliaisuus sai nuorukaisesta vallan. Varovaisesti hän päästi ajatuksensa leijailemaan ja suuntasi auransa kohden Modia. Hän huomasi riimun ja tutki sitä varovasti ikään kuin koettaen kuinka päästä kiertämään se. Aivan kuten äskenkin, mutta todella paljon varovammin. Huomattuaan sen tuloksettomasti hän jäi katselemaan nuortai naista. Modi oli varmasti nuorempi häntä, mutta ei paljoa... Kun varovainen tarkastelu oli ohitse Nuori mies siirtyi jälleen omaan kehoonsa ja asteli siihen osaan kirjastoa johon modikin oli mennyt. "öhöm... " hän rykäisi muka tutkiessaan jotain vanhaa pergamentti kääröä." Eikö tuolta jostain löytyisi parempiakin leposijoja? "Hän kysäisi jahka Modi alkaisi olla hereillä
|
|