|
Post by shiraz on Mar 13, 2009 13:11:02 GMT 3
//Tämä on nyt sitten fantasiaa nykyajassa, kuka vaan saa tulla aivan vapaasti mukaan(: Mitään suurempia suunnitelmia juonen suhteen ei ole, annetaan pelin viedä.//
Shergar nosti katseensa kadun pinnasta ja hänen silmänsä tavoittivat kadun toisella puolella kohoavan korkean tornitalon kyljessä välkkyvän mainostaulun. Sen kalpea hohde häiritsi hänen näköään kauemmas. Mies pudisti päätään epäuskoisena, sillä hän oli ollut aivan varma, että oli kuullut jotain talon viereiseltä syrjäiseltä kapealta kadulta. No, hän luultavasti kuvitteli. Jano alkoi polttaa Shergarin sisintä ja tukahduttaa kurkkua, mutta hän pystyi juuri ja juuri hallitsemaan sen.
Shergar oli viettänyt kaupungissa muutaman päivän ja pian hänen olisi saatava jotain syötävää. Kello oli vähän yli keskiyön ja katujen ihmisvilinä oli hieman rauhoittunut, mutta se ei kuollut koskaan - nytkin teitä leikkasivat useat auton valot ja jossain kaukana soi poliisiauton sireeni. Mies hymyili hiljaa itsekseen jonkin synkän ajatuksen leikatessa hänen tajuntaansa. Sitten hän äkkiä terävöitti aistinsa, sillä hän oli huomannut kadun toisella puolen tarpeeksi yksinäisen kulkijan. Shergar veti syvään henkeä ja haistoi hahmon suonissa virtaavan suloisen veren. Mies juoksi kadun yli välttäen juuri saamasta iskua ohi kiitävästä autosta. Hän alkoi varjostaa hitaasti kulkevaa ihmisolentoa.
Muutaman hetken kuluttua hahmo oli saavuttanut syrjäisen poikkikadun, saman jonka Shergar oli nähnyt aiemmin, ja silloin Shergar näki tilaisuutensa tulleen - hän hyppäsi hiljaa hahmon kimppuun takaapäin ja laittoi käden tämän suulle. Mies yritti pyristellä vastaan pakokauhun vallassa, mutta vampyyri sai pidettyä hänet otteessaan. Kaksikko katosi pimeälle kujalle ja Shergar painoi miehen seinää vasten. Sitten hän upotti hampaansa tämän kaulaan alkaen juoda nautinnollisesti. Tukahdutettu huudahdus nousi miehen kurkusta, mutta se kuulosti vain pieneltä pihahdukselta kaupungin sykkeessä.
Yhtäkkiä jokin keskeytti Shergarin. Hän nosti nopeasti katseensa sihisten ja katsoi suuntaan, josta häiriö tuli. Hämäristä varjoista astui esiin toinen hahmo.
//No jaa, ei tullut mikään paras aloitus... Mutta koittakaa saada tästä jotain irti, olisi mahtavaa jos joku tulisi mukaan :D//
|
|
|
Post by Themily on Mar 14, 2009 12:45:15 GMT 3
//Minä voisin tulla, jos seura vain kelpaa. Voisin ottaa hahmokseni Karinin, joka on myös vampyyri, mutta vähän erilaisempi. Tiedot löytyvät täältä: www.myrkmeren.proboards50.com/index.cgi?board=fantasiahahmot&action=display&thread=1142//Karin käveli syrjäisiä katua pitkin sinne ja tänne. Hänellä ei oikeastaan ollut mitään varsinaista määränpäätä. Hän vain kuljeskeli huvikseen täällä. Tyttö tutkaili ympäristöä tarkasti. Koskaan ei tiennyt voinut olla varma, jos joku vaikka hyökkäsi kimppuuun. Kaupungit nyt olivat vain semmosia, jossa kuljeskeli yöllä hämärää porukkaa, jotka kävivät huvikseen toisten kimppuun. Aika moneen semmoiseen tyttökin oli joskus joutunut mukaan, mutta hänelle ei ollut käynyt kuinkaan. Ehkä joskus sattui tulemaan joku pieni haaveri, ei mitään sitä enempää. Yhtäkkiä tyttö äkkäsi silmiinsä hahmon kauempana. Tai oikeastaan kaksikin. Toinen hahmoista näytti olevan toisen kimpussa. Kohta tyttö haistoi verenhajun ilmassa. Toinen hahmoista oli varmaan vampyyri, tai näin tyttö päätteli. Kohta paikalle näytti ilmestyvän vielä yksi hahmo. Tyttö näki parhaakseen mennä piiloon, sillä yksi hahmoista oli melkein jo huomannut hänet. //hieman lyhyt//
|
|
|
Post by shiraz on Mar 14, 2009 18:03:17 GMT 3
//Tottakai kelpaa, hienoa että tulit!//
Nyt Shergar oli jo aivan varma kuulemistaan äänistä ja tajusi myös, ettei ollut vaistonnut väärin aiemmin toiselta puolen katua - joku piileskeli kujan varjoissa. Hän puristi yhä uhrinsa hihojen kangasta tiukasti nyrkeissään, mutta mies oli jo täysin liikkumaton ja Shergar uskalsi kiinnittää enemmän huomiota pimeyteen. Hän terävöitti näköään, muttei saanut selvää tahtomallaan tavalla. Silloin hän kuuli askeleita vasemmalta, kaupungin keskustan puolelta. Huonoa tuuriaan manaten Shergar piiloutui uhreineen nopeasti paremmin hämäriin varjoihin katsomaan tulijaa.
Pian keski-ikäinen naishenkilö osui kelmeän katulampun valokeilaan ja jostain syystä sattui vilkaisemaan väärään paikkaan väärään aikaan - hänen katseensa nimittäin osui miehen luonnottomassa asennossa lepäävään jalkaan, joka oli juuri ja juuri jäänyt näkyviin varjoista. Nainen kirkaisi ja lähti juoksemaan pakoon apua huutaen.
Nyt Shergar ei enää voinut uskoa huonoa onneaan, vai oliko tämä sittenkin vain kohtalon ivaa? Joka tapauksessa tähän ei ollut aikaa jäädä miettimään. Mies kävi nopeasti vaihtoehdot läpi päässään, laski yhteen yksi plus yksi ja tajusi, ettei keskustaan päin kannattanut suunnata. Nainen hälyttäisi varmasti poliisit paikalle, ja koska kaduilla oli hiljaista ja hän ei tuntenut kaupunkia tarpeeksi, hänet löydettäisiin helposti. Ulos kaupungista oli liian pitkä matka. Hienoa Shergar, loistava idea päästää janonsa valloilleen juuri keskustassa! hän ajatteli synkästi raahatessaan uhrinsa ruumiin läheisen roska-astian taakse. Sitten hän lähti kulkemaan syvemmälle kadun pimeyteen.
Shergar oli ehtinyt sammuttaa janoaan sen verran, että pystyi ajattelemaan jotenkin järkevästi. Samalla hänen mieleensä nousivat aiemmat äänet, joiden aiheuttaja oli luultavasti juuri nyt jossain hänen edessään. Mies alkoi liikkua varovaisemmin, pälyillen ympärilleen. Jokainen askeleen painallus kadun asfalttiseen pintaan tuntui paljastavan hänet ja altistavan toisen hyökkäykselle. Hän pystyi nyt erottamaan kauempaa kaupungilta päin poliisiauton äänet. Enää ei auttanut olla varovainen, Shergar mietti juostessaan eteenpäin pitkin katua, joka näytti jatkuvan vielä viitisenkymmentä metriä.
Ennen kadun liittymistä toiseen Shergar huomasi oikealla puolellaan hylätyn, ränsistyneen talon. Hän syöksyi voimalla sisään enemmän tai vähemmän kunnolla lukitun oven läpi. Kuului ruosteinen naps vanhan lukon särkyessä ja oven antaessa periksi. Shergar ei välittänyt olkapäätään jyskyttävästä kivusta vaan alkoi nopeasti etsiä sopivaa piilopaikkaa yllättävän suureksi osoittautuneesta rakennuksesta.
|
|
|
Post by Themily on Mar 14, 2009 19:07:02 GMT 3
Karin katseli kadulla olevaa kahta hahmoa. Toinen hahmoista, se vampyyri, näytti olevan hieman hermona ja sitä näytti lisäävän vielä se, että paikalle tuli joku nainen, joka lähti kiljuen pois kertomaan varmaan poliiseille. Kohta kauempaa kuuluikin poliisiauton sireenin äänet. Se näytti saavan toiseen vampyyriin liikettä, koska tämä juoksi pois paikalta. Tyttö katsoi hahmoa, joka juoksi hänen piilopaikkansa ohi ja huokaisi helpotuksesta, kun tämä ei ollut huomannut häntä. Hetken katsottuaan toisen perään, tyttö käänsi katseensa takaisin kadulle. Poliisiauto tuli hetken päästä paikalle, auto pysähtyi kadun luo ja muutama poliisi tuli ulos autosta katsellen varuilleen ympärilleen. Voi hitsit, miksi hän oli jäänyt piiloon tänne, hänenkin olisi pitänyt häipyä tai poliisit ottaisivat hänet kiinni. Mahdollisimman huomaamattomasti tyttö nousi seisaalleen piilopaikassaan ja lähti sitten kulkeen varovasti varjoissa pois päin. Yhtäkkiä tyttö tunsi jalkansa osuvan johonkin, joka kolahti. Hitto vieköön, ei voi olla totta.
Karin käänsi katseensa poliisien suuntaan, jotka lähtivät lähestyyn häntä aseet käsissä. Tyttö puraisi huultaan ja päätti parhaakseen yrittää vain häipyä paikalta. Tyttö otti askeleen eteenpäin ja lähti samassa juokseen pois. ''Pysähdy tai ammumme!'' Toinen poliiseista kuului huutavan, mutta tytöllä ei ollut aikomustakaan pysähtyä. Samassa tyttö kuuli laukauksen ilmassa ja jonkin uppoavan olkapäähänsä. Hän puraisi huultansa painaen kätensä olkapäälleen jatkaen kumminkin matkaansa hidastamatta. Ennen kuin hän ehti edes tajuta sitä, hän oli menossa samaan rakennukseen kuin se toinen vampyyri. Tyttö pysähtyi rakennuksen ovelle ja heilautti kättään ilmassa, jolloin ovi meni hiljaa kiinni ja meni lukkoon. Poliisit eivät tajuaisi hänen olevan täällä. Tyttö kulki hekten matkaa eteenpäin vajoten sitten istuun seinää vasten.
|
|
|
Post by shiraz on Mar 16, 2009 14:30:52 GMT 3
Shergarin korvat vangitsivat yhtäkkiä hyvin pahaenteisen äänen - oven kolahduksen. Tilanne sai miehen sydämen jyskyttymään hänen rinnassaan kun hän hiljaa kääntyi piilopaikassaan katsomaan ovelle päin. Ummehtuneelta vahvasti haiseva korkea pahvilaatikko rivistö esti häntä kuitenkaan näkemästä sinne asti.
Hengittäessään syvään Shergar tajusi hämmästyksekseen, ettei hän haistanut ihmisen hajua ilmassa. Sekavat ajatukset päässään risteillen hän kurkisti laatikkojen kulman takaa ovelle. Haravoituaan ympäristöä hetken katseellaan hän huomasi liikkumattoman hahmon istumassa ränsistyneeseen seinään nojaten, suojassa seinän tukipaalun varjossa. Seuraavaksi mies tajusi, että hahmo puristi toista olkapäätään kuin se olisi loukkaantunut.
Shergar piiloutui nopeasti takaisin laatikkojen taa. Entä mitä pitäisi tehdä? hän mietti. Tuon toisen olennon - vampyyrin, kuten hän oletti - seura kiinnosti häntä, sillä mies ei usein tavannut muita kaltaisiaan. Hahmo oli vaikuttanut pienikokoiselta ja melko hennolta, mutta ulkonäkö saattoi pettää. Toisaalta tämä oli haavoittunut, joten Shergarilla olisi etu puolellaan...
Sitten eräs ajatus iski hänen tajuntaansa kuin salama kirkkaalta taivaalta - poliisien huudot ja laukaus, sitten pakenevat askeleet ja oven sulkeminen. He olivat luulleet tuota toista syylliseksi tapahtuneeseen. Nyt äänet ulkona olivat hiljenneet, poliisit olivat luultavasti tunnistaneet ruumiin kuuluvan paikalliselle huumeiden välittäjälle - Shergar ei ollut niin läpeensä paha että olisi tahtonut tappaa täysin viattomia ihmisiä. Aina tilanteen salliessa hän koetti pysytellä villieläinten veressä, mutta joskus oli saatava metsästää myös ihmisiä.
Shergar tajusi välttelevänsä ajatuksia toiseen hahmoon liittyen, veti syvään henkeä ja päätti sitten lähestyä tätä. Olihan se joka tapauksessa hänen syynsä, että toisella, tapahtumien kulkuun täysin viattomalla olennolla oli nyt luoti olkapäässään. Shergar koetti pitää hengityksensä vakaana astellessaan esiin laatikkorivistön takaa ja alkaessaan kävellä kohti tummana myttynä istuvaa hahmoa.
|
|
|
Post by Themily on Apr 14, 2009 22:29:57 GMT 3
//Sovitaanko sitten ettei mitään kauheita autohittejä?//
Karin puri huultaan pidellen olkapäätään. Hän kuunteli ulkoa kuuluvia ääniä niin hyvin kuin pystyi. Hän vaistosi myös toisen vampyyrin lähellä mutta ajatteli tämän olevan vaaraton, ei tämä ainakaan vielä ollut hyökännyt. Kumminkin jos se sen tekisi, tyttö voisi olla pulassa. Ei hän tällä olkapäällä pystyisi kunnolla taisteleen. Siitä ei tulisi mitään, kerta kaikkiaan mitään. Se olisi täysin mahdotonta.
Hetken ajan päästä äänet ulkoa tuntuivat kaikkoavan ja lopulta niitä ei enään kuulunut. Karin kuuli vain oman sydämmensä lyönnit ja hengityksensä, sekä hieman etäämmältä olevan toisen vampyyrin äänet. Tyttö huokaisi pienesti helpotuksesta. Onneksi poliisit eivät olleet huomanneet hänen menneen tänne. Se olisi vielä puuttunut jos ne olisivat tulleet tänne.
Mitä?! Karin havahtui. Hän oli tyystin uppoutunut ajatuksiinsa ettei ollut huomannut toisen lähestyvän. Tyttö nosti käsiään ylemmäs jokseenkin jonkinlaiseen suojaavaan asentoon, jos toinen hyökkäisi. '' Mi-Mitä haluat?! Kuka olet?'' tyttö kysyi tuijottaen toiseen.
|
|
|
Post by shiraz on Apr 16, 2009 14:31:41 GMT 3
//Juu, sopii sopii. *Selailee aiempia viestejään miettien onko jo sellaiseen syyllistynyt* Varmistan nyt vielä: tykkään käyttää autohittiä sen verran, että saan kohtuudella jonkunlaisen tekstin kasaan. Eli muutamaa repliikkiä toiselta tai jotain pientä reaktiota johonkin yms. Tämä ei varmaan haittaa?//
Shergar oli jo melko lähellä toista hahmoa, kun tämä näytti havahtuvan kuin horroksesta ja nosti kädet ylös suojakseen. "Mi-mitä haluat?! Kuka olet?" tyttö kysyi tuijottaen häntä nyt suoraan silmiin. Ääni sai Shergarin jähmettymään niille sijoilleen hetkeksi. Hän tajusi, ettei yhtäkkiä tiennyt ollenkaan, mitä sanoa. Sitten hänen suunsa alkoi muodostaa sanoja, joiden kankeutta mies katui heti niiden kadottua hänen huuliltaan: "En mitään, minä... Haavoituit siinä välikohtauksessa minun takiani ja... siis meinasit saada kaiken syyn niskoillesi ja..." Lause loppui kesken, kunnes hän tajusi lisätä vielä: "Olen Shergar."
Toinen katsoi häntä nyt hieman oudoksuen, ruskeat silmät välähtäen. "En tahdo sinulle pahaa", Shergar kuiskasi ja käänsi katseensa maahan, pois tytön polttavasta katseesta. Tuttu ajatuskuvio alkoi kiertää miehen päässä loistavaa Shergar, loistavaa, suorastaan mahtavaa! Juuri näin kannattaakin aloittaa... Hän pudisti päätään voimakkaasti selvittääkseen ajatuksiaan ja tajusi sitten kuinka typeriä äkkiliikkeet olivat tällaisessa tilanteessa, tyttö voisi luulla hänen hyökkäävän. Kaikki oli menossa taas pieleen.. Hemmetti, Shergar kirosi mielessään ja pakotti sitten epävarman katseensa takaisin toista kohti lukeakseen ilmeen tämän kasvoilta.
|
|
|
Post by Themily on Apr 16, 2009 16:03:36 GMT 3
//Tuota.. Kyllä itse asiassa haittaa, sillä en kauheasti pidä juuri tuollaisesta, että toinen vastailee mun hahmollani oman hahmonsa kysymyksiin tai muihin. Haluan ihan itse päättää mitä hahmoni sanoo ja ajattelee, joten tämänkin oli aikalailla siinä inhottavan rajoilla: Toinen katsoi häntä nyt hieman oudoksuen, ruskeat silmät välähtäen sekä tytön polttavasta katseesta. Tuo jälkimmäinen nyt hieman lievempi mutta kumminkin. Karinilla ei sitä paitsi ole ruskeita silmiä. Ne ovat aika tumman punaiset, välillä hieman mustaan vivahtava. Silmät tulevat varsinkin enemmän punaiseksi, jos tyttö on puremassa jotain jne. myrkmeren.proboards.com/index.cgi?board=fantasiahahmot&action=display&thread=1142 <--- Karinin tiedot// Karin katsoi toiseen hetken tämän puhuessa jotain, hyvin kankeasti, mutta kuitenkin. Tyttö hymähti ja käänsi katseensa taas olkapäähänsä. Hän nosti toisen kätensä, joka ei ollut edessä suojana, haavan päältä. Haava vuoti vieläkin verta. No oli siinä hyvät puolensakin, tänään ei ainakaan tulisi sitä tavallista verenvuotoa. Voi että tyttö inhosi sitä. Hän oli häpeäksi vampyyreille, suvullensa, kaikille hänen perheessään. Silti hänen veljensä ja siskonsa kohtelivat häntä niin hyvin. Hän oli luullut, että nämä kaikkoaisivat pois hänen luotaan. Tyttö tiesi kumminkin, että nämä voisivat vain esittää kilttia, mutta ajattelisivat hänestä erilailla. Oli niin inhottavaa asua epätiedossa, niin totta vie inhottavaa, mutta tytön oli kestettävä se, olisi se sitten inhottavaakin. Hän ei saisi syyttää itseään, ei se ollut hänen vikansa, että oli tälläinen. Hän oli syntynyt tälläiseksi, eikä sille muuta voinut, valittivat toiset tai ei. Karin havahtui ajatuksistaan kääntäen katseensa uudelleen toiseen. Tämä oli lopettanut puhumisen jo hetki aikaa sitten. Hän epäröi kertoisiko nimensä, mutta toinenkin oli jo kertonut. '' Karin Sayuki'' tyttö sanoi jokseenkin välinpitämättömän kuuloisena. // Ja tuota jos haluat lisää pituutta viesteihesi, kerro enemmän vaikka hahmosi ajatuksista tai muusta, esim. mitä ääniä ympäristöstä kuuluu tai minkä näköistä siellä on, tai jotain muuta vastaavaa. Voisit käyttää tommoisia ennemmin kuin sitä että yrität pidentää viestejäsi toisen hahmoa käyttämällä. Minua ei myöskään haittaa vaikka jotkut viestit jäävät lyhyeksi.//
|
|
|
Post by shiraz on Apr 17, 2009 20:44:26 GMT 3
//Sori, luin kyllä hahmosi esittelysivun, mutta ulkonäöstä ei ollut sanallista kuvausta. Minusta silmät vain näyttivät kuvassa ruskeilta. Jos olet noin tarkka tämän jutun suhteen, niin keksin sitten jotain muuta kirjoiteltavaa :) Sinulla on hieman erilainen määritelmä "kauhealle autohitille" kuin minulla, kaikilla tietysti omat mielipiteensä. Tämä on vasta ensimmäinen roolipelipaikkani eli virheitä voipi tulla enemmän ja vähemmän ja niistä saa ihan vapaasti huomauttaa.//
Shergar katsoi nyt tyttöä tämänkin lausuessa nimensä. Kariniksi esittäytynyt tyttö ei tuntunut reagoivan mitenkään siihen, mitä muuta mies oli sanonut. Shergaria harmitti hiukan. Hän tiesi kyllä kuulostaneensa hieman, tai no aika paljonkin, tökeröltä, mutta olisi toinen jotain muutakin voinut sanoa. Sen sijaan tyttö oli kuulostanut jokseenkin välinpitämättömältä. Karinin suhtautuminen sai Shergarin neuvottomaksi, hän ei tiennyt, mitä tehdä seuraavaksi. Loppujen lopuksi hänhän vain halusi auttaa ja jutella vaihteeksi jonkun kaltaisensa kanssa. Vai kaltaisesi, särähti taas ääni hieman ivaavasti miehen pään sisällä et tiedä hänestä vielä yhtään mitään. Tahdonvoimalla Shergar vaiensi häiritsevät ajatuksensa.
Hiljaisuuden rikkoi ulkona äkillisesti alkanut sade, joka alkoi rummuttaa voimalla läheistä ikkunaa. Sen rikkoontuneesta kulmasta pisarat lensivät viistottain likaiselle lattialle raidoittaen pölyiseen pintaan viiruja, joista alkuperäinen väri alkoi tulla näkyviin. Shergar oli niin ajatuksissaan, että lähes hyppäsi taaksepäin äkillisestä häiriöstä. Jokin ehti kuitenkin hillitsemään häntä ja säikähdys näkyi vain miehen säpsähtäessä kauttaaltaan. Shergar kirosi taas mielessään itseään. Tämä tilanne stressasi hänen hermojaan ihan liikaa, jotain oli tehtävä. Hän hengitti syvään koettaen rauhoittaa rintaansa takovaa sydäntään.
Shergar kääntyi hetkeksi poispäin tytöstä ja käveli hitain askelin takaisin laatikkorivistölle. Sitten hän veti uudelleen syvään henkeä laatikoiden tunkkaisen hajun tunkeutuessa hänen sieraimiinsa, mutta hän ei välittänyt, ja suunnisti Karinin luo. Shergar uskalsi katsoa vain pölyiselle lattialle jättämiään jalanjälkiä lähestyessään tätä. Miehen tahto ei antaisi hänelle tässä asiassa periksi, miten vaikeaa se sitten ikinä olisikaan. Päästyään noin metrin päähän tytöstä mies nosti katseensa tähän. Sitten hän kyykistyi samalle tasolle pitäen kätensä ylhäällä ilmoittaen, ettei suunnitellut hyökkäystä. Hän toivoi sen riittävän. Shergar haki silmillään toisen katsetta mutistessaan: "Anna minun auttaa."
//Juu kiitosta vaan vinkeistä..//
|
|