Post by telperion on Mar 15, 2009 23:35:55 GMT 3
Tjaa-a...ikää alkaa kohta olemaan kolmekymmentä, joista viimeiset 20 vuotta on mennyt tämän harrastuksen parissa. Kaikenlaista on nähty, kokeiltu ja yritetty, mutta meno ei ole hidastunut rahtuakaan. Oikeastaan sanoisin, että olen kehittynyt pelinjohtajana vuodesta toiseen ja pysynyt roolipelaajana aika samalla viivalla viimeiset kymmenen vuotta. Miksikö? No, kun kukaan muu ei tunnu uskaltavan / jaksavan / viitsivän istua pelinjohtajan tuoliin. Minä taas olen PJ-narkki, niin ihmekkös tuo, jos olen katsellut tätä harrastusta vähän yksipuolisesti sitten 90-luvun puolivälin jälkeen.
Ei tämä tarkoita sitä, ettenkö tykkäisi pelata, mutta minulla on kaikenlaisia käsityksiä siitä minkälainen hyvä roolipeli on, kuin myös siitä minkälaisessa roolipelissa viihdyn. Kun omat ja muiden käsitykset eivät kohtaa en ole sitä sorttia, joka hengaa mukana odotellen, että ehkä tästä tulee joskus sitten jotain. Mistäkö minä sitten tykkään? No, kauhusta, suurista tunteista, ahdistuksesta ja harmaista moraalialueista. Tämä ei tarkoita sitä, että kaiken täytyy olla WoDia (uutta tai vanhaa), mutta jos pelin sisältö on tyyliin "aloitusviiva -> McGuffin -> maaliviiva", niin tuskin tulen kyytiin. Minä pidän dynaamisista ja elävistä tarinankaarista, joissa kohtaa mielenkiintoisia ja pitkälle kehitettyjä EPH:ja, joilla on muutakin sanottavaa, kuin seuraavan tehtävän briiffi / de-briiffi. Ei kaiken tarvitse aina olla yllättävää ja shokeeraavaa, mutta pelin pitäisi olla tunteikasta ja ajatuksia herättävää. Minä haluan välittää omasta hahmostani, nähdä hänen kehittyvän johonkin suuntaan - muutenkin kuin vain stateiltaan - ja kokea jonkintasoista kontaktia niihin, joiden kanssa roolipelaan. Aika peruskauraa, vai mitä? Niinhän sitä voisi luulla
Olen yritteliäs tyyppi, joka myöntää mielellään omat vajavaisuutensa, kiinnostuksiensa kohteet ja aihepiirit. Viimeiset nelisen vuotta Fantasia on ollut aika Out, kun kypsyin ihan totaalisesti D&D 3.5:n mahdottomuuteen ja heivasin kokonaisen hyllymetrin (tai vähän enemmänkin) kyseisen edition kirjoja Huutonettiin. Sen jälkeen tulikin osteltua runsaasti nWoDia, ja tällä hetkellä omistan yhtä kirjaa lukuunottamatta (Shadows of UK) koko nWoDin core kirjaston. Tämän lisäksi olen hankkinut kaikki julkaistut Changeling, Promethean ja Vampire-kirjat, kuin myös peruskirjat Mageen ja Werewolfiin. Uusi Huntter on myös ostettu, mutta olen vähän kahden vaiheilla vielä tämän pelinlinjan kanssa, koska vaikka peruskirja onkin ihan ookoo, se ei ole oikein sytyttänyt samalla tavalla kuin CtL. Eli, kauhu, poliittinen selkäänpuukotus, kaikenlaiset traumat, mysteerit ja kummajaiset ovat hyvin paljon In tällä hetkellä.
D&D 4th Edition raahasi minut takaisin Fantasian pariin, koska se näytti alkuunsa tarpeeksi kiinnostavalta. Ymmärrän kyllä täysin miksi uusi editio aiheuttaa paljon närää niin lokaalilla kuin globaalilla tasolla, mutta minusta se toimii riittävän hyvin. oWoDin yksi ongelmia on vähän turhan raskas pelimekaniikka, jonka nWoD korjasi varsin kiitettävästi. No, noin yllättäen, jos minusta oWoD on välistä turhan mekaanista mäiskettä, niin D&D 3.5 se vasta tuskaa tuottikin. 4E korjasi asian ja antoi minulle, pelinjohtajalle, taas lähes täyden vapauden toteuttaa itseäni piittaamatta juuri ollenkaan pelaajia koskevasta pelimekaniikasta. Ja, hei, tämähän sopii! Eli, vaikka nWoD ei ole kadonnut minnekään, vedän näillä näkymin 2009 syksyyn asti 4E kampanjaa viidellä pelaajalla. Se, että palaanko enää tämän jälkeen koskaan 4E:n pariin jää nähtäväksi, mutta ei se nyt yhtäkkiä ihan mahdottomalta idealta tunnu. Kenties 2011 tai 2012? En muuten todellakaan ajatellut laittaa tähän 4E:n yhtään sen enempää rahaa, kuiin on pakko, koska minulla on puolikas hyllymetriä todella laadukasta kampanjamaailmaa hyllyssä, joka on jäänyt sinne sitten D&D 3.0:n.
Mikä sitten on tällä hetkellä Out? Sci-fi ei oikein inspaa, koska kaikki mahdollinen sillä saralla tuntuu olevan joko Star Warsia tai Shadowrunnia. Ensimmäisestä tulee liian nopeasti sellainen olo, että tökin kahta legoukkoa vastakkain satunnaisen prinsessan punastelessa taustalla. Jälkimmäinen taas yrittää hirveästi olla katu-uskottava ja puolittain vakavasti otettava sci-fi pläjäys, mutta ei tunnu oikein ikinä pääsevän keskinkertaisuuden yläpuolelle.
Kirjoitan tällä hetkellä Changeling: the Lost kampanjaa, joka starttaa 2009 loppupuolella.
Ei tämä tarkoita sitä, ettenkö tykkäisi pelata, mutta minulla on kaikenlaisia käsityksiä siitä minkälainen hyvä roolipeli on, kuin myös siitä minkälaisessa roolipelissa viihdyn. Kun omat ja muiden käsitykset eivät kohtaa en ole sitä sorttia, joka hengaa mukana odotellen, että ehkä tästä tulee joskus sitten jotain. Mistäkö minä sitten tykkään? No, kauhusta, suurista tunteista, ahdistuksesta ja harmaista moraalialueista. Tämä ei tarkoita sitä, että kaiken täytyy olla WoDia (uutta tai vanhaa), mutta jos pelin sisältö on tyyliin "aloitusviiva -> McGuffin -> maaliviiva", niin tuskin tulen kyytiin. Minä pidän dynaamisista ja elävistä tarinankaarista, joissa kohtaa mielenkiintoisia ja pitkälle kehitettyjä EPH:ja, joilla on muutakin sanottavaa, kuin seuraavan tehtävän briiffi / de-briiffi. Ei kaiken tarvitse aina olla yllättävää ja shokeeraavaa, mutta pelin pitäisi olla tunteikasta ja ajatuksia herättävää. Minä haluan välittää omasta hahmostani, nähdä hänen kehittyvän johonkin suuntaan - muutenkin kuin vain stateiltaan - ja kokea jonkintasoista kontaktia niihin, joiden kanssa roolipelaan. Aika peruskauraa, vai mitä? Niinhän sitä voisi luulla
Olen yritteliäs tyyppi, joka myöntää mielellään omat vajavaisuutensa, kiinnostuksiensa kohteet ja aihepiirit. Viimeiset nelisen vuotta Fantasia on ollut aika Out, kun kypsyin ihan totaalisesti D&D 3.5:n mahdottomuuteen ja heivasin kokonaisen hyllymetrin (tai vähän enemmänkin) kyseisen edition kirjoja Huutonettiin. Sen jälkeen tulikin osteltua runsaasti nWoDia, ja tällä hetkellä omistan yhtä kirjaa lukuunottamatta (Shadows of UK) koko nWoDin core kirjaston. Tämän lisäksi olen hankkinut kaikki julkaistut Changeling, Promethean ja Vampire-kirjat, kuin myös peruskirjat Mageen ja Werewolfiin. Uusi Huntter on myös ostettu, mutta olen vähän kahden vaiheilla vielä tämän pelinlinjan kanssa, koska vaikka peruskirja onkin ihan ookoo, se ei ole oikein sytyttänyt samalla tavalla kuin CtL. Eli, kauhu, poliittinen selkäänpuukotus, kaikenlaiset traumat, mysteerit ja kummajaiset ovat hyvin paljon In tällä hetkellä.
D&D 4th Edition raahasi minut takaisin Fantasian pariin, koska se näytti alkuunsa tarpeeksi kiinnostavalta. Ymmärrän kyllä täysin miksi uusi editio aiheuttaa paljon närää niin lokaalilla kuin globaalilla tasolla, mutta minusta se toimii riittävän hyvin. oWoDin yksi ongelmia on vähän turhan raskas pelimekaniikka, jonka nWoD korjasi varsin kiitettävästi. No, noin yllättäen, jos minusta oWoD on välistä turhan mekaanista mäiskettä, niin D&D 3.5 se vasta tuskaa tuottikin. 4E korjasi asian ja antoi minulle, pelinjohtajalle, taas lähes täyden vapauden toteuttaa itseäni piittaamatta juuri ollenkaan pelaajia koskevasta pelimekaniikasta. Ja, hei, tämähän sopii! Eli, vaikka nWoD ei ole kadonnut minnekään, vedän näillä näkymin 2009 syksyyn asti 4E kampanjaa viidellä pelaajalla. Se, että palaanko enää tämän jälkeen koskaan 4E:n pariin jää nähtäväksi, mutta ei se nyt yhtäkkiä ihan mahdottomalta idealta tunnu. Kenties 2011 tai 2012? En muuten todellakaan ajatellut laittaa tähän 4E:n yhtään sen enempää rahaa, kuiin on pakko, koska minulla on puolikas hyllymetriä todella laadukasta kampanjamaailmaa hyllyssä, joka on jäänyt sinne sitten D&D 3.0:n.
Mikä sitten on tällä hetkellä Out? Sci-fi ei oikein inspaa, koska kaikki mahdollinen sillä saralla tuntuu olevan joko Star Warsia tai Shadowrunnia. Ensimmäisestä tulee liian nopeasti sellainen olo, että tökin kahta legoukkoa vastakkain satunnaisen prinsessan punastelessa taustalla. Jälkimmäinen taas yrittää hirveästi olla katu-uskottava ja puolittain vakavasti otettava sci-fi pläjäys, mutta ei tunnu oikein ikinä pääsevän keskinkertaisuuden yläpuolelle.
Kirjoitan tällä hetkellä Changeling: the Lost kampanjaa, joka starttaa 2009 loppupuolella.
